Avaa ikkuna ja ylläty!

Eräänä päivänä viime keväänä opetuksen ollessa loppumetreillä puhelimeni soi ja kustantamosta tiedusteltiin työtilannettani, kun siellä tarvittiin pikaisesti kesän ajaksi kustannustoimittajaa tekemään muutamaa venäjän ja ruotsin oppimateriaalia. Täydeksi yllätykseksi itselleni kuulin huuliltani sanat: ”Mikä ettei”, ja että otin työn vastaan. Täydeksi yllätyksekseni siksi, että minulla ei ollut minkäänlaista aiempaa kustannustoimittajan kokemusta, vaan, itseasiassa, ihan ensimmäisenä puhelun jälkeen taisin googlata, että mikä se sellainen kustannustoimittaja on.

Ensimmäisessä toimituspalaverissa alkoi kaduttamaan. En muista, koska olisin aikaisemmin niin voimakkaasti tuntenut, että olisipa tämä jo ohi ja pääsisinpä  täältä nyt heti jotenkin vaan pois, ja pinnistänyt kaikin voimin, etten purskahtaisi itkuun. Ihmiset olisivat yhtä hyvin voineet puhua minulle täysin tuntematonta vierasta kieltä – vaikka selvää suomen kieltähän se oli, mutta niin vähän ymmärsin, mistä palaverissa puhuttiin, ja työkaveri sanoikin palaverin jälkeen nähneensä, miten veri pikku hiljaa oli paennut kasvoiltani tehdäkseen tilaa puhtaalle kauhulle, joka kasvoistani pöydän toiseen päähän asti paistoi.

Ensimmäisinä päivinä, tai viikkoina, minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä ja miten ihmiset saivat aikansa toimistolla kulumaan, muuten kuin eksymällä suuren ja sokkeloisen talon tiloissa. Kunnes sitten eräänä päivänä kesäkuussa yhtenä päivänä tajusin, että asiat olivat alkaneet loksahtamaan paikoilleen – ja tiesin, mitä tehdä, enkä kantanut edes huolta seuraavasta vaiheesta, vaan opin jo luottamaan, että aikanaan oivallan sittenkin, miten työ seuraavaksi jatkuu. Ja yllättävän pian koitti myös aika, jolloin huomasin jo nauttivani työn flow’ssa lipumisesta, ja ihmettelin, miten kukaan malttaa, tai ehtii, välillä kotona käydäkään. Ja mikä onnen tunne sinä päivänä, kun osasin itse päätellä, kenen puoleen kääntyä minkäkin laisen neuvon tarpeessa – saatikka se päivä, kun joku kysyi neuvoa minulta!

Työ kustantamossa päättyi aikanaan, kuten harvinaisen kaunis ja pitkä kesäkin kääntyi lopulta pikkuhiljaa syksyyn, ja palasimme uutta intoa täynnä opistolle kesätauolta. Ja ihana olikin palata tuttuun ”omaan maailmaan”, mutta toisenlaisena ja monta kokemusta rikkaampana. Sanotaan, että ihminen voi elää kirjojen kautta monta erilaista elämää ja nähdä maailmaa eri näkökulmista. Ilmeisen hyvää tekee myös kokeilla rohkeasti uusia asioita, ylittää ja yllättää itsensäkin kaikella sillä, mihin voikin huomata pystyvänsä! Tai ainakin nähdä maailmaa, elämää ja itsensäkin uusista erilaisista näkökulmista, tutustua eri alojen ihmisiin ja hyvällä tuurilla jopa saada uusia ystäviä. MItä kaikkea voikaan saada kokea, vaan uskaltaa kokeilla asioita, joiden olemassa olosta ei vielä eilen mitään tiennytkään! Rikkoa omia rajojaan ja avata uusia ikkunoita maailmaan, antaa uusien raikkaiden tuulien puhaltaa. Ja saahan sen ikkunan sitten suljettuakin, mutta eikö olekin välillä kiva kurkistaa, miltä maailma eri ruutujen kautta näyttää…?

 

Kira Sidorov, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Sevillanas – tanssi flamencoon tutustuttajana

 

Sevillanas on neljästä samanmittaisesta ja -rakenteisesta säkeistöstä koostuva kappale, jonka koreografia toimii esittelynä flamencon tekniikkaan ja tyyliin. Tyypillisesti jokainen säkeistö koostuu alkusoitosta, alkulaulusta, ja kolmeen osaan jakautuvasta säkeistöstä. Viimeinen osa on usein tyyliltään kertosäettä muistuttava. Sevillanas-kappaleita on paljon ja niiden esityksiä vielä enemmän. Siksi lähes jokaiselle säännölle löytyy myös poikkeus. Silti käytännöllisesti katsoen kaikki sevillanas-kappaleet voidaan myös tanssia. Koska rytmin kehittäjät ovat enimmäkseen olleet musiikin teoriasta tietämättömiä, sen laskentatapoja on monia. Joku laskee rytmiä kolmeen alkaen ykkösestä, toinen huomioi kohotahdin ja aloittaa laskut kolmosesta. Teoreettisesti kyseessä on 6/8-tahtilaji, joka alkaa kohotahdilla. Se lasketaan siis 6-1-2-3-4-5, painottaen ensimmäistä ja neljättä iskua (6 ja 3). Monikollinen muoto sevillanas johtuu siitä, että nelisäkeistöinen kappale voidaan koostaa mistä tahansa säkeistöistä, joiden melodia, sävellaji ja aihepiiri eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään.

Flamencon sisällä on syntynyt tapa ryhmitellä eri rytmejä niiden iän, alkuperän, esitystilanteiden, rytmisen rakenteen ja vakavuuden/keveyden mukaan. Ryhmittely sisältää myös arvovarauksen, joka kuitenkin nykypäivänä alkaa horjua. Niinpä sevillanaskin, joka vielä muutamia vuosikymmeniä sitten luokiteltiin kepeäksi kansanmusiikiksi, alkaa löytää paikkaansa flamencon kentässä.

Aloittelevalle tanssinopiskelijalle sevillanas on täydellinen tapa tutustua flamencon tekniikan perusteisiin. Se on ainoa tanssi, jota voi tanssia tuntemattoman kanssa tai itselle vieraaseen musiikkiin. Vaikka koreografiasta esiintyy paljon variaatioita, se noudattaa kuitenkin aina samaa perusrakennetta. Tanssiteknisesti se sisältää piruetteja, koputuksia, ranteiden pyörityksiä, hameen käyttöä ja erilaisia askeltyyppejä. Siksi sevillanas on usein ensimmäinen tanssi, joka flamencotunneilla opitaan. Tanssi on myös erinomainen esityskappale, jonka hiominen jatkuu läpi koko tanssiuran. Siitä voi helposti muokata niin soolotanssin kuin ryhmämuodostelmankin. Tanssiin sopivat kaikki flamencossa käytetyt välineet laahushameesta viuhkaan ja kastanjeteista huiviin.

 

Irja Kajander-Vierkens, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Liike on nähtävää musiikkia

Minä rakastan musiikkia, etenkin jumppamusiikkia. Siitä saakka kun valmistuin jumppaohjaajaksi kaksikymmentä vuotta sitten, minua on kiehtonut musiikin ja liikkeen välinen suhde. ”Musiikin tulee tukea liikettä” kouluttajani ja työnohjaajani sanoivat minulle toistuvasti. Mutta kukaan ei kertonut asiasta sen enempää. Minkälainen musiikki tukee esimerkiksi polven nostoa, mietin yksikseni. Entä pään kallistusta sivulle? Kyykkyä?

Ryhdyin tutkailemaan asiaa ensin oman kehoni kautta. Kokeilin ensin yksin olohuoneessani miltä tuntui tehdä eri liikkeitä musiikkiin. Toimiviksi havaitut yhdistelmät otin mukaan tunneilleni testatakseni niiden toimivuuden jumppaajilla. Näin kasvatin tietämystäni siitä, miten musiikki tukee liikkeen tekemistä. Siitä syntyi kehollinen tietämys siitä, mitkä liikkeet tulee valita, jotta ne sopivat musiikkiin.

Vasta kymmenen vuotta sitten kuulin, että tälle asialle on olemassa nimikin: Patterned Sensory Enchancement (PSE). PSE on joukko tekniikoita, jotka hyödyntävät musiikin rytmisiä, melodisia, harmonisia ja dynaamisakustisia ominaisuuksia liikkeiden valinnan pohjana. Musiikin elementit antavat temporaalisia, spatiaalisia ja dynaamisia vihjeitä liikkeiden tekemiseen. Musiikki ikäänkuin kannattelee liikettä. Kun liikkeet on valittu sopimaan yhteen musiikin elementtien kanssa, musiikki ja liike muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Silloin liikkujalle tulee tunne, että todella liikutaan musiikin mukaan ja liikkeiden tekeminen helpottuu. Tämä oli minulle suuri helpotus, koska olin jo pitkään kuunnellut voimakasta sisäistä ääntäni ja tehnyt ohjelmieni liikevalinnat oman kehollisen tuntemukseni pohjalta, joka oli ollut PSE:n oppien mukainen.

Äänenvoimakkuuden ja liikkeen suhde PSE:n mukaan.

Jumppaajien riemun näkeminen heidän liikkuessaan PSE:n mukaan vahvistaa entisestään uskoani siihen, että PSE on oikea tapa valita liikkeet musiikkiin. Ja että musiikki jumpassa ei ole merkityksetöntä taustaa, vaan tärkeä osa kokonaiskokemusta. Saamissani asiakaspalautteissa toistuu sama: huolella valittu musiikki ja musiikkiin sopivat, kivat ja vaihtelevat liikkeet tekevät jumpasta viikon kohokohdan.

Minulta kysytään usein, miten keksit aina musiikkiin sopivat liikkeet. Vastaan: En itse keksi mitään. Musiikki kertoo, mitä liikkeitä siihen tulee laittaa.

 

Paula Vehmanen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

#OTA HALTUUN: Nuorten ideat – nuorten kurssit

Nuorten ideat – nuorten kurssit -hanke käynnistyi kolmen opiston, Espoon työväenopiston, Vanajaveden ja Wellamo-opiston voimin keväällä 2016. Hankkeen ideana on saada nuorten ääni kuuluviin opistoissa ja erityisesti näkymään se opistojen kurssitarjonnassa. 

Nuorten ääntä sekä heidän osallistumista opistoihin tarvitaankin, jotta kansalais- ja työväenopistot ovat elinvoimaisia sekä ahkerassa käytössä myös tulevaisuudessa. Opistojen harrastustarjonta on laajaa ja elää vahvasti kiinni tässä ajassa, mutta ongelmana on nuorten tavoittaminen ja opistojen tunnettavuuden lisääminen nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa.

Miten kohderyhmä otettiin haltuun  

Nuorten toiveet ja ajatukset opistoista ja kurssitarjonnasta saatiin Idealabra -nimisen verkkoalustan kautta. Yhteensä sata 19-29 -vuotiasta nuorta osallistui Idealabrassa keskusteluihin, jakoi ajatuksia kurssi-ideoista sekä toimi opistojen mainostoimistona – osallistuivat siis ennen kaikkea opistojen toiminnan kehittämiseen. Idealabran seuraaminen  herätti minussa paljon ajatuksia: Millaisena kansalais- ja työväenopistot näyttäytyvät nuorille? Keitä ja mitä me olemme?

Olemmeko me mummo-opistoja, jotka toimivat syrjäseudun koululuokissa? Olemmeko me avoin ja turvallinen opiskelu- ja oppimisympäristö? Tavoittaako painettu ohjelma kaikki potentiaaliset harrastajat? Mikä on some ja miten voimme opistoina hyödyntää sosiaalista mediaa?

Idealabran ”tuloksia” tutkiessa monta ajatusta sinkoili päässäni. Iloa ja riemua aiheutti toki se, että opistojen tarjonta on laajalti sitä mitä nuoret toivovat: mm. liikuntaa ja tanssia, kieliä, kokkausta, valokuvausta, musiikkia. Uutta pohdiskeltavaa toi myös toive ainealuerajojen rikkomisesta mm. kielten ja kokkauksen yhdistämisestä.

Nyt kun syksyn 2017 kurssitarjonta on esillä ja kurssit ovat alkaneet tai alkamassa, nuorten ääni kuuluu ja näkyy opistojen tarjonnassa. Opistot ovat huomioineet Idealabrassa nousseet toiveet sekä suunnitelleet kursseja suoraan nuorten ideoiden pohjalta. Tarjolla on opistojen ohjelmasta tuttuja aineita, mutta kurssiotsikkoja sekä sisältötekstejä on muokattu kohderyhmää ajatellen.

Wellamo-opistossa, jossa työskentelen suunnittelijaopettajana yhdistimme voimamme Lahden nuorisopalveluiden kanssa ja lanseerasimme nuorten ideoiman #OTAHALTUUN – kurssitarjottimen. Tavoitteena on toteuttaa kurssit nuorisotaloissa ja -tiloissa, mennä opistona nuorten luo. Kurssikestot ovat selkeästi lyhyempiä kuin muu tarjonta ja uutuutena olemme saaneet opistossamme tarjolle paljon toivotut lyhyet ruokakurssit: Makujen mantereet ja Ruokakurssin ABC.

 

Innolla odotan jo, kun minun ohjaama kurssi Poplaulu K16 käynnistyy. Miten nuoret ottavat haltuun Wellamo-opiston? Mikä on ollut se väylä, josta nuoret asiakkaat ovat kurssin bonganneet? Ja ennen kaikkea, vastaako opisto niitä mielikuvia ja ajatuksia mitä nuorilla meistä opistona on vai onko sillä edes mitään väliä? Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tarjota kiinnostava aihe, laadukasta opetusta ja turvallinen oppimisympäristö ja uskoa siihen, että nämä ovat meidän valttikorttimme nyt ja jatkossa.

Vieraskynäkirjoittaja:
Lea Orpana, musiikin sekä teatteri- ja sanataiteen suunnittelijaopettaja
Wellamo-opisto

Lisää Nuorten ideat – nuorten kurssit -hankkeesta voit lukea täältä

 

Verkko-opetus – suuri mahdollisuus!

digipic_pieni

Verkon kautta opiskeleminen tuo meille, nykypäivän kiireisille ihmisille, uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan itsensä kehittämiseen sekä muuhun mukavaan tekemiseen. Lähes kaikki on mahdollista toteuttaa verkon välityksellä. Uudet menetelmät tuovat myös haasteita koulutusten järjestäjille – miten pysymme mukana kiihtyvässä teknologisessa kehityksessä ja samalla pystymme toteuttamaan oman perustehtävän?

Turun työväenopistossa on lähdetty ansiokkaasti kehittämään verkkoluentoja osana kansalaisopistotoimintaa. Luentovastaava Tero Kuusela on kirjoittanut artikkelin heidän verkkoluentomallistaan. Artikkelissaan hän korostaa, että merkittävin rajoittava tekijä on teknisten valvojien saatavuus, koska osaavia henkilöitä on vähän ja lähetysten on sovittava heidän aikatauluihinsa.

Sama ongelma on tuttu myös Espoon työväenopiston verkko-opetukselle. Lähetykset ovat yleensä ilta-aikaan, opettajan pitää pystyä keskittymään opetustehtävään ja teknisiä ongelmia saattaa tulla heti lähetykseen sisäänkirjautumisesta lähetyksen loppuun saakka.Samalla kun verkko-opetuksen määrä oppilaitoksissa lisääntyy, myös tukea tarvitaan enemmän.

Omniassa teknistä apua tarjoaa digitiimi. Viime vuonna työväenopistossa aloitettiin kielten verkko-opetuksen osalta kehittäminen digitiimin kanssa. Tänä syksynä kokeillaan yhteistyöpilottia, jossa otetaan mukaan myös ammatillisen koulutuksen oppijoita. Tässä mallissa tärkeää on nuoren valmentaminen tehtävään. Digitiimin henkilöstö on kouluttanut syksyn aikana nuoren, kolmannen lukuvuoden datanomiopiskelijan, joka toimii teknisenä tukena opettajalle ja opiskelijoille työväenopiston kielten verkko-opetuksen lähetysten ajan. Omniassa on laadittu ohjeet ja valmennukset niin verkko-opetusta antaville tuntiopettajille kuin kursseille osallistuneille oppijoillekin.  Valittu nuori osallistui syyskauden alussa näihin valmennuksiin ja sen lisäksi digitiimin henkilöstö antoi hänelle henkilökohtaista valmennusta tyypillisten teknisten ongelmien ratkaisemiseen. Koko kokeilun ajan nuori saa apua tarvittaessa digitiimiläisiltä.

tietokone_pieniInnokkaan henkilöstön lisäksi kokeilun on mahdollistanut Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli -hanke. Jatkossa tulee ratkaista, miten teknisen tuen antamisesta kertyvät kustannukset katetaan, kun hankerahoitusta ei enää ole saatavilla. Pilotti on hyvä kokeilu oppilaitoksen sisäisestä yhteistyöstä ja siitä, miten oppilaitos voi tarjota työssä oppimisen mahdollisuuksia nuorille ja vastavuoroisesti nuori saa arvokasta työkokemusta. Näin työväenopisto saa tarvitsemansa teknisen tuen verkko-opetuksen lähetyksiin.

 

Tuula Alanko, projektipäällikkö
Vapaan sivistystyön innovatiivinen toimintamalli -hanke
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Heittäydy tanssiin

tanssinpyorteissa

Pitkä – pitkä – lyhyt, lyhyt – pitkä ja sama toistuen tanssin loppuun asti. Oletko sinä tanssija, joka mietit koko ajan askeleita ja toistat tuota alun lausetta tanssikaverista piittaamatta ja etenet kuin juna kappaleen loppuun asti. Vai oletko tanssija, joka heittäydyt partnerin käsivarsille luottaen häneen ja hänen osaamiseensa kannatella sinut tangon hurmoksellisessa rytmissä.

Tänä keväänä työväenopiston pedagoginen kehittämisryhmä järjesti leikkimielisen kilpailun suunnittelija- ja tuntiopettajille pedagogisen uudistamisen hengessä.  Pyysimme kurssi-ideoita seuraavien teemojen ympärille: hyvinvointi ja luovuus, tulevaisuuden työkalupakki sekä Suomi 100 – uutta ja ihmeellistä alle. Toivoimme, että ehdotuksissa näkyisi joku tai jotkut seuraavista kriteereistä: Uudenlainen kohderyhmäajattelu, 2. Tuore pedagoginen menetelmä, 3. Uudenlainen oppimisympäristöajattelu tai 4. Ainerajat ylittävä suunnittelu. Saimme 18 hienoa ideaa, joista pedagoginen kehittämisryhmä valitsi viisi kurssia, jotka tarjotaan syksyn opinto-ohjelmassa 0€ hintaan. Konseptia jatketaan ja kehitetään syksyllä.

Yksi viiden parhaan joukkoon päässeistä ideoista sijoittuu Hyvinvointi ja luovuus teeman alle. Liikunta, terveys ja hyvinvointi – tiimin tuntiopettaja Ulpu Jarva tarjoaa seuratanssikurssin, joka ei perustu kuvioiden opetteluun vaan parityöskentelyyn: ” Haluan pitää tanssikurssin, jossa pyritään parantamaan paitsi omaa tanssitaitoa myös parityöskentelyä. Harjoittelun lähtökohtina eivät ole lajityypilliset kuviot, vaan tanssitekniikka, viennin ja seuraamisen parantaminen, uskallus kohdata toinen ihminen ja heittäytyä tunnilla mukaan tanssiin. Seuratanssin koko ydin on toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteisen yhteyden löytäminen niiden kahden kappaleen ajaksi, jotka yhdessä vietetään. Se heti on joka kerta omanlaisensa ja ainutlaatuinen. Vaikka tanssisi saman ihmisen kanssa joskus uudestaan, se on eri tanssi, eri tunteet, eri hetki.”

Tästä kaikesta on kyse myös kehittämisessä – kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Kehittäminen on yhdessä rakentamisen tila, jossa kaikkien ideoista jalostuu jotain uutta ja avaraa. Jos toistat samaa vanhaa kuvioita mekaanisesti askel askeleelta, jäät vaille heittäytymisen kokemusta. Uskalletaan heittäytyä yhdessä! Uskalletaan katsoa Aavan meren tuolle puolen.

Anna-Maija Iskanius
vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto