Kokemuksia draamakasvatuksesta kielen opettamisessa

Kävin viime syksynä koulutuksessa nimeltään ”NYT – Draama oppimisen avuksi kouluihin”. Koulutus oli suunnattu perusopetuksen, lukion, vapaan sivistystyön, ammatillisen sekä taiteen perusopetuksen opetustoimen henkilöstölle. Tavoitteena oli antaa opettajille valmiuksia draaman käyttöön opetusvälineenä eri oppiaineissa sekä aineiden välisessä yhteistyössä. Kiinnostuin heti koulutuksesta, koska olen aina halunnut tehdä opetuksestani paljon aktiivisempaa ja toiminnallisempaa. Suurin osa kursseistani järjestetään illalla työn jälkeen ja yleensä oppilaat ovat melko väsyneitä. Haluaisin oppia erilaisia menetelmiä, joissa voisin herättää innostusta oppilaissa ja kannustaa espanjan kielen käyttöä ikään kuin luokan ulkopuolella näyttelemisen avulla.

Koulutuksessa perehdyimme draamakasvatukselliseen ajatteluun, tutustuimme erilaisiin draamatyövälineisiin sekä sovelsimme niitä käytännössä. Kävimme läpi taiteen, erityisesti teatterin, ja kasvatuksen suhteen pitkää historiaa. Taidepedagogiikassa käytetään erilaisia esteettisiä menetelmiä luomaan kokemus, joka avaa näkymän moniäänisempään maailmaan. Periaatteena on holistinen ihmiskäsitys: Ihminen on ajatteleva, aistiva, tunteva ja toimiva olento.

Koulutuksen idea oli, että opettajat kokeilivat itse erilaisia menetelmiä koko koulutusryhmän kanssa, reflektoivat niitä pienissä ryhmissä ja valitsivat muutamia omaan opetukseen sekä kirjoittavat raportin kokemuksestaan. Suunnittelin siis itse pienen harjoituksen kahdessa eri ryhmässä. En voinut käyttää draaman menetelmiä koko tunnin aikaa, koska sopivaa luokkaa ei ollut saatavilla. En myöskään uskaltanut pakottaa heitä voimakkaasti pois mukavuusalueelta liioilla draamaharjoituksilla. Molemmat ryhmät ovat kuitenkin opiskelleet kanssani jo kaksi vuotta, luottavat minuun ja meillä on rento tunnelma tunneilla.

Turvallisesti pois mukavuusalueelta

Espanja A2.2 Aún más pasos – Lisää jatkoaskelia -kurssilla teemana tällä viikolla oli menneisyyden muoto, preteriti, ja ajattelin soveltaa harjoitusta ”elämäntarina yhdessä minuutissa”. Koska tarkoituksena oli käyttää preteritin muotoja vieraalla kielellä, en voinut pyytää opiskelijoita aloittamaan harjoitusta ilman aikaa valmistautumiseen. Jos harjoitus olisi ollut suomeksi, se ei olisi tukenut oppimistavoitetta. Edellisellä tunnilla annoin kotitehtäväksi tutustua jonkun kuuluisan henkilön elämäkertaan ja kirjoittaa pieni teksti. Ajattelin, että tämä auttaisi valmistelemaan omaa elämäntarinaa lyhyenä kertomuksena lyhyessä ajassa. Opiskelijat kertoivat oman elämäntarinansa ensin parin kanssa ja sitten koko luokalle.

Espanja A1.3 Jatkoaskelia -kurssilla teemana on ollut gerundi ja refleksiiviverbit. Ajattelin käyttää ”valehtelija”-harjoituksen yksinkertaistettua versiota, jossa yksi tekee keskellä miimisesti jotain toimintaa ja muut arvaavat mistä on kyse käyttämällä gerundi-rakennetta. Selitin tehtävän ja oppilaat vaikuttivat jännittyneiltä mutta myös innokkailta. Harjoitus sujui hyvin ja oppilailla oli hauskaa. He arvasivat heti, mistä toiminnasta on kyse, mutta eivät vastanneet heti, koska eivät muistaneet, mitä se oli espanjaksi, mutta silloin muut kaverit auttoivat. Vieras kieli selvästi hidasti reagoimista, mutta oppilaat huomasivat, että on mahdollista käyttää vierasta kieltä myös spontaanisti ja vuorovaikutuksella tavalla.

Molemmissa kokeiluissa kysyin opiskelijoilta harjoituksen jälkeen, mitä mieltä he olivat kokemuksesta, ja he sanoivat, että he pitivät siitä kovasti, ja että jatkossa voisimme tehdä lisää samantyyppisiä harjoituksia. Mielestäni siis aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Opiskelijat myös nauttivat siitä, kunhan harjoitus tehdään rauhallisesti ja rennossa tunnelmassa. Aikuiset uskaltavat kokeilla uutta, kun se on mielekästä, hauskaa, turvallista ja tukee täysin oppimistavoitetta.

Isabel Granados Hidalgo, espanjan tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia