Arvaa mitä tarkoittaa…

Joskus ennen vanhaan väitetään kieltenopettajan tokaisseen oppilaalle: ”Et saa arvata, sinun pitää tietää!” Kaikki kunnia menneiden aikojen pioneereille kieltenopetuksessa, mutta tuon typerämpää neuvoa ei vierasta kieltä opiskelevalle oikeastaan voi antaa. Kun aloittaa uuden kielen opiskelun, on alkuvaiheessa tietenkin pitkä vaihe, jolloin suurin osa sanoista on ihan uppo-outoja. Silloin pitää vain arvata niin paljon kuin suinkin kykenee!

Maailman kielet eivät ole syntyneet irrallaan ja erillään toisistaan. Siksi niissä on paljon yhteistä ainesta auttamassa rohkeaa arvaajaa. Tehkää vaikka vallankumous Euroopan kielillä: révolution, revolution, revolución, rivoluzione, revolução, revolutsioon tai jotain sinne päin tulee vastaan useimmissa kielissä. Aikuisella oppijalla on yleensä jo jotain kielitaitoa taustalla, ja lisäksi paljon muuta tietoa ja kokemusta, jota kannattaa hyödyntää kieliä opiskellessa. Noiden tietojen herättely ja aktivointi on työväenopiston kursseilla paikoillaan.

Itse opetan ranskaa ja espanjaa, ja romaanisten kielten opettajalla kielten sukulaisuus tulee tunneilla puheeksi ihan spontaanistikin. Kaikkihan me esimerkiksi tiedämme aika monta italian sanaa, vaikka emme olisi kieltä koskaan opiskelleetkaan. Vaikka en ehkä suosittelisi aloittamaan espanjan ja italian alkeiskurssia samana syksynä, niin yleisesti ottaen mielestäni pelätään aivan liikaa sitä, että kielet jotenkin menisivät sekaisin. Eihän se nyt ole kovinkaan vaarallista, kunhan saa viestin välitetyksi, ja sitä paitsi sellainen kyllä karsiutuu itsestään pois, kun jatkaa opintoja hieman pidemmälle. Sekaantumisen haitat ovat joka tapauksessa huomattavasti pienempiä kuin ne edut, joita sukulaiskielten toisilleen tarjoama tuki antaa. Sanaston oppiminen on varsinkin aikuisopiskelijalle se kovin työ, ja kaikki oikotiet onneen kannattaa käyttää ja hyödyntää arvaustaitoa, jonka muiden kielten tuntemus tuo.

Ihan uuden kielen oppiminen on aina hyvää älyllistä voimistelua, ja voi myös avartaa maailmankuvaa. Ainakin oppija joutuu kyseenalaistamaan monia asioita, joita voi äidinkielensä perusteella pitää itsestäänselvyyksinä. Muistan hyvin, kuinka opiskeluaikoinani kävin japanin kurssilla ja olin järkyttynyt siitä, ettei kielessä ole monikkoa. Mutta hyvin japanilaiset tuntuvat selviävän, eikä japani ole edes tuossa asiassa ainutlaatuinen. Pienempiä ahaa-elämyksiä tulee vastaan tutummissakin kielissä. Työväenopiston laajasta kielivalikoimasta löytyy kokeiltavaa, kun vain rohkaisee mielensä. Sieltä voi aueta kokonainen uusi maailma.

Kieltenopiskelun kiehtovuus on myös siinä, että opiskelija huomaa, kuinka huonosti sanat eri kielissä loppujen lopuksi vastaavat toisiaan. Kysymykseen ”mitä on X sillä kielellä?” on melkein aina vastauksena ”riippuu asiayhteydestä”. Sellaista yksi-yhteen-vastaavuutta on aika hankala löytää, ja sen tähden tietokoneet ovat edelleen aika onnettomia kielenkääntäjiä. Juuri sen vuoksi kieltenopiskelu onkin niin kiehtovaa. Siinä ollaan inhimillisen toiminnan ytimessä. Arvataan ja yhdistellään tietoja – ja viesti aukeaa!

 

Olli Rantala, tuntiopettaja
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *