Mielen kuntosali eli meditaatio

Minimienergiatila vs. stressi

Ihmisen tavoitetila on HOMEOSTAASI (kreikan sanoista homois = sama ja stasis = pysyvä). Tällä tarkoitetaan tasapainon tilaa eli tilaa, jossa elämän kitkakerroin on mahdollisimman pieni. Se on minimienergiatila. Elämä soljuu tuolloin läpi mahdollisimman vaivattomasti ja vain vähän energiaa kuluttavasti. Elämä ei aiheuta sen suurempaa stressiä. Elämässä on kyllä poikkeamia tasapainon tilasta, mutta palautemekanismimme tuo meidät aina takaisin kohti tasapainoa. Hyvä uni on tärkeä palautumisen kannalta. Unen aikana päämme kovalevyä siivotaan turhasta.

STRESSI on tila, josta joudumme palautumaan kohti tasapainoa. Stressi ja sen pidättely kuluttavat paljon energiaa ollen rasite koko keholle. Kaikki poikkeamat tasapainon tilasta eli muutokset, niin myönteiset kuin kielteisetkin, tuottavat stressiä. Kaikki stressi ei ole kuitenkaan haitallista. Lyhytkestoisena se saa meidät pikemminkin tekemään parhaamme. Pitkäkestoisena ja liiallisena sen sijaan siitä koituu monenmoista haittaa niin keholle kuin mielellekin. Voimavaramme ja sietokykymme eivät tuolloin enää riitä elämän haasteiden ja vaatimusten kohtaamiseen. Elämän energia rupeaa ehtymään, uuvumme ja sairastumme.

Mieli tykkää, kun se saa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan

Mieli kaipaa kuntosalia siinä missä kehokin. Jos kehoa treenatessa saadaan jotain lisää (lihasmassaa, joustavuutta, liikelaajuutta, sutjakampaa ulkoasua) erilaisilla liikkeillä, mieltä treenatessa halutaan jostain eroon (turhasta muistettavasta, mielen lörpöttelystä ja vaateista, rauhattomuudesta, pirstaleisesta mielestä, takkuuntuneista ajatuksista, tunnekuonasta).

Kaikki hitaat ja tietoisuutta kehittävät lajit kuten jooga hoitavat sekä kehoa että mieltä. Tuolloin ihminen voi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja voi sen lisäksi antaa huomiota vain ja ainoastaan itselleen. Huomion antaminen itselleen on tosi palkitsevaa. Keho rentoutuu ja mieli rauhoittuu. Meditaatio on keskittynyt harjoittamaan mieltä. Se on osa joogaharjoitusta.

Liikettä ei mieltä treenatessa tarvita – pikemminkin pysähtymistä ja aisti-informaation karsimista. Siis ajattelemisesta ja tekemisestä luopumista. Näin päästään surffaamaan hetken harjalla ja siivoamaan pään huonetta tyhjemmäksi. Tämä vastaa tietokonekielellä kovalevyn eheytystä. Pään toiminnot pelaavat sen jälkeen sutjakkaammin ja aivojen eri osa-alueet keskustelevat paremmin keskenään. Eheytyksen ansiosta muistia ja laajakaistaa tulee lisää tai ainakin oppii käyttämään laajakaistaansa fokusoidummin. Mieli muuttuu pikkuhiljaa joka suuntaan singahtelevasta ping-pong -pallosta maalia kohti kulkevaksi nuoleksi. Kun mieleen tulee lisää tilaa, luovuus pääsee kukkimaan ja syntyy uusia oivalluksia. Lyhyesti: GPS-ominaisuudet elämän kartalla paranevat ja elämän näytön hd-laatu kirkastuu.

Edellytyksenä mielen rauhoittumiselle on kehon rauhoittuminen. Keho voi rauhoittua vasta kun sille annetaan huomiota eli mielitietoisuus on kuljetettava kehon ulkopuolelta sen sisäpuolelle. Ulkoinen maailma luopuu pikkuhiljaa otteestaan ja näin avautuu väylä syvemmällä ja korkeammalla olevien tietoverkkojen käyttöön. Sinne mistä ali- ja ylitajunta ovat kotoisin. Normaali päivätietoisuus ei useinkaan yllä näille taajuuksille.

 

Raija Laaksonen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Krokotiilin venytyksiä ja kenguruhyppyjä – kurkistus liikunta- ja hyvinvointitiimin opettajan viikkoon

Maanantai 

En herää lotusasennosta tai spagaatista, vaikka päiväsaikaan ohjaankin joogaa ja tanssia vauvasta vaariin. Aamutoimieni jälkeen alan kuitenkin itse harjoittelemaan näitä ja muita iloisia solmuja. Minulle tärkeintä on se tunne, jonka joogan tai tanssin harjoittaminen synnyttävät minussa. Tunne vaikuttaa siihen, kuinka kohtaan toisia ihmisiä, miten hyviä valintoja teen ja kuinka luottavaisin sekä rennoin mielin koen elämän. Ohjaan ja opetan, koska tunnen itse sen hyvän olon, joka näistä rakastamistani lajeista voi tulla ja välittyä.

Päivän ensimmäinen ohjaus alkaa jokeltelulla. Sali täyttyy kaikkein superkuntoisimmista joogan harrastajista eli alle 1-vuotiaista äitiensä kanssa. Minua koskettaa se, kuinka äiti on voinut lähteä joogatunnille vain kahden tunnin yöunien jälkeen. Ihan vain siksi, että joogasta tulee hyvä olo ja koska pienikin liike on useimmissa tapauksissa parempi kuin liikkumattomuus. Äitien lempeän ohjaamisen rinnalla ihastelen ja pyrin joka kerta oppimaan pieniltä superjoogaajilta lisää kehon luonnollisista liikeradoista. Usein vauvat tekevät todella edistyneitä jooga-asentoja aivan itsestään.

Seuraavaksi saliin saapuvat kehonhuollon konkarit eli aina niin hyväntuuliset seniorit.  Keskittynyt tunnelma 25:n varttuneemman venyttelijän tunnilla keskeytyykin välillä vain naurunryöpsähdyksiin. Nauru on muuten yksi parhaimmista vatsalihasharjoitteista!

Klo 13.45  on lounaan ja hapenoton aika. Menen usein termospulloni kanssa pihalle syömään. Tapiolan toimipisteen lähiasukkaat ovatkin jo ehkä tottuneet siihen, että heidän lähimetsässään on maanantaisin yksi verkkarihousuinen venyttelijä aterioimassa.

Klo 16:45 valmistellaan Vindvändvägenin liikuntasali joogatilaksi.  Aikuisten ohjaaminen kestää klo 21 asti, jonka jälkeen aloitan kotimatkan nauttien joogan jälkeisestä rauhasta ja jaetuista kohtaamisista päivän monien opiskelijoiden kanssa. Saan työssäni kohdata aivan ihania ihmisiä, joilla on kiinnostus samoihin asioihin kuin minulla sekä lisäksi motivaatio oppia. Voiko opettajan työ olla inspiroivampaa?

Tiistai 

Aamu alkaa hengitysharjoituksilla. Aamupäivä lounaaseen saaakka kuluu toisessa kaupungissa tanssi-improvisaatiota ohjatessa. Iltapäiväksi suuntaan Espoon Soukkaan uusien vauvojen ja äitien luo. Vaikka voisi kuvitella, että kyse on samanlaisesta tunnista kuin eilen, niin näin ei välttämättä ole. Niin äideillä kuin vauvoilla saattaa olla hyvin erilaisia tarpeita eri ryhmissä.

Soukasta kävelen illan viimeiseen ohjauspaikkaan Puistokartanolle ohjaamaan hathajoogaa, joka kestää 90 minuuttia. Tunnin jälkeen yksi osallistuja tokaisi, että kylläpä teki taas hyvää. On kiva kuulla, että osallistujat ovat tyytyväisiä.

Keskiviikko 

Keskiviikko alkaa useimmiten kokkailulla, koska syön päivän lounaan toimipisteiden vaihdon aikana. Ohjaus alkaa klo 9.00 lempeillä krokotiilin venytyksillä seniorijoogassa. Seuraavaksi sisään saapuvat tarvitsevat kuitenkin enemmän kenguruhyppyjä. Kyseessä on aikuinen & lapsi -tanssijoiden ryhmä. Aamupäivän kolmas tunti on aikuinen ja vauva -joogaa, jossa usein myös hiukan tanssimme. Iltapäiväksi suuntaan vielä Kauklahteen kahdelle senioreiden kehonhuoltotunnille. Näilläkin tunneilla käy äiti & tytär -pari, mutta nyt he ovat 64- ja 84- vuotiaat! “Sano niille sun aikuinen & lapsi -tanssijoille, että tässä on harrastamiskaaren tavoite!” nauroi tämä pari iloisesti. On todella hienoa, että monet jooga-, tanssi- ja kehonhuoltotuntini ovat myös perheiden, pariskuntien, sisarusten tai ystävien yhteinen harrastus. Parijoogatunneille voi hyvin tulla myös ystävän tai yli 16-vuotiaan lapsen kanssa.

Teen töitä muinakin päivinä. Ammatinkyselijöille sanonkin usein olevani liikenainen. Ainoa mitä olen työnkuvassani kaivannut, on luonnossa liikkuminen. Mutta nyt sekin asia on korjaantunut, kun olen aloittanut Metsäjooga-työpajojen sekä Luonnossa liikkuen -kurssien ohjaamisen eri ikäryhmille. Lämpimästi tervetuloa keväällä mukaan. Olen todella kiitollinen, että saamme opistolla mahdollisuuksia kehittyä ja kasvaa monipuolisemmiksi sekä kehittää opettajuuttamme yhdessä opiskelijoiden kanssa matkaa jatkaen.

 

Jenna Rignell, päätoiminen tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto