Espoon Opistoteatteri – uutta kotimaista draamaa

TOIVO kurkistaa kirjojen alta

Olen ohjannut Espoon Opistoteatteria syksystä 2014 alkaen. Eli nyt on siis menossa jo kuudes kausi. Ensimmäisellä kaudella valikoitui näytelmäksi Tuomas Timosen vuonna 2010 kirjoittama Meganin tarina. Näytelmä perustuu tositapahtumiin, se kertoo nettikiusaamisesta, joka lopulta ajaa 14- vuotiaan Meganin itsemurhaan. Aihe on raju, ja ikävä kyllä, edelleen ajankohtainen. Toisena kautena oli vuorossa hieman kevyempi teksti; Marita Kärkkäisen vuonna 2015 kirjoittama komedia Lähde. Näytelmä kertoo komedian keinoin nykypäivän ilmiöistä pankinjohtajan, toimittajan ja terapeutin näkökulmista.

Kolmanteen kauteen valmistautuessani huomasin, että valmiita näytelmiä, jotka ovat kiinni tässä päivässä, tai joista löytyy kosketuspintaa nykyhetkeen, on tosi vaikea löytää. – Tai hyviä näytelmiä kyllä löytyy runsaastikin. Mutta sellaisia näytelmiä, joissa on rooleja 10-14 henkilölle, joista n. kolme neljäsosaa on naisia, ei juurikaan löydy. Ja koska kaksi ensimmäistä ohjaustani Opistoteatterissa olivat kotimaista draamaa, sain ajatuksen, että uusi kotimainen draama voisi olla Espoon Opistoteatterin taiteellinen linja. Ja koska olen aiemminkin kirjoittanut näytelmiä, niin miksi en voisi siis kirjoittaa niitä Opistoteatterille.

Ensimmäinen tekstini oli HYPPY-näytelmä mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. jonka ensi-ilta osui Suomen 100-vuotis juhlavuoteen. Näytelmä on episodimainen kertomus ihmisistä Suomessa erilaisten muutosten keskellä. Seuraavaksi oli vuorossa Haikea komedia Missä on Ruben?  joka kertoo yksinäisyydestä, rakkaudenkaipuusta ja mielikuvituksen voimasta. Viime keväänä sai ensi-iltansa näytelmä Pahaa unta. Kyseessä on jännitysnäytelmä/draama, jossa sukelletaan suomalaisen yhteiskunnan arkeen, dekkarin rakennetta unohtamatta.

Tämän kauden harjoitukset alkoivat syyskuun alussa. Ryhmästä noin puolet ovat uusia, joten ryhmäytyminen oli erityisen tärkeää. Myös erilaisia teatteriharjoituksia tehtiin, kunnes neljännellä harjoituskerralla oli vuorossa roolitus ja uuden tekstin luku. Joka vuosi tämä on ensi-illan ohella ehkä kauden jännittävimpiä hetkiä. Tällekin kaudelle kirjoittamani näytelmä pureutuu hyvin ajankohtaiseen teemaan: masennukseen. Näytelmän nimi on TOIVO ja sen ensi-ilta koittaa 28.3.2020 Karasalissa.

TOIVO on paikoin absurdi ja jopa riehakaskin kertomus masennuksesta. Masennus on hyvin yleinen kansantauti, johon sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa noin joka viides suomalainen. Ilona tutustuu masennukseen yläasteikäisenä; Iso M lupaa ystävyydestä pitkää, ellei jopa ikuista. Myös DJ Panic Attac väijyy taustalla. Vaikka mustuus täyttää mielen, etsii Ilona toivonmurusia, yhteiskunnan turvaverkoista, ystävistä ja parisuhteesta, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Sillä:” Tämmöstä vuoristorataa tää on.”     Futuristi Elina Hiltunen kirjoittaa kirjan Masennuksesta selviää alkusanoissa: ”Toivo on masentuneelle tärkein voimavara: toivo siitä, että mustuus joskus väistyy ja että voin taas jatkaa elämää pysähtyneisyydestä.” Yllä oleva sitaatti kiteyttää hyvin näytelmän TOIVO tausta-ajatuksen.

Espoon Opistoteatteri on siis vahvasti kiinni nyky-yhteiskunnassa. Käsittelemällä tämän päivän teemoja pystymme ryhmänä löytämään erilaisia tulokulmia ja ajatuksia, sekä oppimaan uutta ympärillä olevasta maailmastamme. – Maailmasta, jossa tarvitaan toivoa.

 

Heikki Häkkä, Espoon Opistoteatterin ohjaaja/opettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

 

Mikä ihmeen ”espanjaa livenä verkossa?”

Lähiopetuksen lisäksi olen opettanut erilaisia kielten verkkokursseja jo viisi vuotta. Sisäisen palon verkkokursseja kohtaan löysin kuitenkin vasta kaksi ja puoli vuotta sitten kun ryhdyin opettamaan espanjaa livenä verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kerran viikossa kokoonnumme virtuaaliseen luokkahuoneeseen ja teemme aivan samanlaisia asioita kuin lähiopetuksessa.

Myönnän että en ole täysin puolueeton verkkokurssien suhteen

Olen opettanut Moodle-pohjaisia verkkokursseja, joissa annoin viikoittaisia tehtäviä ja henkilökohtaista palautetta opiskelijoille. Lisäsin vuorovaikutusta teettämällä tehtäviä keskustelualueella. Yritin epätoivoisesti saada opiskelijoita harjoittelemaan myös suullista kielitaitoa pyytämällä heitä nauhoittamaan puhutun kielen harjoituksia ja lähettämään minulle palautetta varten. Motivoituneimmat opiskelijat kyllä jaksoivat mutta minusta on ymmärrettävää, että tämän tyyppiset harjoitukset saattoivat jäädä osalta tekemättä.

Keskustelun harjoittelua verkossa

Suullisen kielitaidon harjoittelussa oleellista on saada välitön palaute keskustelukumppanilta. Ilman viikoittaista live-tuntia, kahvin tilaamisen harjoittelu kurssikaverin kanssa on kovin vaikeaa. Toki voi harjoitella fraaseja ja tilauksen tekemistä itsekseen kotona. Mutta paljon jännittävämpää on tehdä se parin kanssa, joka saattaa tilata kahvilan listalta ihan mitä tahansa ja tarjoilijan roolissa olevan pitää osata reagoida siihen. Se että voi sanoa jotain toisella kielellä ja että toinen vielä ymmärtää, on mielestäni kielen oppimisen suurin ilo.

Miten tämä ”livenä verkossa” ihan käytännössä toteutuu?

Espoon työväenopistossa on käytössä sähköinen luokkahuone nimeltä ”Blackboard collaborate”. Opiskelijat ja minä kirjaudumme sinne kerran viikossa kahden oppitunnin ajaksi. Minä jaan näytöltäni kurssin kirjaa kaikille osallistujille ja kaikilla on mikrofonit käytössä. Tunti alkaa nimenhuudolla, joka tehdään espanjaksi. Joskus keksin nimenhuudon yhteyteen pienen lämmittelyharjoituksen. Jos mikrofoni ei jostain syystä toimi, on myös käytössä kirjallinen chat-alue. Olen ollut onnekas espanjan kurssimateriaalien suhteen, koska sähköinen kirja sisältää kuunteluharjoitukset ja opettajan versiossa mallivastauksia on helppo näyttää. Opiskelijoilla on kotona usein fyysinen versio kirjasta sekä muistiinpanovälineet. Asioita käydään läpi ”yhteisellä alueella”. Opiskelijat on myös mahdollista jakaa pareihin tai pienryhmiin. Silloin parin kanssa ollaan omassa ”huoneessa” ja käytetään mikrofoneja kommunikointiin. Minä saatan opettajana piipahtaa ja kysellä, onko kaikki kunnossa, aivan kuten lähiopetustilanteessakin.

 

Anna Suutarla, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Maalaaminen on ihanaa

”Maalaaminen on ihanaa”,  ajattelen taidemaalarina ja haluan sen myös välittyvän oppilailleni!

Työväenopiston opiskelija miettii tarkkaan mitä haluaa harrastaa, valitsee huolella parhaan ajankohdan viikosta ja ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ilmoittautuu ryhmään, että varmasti mahtuisi mukaan. Opettajana haluan, että tämä unelmien täyttymys, kurssille pääsy, tuntuu unelmien toteutumiselta jatkossakin, säännöllisessä harrastuksessa. Maalausryhmääni tullessaan oppilas voi olla varma, että harrastaminen on hänelle voimauttava, innostava kokemus ja viikon kohokohta.

Olin itse ennen kuvataiteen ammatilaiseksi valmistumista harrastajamaalari työväenopistossa. Olin nuori, köyhä ja minulla oli halvimmat mahdolliset värit ja väineet. Ensimmäinen opettajani aloitti opetuksensa kertomalla materiaaleista ja haukkui ensitöikseen nimenomaan sellaiset heppoiset pikkuputkilot, joissa minun värini olivat.  Niillä ei kuulemma saisi aikaiseksi yhtään mitään… Aluksi puristelin väriä salaa, opettajan näkemättä paletille tunnilla tarvittavan määrän ja siitä sitten pensselillä maalauskankaalle. Se oli kuitenkin hankalaa ja huono omatunto vaivasi. Harrastaminen työväenopistossa jäi siihen yhteen, ensimmäiseen maalaukseen, joka jäi kesken. Maalieni takia en enää kehdannut mennä kurssille. Ensimmäisen työn kanssa ilmaantui heti alkuun teknisiä ongelmia myös fixatiivin puutteen vuoksi (sekin oli minulle silloin kallista!). En saanut piirtämääni luonnosta kiinnitettyä kankaaseen ja lyijykynä sotki vaaleita kohtia vielä maalikerroksien jälkeenkin… En kehdannut kysyä neuvoa koska maalit olivat opettajan mielestä alunperinkin väärät. Muistan vieläkin miten hävetti vaikka tapahtuneesta on aikaa yli kolmekymmentä vuotta. Minulta vaati todella paljon rohkeutta palata työväenopistoon. Viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta ilmoittauduin grafiikan ryhmään ja kymmenen vuoden kuluttua uskaltauduin vihdoin piirustus- ja maalausryhmään – edelleenkin aika lailla yhtä köyhänä. Maalauksen halu oli kuitenkin voimakas ja kaupunki oli nyt toinen. Jostain olin saanut uusia, jonkun toisen vanhoja värejä. Työväenopistossa oli tällä kertaa ihan toisenlainen opettaja: hän mainitsi, että maalata voi vaikka aaltopahville. Olin tullut oikeaan, minulle sopivaan ryhmään. Kävin tämän saman opettajan tunneilla monta vuotta ja innostuin maalaamisesta yhä enemmän. Sittemmin hakeuduin ammattiopintoihin.

Terveisiä ja kiitos Maurille, opettajalle, joka salli ihan kaikki välineet ja materiaalit!

Oh dear, mutta yksi ehto minullakin materiaaleille on: Isossa luokassa työskennellessä maaliaineen pitää olla hajutonta.

 

Maaria Märkälä, maalauksen opettaja ja taidemaalari
Espoon työväenopisto, Omnia

Hikole ja hengästy! Miksi liikunnasta on apua kaikille?

Istumatyö on pahasta, sanotaan, joten lähdetäänpä liikkeelle! Ehkäistään nyt osteoporoosia, 2-tyypin diabetestä, niskaongelmia, nostetaan kuntoa ja lykätään vanhenemisen oireita porukalla!

Mietitään ensin sitä Osteoporoosia: Liikunta edistää luukudoksen muodostumista kasvuiässä mutta myöskin ylläpitää luumassaa aikuisiässä. Mikä liikunta sitten olisi parasta? Useasti kuulee sanottavan ettei rajua liikuntaa, mutta luuston kannalta parasta olisikin tärähdyksiä kehoon aiheuttava ja suunnanmuutoksia sisältävä liikunta. Parhaita liikuntamuotoja ovatkin ne, joissa kannatellaan oman kehon painoa. Juoksun lisäksi tällaisia ovat ainakin erilaiset hypyt, tanssi, pallopelit, hiihto ja reipas kävely. Työväenopistosta löydät ainakin paljon erilaisia tanssitunteja ja lihaskuntotunteja, joihin on sisällytetty juuri näitä elementtejä. Älä siis pelkää hyppyjäkään. Lisäksi kaikki liikunta kehittää tasapainoa, jolloin kaatumisen riski ja sitä myötä luunmurtamisen riski pienenee.

Liikunta on hauskaa ja monipuolisuus kannattaa

Itse olen ollut kuntojumppaaja monessa eri lajissa pikku koululaisesta lähtien ja aina nauttinut kaikesta mitä olen tehnyt ja  juuri iloisuus treenatessa tekeekin hyvää. Treenatessa kannattaakin aina hymyillä! Hymyileminen rentouttaa ja tarttuu muihinkin ja kuin huomaamatta helpottaa treeniä. Joten muista hymyillä kunnolla ja leveästi, jotta maitohappo ja pistokset unohtuvat. Mehän emme ole ammattikilpailijoita, joten meidän ei tarvitse ottaa treenejämme otsa kurtussa ja hampaat irvessä. Tämä ei ole vakavaa vaan hauskaa!

Jokaisella treenikerralla kannattaa treenata sekä lihaskuntoa että kestävyyttä. Siksi myös useimmilla Työväenopiston kursseilla onkin mukana lihaskunto-osuus, vaikka laji olisikin tanssia. Vammariski pienenee ja kehitys on parempaa, kun treenaa kunnon eri osa-alueita samalla treenikerralla. Jos treenaa erikseen esim. pelkkiä pohkeita tai kyynärvarsia omilla laitteillaan, aikaa kunnon kasvamiseen kuluu täältä ikuisuuteen. Kun valitsee kahvakuulatreenin, saa kokonaisvaltaisempaa harjoittelua, jossa syke nousee ja myös tasapaino sekä liikkuvuus paranevat. Kunnon perusta onkin suurissa lihasryhmissä.

Harjoitteesta riippumatta teho on suurin ja energiaa kuluu eniten, kun teet jokaisen liikkeen huolellisesti. Pilates keskittyy juuri liikkeiden huolellisuuteen ja siihen että kaikki -myös ne syvimmät ja pienimmätkin lihakset aktivoidaan mukaan. Kävelystäkin saa tehotreenin, kun kävelee koko jaloilla pakaroista varpaisiin asti ja ottaa käsivarret ja vartalon tukilihakset mukaan sen sijaan, että töpsyttelee pelkillä pohkeilla.

 

Opistomme kursseista lähes poikkeuksetta kaikki tunnit päätetään venytellen. Perusvenyttelykin takaa sen että lihakset eivät jumiudu, vaan ne pääsevät lepopituudessaan vahvistamaan koko kehoa ja odottelemaan seuraavaa treeniä.

Haasta itseäsi uusilla lajeilla ja ryhmätunneilla. Kehitystä tapahtuu aina myös silloin, kun ei oikeen vielä edes osaa mitään ja luulee vain könyävänsä muiden perässä, pelkkää plussaa joka liike. Eli jos et vielä ole mukana Työviksen kursseilla, niin nyt nopeasti mukaan, ja jos olet jo mukana, niin valitse jokin toinen, uusi laji itsellesi osoitteesta:  https://ilmonet.fi/#fi

 

Heidi Torp-Donner, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

 

Digituelle huutava tarve – pystyvätkö julkiset palvelut vastaamaan huutoon?  

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 2.9.2019

Espoolaisten digitaitoja vahvistavan Sähköisen asioinnin ABC -hankkeen syksyn ensimmäinen digiopastus pidettiin 23.8. Ison Omenan kirjastossa. Aiheena oli pankkitunnistautumisen muutos: syyskuussa voimaan astuvan maksupalveludirektiivin myötä pankit luopuvat tunnuslukulistoista ja ottavat käyttöön uudet tunnistautumistavat.  Opastukselle oli selkeä tarve – paikalle tuli 110 kuulijaa.

Pankeista mukana olivat Danske Bank, Nordea ja Osuuspankki. Opastus alkoi pankkien alustuksilla, minkä jälkeen uusia tunnistautumismenetelmiä harjoiteltiin pankkien edustajien ja hankkeen toimijoiden, 4H:n digihelppareiden, Enter ry:n vertaisopastajien ja Espoon kaupungin kirjaston ja Espoon työväenopiston työntekijöiden, avustuksella.

Järjestäjän näkökulmasta opastuksen valmistelu sujui kivuttomasti, sillä pankit lähtivät innolla mukaan tilaisuuteen. Aina näin ei ole. Useampi julkinen toimija – HSL, Verohallinto, Kela ja Väestörekisterikeskuksen Suomi.fi-palvelu – on resurssipulaan vedoten kieltäytynyt kutsusta.

Tilanne on ristiriitainen: yhtäältä julkinen valta haluaa lisätä sähköistä asiointia mutta ei toisaalta suuntaa riittävästi resursseja digitukeen. Tämä rikkoo hyvää hallintoa. Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisten on tiedotettava toiminnastaan ja palveluistaan ja annettava neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin.

Julkiset digiopastukset olisivat omiaan tähän: niiden kautta on mahdollista tavoittaa ihmisiä, joille sähköisten palveluiden käyttö on vierasta ja jotka tarvitsevat siksi tukea niiden käytössä. Valtiovarainministeriön rahoittaman AUTA-hankkeen loppuraportissa todetaankin olevan tärkeää, että ”sähköisessä asioinnissa ja laitteiden käytössä tarjotaan halukkaille monipuolista tukea siten, että tuki saavuttaa sitä tarvitsevan oikealla tasolla ja tavalla” (AUTA 2019).

Julkiset digiopastukset ovat myös keino ehkäistä digisyrjäytymistä: Tilastokeskuksen mukaan eläkeläisistä 28 prosenttia ei vuonna 2018 käyttänyt lainkaan internetiä (Tilastokeskus 2018).

Mikäli digisyrjäytymistä halutaan ehkäistä, ei riitä, että tukea on saatavilla julkisten palveluiden asiakaspalvelupisteissä. Tuen on oltava monipuolista, ja sen on – tarpeen mukaan – sisällettävä myös jalkautuvaa digitukea. Kaikille avoimet yleisötilaisuudet tarjoavat julkiselle sektorille paitsi tilaisuuden kertoa sähköisistä palveluista ja rohkaista niiden käyttöön myös lisätä saavutettavuutta. Samalla palvellaan ihmisiä, joilta kerätyin verovaroin julkiset palvelut tuotetaan.

Anu Salmela, FT, projektipäällikkö
Sähköisen asioinnin ABC -hanke
Espoon työväenopisto, Omnia

Espoon työväenopiston syksyn 2019 digiopastukset:

  • 3.9. klo 12–14, Ison Omenan kirjasto, Stage: Espoon kaupungin sähköiset terveyspalvelut
  • 23.9. klo 11–13, Ison Omenan kirjasto, Stage: OmaKanta
  • Marraskuuksi on suunnitteilla tietoturva-aiheinen opastus – seuraa Omnian ajankohtaista-sivua: https://www.omnia.fi/kaikki-ajankohtaiset

Lähteet:

AUTA. 2017. Digituen toimintamalliehdotus. AUTA-hankkeen projektiryhmän loppuraportti.

Hallintolaki 434/2003.

Tilastokeskus. 2018. Liitetaulukko 9. Internetin käyttö ja käytön useus 2018, %-osuus väestöstä. https://www.tilastokeskus.fi/til/sutivi/2018/sutivi_2018_2018-12-04_tau_009_fi.html

 

 

Tuottelias Kirjoitan kirjan -ryhmä

”Kun kurssille tulin, kauppalista ja joulukortti olivat suurimpia kirjallisia töitäni.” Aarne Simonen

 

Kirjoitan kirjan -ryhmä on toiminut Espoon työväenopistossa seitsemän vuoden ajan. Ryhmissä on kirjoitettu pääsääntöisesti omaelämäkerrallisia teoksia, mutta on syntynyt myös fiktioita, kuten nuorisoromaani koulumaailmasta, tosielämään pohjautuva fiktiivinen rakkauskertomus sekä kuviteltu teos kirjoittajan isovanhempien elämästä vuosisadan alussa.

Työtahti kurssilla on ollut melkoinen. Valmiita omakustanteisia kirjoja on syntynyt kymmenkunta, käsikirjoituksia myös useampia ja seitsemän kirjaa on vielä valmistumassa syksyyn 2019 mennessä. Ahkerin kirjoittaja on saanut aikaan kolme kirjaa, neljäskin on jo työn alla. Kirjojen valmiiksi saattamisessa iso apu ovat olleet lähitapaamisten lisäksi verkkotunnit, jolloin ohjaajana sain työskennellä netin välityksellä jokaisen kirjoittajan kanssa yksityisesti vain hänen tekstinsä ongelmien äärellä.

Idea kirjaryhmästä syntyi omaelämäkerrallisten kirjoitusryhmieni jatkoksi, joita olen ohjannut Espoossa vuodesta 2009 alkaen. Kun parin kolmen vuoden kirjoittamisen jälkeen tekstejä oli kertynyt runsaasti, oli aika miettiä sitä, kuinka kirjoitukset saataisiin eheäksi kokonaisuudeksi kansien väliin. Usein ensimmäiset kirjoitukset toimivat vain raakamateriaalina kirjalle. Tekstejä piti vielä työstää, täydentää, muokata, jäsennellä ja järjestellä niin, että kirjaan tulisi hyvä kokonaisrytmi: alku, keskikohta ja loppu.

Jäsentämisvaiheessa oiva apu oli sisällysluettelon rakenteleminen, joka sitten jäi kirjaan tai jätettiin pois. Myös kirjan kuvituksen miettiminen, kuvien etsiminen, valitseminen, skannaaminen ja kuvatekstien ja otsikoiden laatiminen vaativat kirjoittajilta suurta ajallista panostusta kirjoittamisen ohella. Saatesanat lukijalle tuottivat monelle kirjoittajalle päänvaivaa, kuten myös kirjan yhteenveto tai takakannen teksti. Myös kirjan ulkoasun suunnitteleminen, hyvän taittajan löytyminen sekä painopaikan valinta kirjan työstämisen loppusuoralla vaativat oman panostuksensa. Kun asioita mietittiin porukalla, aina löydettiin ratkaisu.

