Liikkuen hyvää ikää!


Elinvoimaa ikävuosiin 

Väestö vanhenee, mutta ovatko lisääntyvät vuodet elinvoimaisia ja miten siihen voi vaikuttaa? Entä mitä elinvoimaisuudella tarkoitetaan, millaista elämänlaatua yhä vanhemmaksi elävät suomalaiset hakevat?

Elämänlaatuun ajatellaan tyypillisesti kuuluvan aineellinen hyvinvointi, läheissuhteet, terveys ja toimintakyky, psyykkinen, emotionaalinen ja kognitiivinen hyvinvointi sekä käsitys itsestä. Hyväksi terveytensä kokevat voivat myös toteuttaa itseään aktiivisemmin kuin muut. Ihmiselle on tärkeää säilyttää arjessaan tunne, että hän osaa ja pystyy hallitsemaan elämäänsä, ja että itsellä säilyy mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja päätöksiä. Yksilötason hyvinvoinnin lisäksi elinvoimaisuudella ja toimintakyvyllä on myös merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä.

Liikunnalla iloa ja toimintakykyä

Voiko liikuntaa harrastamalla ylläpitää toimintakykyään ja lisätä elämänlaatuaan?

Liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi vähentää ja hidastaa vanhenemisen tuomia muutoksia. Hyötyjen lista on pitkä, liikunnalla voi: pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia, edistää terveyttä ja toimintakykyä, vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista, hidastaa lihasvoiman vähenemistä/lihaskatoa, pitää yllä lihasvoimaa ja kestävyyttä, edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön aerobista kuntoa, pitää yllä liikkuvuutta, notkeutta ja myös nivelten hyvinvointia, pitää yllä luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa, parantaa unen laatua ja saada hyvän mielen.

Säännöllisen liikunnan merkitys vanhusten fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä itsenäistä toimintakykyä suojaavana ja edistävänä tekijänä on kiistaton. Mitkä yksilöön ja/tai ympäristöön liittyvät tekijät sitten myötävaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen ja millä tavoin erityisesti vanhusten säännöllistä liikunnan harrastamista voidaan parhaiten edistää?

Aktiivista toimijuutta tukemassa

Ympäristö voi osaltaan tukea liikunnallisuuden kehittymistä. Alun perin ulkokohtaisista lähtökohdista, vaikka muiden painostuksesta aloitettu liikuntaharrastus voi muuttua osaksi omaa toimintaa: siihen, että nauttii liikunnasta ja se on osa yksilön tärkeänä pitämää terveellistä elämäntapaa.  Liikunta-aktiivisuus ja positiivinen suhde liikuntaan voi syntyä yksinkertaisesti myös tavan ja tottumuksen kautta.

Ryhmäliikunnan asiakkaat tulevat vapaaehtoisesti tunnille, mutta voiko ohjaaja vaikuttaa siihen, että seniorit ylläpitävät aktiivista elämäntapaansa?

Nuoremmilla asiakkailla tavoitteet ryhmäliikunnassa liittyvät usein ulkoisiin tekijöihin kuten laihtumiseen tai kiinteytymiseen, myös ulkonäköön ja harrastuksiin liittyvät trendit näkyvät nuorten ryhmäliikunnalle asettamissa tavoitteissa. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajempaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Myös sosiaalisuus, yhdessä tekeminen jonkun muun järjestämänä, näyttäytyy tärkeänä. Eläköityneille ryhmäliikunnan säännöllisyys ja toistuvuus tuo rytmiä arkeen. Ryhmäpaine tuo vaatimusten lisäksi myös turvallisuutta, kaverista pidetään huolta.

Ohjaajan iän tuoma kokemus ja sen näkyminen ohjaajan omassa liikkumisessa tai esimerkiksi musiikkivalinnoissa voi helpottaa suhteen luomista ja tarpeettomien raja-aitojen poistamista. Kun ohjaaja ja ohjattava liikkuvat yhdessä kohti yhteistä tavoitetta, tekemisestä tulee luonnollisempaa ja pakottomampaa, sanalla sanoen motivoivampaa. Luottamuksen rakentuminen ja turvallisen kontekstin luominen on tärkeää. Turvallisessa ympäristössä jumppaajan on helpompaa rakentaa omaa aktiivista ja positiivista minäkuvaa ja motivoitua liikkumaan.

Kehon ja elämän hallintaa

Suomalaisten terveyden kehityksen suunta on hyvä ja valtaosa suomalaisista iäkkäistä nauttii entistä paremmasta terveydestä, hyvinvoinnista ja elämänlaadusta. Yhteisiksi elämänlaadun perustekijöiksi nousevat kyky nauttia elämästä, hyväksi koettu terveydentila, tarmokkuus arjessa sekä myönteinen elämänasenne.

Millä voimme kannustaa ja tukea ikääntyviä itsenäiseen toimintakyvyn ylläpitämiseen? Voimmeko motivoida ikääntyviä säännöllisen liikunnan harrastamiseen ja  lisääkö se ikäihmisten elämänlaatua ja heidän hyvinä kokemiaan elinvuosia?

Elämänarvojen ja laajempien positiivisten seurauksien korostaminen voi tukea motivaation sisäistymistä, sen sijaan, että huomio kiinnitetään jumpan tai liikunnan “pakkoon”. Kokemukseni mukaan ikääntyvät hakevat laajaa kehon ja elämän hallintaa liikunnan kautta, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Mieluisaan ryhmäliikuntaan osallistuminen tuo kaivattua sosiaalisuutta ja rytmiä ikääntyneen arkeen ja tukee heitä samaistumaan muihin elinvoimaisiin senioreihin.  Samaistuneen liikuntamotivaation tukeminen onkin erityisen tärkeää ikääntyneen väestön toimintakyvyn kohentamisessa.

Liikuntaan osallistumisen kynnys täytyy pitää matalana. Ikääntyville tulee olla tarjolla monipuolisia ja turvallisia liikuntapalveluita. Liikuntaa ohjaavien ammattilaisten pitää motivoida senioreita säännölliseen ja omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen valistaen ikääntyviä liikunnan hyödyistä. Aktiiviseen toimijuuteen kannustaminen hyödyttää vanhuksia itseään lisääntyneinä hyväksi kokeminaan elinvuosina, palveluita tarjoavia organisaatioita uskollisen asiakaskunnan kasvuna ja yhteiskuntaa alenevina terveyden- ja sosiaalihuollon kustannuksina.

 

Annukka Honkonen, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto