Omnia – tanssiva Espoon työväenopisto

Mitä on tanssi osana Espoon työväenopiston opetusta? Miten tanssinopetus taiteenlajina toteutuu ja miten aikuisten tanssinopetusta kehitetään Espoon työväenopistossa?

Etsin ratkaisuja näihin kysymyksiin aloittaessani tanssista vastuussa olevan liikunnan pedagogisen asiantuntijan tehtävän joulukuussa 2019.

tanssijat liikkeessä
Kuva: Anna-Liisa Parkkinen

Tanssi liikunnan ainealueella

Espoon työväenopistossa tanssi kuuluu liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ainealueeseen, samoin kuin peruskoulun opetussuunnitelmassa tanssi on liikunnan osa-alue, eikä osa taito- ja taideaineita. Tanssin jaottelu ja kategorisointi on haasteellista, koska monia tanssilajeja voidaan harrastaa kuntotanssina, sosiaalisen tanssin muotona tai esittävän tanssin muodossa.

Espoon työväenopistossa tanssin eri lajit muodostavat n. 20 % koko ainealueen kurssitarjonnasta ja tanssia opettavia opettajia on n. 40. Opetusta järjestetään aikuisille, senioreille ja perheille.  Ainealueella tarjottavat lajit voidaan jakaa tanssiliikuntaan, pari- ja seuratansseihin ja muihin tanssinlajeihin.

Opetus on keskittynyt tanssilajien opiskeluun ja esiintymis- ja muuta oheistoimintaa on ollut vähäisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että Espoon työväenopisto on merkittävä toimija aikuisten tanssinopetuksessa Espoossa, mutta se voi olla paljon enemmän. Espoon työväenopistolla on mahdollisuus kasvaa aikuisopetuksen kentällä kaikille avoimeksi Espoon omaksi tanssin taloksi, jossa myös taidetanssi on vahvasti edustettuna.

Tanssin suuntia tulevaisuudessa

Tanssiin taiteen lajina kuuluu asiantunteva opetus, mahdollisuus opiskella eri taidetanssin lajeja laajasti sekä esiintymistoiminta.  Edellä määriteltyjen osa-alueiden toteutuminen on edellytys myös aikuisille suunnatun tanssin taiteen perusopetuksen aloittamiselle, jota Espoon työväenopistossa järjestetään musiikissa, kuvataiteessa sekä kädentaidoissa. Kehittämistyöni kohteita ovat opetuksen kehittäminen, uusien tanssinlajien tuominen osaksi opetustarjontaa ja esiintymistoiminnan käynnistäminen.

Asiantuntevan opetuksen kehittämisessä rekrytointi on avaintekijä. Kuluneena keväänä ainealueelle on rekrytoitu yhdeksän uutta tanssinlajien opettajaa, joista seitsemällä on tanssin tai tanssin opettamisen korkeakoulututkinto. Pystymme tarjoamaan opiskelijoille yhä laadukkaampaa tanssinopetusta ja varmistamme riittävän ammattiosaamisen myös tanssin perusopetuksen tarpeisiin. Huomioimisen arvoista on, että tanssin ammattilaiset alkavat kokea vapaan sivistystyön oppilaitokset, ja niiden joukossa Omnia Espoon työväenopiston, merkittävänä työnantajana sekä työpaikkana, jossa on mahdollisuus tehdä mielekästä ja pitkäkestoista opetusuraa.

Taidetanssin lajeista klassinen baletti on vakiinnuttanut asemansa Espoon työväenopiston kurssitarjonnassa. Balettikursseja tarjotaan eri tasoisina kursseina, joiden opetussisällöt ovat sisältäneet myös repertuaariin, tansseihin eri baleteista, tutustumista. Alkavana syksynä baletin opetusta tarjotaan lähiopetuksen lisäksi verkko-opetuksena ja opistossa järjestetään syyslomalla ensimmäinen tanssileiri aikuisille, jossa on mahdollisuus syventyä treenaamiseen kahden eri opettajan johdolla. Kursseja järjestetään myös muissa esittävän tanssin lajeissa esimerkiksi flamenco ja itämainen tanssi.

Uutena lajina aloitetaan nykytanssi, joka taidetanssin kentällä on keskeinen tanssin laji. Nykytanssi käsittää eri tanssitekniikoita, suuntauksia ja ilmaisua. Käsite nykytanssi on yleisnimitys nykyhetken tanssilajeille. Syyskuussa käynnistyy Nykytanssia kaikille-kurssi tanssitaiteen maisterin Anna-Liisa Parkkisen johdolla. Lisäksi käynnistyy kaksi kurssia, joissa esiintyminen kuuluu kurssiohjelmaan: Nykytanssi workshop ja Aikuisbaletti, jatko 2 ryhmät, jotka esiintyvät aluksi Espoon työväenopiston omissa tilaisuuksissa, kunnes laajempi esiintymistoiminta mahdollistuu.

Osana espoolaista kulttuurielämää

Esiintymistoiminta nivoutuu osaksi tanssin yleisökasvatustyötä, joka kuuluu vapaan sivistystyön tehtävään. Syksyllä opistossa järjestetään ensimmäinen espoolaista tanssitaidetta ja taiteen tekijöitä käsittelevä Tanssin taikaa-luentosarja sekä pidetään ensimmäiset avoimien ovien tanssitunnit Tapiola tanssii-teemalla. Toivomme myös viime keväältä peruuntuneen Omnian ensimmäisten Tanssiaisten toteutuvan ensi lukuvuoden aikana.

Espoon työväenopistolla on menneinä vuosina ollut hyvin aktiivinen ja monipuolinen näytöstoiminta, joten osaamisresurssia on mahdollista käyttää perinteiseen näytöstoimintaan ja kehittää myös uusia näytöstoiminnan malleja, esimerkiksi kurssiryhmien esiintymisvierailuja Kulttuuriketjun kautta.

Kaikki edellä mainitsemani Espoon työväenopiston toiminnan muodot, vakiintuneesta kurssimuotoisen tanssinopetuksen järjestämisestä uusiin yleistä tanssitietoutta ja- aktiivisuutta lisääviin toimintamuotoihin, kasvattavat Espoon työväenopiston merkitystä Espoon kaupungin kulttuuriin liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. KulttuuriEspoo2030-ohjelman mukaan kulttuuripalveluilla halutaan lisätä kaupunkilaisten tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia, ja kulttuuri nähdään kaupungin ”keskeisenä vetovoimatekijänä”. Espoolaisten keskuudessa Espoon työväenopiston ainealueet musiikki, teatteri, käsityö ja kuvataide ovat tunnettuja laadukkaasta opetustarjonnastaan ja kattavasta esiintymis- ja näyttelytoiminnastaan. Tanssi liittyy nyt mukaan edellä mainittujen rinnalle tavoitellen merkityksellistä osaa espoolaisten kokemassa taide- ja kulttuurielämässä.  Voimme elää ja kokea tanssikulttuuria aktiivisesti osallistuen, tanssijan tai yleisön roolissa, yhdessä toisten kanssa!

Mia Nirhamo, Liikunnan pedagoginen asiantuntija

Espoon työväenopisto, Omnia

 

Koronavirus kannusti liikunnan opetuksen digikolmiloikkaan

kuvituskuva

Maaliskuun puolivälissä, poikkeustilanteen keskeyttäessä lähiopetuksen, Espoon työväenopiston liikunta- ja hyvinvointikurssit olivat käynnissä täydellä teholla. Lähiopetuksen yllättäen katkaissut tilanne patisti koko liikunnan opetuksen ottamaan digikolmiloikan. Tilanne haastoi niin liikunnan ainealueen suunnittelijat ja assistentit kuin opettajat ja asiakkaatkin valtaisaan muutokseen.

Hyvin nopealla aikataululla oli tehtävä opetukseen valtava muutos, joka etenkin liikunnassa oli aivan uutta. Ennen maaliskuun poikkeustilannetta liikunnan ainealueen kurssitarjonnassa ei ollut verkkokursseja lainkaan. Liikunnan opetuksen siirtäminen verkkoon oli suurimmalle osalle opettajista kuin hyppy altaan syvään päätyyn – toki hengityslaitteet, työväenopiston henkilökunta, mukana.

Työväenopistolla oli opetuksen keskeytymisen aikaan käynnissä 318 liikunnan ja hyvinvoinnin lähiopetuskurssia, jotka olivat sisällöltään vesitreenistä joogaan ja baletista kuntonyrkkeilyyn. Kokonaisuutta oli opettamassa 86 opettajaa. Lähiopetuksen keskeydyttyä pyrimme muuttamaan niin monta kurssia etäopetukseksi kuin vain oli mahdollista.

