Digiajan kansalaistaitoja jatkuvan oppimisen toimintamallilla?

Kuvaus VM:n AUTA-hankkeen digituen mallista
Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeen digituen toimintamalli.

Tekniikan maailmassa julkaistun artikkelin mukaan miljoona suomalaista ei osaa käyttää tietokoneita juuri lainkaan (TM 5.1.2020). Valtiovalta on onneksi herännyt digitaitojen puutteellisuuteen. Digitalisaation edistäminen sisältyy hallitusohjelmaan ja tavoitteena on, että Valtiovarainministeriön AUTA-hankkeessa kehitetty digituen toimintamalli olisi käytössä koko maassa (toimintamalli, ks. kuva).

Mallissa Valtiovarainministeriö vastaa digituen valtakunnallisesta ohjauksesta, alueellisesta koordinoinnista ja kehittämisestä taas maakuntatason toimijat. Digituen tuottajia, siis niitä, jotka varsinaisesti kohtaavat ja auttavat tuen tarvitsijoita, ovat esimerkiksi kirjastot ja järjestöt. Tuen tuottajiin lukeutuvat eittämättä myös kansalaisopistot.

Valtiovallan pyrkimys on hyvä – riittävätkö toimenpiteet?

Syitä nykytilanteeseen on nähdäkseni (ainakin) kaksi. Näyttää siltä, ettei julkisten palveluiden digitalisaatiota ole koordinoitu valtakunnallisesti vaan kukin toimija on digitalisoinut palveluitaan tahollaan. Yhteinen kokonaiskuva ja visio, näkemys siitä, mihin ollaan menossa ja miten visio saavutetaan, on jäänyt epäselväksi. Kun palveluita sitten on lähdetty digitalisoimaan, mielessä on ollut kykenevä kansalainen – kansalainen, jolla ei ole fyysisiä rajoitteita, jolla on varaa laitteisiin, joka osaa suomea ja ymmärtää julkisten palveluiden kapulakieltä ja ennen kaikkea: joka osaa käyttää sujuvasti tieto- ja viestintätekniikkaa.

Näin siis teoriassa. Todellisuudessa Suomessa kuitenkin on, kuten edellä totesin, iso joukko ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää nettiä ja/tai älylaitteita tai jotka eivät syystä tai toisesta pysty niitä käyttämään. Edes kaikki nuoret eivät ole diginatiiveja: somettaminen voi onnistua loistavasti, viranomaispalveluiden käyttö ei.

Digiosaaminen koulutusjärjestelmän läpileikkaavaksi teemaksi

Valtiovarainministeriön ehdottama malli ei näin ollen välttämättä riitä. Olisi luotava digitaalisen osaamisen jatkuvan oppimisen malli, jossa otettaisiin huomioon koko ajan kehittyvät digitaaliset palvelut.

Digiosaaminen olisi koko koulutusjärjestelmän läpileikkaava teema. Lapsille ja nuorille taitoja opetettaisiin niin peruskoulussa, lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa. Työelämän ulkopuolella olevat, työttömät, pienituloiset ja seniorit voisivat hankkia digitaalista osaamista kansalaisopistojen edullisilta kursseilta. Vapaa sivistystyö mahdollistaisi myös työssäkäyvien taitojen päivittämisen ja osaamisen lisäämisen. Olisi kenties hyvä pohtia sitäkin, voisivatko työnantajat osallistua osittain kustannuksiin.

Yhteistyö ja jatkuva oppiminen avainasemassa

Koulutusjärjestelmän lisäksi mukaan tarvitaan Valtiovarainministeriön mallissa mainittujen toimijoiden, kuten järjestöjen ja kirjastojen, tarjoamaa henkilökohtaista opastusta, jossa voidaan ratkoa yksittäisiä ongelmia. Myös viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa: hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisilla on velvollisuus neuvoa palveluiden käytössä. Kaikkien digitukea- ja opetusta antavien toimijoiden resurssit onkin turvattava.

Haaste on suuri muttei mahdoton. Taklaamiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä ja mahdollisuus oppia digitaitoja läpi elämän. Espoon työväenopistossa onkin kehitetty eri toimijoiden yhteistyöhön perustuvaa digituen mallia Sähköisen asioinnin ABC -hankkeessa.