Digiopastuksista rohkeutta ja taitoja digimaailmaan

Kun yhteiskunta keväällä sulkeutui, palvelut siirtyivät verkkoon. Koronassa kenties onkin, kaikesta sen karmeudesta huolimatta, ollut myös puolensa – se on tuonut esiin digitaitojen merkityksen ja pakottanut myös ne, jotka eivät sähköisiä palveluita tai nettiä käytä, pohtimaan omaa digisuhdettaan.

Kielteisen suhtautumisen taustalla on monia tekijöitä: kaikilla ei välttämättä ole varaa laitteisiin, toisilla taas fyysiset rajoitteet vaikeuttavat laitteiden käyttöä. Usein taustalla on pelko. Etenkin seniorit saattavat pelätä rikkovansa laitteet ja menettävänsä rahat.  He tarvitsevatkin tukea ja rohkaisua laitteiden ja palveluiden käytössä.

Digiopastukset: tietoa ja tukea

Espoon työväenopiston Sähköisen asioinnin ABC -hankkeessa senioreita on rohkaistu digiopastuksissa. Digiopastukset on tuotettu yhteistyössä hankekumppaneiden, 4H:n, Enter ry:n, Espoon kaupungin asiointipisteiden ja Espoon kirjastojen kanssa.

Digiopastusten idea on yksinkertaisuudessaan seuraava: opastuksiin kutsutaan palveluiden tuottajia kertomaan sähköisistä palveluista, minkä jälkeen palveluiden käyttöä voi jäädä harjoittelemaan joko omalla tai lainalaitteella. Tukena ovat olleet Enter ry:n vertaisopastajat ja Espoon kirjastojen työntekijät.

Malli on tarjonnut jokaiselle jotakin: osalle on riittänyt asiantuntija-alustuksista saatu tieto, osa taas on halunnut jäädä harjoittelemaan palveluiden käyttöä. Digiopastusten aiheina ovat olleet mm. Koronavilkku-sovellus, pankkitunnistautumisen muutokset, OmaKanta ja Espoon terveysasemien sähköiset palvelut.

Osallistumiskynnys on koetettu pitää mahdollisimman alhaisena. Digiopastuksia on järjestetty pääsääntöisesti kuntalaisten olohuoneissa, kirjastoissa, eikä tilaisuuksiin ole tarvinnut ilmoittautua etukäteen. Näin siis ennen koronaa.

Verkko-opastukset – keino lisätä saavutettavuutta

Korona pakotti myös meidät miettimään, miten opastukset voidaan järjestää poikkeusoloissa. Ratkaisuna oli – ei niin yllättävästi – opastusten vieminen verkkoon. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole ollut, sillä verkko-opastuksiin osallistuminen vaatii jonkinlaisia digitaitoja ja -laitteita. Vaarana onkin, että ne, joilla digitaitoja tai laitteita ei ole, jäävät ulkopuolelle.

Toisaalta verkkoon siirtyminen on ollut mahdollisuus: verkko-opastukset lisäävät saavutettavuutta, sillä niihin voivat osallistua myös ne, joiden on vaikea liikkua. Verkossa pidettävät opastukset lisäävät myös alueellista saavutettavuutta – onhan niihin mahdollista osallistua mistä päin maailmaa tahansa. Kun lisäksi siirtymiin ei mene aikaa, verkko-opastukset säästävät aikaa ja madaltavat näin osallistumiskynnystä.

Kehitystyö jatkuu

Jatkossa tarkoituksena onkin yhdistää etä- ja lähiopastusten hyvät puolet. Kevään 2021 aikana Espoon työväenopistossa kehitetään malli, joka mahdollistaa sekä etä- että lähiosallistumisen. Näin lisätään samaan aikaan sekä saavutettavuutta että pidetään huolta siitä, etteivät ne, joiden digitaidot kaipaavat vahvistamista, putoa kelkasta.

Teksti: Anu Salmela, projektipäällikkö, Espoon työväenopisto

Verkossa voi antaa jotain enemmän

Mia Nirhamo on toiminut vajaan vuoden Espoon työväenopistossa pedagogisena asiantuntijana. Koronan vauhdittama digiloikka innosti Miaa tutustumaan myös Omnian pedagogisen päällikön Taru Kekkosen luonnostelemaan Omnian verkkokurssituotantoprosessiin ja pilotoimaan sitä omalla verkkokurssillaan.

Miksi verkkoon?

Mia on opettanut balettia jo yli kaksi vuosikymmentä taidetanssin oppilaitoskentällä, ja siellä tanssin ja taidon verkko-opettaminen ei kuulunut lajin kehityssuuntiin, ainakaan ennen koronakevättä.  Edelleen hän on sitä mieltä, että paremmat oppimistulokset saavutetaan lähiopetuksessa tai yhdistäen lähiopetusta ja verkko-opetusta, mutta verkon kautta voi tarjota jotain enemmän ja myös heille, jotka eivät lähiopetukseen syystä tai toisesta voi tai halua osallistua.

Verkon kautta oppimistilanne ei ole sama kuin lähiopetuksessa, ja se on hyvä tiedostaa verkkokurssia ideoidessa. Tärkeimpänä pohdintana Mia pitääkin sitä, miksi kurssi toteutetaan juuri verkossa.

Mia rakensi Tutustu klassiseen balettiin -kurssin Moodle-alustalle, jossa oli materiaalien ja keskustelun lisäksi itsenäisiä tehtäviä sekä vertaisoppimistehtäviä. Reaaliaikaiset verkkotapaamiset pidettiin Jitsin kautta, ja niiden aikana järjestettiin baletin opetustunti lähiopetuksen tapaa noudattaen.

Auktoriteetistä oppijan aktivoijaksi

Mia oli jo kauan haaveillut, että voisi sisällyttää opetukseensa enemmän baletin historiaa, tuoda esille kootusti sanastoa ja auttaa lyhyessäkin ajassa opiskelijoitaan ymmärtämään kontekstia, balettia taiteenlajina, paremmin. Lähiopetuksessa painotus on kuitenkin aina enemmän liikkumisessa ja fyysisessä tekemisessä. Verkkoalusta mahdollisti näiden yhdistämisen.

Myös erilaisten oppijoiden huomioiminen onnistui verkon kautta paremmin, sillä sisältö verkkoalustalla on monipuolista ja kerrattavissa. Siinä missä toinen oppii termit kuuntelemalla, toisen täytyy nähdä sanat kirjoitusasussaan. Mian mukaan liikkeen oppimiseen tarvitaan liikkeellisiä malleja, joita on mahdollista matkia, sanallisten ohjeiden ja tuntoaistimusten lisäksi.  Baletissa perinteisesti opettaja on ollut tiedon ja toiminnan auktoriteetti, mutta verkkokurssilla opettaja muuttuu enemmän oppimisen ohjaajaksi ja oppijan aktivoijaksi. Mia yllättyi iloisesti siitä, kuinka aktiivisia opiskelijat olivat Moodle-ympäristössä.

Verkkokurssituotantoprosessista tukea kurssin suunnitteluun ja rakentamiseen

Verkkokurssituotantoprosessin parasta antia Mialle oli ymmärrys vaiheistuksesta sekä sparraus eri vaiheissa. Pedagoginen käsikirjoitus toimii kurssin punaisena lankana. Lisämateriaalilla voi halutessaan tarjota innokkaille opiskelijoille vieläkin enemmän. Kurssin rakentaminen toki vie aikaa, mutta monta osaa on mahdollista hyödyntää myöhemmin uudelleen. Tekniseen toteutukseen on saatavilla tukea. Koulutuksia järjestetään Omnian Teamsin kautta Etäopetuksen ja ohjauksen tuki -tiimissä.

 

Teksti: Satu Luhtanen
Kuva: Mia Nirhamo

 

Omnia – tanssiva Espoon työväenopisto

Mitä on tanssi osana Espoon työväenopiston opetusta? Miten tanssinopetus taiteenlajina toteutuu ja miten aikuisten tanssinopetusta kehitetään Espoon työväenopistossa?

Etsin ratkaisuja näihin kysymyksiin aloittaessani tanssista vastuussa olevan liikunnan pedagogisen asiantuntijan tehtävän joulukuussa 2019.

tanssijat liikkeessä
Kuva: Anna-Liisa Parkkinen

Tanssi liikunnan ainealueella

Espoon työväenopistossa tanssi kuuluu liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ainealueeseen, samoin kuin peruskoulun opetussuunnitelmassa tanssi on liikunnan osa-alue, eikä osa taito- ja taideaineita. Tanssin jaottelu ja kategorisointi on haasteellista, koska monia tanssilajeja voidaan harrastaa kuntotanssina, sosiaalisen tanssin muotona tai esittävän tanssin muodossa.

Espoon työväenopistossa tanssin eri lajit muodostavat n. 20 % koko ainealueen kurssitarjonnasta ja tanssia opettavia opettajia on n. 40. Opetusta järjestetään aikuisille, senioreille ja perheille.  Ainealueella tarjottavat lajit voidaan jakaa tanssiliikuntaan, pari- ja seuratansseihin ja muihin tanssinlajeihin.

Opetus on keskittynyt tanssilajien opiskeluun ja esiintymis- ja muuta oheistoimintaa on ollut vähäisesti. Voidaan kuitenkin todeta, että Espoon työväenopisto on merkittävä toimija aikuisten tanssinopetuksessa Espoossa, mutta se voi olla paljon enemmän. Espoon työväenopistolla on mahdollisuus kasvaa aikuisopetuksen kentällä kaikille avoimeksi Espoon omaksi tanssin taloksi, jossa myös taidetanssi on vahvasti edustettuna.

Tanssin suuntia tulevaisuudessa

Tanssiin taiteen lajina kuuluu asiantunteva opetus, mahdollisuus opiskella eri taidetanssin lajeja laajasti sekä esiintymistoiminta.  Edellä määriteltyjen osa-alueiden toteutuminen on edellytys myös aikuisille suunnatun tanssin taiteen perusopetuksen aloittamiselle, jota Espoon työväenopistossa järjestetään musiikissa, kuvataiteessa sekä kädentaidoissa. Kehittämistyöni kohteita ovat opetuksen kehittäminen, uusien tanssinlajien tuominen osaksi opetustarjontaa ja esiintymistoiminnan käynnistäminen.

Asiantuntevan opetuksen kehittämisessä rekrytointi on avaintekijä. Kuluneena keväänä ainealueelle on rekrytoitu yhdeksän uutta tanssinlajien opettajaa, joista seitsemällä on tanssin tai tanssin opettamisen korkeakoulututkinto. Pystymme tarjoamaan opiskelijoille yhä laadukkaampaa tanssinopetusta ja varmistamme riittävän ammattiosaamisen myös tanssin perusopetuksen tarpeisiin. Huomioimisen arvoista on, että tanssin ammattilaiset alkavat kokea vapaan sivistystyön oppilaitokset, ja niiden joukossa Omnia Espoon työväenopiston, merkittävänä työnantajana sekä työpaikkana, jossa on mahdollisuus tehdä mielekästä ja pitkäkestoista opetusuraa.

Taidetanssin lajeista klassinen baletti on vakiinnuttanut asemansa Espoon työväenopiston kurssitarjonnassa. Balettikursseja tarjotaan eri tasoisina kursseina, joiden opetussisällöt ovat sisältäneet myös repertuaariin, tansseihin eri baleteista, tutustumista. Alkavana syksynä baletin opetusta tarjotaan lähiopetuksen lisäksi verkko-opetuksena ja opistossa järjestetään syyslomalla ensimmäinen tanssileiri aikuisille, jossa on mahdollisuus syventyä treenaamiseen kahden eri opettajan johdolla. Kursseja järjestetään myös muissa esittävän tanssin lajeissa esimerkiksi flamenco ja itämainen tanssi.

Uutena lajina aloitetaan nykytanssi, joka taidetanssin kentällä on keskeinen tanssin laji. Nykytanssi käsittää eri tanssitekniikoita, suuntauksia ja ilmaisua. Käsite nykytanssi on yleisnimitys nykyhetken tanssilajeille. Syyskuussa käynnistyy Nykytanssia kaikille-kurssi tanssitaiteen maisterin Anna-Liisa Parkkisen johdolla. Lisäksi käynnistyy kaksi kurssia, joissa esiintyminen kuuluu kurssiohjelmaan: Nykytanssi workshop ja Aikuisbaletti, jatko 2 ryhmät, jotka esiintyvät aluksi Espoon työväenopiston omissa tilaisuuksissa, kunnes laajempi esiintymistoiminta mahdollistuu.

Osana espoolaista kulttuurielämää

Esiintymistoiminta nivoutuu osaksi tanssin yleisökasvatustyötä, joka kuuluu vapaan sivistystyön tehtävään. Syksyllä opistossa järjestetään ensimmäinen espoolaista tanssitaidetta ja taiteen tekijöitä käsittelevä Tanssin taikaa-luentosarja sekä pidetään ensimmäiset avoimien ovien tanssitunnit Tapiola tanssii-teemalla. Toivomme myös viime keväältä peruuntuneen Omnian ensimmäisten Tanssiaisten toteutuvan ensi lukuvuoden aikana.

Espoon työväenopistolla on menneinä vuosina ollut hyvin aktiivinen ja monipuolinen näytöstoiminta, joten osaamisresurssia on mahdollista käyttää perinteiseen näytöstoimintaan ja kehittää myös uusia näytöstoiminnan malleja, esimerkiksi kurssiryhmien esiintymisvierailuja Kulttuuriketjun kautta.

Kaikki edellä mainitsemani Espoon työväenopiston toiminnan muodot, vakiintuneesta kurssimuotoisen tanssinopetuksen järjestämisestä uusiin yleistä tanssitietoutta ja- aktiivisuutta lisääviin toimintamuotoihin, kasvattavat Espoon työväenopiston merkitystä Espoon kaupungin kulttuuriin liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa. KulttuuriEspoo2030-ohjelman mukaan kulttuuripalveluilla halutaan lisätä kaupunkilaisten tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia, ja kulttuuri nähdään kaupungin ”keskeisenä vetovoimatekijänä”. Espoolaisten keskuudessa Espoon työväenopiston ainealueet musiikki, teatteri, käsityö ja kuvataide ovat tunnettuja laadukkaasta opetustarjonnastaan ja kattavasta esiintymis- ja näyttelytoiminnastaan. Tanssi liittyy nyt mukaan edellä mainittujen rinnalle tavoitellen merkityksellistä osaa espoolaisten kokemassa taide- ja kulttuurielämässä.  Voimme elää ja kokea tanssikulttuuria aktiivisesti osallistuen, tanssijan tai yleisön roolissa, yhdessä toisten kanssa!

Mia Nirhamo, Liikunnan pedagoginen asiantuntija

Espoon työväenopisto, Omnia

 

Poikkeuskevät ravistelee perinteistä kurssitarjontaa

Nyt ne ovat siellä – Espoon työväenopiston syksyn 2020 kurssit uudistetussa ilmonet.fi-verkkopalvelussa.  Ilmoittautumaankin pääsee jo toukokuusta lähtien:

  • ke 27.5.2020 klo 12.30: liikunta, terveys ja hyvinvointi | koti ja puutarha | kotitalous
  • to 28.5.2020 klo 12.30: kuvataide | musiikki | kirjallisuus ja teatteri | käsityö | avoin yliopisto
  • pe 29.5.2020 klo 12.30: kielet | ihminen, yhteiskunta ja kulttuuri | luonto, ympäristö, tekniikka ja liikenne | tietotekniikka | ikääntyvien yliopisto

Poikkeuksena ovat suomen kielen kurssit, joiden ilmoittautuminen alkaa 10.–12.8.2020.

Keväällä emme tee painettua opinto-ohjelmaa, mutta elokuussa julkaisemme vihkosen kursseista, joilla on vapaita paikkoja. Uusia kursseja suunnitellaan pitkin vuotta, joten kannattaa kurkistaa Ilmonetiin aina silloin tällöin.

Digiloikka on iloinen osaamisloikka

Poikkeuskevään aikana niin opettajat kuin opiskelijat ovat ottaneet rohkeasti uusia välineitä haltuun. Omnian tukipalvelut ovat kevään aikana tukeneet opetushenkilöstön verkko-opetuksen taitojen kehittämistä koulutuksilla, tukimateriaaleilla ja keskustelun mahdollistavalla Teams-kanavalla. Työväenopiston opiskelijat ovat saaneet ja saavat jatkossakin apua verkko-oppimiseen Tietotuvissa. Digiloikka on tuonut kurssitarjontaan uutta potkua.

Monipuolista tarjontaa etä- ja lähiopetuksena

Syksyn tarjonnassamme on verkon välityksellä toteutettavia etäkursseja, paikan päällä kokoontuvia lähikursseja sekä monimuotokursseja, joissa käytetään molempia opetusmuotoja.

Elokuussa aloitamme etäkursseilla, ja syyskuusta lähtien valittavana on verkko-opetusten lisäksi lähiopetusta sekä ulkoliikuntaa ja muita ulkona järjestettäviä kursseja. Jos koronatilanne niin vaatii, olemme varautuneet syksyn aikana muuttamaan kurssien opetusmuotoja ja ohjeistuksia.

Kudonta-asemat ja Nikkariverstas aloittavat toimintansa elokuussa. Tarkempaa tietoa avautumisajankohdista ja toimintaan liittyvistä ohjeistuksista löydät elokuussa Omnian verkkosivuilta sekä kudonta-asemien ja Nikkariverstaan Facebook-sivuilta.

Syksyn tilanteesta ei kukaan vielä varmasti tiedä, mutta toivotaan, että syksyllä voimme toimia suunnitellusti. Kaikessa toiminnassamme noudatamme valtiovallan ja ylläpitäjän linjauksia sekä THL:n ohjeistuksia.

 

Aurinkoista, rentouttavaa kesää kaikille!

Innostu, opi ja onnistu Espoon työväenopiston kursseilla!

Tuula Alanko, koulutuspäällikkö
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Kuuntele, mitä työväenopiston opettajat kertovat verkko-opetuskokemuksistaan Suomen eOppimiskeskuksen podcastissa.

Hauskuta itseäsi teatterin opettajamme Heikki Häkän improharjoituksilla. Pariharjoituksiakin voi tehdä yksin tai kaksin! Iloa improsta osa 4 

 

 

Koronavirus kannusti liikunnan opetuksen digikolmiloikkaan

kuvituskuva

Maaliskuun puolivälissä, poikkeustilanteen keskeyttäessä lähiopetuksen, Espoon työväenopiston liikunta- ja hyvinvointikurssit olivat käynnissä täydellä teholla. Lähiopetuksen yllättäen katkaissut tilanne patisti koko liikunnan opetuksen ottamaan digikolmiloikan. Tilanne haastoi niin liikunnan ainealueen suunnittelijat ja assistentit kuin opettajat ja asiakkaatkin valtaisaan muutokseen.

Hyvin nopealla aikataululla oli tehtävä opetukseen valtava muutos, joka etenkin liikunnassa oli aivan uutta. Ennen maaliskuun poikkeustilannetta liikunnan ainealueen kurssitarjonnassa ei ollut verkkokursseja lainkaan. Liikunnan opetuksen siirtäminen verkkoon oli suurimmalle osalle opettajista kuin hyppy altaan syvään päätyyn – toki hengityslaitteet, työväenopiston henkilökunta, mukana.

Työväenopistolla oli opetuksen keskeytymisen aikaan käynnissä 318 liikunnan ja hyvinvoinnin lähiopetuskurssia, jotka olivat sisällöltään vesitreenistä joogaan ja baletista kuntonyrkkeilyyn. Kokonaisuutta oli opettamassa 86 opettajaa. Lähiopetuksen keskeydyttyä pyrimme muuttamaan niin monta kurssia etäopetukseksi kuin vain oli mahdollista.

Päätökset etäopetukseen siirtämisestä tehtiin nopeasti, uudet toimintatavat luotiin rivakasti, opettajille annettiin tilaa toteuttaa asioita omalla tavallaan, ja huomioitiin asiakkaan näkökulma sekä asiakkaiden ohjeistus verkko-opetukseen siirtymisestä. Muutos tehtiin viikossa ja se vaati ison ponnistuksen kaikilta, jotka liikunnan kursseja hallinnoivat ja opettavat. Keskeisessä roolissa olivat kurssien opettajat ja heidän valmiutensa hypätä uuteen ja tuntemattomaan omatoimisesti ja ilman syvällistä perehdytystä.

27 opettajaa uskaltautui tähän haasteeseen. Opettajien olohuoneet muuttuivat saleiksi, joissa liikunnan kursseja opetettiin. Opettajien kotona olevien perheiden aikatauluja soviteltiin, niin että tilaa vievä (myös äänellisesti) opettaminen saatiin sovitettua kotikoulun ja puolisoiden etätyöskentelyn kanssa yhteen. Digitekniikka otettiin käyttöön itsenäisesti oppien. Yhteinen tahtotila oli mahdollistaa asiakkaiden liikuntaharrastuksen jatkuvuus. Viikossa saimme muutettua 86 lähiopetuksen kurssia ohjatuksi etäopetukseksi ja tarjottua 1 634:lle opiskelijalle mahdollisuuden jatkaa liikuntaharrastusta poikkeustilasta huolimatta.

Saatumme tiedon poikkeustilan jatkumisesta pääsiäisen jälkeenkin liikunnan ja hyvinvoinnin ainealueelle luotiin ripeällä tahdilla 58 uutta verkkokurssia, jotka alkavat 15.4.-18.5. välisenä aikana. Näitä kursseja on toteuttamassa 22 opettajaa ja he voivat jatkaa normaalisti opetustyössään poikkeustilan aikana. Monet tuntiopettajat, jotka eivät vielä maaliskuussa pystyneet siirtämään kurssejansa verkko-opetukseksi, olivat nyt valmiita haasteeseen. Liikunnan suunnittelijat järjestivät pop-up koulutusta ja toimivat digitukena liittyen verkko-opetuksen toteuttamiseen.

Uudessa kurssitarjonnassa on etäopetukseksi muutettuja kursseja sekä aivan uusia verkko-opetukseen suunniteltuja kursseja mm. kahvakuula-treeniä, pilatesta, joogaa, balettia sekä tanssin ja joogan perhekursseja. Kurssitarjonnalla halusimme mahdollistaa asiakkaillemme tutun harrastuksen säilymisen muuttuneessa tilanteessa, sekä asiakkaidemme pysymisen liikunnallisesti aktiivisina. Esimerkiksi senioreille liikkumattomuus aiheuttaa jo viikossa merkittävää lihasvoiman laskua ja siten pidemmällä aikavälillä toimintakyvyn alenemista, joka voi lopulta olla kohtalokastakin.

Asiakkailta on tullut digikolmiloikasta valtavasti positiivista palautetta. Kuntoa ja hyvinvointia saa verkko-opetuksen avulla pidettyä yllä omassa olohuoneessa, mikä toivottavasti kannustaa asiakkaita liikkumiseen työväenopiston opetuskausien ulkopuolellakin. Lähiopetuksen sosiaalisuuskin on siirtynyt verkkoon, sillä opiskelija saa videon kautta yhteyden opettajaan ja omiin kurssikavereihinsa. Monille se on tärkeä yksinäisyyttä syrjäyttävä ja yhteisöllisyyttä tukeva tekijä. Näemme yhteisöllisen liikuntaharrastuksen jatkumisen tärkeänä osana asiakkaittemme, aikuisten, seniorien ja perheiden, jaksamista poikkeustilassa.

Teksti: Liikunnan pedagoginenasiantuntija Mia Nirhamo sekä suunnittelijaopettajat Taina Avo ja Piia Surakka.

Kulttuurienvälistä verkostoitumista ja projektinhallintaa Portugalissa

Suoritin kesällä 2019 Erasmus+-rahoituksella Portugalissa koulutuksen ”Project Management for Cross-Cultural Exchange Projects in Europe”. Majoitus- ja koulutuspaikkana oli hotelli Maiassa, puolen tunnin metromatkan päässä Portosta. Koulutukseen osallistui opettajia kuudesta maasta: Saksasta, Unkarista, Puolasta, Liettuasta, Slovakiasta – ja minä Suomesta. Koulutuksen järjesti Institut für europäische Lehrerfortbildung UG.

Koulutukseen sisältyi 48 tuntia opetusta eli aamusta iltaan jokaisena päivänä. Aiheena oli yhteiseurooppalaisten hankkeiden toteuttaminen, niiden kehitteleminen, suunnitteleminen ja hallinnointi. Aamut alkoivat lämmittelyllä ulkona, minkä jälkeen oli luentoja, keskustelua pienryhmissä tai muita ryhmätyötehtäviä, kuten esimerkiksi roolileikkejä ja interaktiivisten julisteiden tekemistä. Osallistujat myös esittelivät aiempia Erasmus-projektejaan ja yhteistyömalleja. Kansainvälisenä iltana esittelimme maidemme erityispiirteitä ja nautimme rennommasta ohjelmasta.

Pitkistä päivistä huolimatta ohjelmaan mahtui tutustumista Portoon ja sen uskomattoman kauniisiin laatoitettuihin rakennuksiin. Sää suosi ja suurin osa meistä matkaili myös meren rannalle. Koulutuksen järjestäjät veivät meidät ensimmäisenä päivänä retkelle Portoon, jossa laskeuduimme köysiradalla Douro-joen toiselle puolelle ja kävimme tutustumassa portviinin valmistukseen maisteluineen. Toisen retken teimme viikon ainoana sateisena päivänä Guimarãesiin, jota pidetään Portugalin syntypaikkana. Siellä vierailimme linnoituksessa ja tutustuimme keskustaan. Viimeisenä iltana nautimme yhdessä portugalilaisesta perinneruoasta Portossa ravintola Chez Lapinissa joen rannassa. Bussimatkoilla saksalaiset viihdyttivät meitä yhteislauluilla.

Koska kaikki osallistujat (ja kouluttajat) olivat opettajia, puhuttavaa riitti ja kaikki olivat motivoituneita. Olimme erittäin kiinnostuneita toistemme oppilaitoksista ja niiden resursseista, työnkuvista, palkkauksesta ym. Mietimme miten oppilaitoksemme voisivat tehdä yhteistyötä jatkossa ja kehittelimme hankeideoita. Kaikki pitivät suomalaista koulutusjärjestelmää suuressa arvossa, ja monet haluaisivat juuri sen vuoksi hankeyhteistyötä suomalaisten oppilaitosten kanssa. Muut osallistujat opettivat peruskoulussa tai ammatillisessa koulutuksessa. Mainostin Omnian monipuolisuutta, jotta koulutuksesta saataisiin mahdollisimman suuri anti hankkeille jatkossa. Kurssin aikana piti suunnitella ryhmätyönä hankesuunnitelma, minkä suoritin yksin otsikolla ”Improving Intercultural Teaching Competencies In Omnia Espoo Adult Education Centre”, koska Espoon työväenopisto poikkesi paljon muista oppilaitoksena.

Opin koulutuksessa:

  • Muissa maissa arvostetaan edelleen paljon suomalaista koulutusta.
  • Erasmus+-ohjelman kautta rahoitettava Avaintoimi 1, Learning Mobility of Individuals, on liikkuvuushanke, jonka kautta oppilaitos voi lähettää ulkomaille kenet tahansa henkilökuntaan kuuluvan, vaikka vaksin.
  • Erasmus+-ohjelman Avaintoimi 2, Cooperation for innovation and the exchange of good practices, on kansainvälinen kumppanuushanke, joka keskittyy hyvien käytäntöjen vaihtamiseen. Sen kautta toiseen maahan opiskelemaan on mahdollista lähettää myös aikuisopiskelijoita.
  • Millaisia Erasmus+-rahoituksia ja muita rahoitusmahdollisuuksia on.
  • Millaisia alustoja yhteistoiminnalle on kehitetty (kuten eTwinning).
  • Miten löytää kumppaneita ja millaiset roolit kumppaneilla on hankkeissa.
  • Miten hallinnoida saatua rahoitusta.
  • Hakemuksessa suuret sanat ovat tärkeitä, ”intercultural” tuo aina rahaa.
  • Hakemuksessa toisto on tärkeää vastauksesta toiseen.

Opin myös:

  • Haribo-karkit ovat supersuosittuja Saksassa ja nimen loppu tulee Bonnin kaupungista (alku kehittäjän nimestä).
  • Liettualaisen naisen sukunimestä näkee, onko hän naimisissa. Sukunimien päätteet ovat erilaisia. Miehen sukunimessä ei ole kuin yksi päätevaihtoehto.
  • Slovakiassa on jo toukokuussa 35–40 astetta lämmintä.
  • Unkarilaiset sanovat henkilöstä puhuessaan ensin sukunimen. Tyyliin ”Näin tänään Surakka Piian”.
  • Puolassa on hiekka-aavikko.

Oppimaani pääsen käyttämään työssäni osallistumalla seuraavan Erasmus+-hakemuksen tekoon. Lisäksi opiskelutovereistani on löytynyt yhteistyökumppaneita Omnialle.

Suosittelen Erasmus+-koulutuksia ja työn varjostamista (job shadowing) kaikille, erityisesti uusien maisemien laajentaman perspektiivin ja tavattujen ihanien kollegoiden ansiosta!

Piia Surakka, liikunnan suunnittelijaopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Aika luokkatilassa

Tiedämme, että oppimisessa eri ihmisten välillä on eroja, se on selvää, mutta onko vanhojen ja nuorten oppinen kovin erilaista?

Nuorilla aivoilla ja fysiikalla luulisi olevan ylivertainen asema vanhemman ihmisen vastaaviin verrattuina. En ole lukenut juurikaan asiasta ja tietoni perustuvat lähinnä taideluokassa tekemiini havaintoihin. Perinteinen piirtäminen ja maalaaminen ovat niitä aineita, joita olen opettanut pitkään eri kouluissa ja opistoissa.

Ensimmäinen havaitsemani ero on oppimisen nopeudessa. Nuori kykenee omaksumaan uusia asioita viikoissa tai kuukausissa. Vanhemmalta se voi vaatia vuosien ajan sinnikästä työskentelyä, riippuen tietysti siitä, onko aihetta jo joskus nuorempana kokeiltu, sillä asioiden palauttaminen on aina helpompaa kuin tyhjästä aloittaminen. Myös opiskelutavat tietysti eroavat toisistaan: se joka voi keskittyä asioihin täysipäiväisesti, oppii tehokkaammin kuin satunnaisesti muutaman kerran viikossa työskentelevä. Taideopiskelija on yleensä parikymppinen, ja työväenopistolla opiskeleva joko viimeisiä vuosiaan työelämässä tekevä tai jo eläkkeellä oleva. Heidän välillään on 40–50 vuoden ikäero, ja se vaikuttaa olennaisesti jo pelkästään fyysiseen suoritukseen. Paras tapa tehdä kuvia on seisten, koska sillä tavoin kykenee näkemään paremmin omaa tekemistään, vaikkapa astumalla aina välillä pari askelta taaksepäin. Tämä ei onnistu kaikilta vanhemmilta. Pitäisi katsoa ikään kuin ulkopuolisen silmin tekemistään ja se on vaikeaa. Jo Leonardo da Vinci käski oppilaitaan käyttämään peiliä oman työnsä tarkastelussa.

Toinen olennainen eroavaisuus on motivaatio. Nuori on mahdollisesti suunnittelemassa taiteesta elämänuraa, ja vanhempi on todennäköisesti tekemässä kuvia harrastuksen vuoksi. En väitä, että kaikki taidekoululaiset ovat intohimoisia opiskelussaan tai että vanhemmat ovat jotenkin vähemmän mukana. Opiskelupaikalla on silti merkitystä, sillä se luo osaltaan ilmapiirin, joka voi olla koululuokassa inspiroiva, vaativa ja kilpailuhenkinen (jopa stressaava). Vanhempien taidekursseilla meno on enimmäkseen rentoa mutta parhaassa tapauksessa oikein innostunutta.

Kolmas ero on tietysti oppimisen tuloksissa. Nuori on kunnianhimoinen mutta yllättävän usein aika tietämätön kulttuurista ja aiempien sukupolvien saavutuksista. Hän tyytyy monesti siihen, mikä milloinkin sattuu olemaan taiteessa pinnalla, uskoen osaavansa asian kyetessään matkimaan jotakin vähäpätöistä nykytaiteilijaa. Heidän teoksensa heijastavat keskeneräisyydessään ja räväkkyydessään nuorta energiaa, mitä tietysti taideopettajat hakevatkin opiskelijoiltaan.

Vanhemmat taidekurssilaiset kantavat mukanaan omaa historiaansa ja kaikkia näkemiään kuvia. Se tekee heistä tietävämpiä ja kriittisempiä, joskus myös ylikriittisiä, mikä voi johtaa oman osaamisen vähättelyyn. Tieto on mielenkiintoinen juttu, se voi toimia lähteenä luomiselle, mutta myös halvaannuttaa. Siitä voi päästä opettajan ja työtovereiden kannustamana yli ja näin oppia nauttimaan tekemisestä.

On pari asiaa, joissa huomaan vanhojen ja nuorten taideopiskelijoiden ikäeron haihtuvan olemattomiin. Ripustaessamme näyttelyä kaikki ovat ikään katsomatta tohkeissaan ja haluavat omat työnsä esille edustavasti. Opettaja on paikalla erotuomarina, ja riidoilta säästytään, kun kaikki luottavat hänen arviointikykyynsä. Näyttelystä ollaan ylpeitä, sillä siitä voi päätellä tehdyn työn määrän ja osaamisen tason, jonka luultavasti kaikki opiskelijat (opettaja mukaan luettuna) ajattelevat hieman korkeammaksi kuin se todellisuudessa on.

Toinen samankaltaisuus on piirtäessä ja maalatessa luokkaan syntyvä keskittynyt hiljaisuus, jolloin voisi kuulla nuppineulan putoavan lattialle kuin konsanaan yo-kirjoituksissa. Opiskelijoiden tehdessä töitään pulisematta ja ravaamatta tiedän, että oppimista tapahtuu, aika kuluu kuin huomaamatta. Silloin on tapana ajatella, että aika kuluu hyvin.

Heikki Portaankorva, tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Kokemuksia draamakasvatuksesta kielen opettamisessa

Kävin viime syksynä koulutuksessa nimeltään ”NYT – Draama oppimisen avuksi kouluihin”. Koulutus oli suunnattu perusopetuksen, lukion, vapaan sivistystyön, ammatillisen sekä taiteen perusopetuksen opetustoimen henkilöstölle. Tavoitteena oli antaa opettajille valmiuksia draaman käyttöön opetusvälineenä eri oppiaineissa sekä aineiden välisessä yhteistyössä. Kiinnostuin heti koulutuksesta, koska olen aina halunnut tehdä opetuksestani paljon aktiivisempaa ja toiminnallisempaa. Suurin osa kursseistani järjestetään illalla työn jälkeen ja yleensä oppilaat ovat melko väsyneitä. Haluaisin oppia erilaisia menetelmiä, joissa voisin herättää innostusta oppilaissa ja kannustaa espanjan kielen käyttöä ikään kuin luokan ulkopuolella näyttelemisen avulla.

Koulutuksessa perehdyimme draamakasvatukselliseen ajatteluun, tutustuimme erilaisiin draamatyövälineisiin sekä sovelsimme niitä käytännössä. Kävimme läpi taiteen, erityisesti teatterin, ja kasvatuksen suhteen pitkää historiaa. Taidepedagogiikassa käytetään erilaisia esteettisiä menetelmiä luomaan kokemus, joka avaa näkymän moniäänisempään maailmaan. Periaatteena on holistinen ihmiskäsitys: Ihminen on ajatteleva, aistiva, tunteva ja toimiva olento.

Koulutuksen idea oli, että opettajat kokeilivat itse erilaisia menetelmiä koko koulutusryhmän kanssa, reflektoivat niitä pienissä ryhmissä ja valitsivat muutamia omaan opetukseen sekä kirjoittavat raportin kokemuksestaan. Suunnittelin siis itse pienen harjoituksen kahdessa eri ryhmässä. En voinut käyttää draaman menetelmiä koko tunnin aikaa, koska sopivaa luokkaa ei ollut saatavilla. En myöskään uskaltanut pakottaa heitä voimakkaasti pois mukavuusalueelta liioilla draamaharjoituksilla. Molemmat ryhmät ovat kuitenkin opiskelleet kanssani jo kaksi vuotta, luottavat minuun ja meillä on rento tunnelma tunneilla.

Turvallisesti pois mukavuusalueelta

Espanja A2.2 Aún más pasos – Lisää jatkoaskelia -kurssilla teemana tällä viikolla oli menneisyyden muoto, preteriti, ja ajattelin soveltaa harjoitusta ”elämäntarina yhdessä minuutissa”. Koska tarkoituksena oli käyttää preteritin muotoja vieraalla kielellä, en voinut pyytää opiskelijoita aloittamaan harjoitusta ilman aikaa valmistautumiseen. Jos harjoitus olisi ollut suomeksi, se ei olisi tukenut oppimistavoitetta. Edellisellä tunnilla annoin kotitehtäväksi tutustua jonkun kuuluisan henkilön elämäkertaan ja kirjoittaa pieni teksti. Ajattelin, että tämä auttaisi valmistelemaan omaa elämäntarinaa lyhyenä kertomuksena lyhyessä ajassa. Opiskelijat kertoivat oman elämäntarinansa ensin parin kanssa ja sitten koko luokalle.

Espanja A1.3 Jatkoaskelia -kurssilla teemana on ollut gerundi ja refleksiiviverbit. Ajattelin käyttää ”valehtelija”-harjoituksen yksinkertaistettua versiota, jossa yksi tekee keskellä miimisesti jotain toimintaa ja muut arvaavat mistä on kyse käyttämällä gerundi-rakennetta. Selitin tehtävän ja oppilaat vaikuttivat jännittyneiltä mutta myös innokkailta. Harjoitus sujui hyvin ja oppilailla oli hauskaa. He arvasivat heti, mistä toiminnasta on kyse, mutta eivät vastanneet heti, koska eivät muistaneet, mitä se oli espanjaksi, mutta silloin muut kaverit auttoivat. Vieras kieli selvästi hidasti reagoimista, mutta oppilaat huomasivat, että on mahdollista käyttää vierasta kieltä myös spontaanisti ja vuorovaikutuksella tavalla.

Molemmissa kokeiluissa kysyin opiskelijoilta harjoituksen jälkeen, mitä mieltä he olivat kokemuksesta, ja he sanoivat, että he pitivät siitä kovasti, ja että jatkossa voisimme tehdä lisää samantyyppisiä harjoituksia. Mielestäni siis aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Opiskelijat myös nauttivat siitä, kunhan harjoitus tehdään rauhallisesti ja rennossa tunnelmassa. Aikuiset uskaltavat kokeilla uutta, kun se on mielekästä, hauskaa, turvallista ja tukee täysin oppimistavoitetta.

Isabel Granados Hidalgo, espanjan tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Digiajan kansalaistaitoja jatkuvan oppimisen toimintamallilla?

Kuvaus VM:n AUTA-hankkeen digituen mallista
Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeen digituen toimintamalli.

Tekniikan maailmassa julkaistun artikkelin mukaan miljoona suomalaista ei osaa käyttää tietokoneita juuri lainkaan (TM 5.1.2020). Valtiovalta on onneksi herännyt digitaitojen puutteellisuuteen. Digitalisaation edistäminen sisältyy hallitusohjelmaan ja tavoitteena on, että Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeessa kehitetty digituen toimintamalli olisi käytössä koko maassa (toimintamalli, ks. kuva).

Mallissa Valtiovarainministeriö vastaa digituen valtakunnallisesta ohjauksesta, alueellisesta koordinoinnista ja kehittämisestä taas maakuntatason toimijat. Digituen tuottajia, siis niitä, jotka varsinaisesti kohtaavat ja auttavat tuen tarvitsijoita, ovat esimerkiksi kirjastot ja järjestöt. Tuen tuottajiin lukeutuvat eittämättä myös kansalaisopistot.

Valtiovallan pyrkimys on hyvä – riittävätkö toimenpiteet?

Syitä nykytilanteeseen on nähdäkseni (ainakin) kaksi. Näyttää siltä, ettei julkisten palveluiden digitalisaatiota ole koordinoitu valtakunnallisesti vaan kukin toimija on digitalisoinut palveluitaan tahollaan. Yhteinen kokonaiskuva ja visio, näkemys siitä, mihin ollaan menossa ja miten visio saavutetaan, on jäänyt epäselväksi. Kun palveluita sitten on lähdetty digitalisoimaan, mielessä on ollut kykenevä kansalainen – kansalainen, jolla ei ole fyysisiä rajoitteita, jolla on varaa laitteisiin, joka osaa suomea ja ymmärtää julkisten palveluiden kapulakieltä ja ennen kaikkea: joka osaa käyttää sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa.

Näin siis teoriassa. Todellisuudessa Suomessa kuitenkin on, kuten edellä totesin, iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää nettiä ja/tai älylaitteita tai jotka eivät syystä tai toisesta pysty niitä käyttämään. Edes kaikki nuoret eivät ole diginatiiveja: somettaminen voi onnistua loistavasti, viranomaispalveluiden käyttö ei.

Digiosaaminen koulutusjärjestelmän läpileikkaavaksi teemaksi

Valtiovarainministeriön ehdottama malli ei näin ollen välttämättä riitä. Olisi luotava digitaalisen osaamisen jatkuvan oppimisen malli, jossa otettaisiin huomioon koko ajan kehittyvät digitaaliset palvelut.

Digiosaaminen olisi koko koulutusjärjestelmän läpileikkaava teema. Lapsille ja nuorille taitoja opetettaisiin niin peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Työelämän ulkopuolella olevat, työttömät, pienituloiset ja seniorit voisivat hankkia digitaalista osaamista kansalaisopistojen edullisilta kursseilta. Vapaa sivistystyö mahdollistaisi myös työssäkäyvien taitojen päivittämisen ja osaamisen lisäämisen. Olisi kenties hyvä pohtia sitäkin, voisivatko työnantajat osallistua osittain kustannuksiin.

Yhteistyö ja jatkuva oppiminen avainasemassa

Koulutusjärjestelmän lisäksi mukaan tarvitaan Valtiovarainministeriön mallissa mainittujen toimijoiden, kuten järjestöjen ja kirjastojen, tarjoamaa henkilökohtaista opastusta, jossa voidaan ratkoa yksittäisiä ongelmia. Myös viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa: hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisilla on velvollisuus neuvoa palveluiden käytössä. Kaikkien digitukea- ja opetusta antavien toimijoiden resurssit onkin turvattava.

Haaste on suuri muttei mahdoton. Taklaamiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä ja mahdollisuus oppia digitaitoja läpi elämän. Espoon työväenopistossa onkin kehitetty eri toimijoiden yhteistyöhön perustuvaa digituen mallia Sähköisen asioinnin ABC -hankkeessa.

Anu Salmela, projektipäällikkö
Espoon työväenopisto, Omnia

Los geht’s! Aitoja kohtaamisia ja käytännönläheistä vieraan kielen oppimista saksan kielen keskustelukurssilla

Kannattaako Pietarissa käydä paikallisessa banjassa ja mikä on sen ero suomalaiseen saunaan? Ja miten voisi selittää saksankieliselle löyly-sanan merkityksen…?

Saksan kielen keskustelukurssilla Espoon työväenopistossa tutustumme opiskelijoiden kanssa saksan kieleen ja moninaiseen kulttuuriin eri näkökulmista. Osallistuminen Espoon työväestön kurssille tarjoaa lisäksi oivan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja heidän ajatuksiinsa ja samalla laajentaa omaa maailmankuvaa. Kursseille osallistuu kirjava joukko eri-ikäisiä ihmisiä eri ammateista ja taustoista. Nuorin osallistuja on ollut kaksikymppinen, kun taas vanhin keskustelukurssin opiskelija oli lähes kahdeksankymmentä vuotta vanha.

Saksan kielen kurssilla on rajattu sisältö ja ohjelma, mutta se kehittyy opiskelijoiden ehdoilla. Omalla persoonallisuudellaan jokainen opiskelija vaikuttaa siihen, että kurssi elää tavallaan omaa ”elämäänsä”. Kun keskustelukurssin opiskelijat tutustuvat toisiinsa paremmin kurssin edetessä, oma mielipide on helpompaa ilmaista vapaammin. Samalla keskustelu siirtyy luontevasti aiheesta toiseen. Puhutaan saksankielisten maiden jouluperinteistä tai suomalaisesta arjesta kuten kirkasvalolaitteen hyödyistä pimeänä vuodenaikana – auf Deutsch.

Saksan kieli ei ole pelkästään oppimissisältöä vaan myös ilmaisun väline – se tekee oppimisesta tehokasta ja merkityksellistä. Jo kasvatustieteen perusopinnoissa todetaan, että asiat opitaan parhaiten, jos oppimissisältö kytkeytyy oppijan oman elämään ja kokemuksiin. Parhaimmillaan oppiminen keskustelukurssilla voi olla hauskaa, tehokasta ja sosiaalisesti rikastavaa.

Kurssille osallistumiseen taitaa sisältyä jopa yhteiskunnallinen ulottuvuus. Työväenopiston kurssi edustaa konkreettista ja käytännönläheistä tapaa opiskella ja kohdata erilaisia ihmisiä. Nykyistä mediayhteiskuntaa kritisoidaan yhä useammin siitä, että moni ihminen elää omassa sosiaalisessa kuplassaan, jossa samalla arvopohjalla ajattelevat ihmiset vain vahvistavat omassa ryhmässä vallitsevia mielipiteitä. Eläminen sosiaalisen median kuplassa voi pahimmillaan johtaa siihen, että ei enää vaivaudu kohtaamaan ihmisiä ja kuuntelemaan heidän mielipiteitään kasvokkain.

Saksan kielen keskustelukurssilla pääset vaihtamaan ajatuksia kanssaihmisten kanssa erilaisista aiheista – ja samalla laajennat saksan kielen sanastoasi ja harjoittelet lauserakenteita käytännössä! 😉

Herzlich Willkommen!

Roland Buhre, saksan kielen tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia