Metalligrafiikan kurssilla tapahtuu

Mitä ovat monotypia, syväpaino, akvatinta ja etsaus? Entä mitä ovat vedosmerkinnät ja mezzotinta?

Espoon työväenopiston metalligrafiikan ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran joulutauon jälkeen ja sain mahdollisuuden olla mukana. Iltaryhmä kokoontuu Tapiolassa Itätuulentiellä hienoissa, jopa ammattilaiskäyttöön soveltuvissa tiloissa. Varsinkin töissä käytettävä prässi on todella upea.

Grafiikka-nimitys tulee kreikan kielestä, ja tarkoittaa kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa. Grafiikan eri menetelmiä käytti jo 1500-luvulla Albrecht Dürer ja myöhemmin mm. William Blake, Paul Gauguin ja Pablo Picasso.

Levymateriaalina käytetään kuparia. Etsaamalla, yleensä puhutaan viivasyövytyksestä, saadaan tehtyä ääriviivat meneillään olevaan työhön. Tätä käytetään myös ihan itsenäisen teoksen menetelmänä, jolloin teos muodostuu eri vahvuisista viivoista. Akvatinta-menetelmää käytetään pintojen tekemiseen. Syövyttämiseen käytetään rautakloridia (ferrikloridi), jota käytetään myös piirilevyjen valmistuksessa. Se on vahva suola, joka ei kaasuunnu huoneenlämmössä eikä vetokaappia tarvita. Monotypia, kuivaneula, carborundum ja mezzotinta ovat menetelmiä, jossa levyä ei syövytetä, vaan sitä työstetään mekaanisesti esimerkiksi piirtämällä, maalaamalla tai rouhimalla.

Metalligrafiikan kurssilla käydään erilaiset menetelmät läpi, osallistujat voivat kokeilla ja löytää itselleen sopivan menetelmän.

Monet tulevat kurssille suoraan töistä, ehkä väsyneenäkin. Hitaasti käsillä tekeminen rentouttaa ja luova prosessi voimaannuttaa. Illan päättyessä olo on energinen.

Ryhmässä on tekemisen meininki, jokainen keskittyy omaan työhönsä, ja grafiikan opettaja Susanna Suikkarilta voi aina kysyä neuvoa. ”Meillä on täällä todella hyvä fiilis tehdä yhdessä töitä ja autamme toinen toisiamme”, kertovat innostuneet opiskelijat. Intensiivinen ja iloinen tunnelma on selvästi aistittavissa. Kysyessäni Susannalta, mikä häntä kiinnosti grafiikassa, kertoi hän grafiikan teknisyyden ja mahdollisuuden kokeiluihin kiehtoneen häntä alusta asti. Grafiikan tekeminen onkin monivaiheinen prosessi, joka sisältää paljon teknistä osaamista ja ymmärrystä. Metalligrafiikan tekeminen vaatii myös tarkkuutta ja suunnittelua. Mukana on myös aina vähän taikuutta, joka yllättää välillä tekijänsäkin.

Hyvin elävän vaikutuksen teki opiskelijan piirros ja siitä kuparille tehty työ soutuveneestä järven hiljaisilla laineilla. Melkein kuuli laineiden liplatuksen ja airojen äänet.

Opiskelijat hankkivat itse kuparilaatat ja syväpainopaperit, työväenopistolta tulevat värit ja työkalut.

Metalligrafiikan ryhmä osallistui keväällä 2017 Espoon kulttuurikeskuksessa järjestettyyn työväenopiston kuvataiteen kevätnäyttelyyn, jonka teema oli Yhdessä! Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

 

Kristiina Santala
Tiedottaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

Liikkumisen taito on ILOA!

Vain runsas kymmenesosa työikäisistä täyttää terveysliikunnan suositukset kokonaisuudessaan. Noin puolet työikäisistä liikkuu terveyskunnon kannalta riittävästi. Lihaskuntosuosituksiin yltää vain murto-osa. Nämä tulokset käyvät ilmi Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010 -raportista. Lisäksi liikkumattomuus on kiinnittänyt tutkijoiden huomion. 25-64-vuotiaat istuvat keskimäärin seitsemän tuntia päivässä. Eniten istuvat nuoret miehet (Liikunta ja Tiede, 2-3/2011). Jo näiden tietojen valossa säännöllisen liikuntaharrastuksen löytäminen arkiliikunnan lisäksi on lihaskunnon ja toimintakyvyn kannalta tärkeää kaikissa ikäluokissa.

Lähde: Liikuntasuositukset 18-64-vuotiaille, UKK-instituutti.

Kunto- ja terveysliikunnan kurssit ovat suosituimpien kurssien joukossa. Perinteiset lajit kuten vesiliikunta, aerobic ja jooga ovat liikkujien kestosuosikkeja. Lisäksi suosiotaan kasvattavat luontoliikunta, erilaiset kehonhuoltotunnit sekä taitolajien laaja kirjo. Yhdessä perheen kanssa liikkuminen koetaan myös tärkeäksi. Espoon työväenopistossa on tarjolla kaikkea tätä, mutta miten saataisiin yhä useampi kiinnostumaan liikkumisesta ja löytämään oma lajinsa? Mitä taitoja opettajalla tulee olla, jotta liikunnan ilo tavoittaisi mahdollisimman monen?

Innostaminen

Opettajan tulee olla innostava ja kannustava mitä tulee liikunnan aloittamiseen tai siinä kehittymiseen. Monille liikuntaharrastus alkaa eri lähtökohdista ja opettajan tulee tunnistaa haastavat tilanteet ennen kuin opiskelijan into liikkumiseen lopahtaa. Näitä tekijöitä ovat muun muassa vaihteleva harjoittelu, turvallisuuden korostaminen sekä sopivalla tasolla liikkuminen.

Luovuus

Monille liikkuminen on kuitenkin osa arkea ja ohjatuilta tunneilta oppilaat kaipaavat uusia haasteita. Luova opettaja on valmis kuuntelemaan oppilaiden toiveita ja kehittämään osaamistaan tarvittavaan suuntaan monipuolisen tunnin luomiseksi. Liikunnan opetuksessa on monia liikkuvia osia oppilaiden lisäksi, jonka vuoksi luovuutta tarvitaan musiikin, välineiden ja tilaan liittyvien asioiden kanssa.

Osaaminen

Liikuntaan innostaminen vaatii monenlaista osaamista kuten useiden eri lajien hallintaa, soveltamista sekä oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Espoon työväenopistossa ideoidaan uusia tunteja jatkuvasti ja päivitetään opettajien osaamista pitkin kautta.

Armollisuus

Liikunnan ei tarvitse olla tärkeintä elämässä vaan osa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös lepo, ravinto ja sosiaaliset suhteet. Jossain elämänvaiheessa liikunta ei aina mahdu kolmen tärkeimmän joukkoon. Silloin ruuvia tulee löysätä ja valita liikkumismuoto, joka ei kuormita kohtuuttomasti ja on ajallisesti sovitettavissa muuhun elämään.

Opettajan tulee myös itse muistaa tämä liikkuessaan lähes päivittäin tunneilla. Liikunta hyödyttää eniten, kun se on tasapainossa muiden elämän osa-alueiden kanssa.

 

Liikunnallisin terveisin,
Laura Aaltonen, kunto-ja terveysliikunnan tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Rennossa ja avoimessa ilmapiirissä luovuus virtaa ja sanajumi aukeaa

Osallistuin aikanaan lukuisille kirjoittajakursseille. Koin ne monin tavoin hyödyllisiksi. Yksi asia niissä kuitenkin oli, josta en pitänyt, eivätkä pitäneet muutkaan kurssien opiskelijat. Se oli kurssien liian arvokas, turhan tärkeä ja pelottava ilmapiiri, joka kipsasi meidät kursseille osallistujat.

Kurssien opettajat jakelivat ylhäältä päin tiukkaan sävyynsä ohjeita, eikä kukaan opiskelija uskaltanut puhua kursseilla juuri mitään. Tauoilla meidän kaikkien suut kyllä kävivät vilkkaasti, mutta kun palasimme tunneille, istuimme kaikki taas hiiren hiljaa kuin kirkossa. Jähmettyneinä hissukoina emme tietenkään saaneet lähellekään parastamme esiin kursseilla tehdyissä kirjoitusharjoituksissa. Mietin silloin, että jos minä ohjaisin kirjoittamista, ohjaisin sitä toisin. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että tulen tulevaisuudessa tekemään kirjoittamisohjaajan työtä.

Myöhemmin opiskeltuani alaa yliopistossa minulle sitten tarjoutui tilaisuus ohjata kirjoittamista eri oppilaitoksissa. Laadin silloin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä opetustehtäviäni oman opetusfilosofiani. Päätin, että en ole kursseillani muiden yläpuolella oleva auktoriteetti ja että pyrin luomaan tunneille mahdollisimman vapaan ilmapiirin, jossa mikään ei kahlitse luovuutta. Turha pönötys pois ja rennolla otteella, irrottelulla ja huumorilla tarinat vapaaseen liitoon. Mietin paljon myös palautteen antamiseen liittyviä asioita. Päädyin siihen, että uskon myönteisyyden voimaan. Ankara kritiikki on hyväksi hyvin harvoille kirjoittajille, jos kenellekään, pahimmillaan se voi jopa sammuttaa kirjoittamisen kipinän. Tuon palautteessani toki esiin tekstin ansioiden lisäksi myös tekstin puutteet, mutta nekin kannustavassa hengessä.

Meillä kaikilla kirjoittajilla on luovuus välillä hiukan piilossa. Se johtuu usein siitä, että suhtaudumme kirjoittamiseemme liian ryppyotsaisesti ja vaadimme heti valmista. Luovuutta täytyy houkutella esiin. Auttaa paljon, kun annamme itsellemme luvan kirjoittaa kontrollista vapaata raakatekstiä kielioppisäännöistä ja muokkausasioista välittämättä. Lyhyessä ajassa tehtävät tajunnanvirranomaiset kirjoitusharjoitukset sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Paljon syntyy höttöä, mutta joukkoon tulee myös kultahippusia, joita ei keksisi, jos heti yrittäisi saada mahdollisimman valmista tekstiä. Kontrollin aika on myöhemmin, sitten kun tekstiä muokataan. Hyviä konsteja luovuuden luukkujen avaamiseen ovat myös kielellä ilakointi ja kaukana toisistaan olevien asioiden törmäyttäminen keskenään. Erikoiset ideat voivat ensin tuntua oudoilta, absurdeiltakin, mutta ne toimivat, kun niistä luo maailman.

Kaikille kirjoittajille tulee välillä kirjoittamisen jumi. Siitä käytetään myös nimitystä kirjoitustukkeuma. Tekstin tuottaminen vain kerta kaikkiaan tyrehtyy. Silloinkin lyhyet kirjoitusharjoitukset, 5-10 minuutin tajunnanvirtaharjoitukset, voivat olla suureksi hyödyksi, ne voivat avata jumin. Luovuus elää vapaudessa.

Kuvissa allekirjoittanut ja Espoon työväenopiston Heitetään pois kaikki kahleet ja aidat -kirjoittajakurssin opiskelijoita demonstroimassa sitä, miten kirjoittamisessa käytettävät välineet ovat ajan saatossa kehittyneet.

Heino Ylikoski, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Heino Ylikoski on opettanut eri oppilaitoksissa ympäri Suomea kymmenen vuotta, Espoon työväenopistossa hänellä on menossa seitsemäs lukuvuosi.

Kuvat: Riitta Happonen

Luomisen tuska ja hurma

image-1

Ideat hukassa

Opettaminen on nastaa. Yhdessä oppiminen on vielä makeampaa; se tunne, kun toimitaan yhdessä yhteistä tavoitetta kohti – luodaan jotain uutta!

Syksyn kaamoksessa alkaa opettajallakin olla takki tyhjä. Mitä tehdä, kun epävarmuus hiipii ihon alle, osaanko enää mitään, onko minulla mitään annettavaa? Edessäni on luokallinen oppilaita kuin linnunpoikaset kevättä ja lentoon lähtöä odottaen.

Mitä luovuus on ja voiko sitä ruokkia?

Luovuudelle on monenlaisia määritelmiä. Yhteisenä nimittäjänä luovuudelle on uuden syntyminen, usein koottuna vanhoista tutuista elementeistä. Luovuutta kuvataan myös itsensä toteuttamiseksi tai tietoisten ja tiedostamattomien voimien antoisaksi vuorovaikutukseksi.

Luomisvoimaa ruokkii itsensä altistaminen uusille kokemuksille, avoimuus erilaisille virikkeille, uteliaisuus ympäristöä kohtaan, hengittämisen vapaus ja vastaanottavaisuus. Rock-musiikin kuuntelu voi innoittaa maisemamaalaukseen tai metsässä samoilu keksimään uuden tavan opettaa kehon kannatusta.

Tuskasta hurmaan

Luomisprosessi saa usein aikaan intensiivisiä onnen ja ilon tunteita, jopa optimaalisia tai flow-kokemuksia. Näille kokemuksille yhteistä on vahva ja luottavainen tunne siitä, että taidot riittävät kohtaamaan haasteet. Tärkeää on, että tekeminen on tavoitteellista ja siitä saa palautetta. Haasteiden pitää myös kasvaa kun taidot kasvavat. Flowssa toiminta on itsetarkoituksellista. Flow on myös houkutin ja sen saavuttamiseen voi pyrkiä.

Jotta flow-tilan voi saavuttaa, pitää haastaa ja ylittää itsensä. Voiko luominen olla myös muuta kuin tunteiden myrskyä? Voiko flow-kokemus saada aikaan myös mielenrauhaa?

Levollinen mieli

Luovuus liittyy identiteettiin, itsetuntemukseen ja mahdollisuuksien kokemuksiin: miten elämä kulkee. Parhaimmillaan, kun erilaiset lähestymiskulmat ja tavat katsoa samoja asioita tuovat uudenlaisia ideoita joukossa, puhutaan ryhmä-flowsta. Jos uskoo ihmisen olevan sosiaalisen rakenteensa osa, tämä on flown korkein ulottuvuus. Vasta yhteydessä muihin ja yhteistä hyvää rakentaen, ihminen saavuttaa ykseytensä.

Yhdessä oppiminen tuo tunteen osallisuudesta, kuulumisesta johonkin. Siitä puhuu myös ikääntyvä opiskelija:

[E]läkkeelle siirtymiseni jälkeen, kun urani oli ohi, mieheni kuollut, perheeni muuttanut pois kotoa, silti on olemassa tulevaisuus, niin paljon opittavaa ja tehtävää ja uusia mahdollisuuksia saatavilla. En tule käyttämään suorittamaani tutkintoa mihinkään konkreettiseen. Se ei merkitse suurempia tuloja eikä statusta. Mutta suorittamani opinnot ovat tehneet minusta uuden ihmisen, ajattelutavoiltani kypsemmän ja varmemman suhteessa muihin ihmisiin, myös valmiimman ymmärtämään kuinka vähän itse asiassa tiedänkään sekä kuuntelemaan muiden mielipiteitä. (Kelly 1992, 1, suom. HO)

Lainaus Hanna Ojalan väitöskirjasta: ”Opiskelemassa tavallaan, vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa”

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Liikunta, terveys ja hyvinvointi -tiimi
Omnia, Espoon työväenopisto