Muistot kirjoittamisen rakennepuina

 

Kuvassa allekirjoittanut ja Espoon työväenopiston Mielikuvista kielikuviksi -kirjoittajakurssin opiskelijoita seuraamassa, syntyykö muistojen pohjalta pitkällä kynällä romaania ja lyhyellä kynällä novellia tai runoa. Kuva: Riitta Happonen

Kirjoittaminen on kuin talon rakentamista; kirjoittaja on arkkitehti, kirvesmies ja maalari. Kuten töllin teossa, kirjoittamisessakin tarvitaan monenlaisia aineksia. Muistot eivät ole niistä vähäisimpiä. Kaikkea ei tarvitse keksiä, vaikka kirjoittaa fiktiotakin. Kirjoittaja voi hyödyntää itselle ja muille sattunutta sepitteellistä tarinaa synnyttäessään. Todelliset kokemukset luovat fiktiolle yhtä tukevan perustuksen kuin laadukkaasti valmistettu sokkeli pirtille. Reaalimaailman sattumuksista kirjoittaja voi saada materiaalia tarinansa henkilöhahmojen ja henkilöasetelmien luomiseen ja myös ideoita juonen rakentamiseen. Fiktio tarvitsee faktaa, mutta fiktiivisen teoksen päämääränä ei ole todellisuuden jäljentäminen vaan todellisuuden vaikutelman luominen. Näin ollen kirjoittaja voi muuntaa reaalimaailmasta saamiaan aineksia fiktiivisen tarinan kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisiksi. Esimerkiksi henkilöhahmoja rakentaessaan kirjoittaja voi yhdistää yhteenkin hahmoon useiden todellisten ihmisten piirteitä ja sepittää lisää.

Muistoista voi tietysti kirjoittaa myös sellaisenaan. Se on löytöretki menneisyyteen. Koetun kirjaaminen tuo oivalluksia omaan elämään, lisää tietoa, jäsentää eletyn merkitystä ja rikastuttaa nykyhetkeä. Lisäksi se huojentaa mieltä: virkistää, eheyttää ja energisoi. Muistoistaan voi koota elämäntarinallisen kokonaisuuden. Menneiden asioiden taltioimisella kirjoittaja tekee suuren palveluksen jälkipolville, koska muuten moni viehättävä ja hyödyllinen tarina saattaa jäädä suvussa välittymättä, kun sukupolvien väliset siteet eivät ole enää niin tiiviit kuin ennen. Elämäntarinan kirjoittaminen palvelee kirjoittajan lähipiirin lisäksi myös suurempaa yleisöä. Taitavasti kirjoitettu, lukijoita houkutteleva elämäntarina tarjoaa sekä esteettistä elämystä että tietoa heillekin, joille tarinan henkilöt eivät ole tuttuja; tärkeää yhteiskunnallista lähihistoriaa välittyy lukijoille yksittäisten kansalaisten kokemina. Elämäntarinan voi kirjoittaa mistä vaan eletystä: omasta tai läheisensä elämästä, suvun, kylän, työ- tai harrasteyhteisön vaiheista, vanhasta perintötalosta, kylänraitin vaiheista, sotaorvon elämästä, adoptiolapsena olemisesta, sijaisvanhempana toimimisesta, perinteikkään tanssilavan vaiheista jne.

Miten muistoja voi herätellä? Muistoja voi tavoitella esimerkiksi vähitellen. Kun saa kiinni yhden muiston, siitä muistaa toisen, josta kolmannen jne. Muistoja voi yllyttää esiin myös kaikkien aistien avulla. Aistimuistia kannattaa tietoisesti harjoitella. Maisemat, äänet, tuoksut ja maut voivat palauttaa mieleen suuren määrän tapahtumia menneisyydestä. Myös tuntoaistilla on muistinsa. Sormenpäät voivat muistaa kaukaakin esimerkiksi läheisen ihmisen ihon tai oman lapsensa posken pehmeyden. Liikemuisti voi palauttaa sellaista, mitä muuten ei enää tavoittaisi. Sen myötä voi muistaa esimerkiksi, millaista oli ryömiä pensaikkojen tunneleissa, kiipeillä puissa jne.

Kaikki aistit saa erityisen hyvin luovaan käyttöönsä palaamalla lapsuutensa maisemiin, silloin myös liikemuisti toimii parhaiten. Jos lapsuuden ympäristöön ei jostain syystä pääse, silloin kannattaa etsiä samantyylisiä paikkoja.

Hiljaisuuden kuunteleminen on yksi hyvä keino muistojen kutsumiseen. Myös musiikilla on muistoja herkistävä vaikutus. Rauhallinen rentouttava musiikki voi saada muistot suorastaan tulvimaan. Myös sävelmät, jotka ovat olleet itselle joskus hyvin merkittäviä, palauttavat yleensä mieleen lukuisia asioita niiltä ajoilta, kun on kyseisiä sävelmiä aktiivisesti kuunnellut. Siitäkin on hyötyä, kun kuuntelee sen ajan musiikkia, josta on kirjoittamassa.

Vanhoihin valokuviin sisältyy hyvin laaja muistojen kirjo. Jokainen valokuva on kuin oma kertomuksensa. Esimerkiksi tilanteet, vaatetus ja poseerausasennot kuvissa kertovat paljon kuvausajan kulttuurista ja elämäntavoista.  Runsaasti muutakin aineistoa voi kirjoittaja valokuvista tekstiinsä saada. Kuvattavien ilmeet voivat kertoa paljon kuin myös se, kuka katsoo mihinkin ja miksi. Merkityksellisiä ovat myös kuvan ympäristö ja se, katsooko joku kuvaajaan erityisellä tavalla. Jos on selvitettävissä, kuka on ollut kuvaaja, ja mikä on ollut hänen suhteensa kuvattaviin sekä se, mitä on tapahtunut ennen kuvan ottamista ja sen jälkeen, tarjoutuu kirjoittajalle kosolti lisää materiaalia.

Kirjoittamisen opettamisessa on hyvä tuoda esiin, että muistot ovat kirjoittajalle ehtymätön aarreaitta ja että niissä on myös paljon luovuutta vapauttavaa energiaa. Sitäkin kannattaa tähdentää, että jos kirjoittaja on tehnyt tai tekee elämäntarinateoksen, hän voi luoda sen pohjalta myöhemmin myös fiktiivisen kirjan.

 

Heino Ylikoski, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Ylikoski on opettanut kirjoittamista eri oppilaitoksissa ympäri Suomea yksitoista vuotta, Espoon työväenopistossa kahdeksas lukuvuosi menossa

Etnisten tanssien kautta mielikuvitusmatkalle!


Syksyn viimaisina iltoina mieli janoaa lämpöä, valoa ja energiaa. Matkakuume kasvaa ja google käy kuumana matkayhtiöiden sivustoilla. Vaikkei olisikaan aikaa tai rahaa lähteä kauas tropiikkiin lomalle, haaveilemallakin pääsee jo jokseenkin tunnelmaan. Jos tunnistat itsesi, annan pienen vinkin: vielä antoisampi ja adrenaliinipitoisempi vaihtoehto on tanssia mukavassa porukassa tansseja maailmalta! Musiikin rytmit ja eksoottinen liikekieli antavat loistavaa tuntumaa eri maiden kulttuureihin. Samalla myös kiinnostus muita kulttuureita kohtaan kasvaa.

Ohjaan Espoon työväenopistossa Bollywoodia, Etnomixiä (itämainen, bollywood- ja afrotanssi) ja kehittelemääni Bellycious-kuntotanssia. Etnisten tanssilajien harrastaminen kasvattaa kunnon ja kehon liikkuvuuden lisäksi kulttuuritietämystä ja näin ollen koko maailmankuvaa. Minusta on ohjaajana tärkeää tietää, mistä mikäkin laji tulee ja tätä kautta voi tutustua itselleen tuntemattomampien maiden tapoihin ja musiikkityyleihin. Samalla voi myös huomaamattaan oppia tunnistamaan eri kieliä kun kappaleiden sanat ovat esimerkiksi hindiksi tai arabiaksi. Etenkin monissa kansantansseissa haetaan vahvaa tuntumaa maahan sekä tapaa liikkua oman kehon ehdoilla. Tärkeintä on se, että liikkuu ja tanssii musiikin synnyttämän inspiraation ja sykkeen kautta. Kaikilla on oma, erilainen keho, joka liikkuu omalla tavallaan. Tätä tulisi mielestäni korostaa, oli sitten kyseessä mikä liikuntamuoto tahansa.

Tärkeintä tanssituntien ohjaamisessa on mielestäni se, että asiakkaalle jää tunnin jälkeen parempi mieli kuin tunnille saapuessa. Ohjaajan tulee olla itse innoissaan siitä, mitä tekee. Tästä syystä itsensä jatkuva kouluttaminen, hyvän musiikin etsiminen ja uuden luominen on tärkeää, jotta oma into säilyy niin suurena, että se tarttuu. Musiikkiin tai koreografiaan ei saa olla itse kyllästynyt. Myös sopiva haaste saa tunnin osallistujat unohtamaan kaiken muun ja näin syntyy elintärkeä ”pään nollaus”, jota me kaikki tarvitsemme säännöllisesti. Tämä on merkittävä osa liikunnan tuoman hyvinvoinnin vaikutuksista. Hikisen bollywood-tunnin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla syödä intialaista ruokaa ja nukkua hyvät yöunet keho ja mieli avattuna.

Aino Rättyä, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Saksa – monipuolinen maa keskellä Eurooppaa

”Mennään viikonloppureissulle Berliiniin”, ”työskentelin Hampurissa,” ”olin vaihto-oppilaana Magdeburgissa” tai ”meillä on sukulaisia Karlsruhessa” – samanlaisia kommentteja olen kuullut, kun kysyn saksan kurssin opiskelijoilta, minkä takia saksan kieli tai Saksa ylipäätään kiinnostaa. Vaikuttaa siltä, että lähes jokaisella on omaa kokemusta Saksasta tai ainakin omassa lähipiirissä.

Vaikka Saksa on tietenkin eri maa, se ei ikinä tunnu maantieteellisesti kaukaiselta tai kulttuurisesti hirveän vieraalta maalta. Saksan politiikan käänteitä seurataan tiiviisti suomalaisessa mediassa, ja Berliinistä on tullut ikään kuin Suomen toinen pääkaupunki. Sillä on trendikkään kaupungin maine, ja lento Helsingistä kestääkin vain reilun tunnin. Suomen vuorovaikutus Saksan kanssa on edelleen näkyvää suomalaisessa arkipäivässä: käyt esimerkiksi C. L. Engelin suunnittelemalla Senaatintorilla, asioit Stockmannin tavaratalossa tai nautit Pauligin kahvista. Voisi jopa väittää, että suomalaisen ja saksalaisen mielenmaisemat ovat hyvin lähellä toisiaan. Se ilmenee esimerkiksi sananlaskuissa, jotka ovat usein molemmissa kielissä samoja, lähes kirjain kirjaimelta: jos suomalainen “ei näe metsää puilta”, saksalainen vastaavasti ”sieht den Wald vor lauter Bäumen nicht ”. Samaten ”jotain tulee korvista ulos”, kun saksalaisella ”etwas kommt einem zu den Ohren raus”. Mielenkiintoisia erojakin on olemassa – esimerkiksi suomalainen keltanokka onkin saksaksi vihreänokka eli ”Grünschnabel”.

Vaikka Saksa vaikuttaa kieleltään ja kulttuuriltaan ulkoa tarkastellen homogeeniselta, tarkemmin katsottuna huomaa pian, ettei näin välttämättä olekaan. Alueelliset, kulttuurilliset ja kielelliset erot idän ja lännen välillä sekä Pohjois- ja Etelä-Saksan välillä voivat olla huomattavia (se taas on eri kysymys, missä tarkat rajat kulkevat ja onko sellaisia ylipäätään olemassa). Juuri tämä seikka tekee mielestäni Saksasta mielenkiintoisen. Jotkut väittävät, että pohjois-saksalaisella, Lyypekistä kotoisin olevalla on enemmän yhteistä suomalaisen kanssa kuin Münchenissä asuvan saksalaisen maamiehensä tai -naisensa kanssa.

Saksa on aina ollut monipuolinen, keskieurooppalainen maa, johon ihmiset jokaiselta ilmansuunnalta ovat vaikuttaneet. Kun keskustellaan Saksasta, on olemassa monta asiaa, joita voi ihmetellä, tutkia ja kyseenalaistaa. Saksa on aina ollut muutoksessa: millainen maa Saksa on ja millaiseksi sen pitäisi tulla, siitä käy yhteiskunnallinen keskustelu Saksassa jatkuvasti – välillä aika kiivaana. Jos pitäisi kuitenkin sanoa yksi asia, mitä Saksa ei ole, sanoisin, että se ei ainakaan ole tylsä tai yhdentekevä.

Jos olet miettinyt saksan kielen opiskelun aloittamista tai jatkamista, jos olet kiinnostunut saksankielisistä maista ja niiden kulttuureista, jos haluat vaihtaa ajatuksia tai kokemuksia muiden ihmisten kanssa – nyt on se aika, ja Espoon työväenopisto, Omnia se paikka tehdä se.

Herzlich Willkommen!

Roland Buhre, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Syksyn kurssit täyttyvät vauhdilla

Espoon työväenopiston syksyn kursseille ilmoittautuminen alkoi tänään liikunta- ja hyvinvointikursseilla sekä koti- ja vapaa-aika-kursseilla.

Puhelinlinjat kävivät kuumina ja verkossa riitti vipinää, kun 5741 kurssilaista ilmoittautui ensimmäisen päivän kolmen ensimmäisen tunnin aikana.

 

Sähköinen asiointi kasvattaa suosiotaan

Espoolaiset osaavat käyttää sähköisiä palveluita. Ensimmäisen viiden minuutin aikana peräti 97,7 prosenttia ilmoittautumisista tuli Ilmonet.fi-verkkopalvelun kautta ja koko iltapäivän ilmoittautumisista 84 prosenttia.

Ilmonetin käyttäjäystävällisyyttä kehitetään koko ajan, ja palvelun uusi versio saadaan käyttöön vuoden loppuun mennessä.

Kehitämme työväenopistossa myös erilaisia tukipalveluita, jotta sähköinen ilmoittautuminen tulisi tutuksi ihan kaikille.

 

Tukea Ilmonetin käyttöön

Työväenopiston Tietotuvassa Ilmonet-palvelun käyttöön saa opastusta kädestä pitäen ilmaiseksi kolmena päivänä viikossa syyskuusta alkaen. Lisäksi voimme järjestää tarpeen mukaan Ilmonet-koulutuksia eri puolilla Espoota. Toivomuksen Ilmonet-koulutuksesta voi jättää Ideanurkassa tai antamalla palautetta asiakaspalveluun p. 020 692 444.

Ilmonet-opastusvideoilla kerromme, miten voit etsiä kursseja Ilmonetistä ja kirjautua sekä ilmoittautua Ilmonetin kautta.

 

Ilmoittautumiset käynnissä jatkuvasti

Ilmoittautumisten aloituspäivä ei suinkaan ole ainoa ilmoittautumispäivä: siitähän se vasta alkaa ja jatkuu niin kauan kuin kursseilla on vapaita paikkoja! Kannattaa ilmoittautua myös jonoon, koska järjestämme mahdollisuuksien mukaan uusia kursseja, joista ilmoitamme ensimmäisenä jonottajille. Ilmonetiin kannattaa kurkistaa silloin tällöin, sillä uusia kursseja avautuu jatkossa pitkin vuotta.

 

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Heli Mäkeläinen, koulutusvastaava
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Unelmat muuttuivat kursseiksi

Espoon työväenopisto otti harppauksen uuteen vuosirytmiin: Julkaisimme tulevan syksyn kurssit ilmonet.fi-verkkopalvelussa ensimmäistä kertaa jo keväällä, ja ilmoittautuminen alkaa 23.5. (Katso tarkemmat ilmoittautumisohjeet)

Uuden toimintamallin mukaan kursseja suunnitellaan pitkin vuotta ja niille voi ilmoittautua jatkuvasti. Näin voimme vastata entistä joustavammin kysyntään. Haasteena on kehittää tapoja, joilla asiakkaiden ääni saadaan kuuluviin. Yksi väline kuulemiseen on työväenopiston nettisivuilla oleva Ideanurkka.

Ideanurkan kautta asiakkaat ovat kevään aikana voineet ehdottaa unelmakurssejaan. Ehdotuksia tuli lähes sata 49 ihmiseltä. Idean lähettäneiden kesken arvottiin 60 euron arvoinen kurssilahjakortti, josta voittajalle ilmoitettiin sähköpostilla.

Toteutuneita toiveita

Ideanurkan anti näkyy esimerkiksi seuraavissa sisällöissä:

  • ravitsemukseen liittyvät kurssit ja luennot, joilla käsitellään paastoa, kasvis- ja vegaaniruokaa sekä detox-ruokavaliota
  • rennot kehonhuoltokurssit
  • jooga- ja sirkuskurssit, joille vanhemmat voivat osallistua vauvan tai taaperon kanssa
  • taiji-kurssit (kiinalainen taistelulaji)
  • valokuvakirjan tekeminen
  • ikebana- ja muut floristiikkakurssit (kukkien asettelu)
  • huonekalujen entisöinti ja verhoilu
  • sisustus
  • pelin tekemiseen liittyvät kurssit
  • yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, bloggaamiseen ja journalistiikkaan liittyvät kurssit

Pannaan korvan taakse

Kaikki toiveet eivät johda heti kurssitoteutuksiin, mutta Ideanurkka tuottaa tietoa, josta on toiminnan suunnittelussa hyötyä:

  • Osa asiakkaista kaipaa rentoa yhdessä tekemistä harrastepiireissä, ei niinkään opiskelua.
  • Pitkiin kursseihin sisältyviä aiheita kannattaisi tarjota vaihtuvina erikoiskursseina, kuten keramiikan tekniikoita tai sukututkimukseen kuuluvaa vanhojen käsialojen tulkintaa.
  • Lyhyiden kurssien aihepiirejä voisi laventaa, esimerkiksi asumisen erityisaiheiden lisäksi kysyntää voi olla omakotiasumisen peruskurssille.
  • Tuttuja sisältöjä toivotaan tiettyihin kellonaikoihin ja tiettyihin paikkoihin. (Pst, tulossa italian alkeet Espoon keskukseen!)

Ideoimaan!

Ideoita talven 2018–2019 kursseiksi haetaan nyt. Jos unelmakurssisi ei löydy ilmonet.fi-osoitteesta, käy heittämässä ideasi Ideanurkkaan! Vuoden lopussa arvomme kaikkien idean lähettäneiden kesken lahjakortin vapaavalintaiselle kurssille.

 

Heli Mäkeläinen, Taija Rahikkala ja Jaro Uosukainen, koulutusvastaavat
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Muutoksia Espoon työväenopistossa

 

Täällä voit tutustua kurssitarjontaan ja ilmoittautua kursseille.

Syksyn 2018 kursseille voit ilmoittautua jo keväällä. Kurssit ovat julkisia 15.5. lähtien, jolloin voit tutustua niihin ilmonet.fi-verkkopalvelussa. Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi painettu opinto-ohjelma elokuun alussa. Asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan tehdään uusia kursseja koko lukuvuoden ajan.

Nyt voit ilmoittautua syksyn 2018 kursseille jo toukokuusta lähtien

Espoon työväenopiston syksyn 2018 kurssitarjonta avautuu ilmonet.fi-verkkopalvelussa 15.5.2018. Ilmoittautumiset alkavat asteittain seuraavasti:

  • ke 23.5.2018 klo 12: liikunta, terveys ja hyvinvointi | koti ja puutarha | kotitalous
  • to 24.5.2018 klo 12: kuvataide | musiikki | kirjallisuus ja teatteri | käsityö
  • pe 25.5.2018 klo 12: kielet | ihminen, yhteiskunta ja kulttuuri | luonto, ympäristö, tekniikka ja liikenne | tietotekniikka | ikääntyvien yliopisto | avoin yliopisto

Aloituspäivien jälkeen ilmoittautumiset jatkuvat keskeytyksettä. Ilmoittaudu kursseille osoitteessa www.ilmonet.fi tai soittamalla työväenopiston asiakaspalveluun p. 020 692 444.

Huom! Suomi toisena kielenä (S2) kurssien ilmoittautuminen alkaa 13.8.2018

Lukuvuonna 2018-2019 ilmestyy vain yksi opinto-ohjelma

Opinto-ohjelmassa esitellään lukuvuoden kurssitiedot lyhennettyinä. Laajemman kurssiesittelyn ja lisätietoja kursseista löydät ilmonet.fi-sivuilta. Lukuvuoden 2018-2019 opinto-ohjelman julkaistaan juhannukseen mennessä Omnian verkkosivuilla www.omnia.fi/tyovaenopisto ja painettu opinto-ohjelma valmistuu elokuun alkuun.

Opinto-ohjelmien ilmestyessä sekä verkossa että painettuna, osa kursseista saattaa olla jo täynnä. Jos kuitenkin haluat kurssille, joka on jo täynnä, sinun kannattaa ilmoittautua jonoon. Teemme uusia kursseja asiakkaiden tarpeisiin koko lukuvuoden ajan opettaja-, tunti- ja tilaresurssien puitteissa. Jonossa oleville ilmoitamme ensimmäisenä uusista kursseista.

Autamme ilmonet.fi-verkkopalvelun käytössä

Suosittelemme kaikille kurssien selailua ja ilmoittautumista ilmonet.fi-verkkopalvelun kautta. Ilmonet.fi:ssä kaikki kurssit ovat reaaliajassa ja sieltä löytyvät myös lukuvuoden aikana suunniteltavat uudet kurssit.

Kuntalaisille, jotka tarvitsevat tukea ja opastusta sähköiseen asiointiin, järjestämme Espoossa ennen ilmoittautumisten alkua Ilmonet-työpajoja, joissa tutustutaan ilmonet.fi:n kautta kurssitarjontaan ja opetellaan kursseille ilmoittautuminen netin kautta.

Toukokuun työpajat:

  • ke 16.5 klo 13-14.30 työpaja, Tapiola Itätuulentie 1
  • to 17.5 klo 12-13.30 työpaja, Olari Kuunkehrä 2
  • ti 22.5 klo 10-11.30 työpaja, Mäkkylä Adjutantinkatu 1

Ilmonet.fi-sivuston käyttöä on mahdollisuus harjoitelle myös ilmonet.fi:ssä. Kirjautumalla kurssille E181886 voit harjoitella rekisteröitymistä sekä kursseihin tutustumista ja ilmoittautumista. Lisäksi syksyllä saat apua netin kautta asiointiin ja tietotekniikan taitojen harjoitteluun Espoon työväenopiston Tietotuvissa. Tietotupien ajankohdat ja paikat löydät ilmonet.fi:stä 15.5. alkaen.

Ilmonet.fi-verkkopalvelun käytettävyyttä kehitetään asiakkaille helpommaksi. Uudistettu ilmonet.fi tulee käyttöön loppuvuodesta 2018.

Tutustu syksyn kurssitarjontaan ilmonet.fi ja 23.-25.5. alkaen pääset jo ilmoittautumaan syksyn 2018 kursseille!

Aurinkoista kesää kaikille!

 

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Hanna Käkönen, palvelupäällikkö
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Liikkuen hyvää ikää!


Elinvoimaa ikävuosiin 

Väestö vanhenee, mutta ovatko lisääntyvät vuodet elinvoimaisia ja miten siihen voi vaikuttaa? Entä mitä elinvoimaisuudella tarkoitetaan, millaista elämänlaatua yhä vanhemmaksi elävät suomalaiset hakevat?

Elämänlaatuun ajatellaan tyypillisesti kuuluvan aineellinen hyvinvointi, läheissuhteet, terveys ja toimintakyky, psyykkinen, emotionaalinen ja kognitiivinen hyvinvointi sekä käsitys itsestä. Hyväksi terveytensä kokevat voivat myös toteuttaa itseään aktiivisemmin kuin muut. Ihmiselle on tärkeää säilyttää arjessaan tunne, että hän osaa ja pystyy hallitsemaan elämäänsä, ja että itsellä säilyy mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja päätöksiä. Yksilötason hyvinvoinnin lisäksi elinvoimaisuudella ja toimintakyvyllä on myös merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä.

Liikunnalla iloa ja toimintakykyä

Voiko liikuntaa harrastamalla ylläpitää toimintakykyään ja lisätä elämänlaatuaan?

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi vähentää ja hidastaa vanhenemisen tuomia muutoksia. Hyötyjen lista on pitkä, liikunnalla voi: pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia, edistää terveyttä ja toimintakykyä, vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista, hidastaa lihasvoiman vähenemistä/lihaskatoa, pitää yllä lihasvoimaa ja kestävyyttä, edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön aerobista kuntoa, pitää yllä liikkuvuutta, notkeutta ja myös nivelten hyvinvointia, pitää yllä luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa, parantaa unen laatua ja saada hyvän mielen.

Säännöllisen liikunnan merkitys vanhusten fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä itsenäistä toimintakykyä suojaavana ja edistävänä tekijänä on kiistaton. Mitkä yksilöön ja/tai ympäristöön liittyvät tekijät sitten myötävaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen ja millä tavoin erityisesti vanhusten säännöllistä liikunnan harrastamista voidaan parhaiten edistää?

Aktiivista toimijuutta tukemassa

Ympäristö voi osaltaan tukea liikunnallisuuden kehittymistä. Alun perin ulkokohtaisista lähtökohdista, vaikka muiden painostuksesta aloitettu liikuntaharrastus voi muuttua osaksi omaa toimintaa: siihen, että nauttii liikunnasta ja se on osa yksilön tärkeänä pitämää terveellistä elämäntapaa.  Liikunta-aktiivisuus ja positiivinen suhde liikuntaan voi syntyä yksinkertaisesti myös tavan ja tottumuksen kautta.

Ryhmäliikunnan asiakkaat tulevat vapaaehtoisesti tunnille, mutta voiko ohjaaja vaikuttaa siihen, että seniorit ylläpitävät aktiivista elämäntapaansa?

Nuoremmilla asiakkailla tavoitteet ryhmäliikunnassa liittyvät usein ulkoisiin tekijöihin kuten laihtumiseen tai kiinteytymiseen, myös ulkonäköön ja harrastuksiin liittyvät trendit näkyvät nuorten ryhmäliikunnalle asettamissa tavoitteissa. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajempaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Myös sosiaalisuus, yhdessä tekeminen jonkun muun järjestämänä, näyttäytyy tärkeänä. Eläköityneille ryhmäliikunnan säännöllisyys ja toistuvuus tuo rytmiä arkeen. Ryhmäpaine tuo vaatimusten lisäksi myös turvallisuutta, kaverista pidetään huolta.

Ohjaajan iän tuoma kokemus ja sen näkyminen ohjaajan omassa liikkumisessa tai esimerkiksi musiikkivalinnoissa voi helpottaa suhteen luomista ja tarpeettomien raja-aitojen poistamista. Kun ohjaaja ja ohjattava liikkuvat yhdessä kohti yhteistä tavoitetta, tekemisestä tulee luonnollisempaa ja pakottomampaa, sanalla sanoen motivoivampaa. Luottamuksen rakentuminen ja turvallisen kontekstin luominen on tärkeää. Turvallisessa ympäristössä jumppaajan on helpompaa rakentaa omaa aktiivista ja positiivista minäkuvaa ja motivoitua liikkumaan.

Kehon ja elämän hallintaa

Suomalaisten terveyden kehityksen suunta on hyvä ja valtaosa suomalaisista iäkkäistä nauttii entistä paremmasta terveydestä, hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Yhteisiksi elämänlaadun perustekijöiksi nousevat kyky nauttia elämästä, hyväksi koettu terveydentila, tarmokkuus arjessa sekä myönteinen elämänasenne.

Millä voimme kannustaa ja tukea ikääntyviä itsenäiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen? Voimmeko motivoida ikääntyviä säännöllisen liikunnan harrastamiseen ja  lisääkö se ikäihmisten elämänlaatua ja heidän hyvinä kokemiaan elinvuosia?

Elämänarvojen ja laajempien positiivisten seurauksien korostaminen voi tukea motivaation sisäistymistä, sen sijaan, että huomio kiinnitetään jumpan tai liikunnan “pakkoon”. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Mieluisaan ryhmäliikuntaan osallistuminen tuo kaivattua sosiaalisuutta ja rytmiä ikääntyneen arkeen ja tukee heitä samaistumaan muihin elinvoimaisiin senioreihin.  Samaistuneen liikuntamotivaation tukeminen onkin erityisen tärkeää ikääntyneen väestön toimintakyvyn kohentamisessa.

Liikuntaan osallistumisen kynnys täytyy pitää matalana. Ikääntyville tulee olla tarjolla monipuolisia ja turvallisia liikuntapalveluita. Liikuntaa ohjaavien ammattilaisten pitää motivoida senioreita säännölliseen ja omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen valistaen ikääntyviä liikunnan hyödyistä. Aktiiviseen toimijuuteen kannustaminen hyödyttää vanhuksia itseään lisääntyneinä hyväksi kokeminaan elinvuosina, palveluita tarjoavia organisaatioita uskollisen asiakaskunnan kasvuna ja yhteiskuntaa alenevina terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksina.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Kirjoittaja lukee, lukija kirjoittaa

Ohjaan runoryhmää työväenopistolla. Koska ryhmä on suuri, kurssilaisilla on  monia syitä kirjoittaa. Joku tekee runoja päiväkirjan asemesta, joku tallentaa muistoja, joku tähtää kirjan julkaisemiseen, jotakuta kiinnostaa kieli sävyineen, sanomisen hiljaiset taskut. Otaksun, että moni kurssille tuleva nauttii nimenomaan ryhmäprosessista, tekstien altistamisesta toisten katseille. Muutamat käyvät lyriikkapiirissä vuosi toisensa perään. Ohjaajana pääsen seuraamaan kirjoittamisen kehittymistä, ihmiset tulevat tutuiksi.

Olen itsekin osallistunut erilaisiin kirjoittaja- ja kasvuryhmiin ja tunnen ryhmän voiman. Keskusteleva, keskittyvä porukka ihmisiä on aina enemmän kuin osiensa summa, ja ajan mittaan ryhmän dynamiikka muuttuu ja elää. Se on loputtoman kiinnostavaa, monitasoista kuin hyvä runous.

Kun oma teksti altistuu toisten katseille, se etääntyy itsestä, näkyy hetken “toisin silmin”. Tämä voi jännittää tai hävettää, mutta estojen yli kannattaa kavuta: tässä ollaan kaikki samassa keikkuvassa veneessä, usein keskeneräisten ja vielä hauraidenkin runojen kanssa. Runo on usein syntynyt yksityisestä tuntemuksesta ja kohdasta, mutta toisten tekstejä kohdatessa voi tajuta, miten paljon meissä on yhteistä.

“Älä väheksy pienintäkään mahdollisuutta saada tekstillesi julkisuutta”, sanoi eräs kirjallisuusterapeutti. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on perustarve. Tekstin antaminen luettavaksi tuo myös kirjoittamiseen uuden kerroksen. Kirjoittaja joutuu pohtimaan, mitä tapahtuu, jos toinen ei ymmärrä runoa. Usein muun ryhmän tulkinnat yllättävät. Joku löytää runosta sellaista, mitä tekijä ei ole huomannutkaan sinne laittaneensa. Ja melkein joka kerta vähän väitellään. Ei kai sentään! No niin mä sen luin!

Kirjoittaminen on aina myös lukemista. Sanojennälkäinen kirjoittaja haalii kirjoja luettavakseen ja kauhoo niistä materiaalia ja sytykkeitä omiin teksteihinsä. Lukiessa kirjoittaja reflektoi tekstiä aina myös suhteessa siihen, miten se ravitsee omaa tekemistä, millä tavoin sen kanssa pystyy keskustelemaan. Kun edessä on runo, jonka kirjoittaja istuu viiden metrin päässä, kohtaaminen on konkreettista. Minä olen runopiirin ohjaajana monta kertaa kokenut, miten kollektiivinen alitajunta tekee työtään ja ryhmäläisten tekstit keskustelevat jännittävästi toistensa kanssa. Tapaamme ja tavailemme toisiamme runon maaperällä, mielen sisässä.

Vaikka runoryhmä ei ole kirjallisuusterapiaa, se toimii joskus samalla tavoin voimaannuttavasti. “Taas tuntuu, että elämä virtaa”, huikkasi yksi ryhmäläiseni viimeksi kotiin lähtiessään. Niin tuntui! Oli syvennytty, ihmetelty ja kyseenalaistettu. Oli kritisoitu ja innostuttu. Naurettu. Luettu, puhuttu. Nyt oli aika mennä taas omaan arkeen, etsiä hiljainen kohta jossa kirjoittaa rauhassa. Ja tuoda sitten taas ryhmään näytille omat, syntyneet sanat. Pari riviä tai monta liuskaa, mitä milloinkin.


Johanna Venho, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

 

 

Seikkailu luovuuden ihmemaassa – liikkeen avulla kohti uutta

Onnellisuuden haussa ovat monet suorittamisesta ja kiireisestä arjesta lepoa kaipaavat ihmiset. Usealla unohtuvat oman kehon tarpeet koneiden ja kännyköiden äärellä tai vastaavasti mennään toiseen ääripäähän: oleminen oman itsen ja kehon kanssa on kovin extremeä; haetaan suorituskyvyn äärirajoja. Myös toisenlaiselle liikkeelle olisi hyvä antaa mahdollisuus.

Ohjaan tanssin ja kehollisen ilmaisun terapeuttisia kursseja. Pyrin mahdollistamaan sen, että ihminen tekisi itsestään oivaltavia havaintoja. Silloin hänen on helpompi tunnistaa omat tarpeensa ja löytää ajan myötä pysyvämpiä keinoja muutokseen. Metodit ovat enimmäkseen liikkeellisiä, mutta myös musiikki, kuvan tekeminen ja kirjoittaminen ovat tärkeässä roolissa. Kun keho liikahtaa, myös mielessä tapahtuu liikettä. Mielikuvat johdattavat liikkeelliselle mielikuvitusmatkalle, missä kaikki on mahdollista ja uudenlaista olemista ja tekemistä voi rauhassa tunnustella.

Minulla on tanssijan ja tanssinopettajan tausta. Myöhemmin kiinnostuin yhä enemmän kehon ja mielen yhteydestä ja käytin luovia menetelmiä oman elämäni taitekohdissa. Niistä saadun avun myötä minussa syntyi kiinnostus opiskella alaa, mikä johti neljän vuoden tanssi-liiketerapian opintoihin Taideyliopistossa. Koulutuksessa keskeistä oli psykoterapeuttinen lähestymistapa liikkeeseen ja kehollisuuteen sekä niiden vaikutuksiin ihmisen mieleen.

Vuonna 2016 Kelan rahoittamassa tutkimuksessa todettiin, että tanssi- ja liiketerapian myönteiset terveyspsykologiset vaikutukset olivat kontrolliryhmiä parempia. Asiakkaiden itsearvostus lisääntyi ja taidot säädellä sairauden fyysisiä tai psyykkisiä oireita tai stressiä vahvistuivat. Myös uusi tutkimushanke ryhmämuotoisesta toiminnasta masennusasiakkaille on käynnistynyt viime vuonna. Se toteutetaan yhteistyössä Kelan, Jyväskylän yliopiston Psykologian laitoksen ja Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n kanssa.

Isoin ilo työssäni on nähdä, kuinka ihmiset, jotka eivät ole tottuneet tällaiseen työskentelyyn, pääsevät nopeastikin käsiksi omiin tunteisiin ja ajatuksiin. Liikkeen avulla asioita pääsee kokemaan konkreettisemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin vain pään sisällä miettimällä. Kehotietoisuutta lisäämällä on helpompi löytää myös keinoja oman hyvinvoinnin parantamiseen. Eri ihmisille keinot ovat erilaisia: yksi voi löytää avun rauhallisesta liikkeestä tai hengittämisestä, toinen itsensä silittelystä, kolmas hyvältä tuntuvasta liikkeestä.

Yhtenä ilahduttavana asiana kursseillani näen myös ihmisten itseensä ja toisiinsa kohdistaman hyväksynnän ja armollisuuden. Somemaailmassa voidaan kasvokkain kohtaamatta olla hyvinkin julmia. On ihana nähdä, miten ymmärtäväisesti kurssilaiset puhuvat toisilleen. Jokainen meistä pohtii samanlaisia teemoja kuin kanssaihmisetkin. Vertaistuesta saa lohdutusta, myötätuntoa ja toivoa.

 

Taija Kuula, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Kristan yksinlaulajat rantautuvat hoivakoteihin – ilolla!

Krista ja Kristan yksinlaulajat konsertissaan Käpylän kirkossa jouluna 2017.

Parasta laulun opetuksessa on yhteisöllisyys. Meitä on monta, jotka rakastamme samaa asiaa. Halu ja into oppia uutta ja jakaa oppimaansa. Se yhdistää!  Se, kuinka musiikki, laulu kantaa. Se, miten laulu jatkuu siitä, mihin sanat loppuvat. Se, kuinka oppilas saa kiinni ajatuksesta, vaikka ajatus olisi joskus vasta puolittainen. Se, kuinka oppilas oppii matkimalla. Se, kuinka oppilaat ovat motivoituneita, täynnä intoa ja iloa. Se, kuinka oppilaat edistyvät, saavat vaikutteita, haastavat itseään, valitsevat vaikeampaa ohjelmistoa. Harjoittelevat saksan ääntämystä. Opiskelevat argentiinalaisia tangoja. Se, kuinka yksittäisistä, ihanista opiskelijoista muotoutuu yhteen hiileen puhaltava ryhmä, jossa jokainen oppii toiselta. Aivan kaikki on mahdollista oppilaille. Rajoja eikä esteitä ole.

Sitten tulee se hetki, kun pääsemme esittelemään osaamistamme. Keväisin ja syksyisin, kun työväenopiston varsinainen lukuvuosi on jo loppunut, Kristan yksinlaulajat valmistelevat esitystä hoivakoteihin. Tunneilla suunnitellaan konserttia, mietitään sisältöä, aihepiiriä, teemaa. Kaikki saavat ehdottaa kappaleita. Sitten niistä kootaan yksi kokonaisuus, jossa kappaleet linkittyvät toisiinsa ja varmistetaan, että yhteisesti valittu teema puhuttelee – niin esiintyjiä kuin kuulijoitakin.

Olemme saaneet hoivakodista muutamia päivämääriä, joista valitsemme kaikille sopivan. Koittaa esityspäivä. Meille osoitetaan tila, jossa pääsemme avaamaan ääntä. Se on tärkeä osa laulamista. Kokoonnumme yhdessä huoneeseen, jossa hengitämme, rentoudumme, venyttelemme ja teemme yhteiset ääniharjoitukset. Opettajan osa on keventää tunnelmaa, kannustaa ja varmistaa, että jokainen tietää missä kohtaa esiintyy. Opettaja säestää ja useimmiten myös juontaa. Ja hyvä opettaja muistaa myös hymyillä oppilailleen. Ryhmä näyttää ja tuntuu yhtenäiseltä ennalta sovitussa esiintymisasussa – yhteinen pukukoodi yhdistää.

Saavumme saliin, jossa olemme ennakolta tarkistaneet äänentoiston ja että nuotit ovat järjestyksessä. Esitys voi alkaa.

Tavallisesta konsertista hoivakodissa vierailu eroaa jonkin verran. Yleisö saapuu hyvissä ajoin, monilla on rollaattorit ja saattajat, joillakin on oma sänky. Laulujen aikana moni intoutuu laulamaan mukana. Välillä kuulemme minkälaisia muistoja jokin erityinen kappale herättää. Jos jokin kappale miellyttää yleisöä, se näkyy ja tuntuu. Konsertin pituus on keskimäärin noin 45 minuuttia. Aina se ylittyy ja reilusti, koska hoivakodin asukkaat pitävät ylimääräisistä numeroista.

Hoivakotien asukkaat ovat kiitollista yleisöä. Heille esiintyminen on meille erittäin merkityksellistä ja tärkeää. Konsertin jälkeen jää aina pitkäksi aikaa todella lämmin olo meille kaikille. Nämä matalan kynnyksen paikat ovat ensiarvoisen tärkeitä laulunopiskelijan kannalta. Esiintymisistä oppii tärkeitä seikkoja: Keskittymistä, valmistautumista, yhdessä tekemistä, onnistumista, yleisön edessä olemista, vuorovaikutusta. Niin oleellisia asioita laulajalle – harrastelijallekin!

Kaunis kiitos oppilailleni, että olette vuodesta toiseen aina ilolla ja kiitollisuudella lähdössä mukaani!

 

Krista Pellikka, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto