”Bruschetta-sääntö”

Onko italian kieli helppoa vai vaikeaa? Kielen opiskelua aloittavilla on usein ajatuksena italian olevan helppoa, koska kieltä luetaan samoin kuin kirjoitetaan. Mutta onko asia todella näin? Pyytäkääpä italian opiskelijaa lukemaan teille muutamia sanoja kuten esimerkiksi bruschetta, ghiaccio, chiacchierare, esercizio (paahdettu leipä, jää, jutella ja tehtävä) ja heti nousevat pintaan ensimmäiset ongelmat. Näin käy myös monille, jotka ovat opiskelleet italiaa jo muutamia vuosia. Juuri tästä syystä avatessamme jokaisen italian oppikirjan löydämme ensimmäisten kappaleiden joukosta ääntämiselle varatun osion. Tätä osiota ei ole syytä aliarvioida!

Mitä jos löydätte itsenne kesällä italian kuumuudesta ja haluatte tilata bruschetta e acqua frizzante con ghiaccio” (paahdettua leipää ja hapollista vettä jäiden kanssa)? Ja välttääksenne joutumasta noloon tilanteeseen ääntämällä sanoja bruschetta, frizzante ja erityisesti ghiaccio, olette pakotettuja tilaamaan jotain muuta tai juomaan juomanne ilman jäitä? Rohkeimmat teistä saattaisivat toki yrittää sanojen lausumista ja tarkkailemalla tarjoilijan ilmeitä päätellä, osuiko ääntäminen oikeaan.

Jättäkäämme sana frizzante ([fridˈdzante] tai [fritˈtsante] – hiilihapollinen vesi) sivuun ja samalla konsonantti Z, joka on suomalaisille kuin ”piru maan päällä”, samalla tavoin kuin minulle vokaalit ö, ä ja y ovat edelleen kuin tutkimaton maa. Keskittykäämme sanoihin bruschetta ja ghiaccio tai paremminkin konsonantteihin C ja G.

Tässä tulee niiden ääntämistä koskeva sääntö. C ja G ääntyvät pehmeinä eli [ʧ] ja [ʤ], kun niitä seuraa e tai i. Facile! ([ˈfaʧile] – helppoa!). Muista kuitenkin, että usein C:n ja G:n jälkeinen i ei äänny, joten ghiaccio on [ˈgjatʧo]. Tässä vielä muita esimerkkejä:

ceci ([ˈʧeʧi] – kikherneet)
arancia ([aˈranʧa] – appelsiini)
aceto ([aˈʧeto] – viinietikka)
impacciato ([impatˈtʃato] – vaivautunut)
ciuffo ([ˈʧuffo] – hiustupsu)
gelato
([ʤeˈlato] – jäätelö)

Toisaalta C ja G ääntyvät kovina eli [k] ja [g], kun niitä seuraa jokin muu kirjan. Myös ennen H-kirjainta. Joten edellä mainittu kuuluisa bruschetta” on siten [brus ‘ ketta]! Sanan ääntäminen on siten yksinkertaista ja helppoa, kuten tämä ihana välipala itsekin. Sama sääntö eli ”bruschetta-sääntö” koskee myös sanoja: chiacchierare ([kjakkjeˈrare] – jutella), arricchire ([arrikˈkire] – rikastuttaa) ja maccheroni ([makkeˈroni] – makaroni).

Italian ääntämistä koskevia sääntöjä ei ole aivan vähän, ja poikkeuksia on paljon. Ääntämisen hallinta vaatii siten aikaa ja tehtävien tekemistä (esercizio ([eserˈtʃittsjo] – tehtävä)), mutta mikään ei ole mahdotonta! Virheiden tekeminen kuuluu osana kielten opiskeluun, ja selvää on, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Sbagliando s’impara!” virheitä tekemällä oppii! Ja muistakaa, että viime kädessä italiassa voi aina käyttää käsimerkkejä :).

Enrico Di Nardo, italian tuntiopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia