Maalaaminen on ihanaa

”Maalaaminen on ihanaa”,  ajattelen taidemaalarina ja haluan sen myös välittyvän oppilailleni!

Työväenopiston opiskelija miettii tarkkaan mitä haluaa harrastaa, valitsee huolella parhaan ajankohdan viikosta ja ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä ilmoittautuu ryhmään, että varmasti mahtuisi mukaan. Opettajana haluan, että tämä unelmien täyttymys, kurssille pääsy, tuntuu unelmien toteutumiselta jatkossakin, säännöllisessä harrastuksessa. Maalausryhmääni tullessaan oppilas voi olla varma, että harrastaminen on hänelle voimauttava, innostava kokemus ja viikon kohokohta.

Olin itse ennen kuvataiteen ammatilaiseksi valmistumista harrastajamaalari työväenopistossa. Olin nuori, köyhä ja minulla oli halvimmat mahdolliset värit ja väineet. Ensimmäinen opettajani aloitti opetuksensa kertomalla materiaaleista ja haukkui ensitöikseen nimenomaan sellaiset heppoiset pikkuputkilot, joissa minun värini olivat.  Niillä ei kuulemma saisi aikaiseksi yhtään mitään… Aluksi puristelin väriä salaa, opettajan näkemättä paletille tunnilla tarvittavan määrän ja siitä sitten pensselillä maalauskankaalle. Se oli kuitenkin hankalaa ja huono omatunto vaivasi. Harrastaminen työväenopistossa jäi siihen yhteen, ensimmäiseen maalaukseen, joka jäi kesken. Maalieni takia en enää kehdannut mennä kurssille. Ensimmäisen työn kanssa ilmaantui heti alkuun teknisiä ongelmia myös fixatiivin puutteen vuoksi (sekin oli minulle silloin kallista!). En saanut piirtämääni luonnosta kiinnitettyä kankaaseen ja lyijykynä sotki vaaleita kohtia vielä maalikerroksien jälkeenkin… En kehdannut kysyä neuvoa koska maalit olivat opettajan mielestä alunperinkin väärät. Muistan vieläkin miten hävetti vaikka tapahtuneesta on aikaa yli kolmekymmentä vuotta. Minulta vaati todella paljon rohkeutta palata työväenopistoon. Viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta ilmoittauduin grafiikan ryhmään ja kymmenen vuoden kuluttua uskaltauduin vihdoin piirustus- ja maalausryhmään – edelleenkin aika lailla yhtä köyhänä. Maalauksen halu oli kuitenkin voimakas ja kaupunki oli nyt toinen. Jostain olin saanut uusia, jonkun toisen vanhoja värejä. Työväenopistossa oli tällä kertaa ihan toisenlainen opettaja: hän mainitsi, että maalata voi vaikka aaltopahville. Olin tullut oikeaan, minulle sopivaan ryhmään. Kävin tämän saman opettajan tunneilla monta vuotta ja innostuin maalaamisesta yhä enemmän. Sittemmin hakeuduin ammattiopintoihin.

Terveisiä ja kiitos Maurille, opettajalle, joka salli ihan kaikki välineet ja materiaalit!

Oh dear, mutta yksi ehto minullakin materiaaleille on: Isossa luokassa työskennellessä maaliaineen pitää olla hajutonta.

 

Maaria Märkälä, maalauksen opettaja ja taidemaalari
Espoon työväenopisto, Omnia

Hikole ja hengästy! Miksi liikunnasta on apua kaikille?

Istumatyö on pahasta, sanotaan, joten lähdetäänpä liikkeelle! Ehkäistään nyt osteoporoosia, 2-tyypin diabetestä, niskaongelmia, nostetaan kuntoa ja lykätään vanhenemisen oireita porukalla!

Mietitään ensin sitä Osteoporoosia: Liikunta edistää luukudoksen muodostumista kasvuiässä mutta myöskin ylläpitää luumassaa aikuisiässä. Mikä liikunta sitten olisi parasta? Useasti kuulee sanottavan ettei rajua liikuntaa, mutta luuston kannalta parasta olisikin tärähdyksiä kehoon aiheuttava ja suunnanmuutoksia sisältävä liikunta. Parhaita liikuntamuotoja ovatkin ne, joissa kannatellaan oman kehon painoa. Juoksun lisäksi tällaisia ovat ainakin erilaiset hypyt, tanssi, pallopelit, hiihto ja reipas kävely. Työväenopistosta löydät ainakin paljon erilaisia tanssitunteja ja lihaskuntotunteja, joihin on sisällytetty juuri näitä elementtejä. Älä siis pelkää hyppyjäkään. Lisäksi kaikki liikunta kehittää tasapainoa, jolloin kaatumisen riski ja sitä myötä luunmurtamisen riski pienenee.

Liikunta on hauskaa ja monipuolisuus kannattaa

Itse olen ollut kuntojumppaaja monessa eri lajissa pikku koululaisesta lähtien ja aina nauttinut kaikesta mitä olen tehnyt ja  juuri iloisuus treenatessa tekeekin hyvää. Treenatessa kannattaakin aina hymyillä! Hymyileminen rentouttaa ja tarttuu muihinkin ja kuin huomaamatta helpottaa treeniä. Joten muista hymyillä kunnolla ja leveästi, jotta maitohappo ja pistokset unohtuvat. Mehän emme ole ammattikilpailijoita, joten meidän ei tarvitse ottaa treenejämme otsa kurtussa ja hampaat irvessä. Tämä ei ole vakavaa vaan hauskaa!

Jokaisella treenikerralla kannattaa treenata sekä lihaskuntoa että kestävyyttä. Siksi myös useimmilla Työväenopiston kursseilla onkin mukana lihaskunto-osuus, vaikka laji olisikin tanssia. Vammariski pienenee ja kehitys on parempaa, kun treenaa kunnon eri osa-alueita samalla treenikerralla. Jos treenaa erikseen esim. pelkkiä pohkeita tai kyynärvarsia omilla laitteillaan, aikaa kunnon kasvamiseen kuluu täältä ikuisuuteen. Kun valitsee kahvakuulatreenin, saa kokonaisvaltaisempaa harjoittelua, jossa syke nousee ja myös tasapaino sekä liikkuvuus paranevat. Kunnon perusta onkin suurissa lihasryhmissä.

Harjoitteesta riippumatta teho on suurin ja energiaa kuluu eniten, kun teet jokaisen liikkeen huolellisesti. Pilates keskittyy juuri liikkeiden huolellisuuteen ja siihen että kaikki -myös ne syvimmät ja pienimmätkin lihakset aktivoidaan mukaan. Kävelystäkin saa tehotreenin, kun kävelee koko jaloilla pakaroista varpaisiin asti ja ottaa käsivarret ja vartalon tukilihakset mukaan sen sijaan, että töpsyttelee pelkillä pohkeilla.

 

Opistomme kursseista lähes poikkeuksetta kaikki tunnit päätetään venytellen. Perusvenyttelykin takaa sen että lihakset eivät jumiudu, vaan ne pääsevät lepopituudessaan vahvistamaan koko kehoa ja odottelemaan seuraavaa treeniä.

Haasta itseäsi uusilla lajeilla ja ryhmätunneilla. Kehitystä tapahtuu aina myös silloin, kun ei oikeen vielä edes osaa mitään ja luulee vain könyävänsä muiden perässä, pelkkää plussaa joka liike. Eli jos et vielä ole mukana Työviksen kursseilla, niin nyt nopeasti mukaan, ja jos olet jo mukana, niin valitse jokin toinen, uusi laji itsellesi osoitteesta:  https://ilmonet.fi/#fi

 

Heidi Torp-Donner, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

 

Sähköinen asiointi tulee – oletko valmis?

Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin veroilmoitukset ovat ajankohtaisia. Verohallinto on auttanut meitä, ja saamme valmiiksi esitäytetyn veroilmoituksen suoraan heiltä. Meidän tehtäväksi jää tarkastaa, onko kaikki oikein vai puuttuuko ilmoituksesta joitain keskeisiä tietoja. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sähköpostiini tuli viesti: ”Sinulle on saapunut OmaVeroon esitäytetty veroilmoitus, terveisin Verohallinto.” Esitäytetyn veroilmoituksen täydentäminen kävikin kätevästi OmaVerossa.

Omniassa työväenopistossa digiosaamista ovat tukeneet, laajan kurssitarjonnan lisäksi, Tietotuvat, johon ihmiset voivat tulla tietotekniikkahuolineen ja -murheineen.  Nyt työväenopisto on yhteistyössä Espoon kaupungin asiointipisteiden ja kirjastojen sekä Enter ry:n ja Espoon 4H-yhdistyksen kanssa hakenut ja saanut rahoitusta Sähköisen asioinnin ABC –hankkeelle (1.1.2019-31.12.2020).  Hankkeessa luodaan toimintamalli, joka rohkaisee, innostaa ja valmentaa sähköiseen asiointiin. Kohderyhmänä ovat henkilöt, joiden digitaaliset taidot tarvitsevat vahvistamista. Tavoitteena on kehittää malli, joka rohkaisee ja innostaa sähköiseen asiointiin sekä lisää osaamista, jota tarvitaan digitalisoituvan yhteiskunnan arjessa selviämisessä.

Hankkeessa luotava toimintamalli koostuu matalan kynnyksen koulutuksesta, ohjauksesta ja neuvonnasta. Kevään aikana järjestämme kolmet Digikinkerit, joissa kuullaan sähköisten palvelujen asiantuntijoiden tietoiskuja ja harjoitellaan yhdessä palvelujen käyttöä. Osallistujien on mahdollista saada henkilökohtaista opastusta ja tukea tietotekniikkaan erikoistuneen senioriyhdistys Enter ry:n vapaaehtoisilta ja 4H-järjestön koulutetuilta nuorilta.

Digikinkerit ovat maksuttomia, eivätkä ne vaadi ennakkoilmoittautumisia. Osallistujat saavat tapahtumissa käyttöönsä tietokoneet, mutta halutessaan omankin laitteen saa tuoda mukanaan. Tapahtumat jatkuvat syksyllä.

Kevään Digikinkerit:

  • 25.4. klo 10.30-12.30, Ison Omenan kirjasto, Stage, teema: HSL:n vyöhykeuudistus ja Yle Areena (Huom! Tietokoneet ja istumapaikat 12 ensimmäiselle)
  • 6.5. klo 10-12, Ison Omenan kirjasto, Stage, teema: Veroilmoitus ja vahva tunnistautuminen (Huom! Tietokoneet 12 ensimmäiselle)
  • 21.5. klo 14-16, Espoon työväenopisto, Itätuulentie 1, atk-luokka 323, teema: työväenopiston Ilmonet-verkkopalvelu

Mutta ei sähköinen asiointi aina tunnu ihan helpolta. Se vaatii harjoittelua ja kokonaisuuden tarkastelua. Itse otin ensimmäisenä käyttöön suomi.fi-viestit. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin uskon, että suomi.fi-viestit on luotettava tapa viestiä viranomaisten ja muiden palvelua käyttävien organisaatioiden kanssa. Ja toisekseen toivoin, että tällä päätöksellä vältyn lukemattomien osoitteiden ja salasanojen muistamiselta. Sitä paitsi suomi.fi-palvelu on tietoturvallinen: viestien käyttäminen on turvallista, koska kaikki viranomaisten ja minun välillä liikkuvat päätöstiedot, viestit ja viestien liitetiedostot kulkevat salattuina tietoturvallista reittiä pitkin. Helppoa ja turvallista, eikö totta!

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Espoon työväenopisto, Omnia

Opi omalla tavallasi

 

Opetan paritanssia Espoon työväenopistolla viidettä lukuvuotta. Uuden lukukauden alkaessa tanssitunneilleni ilmoittautuu kymmeniä uusia oppilaita, jotka tapaan kurssin alkaessa ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole heistä mitään etukäteistietoa, mutta siitä huolimatta voin olla yhdestä asiasta täysin varma: Heidät kaikki voisi jaotella suurinpiirtein kolmeen eri ryhmään omien persoonallisten oppimistaipumusten perusteella.

En voi päätellä sitä heidän ulkoisesta olemuksestaan tai tavastaan liikkua. En silmien väristä, iästä tai tanssikenkien merkistä. Mutta kurssin edetessä kuulen sen heidän kysymyksistään:

”Voisitko näyttää tuon uudelleen?

Selittäisitkö kuvion vielä kerran?

Hei, eikö voitais jo kokeilla itse!”

Kysymysten perusteella tunnistan heidän tapansa oppia joko näön, kuulon tai liikkeen avulla. Opettajan näkökulmasta puhutaan visuaalisesta, auditiivisesta tai kinesteettisestä oppimisesta.

Asiaa on paljon tutkittu, eikä siitä tiedemaailmassa olla ihan yksimielisiäkään, mutta käytännön työssä huomaan sen kaikilla tunneillani.

Visuaalisesti ajatteleva henkilö oppii näkemällä ja katselemalla. Hän painaa asiat mieleensä kuvina tai väreinä ja luo itselleen mielikuvia valokuvantarkasti. Auditiivinen oppija luottaa kuuloonsa. Hän muistaa sanalliset selitykset, keskustelut ja varmasti myös tunnilla soitetun musiikin. Kinesteettisesti oppiva haluaa kokeilla ja tehdä itse. Hänelle opetettavat asiat jäävät päähän liikkeen avulla, joten kehon liikemuistikin on hyvä.

Niinpä pikkuhiljaa ryhmän tullessa tutummaksi osaan käyttää heidän omia vahvuuksiaan opetuksen tukena silloin, kun muu opetustilanne antaa myöten. Tiedän, kenelle tanssikuvio pitää näyttää, kenelle selittää sanallisesti, ja kuka tahtoo ehdottomasti kokeilla heti itse. Tunnin aikana oppilaat tuskin itse huomaavat tätä pedagogista tapaa ohjata heitä kohti parempia tuloksia, elleivät satu olemaan erittäin tietoisia omista oppimisstrategioistaan.

Sanoin alussa, että oppilaat voisi jaotella kolmeen ryhmään, mutta niin ei tietenkään tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeäkään, koska kukaan meistä ei ole pelkästään vain yhden kategorian oppija, vaan jokainen on omanlaisensa sekoitus näitä kaikkia. Mutta yleensä jokin näistä kolmesta piirteestä on muita vahvempi.

Jos oman oppimistyylinsä tiedostaa, niin sitä voi myös kehittää oppimistulosten parantamiseksi missä tahansa asiassa.

Kaikenlaisessa opettamisessa tärkeintä on kiinnostuksen herättäminen, itseluottamuksen vahvistaminen ja epäonnistumisen salliminen. Kun nämä puitteet ovat kunnossa, niin persoonalliset piirteet voi, ja kannattaa, ottaa huomioon myös tanssinopetuksessa. Se hyödyttää koko ryhmää.

Testaa oma oppimistyylisi: http://www.tenviesti.fi/test1.htm

 

Ulpu Jarva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kuva: Pexels

Liikkuen hyvää ikää!


Elinvoimaa ikävuosiin 

Väestö vanhenee, mutta ovatko lisääntyvät vuodet elinvoimaisia ja miten siihen voi vaikuttaa? Entä mitä elinvoimaisuudella tarkoitetaan, millaista elämänlaatua yhä vanhemmaksi elävät suomalaiset hakevat?

Elämänlaatuun ajatellaan tyypillisesti kuuluvan aineellinen hyvinvointi, läheissuhteet, terveys ja toimintakyky, psyykkinen, emotionaalinen ja kognitiivinen hyvinvointi sekä käsitys itsestä. Hyväksi terveytensä kokevat voivat myös toteuttaa itseään aktiivisemmin kuin muut. Ihmiselle on tärkeää säilyttää arjessaan tunne, että hän osaa ja pystyy hallitsemaan elämäänsä, ja että itsellä säilyy mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja päätöksiä. Yksilötason hyvinvoinnin lisäksi elinvoimaisuudella ja toimintakyvyllä on myös merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä.

Liikunnalla iloa ja toimintakykyä

Voiko liikuntaa harrastamalla ylläpitää toimintakykyään ja lisätä elämänlaatuaan?

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi vähentää ja hidastaa vanhenemisen tuomia muutoksia. Hyötyjen lista on pitkä, liikunnalla voi: pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia, edistää terveyttä ja toimintakykyä, vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista, hidastaa lihasvoiman vähenemistä/lihaskatoa, pitää yllä lihasvoimaa ja kestävyyttä, edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön aerobista kuntoa, pitää yllä liikkuvuutta, notkeutta ja myös nivelten hyvinvointia, pitää yllä luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa, parantaa unen laatua ja saada hyvän mielen.

Säännöllisen liikunnan merkitys vanhusten fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä itsenäistä toimintakykyä suojaavana ja edistävänä tekijänä on kiistaton. Mitkä yksilöön ja/tai ympäristöön liittyvät tekijät sitten myötävaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen ja millä tavoin erityisesti vanhusten säännöllistä liikunnan harrastamista voidaan parhaiten edistää?

Aktiivista toimijuutta tukemassa

Ympäristö voi osaltaan tukea liikunnallisuuden kehittymistä. Alun perin ulkokohtaisista lähtökohdista, vaikka muiden painostuksesta aloitettu liikuntaharrastus voi muuttua osaksi omaa toimintaa: siihen, että nauttii liikunnasta ja se on osa yksilön tärkeänä pitämää terveellistä elämäntapaa.  Liikunta-aktiivisuus ja positiivinen suhde liikuntaan voi syntyä yksinkertaisesti myös tavan ja tottumuksen kautta.

Ryhmäliikunnan asiakkaat tulevat vapaaehtoisesti tunnille, mutta voiko ohjaaja vaikuttaa siihen, että seniorit ylläpitävät aktiivista elämäntapaansa?

Nuoremmilla asiakkailla tavoitteet ryhmäliikunnassa liittyvät usein ulkoisiin tekijöihin kuten laihtumiseen tai kiinteytymiseen, myös ulkonäköön ja harrastuksiin liittyvät trendit näkyvät nuorten ryhmäliikunnalle asettamissa tavoitteissa. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajempaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Myös sosiaalisuus, yhdessä tekeminen jonkun muun järjestämänä, näyttäytyy tärkeänä. Eläköityneille ryhmäliikunnan säännöllisyys ja toistuvuus tuo rytmiä arkeen. Ryhmäpaine tuo vaatimusten lisäksi myös turvallisuutta, kaverista pidetään huolta.

Ohjaajan iän tuoma kokemus ja sen näkyminen ohjaajan omassa liikkumisessa tai esimerkiksi musiikkivalinnoissa voi helpottaa suhteen luomista ja tarpeettomien raja-aitojen poistamista. Kun ohjaaja ja ohjattava liikkuvat yhdessä kohti yhteistä tavoitetta, tekemisestä tulee luonnollisempaa ja pakottomampaa, sanalla sanoen motivoivampaa. Luottamuksen rakentuminen ja turvallisen kontekstin luominen on tärkeää. Turvallisessa ympäristössä jumppaajan on helpompaa rakentaa omaa aktiivista ja positiivista minäkuvaa ja motivoitua liikkumaan.

Kehon ja elämän hallintaa

Suomalaisten terveyden kehityksen suunta on hyvä ja valtaosa suomalaisista iäkkäistä nauttii entistä paremmasta terveydestä, hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Yhteisiksi elämänlaadun perustekijöiksi nousevat kyky nauttia elämästä, hyväksi koettu terveydentila, tarmokkuus arjessa sekä myönteinen elämänasenne.

Millä voimme kannustaa ja tukea ikääntyviä itsenäiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen? Voimmeko motivoida ikääntyviä säännöllisen liikunnan harrastamiseen ja  lisääkö se ikäihmisten elämänlaatua ja heidän hyvinä kokemiaan elinvuosia?

Elämänarvojen ja laajempien positiivisten seurauksien korostaminen voi tukea motivaation sisäistymistä, sen sijaan, että huomio kiinnitetään jumpan tai liikunnan “pakkoon”. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Mieluisaan ryhmäliikuntaan osallistuminen tuo kaivattua sosiaalisuutta ja rytmiä ikääntyneen arkeen ja tukee heitä samaistumaan muihin elinvoimaisiin senioreihin.  Samaistuneen liikuntamotivaation tukeminen onkin erityisen tärkeää ikääntyneen väestön toimintakyvyn kohentamisessa.

Liikuntaan osallistumisen kynnys täytyy pitää matalana. Ikääntyville tulee olla tarjolla monipuolisia ja turvallisia liikuntapalveluita. Liikuntaa ohjaavien ammattilaisten pitää motivoida senioreita säännölliseen ja omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen valistaen ikääntyviä liikunnan hyödyistä. Aktiiviseen toimijuuteen kannustaminen hyödyttää vanhuksia itseään lisääntyneinä hyväksi kokeminaan elinvuosina, palveluita tarjoavia organisaatioita uskollisen asiakaskunnan kasvuna ja yhteiskuntaa alenevina terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksina.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Ehjän edessä

op2016sed

Hyvä ystäväni Pohjois-Karjalasta tokaisee jonkin uuden elämävaiheen tai tapahtuman lähestyessä: ”Nyt ollaan ehjän edessä!” Näin koen itse kesälomalta palattuani. Kesälomaani kuului lyhyt vaellusponnistus Pohjois-Toscanassa. Hirmuisen rohkeasti astelin ylämäkeä ja ajattelin, että kyllähän minä jaksan – ikäni kohtuullisesti liikunnan kanssa tekemisissä ollut ikinuori. Mutta. Todellisuus oli karmaiseva kokemus: rouva 47 on lihaksittomassa kunnossa ja reidet hapottivat jo tunnin ylämäkikävelyn jälkeen ”hoosiannaa”.

Olen tänä syksynä ”ehjän edessä”. Kolmen vuoden päästä aion olla sellaisessa lihaskunnossa, että heikompaa hirvittää kävellä kanssani. Olen päättänyt ilmoittautua työväenopiston kurssille. Päätös: miten helpottavaa ja yksinkertaista. Mutta: kuinka pitää tahdonvoimaa yllä, sisäisen motivaation liekki hehkuvana. Siihen tarvitaan tukea. Toivottavasti saan opettajan, joka on aidosti kiinnostunut kehittymisestäni, kannustaa ja rohkaisee silloin, kun itseltäni loppuu usko. Ja vielä ilon kautta!

Uusi peruskoulun opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Maarit Korhonen on blogissaan tiivistänyt opetussuunnitelman kolmeen blogiin. Aikuiskoulutuksen kehittäjän roolissa haluan kuuluttaa kovalla äänellä oppijan nostamista keskiöön. Silloin kun opettaja on aidosti kiinnostunut oppijasta ja siitä miten juuri Sinä parhaiten opit, löytyy paras mahdollinen menetelmä oppijalle. Pedagoginen kehittäminen ei ole menetelmänikkarointia vaan ihmis- ja oppimisnäkemyksen yhteistä tarkastelua, päätöksiä siitä, mitä yhdessä ajattelemme oppimisesta ja opettamisesta, jotta volitio (tahdonvoima) oppijalla pysyy ja sisäinen motivaatio kasvaa. Linkissä Maarit Korhosen blogi.

http://blogit.image.fi/heraakoulu/mita-vanhempien-pitaa-tietaa-uudesta-opetussuunnitelmasta-osa-1/

vuoret
Maiseman ikuistanut: Eeli Kettunen

Espoon työväenopiston syksyn opinto-ohjelma on ilmestynyt. Siinä on yli 3000 kurssia odottamassa meitä kaikkia. Oletko sinäkin ”ehjän edessä”? Poltteleeko kuntoilu, uuden harrastuksen aloittaminen tai vanhan taidon verestäminen?

Oppimisen ja opettamisen iloa syksyyn! Eteenpäin ja yhdessä ylöspäin – toisiamme kannatellen!

Anna-Maija Iskanius, vs. opetuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto