Albania, kotkien maa antiikista nykypäivään

Käydessäni kerran korona-aikana ruokaostoksilla kiinnitti kassaneiti ihastuneen huomionsa muovikassiini, jota koristaa Albanian kaksoiskotka. Ilahtumisen syyksi paljastui, että hänellä oli albaanitausta, joskin Kosovosta. Muovikassin bysanttilainen kaksoiskotka on sama kuin Albanian lipussa, ja se on peräisin kansallissankari Georgios Kastriotisin eli Skënderbegin suvun vaakunasta. Kun osmanit alkoivat valloittaa Balkanin niemimaata, piti Skënderbeg paikallisten heimojen avulla puoliaan sulttaania vastaan. Vuosikymmenien ajan osmanit yrittivät turhaan valloittaa maata. Tämä tapahtui vasta kymmenen vuotta Skënderbegin kuoleman jälkeen, 1478.

Albanialaisten vapaudenjanoa kuvastaa se, että kansallissankareita ja -sankarittaria kunnioitetaan vahvasti. Yksi erityisen rakastettu ja kunnioitettu hahmo on Äiti Teresa, joka oli kansallisuudeltaan albaani, vaikkakin Pohjois-Makedonian alueelta.

Adrianmeren aallot, jyrkät metsäiset vuoret ja niiden välissä kiemurtelevat joet houkuttelevat tutustumaan tähän kauan suljettuna olleeseen maahan ja sen historiaan. Albanian vapautta rakastava ja ylpeä kansa on hyvin isänmaallista, mutta sydämellistä ja vieraanvaraista. Matkailija saa yleensä osakseen mitä ystävällisintä kohtelua. Miltä tuntuisi osallistua vuoristokylässä bektašimuslimien häihin, ja nähdä morsiamen tanssi? Entä millaista olisi ollut asua autottomassa maassa? Albaniassa ei ennen diktatuurin päättymistä ollut yksityisautoja muilla kuin valtion päättävillä virkamiehillä.

Mitä annettavaa entisellä kommunistimaalla voisi olla? Paljonkin, alkaen arvomaailmasta, jossa toisten ihmisten kunnioitus on etusijalla. Diktatuurin synkät vuodet muistuttavat, miten tärkeää on sananvapaus ja itsemääräämisoikeus. Kommunismi ei pyyhkinyt pois vanhoja arvoja eikä tapoja, joista yksi on se, että vieraanvaraisuus on kunnia-asia, jopa oman hengen uhalla. Toisen maailmansodan aikana albanialaiset ottivat juutalaiset omiin perheisiinsä, pukivat nämä paikallisiin asuihin ja antoivat heille ruokaa. Samalla kun albanialaiset vaaransivat oman henkensä, he onnistuivat pelastamaan lähes kaikki maan juutalaiset, toisin kuin muut Balkanin maat.

Albania on jyrkkien vastakohtaisuuksien maa. Miten Euroopan ainoa muslimimaa voi olla niin suvaitsevainen? Tämä johtuu osin bektaši-islamista, jonka kannattajia on arviolta puolet maan islaminuskoisista. Tämä šiialaistaustainen suuntaus syntyi keskiajan Persiassa, ja se kulkeutui osmanien aikana janitsaarien mukana Balkanin maihin. Kommunistinen diktatuuri yritti lakkauttaa kaikki uskonnot vuonna 1967, mutta ateismi ei pystynyt tuhoamaan niitä. Diktatuurin loputtua vuonna 1991 maassa alkoi ortodoksisen kirkon lähes räjähdysmäinen elpyminen. Sunnalaisia moskeijoita rahoitetaan nyt ulkomailta käsin, kuten Tiranan uutta päämoskeijaa, jonka peruskiven laski Turkin presidentti Erdoğan. Albania on suuntautunut sekä itään että länteen, se on NATO-maa ja aina täynnä yllätyksiä.

Kuvat:

Tiranan Ylösnousemuskatedraalin maalaukset ovat vielä kesken.

Näkymä Beratin linnoituksesta osmanikortteliin.

Basaarista.

 

Kirjoittaja: Hanna-Riitta Toivanen-Kola FT, Ikääntyneiden yliopiston luennoitsija