Omnia – tanssiva Espoon työväenopisto

Mitä on tanssi osana Espoon työväenopiston opetusta? Miten tanssinopetus taiteenlajina toteutuu ja miten aikuisten tanssinopetusta kehitetään Espoon työväenopistossa?

Etsin ratkaisuja näihin kysymyksiin aloittaessani tanssista vastuussa olevan liikunnan pedagogisen asiantuntijan tehtävän joulukuussa 2019.

tanssijat liikkeessä
Kuva: Anna-Liisa Parkkinen

Tanssi liikunnan ainealueella

Espoon työväenopistossa tanssi kuuluu liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ainealueeseen, samoin kuin peruskoulun opetussuunnitelmassa tanssi on liikunnan osa-alue, eikä osa taito- ja taideaineita. Tanssin jaottelu ja kategorisointi on haasteellista, koska monia tanssilajeja voidaan harrastaa kuntotanssina, sosiaalisen tanssin muotona tai esittävän tanssin muodossa.

Espoon työväenopistossa tanssin eri lajit muodostavat n. 20 % koko ainealueen kurssitarjonnasta ja tanssia opettavia opettajia on n. 40. Opetusta järjestetään aikuisille, senioreille ja perheille.  Ainealueella tarjottavat lajit voidaan jakaa tanssiliikuntaan, pari- ja seuratansseihin ja muihin tanssinlajeihin.

Opetus on keskittynyt tanssilajien opiskeluun ja esiintymis- ja muuta oheistoimintaa on ollut vähäisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että Espoon työväenopisto on merkittävä toimija aikuisten tanssinopetuksessa Espoossa, mutta se voi olla paljon enemmän. Espoon työväenopistolla on mahdollisuus kasvaa aikuisopetuksen kentällä kaikille avoimeksi Espoon omaksi tanssin taloksi, jossa myös taidetanssi on vahvasti edustettuna.

Tanssin suuntia tulevaisuudessa

Tanssiin taiteen lajina kuuluu asiantunteva opetus, mahdollisuus opiskella eri taidetanssin lajeja laajasti sekä esiintymistoiminta.  Edellä määriteltyjen osa-alueiden toteutuminen on edellytys myös aikuisille suunnatun tanssin taiteen perusopetuksen aloittamiselle, jota Espoon työväenopistossa järjestetään musiikissa, kuvataiteessa sekä kädentaidoissa. Kehittämistyöni kohteita ovat opetuksen kehittäminen, uusien tanssinlajien tuominen osaksi opetustarjontaa ja esiintymistoiminnan käynnistäminen.

Asiantuntevan opetuksen kehittämisessä rekrytointi on avaintekijä. Kuluneena keväänä ainealueelle on rekrytoitu yhdeksän uutta tanssinlajien opettajaa, joista seitsemällä on tanssin tai tanssin opettamisen korkeakoulututkinto. Pystymme tarjoamaan opiskelijoille yhä laadukkaampaa tanssinopetusta ja varmistamme riittävän ammattiosaamisen myös tanssin perusopetuksen tarpeisiin. Huomioimisen arvoista on, että tanssin ammattilaiset alkavat kokea vapaan sivistystyön oppilaitokset, ja niiden joukossa Omnia Espoon työväenopiston, merkittävänä työnantajana sekä työpaikkana, jossa on mahdollisuus tehdä mielekästä ja pitkäkestoista opetusuraa.

Taidetanssin lajeista klassinen baletti on vakiinnuttanut asemansa Espoon työväenopiston kurssitarjonnassa. Balettikursseja tarjotaan eri tasoisina kursseina, joiden opetussisällöt ovat sisältäneet myös repertuaariin, tansseihin eri baleteista, tutustumista. Alkavana syksynä baletin opetusta tarjotaan lähiopetuksen lisäksi verkko-opetuksena ja opistossa järjestetään syyslomalla ensimmäinen tanssileiri aikuisille, jossa on mahdollisuus syventyä treenaamiseen kahden eri opettajan johdolla. Kursseja järjestetään myös muissa esittävän tanssin lajeissa esimerkiksi flamenco ja itämainen tanssi.

Uutena lajina aloitetaan nykytanssi, joka taidetanssin kentällä on keskeinen tanssin laji. Nykytanssi käsittää eri tanssitekniikoita, suuntauksia ja ilmaisua. Käsite nykytanssi on yleisnimitys nykyhetken tanssilajeille. Syyskuussa käynnistyy Nykytanssia kaikille-kurssi tanssitaiteen maisterin Anna-Liisa Parkkisen johdolla. Lisäksi käynnistyy kaksi kurssia, joissa esiintyminen kuuluu kurssiohjelmaan: Nykytanssi workshop ja Aikuisbaletti, jatko 2 ryhmät, jotka esiintyvät aluksi Espoon työväenopiston omissa tilaisuuksissa, kunnes laajempi esiintymistoiminta mahdollistuu.

Osana espoolaista kulttuurielämää

Esiintymistoiminta nivoutuu osaksi tanssin yleisökasvatustyötä, joka kuuluu vapaan sivistystyön tehtävään. Syksyllä opistossa järjestetään ensimmäinen espoolaista tanssitaidetta ja taiteen tekijöitä käsittelevä Tanssin taikaa-luentosarja sekä pidetään ensimmäiset avoimien ovien tanssitunnit Tapiola tanssii-teemalla. Toivomme myös viime keväältä peruuntuneen Omnian ensimmäisten Tanssiaisten toteutuvan ensi lukuvuoden aikana.

Espoon työväenopistolla on menneinä vuosina ollut hyvin aktiivinen ja monipuolinen näytöstoiminta, joten osaamisresurssia on mahdollista käyttää perinteiseen näytöstoimintaan ja kehittää myös uusia näytöstoiminnan malleja, esimerkiksi kurssiryhmien esiintymisvierailuja Kulttuuriketjun kautta.

Kaikki edellä mainitsemani Espoon työväenopiston toiminnan muodot, vakiintuneesta kurssimuotoisen tanssinopetuksen järjestämisestä uusiin yleistä tanssitietoutta ja- aktiivisuutta lisääviin toimintamuotoihin, kasvattavat Espoon työväenopiston merkitystä Espoon kaupungin kulttuuriin liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. KulttuuriEspoo2030-ohjelman mukaan kulttuuripalveluilla halutaan lisätä kaupunkilaisten tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia, ja kulttuuri nähdään kaupungin ”keskeisenä vetovoimatekijänä”. Espoolaisten keskuudessa Espoon työväenopiston ainealueet musiikki, teatteri, käsityö ja kuvataide ovat tunnettuja laadukkaasta opetustarjonnastaan ja kattavasta esiintymis- ja näyttelytoiminnastaan. Tanssi liittyy nyt mukaan edellä mainittujen rinnalle tavoitellen merkityksellistä osaa espoolaisten kokemassa taide- ja kulttuurielämässä.  Voimme elää ja kokea tanssikulttuuria aktiivisesti osallistuen, tanssijan tai yleisön roolissa, yhdessä toisten kanssa!

Mia Nirhamo, Liikunnan pedagoginen asiantuntija

Espoon työväenopisto, Omnia

 

Digiajan kansalaistaitoja jatkuvan oppimisen toimintamallilla?

Kuvaus VM:n AUTA-hankkeen digituen mallista
Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeen digituen toimintamalli.

Tekniikan maailmassa julkaistun artikkelin mukaan miljoona suomalaista ei osaa käyttää tietokoneita juuri lainkaan (TM 5.1.2020). Valtiovalta on onneksi herännyt digitaitojen puutteellisuuteen. Digitalisaation edistäminen sisältyy hallitusohjelmaan ja tavoitteena on, että Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeessa kehitetty digituen toimintamalli olisi käytössä koko maassa (toimintamalli, ks. kuva).

Mallissa Valtiovarainministeriö vastaa digituen valtakunnallisesta ohjauksesta, alueellisesta koordinoinnista ja kehittämisestä taas maakuntatason toimijat. Digituen tuottajia, siis niitä, jotka varsinaisesti kohtaavat ja auttavat tuen tarvitsijoita, ovat esimerkiksi kirjastot ja järjestöt. Tuen tuottajiin lukeutuvat eittämättä myös kansalaisopistot.

Valtiovallan pyrkimys on hyvä – riittävätkö toimenpiteet?

Syitä nykytilanteeseen on nähdäkseni (ainakin) kaksi. Näyttää siltä, ettei julkisten palveluiden digitalisaatiota ole koordinoitu valtakunnallisesti vaan kukin toimija on digitalisoinut palveluitaan tahollaan. Yhteinen kokonaiskuva ja visio, näkemys siitä, mihin ollaan menossa ja miten visio saavutetaan, on jäänyt epäselväksi. Kun palveluita sitten on lähdetty digitalisoimaan, mielessä on ollut kykenevä kansalainen – kansalainen, jolla ei ole fyysisiä rajoitteita, jolla on varaa laitteisiin, joka osaa suomea ja ymmärtää julkisten palveluiden kapulakieltä ja ennen kaikkea: joka osaa käyttää sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa.

Näin siis teoriassa. Todellisuudessa Suomessa kuitenkin on, kuten edellä totesin, iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää nettiä ja/tai älylaitteita tai jotka eivät syystä tai toisesta pysty niitä käyttämään. Edes kaikki nuoret eivät ole diginatiiveja: somettaminen voi onnistua loistavasti, viranomaispalveluiden käyttö ei.

Digiosaaminen koulutusjärjestelmän läpileikkaavaksi teemaksi

Valtiovarainministeriön ehdottama malli ei näin ollen välttämättä riitä. Olisi luotava digitaalisen osaamisen jatkuvan oppimisen malli, jossa otettaisiin huomioon koko ajan kehittyvät digitaaliset palvelut.

Digiosaaminen olisi koko koulutusjärjestelmän läpileikkaava teema. Lapsille ja nuorille taitoja opetettaisiin niin peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Työelämän ulkopuolella olevat, työttömät, pienituloiset ja seniorit voisivat hankkia digitaalista osaamista kansalaisopistojen edullisilta kursseilta. Vapaa sivistystyö mahdollistaisi myös työssäkäyvien taitojen päivittämisen ja osaamisen lisäämisen. Olisi kenties hyvä pohtia sitäkin, voisivatko työnantajat osallistua osittain kustannuksiin.

Yhteistyö ja jatkuva oppiminen avainasemassa

Koulutusjärjestelmän lisäksi mukaan tarvitaan Valtiovarainministeriön mallissa mainittujen toimijoiden, kuten järjestöjen ja kirjastojen, tarjoamaa henkilökohtaista opastusta, jossa voidaan ratkoa yksittäisiä ongelmia. Myös viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa: hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisilla on velvollisuus neuvoa palveluiden käytössä. Kaikkien digitukea- ja opetusta antavien toimijoiden resurssit onkin turvattava.

Haaste on suuri muttei mahdoton. Taklaamiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä ja mahdollisuus oppia digitaitoja läpi elämän. Espoon työväenopistossa onkin kehitetty eri toimijoiden yhteistyöhön perustuvaa digituen mallia Sähköisen asioinnin ABC -hankkeessa.

Anu Salmela, projektipäällikkö
Espoon työväenopisto, Omnia