Opiskelijasta tuli opettaja: mistä tarinani alkoi

Kuva: Domenico Pardo

Olen 40-vuotias italialainen mies ja olen asunut Suomessa melkein 6 vuotta. Muutin Suomeen ”rakkauden vuoksi”. Puolisoni, joka on kotoisin Unkarista, löysi työpaikan Suomesta (lääkärinä). Tulin tänne hänen perässään. Meidän ensimmäinen asuntomme sijaitsi Alajärvellä, joka on pieni kaupunki Etelä-Pohjanmaalla.

Huomasin heti, että elämä siellä oli aivan erilaista kuin Italiassa. Vähän väkeä kadulla, laajoja luontoalueita, eikä koskaan melua. Alussa se oli tietysti ”vaikeaa” minulle, vaikka puheliaana ihmisenä juttelin paljon paikallisten ihmisten kanssa.

Kun minun ensimmäinen kielikurssini alkoi Seinäjoella (kotoutumiskoulutuksessa), kaikki yhtäkkiä muuttui: kansainvälisessä ryhmässä, upeassa rakennuksessa ja tehokkaiden opettajien kanssa opin suomen kieltä nopeammin kuin odotin.

Lisäksi maahanmuuttajakoulutus antoi meille työharjoittelumahdollisuuksia. Menin peruskouluun (ala-asteelle) ”apuopettajaksi” (koulukäyntiavustajaksi, tarkemmin sanottuna), koska rakastan työskennellä lasten kanssa. Samaan aikaan mietin, että heidän kanssaan oppiminen sujuisi mukavasti. Ja totta se oli! Mahtavat fiilikset sekä kielitaitoni kasvoivat nopeasti ”käsi kädessä”.

Muutimme sitten Seinäjoelle, jossa asuimme noin kaksi vuotta. Seinäjoki on isompi kuin Alajärvi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ihmisiin tutustumista varten. Seinäjoki on kasvava kaupunki ja kuuluisa siitä, että sen keskustassa on muutamia Alvar Aallon töitä, joista kuuluisin on Lakeuden Risti.

Seinäjoella kävin myös stadionilla, koska supi-italialaisena seuraan mielelläni jalkapalloa. Stadionilla tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja opin paljon suomalaisesta urheilukulttuurista ja arkielämästä. Vuonna 2015 paikallinen joukkue SJK (Seinäjoen Jalkapallokerho) voitti mestaruuden ensimmäistä kertaa historiassa: juhlat ja fiilikset olivat silloin upeita ja unohtumattomia!

Samaan aikaan työelämäni alkoi, koska olin töissä italian kielen opettajana Alajärven kansalaisopistossa: kokemus oli mahtava! Minulle merkitsi paljon opettaa omaa kieltä ja kulttuuria, ja oppia joka kerta jotain uutta. Huomasin pian, että Suomen koulumaailma sopii minulle hyvin, joten kun valmistuin koulusta ja pääsin läpi YKI-testin (Yleinen kielitutkinto eli YKI-tutkinto on aikuisille tarkoitettu kielitutkinto), päätin hakea yliopistoon.

Osallistuin pääsykokeisiin ja onneksi kaikki meni ”niin kuin Strömsössä”. Rupesin opiskelemaan Suomen kieltä ja kulttuuria (ja kasvatustiedettä ja tietysti Italialaista Filologiaa) Helsingin yliopistossa. Uusi polku ja uusi haaste, minkä ansiosta olen nyt enemmän itsevarma ja ylpeä siitä, mitä olen tehnyt ulkomailla ja vieraalla kielellä (suhteellisen) lyhyessä ajanjaksossa!

Katsellessani elämääni taaksepäin huomaan, että jokainen tehtävä on vahvistanut minua. Hymyilen ja ajattelen, että opettajana ei saa koskaan unohtaa, että me kaikki olimme (ja olemme edelleen monesta eri syystä) opiskelijoita.

 

Domenico Pardo, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Teksti ja kuva: Domenico Pardo

Eläköön monikielinen Eurooppa!

Tiesitkö, että maailmassa on 6000–7000 kieltä? Meillä Euroopassakin on noin 225 alkuperäiskieltä, mutta edustettuna on silti vain muutama prosentti kaikista maailman kielistä. Useimmat eurooppalaiset kielet kuuluvat joko germaaniseen, romaaniseen tai slaavilaiseen kieliryhmään, mutta maahanmuuton seurauksena koko Euroopasta on tullut todella monikielinen. Elävä kieli ei ole suljettu, stabiili systeemi, vaan eri kieli tuo aina eri näkökulman elämään. Kuinka monia kieliä sinä osaat?

Kielet ovat toisilleen sukua samaan tapaan kuin perheenjäsenet; saman kieliperheen jäsenistä saatat löytää toisiaan muistuttavia sanoja ja ilmauksia tai kielioppirakenteita. Mitä läheisempää sukua kieli toiselle on, sitä enemmän voit löytää yhtäläisyyksiä (vertaa esimerkiksi viroa ja suomea tai espanjaa ja italiaa). Jos vaikkapa viro ja suomi ovat kieliperheen pohjoisia sisaruksia, olisiko unkari kenties suomen eteläinen pikkuserkku? Ja latina mahdollisesti kaikkien kielten esiäiti.

Ajattelun välineitä ja yhteisymmärryksen työkaluja

Syyskuun 26. päivä juhlitaan vuosittaista Euroopan kielten päivää. Tämä kielten virallinen juhlapäivä on ollut kalentereissa jo vuodesta 2001 lähtien. ”Euroopan neuvosto kannustaa kaikkien 47 jäsenvaltionsa 800 miljoonaa asukasta opiskelemaan lisää kieliä kaikenikäisinä” elinikäisen oppimisen periaatteita korostaen. ”Euroopan neuvosto tukee koko Euroopan monikielisyyttä ja on vakuuttunut, että kielellinen monimuotoisuus on kulttuurienvälisen yhteisymmärryksen työkalu ja maanosamme rikkaan kulttuuriperinnön avaintekijä.” (Euroopan kielten päivän internetsivut.)

Mielenkiintoinen tieto on myös se, että monissa kielissä on yli 50 000 sanaa, mutta yksittäiset puhujat käyttävät vain murto-osaa koko sanaston laajuudesta. Arkipuheessa tyypillinen kielenpuhuja käyttää toistuvasti vain muutamaa sataa eri sanaa. Nykysuomen sanakirjassa on 210 000 sanaa, joista suurin osa on kylläkin yhdyssanoja. Voisimme varmaankin tavoitella entistä vivahteikkaampaa kielen käyttöä. Kieli on ajattelun väline; kertooko yksinkertaistuva kieli ajattelumme yksipuolistumisesta?

Opi puhumalla

Vieraan kielen sanoja oppii parhaiten käyttämään ääneen harjoittelemalla; jos ei opiskeltavan kielen natiivipuhujia satu olemaan tuttavapiirissä, voi kieltä harjoitella myös vaikkapa kielikursseilla tai internetin avulla. Espoon työväenopistossa on mahdollisuus opiskella vuosittain noin kahtakymmentä eri kieltä.

Parhaiten oppii toki paikan päällä ja itse kieltä aktiivisesti käyttäen. Joukko Espoon työväenopiston espanjan opiskelijoita lähteekin kanssani tulevana sunnuntaina rohkeasti Madridiin viikon mittaiselle kielimatkalle kokeilemaan, miten kauas opiskeltavan kielen siivet kantavatkaan. Upeaa ajatella, että jokainen siivenisku vie vain korkeammalle.

Hyvää viikonloppua! Trevligt veckoslut! Have a nice weekend! Schönes Wochenende! Bonne fin de semaine ! ¡Buen fin de semana! Buon weekend! Hezký víkend! Head nädalalõppu!

Eveliina Allonen, kielten suunnittelijaopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Rohkeita kokeilijoita

Viis iästä tai oppiarvosta! Aika ajoin voi mielen täyttää kaipuu itsensä uudelleen tarkasteluun oppijana. Viriää halu laittaa itsensä likoon ja kääntää katseensa sinne, mistä päin kuulee kutsun kantautuvan.

Espoon työväenopiston taiteen perusopetus kutsuu vuosittain aikuisia opiskelijoita taiteen oppimisen äärelle. Kutsuun vastataan. Itseilmaisu, käsillä tekeminen ja kaikenlaisen kulttuuriin, taiteeseen ja osaamiseen liittyvän itsensä kasvattamisen halu on suuri. Motiivi voi löytyä wellness-kulttuurista; elämänlaadun ja valintojen suuntaamisesta itselle merkityksellisiin ja antoisiin sisältöihin. Vaikuttimet opintoihin hakeutumiseen voivat myös löytyä työelämän ja siinä jaksamisen tarpeista. Niin tai näin, taiteen perusopiskelijoiden ryhmä löytää itsensä useammalle vuodelle sijoittuvista, tasolta toiselle etenevistä opinnoista, jotka tarjoavat monta mahdollisuutta kasvuun ja oppimiseen.

Kerron tässä kirjoituksessa esimerkkinä kuvataiteen perusopinnoissa opiskelevien kokemuksia. Opiskelijat ovat opinnoissaan tulleet tutuiksi monien erilaisten tekniikoiden ja tekemisen, estetiikan ja nykytaiteen ilmiöiden kanssa.

Oppiminen parhaimmillaan on sitä, kun turvallisen ryhmän tuella, innostuneen opettajan kera ryhdytään tekemään asioita, joista ei ennalta ole paljoakaan tietoa, taitoa tai kokemusta. Taiteen ollessa oppimisen viitekehyksenä, oma kehittyvä ilmaisu kohtaa monenlaisia teknisiä ja taidollisia haasteita. Tässä mukana oleminen on rohkeaa ja aina niin palkitsevaa oppijoilleen.

Tänä syksynä kuvataiteen perusopiskelijat ovat ryhtyneet yhteistyöhön musiikin sävellyskurssin kanssa. Monitaiteisista aineksista syntyy monitaiteinen teos; iPadeillä kuvattu iMoviella editoitu videoesitys, jossa liikkuva kuva ja musiikki muodostavat kokonaistaideteoksen.

Opiskelijat ovat saman aikaisesti oppimassa uusinta teknologiaa, elokuvakerronnan estetiikkaa ja digitaitoja. Moni opiskelija kohtaa ensimmäistä kertaa digitaalisten välineiden mahdollisuudet oman ilmaisun tuottamisessa. Oma visuaalinen teos syntyy reflektiona musiikin tarjoamaan inspiraatioon. Niin koukuttavaa. Ja editointityökalun oppiminen pitää otteessaan niin, että oppitunneilla ajantaju katoaa ja työskennellään palkitsevassa flow-tilassa.

Tämän opintojakson tuotoksen voi nähdä Luova ja kuriton mieli videoteoksessa. Toisen osuuden tuohon videoteokseen ovat tehneet käsityön taiteen perusopiskelijat yhteistyössä Tapiolan lausujien ja Runoriihi-kurssin opiskelijoiden kanssa. Ensiesitys Tapiolassa Itätuulenpiha 1 lauantaina 21.9. klo 13 alkaen.

Minna Kattelus, kuvataiteen suunnittelijaopettaja, pedaopettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

Ryhmässä uskaltaa heittäytyä

Niko Leppänen aloitti syksyllä stand up -komiikan kurssin. Hänen tyttöystävänsä oli poiminut matkaansa työväenopiston esitteen, josta Niko löysi kiinnostavan aiheen: ”Nyt on kurssi, jota voisi koittaa!” Näin hän päätyi elämänsä ensimmäiselle työväenopiston kurssille.

Stand up -komiikka vaatii rohkeutta mennä yleisön eteen omana itsenään. Nikon mielestä kurssilla on muotoutunut turvallinen ympäristö ja yhteisö, jonka edessä on helpompi heittäytyä ja kokeilla rajojaan. Tutussa ryhmässä on helpompi ottaa esiintymisen ensiaskeleita. Opettajalta ja muilta opiskelijoilta saa kannustusta ja rohkaisua oman esityksen hiomiseen.

Nikon kokemuksen mukaan kurssi haastaa ja suorastaan pakottaa luovaan ajatteluun, keksimään ja leikkimään. Stand upin komiikka syntyy arjesta. Oman komiikkaesityksen sisältöjen miettiminen innostaa ja aktivoi näkemään omaa arkea uusin silmin ja eri perspektiivistä.

Katso alkavat teatteri-, kirjallisuus- ja ilmaisukurssit ilmonet-palvelusta