Jos menee jauhot suuhun, niin tehdään niistä kakku!

 

Moka on lahja, kuten teatteri-improvisaatiossa sanotaan. Sen ajattelun omaksuminen on kuitenkin usein aluksi helpommin sanottu kuin tehty. Voi olla vaikea olla välittämättä mokista ja antaa palaa esiintymistilanteessa. Varomme epäonnistumista ja yritämme pitää yllä fiksun aikuisen kuorta. Elämän aikana on ehkä tullut kasattua useita selviytymisstrategioita, joilla varomme epäonnistumisia: ehkä kieltäydymme kokonaan edes yrittämästä tai selittelemme etukäteen olevamme sairaita eikä aikaa valmistautumiseen ole ollut. Tai sitten lyömme koko tilanteen läskiksi vitsailun kautta: enhän minä tätä edes oikeasti yritä. Tai teemme kaiken mahdollisimman pienesti, ettei epäonnistumista huomaa, tai riskit siihen ovat mahdollisimman pienet.

Joskus kaikki ympärillä olevat ihmiset niin improvisaatiokurssilla kuin muussakin elämässä tuntuvat olevan kaikin puolin luovia ja rohkeita: oikeat sanat löytyvät joka tilanteessa ja huumori kumpuaa luonnostaan. He eivät näytä jännittävän toisia ihmisiä, vaan juttelevat rennosti kaikkien kanssa ja ovat vielä niin luoviakin, kun maalaavat, musisoivat ja tekevät kaikkea mahdollista.

Samalla kuitenkin osa kokee, että kokeillessaan mitä tahansa syntyy taas vain pientä pihinää ja ahdistavia tyhjiä sekunteja samalla kun aivot sumenevat, eikä mitään keksi. Ideoita kyllä ehkä tulee, kun oma vuoro on ohi, mutta ei silloin kun pitäisi.

Teatteri-improvisaatiossa pyritään kuitenkin kohti heittäytymistä, iloista mokaamista, rentoa vuorovaikutusta ja hetkessä elämistä ilman ennakkosuunnittelua. Joskus tuo voi tuntua hyvin kaukaiselle tavoitteelle. Teatteri-improvisaatiossa pääsee siedättämään itseään esiintymisen kanssa, totuttautumaan leikkiin ja siihen, että absoluuttisia oikeita vastauksia ei ole. Tähän tarvitaan luonnollisesti turvallinen ja kannustava ilmapiiri kursseilla. Epäonnistumisen pelko ja jännittäminen on hyvä tiedostaa niin yhteisesti kursseilla kuin yksinkin. Asioita voi myös pohtia lukemalla erilaisia improvisaatiosta kirjoitettuja kirjoja ja harjoittamalla omaa mieltään hyväksymään virheetkin. Kun sanoo kyllä kieltäytymisen sijaan pääsee improvisaatiossa ja elämässä kohti seikkailuja, vaikka se välillä vähän pelottaisikin. Ja joskus voi käydä niin, että ”mokaakin”, menee jauhot suuhun. Mutta moka on moka vasta jos siihen niin suhtaudutaan. Idea on huono vasta kun se sellaiseksi tuomitaan, eikä sitä hyväksytä ja kehitetä eteenpäin. Suu täynnä jauhoja voi kääntyä joksikin ihan uudeksi ja hienoksi, jos sen ajattelee lahjana virheen sijaan. Jauhoista voi tehdä vaikka kakun!

Teksti ja video: Anita Dahlström, teatterin ja ilmaisutaidon tuntiopettaja, Espoon työväenopisto

Ihmisiä etäyhteyksien päässä

Teatterin tuntiopettaja Anita Dahlström

”Eiiii. Jos nyt oikein ymmärsin niin työväenopistojen koulutus keskeytetään!”

Erään ystävän hätääntynyt viesti tavoitti minut eräänä maaliskuisena perjantai-iltana. Hän on yhdessä pääkaupunkiseudun opistossa opiskelijana, minä taas toisaalla opettajana. Seurasi hämmennys, vaikka tokihan harrastusten keskeytyminen koronan takia oli odotettavissa. Sitten viestittelyä yhden oman kurssin opiskelijoiden kanssa. Meillä oli ensi-ilta lähestymässä. Mitä nyt? Emme näe enää? Entä esitykset? Ei ehditty hyvästellä! Saadaanko asioita ja esityksiä vietyä jossain vaiheessa loppuun?

Sitten päiviä myöhemmin huojentunut viesti ystävältä: ”Kurssini jatkuukin etänä! Jee!”.

Minäkin pääsin jatkamaan improkursseja etänä. Toisessa kurssissa esitykset siirtyivät tulevaisuuteen, joten toive jälleennäkemisestä ja asioiden loppuun viemisestä elää. Imrovisaation opiskelijani ilostuivat lääkkeestä impron vieroitusoireisiin. Onhan tämä etäyhteyksien päästä improilu sentään parempi kuin ei ollenkaan! Kaikki eivät toki voi, halua tai jaksa luoda laitteiden välityksellä yhteyttä toisiin, tai kokevat koko asian hieman outona. Ymmärrettävää sekin.

Ensimmäisellä kerralla linjoille ilmestyy hieman hämmentyneen näköisiä tuttuja kasvoja. Taustalla vilisee koiria, kissoja, tauluja ja muuta oman kodin tavaraa. Osa on kotoisammin kotivaatteissaan. Jutut kuitenkin jatkuvat samaan tapaan. On iloa toisten näkemisestä, vaikkakin etäyhteyksien päässä. Yksi kertoo ulkona satavan lunta, toiset kurkkivat omista ikkunoistaan, että ei meillä vaan, vielä ainakaan. Toinen sanoo näiden improkertojen piristävän muuten melko yksinäistä arkea.

Teatterin ja etenkin improvisaation tekeminen on vuorovaikutusta, eikä se etäyhteyksien päästä ole aina ihan helppoa. Kuitenkin improvisaatioissa keksitään videoyhteyksien avulla tarinoita yhdessä, tehdään pieniä kohtauksia ja vaikka improvisoidaan lehdistötilaisuuksia, joissa tilaisuuden pitäjän pitää arvata muiden sanomisista kuka hän on ja mitä on tehnyt. Korona on mukana tavalla tai toisella lähes kaikissa improissa varsinkin muutamilla ensimmäisillä kerroilla. Onhan se muokannut elämäämme kovasti. Jos improvisaation paikka on ravintola tai ostoskeskus, tulee siitä heti mieleen miten nykytilanne siihen tilanteeseen vaikuttaa. Eihän sitä voi ravintolaan jäädä olemaan lähekkäin, ruuat täytyy noutaa mukaan! Ostoskeskuksissa asiakkaita täytyy varjella koronalta!

Hartiat jumivat tietokoneen äärellä olemisesta ja ulkoilmaa ei aina pääse tarpeeksi haistelemaan, mutta ilo toisten ihmisten kohtaamisesta, vaikkakin vain videokuvan välityksellä, helpottaa eloa. Elämä jatkuu. Harrastukset ja työt muuttavat muotoaan vähäksi aikaa, mutta ihmiset säilyvät, vaikkakin etäyhteyksien päässä.

Teksti ja kuva: Anita Dahlström, teatterin ja ilmaisutaidon tuntiopettaja, Espoon työväenopisto

Komiikan koulu – lyhyt oppimäärä hauskuuteen

Nauru pidentää ikää sanotaan, totta vai tarua? Ilman naurua olemisen sietämätön keveys muuttuisi hetkessä elettävän elämän sietämättömäksi raskaudeksi. Me tarvitsemme huumoria!

Mikä meitä naurattaa?
Kaikenlainen koheltaminen, fyysiset törmäilyt, kummalliset sattumukset, absurdit tapahtumat, omat ja toisten heikkoudet, pelkojen ja toiveiden toteutumat hauskasti kerrottuna. Sujuvasti vaihdamme Commedia dell´artesta slapstickiin, screwballkomediasta farsseihin. Alun perin komedia tarkoitti näytelmää, jolla on onnellinen loppu. Nykyään komedia mielletään humoristiseksi näytelmäksi. Puhuessamme koomisesta viittaamme kaikenlaiseen humoristiseen ilmaisuun.

Keskiajalla narrilla oli erityinen asema. Hänen tehtävänsä oli viihdyttää hallitsijaa. Hän oli ainoa, jolla oli lupa irvailla hallitsijan ja hoviväkeen kuuluvien aatelisten kustannuksella, saamatta rangaistusta. Keskiajan hallitsijoiden tapaan mekin pidämme humoristeista, suorastaan rakastamme heitä Pekasta ja Pätkästä Uuno Turhapuroon, Charlie Chaplinin kulkurista Pokka pitää sarjan Hyacinth Bukect:hen. Koomikoita ja komedienneja, jotka paljastavat meille meidän todelliset kasvomme.

Humoristi omaa lahjan. Humoristinen elämänasenne on peili, joka paljastaa ihmisen ja maailman raadollisuuden. Huumori paljastaa heikkoutemme. Nauru vapauttavalla voimallaan auttaa meitä käsittelemään elämän kummallisuuksia ja kestämään niitä.

Huumori on hulluutemme sulattamo. Me tarvitsemme huumoria kotona, kouluissa ja työpaikoilla. Se poistaa väliltämme jännitteitä, pelkoja, estää tiukkapipoisuutta, vähentää armottomuutta ja lisää armeliaisuutta. Nauraminen yhdessä toisten kanssa lisää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

Huumorilla on paikkansa niin arjessa kuin juhlassa, ruokapöytäkeskustelussa kuin juhlapuheessakin. Huumori on yhteisöllisyyden kasvualusta. Parhaimmillaan huumori on aitoa, lämminhenkistä ja välittävää, huonoimmillaan ylenkatsovaa, vähättelevää ja ristiriitoja lisäävää. Huonon huumorin taustalla voi olla paha tarkoitus tai taitamaton vinoilija. Joskus vastaanottajassakin ilmenee ymmärryksen puutetta eikä elon kolhuissa vahingoittunut tunnista huumorin nyansseja. Taiten tulee humoristin lahjaansa käyttää!

Lähde seuraamaan Espoon työväenopiston teatteriaineiden opettajien ja opiskelijoiden tekemiä koomisia videoita.

Sarjan aloitti näyttelijä, ohjaaja Henna Hakkaraisen neljän videon Karanteeninkaltainen klovnikurssi. Niissä Gertrud -klovni johdatteli meitä klovnerian ’perushommeleihin’. Hurmaavan haastava Gertrud toi esille klovnerian ristiriitaisuuksia. Klovnikurssin löydät Youtubesta Oppiminen Omniassa -kanavalta 

Tällä viikolla starttaa Keskiviikon sketsi, tuulahduksia tunneilta. Pääset katsomaan seinien kätkemää: oppilaiden kirjoittamia, kuvaamia ja näyttelemiä sketsejä.

Lopuksi Opistoteatterin ohjaaja, käsikirjoittaja Heikki Häkkä tarjoaa sinulle mahdollisuuden kokea heittäytymisen hauskuutta ja improvisoinnin iloa.

Lähde mukaan hauskuuden alkulähteille.

Olkaa kuulolla, tavataan verkossa.

Sari Tenhunen, kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettaja

Karanteeninkaltainen klovnikurssi

Keväällä 2020 Espoon työväenopistossa, Omniassa piti olla Klovnerian peruskurssi, jonka opettaja
olisin ollut. Harmillisesti koronaviirus pyöräytti maailman sekaisin ja näin kurssi, jonka
opettamisesta olen suuresti nauttinut, jouduttiin perumaan. Koska näin ikävästi kävi, Omnia pyysi
minua tekemään muutamia videoita otsikolla ”Klovneria”.

Hmm, hetken olin tehtävän edessä täysin hämmennyksissä, mitähän ihmettä se voisi olla. Mikä
sisältö? Mikä tavoite? Mites se kuvaus ja editointi? Haasteita riitti.

Lähdin työstämään minulle heitettyä haastetta miettimällä asioita, jotka minun mielestäni ovat
klovneriassa keskeisiä. Päädyin kuuteen keskeiseen seikkaan, joiden ympärille hahmottelin videot.
Tietenkään klovneria ei tyhjene näihin kuuteen seikkaan, vaan klovneria on moneen suuntaan
ulottuva runsauden sarvi, ihan niin kuin elämä itsessään. Näin kuitenkin syntyi
videosarja ”Karanteeninkaltainen klovnikurssi osat I – IV”. Toivottavasti jaksat katsoa ne ja saat
niistä iloa elämääsi.

Laitoin jokaisen videon alkuun saman selostuksen, mistä klovneriassa mielestäni on kyse. Näin
katsoja voi peilata näkemäänsä jonkun asian kautta ja mahdollisesti vielä oppia jotain.

Videoiden alussa oleva teksti on tässä: ”Klovni on optimistinen, positiivinen eikä koskaan opi
virheistään. Me kaikki olemme kauniita, älykkäitä ja vahvoja. Sen lisäksi meillä kaikilla on
heikkouksia ja naurettavia puolia. Kun niiden annetaan tulla esiin, syntyy jotakin hauskaa.
Klovneria on heikkouksien kääntämistä vahvuudeksi. Klovni on vilpitön, viaton ja välitön. Sen
lisäksi klovnit ovat leikkisiä, lapsenomaisia, moraalittomia, vastuuttomia, oikukkaita, outoja,
tuhoisia, kaoottisia tai anarkistisia.” Sitten lähtee varsinainen video, jossa oma klovnihahmoni
Gertrud seikkailee.

Seuraavaksi avaan hieman noita kuutta pointtia, jotka päädyin ottamaan mukaan videoihin.

Hämmennys – Klovni ihmettelee kaikkea mitä hän maailmassa kohtaa. Hämmentävää – niin sen
kuuluu ollakin. Klovni syntyy ja syttyy eloon juuri noissa hämmennyksen hetkissä. Pyri
tunnistamaan oma hämmennyksen tila ja luota siihen. Myönnetään, se on aika vaikeaa.

Hengitä – Keskeistä, jotta elämä ylipäätään voi toteutua. Kun ihminen hengittää ulos, keho
rentoutuu, rentouden tilan löytäminen on klovnerian perus juttu.

Pienet jutut – Klovni kehittyy pienistä jutuista eteenpäin. Voi esimerkiksi tutkia mikä kehon osa
johtaa liikettä ja mitä se tuo tullessaan. Millainen ääni klovnilla voisi olla jne.

Spontaanius – Klovnin ikuinen haaste on harjoittaa itseä löytää peli ja leikki missä ja mistä tahansa.
Arvosta ja kunnioita omaa spontaaniutta ja iloa leikkiä.

Kontakti – Klovni pyrkii aina kontaktiin. Toinen klovni on klovnin paras kaveri. Paitsi että yleisö on
kaikkein paras kaveri. Yleisökontakti on suoraa ja nopeaa ja kaikki mitä klovni tekee, peilataan
yleisön kautta. Klovnin jatkuva harjoittelun aihe on reagoida yleisöön.

Läsnäolo – Ole elävä, elä hetkessä, reagoi, hengitä, hämmenny, toimi spontaanisti, kehitä
vuorovaikutustaitoja suhteessa itseen ja suhteessa yleisöön. Läsnäolo on tärkeää ja keskeistä
kaikessa esiintymisessä, niin myös klovneriassa.

Karanteeninkaltaisen klovnikurssin tekeminen on ollut minulle itselle myös hieno oppimisprosessi.
Olen oppinut matkan varrella kuvaamaan kännykällä ja editoimaan. Tämä ehkä myös näkyy siinä
millaisia osat ovat ja hyvä niin. Aina on mahdollisuus oppia uutta, kun sanoo kyllä.

Toivotaan, että poikkeusolot aikanaan menevät ohi ja opetus palautuu normaaliin tilaan.
Klovnerian peruskurssi on tarjolla Espoon työväenopistossa syksyllä 2020, eikä tässä vielä
kaikki! Klovnerian jatkokurssi on myös tulossa syksyyn 2020. Toivottavasti näemme kursseilla.
Ihmetellään silloin maailmaa klovnin silmin ja hämmästellään tätä kaikkea!

Hyvää kevättä!
Toivottaa, Henna
Karanteeninkaltaisesta olosuhteesta

 

 

A true artist is not one who is inspired but one who inspires others – Salvador Dali

Kuvataideopiskelijoiden yhteisteos
Yksityiskohta akryylimaalauskurssin yhteisteoksesta ”Syvyyden pinta”, akryyli ja pleksi. Teos oli esillä kuvataideopiskelijoiden yhteisnäyttelyssä Espoon kulttuurikeskuksessa 2017.

Tänään vietämme kansainvälistä taiteilijoiden päivää. Tiesitkö, että meillä Espoon työväenopistossa työskentelee kymmeniä alansa ammattilaisia, joiden päätyö on taiteilijuus ja sivutoimenaan he toimivat kurssiemme opettajina? Meiltä löytyy kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjailijoita, laulajia, koreografeja, näyttelijöitä jne. He rikastuttavat pedagogista vapaan sivistystyön kenttäämme ja toimivat inspiraation lähteinä monille opiskelijoillemme. Ohesta löydät muutamien opettajiemme kotisivuja, joista pääset kurkkaamaan heidän ilmaisutapojaan, tekniikoitaan ja ajatuksiaan.

Itse kirjoitin aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen esseeni aiheesta: ”Voiko taide muuttaa maailmaa?”. Olin silloin taideopintoja kohti tähtäävä nuori idealisti, mutta edelleen koen kuitenkin elähdyttäviä hetkiä, näen muutoksen ja liikutuksen ihmisessä ja yhteisöissä taiteen äärellä. Taide ja taiteilijat ovat usein edellä aikaansa, taide herättelee, kysyy, kommentoi ja haastaa. Esseeni ansaitsi sen ainoan laudaturini ja kyllä -vastaus elää mielessäni edelleen.

Omassa työssäni olen saanut inspiroitua taiteilijoista ja erityisesti taiteen harrastajista ja yhdessä opiskelijoiden kanssa koetuista ahaa-elämyksistä, hetkistä, kun silmät avautuvat uuteen maailmaan ja näkemiseen.

Kuvataide

Tatu Vuorio, Tiia Matikainen, Kaija Poijula, Maaria Märkälä, Marja Mali, Tero Hytönen,

Mika Törönen, Kati Vuorento, Rozalia Janovic, Mikko Kirjavainen, Helka Immonen,

Sirkku Ala-Harja,  Metta Savolainen, Karoliina Tuovinen, Heikki Portaankorva,

Anni Kuula, Tytti Korin, Susanna Suikkari, Eeva-Riitta Vilkuna, Kirsi Tiittanen, Li Xinsheng

Kirjallisuus ja teatteri

Anita Dahlström, Henna Hakkarainen, Heikki Häkkä, Laura Honkasalo, Tuija Kuha, Johanna Venho, Pete Harju

Käsityö

Raija Rastas, Nina Lehos, Pia Jull, Miira Zukale, Suvi Hänninen

Musiikki

Pia Freund, Aapo HeinonenSauli Saarinen, Laura Kuisma, Tytti Arola, Ilkka von Boehm

Teksti: Taija Rahikkala, koulutusvastaava, kuvataiteen suunnittelijaopettaja
Kuvat: Taija Rahikkala

 

Ryhmässä uskaltaa heittäytyä

Niko Leppänen aloitti syksyllä stand up -komiikan kurssin. Hänen tyttöystävänsä oli poiminut matkaansa työväenopiston esitteen, josta Niko löysi kiinnostavan aiheen: ”Nyt on kurssi, jota voisi koittaa!” Näin hän päätyi elämänsä ensimmäiselle työväenopiston kurssille.

Stand up -komiikka vaatii rohkeutta mennä yleisön eteen omana itsenään. Nikon mielestä kurssilla on muotoutunut turvallinen ympäristö ja yhteisö, jonka edessä on helpompi heittäytyä ja kokeilla rajojaan. Tutussa ryhmässä on helpompi ottaa esiintymisen ensiaskeleita. Opettajalta ja muilta opiskelijoilta saa kannustusta ja rohkaisua oman esityksen hiomiseen.

Nikon kokemuksen mukaan kurssi haastaa ja suorastaan pakottaa luovaan ajatteluun, keksimään ja leikkimään. Stand upin komiikka syntyy arjesta. Oman komiikkaesityksen sisältöjen miettiminen innostaa ja aktivoi näkemään omaa arkea uusin silmin ja eri perspektiivistä.

Katso alkavat teatteri-, kirjallisuus- ja ilmaisukurssit ilmonet-palvelusta