Kun kaikki oli saatu valmiiksi ja kirjalaatikko tullut uunituoreena painosta, kokemus omasta kirjasta on ollut kirjoittajilleen melkoinen kokemus. Lopputulos on ollut monen vuoden ponnistus, mutta vaivansa arvoinen, josta ovat iloinneet kirjoittajan lisäksi niin omat perheenjäsenet, ystävät kuin työtoveritkin. Kirjoja on päätynyt myös Espoon ja Helsingin sekä kirjoittajien kotipaikkakuntien kirjastoihin. Suomen kirjallisuudenseuran arkisto on saanut myös omat kappaleensa tutkijoita varten.

Ryhmien ohjaaminen on ollut todella antoisaa ja kiinnostavaa työtä. Monenmoiset elämäntarinat, ammatit, harrastukset ja työurat maailmalla sekä syvälliset keskustelut ovat avartaneet huikeasti omaakin maailmakuvaani. Koen olleenikin etuoikeutettu, kun olen saanut kuunnella tarinoita ja ohjata kirjoittajia sekä kirjojen valmistumista niiden alun useinkin haparoivista teksteistä aina valmiiksi, kokonaisiksi teoksiksi asti. Asioiden ja maailmojen jakaminen kanssakulkijoiden kesken on arvokasta ja rikastuttavaa, jota voin vain suositella kaikille. Kiitos Espoon työväenopistolle tästä hienosta mahdollisuudesta.

 

Riitta Rask, kirjoitan kirjan -ryhmien ohjaaja
Espoon työväenopisto, Omnia

 

”Kovin juttu oli se, että kirjoitti sen kirjan. Kun se valmistui, tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni. Sitten tuli tyhjä olo. Ystävät olivat innoissaan ja poikani suositteli kirjaani kavereilleen instagramissa.”  Iiris Laitinen

”Tuntui hienolta, kun aloittelin ja oli helppoa kirjoittaa, mutta kirjaa varten kaikkien valokuvien läpikäyminen, niiden valinta ja järjesteleminen on ollut kirjoittamisen lisäksi valtava työ.” Simo Laakso

”Vuonna 1956 oli ylioppilasaineen otsikko: ’Ain enkö ma hautaan asti myös koululainen lie’. Ennuste toteutui, kun yli 80-vuotiaana yhä harjoittelen kirjoittamista. Nyt kokoan elämäni katkelmia toiseksi kirjakseni nimeltä ’Laakso-Kallen tytär’. Toivon mukaan annan sen itselleni 85-vuotislahjaksi.” Eeva Kontio

”Lause ’kirjoitan kirjan’ tuntui aluksi niin suurelta lupaukselta, että pitkään ajattelin olevani väärässä paikassa. Mutta niin vain kirjoittaminen vei mukanaan eikä kurssia voinut jättää kesken, vielä olisi kirjoitettava se ja se juttu.” Tarja Lax

”Kun kuljin kolmen vuoden aikana elämänpolkuni läpi ja kirjoitin muistiin tarinoita sen eri käänteistä, niin tunnustettava on, että olihan se työ välillä kivikkoista ja tuskaista. Mutta se kannatti, koska aikamatkalla menneisyyteen löysin suuremman kiitollisuuden elämääni, vanhempiani ja isovanhempiani kohtaan. Samalla se laittoi miettimään, että onko sittenkin olemassa näkymättömän voiman suojelusta ohjaamassa vaellustamme. Menneisyydessä ei olekaan mitään pelättävää, on vain ymmärrettävää.”  Aarne Simonen

”En todellakaan kuvitellut tekeväni kirjaa, ehkä vain jonkun koosteen, mutta niin vain ryhmän vahvan tuen ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla kirjani onkin yllättäen jo taittajalla. Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut itselleni helppoa, mutta iloitsen, kuinka vielä tässä isässä olenkin voinut siinä kehittyä. Kurssilaisen tarinoiden myötä välillemme syntyi syvällisiä keskusteluja, joka oli antoisaa ja harvinaista. Esittelimme ryhmässä toisillemme myös eri kirjailijoiden teoksia, jonka johdosta kiinnostukseni kirjallisuuteen syventyi ja monipuolistui.” Päivi Muukkonen

”Elämisen virta kulkee pienistä vinkumisista välittämättä tasaisesti ajan rattaan mukana. Me riipumme siinä kiinni niillä eväillä, jotka olemme saaneet ja tapahtumilla, joihin joudumme. Emmekä saa koskaan sanottua sanaa takaisin.”  Toini Yläjärvi

 

Valmiit kirjat:

Toini Yläjärvi: Rakkauteni kylkiäiset

Aarne Simonen: Elämän akatemia

Tarja Luoma: Punaisen talon tarinoita

Iiris Laitinen: Burgundinpunainen tähti

Eeva Kontio: Meilän mummo

Eira Toivanen: Matka Korpelaan

Göran Wilkman: Vadelmakummitus, Valkoinen karhu muistelee, Valkoinen karhu seikkailee

 

Tulossa:

Sirpa Holmberg: Kulkuri ja Tipsu

Tarja Lax: Tyttö keinutuolissa

Päivi Muukkonen: Poimintoja elämän polultani

Eeva Kontio: Laakso-Kallen tytär

Harri Ruotsalainen: Lumokuun tarinoita

Maija Sarviharju: Tyttö sillalla

Saara Tompuri: Joni (romaani)

Antti Räikkönen: Antti pantti pakana

Annikki Huttunen: Kaivomäki – Maisema on sama pimeällä, siitä puuttuu vain valo -.

Simo Laakso: Meriltä ministeriöön

 

Käsikirjoituksia:

Erika Jokinen: Paljon onnea vaan Siiri (nuorisoromaani)

Anna-Leena Virva: Pappilan Anna

 

Sähköinen asiointi tulee – oletko valmis?

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin veroilmoitukset ovat ajankohtaisia. Verohallinto on auttanut meitä, ja saamme valmiiksi esitäytetyn veroilmoituksen suoraan heiltä. Meidän tehtäväksi jää tarkastaa, onko kaikki oikein vai puuttuuko ilmoituksesta joitain keskeisiä tietoja. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sähköpostiini tuli viesti: ”Sinulle on saapunut OmaVeroon esitäytetty veroilmoitus, terveisin Verohallinto.” Esitäytetyn veroilmoituksen täydentäminen kävikin kätevästi OmaVerossa.

Omniassa työväenopistossa digiosaamista ovat tukeneet, laajan kurssitarjonnan lisäksi, Tietotuvat, johon ihmiset voivat tulla tietotekniikkahuolineen ja -murheineen.  Nyt työväenopisto on yhteistyössä Espoon kaupungin asiointipisteiden ja kirjastojen sekä Enter ry:n ja Espoon 4H-yhdistyksen kanssa hakenut ja saanut rahoitusta Sähköisen asioinnin ABC –hankkeelle (1.1.2019-31.12.2020).  Hankkeessa luodaan toimintamalli, joka rohkaisee, innostaa ja valmentaa sähköiseen asiointiin. Kohderyhmänä ovat henkilöt, joiden digitaaliset taidot tarvitsevat vahvistamista. Tavoitteena on kehittää malli, joka rohkaisee ja innostaa sähköiseen asiointiin sekä lisää osaamista, jota tarvitaan digitalisoituvan yhteiskunnan arjessa selviämisessä.

Hankkeessa luotava toimintamalli koostuu matalan kynnyksen koulutuksesta, ohjauksesta ja neuvonnasta. Kevään aikana järjestämme kolmet Digikinkerit, joissa kuullaan sähköisten palvelujen asiantuntijoiden tietoiskuja ja harjoitellaan yhdessä palvelujen käyttöä. Osallistujien on mahdollista saada henkilökohtaista opastusta ja tukea tietotekniikkaan erikoistuneen senioriyhdistys Enter ry:n vapaaehtoisilta ja 4H-järjestön koulutetuilta nuorilta.

Digikinkerit ovat maksuttomia, eivätkä ne vaadi ennakkoilmoittautumisia. Osallistujat saavat tapahtumissa käyttöönsä tietokoneet, mutta halutessaan omankin laitteen saa tuoda mukanaan. Tapahtumat jatkuvat syksyllä.

Kevään Digikinkerit:

  • 25.4. klo 10.30-12.30, Ison Omenan kirjasto, Stage, teema: HSL:n vyöhykeuudistus ja Yle Areena (Huom! Tietokoneet ja istumapaikat 12 ensimmäiselle)
  • 6.5. klo 10-12, Ison Omenan kirjasto, Stage, teema: Veroilmoitus ja vahva tunnistautuminen (Huom! Tietokoneet 12 ensimmäiselle)
  • 21.5. klo 14-16, Espoon työväenopisto, Itätuulentie 1, atk-luokka 323, teema: työväenopiston Ilmonet-verkkopalvelu

Mutta ei sähköinen asiointi aina tunnu ihan helpolta. Se vaatii harjoittelua ja kokonaisuuden tarkastelua. Itse otin ensimmäisenä käyttöön suomi.fi-viestit. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin uskon, että suomi.fi-viestit on luotettava tapa viestiä viranomaisten ja muiden palvelua käyttävien organisaatioiden kanssa. Ja toisekseen toivoin, että tällä päätöksellä vältyn lukemattomien osoitteiden ja salasanojen muistamiselta. Sitä paitsi suomi.fi-palvelu on tietoturvallinen: viestien käyttäminen on turvallista, koska kaikki viranomaisten ja minun välillä liikkuvat päätöstiedot, viestit ja viestien liitetiedostot kulkevat salattuina tietoturvallista reittiä pitkin. Helppoa ja turvallista, eikö totta!

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Espoon työväenopisto, Omnia

Työväenopiston opettajat kouluttautuivat senioriliikunnan erityiskysymyksiin!

Maaliskuussa työväenopiston opettajat kokoontuivat kehittymään senioriliikunnan ohjaamisessa ja kurssien sisällön suunnittelussa. Koulutuksen tarkoituksena oli lisätä osaamista senioriliikunnan erityiskysymyksissä eli tasapaino- ja voimaharjoittelussa. Työväenopiston liikunnan opettajia koulutti senioriliikunnan uusimpaan tieto-taitoon LitM, ammatillinen opettaja, senioriliikunnan ammattilainen Kristiina Koskelo.

Koulutuksessa käytiin läpi teoriaa ikääntymisen vaikutuksista tasapainoon sekä fysiologisia muutoksia, jotka vaikuttavat seniori-ikäisen liikuntakykyyn. Koulutuksessa pääpaino oli kuitenkin harjoituksissa, joilla voidaan harjoittaa tasapainoa ja voimaominaisuuksia. Erityisen kiinnostavaa oli havaintomotoristen tehtävien yhdistäminen liikkeeseen ja tasapainoharjoitteisiin.

Senioreille liikunnan merkitys jokapäiväisessä elämässä on korostunut. Liikunnan avulla seniorit ylläpitävät fyysisen kuntonsa lisäksi myös sosiaalisia suhteita. Aktiivinen elämäntapa, aivojen aktivoiminen, liikkuminen ryhmässä edesauttavat seniorin arjessa selviytymistä sekä nostavat yksilön elämänlaatua. Ja tiesitkö? Harrastamalla liikuntaa voi vaikuttaa myös kaatumistapaturmien ennaltaehkäisyyn!

Seniori-ikäisten liikkumista ja liikunnan terveyshyötyjä on viime vuosina tutkittu runsaasti. Suomessa UKK-Instituutti tuottaa hyvälaatuista tutkimustietoa liikunta-alan ammattilaisten käyttöön. Viime vuosina voimaharjoittelun merkitys senioreiden liikunnassa on osoitettu merkittävän tehokkaaksi harjoittelun muodoksi, kun liikunnan keinoin halutaan ylläpitää tasapainoa ja toimintakykyä.

UKK-Instituutin sivuilla raportoidaan, että UKK-instituutissa tehty Ikäihmisten liikuntatutkimus osoitti, että varsin toimintakykyisetkin iäkkäät henkilöt hyötyvät intensiivisestä ohjatusta harjoittelusta, joka parantaa tasapainoa, ketteryyttä ja alaraajojen lihasvoimaa ja stimuloi luustoa. Ohjattuihin liikuntaryhmiin osallistuminen on siis kiistatta hyödyllistä terveydelle eikä ainoastaan harjoitusjakson aikana vaan myös pitkällä tähtäimellä!

Senioreiden liikunnassa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota liikunnan laatuun, jotta liikunta palvelisi ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia mahdollisimman hyvin. Liikunnassa tulisi erityisesti huomioida ikääntymisen vaikutukset fyysisiin ominaisuuksiin. Ikääntyminen vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että oppiminen on hitaampaa ja tehtävien / ongelmien ratkaisukyky voi olla haasteellista liikunnassakin. Toisaalta liikunta aktivoi kognitiivisia toimintoja ja edistää siten oppimista ja aivoterveyttä kokonaisvaltaisella tavalla. Liikkeen ja musiikin yhdistämisen on todettu stimuloivan aivoja aivan erityislaatuisella tavalla ja siksi musiikkiliikunta ja tanssi ovatkin mitä parasta aivojumppaa. Vaikeiden tai monimutkaisten tehtävien tekemistä ei tarvitse vältellä, mutta se on tehtävä harkiten ja turvallisesti. 

Ikääntyneen keho alkaa vähitellen haurastua eikä päivittäiset askareet välttämättä suju enää kuten aiemmin. Aistit, kehon hahmotus- ja hallinta heikkenevät ja kehon toiminta hidastuu. Liikunnalla voidaan hidastaa kaikkia ikääntymisen mukanaan tuomia vaikutuksia fyysiseen kuntoon. On hienoa, että esim. lihasmassaa ja voimaa voi hankkia lisää niin kauan kuin voimaharjoittelu onnistuu. Lihas vahvistuu niin kauan, kun se vaan saa happea ja ravinteita sekä oikeanlaista kuormitusta.

Ikääntymisen fyysisiä vaikutuksia joihin liikunnalla voidaan vaikuttaa positiivisesti

  • Lihasmassan ja voiman määrän vähenemisen hidastaminen. Lihaskuntoharjoittelun tärkeimmät lihasryhmät ovat reidet, pakarat ja sääret etenkin säären takaosan lihakset eli pohkeet. Näitä lihasryhmiä tarvitaan mm. tuolilta ylösnousuun sekä kävelyyn.
  • Sydän- ja verenkiertoelimistön kunnon ylläpito
  • Luumassan ylläpito
  • Nivelten liikelaajuuksien ylläpito – > arkiaskareiden onnistuminen säilyy. Esimerkiksi pukemiseen tarvitaan yllättävän paljon liikkuvuutta
  • Tasapainon ja motoristen toimintojen ylläpito yleensä
  • Kognitiivinen kyvykkyys
  • Liikunta kohentaa myös mielialaa

Työväenopistossa on runsaasti liikuntakursseja, jotka ovat suunnattu seniori-ikäisille. Liikuntakursseja on tarjolla lajien osalta laidasta laitaan. Tarjolla on tanssia, joogaa, vesiliikuntaa, tasapainoharjoittelua, kuntojumppaa, kuntosalicircuitia, senioreille suunnattua kuntonyrkkeilyä ja ihan uutena myös ulkoliikuntaa touko-kesäkuun aikana. Ulkona liikutaan sekä kävellen, että pallon perässä. Tutustu alkukesän kurssitarjontaan tästä. Ulkoliikuntaa tulee tarjolle myös kaudelle 2019-2020.

9.3.2019 vietettiin Lehtimäentien liikuntasalissa hauskoja hetkiä sennuliikunnan parissa. Osallistujat pitivät koulutusta merkittävänä oman ammattitaitonsa kehittämisen kannalta ja kokivat päivän inspiroivaksi ja tarpeelliseksi.

Jos senioriliikunnan kursseilla alkaa huivit heilumaan, niin tiedättepähän mistä se kaikki on lähtöisin!

Teksti ja kuvat Taina Avo, Espoon työväenopisto, Omnia, liikunnan suunnittelijaopettaja

Opi omalla tavallasi

 

Opetan paritanssia Espoon työväenopistolla viidettä lukuvuotta. Uuden lukukauden alkaessa tanssitunneilleni ilmoittautuu kymmeniä uusia oppilaita, jotka tapaan kurssin alkaessa ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole heistä mitään etukäteistietoa, mutta siitä huolimatta voin olla yhdestä asiasta täysin varma: Heidät kaikki voisi jaotella suurinpiirtein kolmeen eri ryhmään omien persoonallisten oppimistaipumusten perusteella.

En voi päätellä sitä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai tavastaan liikkua. En silmien väristä, iästä tai tanssikenkien merkistä. Mutta kurssin edetessä kuulen sen heidän kysymyksistään:

”Voisitko näyttää tuon uudelleen?

Selittäisitkö kuvion vielä kerran?

Hei, eikö voitais jo kokeilla itse!”

Kysymysten perusteella tunnistan heidän tapansa oppia joko näön, kuulon tai liikkeen avulla. Opettajan näkökulmasta puhutaan visuaalisesta, auditiivisesta tai kinesteettisestä oppimisesta.

Asiaa on paljon tutkittu, eikä siitä tiedemaailmassa olla ihan yksimielisiäkään, mutta käytännön työssä huomaan sen kaikilla tunneillani.

Visuaalisesti ajatteleva henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän painaa asiat mieleensä kuvina tai väreinä ja luo itselleen mielikuvia valokuvantarkasti. Auditiivinen oppija luottaa kuuloonsa. Hän muistaa sanalliset selitykset, keskustelut ja varmasti myös tunnilla soitetun musiikin. Kinesteettisesti oppiva haluaa kokeilla ja tehdä itse. Hänelle opetettavat asiat jäävät päähän liikkeen avulla, joten kehon liikemuistikin on hyvä.

Niinpä pikkuhiljaa ryhmän tullessa tutummaksi osaan käyttää heidän omia vahvuuksiaan opetuksen tukena silloin, kun muu opetustilanne antaa myöten. Tiedän, kenelle tanssikuvio pitää näyttää, kenelle selittää sanallisesti, ja kuka tahtoo ehdottomasti kokeilla heti itse. Tunnin aikana oppilaat tuskin itse huomaavat tätä pedagogista tapaa ohjata heitä kohti parempia tuloksia, elleivät satu olemaan erittäin tietoisia omista oppimisstrategioistaan.

Sanoin alussa, että oppilaat voisi jaotella kolmeen ryhmään, mutta niin ei tietenkään tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään, koska kukaan meistä ei ole pelkästään vain yhden kategorian oppija, vaan jokainen on omanlaisensa sekoitus näitä kaikkia. Mutta yleensä jokin näistä kolmesta piirteestä on muita vahvempi.

Jos oman oppimistyylinsä tiedostaa, niin sitä voi myös kehittää oppimistulosten parantamiseksi missä tahansa asiassa.

Kaikenlaisessa opettamisessa tärkeintä on kiinnostuksen herättäminen, itseluottamuksen vahvistaminen ja epäonnistumisen salliminen. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, niin persoonalliset piirteet voi, ja kannattaa, ottaa huomioon myös tanssinopetuksessa. Se hyödyttää koko ryhmää.

Testaa oma oppimistyylisi: http://www.tenviesti.fi/test1.htm

 

Ulpu Jarva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kuva: Pexels

Tanssi liikuttaa kehoa ja mieltä

Jalkapohjat tuntevat lattian ja kädet kohoavat ilmaan. Keuhkot täyttyvät ilmalla ja hengitys syvenee. Siirrämme painoa jalalta toiselle ja antaudumme tilan vietäväksi. Tanssisalissa on keskittynyt ja meditatiivinen tunnelma, joka irrottaa hetkeksi arjen askareista ja palauttaa kuulostelemaan mieltä kehossa.

Ohjaan Espoon työväenopistossa itämaista tanssia ja nykytanssia. Itämainen tanssi on kattokäsite Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueiden tanssiperinteille sekä näistä perinteistä kumpuaville ja muista lajeista vaikuttuneille näyttämötanssityyleille. Itämaisen tanssin tunneilla keskitymme aina juurien löytämiseen, eli jalkapohjan ja lattian väliseen yhteyteen. Jalkapohjan ja jalkaterän liikkuvuus ovat merkittävässä roolissa silloin, kun lähdemme työskentelemään muun muassa itämaiselle tanssille ominaisten lantioliikkeiden kanssa. Rentous ja vapautuminen tanssiin löytyvät usein luottamuksesta johonkin tukipisteeseen ja tunneillani tätä tukea etsitään lattiasta kokonaisvaltaisen maadoittumisen kautta.

Itämaisen tanssin tunneilla teemme kaksi lyhyttä tanssia kauden aikana. Toinen tanssi on usein kansantanssityylinen ja toinen taas enemmän näyttämötanssin muotoinen. Tunneilla haastavatkin rytmit ja ornamentaaliset melodiat ovat omiaan tutustuttamaan kehojamme Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän musiikkitaiteeseen. Nykytanssiakin voisi pitää eräänlaisena kattokäsitteenä lukuisille erilaisille liikeharjoituksille ja -muodoille.  Nykytanssin tunneilla keskitymme yhtä lailla lattian tukeen. Lisäksi teemme harjoituksia ja sarjoja, joiden kautta työstämme oppilaille usein uusia ja tuntemattomia liikereittejä. Nykytanssin tunneilla kuulostelemme vielä aktiivisemmin kehon laajuuksia ja mahdollisuuksia vapautua tilan vietäväksi. Erilaiset kehonhuolto-, improvisaatio- ja pariharjoitukset ovat myös osa tuntieni rakennetta. Joskus myös heittelemme palloja ja suhtaudumme harjoituksiin leikkinä.

(Kuvaaja: Essi Koivula)

Osa oppilaistani käy molemmilla tunneilla ja nämä lajit tukevat vahvasti toisiaan. Itämainen tanssi ja erilaiset nykytanssin tekniikat ovatkin historiallisesti kohdanneet esimerkiksi jo 1900-luvun alkupuolen ’’itämaa’’ vaikutteisen amerikkalaisen modernin tanssin aikoina ja vastaavasti myöhemmin modernin itämaisen tanssin kehittyessä yhä laajempiin suuntiin ympäri maapalloa. Koen, että nämä molemmat tanssityylit ovat jatkuvasti ja hienoviritteisesti muutoksessa, eläviä ja huokoisia. Se tekeekin opettamisesta äärimmäisen mielenkiintoista. Ajatukseni ja käsitykseni näiden lajien opettamisesta muuttuu jatkuvasti ja siksi pyrin myös pitämään oppilaideni käsitykset kyseisistä lajeista aina avoimina ja uteliaina.

Suvi Tuominen, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia