Opi omalla tavallasi

 

Opetan paritanssia Espoon työväenopistolla viidettä lukuvuotta. Uuden lukukauden alkaessa tanssitunneilleni ilmoittautuu kymmeniä uusia oppilaita, jotka tapaan kurssin alkaessa ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole heistä mitään etukäteistietoa, mutta siitä huolimatta voin olla yhdestä asiasta täysin varma: Heidät kaikki voisi jaotella suurinpiirtein kolmeen eri ryhmään omien persoonallisten oppimistaipumusten perusteella.

En voi päätellä sitä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai tavastaan liikkua. En silmien väristä, iästä tai tanssikenkien merkistä. Mutta kurssin edetessä kuulen sen heidän kysymyksistään:

”Voisitko näyttää tuon uudelleen?

Selittäisitkö kuvion vielä kerran?

Hei, eikö voitais jo kokeilla itse!”

Kysymysten perusteella tunnistan heidän tapansa oppia joko näön, kuulon tai liikkeen avulla. Opettajan näkökulmasta puhutaan visuaalisesta, auditiivisesta tai kinesteettisestä oppimisesta.

Asiaa on paljon tutkittu, eikä siitä tiedemaailmassa olla ihan yksimielisiäkään, mutta käytännön työssä huomaan sen kaikilla tunneillani.

Visuaalisesti ajatteleva henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän painaa asiat mieleensä kuvina tai väreinä ja luo itselleen mielikuvia valokuvantarkasti. Auditiivinen oppija luottaa kuuloonsa. Hän muistaa sanalliset selitykset, keskustelut ja varmasti myös tunnilla soitetun musiikin. Kinesteettisesti oppiva haluaa kokeilla ja tehdä itse. Hänelle opetettavat asiat jäävät päähän liikkeen avulla, joten kehon liikemuistikin on hyvä.

Niinpä pikkuhiljaa ryhmän tullessa tutummaksi osaan käyttää heidän omia vahvuuksiaan opetuksen tukena silloin, kun muu opetustilanne antaa myöten. Tiedän, kenelle tanssikuvio pitää näyttää, kenelle selittää sanallisesti, ja kuka tahtoo ehdottomasti kokeilla heti itse. Tunnin aikana oppilaat tuskin itse huomaavat tätä pedagogista tapaa ohjata heitä kohti parempia tuloksia, elleivät satu olemaan erittäin tietoisia omista oppimisstrategioistaan.

Sanoin alussa, että oppilaat voisi jaotella kolmeen ryhmään, mutta niin ei tietenkään tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään, koska kukaan meistä ei ole pelkästään vain yhden kategorian oppija, vaan jokainen on omanlaisensa sekoitus näitä kaikkia. Mutta yleensä jokin näistä kolmesta piirteestä on muita vahvempi.

Jos oman oppimistyylinsä tiedostaa, niin sitä voi myös kehittää oppimistulosten parantamiseksi missä tahansa asiassa.

Kaikenlaisessa opettamisessa tärkeintä on kiinnostuksen herättäminen, itseluottamuksen vahvistaminen ja epäonnistumisen salliminen. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, niin persoonalliset piirteet voi, ja kannattaa, ottaa huomioon myös tanssinopetuksessa. Se hyödyttää koko ryhmää.

Testaa oma oppimistyylisi: http://www.tenviesti.fi/test1.htm

 

Ulpu Jarva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kuva: Pexels

Tanssi liikuttaa kehoa ja mieltä

Jalkapohjat tuntevat lattian ja kädet kohoavat ilmaan. Keuhkot täyttyvät ilmalla ja hengitys syvenee. Siirrämme painoa jalalta toiselle ja antaudumme tilan vietäväksi. Tanssisalissa on keskittynyt ja meditatiivinen tunnelma, joka irrottaa hetkeksi arjen askareista ja palauttaa kuulostelemaan mieltä kehossa.

Ohjaan Espoon työväenopistossa itämaista tanssia ja nykytanssia. Itämainen tanssi on kattokäsite Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueiden tanssiperinteille sekä näistä perinteistä kumpuaville ja muista lajeista vaikuttuneille näyttämötanssityyleille. Itämaisen tanssin tunneilla keskitymme aina juurien löytämiseen, eli jalkapohjan ja lattian väliseen yhteyteen. Jalkapohjan ja jalkaterän liikkuvuus ovat merkittävässä roolissa silloin, kun lähdemme työskentelemään muun muassa itämaiselle tanssille ominaisten lantioliikkeiden kanssa. Rentous ja vapautuminen tanssiin löytyvät usein luottamuksesta johonkin tukipisteeseen ja tunneillani tätä tukea etsitään lattiasta kokonaisvaltaisen maadoittumisen kautta.

Itämaisen tanssin tunneilla teemme kaksi lyhyttä tanssia kauden aikana. Toinen tanssi on usein kansantanssityylinen ja toinen taas enemmän näyttämötanssin muotoinen. Tunneilla haastavatkin rytmit ja ornamentaaliset melodiat ovat omiaan tutustuttamaan kehojamme Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän musiikkitaiteeseen. Nykytanssiakin voisi pitää eräänlaisena kattokäsitteenä lukuisille erilaisille liikeharjoituksille ja -muodoille.  Nykytanssin tunneilla keskitymme yhtä lailla lattian tukeen. Lisäksi teemme harjoituksia ja sarjoja, joiden kautta työstämme oppilaille usein uusia ja tuntemattomia liikereittejä. Nykytanssin tunneilla kuulostelemme vielä aktiivisemmin kehon laajuuksia ja mahdollisuuksia vapautua tilan vietäväksi. Erilaiset kehonhuolto-, improvisaatio- ja pariharjoitukset ovat myös osa tuntieni rakennetta. Joskus myös heittelemme palloja ja suhtaudumme harjoituksiin leikkinä.

(Kuvaaja: Essi Koivula)

Osa oppilaistani käy molemmilla tunneilla ja nämä lajit tukevat vahvasti toisiaan. Itämainen tanssi ja erilaiset nykytanssin tekniikat ovatkin historiallisesti kohdanneet esimerkiksi jo 1900-luvun alkupuolen ’’itämaa’’ vaikutteisen amerikkalaisen modernin tanssin aikoina ja vastaavasti myöhemmin modernin itämaisen tanssin kehittyessä yhä laajempiin suuntiin ympäri maapalloa. Koen, että nämä molemmat tanssityylit ovat jatkuvasti ja hienoviritteisesti muutoksessa, eläviä ja huokoisia. Se tekeekin opettamisesta äärimmäisen mielenkiintoista. Ajatukseni ja käsitykseni näiden lajien opettamisesta muuttuu jatkuvasti ja siksi pyrin myös pitämään oppilaideni käsitykset kyseisistä lajeista aina avoimina ja uteliaina.

Suvi Tuominen, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Etnisten tanssien kautta mielikuvitusmatkalle!


Syksyn viimaisina iltoina mieli janoaa lämpöä, valoa ja energiaa. Matkakuume kasvaa ja google käy kuumana matkayhtiöiden sivustoilla. Vaikkei olisikaan aikaa tai rahaa lähteä kauas tropiikkiin lomalle, haaveilemallakin pääsee jo jokseenkin tunnelmaan. Jos tunnistat itsesi, annan pienen vinkin: vielä antoisampi ja adrenaliinipitoisempi vaihtoehto on tanssia mukavassa porukassa tansseja maailmalta! Musiikin rytmit ja eksoottinen liikekieli antavat loistavaa tuntumaa eri maiden kulttuureihin. Samalla myös kiinnostus muita kulttuureita kohtaan kasvaa.

Ohjaan Espoon työväenopistossa Bollywoodia, Etnomixiä (itämainen, bollywood- ja afrotanssi) ja kehittelemääni Bellycious-kuntotanssia. Etnisten tanssilajien harrastaminen kasvattaa kunnon ja kehon liikkuvuuden lisäksi kulttuuritietämystä ja näin ollen koko maailmankuvaa. Minusta on ohjaajana tärkeää tietää, mistä mikäkin laji tulee ja tätä kautta voi tutustua itselleen tuntemattomampien maiden tapoihin ja musiikkityyleihin. Samalla voi myös huomaamattaan oppia tunnistamaan eri kieliä kun kappaleiden sanat ovat esimerkiksi hindiksi tai arabiaksi. Etenkin monissa kansantansseissa haetaan vahvaa tuntumaa maahan sekä tapaa liikkua oman kehon ehdoilla. Tärkeintä on se, että liikkuu ja tanssii musiikin synnyttämän inspiraation ja sykkeen kautta. Kaikilla on oma, erilainen keho, joka liikkuu omalla tavallaan. Tätä tulisi mielestäni korostaa, oli sitten kyseessä mikä liikuntamuoto tahansa.

Tärkeintä tanssituntien ohjaamisessa on mielestäni se, että asiakkaalle jää tunnin jälkeen parempi mieli kuin tunnille saapuessa. Ohjaajan tulee olla itse innoissaan siitä, mitä tekee. Tästä syystä itsensä jatkuva kouluttaminen, hyvän musiikin etsiminen ja uuden luominen on tärkeää, jotta oma into säilyy niin suurena, että se tarttuu. Musiikkiin tai koreografiaan ei saa olla itse kyllästynyt. Myös sopiva haaste saa tunnin osallistujat unohtamaan kaiken muun ja näin syntyy elintärkeä ”pään nollaus”, jota me kaikki tarvitsemme säännöllisesti. Tämä on merkittävä osa liikunnan tuoman hyvinvoinnin vaikutuksista. Hikisen bollywood-tunnin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla syödä intialaista ruokaa ja nukkua hyvät yöunet keho ja mieli avattuna.

Aino Rättyä, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Krokotiilin venytyksiä ja kenguruhyppyjä – kurkistus liikunta- ja hyvinvointitiimin opettajan viikkoon

Maanantai 

En herää lotusasennosta tai spagaatista, vaikka päiväsaikaan ohjaankin joogaa ja tanssia vauvasta vaariin. Aamutoimieni jälkeen alan kuitenkin itse harjoittelemaan näitä ja muita iloisia solmuja. Minulle tärkeintä on se tunne, jonka joogan tai tanssin harjoittaminen synnyttävät minussa. Tunne vaikuttaa siihen, kuinka kohtaan toisia ihmisiä, miten hyviä valintoja teen ja kuinka luottavaisin sekä rennoin mielin koen elämän. Ohjaan ja opetan, koska tunnen itse sen hyvän olon, joka näistä rakastamistani lajeista voi tulla ja välittyä.

Päivän ensimmäinen ohjaus alkaa jokeltelulla. Sali täyttyy kaikkein superkuntoisimmista joogan harrastajista eli alle 1-vuotiaista äitiensä kanssa. Minua koskettaa se, kuinka äiti on voinut lähteä joogatunnille vain kahden tunnin yöunien jälkeen. Ihan vain siksi, että joogasta tulee hyvä olo ja koska pienikin liike on useimmissa tapauksissa parempi kuin liikkumattomuus. Äitien lempeän ohjaamisen rinnalla ihastelen ja pyrin joka kerta oppimaan pieniltä superjoogaajilta lisää kehon luonnollisista liikeradoista. Usein vauvat tekevät todella edistyneitä jooga-asentoja aivan itsestään.

Seuraavaksi saliin saapuvat kehonhuollon konkarit eli aina niin hyväntuuliset seniorit.  Keskittynyt tunnelma 25:n varttuneemman venyttelijän tunnilla keskeytyykin välillä vain naurunryöpsähdyksiin. Nauru on muuten yksi parhaimmista vatsalihasharjoitteista!

Klo 13.45  on lounaan ja hapenoton aika. Menen usein termospulloni kanssa pihalle syömään. Tapiolan toimipisteen lähiasukkaat ovatkin jo ehkä tottuneet siihen, että heidän lähimetsässään on maanantaisin yksi verkkarihousuinen venyttelijä aterioimassa.

Klo 16:45 valmistellaan Vindvändvägenin liikuntasali joogatilaksi.  Aikuisten ohjaaminen kestää klo 21 asti, jonka jälkeen aloitan kotimatkan nauttien joogan jälkeisestä rauhasta ja jaetuista kohtaamisista päivän monien opiskelijoiden kanssa. Saan työssäni kohdata aivan ihania ihmisiä, joilla on kiinnostus samoihin asioihin kuin minulla sekä lisäksi motivaatio oppia. Voiko opettajan työ olla inspiroivampaa?

Tiistai 

Aamu alkaa hengitysharjoituksilla. Aamupäivä lounaaseen saaakka kuluu toisessa kaupungissa tanssi-improvisaatiota ohjatessa. Iltapäiväksi suuntaan Espoon Soukkaan uusien vauvojen ja äitien luo. Vaikka voisi kuvitella, että kyse on samanlaisesta tunnista kuin eilen, niin näin ei välttämättä ole. Niin äideillä kuin vauvoilla saattaa olla hyvin erilaisia tarpeita eri ryhmissä.

Soukasta kävelen illan viimeiseen ohjauspaikkaan Puistokartanolle ohjaamaan hathajoogaa, joka kestää 90 minuuttia. Tunnin jälkeen yksi osallistuja tokaisi, että kylläpä teki taas hyvää. On kiva kuulla, että osallistujat ovat tyytyväisiä.

Keskiviikko 

Keskiviikko alkaa useimmiten kokkailulla, koska syön päivän lounaan toimipisteiden vaihdon aikana. Ohjaus alkaa klo 9.00 lempeillä krokotiilin venytyksillä seniorijoogassa. Seuraavaksi sisään saapuvat tarvitsevat kuitenkin enemmän kenguruhyppyjä. Kyseessä on aikuinen & lapsi -tanssijoiden ryhmä. Aamupäivän kolmas tunti on aikuinen ja vauva -joogaa, jossa usein myös hiukan tanssimme. Iltapäiväksi suuntaan vielä Kauklahteen kahdelle senioreiden kehonhuoltotunnille. Näilläkin tunneilla käy äiti & tytär -pari, mutta nyt he ovat 64- ja 84- vuotiaat! “Sano niille sun aikuinen & lapsi -tanssijoille, että tässä on harrastamiskaaren tavoite!” nauroi tämä pari iloisesti. On todella hienoa, että monet jooga-, tanssi- ja kehonhuoltotuntini ovat myös perheiden, pariskuntien, sisarusten tai ystävien yhteinen harrastus. Parijoogatunneille voi hyvin tulla myös ystävän tai yli 16-vuotiaan lapsen kanssa.

Teen töitä muinakin päivinä. Ammatinkyselijöille sanonkin usein olevani liikenainen. Ainoa mitä olen työnkuvassani kaivannut, on luonnossa liikkuminen. Mutta nyt sekin asia on korjaantunut, kun olen aloittanut Metsäjooga-työpajojen sekä Luonnossa liikkuen -kurssien ohjaamisen eri ikäryhmille. Lämpimästi tervetuloa keväällä mukaan. Olen todella kiitollinen, että saamme opistolla mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa monipuolisemmiksi sekä kehittää opettajuuttamme yhdessä opiskelijoiden kanssa matkaa jatkaen.

 

Jenna Rignell, päätoiminen tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Sevillanas – tanssi flamencoon tutustuttajana

 

Sevillanas on neljästä samanmittaisesta ja -rakenteisesta säkeistöstä koostuva kappale, jonka koreografia toimii esittelynä flamencon tekniikkaan ja tyyliin. Tyypillisesti jokainen säkeistö koostuu alkusoitosta, alkulaulusta, ja kolmeen osaan jakautuvasta säkeistöstä. Viimeinen osa on usein tyyliltään kertosäettä muistuttava. Sevillanas-kappaleita on paljon ja niiden esityksiä vielä enemmän. Siksi lähes jokaiselle säännölle löytyy myös poikkeus. Silti käytännöllisesti katsoen kaikki sevillanas-kappaleet voidaan myös tanssia. Koska rytmin kehittäjät ovat enimmäkseen olleet musiikin teoriasta tietämättömiä, sen laskentatapoja on monia. Joku laskee rytmiä kolmeen alkaen ykkösestä, toinen huomioi kohotahdin ja aloittaa laskut kolmosesta. Teoreettisesti kyseessä on 6/8-tahtilaji, joka alkaa kohotahdilla. Se lasketaan siis 6-1-2-3-4-5, painottaen ensimmäistä ja neljättä iskua (6 ja 3). Monikollinen muoto sevillanas johtuu siitä, että nelisäkeistöinen kappale voidaan koostaa mistä tahansa säkeistöistä, joiden melodia, sävellaji ja aihepiiri eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Flamencon sisällä on syntynyt tapa ryhmitellä eri rytmejä niiden iän, alkuperän, esitystilanteiden, rytmisen rakenteen ja vakavuuden/keveyden mukaan. Ryhmittely sisältää myös arvovarauksen, joka kuitenkin nykypäivänä alkaa horjua. Niinpä sevillanaskin, joka vielä muutamia vuosikymmeniä sitten luokiteltiin kepeäksi kansanmusiikiksi, alkaa löytää paikkaansa flamencon kentässä.

Aloittelevalle tanssinopiskelijalle sevillanas on täydellinen tapa tutustua flamencon tekniikan perusteisiin. Se on ainoa tanssi, jota voi tanssia tuntemattoman kanssa tai itselle vieraaseen musiikkiin. Vaikka koreografiasta esiintyy paljon variaatioita, se noudattaa kuitenkin aina samaa perusrakennetta. Tanssiteknisesti se sisältää piruetteja, koputuksia, ranteiden pyörityksiä, hameen käyttöä ja erilaisia askeltyyppejä. Siksi sevillanas on usein ensimmäinen tanssi, joka flamencotunneilla opitaan. Tanssi on myös erinomainen esityskappale, jonka hiominen jatkuu läpi koko tanssiuran. Siitä voi helposti muokata niin soolotanssin kuin ryhmämuodostelmankin. Tanssiin sopivat kaikki flamencossa käytetyt välineet laahushameesta viuhkaan ja kastanjeteista huiviin.

 

Irja Kajander-Vierkens, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto