Mikä ihmeen ”espanjaa livenä verkossa?”

Lähiopetuksen lisäksi olen opettanut erilaisia kielten verkkokursseja jo viisi vuotta. Sisäisen palon verkkokursseja kohtaan löysin kuitenkin vasta kaksi ja puoli vuotta sitten kun ryhdyin opettamaan espanjaa livenä verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa kokoonnumme virtuaaliseen luokkahuoneeseen ja teemme aivan samanlaisia asioita kuin lähiopetuksessa.

Myönnän että en ole täysin puolueeton verkkokurssien suhteen

Olen opettanut Moodle-pohjaisia verkkokursseja, joissa annoin viikoittaisia tehtäviä ja henkilökohtaista palautetta opiskelijoille. Lisäsin vuorovaikutusta teettämällä tehtäviä keskustelualueella. Yritin epätoivoisesti saada opiskelijoita harjoittelemaan myös suullista kielitaitoa pyytämällä heitä nauhoittamaan puhutun kielen harjoituksia ja lähettämään minulle palautetta varten. Motivoituneimmat opiskelijat kyllä jaksoivat mutta minusta on ymmärrettävää, että tämän tyyppiset harjoitukset saattoivat jäädä osalta tekemättä.

Keskustelun harjoittelua verkossa

Suullisen kielitaidon harjoittelussa oleellista on saada välitön palaute keskustelukumppanilta. Ilman viikoittaista live-tuntia, kahvin tilaamisen harjoittelu kurssikaverin kanssa on kovin vaikeaa. Toki voi harjoitella fraaseja ja tilauksen tekemistä itsekseen kotona. Mutta paljon jännittävämpää on tehdä se parin kanssa, joka saattaa tilata kahvilan listalta ihan mitä tahansa ja tarjoilijan roolissa olevan pitää osata reagoida siihen. Se että voi sanoa jotain toisella kielellä ja että toinen vielä ymmärtää, on mielestäni kielen oppimisen suurin ilo.

Miten tämä ”livenä verkossa” ihan käytännössä toteutuu?

Espoon työväenopistossa on käytössä sähköinen luokkahuone nimeltä ”Blackboard collaborate”. Opiskelijat ja minä kirjaudumme sinne kerran viikossa kahden oppitunnin ajaksi. Minä jaan näytöltäni kurssin kirjaa kaikille osallistujille ja kaikilla on mikrofonit käytössä. Tunti alkaa nimenhuudolla, joka tehdään espanjaksi. Joskus keksin nimenhuudon yhteyteen pienen lämmittelyharjoituksen. Jos mikrofoni ei jostain syystä toimi, on myös käytössä kirjallinen chat-alue. Olen ollut onnekas espanjan kurssimateriaalien suhteen, koska sähköinen kirja sisältää kuunteluharjoitukset ja opettajan versiossa mallivastauksia on helppo näyttää. Opiskelijoilla on kotona usein fyysinen versio kirjasta sekä muistiinpanovälineet. Asioita käydään läpi ”yhteisellä alueella”. Opiskelijat on myös mahdollista jakaa pareihin tai pienryhmiin. Silloin parin kanssa ollaan omassa ”huoneessa” ja käytetään mikrofoneja kommunikointiin. Minä saatan opettajana piipahtaa ja kysellä, onko kaikki kunnossa, aivan kuten lähiopetustilanteessakin.

 

Anna Suutarla, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Opi omalla tavallasi

 

Opetan paritanssia Espoon työväenopistolla viidettä lukuvuotta. Uuden lukukauden alkaessa tanssitunneilleni ilmoittautuu kymmeniä uusia oppilaita, jotka tapaan kurssin alkaessa ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole heistä mitään etukäteistietoa, mutta siitä huolimatta voin olla yhdestä asiasta täysin varma: Heidät kaikki voisi jaotella suurinpiirtein kolmeen eri ryhmään omien persoonallisten oppimistaipumusten perusteella.

En voi päätellä sitä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai tavastaan liikkua. En silmien väristä, iästä tai tanssikenkien merkistä. Mutta kurssin edetessä kuulen sen heidän kysymyksistään:

”Voisitko näyttää tuon uudelleen?

Selittäisitkö kuvion vielä kerran?

Hei, eikö voitais jo kokeilla itse!”

Kysymysten perusteella tunnistan heidän tapansa oppia joko näön, kuulon tai liikkeen avulla. Opettajan näkökulmasta puhutaan visuaalisesta, auditiivisesta tai kinesteettisestä oppimisesta.

Asiaa on paljon tutkittu, eikä siitä tiedemaailmassa olla ihan yksimielisiäkään, mutta käytännön työssä huomaan sen kaikilla tunneillani.

Visuaalisesti ajatteleva henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän painaa asiat mieleensä kuvina tai väreinä ja luo itselleen mielikuvia valokuvantarkasti. Auditiivinen oppija luottaa kuuloonsa. Hän muistaa sanalliset selitykset, keskustelut ja varmasti myös tunnilla soitetun musiikin. Kinesteettisesti oppiva haluaa kokeilla ja tehdä itse. Hänelle opetettavat asiat jäävät päähän liikkeen avulla, joten kehon liikemuistikin on hyvä.

Niinpä pikkuhiljaa ryhmän tullessa tutummaksi osaan käyttää heidän omia vahvuuksiaan opetuksen tukena silloin, kun muu opetustilanne antaa myöten. Tiedän, kenelle tanssikuvio pitää näyttää, kenelle selittää sanallisesti, ja kuka tahtoo ehdottomasti kokeilla heti itse. Tunnin aikana oppilaat tuskin itse huomaavat tätä pedagogista tapaa ohjata heitä kohti parempia tuloksia, elleivät satu olemaan erittäin tietoisia omista oppimisstrategioistaan.

Sanoin alussa, että oppilaat voisi jaotella kolmeen ryhmään, mutta niin ei tietenkään tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään, koska kukaan meistä ei ole pelkästään vain yhden kategorian oppija, vaan jokainen on omanlaisensa sekoitus näitä kaikkia. Mutta yleensä jokin näistä kolmesta piirteestä on muita vahvempi.

Jos oman oppimistyylinsä tiedostaa, niin sitä voi myös kehittää oppimistulosten parantamiseksi missä tahansa asiassa.

Kaikenlaisessa opettamisessa tärkeintä on kiinnostuksen herättäminen, itseluottamuksen vahvistaminen ja epäonnistumisen salliminen. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, niin persoonalliset piirteet voi, ja kannattaa, ottaa huomioon myös tanssinopetuksessa. Se hyödyttää koko ryhmää.

Testaa oma oppimistyylisi: http://www.tenviesti.fi/test1.htm

 

Ulpu Jarva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kuva: Pexels

”Minä raportoin mielelläni: ikinä ei ole yhtä hiljaista kuin lokakuussa” – pari sanaa ryhmässä lukemisesta

Kirjoittamaan ei voi oppia lukematta, ja siksi  työväenopiston runoryhmässä luetaan vähintään yhtä paljon kuin kirjoitetaan. Jaettu lukeminen on ihmeellistä: runon kanssa ei olekaan yksin vaan se avautuu myös muiden katseiden valossa.

Luemme ryhmän omia tuotoksia, mutta joka kerta myös julkaistuja runokirjoja. Viimeksi avasimme Tua Forsströmin uuden kirjan Merkintöjä, jonka pohjalta laadin porukalle myös kotitehtävän.

Mikä ihmeellinen pieni kirja.  Tua Forsströmin runoissa on esille kirjoitettuna se, mihin vain runo kykenee. Kirkas, jopa näennäisen yksinkertainen kieli pudottaa arvaamattomiin syvyyksiin: tunteen, muiston, kaiken aikaa elävän kokemuksen tasalle. ”Kaikilla on kiire, Sirkka kirjoittaa/ mutta ei se kannata rakas ystävä/ ja unessa sataa lakkaamatta lunta / pienillä asemilla sataa lunta”.

Runoryhmässä ollaan etsimässä jokaisen kirjoittajan omaa ääntä, ja selväksi käy, että ääniä on yhtä monta kuin puhujiakin. Ei ole mitään yhtä, oikeaa runoutta, eikä myöskään ole sapluunaa, jonka avulla runoa voi kirjoittaa tai lukea. Kaikki runous ei kosketa kaikkia, se on selvää. On löydettävä myös lukijana ne runoilijat, jotka tuntuvat omilta, joita vasten voi omaa kirjoittamistaan peilata. Siksi luemme monenlaista vuoden mittaan.

