Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

A true artist is not one who is inspired but one who inspires others – Salvador Dali

Kuvataideopiskelijoiden yhteisteos
Yksityiskohta akryylimaalauskurssin yhteisteoksesta ”Syvyyden pinta”, akryyli ja pleksi. Teos oli esillä kuvataideopiskelijoiden yhteisnäyttelyssä Espoon kulttuurikeskuksessa 2017.

Tänään vietämme kansainvälistä taiteilijoiden päivää. Tiesitkö, että meillä Espoon työväenopistossa työskentelee kymmeniä alansa ammattilaisia, joiden päätyö on taiteilijuus ja sivutoimenaan he toimivat kurssiemme opettajina? Meiltä löytyy kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjailijoita, laulajia, koreografeja, näyttelijöitä jne. He rikastuttavat pedagogista vapaan sivistystyön kenttäämme ja toimivat inspiraation lähteinä monille opiskelijoillemme. Ohesta löydät muutamien opettajiemme kotisivuja, joista pääset kurkkaamaan heidän ilmaisutapojaan, tekniikoitaan ja ajatuksiaan.

Itse kirjoitin aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen esseeni aiheesta: ”Voiko taide muuttaa maailmaa?”. Olin silloin taideopintoja kohti tähtäävä nuori idealisti, mutta edelleen koen kuitenkin elähdyttäviä hetkiä, näen muutoksen ja liikutuksen ihmisessä ja yhteisöissä taiteen äärellä. Taide ja taiteilijat ovat usein edellä aikaansa, taide herättelee, kysyy, kommentoi ja haastaa. Esseeni ansaitsi sen ainoan laudaturini ja kyllä -vastaus elää mielessäni edelleen.

Omassa työssäni olen saanut inspiroitua taiteilijoista ja erityisesti taiteen harrastajista ja yhdessä opiskelijoiden kanssa koetuista ahaa-elämyksistä, hetkistä, kun silmät avautuvat uuteen maailmaan ja näkemiseen.

Kuvataide

Tatu Vuorio, Tiia Matikainen, Kaija Poijula, Maaria Märkälä, Marja Mali, Tero Hytönen,

Mika Törönen, Kati Vuorento, Rozalia Janovic, Mikko Kirjavainen, Helka Immonen,

Sirkku Ala-Harja,  Metta Savolainen, Karoliina Tuovinen, Heikki Portaankorva,

Anni Kuula, Tytti Korin, Susanna Suikkari, Eeva-Riitta Vilkuna, Kirsi Tiittanen, Li Xinsheng

Kirjallisuus ja teatteri

Anita Dahlström, Henna Hakkarainen, Heikki Häkkä, Laura Honkasalo, Tuija Kuha, Johanna Venho, Pete Harju

Käsityö

Raija Rastas, Nina Lehos, Pia Jull, Miira Zukale, Suvi Hänninen

Musiikki

Pia Freund, Aapo HeinonenSauli Saarinen, Laura Kuisma, Tytti Arola, Ilkka von Boehm

Teksti: Taija Rahikkala, koulutusvastaava, kuvataiteen suunnittelijaopettaja
Kuvat: Taija Rahikkala

 

Venäjän kieli – outoja kirjaimia, tuttuja sanoja

Venäjän kielen päivää vietetään suuren venäläisen runoilijan ja kirjailijan Aleksander Puškinin syntymäpäivänä 6. kesäkuuta.

Venäjän kieli on suomalaisten mielestä yksi maailman vaikeimmista, osin kyrillisten kirjaimiston vuoksi. Mutta tiedätkö, että suomen kieli on yhtä vaikea kuten venäjän kieli?

Foreign Service Institute on arvioinut, kuinka vaikeaa eri kielten oppiminen on englantia äidinkielenään puhuvalle ihmiselle ja kuinka kauan häneltä menee aikaa jonkin kielen oppimiseen. Suomi ja venäjä kuuluvat kolmanteen eli toiseksi vaikeimpaan ryhmään. Näiden ”hard languages” -ryhmään kuuluvien kielten oppiminen vaatii 44 viikkoa tai 1100 opiskelutuntia englantia äidinkielenään puhuvalle ihmiselle. Viimeiseen, vaikeimpaan 4. ryhmään kuuluvat arabia, kantoninkiina, mandariininkiina, korea ja japani.

Vastaavaa luokittelua suomalaisille vaikeista kielistä ei ole tehty. Varmaa on kuitenkin, että naapurimaamme kielestä löytyy meille tuttuja sanoja 😊

mašina – kone, auto, suomen puhekielellä masiina
mesto – paikka, suomen puhekielellä mesta
lavka – kauppa, suomen puhekielellä lafka
staryj – vanha, suomen puhekielellä stara
znat – tuntea, tietää, suomen puhekielellä snaijata

Kieli kantaa kulttuuria

Kielten oppiminen ei ole pelkästään sanaston ja kieliopin pänttäämistä. Uusi kieli avaa oven uuteen maailmaan.

1. Kun venäläinen toteaa ”ei kalaa, ei lihaa”, mitä hän tarkoittaa?

a) Kyse on mitään sanomattomasta ihmisestä.
b) Ruoka on mautonta.
c) Kyse on kasvisruoasta.

2. Venäläinen ilmaisu ”Mykkä kuin kala” tarkoittaa, että

a) kyseinen henkilö ei puhu paljon.
b) kyseinen henkilö on tyhmä.
c) kyseinen henkilö ei puhu sivu suunsa.

Oikeat vastaukset löytyvät tämän blogitekstin lopusta.

Monen kielen yhteiset juuret

Venäjän kieli ei avaa ovea ainoastaan venäjän kulttuuriin vaan myös moneen muuhun Euroopassa puhuttuun kieleen. Venäjä kuuluu indoeurooppalaiseen kielikuntaan ja on sukua slaavilaisille kielille kuten puolalle, tšekille, sloveenille, serbille, kroaatille ja ukrainalle.

Tässä esimerkkejä venäjän, puolan, tšekin ja kroaatin kielille yhteisistä sanoista:

hleb, chleb, chléb, hleb – leipä
den, dzień, den, dan – päivä
voda, woda, voda, voda – vesi

Ja nyt ne vastaukset kysymyksiin: 1: a ja 2: c. Osuiko oikeaan?

Teksti: Monika Hotanen
Espoon työväenopiston suunnittelijaopettaja

Kuva: Pixabay/falco

 

Tutustu venäjän kielen kurssitarjontaamme ja ilmoittaudu mukaan!

 

 

Kopti, pitkäpistosidos, kaksoisranskalainen

Kopti, kaksoiskopti, pitkäpistosidos, linkkipistosidos, puolisidos, kokoranskalainen, english fine binding, puukansisidos… Espoon työväenopiston kirjansidontakursseilla tehdään  erilaisia kirjansidoksia erilaisista materiaaleista. Yksi tekee kirjan kannet farkun lahkeesta, toisen kirjan kansinahat ovat kirpputorilta löydetystä mokkatakista.  Kirjat sidotaan tyhjistä sivuista, jolloin kirjaa voi käyttää muistikirjana, matkapäiväkirjana, lapsen piirustuskirjana, kuka mihinkin tarkoitukseen. 

Toinen ryhmä kirjansidonnan alueesta on kirjojen kunnostaminen. Perinteistä kirjansidontaa tehdään esim. silloin, kun kunnostetaan joku itselle rakas kirja. Tällaiseen perintökirjaan on kiva laittaa hienosta nahasta selkäosuus ja vetää kannen yli marmoroitu paperi, joko itse marmoroitu tai ostopaperi. Pisteenä i:n päälle kirjaan tehdään painatuskoneella kullanvärisellä foliolla  kirjan nimi. 

 

Jos kirja on niin arvokas, ettei sitä kannata korjata tai jos kirjalle halutaan arvokas säilytyspaikka, on ratkaisuna kirjakotelo. Kirjakotelon voi tehdä vaikkapa tuttavan tai sukulaisen väitöskirjalle. Kuvassa olevasta kirjakotelosta väitöskirja pompahtaa esiin kotelon avautuessa, varsin tyylikästä! Työtunteja tällaiseen kirjakoteloon saa menemään yhden lukukauden verran. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksi ja kuvat: Ritva Kurittu-Kalaja

Artikkelikuva: Pexels.com

 

 

 

Ryhmässä uskaltaa heittäytyä

Niko Leppänen aloitti syksyllä stand up -komiikan kurssin. Hänen tyttöystävänsä oli poiminut matkaansa työväenopiston esitteen, josta Niko löysi kiinnostavan aiheen: ”Nyt on kurssi, jota voisi koittaa!” Näin hän päätyi elämänsä ensimmäiselle työväenopiston kurssille.

Stand up -komiikka vaatii rohkeutta mennä yleisön eteen omana itsenään. Nikon mielestä kurssilla on muotoutunut turvallinen ympäristö ja yhteisö, jonka edessä on helpompi heittäytyä ja kokeilla rajojaan. Tutussa ryhmässä on helpompi ottaa esiintymisen ensiaskeleita. Opettajalta ja muilta opiskelijoilta saa kannustusta ja rohkaisua oman esityksen hiomiseen.

Nikon kokemuksen mukaan kurssi haastaa ja suorastaan pakottaa luovaan ajatteluun, keksimään ja leikkimään. Stand upin komiikka syntyy arjesta. Oman komiikkaesityksen sisältöjen miettiminen innostaa ja aktivoi näkemään omaa arkea uusin silmin ja eri perspektiivistä.

Katso alkavat teatteri-, kirjallisuus- ja ilmaisukurssit ilmonet-palvelusta