Päätökset etäopetukseen siirtämisestä tehtiin nopeasti, uudet toimintatavat luotiin rivakasti, opettajille annettiin tilaa toteuttaa asioita omalla tavallaan, ja huomioitiin asiakkaan näkökulma sekä asiakkaiden ohjeistus verkko-opetukseen siirtymisestä. Muutos tehtiin viikossa ja se vaati ison ponnistuksen kaikilta, jotka liikunnan kursseja hallinnoivat ja opettavat. Keskeisessä roolissa olivat kurssien opettajat ja heidän valmiutensa hypätä uuteen ja tuntemattomaan omatoimisesti ja ilman syvällistä perehdytystä.

27 opettajaa uskaltautui tähän haasteeseen. Opettajien olohuoneet muuttuivat saleiksi, joissa liikunnan kursseja opetettiin. Opettajien kotona olevien perheiden aikatauluja soviteltiin, niin että tilaa vievä (myös äänellisesti) opettaminen saatiin sovitettua kotikoulun ja puolisoiden etätyöskentelyn kanssa yhteen. Digitekniikka otettiin käyttöön itsenäisesti oppien. Yhteinen tahtotila oli mahdollistaa asiakkaiden liikuntaharrastuksen jatkuvuus. Viikossa saimme muutettua 86 lähiopetuksen kurssia ohjatuksi etäopetukseksi ja tarjottua 1 634:lle opiskelijalle mahdollisuuden jatkaa liikuntaharrastusta poikkeustilasta huolimatta.

Saatumme tiedon poikkeustilan jatkumisesta pääsiäisen jälkeenkin liikunnan ja hyvinvoinnin ainealueelle luotiin ripeällä tahdilla 58 uutta verkkokurssia, jotka alkavat 15.4.-18.5. välisenä aikana. Näitä kursseja on toteuttamassa 22 opettajaa ja he voivat jatkaa normaalisti opetustyössään poikkeustilan aikana. Monet tuntiopettajat, jotka eivät vielä maaliskuussa pystyneet siirtämään kurssejansa verkko-opetukseksi, olivat nyt valmiita haasteeseen. Liikunnan suunnittelijat järjestivät pop-up koulutusta ja toimivat digitukena liittyen verkko-opetuksen toteuttamiseen.

Uudessa kurssitarjonnassa on etäopetukseksi muutettuja kursseja sekä aivan uusia verkko-opetukseen suunniteltuja kursseja mm. kahvakuula-treeniä, pilatesta, joogaa, balettia sekä tanssin ja joogan perhekursseja. Kurssitarjonnalla halusimme mahdollistaa asiakkaillemme tutun harrastuksen säilymisen muuttuneessa tilanteessa, sekä asiakkaidemme pysymisen liikunnallisesti aktiivisina. Esimerkiksi senioreille liikkumattomuus aiheuttaa jo viikossa merkittävää lihasvoiman laskua ja siten pidemmällä aikavälillä toimintakyvyn alenemista, joka voi lopulta olla kohtalokastakin.

Asiakkailta on tullut digikolmiloikasta valtavasti positiivista palautetta. Kuntoa ja hyvinvointia saa verkko-opetuksen avulla pidettyä yllä omassa olohuoneessa, mikä toivottavasti kannustaa asiakkaita liikkumiseen työväenopiston opetuskausien ulkopuolellakin. Lähiopetuksen sosiaalisuuskin on siirtynyt verkkoon, sillä opiskelija saa videon kautta yhteyden opettajaan ja omiin kurssikavereihinsa. Monille se on tärkeä yksinäisyyttä syrjäyttävä ja yhteisöllisyyttä tukeva tekijä. Näemme yhteisöllisen liikuntaharrastuksen jatkumisen tärkeänä osana asiakkaittemme, aikuisten, seniorien ja perheiden, jaksamista poikkeustilassa.

Teksti: Liikunnan pedagoginenasiantuntija Mia Nirhamo sekä suunnittelijaopettajat Taina Avo ja Piia Surakka.

Verkko-opetus – suuri mahdollisuus!

digipic_pieni

Verkon kautta opiskeleminen tuo meille, nykypäivän kiireisille ihmisille, uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan itsensä kehittämiseen sekä muuhun mukavaan tekemiseen. Lähes kaikki on mahdollista toteuttaa verkon välityksellä. Uudet menetelmät tuovat myös haasteita koulutusten järjestäjille – miten pysymme mukana kiihtyvässä teknologisessa kehityksessä ja samalla pystymme toteuttamaan oman perustehtävän?

Turun työväenopistossa on lähdetty ansiokkaasti kehittämään verkkoluentoja osana kansalaisopistotoimintaa. Luentovastaava Tero Kuusela on kirjoittanut artikkelin heidän verkkoluentomallistaan. Artikkelissaan hän korostaa, että merkittävin rajoittava tekijä on teknisten valvojien saatavuus, koska osaavia henkilöitä on vähän ja lähetysten on sovittava heidän aikatauluihinsa.

Sama ongelma on tuttu myös Espoon työväenopiston verkko-opetukselle. Lähetykset ovat yleensä ilta-aikaan, opettajan pitää pystyä keskittymään opetustehtävään ja teknisiä ongelmia saattaa tulla heti lähetykseen sisäänkirjautumisesta lähetyksen loppuun saakka.Samalla kun verkko-opetuksen määrä oppilaitoksissa lisääntyy, myös tukea tarvitaan enemmän.

Omniassa teknistä apua tarjoaa digitiimi. Viime vuonna työväenopistossa aloitettiin kielten verkko-opetuksen osalta kehittäminen digitiimin kanssa. Tänä syksynä kokeillaan yhteistyöpilottia, jossa otetaan mukaan myös ammatillisen koulutuksen oppijoita. Tässä mallissa tärkeää on nuoren valmentaminen tehtävään. Digitiimin henkilöstö on kouluttanut syksyn aikana nuoren, kolmannen lukuvuoden datanomiopiskelijan, joka toimii teknisenä tukena opettajalle ja opiskelijoille työväenopiston kielten verkko-opetuksen lähetysten ajan. Omniassa on laadittu ohjeet ja valmennukset niin verkko-opetusta antaville tuntiopettajille kuin kursseille osallistuneille oppijoillekin.  Valittu nuori osallistui syyskauden alussa näihin valmennuksiin ja sen lisäksi digitiimin henkilöstö antoi hänelle henkilökohtaista valmennusta tyypillisten teknisten ongelmien ratkaisemiseen. Koko kokeilun ajan nuori saa apua tarvittaessa digitiimiläisiltä.

tietokone_pieniInnokkaan henkilöstön lisäksi kokeilun on mahdollistanut Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli -hanke. Jatkossa tulee ratkaista, miten teknisen tuen antamisesta kertyvät kustannukset katetaan, kun hankerahoitusta ei enää ole saatavilla. Pilotti on hyvä kokeilu oppilaitoksen sisäisestä yhteistyöstä ja siitä, miten oppilaitos voi tarjota työssä oppimisen mahdollisuuksia nuorille ja vastavuoroisesti nuori saa arvokasta työkokemusta. Näin työväenopisto saa tarvitsemansa teknisen tuen verkko-opetuksen lähetyksiin.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Espoon työväenopistossa kehitetään opettajien TVT-taitoja yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa

005ed

Kotona verkossa –hanke madaltaa kynnystä digiloikan edessä.

Opettajien tieto- ja viestintätekniset taidot, digipedagogiikka, internet-pohjaiset työkalut, sähköiset opetusalustat ja niin edelleen… Paineet digiloikkaan aiheuttavat sekä  ihastusta että ahdistusta opetusalan ammattilaisissa. Tiedetään, että verkko tulvii erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia työkaluja ja oppimisympäristöjä, mutta millä ajalla niihin perehtyisi, jotta osaisi poimia aika sekavasta maailmasta sellaiset välineet, jotka oikeasti tuovat lisäarvoa opetukseen? Opettajien odotetaan käyttävän digitaalisia menetelmiä opetuksessaan, mutta organisoitu koulutus puuttuu tai ainakin sen tavoittaminen vaatii opettajalta suurta aktiivisuutta. Lisäksi opettajien tekninen osaaminen voi olla siinä määrin hataraa, että hyvin suunniteltu kokonaisuus tablettien tai tietokoneiden kanssa kaatuu siihen, että osa koneista ei toimi toivotusti ja tekninen tuki ei ole käden ulottuvilla.

Takaraivossa jyskyttää kuitenkin tietoisuus siitä, että perinteisten kynien, kirjojen ja papereiden sijasta opetusta on siirrettävä osin verkkoon ja erityisesti työvoimakoulutuksessa opiskelijoiden on saatava hyvät digitaaliset valmiudet, jotta he pärjäävät yhteiskunnassamme ja työelämässä.

Näihin haasteisiin vastaa noin vuoden mittainen Kotona verkossa –hanke, missä on mukana 14 oppilaitosta ympäri Suomen.  Hanketta koordinoi myös kotoutumiskoulutusta tarjoava Luksia ja hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hankkeen tavoitteena on jalkauttaa digitaalisia opetusmenetelmiä osaksi maahanmuuttajien opetusta. Yhteydenpito oppilaitosten kesken hoidetaan hankkeen aloitus- ja lopetuskohtaamisia lukuun ottamatta Moodlessa, missä jaetaan ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä käytetään mielekkäästi hyväksi opetuksessa.

Lauran ryhmä

Hankkeessa on mukana jokaisesta oppilaitoksesta noin viisi opettajaa, jotka kokeilevat uusia digitaalisia menetelmiä opetuksessaan ja jakavat kokemuksiaan Moodlessa. Keskustelu verkossa on ollut ehkä hieman tavoitetta hiljaisempaa, mutta kesäkuussa pidetty ensimmäinen webinaari osoitti, että työtä asian eteen on oppilaitoksissa kuitenkin tehty. Näin myös meillä ja erityisesti asian eteen ponnistellaan nyt syyskuussa, kun jokainen kotoutumiskoulutuksen opettaja perehtyy muutamaan digivälineeseen ja laatii tästä esityksen koto-opettajien kehittämispäivään, joka järjestetään 21.9. Hankkeen budjetista pystymme maksamaan palkkaa tästä työstä.  Opettajilla on päivän ajan käytössään sekä tietokone että tabletti, jotta he  voivat esitystä seuratessaan tutustua opiskeltavaan menetelmään käytännössä.

Ja pedagogiikan ammattilaisia kun olemme, niin emme suinkaan tyydy yksittäisen välineen esittelyyn vaan on tarkoitus esitellä kokonainen opetuskokonaisuus, jossa on käytetty jotakin digitaalista menetelmää ja perustella, miten uusi menetelmä tuo lisäarvoa opetukseen. Jotkut ideat ovat hyvin yksinkertaisia: Paikallissijoja on esimerkiksi kätevä opetella Reittiopas.fi –palvelun avulla, jolloin myös opitaan kulkemista pääkaupunkiseudulla. Koti-teeman ollessa koulutuksen alkuvaiheessa ajankohtainen, voi samalla kurkkia asunnonvuokrausilmoituksia netistä. Opiskelijat oppivat sanaston lisäksi, mistä tarpeen tullen etsiä asuntoa. Esimerkiksi helppokäyttöinen Quizlet tuo vaihtelua sanaston opettelemiseen ja pelillinen ympäristö usein motivoi ja mieli pysyy virkeänä, kun vaihtelee tilaa ja välinettä. Itse imen ideoita lasten alakoulun kielten opetuksesta, mistä olen saanut hyviä ideoita muun muassa bloggaukseen kielen opiskelun alkuvaiheessa. Olen myös huomannut, että englannin kielen kommunikatiivinen taito kehittyy uusilla menetelmillä todella paljon nopeammin kuin omina kouluaikoinani.

Tämä kaikki olisi hyvä saada kotoutumiskoulutuksen lisäksi myös osaksi omaehtoista suomen kielen opetusta. Nyt kun maahamme kotiutuu paljon ihmisiä maista, missä digitalisaatio ei ole vielä kaikkia saavuttanut, on meillä maahanmuuttajien opettajilla suuri vastuu siinä, että opiskelijat saavat kursseillamme valmiudet hoitaa asioitaan verkossa sekä hyödyntää verkkopalveluita esim. suomen kielen opiskelussa ja muussa itsensä kehittämisessä. Tiedonhakutaidot ovat keskeisessä osassa.

Haasteena on myös opiskelijoiden hyvin erilaiset valmiudet. Kurssilla voi olla samaan aikaan tietotekniikan insinööri ja opiskelija, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin hiirtä. Opetuksen koordinoiminen vaatii taitoa, sisua ja luovuutta ja sen sietämistä, että kaikki ei aina onnistu täydellisesti.
Tämän vastuun kantamiseen me tarvitsemme sekä opettajien että oppilaitosten välistä verkostoitumista. Yhteistyö on voimaa.

Antoisaa syksyn alkua kaikille!

Laura Lindeman
Suomen kielen opettaja,  kotoumiskoulutus
Kotona verkossa -hankkeen pääkäyttäjä
Omnia, Espoon työväenopisto