Tua Forsströmin Merkintöjä on kirja, joka vie lukijansa maisemaan. Se maisema tuntuu Forsströmin runoja rakastavalle tutulta: on lumisadetta, pisaroita kuusenoksilla, jotain kimmeltävää, lumoavaa, vettä, sen viileyttä. Merkintöjä on melankolinen kirja, jossa puhutaan lapsen kuolemasta, kaivataan poissaolevaa. Samaan aikaan se on lohdullinen, lämpöä säteilevä ja keveä kädessä. ”Keveys vedessä / Keveys kun nousee vedestä / Tuntuu kuin leijuisi, tarkoitan sitä todella/ Tuulessa kuoria ja höyheniä”.

Kun luemme runoja maanantai-iltojen istunnoissamme, on usein hiljaista. Runosta on vaikea lähteä sanomaan mitään, mikä ei tuntuisi rikkovan sen eheyttä. Joskus voi olla myös vaikea päästä runon sisälle. Luettuamme hiljaa yhdessä joku alkaa puhua, kertoa siitä, mitä teksti nostaa mieleen. Sanat saavat olla hapuilevia, kurkottavia. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Ei ole ehkä mitään vastauksia, vain lisää kysymyksiä.

Runon luonne avautuu lukemalla ja odottamalla. Tua Forsströmiä, niin kuin muitakin runoilijoita, luetaan ryhmässä siksi, että se saisi omat sanat liikkeelle. Merkintöjä-kirjassa on runosarja, jonka jokaisen runon nimi on ”Siitä että oppii eikä unohda”. Runoudesta saatu oppi menee ihon alle, jää sinne, tuntuu ja vaikuttaa. ”Jos unilla on koti on se ehkä tämä / ranta missä mustarastas laulaa iltaisin/ kallion varjossa missä pidämme toisiamme kädestä / ja leikimme ja olemme aina yhtä vanhoja.”

Johanna Venho, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

(Otsikko ja runositaatit kirjasta Tua Forsström: Merkintöjä, Siltala 2018.)

Muutoksia Espoon työväenopistossa

 

Täällä voit tutustua kurssitarjontaan ja ilmoittautua kursseille.

Syksyn 2018 kursseille voit ilmoittautua jo keväällä. Kurssit ovat julkisia 15.5. lähtien, jolloin voit tutustua niihin ilmonet.fi-verkkopalvelussa. Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi painettu opinto-ohjelma elokuun alussa. Asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan tehdään uusia kursseja koko lukuvuoden ajan.

Nyt voit ilmoittautua syksyn 2018 kursseille jo toukokuusta lähtien

Espoon työväenopiston syksyn 2018 kurssitarjonta avautuu ilmonet.fi-verkkopalvelussa 15.5.2018. Ilmoittautumiset alkavat asteittain seuraavasti:

  • ke 23.5.2018 klo 12: liikunta, terveys ja hyvinvointi | koti ja puutarha | kotitalous
  • to 24.5.2018 klo 12: kuvataide | musiikki | kirjallisuus ja teatteri | käsityö
  • pe 25.5.2018 klo 12: kielet | ihminen, yhteiskunta ja kulttuuri | luonto, ympäristö, tekniikka ja liikenne | tietotekniikka | ikääntyvien yliopisto | avoin yliopisto

Aloituspäivien jälkeen ilmoittautumiset jatkuvat keskeytyksettä. Ilmoittaudu kursseille osoitteessa www.ilmonet.fi tai soittamalla työväenopiston asiakaspalveluun p. 020 692 444.

Huom! Suomi toisena kielenä (S2) kurssien ilmoittautuminen alkaa 13.8.2018

Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi opinto-ohjelma

Opinto-ohjelmassa esitellään lukuvuoden kurssitiedot lyhennettyinä. Laajemman kurssiesittelyn ja lisätietoja kursseista löydät ilmonet.fi-sivuilta. Lukuvuoden 2018-2019 opinto-ohjelman julkaistaan juhannukseen mennessä Omnian verkkosivuilla www.omnia.fi/tyovaenopisto ja painettu opinto-ohjelma valmistuu elokuun alkuun.

Opinto-ohjelmien ilmestyessä sekä verkossa että painettuna, osa kursseista saattaa olla jo täynnä. Jos kuitenkin haluat kurssille, joka on jo täynnä, sinun kannattaa ilmoittautua jonoon. Teemme uusia kursseja asiakkaiden tarpeisiin koko lukuvuoden ajan opettaja-, tunti- ja tilaresurssien puitteissa. Jonossa oleville ilmoitamme ensimmäisenä uusista kursseista.

Autamme ilmonet.fi-verkkopalvelun käytössä

Suosittelemme kaikille kurssien selailua ja ilmoittautumista ilmonet.fi-verkkopalvelun kautta. Ilmonet.fi:ssä kaikki kurssit ovat reaaliajassa ja sieltä löytyvät myös lukuvuoden aikana suunniteltavat uudet kurssit.

Kuntalaisille, jotka tarvitsevat tukea ja opastusta sähköiseen asiointiin, järjestämme Espoossa ennen ilmoittautumisten alkua Ilmonet-työpajoja, joissa tutustutaan ilmonet.fi:n kautta kurssitarjontaan ja opetellaan kursseille ilmoittautuminen netin kautta.

Toukokuun työpajat:

  • ke 16.5 klo 13-14.30 työpaja, Tapiola Itätuulentie 1
  • to 17.5 klo 12-13.30 työpaja, Olari Kuunkehrä 2
  • ti 22.5 klo 10-11.30 työpaja, Mäkkylä Adjutantinkatu 1

Ilmonet.fi-sivuston käyttöä on mahdollisuus harjoitelle myös ilmonet.fi:ssä. Kirjautumalla kurssille E181886 voit harjoitella rekisteröitymistä sekä kursseihin tutustumista ja ilmoittautumista. Lisäksi syksyllä saat apua netin kautta asiointiin ja tietotekniikan taitojen harjoitteluun Espoon työväenopiston Tietotuvissa. Tietotupien ajankohdat ja paikat löydät ilmonet.fi:stä 15.5. alkaen.

Ilmonet.fi-verkkopalvelun käytettävyyttä kehitetään asiakkaille helpommaksi. Uudistettu ilmonet.fi tulee käyttöön loppuvuodesta 2018.

Tutustu syksyn kurssitarjontaan ilmonet.fi ja 23.-25.5. alkaen pääset jo ilmoittautumaan syksyn 2018 kursseille!

Aurinkoista kesää kaikille!

 

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Hanna Käkönen, palvelupäällikkö
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Uudistuva kielten opetus. – Opi uudella tavalla!

computed

Syyskuun alussa moni aikuinen aloittaa uuden kielen opiskelun tai aktivoi ja syventää omaa kielitaitoaan. Vieraan kielen omaksuminen on vaativa prosessi, mutta hyvin palkitsevaa. Kielitaito avaa oven uuteen maailmaan. Perinteisen kielikurssin lisäksi aikuinen oppija voi valita yhä useammalla kielellä myös verkkokurssin. Verkkokurssi tekee kielen opiskelun mahdolliseksi, jos säännöllinen tunneilla käyminen ei ole mahdollista. Syksyn kielen opetuksen uutuuksista löytyy esimerkiksi verkkokursseja Preparatory Course for the Advanced Level of the National Certificate of Language Proficiency in English, kiinan kielen kirjoitusmerkit ja venäjän kielen kirjoittamisen kurssi.

Verkko-opiskelu sopii erinomaisesti vapaa sivistystyön kentälle, jossa oppimisen mahdollistaminen aikuiselle oppijalle ja oppimisen omaehtoisuus ovat keskeisessä asemassa. Verkko-oppimisessa oppijan aktiivinen rooli ja vastuu korostuvat. Oppija harjoittelee ja kertaa omassa tahdissaan, kun on aikaa ja intoa, vaikka kotitöiden välillä tai työmatkalla.

Verkko-oppimismateriaalit tarjoavat uusia tapoja oppia ja tukevat vieraan kielen oppimista monin tavoin. Tarjolla on uusia monipuolisia tehtäviä, joista valita ja harjoitella kielitaidon eri osaamisalueita: kuullun ymmärtämistä, puheen tuottamista, suullista vuorovaikutusta, luetun ymmärtämistä ja kirjoittamista. Tarjolla on reilusti autenttista materiaalia esimerkiksi videoita ja muuta kuvamateriaalia.

Beautiful brunette woman in grey jacket, dark trousers and white blouse with tablet outdoors. Copy Space

Vieraan kielen oppiminen kuten minkä tahansa muun taidon saavuttaminen esim. musiikki-instrumentin soittaminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä omatoimista harjoittelua. Mielekäs harjoittelu ja kertaus verkossa tukevat muistia ja aktivoivat sanastoa. Sanaston laajuus on kielitaidon keskeinen tekijä. Sanaston osaamista ja muita kielitaidon osaamisalueita kehittäviä tehtäviä on motivoiva tehdä, kun verkkomateriaalin interaktiivisuuden ansiosta palaute on saatavilla välittömästi, mitä haastaa ja innostaa kielen oppijaa jatkamaan.  Verkko-kurssilla verkko-opettaja luo kehyksen oppimiselle ja kurssin jälkeen vieraan kielen oppiminen voi jatkua myös itsenäisesti verkossa, kun oppija on saanut kurssilta vinkkejä hyvistä digitaalisista oppimismateriaaleista.

Verkko-oppimisen ei tarvitse olla yksinäistä. ONLINE verkkokurssilla opetustunnit toteutetaan verkon kautta niin, että opettaja ja opiskelijat osallistuvat tunneille reaaliaikaisesti omilta koneiltaan. Opetustuntien välissä opiskellaan ja harjoitellaan itsenäisesti verkossa omassa tahdissaan. ONLINE verkkokursseja on tarjolla kahdeksalla kielellä.

Poimintoja viime toimintavuoden asiakaspalautteesta:

”Verkko-opiskelu oli ihan ehdoton juttu – en olisi voinut matkustaa minnekään paikan päälle.”

”Etäkurssi toimii mainiosti kielen opiskelussa. Se ei ole paikkaan sidottu, mikä mahdollistaa osallistumisen vaivattomasti jopa matkoilla ollessa.”

”Hyvät harjoitustehtävät omatoimiseen harjoitteluun.”

”Runsas harjoitustehtävien tarjonta auttaa opiskelussa.”

”Ääntämistä oli helppo harjoitella verkkokurssin kielistudiossa. Eikä tarvinnut jännittää,
kuuleeko joku pieleen menneen suhuäänteen tai painotuksen!”

”Opettaja käytti hyvin monipuolisesti Adobe Connectin erilaisia toimintoja. Välillä tehtiin yhdessä, välillä ryhmissä. Ja sitten taas kuunneltiin pelkästään opettajaa. Opettajakin tuntui olevan innostunut ja mukava.”

”Hyvä vuorovaikutus opettajan kanssa.”

Monika Hotanen, suunnittelijaopettaja ja tiimivastaava Kielet ja kultuurit -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto

Espoon työväenopistossa kehitetään opettajien TVT-taitoja yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa

005ed

Kotona verkossa –hanke madaltaa kynnystä digiloikan edessä.

Opettajien tieto- ja viestintätekniset taidot, digipedagogiikka, internet-pohjaiset työkalut, sähköiset opetusalustat ja niin edelleen… Paineet digiloikkaan aiheuttavat sekä  ihastusta että ahdistusta opetusalan ammattilaisissa. Tiedetään, että verkko tulvii erilaisia opetuskäyttöön soveltuvia työkaluja ja oppimisympäristöjä, mutta millä ajalla niihin perehtyisi, jotta osaisi poimia aika sekavasta maailmasta sellaiset välineet, jotka oikeasti tuovat lisäarvoa opetukseen? Opettajien odotetaan käyttävän digitaalisia menetelmiä opetuksessaan, mutta organisoitu koulutus puuttuu tai ainakin sen tavoittaminen vaatii opettajalta suurta aktiivisuutta. Lisäksi opettajien tekninen osaaminen voi olla siinä määrin hataraa, että hyvin suunniteltu kokonaisuus tablettien tai tietokoneiden kanssa kaatuu siihen, että osa koneista ei toimi toivotusti ja tekninen tuki ei ole käden ulottuvilla.

Takaraivossa jyskyttää kuitenkin tietoisuus siitä, että perinteisten kynien, kirjojen ja papereiden sijasta opetusta on siirrettävä osin verkkoon ja erityisesti työvoimakoulutuksessa opiskelijoiden on saatava hyvät digitaaliset valmiudet, jotta he pärjäävät yhteiskunnassamme ja työelämässä.

Näihin haasteisiin vastaa noin vuoden mittainen Kotona verkossa –hanke, missä on mukana 14 oppilaitosta ympäri Suomen.  Hanketta koordinoi myös kotoutumiskoulutusta tarjoava Luksia ja hankkeen rahoittaa Opetushallitus.

Hankkeen tavoitteena on jalkauttaa digitaalisia opetusmenetelmiä osaksi maahanmuuttajien opetusta. Yhteydenpito oppilaitosten kesken hoidetaan hankkeen aloitus- ja lopetuskohtaamisia lukuun ottamatta Moodlessa, missä jaetaan ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten digitaalisia työkaluja ja oppimisympäristöjä käytetään mielekkäästi hyväksi opetuksessa.

Lauran ryhmä

Hankkeessa on mukana jokaisesta oppilaitoksesta noin viisi opettajaa, jotka kokeilevat uusia digitaalisia menetelmiä opetuksessaan ja jakavat kokemuksiaan Moodlessa. Keskustelu verkossa on ollut ehkä hieman tavoitetta hiljaisempaa, mutta kesäkuussa pidetty ensimmäinen webinaari osoitti, että työtä asian eteen on oppilaitoksissa kuitenkin tehty. Näin myös meillä ja erityisesti asian eteen ponnistellaan nyt syyskuussa, kun jokainen kotoutumiskoulutuksen opettaja perehtyy muutamaan digivälineeseen ja laatii tästä esityksen koto-opettajien kehittämispäivään, joka järjestetään 21.9. Hankkeen budjetista pystymme maksamaan palkkaa tästä työstä.  Opettajilla on päivän ajan käytössään sekä tietokone että tabletti, jotta he  voivat esitystä seuratessaan tutustua opiskeltavaan menetelmään käytännössä.

Ja pedagogiikan ammattilaisia kun olemme, niin emme suinkaan tyydy yksittäisen välineen esittelyyn vaan on tarkoitus esitellä kokonainen opetuskokonaisuus, jossa on käytetty jotakin digitaalista menetelmää ja perustella, miten uusi menetelmä tuo lisäarvoa opetukseen. Jotkut ideat ovat hyvin yksinkertaisia: Paikallissijoja on esimerkiksi kätevä opetella Reittiopas.fi –palvelun avulla, jolloin myös opitaan kulkemista pääkaupunkiseudulla. Koti-teeman ollessa koulutuksen alkuvaiheessa ajankohtainen, voi samalla kurkkia asunnonvuokrausilmoituksia netistä. Opiskelijat oppivat sanaston lisäksi, mistä tarpeen tullen etsiä asuntoa. Esimerkiksi helppokäyttöinen Quizlet tuo vaihtelua sanaston opettelemiseen ja pelillinen ympäristö usein motivoi ja mieli pysyy virkeänä, kun vaihtelee tilaa ja välinettä. Itse imen ideoita lasten alakoulun kielten opetuksesta, mistä olen saanut hyviä ideoita muun muassa bloggaukseen kielen opiskelun alkuvaiheessa. Olen myös huomannut, että englannin kielen kommunikatiivinen taito kehittyy uusilla menetelmillä todella paljon nopeammin kuin omina kouluaikoinani.

Tämä kaikki olisi hyvä saada kotoutumiskoulutuksen lisäksi myös osaksi omaehtoista suomen kielen opetusta. Nyt kun maahamme kotiutuu paljon ihmisiä maista, missä digitalisaatio ei ole vielä kaikkia saavuttanut, on meillä maahanmuuttajien opettajilla suuri vastuu siinä, että opiskelijat saavat kursseillamme valmiudet hoitaa asioitaan verkossa sekä hyödyntää verkkopalveluita esim. suomen kielen opiskelussa ja muussa itsensä kehittämisessä. Tiedonhakutaidot ovat keskeisessä osassa.

Haasteena on myös opiskelijoiden hyvin erilaiset valmiudet. Kurssilla voi olla samaan aikaan tietotekniikan insinööri ja opiskelija, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin hiirtä. Opetuksen koordinoiminen vaatii taitoa, sisua ja luovuutta ja sen sietämistä, että kaikki ei aina onnistu täydellisesti.
Tämän vastuun kantamiseen me tarvitsemme sekä opettajien että oppilaitosten välistä verkostoitumista. Yhteistyö on voimaa.

Antoisaa syksyn alkua kaikille!

Laura Lindeman
Suomen kielen opettaja,  kotoumiskoulutus
Kotona verkossa -hankkeen pääkäyttäjä
Omnia, Espoon työväenopisto

Pedagogit yhteisellä asialla

standread

Kollega Tuula vinkkasi, että kannattaa lukea Maarit Korhosen blogia aiheesta uusi perusopetuksen opetussuunnitelma. Sanoin, että ei se ehkä meitä aikuiskasvatuksen toimijoita välttämättä niin kovasti kutita, eikä varsinkaan täällä vapaassa sivistystyössä, jossa ei ole koskaan toimittu jäykästi valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti – koska niitä ei ole. Koulutustarjonta suunnitellaan suoraan ajankohtaisiin tarpeisiin ja opetus toteutetaan kohderyhmille parhaimmin soveltuvilla menetelmillä, rinnalla kulkien, oppimista tukien.

Mutta sitten ajattelin asiaa uudelleen, kun luin Korhosen blogikirjoitukset. Ensinnäkin, tämän päivän koululaiset ovat toivottavasti muutamien vuosien kuluttua meidän aikuisia kurssilaisia, uudenlaisine oppimiskäsityksineen. Kansalaisopistot ovat silloin vastaamassa niihin tarpeisiin, joita näillä tulevilla aikuisilla on, myös oppimisen strategioita ajatellen: mitä ja miten opin. Niin, toivottavasti ovat vastaamassa – se on itsestämme kiinni.

On todella hyvä tietää ja olla mukana vaikuttamassa siihen, millaiseksi tulevien aikuisten käsitys oppimisesta muodostuu; sitä kokemusta tehdään nyt, kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissakin vielä. Tiedämme hyvin, että jopa ammattikasvattajina joudumme itse usein tarkistamaan peilistä, mihin omat ratkaisut oppimisessa perustuvat. Puhumattakaan muun alan aikuisesta, joka ei välttämättä tiedosta lainkaan, millaista itselle sopivin oppiminen voisi olla, ainakaan ilman vuoropuhelun sytykettä.

Toinen iso asia on sivistystarpeen syttyminen, minkä pohdinta alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Sivistys on laaja ja monimerkityksinen termi, arkipuheessa mahtipontinenkin. Siellä oppimisen alkupäässä voisi puhua arkisemmin uteliaisuuden vahvistamisesta, tiedon ja taitojen janosta, uuden oppimisen ilosta, asioiden tutkimisesta ja kokeilusta, erehdyksestä ja oivalluksesta – siitä mahtavasta onneen vivahtavasta tunteesta, kun asiat loksahtavat paikalleen, huomaa ymmärtävänsä, mistä on kyse, tuntee suurta halua jakaa ajatuksensa toisten kanssa. Näistä voi puhua myös täällä elinikäisen oppimisen kaaren toisessa päässä!color

Meillä pitää itsellämme olla yhteinen käsitys siitä, mikä on se iso asia, jonka vuoksi olemme olemassa oppimisyhteisönä. Miksi pitkin elinkaarta kannattaa laittaa yhteistä aikaa ja rahaa siihen, että tarjoamme paitsi bensaa sivistystarpeen syttymiseen niin vielä mahdollisuuden tyydyttää se tarve? Miksi juuri aikuisten kohdalla, miksi juuri vapaa-aikana ja omaehtoisesti, miksi juuri täällä työväenopistossa ja Espoossa? Miksi juuri näille kohderyhmille, näitä sisältöjä, näillä menetelmin!

Vapaassa sivistystyössä on hyvä pöhinä pedagogisen kehittämisen ja ulospäin suuntautuvan vuoropuhelun näkökulmasta! Kansalaisopistoissa on selvästi uudella tapaa innostuttu kehittämisestä ja verkostoiduttu muiden kasvattajien, aikuiskasvattajien, tutkijoiden ja yhteiskunnallisten vaikuttajien suuntaan. Yhteinen edunvalvonta tekee näkyvää ja vaikuttavaa työtä myös kehittämisen näkökulmasta.

Uudenlainen, vielä tiukemmin tavoitteinen, tutkittuun tietoon ja strategisiin valintoihin perustuva pedagoginen kehittäminen ei ole vain mukava mahdollisuus, vaan tietenkin myös välttämättömyys. Ne ensi vuonnakin niukkenevat resurssit saadaan kohdennettua parhaalla mahdollisella tavalla tuon ison asian, sivistystehtävän toteutumiseksi. Tällainen pieni sivupotku kehittämistyölle ei tee pahaa – kunhan potku vain ei ole niin kova, että toimintakyky salpautuu!

Meillä Espoon Omniassa tarjotaan uudenlaisia kehittämisen ja kehittymisen mahdollisuuksia pedagogeille nyt suorastaan hopeatarjottimella. Samassa oppilaitoksessa on kollegoja aikuislukiossa, ammatillisessa nuorten ja aikuisten koulutuksessa, kansalaisopisto-opetuksessa, avoimessa yliopistossa, on InnoOmniaa, työelämäkehittäjää, oppisopimusta, nuorten pajoja… Aivan mahtavaa olla työyhteisössä, jossa kehittymistä ja kehittämistä tuetaan ja jossa olemme kaikki samalla asialla!

Tervetuloa mukaan myös sinä uusi asiantuntija, pedagogi, kehittäjä, verkostokumppani – nähdään, kuullaan, puhutaan ja tehdään yhdessä! Tutki lisää Omnian yhteisen pedagogisen kehittämisen sivustolta http://oppiva.omnia.fi/. Uusi alusta, jolla omaa osaamista voi jakaa ja josta löytyy monia yhteisen pedagogisen kehittämisen tuloksia!

Katso myös:

http://www.opetoppii.fi/

https://www.omnia.fi/ Ilo oppia ja opettaa. Vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet

Annukka Wiikinkoski, vs. rehtori
Omnia, Espoon työväenopisto

Kielten opiskelu esittelyssä Sellon lavalla

sello 336

Tiistaina 16.8. nähtiin ensimmäistä kertaa, minkälaista hedelmää uudenlainen markkinointiyhteistyö Omnian liiketalouden opiskelijoiden kanssa kantoi. Ja hyvältähän se näytti – ja tuntui. Sellon kauppakeskuksen ihmisvilinässä oli helppo tavoittaa niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin asiakkaita. Opinto-oppaat kävivät kuin kuumille kiville.

Olimme valmistelleet Kielet ja kulttuurit -tiimin lahjakkaiden opettajien kanssa monipuolista ja monikielistä ohjelmaa kiireisiä shoppailijoita houkuttelemaan. Kokenutta englannin opettajaamme Tiina Blom-Krögeriä haastateltiin siitä, miten kielten oppimisesta saadaan tehokkaampaa. Kuuntelijat saivat sekä eväitä oman oppimistyylin pohtimiseen että käytännön vinkkejä kuunteluun, sanaston opiskeluun ja moneen muuhun.

sello 327ed

Espanjan ja portugalin opettaja Petra Gustafsson lauloi kauniita portugalinkielisiä kappaleita kitarasäestyksellä ja piti toiminnallisen espanjanopiskelutuokion. Musiikki todella kiinnitti ihmisten huomion. Venäjääkin ohikulkijat pääsivät maistelemaan. Kira Sidorov oli paikalla antamassa henkilökohtaista opetusta kyrillisten aakkosten tulkitsemiseen ja moni sai kokemuksen siitä, kuinka helppoa venäjänkielistä tekstiä olikin ymmärtää.

sello 360sello 355

Oli hienoa saada näin vilkas estradi kurssitarjontamme esittelyyn. Kauppakeskuksen kiireessä lyhyisiin tuokioihin jaoteltu, kevyt ohjelma vaikutti toimivan parhaiten. Pienestäkin kontaktista ihminen voi saada innostuksen vaikkapa uuden kielen opiskeluun. Äänentoisto oli tärkeä apuväline tapahtumassa. Sillä pystyimme tavoittamaan muissa kerroksissakin liikkuvat asiakkaat. Ehkä se sai tekemään päätöksen käväistä hakemassa opinto-ohjelma vielä viimeisenä asiana shoppailukierroksella. Tällaista lisää!

Anna Pousi
Assistentti, kielet ja kulttuurit
Omnia, Espoon työväenopisto

Markkinointiyhteistyökokeilun mahdollisti Vipinä- ja Vipu-hankkeet

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto