Kokemuksia draamakasvatuksesta kielen opettamisessa

Kävin viime syksynä koulutuksessa nimeltään ”NYT – Draama oppimisen avuksi kouluihin”. Koulutus oli suunnattu perusopetuksen, lukion, vapaan sivistystyön, ammatillisen sekä taiteen perusopetuksen opetustoimen henkilöstölle. Tavoitteena oli antaa opettajille valmiuksia draaman käyttöön opetusvälineenä eri oppiaineissa sekä aineiden välisessä yhteistyössä. Kiinnostuin heti koulutuksesta, koska olen aina halunnut tehdä opetuksestani paljon aktiivisempaa ja toiminnallisempaa. Suurin osa kursseistani järjestetään illalla työn jälkeen ja yleensä oppilaat ovat melko väsyneitä. Haluaisin oppia erilaisia menetelmiä, joissa voisin herättää innostusta oppilaissa ja kannustaa espanjan kielen käyttöä ikään kuin luokan ulkopuolella näyttelemisen avulla.

Koulutuksessa perehdyimme draamakasvatukselliseen ajatteluun, tutustuimme erilaisiin draamatyövälineisiin sekä sovelsimme niitä käytännössä. Kävimme läpi taiteen, erityisesti teatterin, ja kasvatuksen suhteen pitkää historiaa. Taidepedagogiikassa käytetään erilaisia esteettisiä menetelmiä luomaan kokemus, joka avaa näkymän moniäänisempään maailmaan. Periaatteena on holistinen ihmiskäsitys: Ihminen on ajatteleva, aistiva, tunteva ja toimiva olento.

Koulutuksen idea oli, että opettajat kokeilivat itse erilaisia menetelmiä koko koulutusryhmän kanssa, reflektoivat niitä pienissä ryhmissä ja valitsivat muutamia omaan opetukseen sekä kirjoittavat raportin kokemuksestaan. Suunnittelin siis itse pienen harjoituksen kahdessa eri ryhmässä. En voinut käyttää draaman menetelmiä koko tunnin aikaa, koska sopivaa luokkaa ei ollut saatavilla. En myöskään uskaltanut pakottaa heitä voimakkaasti pois mukavuusalueelta liioilla draamaharjoituksilla. Molemmat ryhmät ovat kuitenkin opiskelleet kanssani jo kaksi vuotta, luottavat minuun ja meillä on rento tunnelma tunneilla.

Turvallisesti pois mukavuusalueelta

Espanja A2.2 Aún más pasos – Lisää jatkoaskelia -kurssilla teemana tällä viikolla oli menneisyyden muoto, preteriti, ja ajattelin soveltaa harjoitusta ”elämäntarina yhdessä minuutissa”. Koska tarkoituksena oli käyttää preteritin muotoja vieraalla kielellä, en voinut pyytää opiskelijoita aloittamaan harjoitusta ilman aikaa valmistautumiseen. Jos harjoitus olisi ollut suomeksi, se ei olisi tukenut oppimistavoitetta. Edellisellä tunnilla annoin kotitehtäväksi tutustua jonkun kuuluisan henkilön elämäkertaan ja kirjoittaa pieni teksti. Ajattelin, että tämä auttaisi valmistelemaan omaa elämäntarinaa lyhyenä kertomuksena lyhyessä ajassa. Opiskelijat kertoivat oman elämäntarinansa ensin parin kanssa ja sitten koko luokalle.

Espanja A1.3 Jatkoaskelia -kurssilla teemana on ollut gerundi ja refleksiiviverbit. Ajattelin käyttää ”valehtelija”-harjoituksen yksinkertaistettua versiota, jossa yksi tekee keskellä miimisesti jotain toimintaa ja muut arvaavat mistä on kyse käyttämällä gerundi-rakennetta. Selitin tehtävän ja oppilaat vaikuttivat jännittyneiltä mutta myös innokkailta. Harjoitus sujui hyvin ja oppilailla oli hauskaa. He arvasivat heti, mistä toiminnasta on kyse, mutta eivät vastanneet heti, koska eivät muistaneet, mitä se oli espanjaksi, mutta silloin muut kaverit auttoivat. Vieras kieli selvästi hidasti reagoimista, mutta oppilaat huomasivat, että on mahdollista käyttää vierasta kieltä myös spontaanisti ja vuorovaikutuksella tavalla.

Molemmissa kokeiluissa kysyin opiskelijoilta harjoituksen jälkeen, mitä mieltä he olivat kokemuksesta, ja he sanoivat, että he pitivät siitä kovasti, ja että jatkossa voisimme tehdä lisää samantyyppisiä harjoituksia. Mielestäni siis aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Opiskelijat myös nauttivat siitä, kunhan harjoitus tehdään rauhallisesti ja rennossa tunnelmassa. Aikuiset uskaltavat kokeilla uutta, kun se on mielekästä, hauskaa, turvallista ja tukee täysin oppimistavoitetta.

Isabel Granados Hidalgo, espanjan tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Los geht’s! Aitoja kohtaamisia ja käytännönläheistä vieraan kielen oppimista saksan kielen keskustelukurssilla

Kannattaako Pietarissa käydä paikallisessa banjassa ja mikä on sen ero suomalaiseen saunaan? Ja miten voisi selittää saksankieliselle löyly-sanan merkityksen…?

Saksan kielen keskustelukurssilla Espoon työväenopistossa tutustumme opiskelijoiden kanssa saksan kieleen ja moninaiseen kulttuuriin eri näkökulmista. Osallistuminen Espoon työväestön kurssille tarjoaa lisäksi oivan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa ja samalla laajentaa omaa maailmankuvaa. Kursseille osallistuu kirjava joukko eri-ikäisiä ihmisiä eri ammateista ja taustoista. Nuorin osallistuja on ollut kaksikymppinen, kun taas vanhin keskustelukurssin opiskelija oli lähes kahdeksankymmentä vuotta vanha.

Saksan kielen kurssilla on rajattu sisältö ja ohjelma, mutta se kehittyy opiskelijoiden ehdoilla. Omalla persoonallisuudellaan jokainen opiskelija vaikuttaa siihen, että kurssi elää tavallaan omaa ”elämäänsä”. Kun keskustelukurssin opiskelijat tutustuvat toisiinsa paremmin kurssin edetessä, oma mielipide on helpompaa ilmaista vapaammin. Samalla keskustelu siirtyy luontevasti aiheesta toiseen. Puhutaan saksankielisten maiden jouluperinteistä tai suomalaisesta arjesta kuten kirkasvalolaitteen hyödyistä pimeänä vuodenaikana – auf Deutsch.

Saksan kieli ei ole pelkästään oppimissisältöä vaan myös ilmaisun väline – se tekee oppimisesta tehokasta ja merkityksellistä. Jo kasvatustieteen perusopinnoissa todetaan, että asiat opitaan parhaiten, jos oppimissisältö kytkeytyy oppijan oman elämään ja kokemuksiin. Parhaimmillaan oppiminen keskustelukurssilla voi olla hauskaa, tehokasta ja sosiaalisesti rikastavaa.

Kurssille osallistumiseen taitaa sisältyä jopa yhteiskunnallinen ulottuvuus. Työväenopiston kurssi edustaa konkreettista ja käytännönläheistä tapaa opiskella ja kohdata erilaisia ihmisiä. Nykyistä mediayhteiskuntaa kritisoidaan yhä useammin siitä, että moni ihminen elää omassa sosiaalisessa kuplassaan, jossa samalla arvopohjalla ajattelevat ihmiset vain vahvistavat omassa ryhmässä vallitsevia mielipiteitä. Eläminen sosiaalisen median kuplassa voi pahimmillaan johtaa siihen, että ei enää vaivaudu kohtaamaan ihmisiä ja kuuntelemaan heidän mielipiteitään kasvokkain.

Saksan kielen keskustelukurssilla pääset vaihtamaan ajatuksia kanssaihmisten kanssa erilaisista aiheista – ja samalla laajennat saksan kielen sanastoasi ja harjoittelet lauserakenteita käytännössä! 😉

Herzlich Willkommen!

Roland Buhre, saksan kielen tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Myytinmurtajat Olympiakomitean ”Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä” -johtamiskoulutuksessa

Naiset liikunnan pelikentillä -koulutukseen osallistujat
Naiset liikunnan pelikentillä -koulutukseen osallistujat, kuva: Niina Hänninen, Olympiakomitea

Viime keväänä Olympiakomitean järjestämästä ”Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä” -johtamiskoulutuksesta alkoi kiertää tiuhaan tahtiin tiedotteita urheiluseurojen ja eri liikuntaorganisaatioiden viestintäkanavissa. Koulutus tuntui herättävän laajalti kiinnostusta. Myös Espoon työväenopiston liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin tiimi lähetti meille liikunnan tuntiopettajille tiedotteen koulutuksesta ja kannusti kaikkia kiinnostuneita hakemaan siihen mukaan.

Minua ei tarvinnut kovin paljon houkutella hakemaan. Intohimo työtäni kohtaan toimi motivaattorina koulutukseen hakeutumisessa. Urheiluseurassa tekemäni vapaaehtoistyö on opettanut minulle paljon ja se on avannut silmäni myös monia urheiluun liittyviä epäkohtia kohtaan. Omiin kokemuksiini perustuen haluan olla mukana uudistamassa liikunnan ja urheilun alaa tasa-arvoisempaan suuntaan ja samalla työskennellä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja harrastustoiminnan laadun parantamisen puolesta.

Näiden tärkeäksi kokemieni asioiden takia hakematta jättäminen ei ollut minulle edes todellinen vaihtoehto – koulutus oli mielestäni niin mielenkiintoinen, että päätin heti ilmoituksen nähtyäni jättää hakemukseni. Olin nimittäin jo vuonna 2017 hakenut Olympiakomitean käynnistämään ”Johtaa kuin nainen” -pilottikoulutukseen, mutta en pettymyksekseni saanut silloin paikkaa. Päätin jo tuolloin kokeilla onneani uudelleen, mikäli tilaisuus siihen tulisi eteen. Tällä kertaa onni potkaisi ja minut valittiin varasijalta mukaan koulutukseen. Oloni oli ja on edelleen kiitollinen, että pääsin tälle huikealle opintomatkalle mukaan!

Miksi tällaiselle koulutukselle on sitten ylipäänsä tarvetta? Eikö meillä Suomessa, tasa-arvon edelläkävijämaassa ole jo asiat tältä osin kunnossa? Vaikka urheilun ja liikunnan ala on hyvin moninainen ja dynaaminen, on se silti tutkimusten ja tilastojen valossa hyvin sukupuolittunutta. Suurin osa urheilujohtajista on vielä tänäkin päivänä miehiä. Minulle tämä ei ollut yllätys, koska oma urheilutaustani jalkapalloilijana ja kokemukseni arkielämästä joukkueurheilun parissa tukee tätä näkemystä. Toki tässäkin on lajikohtaisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi voimistelussa ja taitoluistelussa toimii paljon naisia ja heitä on myös johtavassa asemassa, kun taas esimerkiksi palloilulajien maailma on vieläkin melko maskuliininen.

Sukupuolten välinen epäsuhta ei ole jäänyt huomaamatta Olympiakomiteassa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi se on tänä vuonna käynnistänyt kaksi liikunnan ja urheilun alalla toimiville naisille suunnattua johtamiskoulutusta. Koulutusten tavoitteena on vahvistaa naisten johtamisosaamista ja kannustaa naisia hakeutumaan rohkeammin urheilun johtotehtäviin.  Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän ESR-rahoitteisen ”Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä” –koulutuksen (2019–2021) kohderyhmänä ovat paikallisella ja alueellisella tasolla toimivat naiset, joilla on työpaikka tai luottamustehtävä urheiluseurassa tai muussa alueellisessa liikuntaorganisaatiossa. Jane ja Aatos Erkko -säätiön rahoittama ”Johtaa kuin nainen” -koulutuksen (2019–2020) kohderyhmänä taas ovat valtakunnallista tai kansainvälistä johtotehtävää tavoittelevat liikunnan alalla vaikuttavat naiset.

Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä” -koulutuksia tullaan järjestämään kaksi vuosien 2019–2020 aikana, ja niihin valitaan hakemusten perusteella yhteensä 60 naista. Koulutus rakentuu viidestä lähijaksosta ja niiden lisäksi järjestetään alueellisia seminaareja ja oppimisen tueksi tarkoitettuja webinaareja. Jokainen koulutukseen osallistuja vahvistaa oppimistaan oman mentorin kanssa käymillään keskusteluilla ja toteuttaa omassa ympäristössään tasa-arvoa edistävän konkreettisen työn tai projektin. Koulutuksen kouluttajakaarti koostuu asiantuntijoista, jotka ovat toimineet pitkään urheilun ja liikunnan alalla, edistäneet tasa-arvoa tai tutkineet sukupuolten välistä johtamista.

Pilottikoulutusta oli ylistetty sen verran paljon, että lähdin ensimmäiseen Clarion Hotel Helsinki Airportissa 28.–29.9. pidettyyn lähijaksoon odottavin mielin. Sali oli täynnä energisiä, omasta työstään innostuneita naisia, ja tunsin oloni heti tervetulleeksi. Tunnelma koulutuksessa oli jo ensi hetkistä lähtien hyvin avoin ja keskittynyt, kun aloimme miettiä yhdessä kouluttajien johdolla, miten johtamiseen ja sukupuolirooleihin liittyviä myyttejä voidaan murtaa. Ensimmäisenä päivänä valmentaja Eva Valtanen (Mielivaltanen) johdatti meidät itsetuntemukseen ja itsensä johtamiseen. Professori Janne Tienari (Hanken) taas sai meidät pohtimaan johtamista, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja niihin liittyviä myyttejä. Lähijakson toisena päivänä tutkimuspäällikkö Nina Laakso (SUEK) avasi meille urheilujohtamisen eettisiä näkökantoja ja urheilujohtamisen nykytilaa. Päivän huipensi tasa-arvotyötä liikunnan parissa tehneen konkarin Raija Iisalo-Mattilan elämäntarinan kuuleminen.

Viikonlopun jälkeen oloni on vaikuttunut koulutuskokonaisuuden annista ja mietin mitä kaikkea uutta ja innostavaa on vielä luvassa. Jo tällä ensimmäisellä lähijaksolla olen saanut tutustua uusiin ihmisiin, verkostoitua ja jakaa kokemuksia liikunnan ja urheilun alalla vaikuttavien ammattilaisten kanssa. Keskustelu yli lajirajojen on jo nyt poikinut paikallisia yhteistyökuvioita. Välillä oloni koulutusviikonlopun aikana oli jopa hieman epätodellinen – olenko todella osa tätä ammattitaitoista ja osaavaa porukkaa?

Viikonlopun opintoannin jälkeen jäin myös pohtimaan, miten valtavan suuri merkitys avoimella, positiivisella ja suvaitsevaisella suhtautumisella on oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Jos suhtautuisimme aina hyväksyvästi meille entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin ja asioihin niin kuinka paljon enemmän voisimmekaan oppia uutta toisiltamme ja samalla kehittää osaamistamme? Mihin saakka se voisi viedä meidät elämässämme?

Tutkimuspäällikkö Nina Laakso SUEK:sta muistutti meitä kouluttautujia, että alati muuttuvassa maailmassa elinikäinen oppiminen on erittäin tärkeää uudistumisen ja kehittymisen kannalta. Tässä on paljon yhteistä Espoon työväenopiston kanssa, jossa elinikäinen oppiminen on toiminnan keskiössä ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti erilaisia oppimismahdollisuuksia tarjotaan erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Edistämällä ihmisten hyvinvointia ja tarjoamalla hyvinvointipalveluja eri ihmisryhmille, osallistuu Espoon työväenopiston liikunnan ja terveyden tiimi osaltaan suomalaisen urheilun ja liikunta-alan johtamiseen, ja näin se on myös tärkeässä asemassa parantamassa ihmisten välistä tasa-arvoa.

Koska liikuntaan ja urheiluun liittyy paljon tunteita, voivat ne toimia ihmisiä yhdistävänä tekijä, murtaa raja-aitoja ja ennakkoluuloja. Lopulta sillä, olemmeko miehiä vai naisia, ei ole juurikaan merkitystä. Yhdessä olemme niin paljon enemmän!

Työväenopiston liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin kursseille voit tulla jakamaan ajatuksiasi, oppimaan ja verkostoitumaan erilaisen ihmisten kanssa. Kurssit ovat auki kaikille – sukupuoleen katsomatta! #naisetvaikuttajina #urheillaanihmisiksi

Tanja Näkki, liikunnan ja terveyden tuntiopettaja
Intohimoinen liikunnan, hyvinvoinnin ja tasa-arvon puolestapuhuja
Espoon työväenopisto, Omnia

 

Ps. Olympiakomitea käynnistää ”Naiset liikunnan pelikentillä” -koulutuksen toisen koulutuserän helmikuussa 2020. Haku tähän alkaa viikolla 44. Hae mukaan, mikäli haluat olla mukana edistämässä tasa-arvoa urheilun ja liikunnan saralla!

Lisätiedot: https://www.olympiakomitea.fi/olympiakomitea/vastuullisuus/tasa-arvo/naiset-vaikuttajina-liikunnan-pelikentilla/

 

Mikä ihmeen ”espanjaa livenä verkossa?”

Lähiopetuksen lisäksi olen opettanut erilaisia kielten verkkokursseja jo viisi vuotta. Sisäisen palon verkkokursseja kohtaan löysin kuitenkin vasta kaksi ja puoli vuotta sitten kun ryhdyin opettamaan espanjaa livenä verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa kokoonnumme virtuaaliseen luokkahuoneeseen ja teemme aivan samanlaisia asioita kuin lähiopetuksessa.

Myönnän että en ole täysin puolueeton verkkokurssien suhteen

Olen opettanut Moodle-pohjaisia verkkokursseja, joissa annoin viikoittaisia tehtäviä ja henkilökohtaista palautetta opiskelijoille. Lisäsin vuorovaikutusta teettämällä tehtäviä keskustelualueella. Yritin epätoivoisesti saada opiskelijoita harjoittelemaan myös suullista kielitaitoa pyytämällä heitä nauhoittamaan puhutun kielen harjoituksia ja lähettämään minulle palautetta varten. Motivoituneimmat opiskelijat kyllä jaksoivat mutta minusta on ymmärrettävää, että tämän tyyppiset harjoitukset saattoivat jäädä osalta tekemättä.

Keskustelun harjoittelua verkossa

Suullisen kielitaidon harjoittelussa oleellista on saada välitön palaute keskustelukumppanilta. Ilman viikoittaista live-tuntia, kahvin tilaamisen harjoittelu kurssikaverin kanssa on kovin vaikeaa. Toki voi harjoitella fraaseja ja tilauksen tekemistä itsekseen kotona. Mutta paljon jännittävämpää on tehdä se parin kanssa, joka saattaa tilata kahvilan listalta ihan mitä tahansa ja tarjoilijan roolissa olevan pitää osata reagoida siihen. Se että voi sanoa jotain toisella kielellä ja että toinen vielä ymmärtää, on mielestäni kielen oppimisen suurin ilo.

Miten tämä ”livenä verkossa” ihan käytännössä toteutuu?

Espoon työväenopistossa on käytössä sähköinen luokkahuone nimeltä ”Blackboard collaborate”. Opiskelijat ja minä kirjaudumme sinne kerran viikossa kahden oppitunnin ajaksi. Minä jaan näytöltäni kurssin kirjaa kaikille osallistujille ja kaikilla on mikrofonit käytössä. Tunti alkaa nimenhuudolla, joka tehdään espanjaksi. Joskus keksin nimenhuudon yhteyteen pienen lämmittelyharjoituksen. Jos mikrofoni ei jostain syystä toimi, on myös käytössä kirjallinen chat-alue. Olen ollut onnekas espanjan kurssimateriaalien suhteen, koska sähköinen kirja sisältää kuunteluharjoitukset ja opettajan versiossa mallivastauksia on helppo näyttää. Opiskelijoilla on kotona usein fyysinen versio kirjasta sekä muistiinpanovälineet. Asioita käydään läpi ”yhteisellä alueella”. Opiskelijat on myös mahdollista jakaa pareihin tai pienryhmiin. Silloin parin kanssa ollaan omassa ”huoneessa” ja käytetään mikrofoneja kommunikointiin. Minä saatan opettajana piipahtaa ja kysellä, onko kaikki kunnossa, aivan kuten lähiopetustilanteessakin.

 

Anna Suutarla, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Opi omalla tavallasi

 

Opetan paritanssia Espoon työväenopistolla viidettä lukuvuotta. Uuden lukukauden alkaessa tanssitunneilleni ilmoittautuu kymmeniä uusia oppilaita, jotka tapaan kurssin alkaessa ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole heistä mitään etukäteistietoa, mutta siitä huolimatta voin olla yhdestä asiasta täysin varma: Heidät kaikki voisi jaotella suurinpiirtein kolmeen eri ryhmään omien persoonallisten oppimistaipumusten perusteella.

En voi päätellä sitä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai tavastaan liikkua. En silmien väristä, iästä tai tanssikenkien merkistä. Mutta kurssin edetessä kuulen sen heidän kysymyksistään:

”Voisitko näyttää tuon uudelleen?

Selittäisitkö kuvion vielä kerran?

Hei, eikö voitais jo kokeilla itse!”

Kysymysten perusteella tunnistan heidän tapansa oppia joko näön, kuulon tai liikkeen avulla. Opettajan näkökulmasta puhutaan visuaalisesta, auditiivisesta tai kinesteettisestä oppimisesta.

Asiaa on paljon tutkittu, eikä siitä tiedemaailmassa olla ihan yksimielisiäkään, mutta käytännön työssä huomaan sen kaikilla tunneillani.

Visuaalisesti ajatteleva henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän painaa asiat mieleensä kuvina tai väreinä ja luo itselleen mielikuvia valokuvantarkasti. Auditiivinen oppija luottaa kuuloonsa. Hän muistaa sanalliset selitykset, keskustelut ja varmasti myös tunnilla soitetun musiikin. Kinesteettisesti oppiva haluaa kokeilla ja tehdä itse. Hänelle opetettavat asiat jäävät päähän liikkeen avulla, joten kehon liikemuistikin on hyvä.

Niinpä pikkuhiljaa ryhmän tullessa tutummaksi osaan käyttää heidän omia vahvuuksiaan opetuksen tukena silloin, kun muu opetustilanne antaa myöten. Tiedän, kenelle tanssikuvio pitää näyttää, kenelle selittää sanallisesti, ja kuka tahtoo ehdottomasti kokeilla heti itse. Tunnin aikana oppilaat tuskin itse huomaavat tätä pedagogista tapaa ohjata heitä kohti parempia tuloksia, elleivät satu olemaan erittäin tietoisia omista oppimisstrategioistaan.

Sanoin alussa, että oppilaat voisi jaotella kolmeen ryhmään, mutta niin ei tietenkään tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään, koska kukaan meistä ei ole pelkästään vain yhden kategorian oppija, vaan jokainen on omanlaisensa sekoitus näitä kaikkia. Mutta yleensä jokin näistä kolmesta piirteestä on muita vahvempi.

Jos oman oppimistyylinsä tiedostaa, niin sitä voi myös kehittää oppimistulosten parantamiseksi missä tahansa asiassa.

Kaikenlaisessa opettamisessa tärkeintä on kiinnostuksen herättäminen, itseluottamuksen vahvistaminen ja epäonnistumisen salliminen. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, niin persoonalliset piirteet voi, ja kannattaa, ottaa huomioon myös tanssinopetuksessa. Se hyödyttää koko ryhmää.

Testaa oma oppimistyylisi: http://www.tenviesti.fi/test1.htm

 

Ulpu Jarva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kuva: Pexels

”Minä raportoin mielelläni: ikinä ei ole yhtä hiljaista kuin lokakuussa” – pari sanaa ryhmässä lukemisesta

Kirjoittamaan ei voi oppia lukematta, ja siksi  työväenopiston runoryhmässä luetaan vähintään yhtä paljon kuin kirjoitetaan. Jaettu lukeminen on ihmeellistä: runon kanssa ei olekaan yksin vaan se avautuu myös muiden katseiden valossa.

Luemme ryhmän omia tuotoksia, mutta joka kerta myös julkaistuja runokirjoja. Viimeksi avasimme Tua Forsströmin uuden kirjan Merkintöjä, jonka pohjalta laadin porukalle myös kotitehtävän.

Mikä ihmeellinen pieni kirja.  Tua Forsströmin runoissa on esille kirjoitettuna se, mihin vain runo kykenee. Kirkas, jopa näennäisen yksinkertainen kieli pudottaa arvaamattomiin syvyyksiin: tunteen, muiston, kaiken aikaa elävän kokemuksen tasalle. ”Kaikilla on kiire, Sirkka kirjoittaa/ mutta ei se kannata rakas ystävä/ ja unessa sataa lakkaamatta lunta / pienillä asemilla sataa lunta”.

Runoryhmässä ollaan etsimässä jokaisen kirjoittajan omaa ääntä, ja selväksi käy, että ääniä on yhtä monta kuin puhujiakin. Ei ole mitään yhtä, oikeaa runoutta, eikä myöskään ole sapluunaa, jonka avulla runoa voi kirjoittaa tai lukea. Kaikki runous ei kosketa kaikkia, se on selvää. On löydettävä myös lukijana ne runoilijat, jotka tuntuvat omilta, joita vasten voi omaa kirjoittamistaan peilata. Siksi luemme monenlaista vuoden mittaan.

Tua Forsströmin Merkintöjä on kirja, joka vie lukijansa maisemaan. Se maisema tuntuu Forsströmin runoja rakastavalle tutulta: on lumisadetta, pisaroita kuusenoksilla, jotain kimmeltävää, lumoavaa, vettä, sen viileyttä. Merkintöjä on melankolinen kirja, jossa puhutaan lapsen kuolemasta, kaivataan poissaolevaa. Samaan aikaan se on lohdullinen, lämpöä säteilevä ja keveä kädessä. ”Keveys vedessä / Keveys kun nousee vedestä / Tuntuu kuin leijuisi, tarkoitan sitä todella/ Tuulessa kuoria ja höyheniä”.

Kun luemme runoja maanantai-iltojen istunnoissamme, on usein hiljaista. Runosta on vaikea lähteä sanomaan mitään, mikä ei tuntuisi rikkovan sen eheyttä. Joskus voi olla myös vaikea päästä runon sisälle. Luettuamme hiljaa yhdessä joku alkaa puhua, kertoa siitä, mitä teksti nostaa mieleen. Sanat saavat olla hapuilevia, kurkottavia. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Ei ole ehkä mitään vastauksia, vain lisää kysymyksiä.

Runon luonne avautuu lukemalla ja odottamalla. Tua Forsströmiä, niin kuin muitakin runoilijoita, luetaan ryhmässä siksi, että se saisi omat sanat liikkeelle. Merkintöjä-kirjassa on runosarja, jonka jokaisen runon nimi on ”Siitä että oppii eikä unohda”. Runoudesta saatu oppi menee ihon alle, jää sinne, tuntuu ja vaikuttaa. ”Jos unilla on koti on se ehkä tämä / ranta missä mustarastas laulaa iltaisin/ kallion varjossa missä pidämme toisiamme kädestä / ja leikimme ja olemme aina yhtä vanhoja.”

Johanna Venho, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

(Otsikko ja runositaatit kirjasta Tua Forsström: Merkintöjä, Siltala 2018.)

Muutoksia Espoon työväenopistossa

 

Täällä voit tutustua kurssitarjontaan ja ilmoittautua kursseille.

Syksyn 2018 kursseille voit ilmoittautua jo keväällä. Kurssit ovat julkisia 15.5. lähtien, jolloin voit tutustua niihin ilmonet.fi-verkkopalvelussa. Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi painettu opinto-ohjelma elokuun alussa. Asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan tehdään uusia kursseja koko lukuvuoden ajan.

Nyt voit ilmoittautua syksyn 2018 kursseille jo toukokuusta lähtien

Espoon työväenopiston syksyn 2018 kurssitarjonta avautuu ilmonet.fi-verkkopalvelussa 15.5.2018. Ilmoittautumiset alkavat asteittain seuraavasti:

  • ke 23.5.2018 klo 12: liikunta, terveys ja hyvinvointi | koti ja puutarha | kotitalous
  • to 24.5.2018 klo 12: kuvataide | musiikki | kirjallisuus ja teatteri | käsityö
  • pe 25.5.2018 klo 12: kielet | ihminen, yhteiskunta ja kulttuuri | luonto, ympäristö, tekniikka ja liikenne | tietotekniikka | ikääntyvien yliopisto | avoin yliopisto

Aloituspäivien jälkeen ilmoittautumiset jatkuvat keskeytyksettä. Ilmoittaudu kursseille osoitteessa www.ilmonet.fi tai soittamalla työväenopiston asiakaspalveluun p. 020 692 444.

Huom! Suomi toisena kielenä (S2) kurssien ilmoittautuminen alkaa 13.8.2018

Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi opinto-ohjelma

Opinto-ohjelmassa esitellään lukuvuoden kurssitiedot lyhennettyinä. Laajemman kurssiesittelyn ja lisätietoja kursseista löydät ilmonet.fi-sivuilta. Lukuvuoden 2018-2019 opinto-ohjelman julkaistaan juhannukseen mennessä Omnian verkkosivuilla www.omnia.fi/tyovaenopisto ja painettu opinto-ohjelma valmistuu elokuun alkuun.

Opinto-ohjelmien ilmestyessä sekä verkossa että painettuna, osa kursseista saattaa olla jo täynnä. Jos kuitenkin haluat kurssille, joka on jo täynnä, sinun kannattaa ilmoittautua jonoon. Teemme uusia kursseja asiakkaiden tarpeisiin koko lukuvuoden ajan opettaja-, tunti- ja tilaresurssien puitteissa. Jonossa oleville ilmoitamme ensimmäisenä uusista kursseista.

Autamme ilmonet.fi-verkkopalvelun käytössä

Suosittelemme kaikille kurssien selailua ja ilmoittautumista ilmonet.fi-verkkopalvelun kautta. Ilmonet.fi:ssä kaikki kurssit ovat reaaliajassa ja sieltä löytyvät myös lukuvuoden aikana suunniteltavat uudet kurssit.

Kuntalaisille, jotka tarvitsevat tukea ja opastusta sähköiseen asiointiin, järjestämme Espoossa ennen ilmoittautumisten alkua Ilmonet-työpajoja, joissa tutustutaan ilmonet.fi:n kautta kurssitarjontaan ja opetellaan kursseille ilmoittautuminen netin kautta.

Toukokuun työpajat:

  • ke 16.5 klo 13-14.30 työpaja, Tapiola Itätuulentie 1
  • to 17.5 klo 12-13.30 työpaja, Olari Kuunkehrä 2
  • ti 22.5 klo 10-11.30 työpaja, Mäkkylä Adjutantinkatu 1

Ilmonet.fi-sivuston käyttöä on mahdollisuus harjoitelle myös ilmonet.fi:ssä. Kirjautumalla kurssille E181886 voit harjoitella rekisteröitymistä sekä kursseihin tutustumista ja ilmoittautumista. Lisäksi syksyllä saat apua netin kautta asiointiin ja tietotekniikan taitojen harjoitteluun Espoon työväenopiston Tietotuvissa. Tietotupien ajankohdat ja paikat löydät ilmonet.fi:stä 15.5. alkaen.

Ilmonet.fi-verkkopalvelun käytettävyyttä kehitetään asiakkaille helpommaksi. Uudistettu ilmonet.fi tulee käyttöön loppuvuodesta 2018.

Tutustu syksyn kurssitarjontaan ilmonet.fi ja 23.-25.5. alkaen pääset jo ilmoittautumaan syksyn 2018 kursseille!

Aurinkoista kesää kaikille!

 

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Hanna Käkönen, palvelupäällikkö
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Uudistuva kielten opetus. – Opi uudella tavalla!

computed

Syyskuun alussa moni aikuinen aloittaa uuden kielen opiskelun tai aktivoi ja syventää omaa kielitaitoaan. Vieraan kielen omaksuminen on vaativa prosessi, mutta hyvin palkitsevaa. Kielitaito avaa oven uuteen maailmaan. Perinteisen kielikurssin lisäksi aikuinen oppija voi valita yhä useammalla kielellä myös verkkokurssin. Verkkokurssi tekee kielen opiskelun mahdolliseksi, jos säännöllinen tunneilla käyminen ei ole mahdollista. Syksyn kielen opetuksen uutuuksista löytyy esimerkiksi verkkokursseja Preparatory Course for the Advanced Level of the National Certificate of Language Proficiency in English, kiinan kielen kirjoitusmerkit ja venäjän kielen kirjoittamisen kurssi.

Verkko-opiskelu sopii erinomaisesti vapaa sivistystyön kentälle, jossa oppimisen mahdollistaminen aikuiselle oppijalle ja oppimisen omaehtoisuus ovat keskeisessä asemassa. Verkko-oppimisessa oppijan aktiivinen rooli ja vastuu korostuvat. Oppija harjoittelee ja kertaa omassa tahdissaan, kun on aikaa ja intoa, vaikka kotitöiden välillä tai työmatkalla.

Verkko-oppimismateriaalit tarjoavat uusia tapoja oppia ja tukevat vieraan kielen oppimista monin tavoin. Tarjolla on uusia monipuolisia tehtäviä, joista valita ja harjoitella kielitaidon eri osaamisalueita: kuullun ymmärtämistä, puheen tuottamista, suullista vuorovaikutusta, luetun ymmärtämistä ja kirjoittamista. Tarjolla on reilusti autenttista materiaalia esimerkiksi videoita ja muuta kuvamateriaalia.

Beautiful brunette woman in grey jacket, dark trousers and white blouse with tablet outdoors. Copy Space

Vieraan kielen oppiminen kuten minkä tahansa muun taidon saavuttaminen esim. musiikki-instrumentin soittaminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä omatoimista harjoittelua. Mielekäs harjoittelu ja kertaus verkossa tukevat muistia ja aktivoivat sanastoa. Sanaston laajuus on kielitaidon keskeinen tekijä. Sanaston osaamista ja muita kielitaidon osaamisalueita kehittäviä tehtäviä on motivoiva tehdä, kun verkkomateriaalin interaktiivisuuden ansiosta palaute on saatavilla välittömästi, mitä haastaa ja innostaa kielen oppijaa jatkamaan.  Verkko-kurssilla verkko-opettaja luo kehyksen oppimiselle ja kurssin jälkeen vieraan kielen oppiminen voi jatkua myös itsenäisesti verkossa, kun oppija on saanut kurssilta vinkkejä hyvistä digitaalisista oppimismateriaaleista.

Verkko-oppimisen ei tarvitse olla yksinäistä. ONLINE verkkokurssilla opetustunnit toteutetaan verkon kautta niin, että opettaja ja opiskelijat osallistuvat tunneille reaaliaikaisesti omilta koneiltaan. Opetustuntien välissä opiskellaan ja harjoitellaan itsenäisesti verkossa omassa tahdissaan. ONLINE verkkokursseja on tarjolla kahdeksalla kielellä.

Poimintoja viime toimintavuoden asiakaspalautteesta:

”Verkko-opiskelu oli ihan ehdoton juttu – en olisi voinut matkustaa minnekään paikan päälle.”

”Etäkurssi toimii mainiosti kielen opiskelussa. Se ei ole paikkaan sidottu, mikä mahdollistaa osallistumisen vaivattomasti jopa matkoilla ollessa.”

”Hyvät harjoitustehtävät omatoimiseen harjoitteluun.”

”Runsas harjoitustehtävien tarjonta auttaa opiskelussa.”

”Ääntämistä oli helppo harjoitella verkkokurssin kielistudiossa. Eikä tarvinnut jännittää,
kuuleeko joku pieleen menneen suhuäänteen tai painotuksen!”

”Opettaja käytti hyvin monipuolisesti Adobe Connectin erilaisia toimintoja. Välillä tehtiin yhdessä, välillä ryhmissä. Ja sitten taas kuunneltiin pelkästään opettajaa. Opettajakin tuntui olevan innostunut ja mukava.”

”Hyvä vuorovaikutus opettajan kanssa.”

Monika Hotanen, suunnittelijaopettaja ja tiimivastaava Kielet ja kultuurit -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

Espoon työväenopistossa kehitetään opettajien TVT-taitoja yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa

005ed

Kotona verkossa –hanke madaltaa kynnystä digiloikan edessä.

Opettajien tieto- ja viestintätekniset taidot, digipedagogiikka, internet-pohjaiset työkalut, sähköiset opetusalustat ja niin edelleen… Paineet digiloikkaan aiheuttavat sekä  ihastusta että ahdistusta opetusalan ammattilaisissa. Tiedetään, että verkko tulvii erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia työkaluja ja oppimisympäristöjä, mutta millä ajalla niihin perehtyisi, jotta osaisi poimia aika sekavasta maailmasta sellaiset välineet, jotka oikeasti tuovat lisäarvoa opetukseen? Opettajien odotetaan käyttävän digitaalisia menetelmiä opetuksessaan, mutta organisoitu koulutus puuttuu tai ainakin sen tavoittaminen vaatii opettajalta suurta aktiivisuutta. Lisäksi opettajien tekninen osaaminen voi olla siinä määrin hataraa, että hyvin suunniteltu kokonaisuus tablettien tai tietokoneiden kanssa kaatuu siihen, että osa koneista ei toimi toivotusti ja tekninen tuki ei ole käden ulottuvilla.

Takaraivossa jyskyttää kuitenkin tietoisuus siitä, että perinteisten kynien, kirjojen ja papereiden sijasta opetusta on siirrettävä osin verkkoon ja erityisesti työvoimakoulutuksessa opiskelijoiden on saatava hyvät digitaaliset valmiudet, jotta he pärjäävät yhteiskunnassamme ja työelämässä.

Näihin haasteisiin vastaa noin vuoden mittainen Kotona verkossa –hanke, missä on mukana 14 oppilaitosta ympäri Suomen.  Hanketta koordinoi myös kotoutumiskoulutusta tarjoava Luksia ja hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hankkeen tavoitteena on jalkauttaa digitaalisia opetusmenetelmiä osaksi maahanmuuttajien opetusta. Yhteydenpito oppilaitosten kesken hoidetaan hankkeen aloitus- ja lopetuskohtaamisia lukuun ottamatta Moodlessa, missä jaetaan ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä käytetään mielekkäästi hyväksi opetuksessa.

Lauran ryhmä

Hankkeessa on mukana jokaisesta oppilaitoksesta noin viisi opettajaa, jotka kokeilevat uusia digitaalisia menetelmiä opetuksessaan ja jakavat kokemuksiaan Moodlessa. Keskustelu verkossa on ollut ehkä hieman tavoitetta hiljaisempaa, mutta kesäkuussa pidetty ensimmäinen webinaari osoitti, että työtä asian eteen on oppilaitoksissa kuitenkin tehty. Näin myös meillä ja erityisesti asian eteen ponnistellaan nyt syyskuussa, kun jokainen kotoutumiskoulutuksen opettaja perehtyy muutamaan digivälineeseen ja laatii tästä esityksen koto-opettajien kehittämispäivään, joka järjestetään 21.9. Hankkeen budjetista pystymme maksamaan palkkaa tästä työstä.  Opettajilla on päivän ajan käytössään sekä tietokone että tabletti, jotta he  voivat esitystä seuratessaan tutustua opiskeltavaan menetelmään käytännössä.

Ja pedagogiikan ammattilaisia kun olemme, niin emme suinkaan tyydy yksittäisen välineen esittelyyn vaan on tarkoitus esitellä kokonainen opetuskokonaisuus, jossa on käytetty jotakin digitaalista menetelmää ja perustella, miten uusi menetelmä tuo lisäarvoa opetukseen. Jotkut ideat ovat hyvin yksinkertaisia: Paikallissijoja on esimerkiksi kätevä opetella Reittiopas.fi –palvelun avulla, jolloin myös opitaan kulkemista pääkaupunkiseudulla. Koti-teeman ollessa koulutuksen alkuvaiheessa ajankohtainen, voi samalla kurkkia asunnonvuokrausilmoituksia netistä. Opiskelijat oppivat sanaston lisäksi, mistä tarpeen tullen etsiä asuntoa. Esimerkiksi helppokäyttöinen Quizlet tuo vaihtelua sanaston opettelemiseen ja pelillinen ympäristö usein motivoi ja mieli pysyy virkeänä, kun vaihtelee tilaa ja välinettä. Itse imen ideoita lasten alakoulun kielten opetuksesta, mistä olen saanut hyviä ideoita muun muassa bloggaukseen kielen opiskelun alkuvaiheessa. Olen myös huomannut, että englannin kielen kommunikatiivinen taito kehittyy uusilla menetelmillä todella paljon nopeammin kuin omina kouluaikoinani.

Tämä kaikki olisi hyvä saada kotoutumiskoulutuksen lisäksi myös osaksi omaehtoista suomen kielen opetusta. Nyt kun maahamme kotiutuu paljon ihmisiä maista, missä digitalisaatio ei ole vielä kaikkia saavuttanut, on meillä maahanmuuttajien opettajilla suuri vastuu siinä, että opiskelijat saavat kursseillamme valmiudet hoitaa asioitaan verkossa sekä hyödyntää verkkopalveluita esim. suomen kielen opiskelussa ja muussa itsensä kehittämisessä. Tiedonhakutaidot ovat keskeisessä osassa.

Haasteena on myös opiskelijoiden hyvin erilaiset valmiudet. Kurssilla voi olla samaan aikaan tietotekniikan insinööri ja opiskelija, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin hiirtä. Opetuksen koordinoiminen vaatii taitoa, sisua ja luovuutta ja sen sietämistä, että kaikki ei aina onnistu täydellisesti.
Tämän vastuun kantamiseen me tarvitsemme sekä opettajien että oppilaitosten välistä verkostoitumista. Yhteistyö on voimaa.

Antoisaa syksyn alkua kaikille!

Laura Lindeman
Suomen kielen opettaja,  kotoumiskoulutus
Kotona verkossa -hankkeen pääkäyttäjä
Omnia, Espoon työväenopisto