Uuden oppiminen on mielelle hyväksi

Riitta Aaltonen viihtyy ranskan tunneilla niin luokkahuoneessa kuin etänä.

 

Koronapandemia siirsi monet kokoontumiset ja opiskelut verkkoon Omniassa, Espoon työväenopistossa ikäihmisten verkko-opiskelusta on myönteisiä kokemuksia.

Verkko-opiskelu on sujunut Omniassa yli odotusten, kun kaikki opetus siirtyi verkkoon koronapandemian takia.  Myönteiset kokemukset kannustavat kehittämään verkkopalveluja edelleen.

– Vaikka opetus on nyt pääosin verkossa, järjestämme kesällä joitakin kursseja myös ulkona. Syksyllä aloitamme jälleen myös lähiopetuksen ja käytössämme on lisäksi ns. hybridimalli, jossa opetukseen voi osallistua joko luokassa tai etänä, Saara Patoluoto Omniasta sanoo.

 

Oppi ei katso ikää

Elli Söderlund, 91, on hyvä esimerkki elinikäisestä oppimisesta. Elli on ollut mukana Runo Momentumissa, joka on järjestetty Zoomin kautta. Ryhmässä lausutaan runoja.

– Olen lapsesta asti pitänyt esiintymisestä. Jo pienenä teimme näytelmiä ja esitimme niitä saman talon lapsille. Mieheni kuoleman jälkeen aloitin näytelmäkerhossa Espoon työväenopistolla ja nyt olen ollut mukana Zoomin välityksellä. Poika auttaa minua tietokoneen kanssa tarvittaessa. Harjoittelimme esityksen valmiiksi ennen koronarajoitusten alkua ja jatkoimme etänä. Huhtikuussa meillä oli esitys ja nyt mietin mitä keksin seuraavaksi, Elli Söderlund sanoo.

 

Kielten pauloissa

Riitta Aaltonen on jo usean vuoden ajan opiskellut ranskaa mukavassa, noin 16 hengen porukassa.

– Minulla on pohjana noin 55 vuoden takainen lukion ranska ja muutamien vuosien jatko-opinnot. Ryhmästä on tullut minulle todella tärkeä. Yhteenkuuluvuutta on lisännyt myös keväisin järjestetty viikon opintomatka Ranskaan, mikä on nyt kahtena keväänä jäänyt väliin koronaepidemian takia, Riitta Aaltonen kertoo.

Riitta epäili alun perin etänä pidettäviä tunteja, mutta opettaja on osannut tehdä niistä niin kiehtovia ja vaihtelevia, että nyt hän toivoo, että jatkossakin voisi itse valita, saapuuko paikalle vai työskenteleekö etänä.

– Tuntien onnistuminen on paljon kiinni juuri opettajasta. Omamme, saa jokaisen tunnin tuntumaan niin kiehtovalta, että ei missään nimessä haluaisi jättää tuntia väliin.

 

Oppiminen aktivoi aivoja ja muistia

Uuden oppiminen on tärkeää myös ikääntyessä.  Mitä monipuolisemmin aivoja käytetään esimerkiksi kielten opiskeluun, sen parempi, koska silloin aktivoidaan aivojen eri osa-alueita.

– Aivoja käytettäessä muodostuu lisää aivosoluja ja uusia hermoyhteyksiä, jotka parantavat muistitoimintoja ja auttavat uuden oppimisessa, Seniorineuvonta Nestorin muistineuvoja Tarja Lehto sanoo.

Muistia ja aivoja on hyvä ”jumppauttaa” jotta ne pysyvät toimintakykyisinä. Lukeminen ja kielten opiskelu harjoittavat muistia ja ovat eräänlaista kuntoilua aivoille. Samalla aivot virkistyvät.

– Runot ja lorut ovat yksi hyvä keino harjoittaa puhetta. Niitä voi lukea ääneen. Lisäksi lukemisella on parantava ja positiivinen vaikutus ymmärrykseen. Lukemisen aikana luomme erilaisia mielikuvia aivoissa ja mielessämme – samalla saamme aktivoitua aivosoluja. Mielikuvat saattavat palauttaa muistikuvia tai ajatuksia, joita muuten ei muistaisi, Lehto summaa.

Omnian syksyn 2021 kurssit starttaavat elokuussa. Ilmoittautumiset ovat käynnissä osoitteessa www.ilmonet.fi tai puhelimitse 020 692 444 (ma-to klo 12.30-15.30).

 

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran  Espoon kaupungin Elinvoimaa ikääntyville -liitteessä 5.6.2021

Teksti: Riikka Hollo
Kuva: Sini Pennanen

Saksan kielen opiskelijoiden virtuaalikäynti Herkkujuustolassa

 

Opettamieni saksan kielen kurssien Aktuelle Themen (B2-C1) ja Aktives Deutsch (B2) tämän kauden loppuhuipennus oli virtuaalikäynti Peter Dörigin juustolaan. Korona-aika on opettanut meitä olemaan luovia ja hakemaan uusia toimintatapoja ja näin syntyi tällainen idea.

Kursseilla luettiin aikaisemmin kahta tekstiä, joista toinen on nimeltään ”Was für ein Käse” (Deutsch Perfekt 8/2020) ja se kertoo sveitsiläisestä ”juustomaailmanmestari” Willi Schmidista. Tutustuimme myös lyhyen filmin avulla Toggenburgin maisemiin, jossa Willi Schmidin palkitut juustot valmistetaan. Toinen teksti kertoi, kuinka sveitsiläinen Peter Dörig päätyi Suomeen ja myöhemmin perustamaan Herkkujuustolan Sastamalaan.

Koska nyyttärit eivätkä ravintolakäynnit ole tällä hetkellä mahdollisia Espoossa, halukkailla oli valikoima Herkkujuustolan juustoja kotona tietokoneen vieressä ja maistelimme niitä virtuaalikäynnin aikana.

Juustomestari Peter Dörig otti meidät Zoomin kautta mukaan kierrokselle ja näytti meille juustotuvan ja juustokellarin samalla selittäen juustonvalmistumiseen liittyviä saloja. Kurssilaiset olivat valmistelleet pitkän listan hyviä kysymyksiä, joihin Peter (vuoden juustomestari 2016) antoi meille syvällisiä vastauksia. Erityisen mielenkiintoista oli tietenkin käydä läpi sveitsiläisten ja suomalaisten makutottumuksia.

Iso kiitos Peter Dörigille!

 

 

 

 

 

Tutustu kevään saksan kielen kursseihimme. Syksyn kursseja suunnitellaan parhaillaan.

Teksti: Sabine Vilponen, suunnittelijaopettaja (saksa, sveitsinsaksa, englanti).
Kuvat: Sabine Vilponen

Ajatuksia teatterista ja tunneilmaisusta

Tuntiopettaja Tristan Selin
Tristan Selin

Teatteriopiskelijaa askarruttaa usein tunneilmaisu. Etenkin aloittelijalla voi olla kummallisiakin käsityksiä siitä, mitä teatteri ja näytteleminen oikeastaan on. Opiskelija saattaa jopa kokea, ettei hän ”osaa näytellä”, mikäli erilaisiin tunnetiloihin eläytyminen ei onnistukaan häneltä kuin nappia painamalla.

Tunnetyöskentelyä voi lähestyä teatterissa monin eri tavoin. Jotkut näistä menetelmistä ovat keskenään ristiriitaisia ja vastakkaisiakin. Me ihmiset olemme yksilöitä ja hahmotamme asioita kukin omalla tavallamme. Se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi lainkaan toiselle. Kaikkitietäviin guruihin on syytä suhtautua epäilevästi; kun on kyse taiteesta, ei yhtä ainoaa oikeaa totuutta voi olla olemassa.

Meistä jokainen tulee teatteriharjoituksiin omana itsenään ja jossakin elämänvaiheessa. Kannamme mukanamme myös omia aiempia kokemuksiamme. Voi olla, että jokin lähestymistapa ei juuri nyt tunnu hedelmälliseltä, mutta joskus tulevaisuudessa se voikin aueta aivan uudella tavalla. Turvallisessa ilmapiirissä opiskelija kykenee pitämään mielensä avoimena ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia harjoitteita.

Olen koonnut tähän artikkeliin seitsemän ajatusta liittyen tunnetyöskentelyyn teatterissa. Nämä periaatteet olen itse esiintyjänä todennut toimiviksi. Lisäksi työskennellessäni harrastajien ohjaajana ja opettajana olen soveltanut kyseisiä ohjeita mielestäni varsin onnistuneesti. Näistä ajatuksista saa olla vapaasti myös eri mieltä; kokemuksen karttuessa jokainen esiintyjä muodostakoon omat käsityksensä!

1. Tunteita ei tarvitse suorittaa!
Tunteita ei kannata välttämättä yrittää pusertaa esiin; pääsääntöisesti ihmisen tunne-elämä ei ole tahdonalaista. Sinun ei ole pakko tuntea mitään. Teatteri on ennen kaikkea tarinoiden kertomista sekä jonkin viestin/sanoman välittämistä yleisölle toiminnan kautta. Esiintyjän omaa liikutusta tärkeämpää on yleisön kokema tunne ja vaikutelma.

2. Tee tosissasi – mutta älä liian vakavissasi!
Paras lopputulos syntyy yleensä silloin, kun tunnet itsesi rennoksi ja vapautuneeksi. Oletko huomannut, miten lapset heittäytyvät leikeissään rohkeasti erilaisiin rooleihin ja tunnetiloihin? Pyri ylläpitämään tekemisessäsi kepeän leikkimielistä ja kokeilevaa otetta. Teatteri on alue, jossa aikuisillakin on lupa leikkiä.

3. Käytä mielikuvitusta!
Luota omaan mielikuvitukseesi! Ihmisen mielikuvitus on ehtymätön aarreaitta. Sen avulla pystyt eläytymään tilanteisiin, joita et välttämättä omassa elämässäsi ole koskaan kokenut. Ota käyttöön ”maaginen jos”; jos sinä olisit kuningatar, miltä sinusta tuntuisi menettää kruunusi?

4. Tekemällä oppii!
Innokkaat ja ahkerat näyttelijät pyrkivät usein analysoimaan rooliaan erittäin perusteellisesti. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yllättävän usein analyysin kanssa päädytään ojasta allikkoon; miksi tekemäni syvällinen taustatyö ei näykään esiintymisessäni mitenkään?

Tämä johtuu siitä, että teatteri on luonteeltaan fyysistä tekemistä. Useimmiten käytännössä kokeilemalla ja spontaanisti reagoimalla päästään parempaan tulokseen kuin pitkällisellä pohtimisella. Esiintyjän olisi uskallettava luottaa vaistoonsa.

Aina ei välttämättä kannata miettiä, ”millainen minun pitäisi olla” (esimerkiksi surullinen). Usein on mielekkäämpää keskittyä siihen, ”mitä teen ja miten” (miten surullinen ihminen käyttäytyy ja toimii). Kun teet näyttämöllä tilanteeseen nähden oikeanlaista toimintaa sekä lisäksi mielikuvitustasi käyttäen eläydyt roolihenkilösi tilanteeseen/tarinaan, voit yleensä luottaa siihen, että saavutat oikeansuuntaisen tunnetilan. Keskeistä on suunnitella olosuhteet sillä tavalla suotuisiksi, että tarkoituksenmukainen eläytyminen mahdollistuu.

5. Siirrä huomio itsesi ulkopuolelle!
Yleensä ei ole hyödyksi miettiä, miltä itse nyt näyttää ta pyrkiä tietoisesti tekemään ilmeitä. Sen sijaan kiinnitä huomiosi itsesi ulkopuolelle; keskity tekemääsi toimintaan, ympäristöön, esineisiin sekä ennen kaikkea vastanäyttelijöihisi! Vanha hokema ”acting is reacting” pitää paikkansa; näytteleminen on paljolti reagoimista.

6. Tarkkaile intensiteettiä!
Joillakin meistä on taipumusta äärimmäisyyksiin: joko ollaan tekemättä mitään tai kaikki tehdään täysillä. Yritä löytää ilmaisuusi sävyjä ja aste-eroja.

7. Elä hetkessä!
Harjoittele läsnäoloa tässä hetkessä. Pyri herkistämään aistejasi (näkö, kuulo, tunto yms). Teatteriesitys tapahtuu tässä ja nyt. Ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen esitykseen rooli on prosessi, joka ei varsinaisesti koskaan tule valmiiksi. Vaikka pidät kiinni sovituista toiminnoista, on roolityösi silti joka kerta vähän erilainen. Hyväksy
tämä keskeneräisyys ja vaihtelu; tunneilmaisusi on vaikuttavampaa, kun uskallat elää hetkessä!

Teksti: Tristan Selin, teatterin tuntiopettaja

Yoga Nidra– harjoituksilla palautumista ja tietoisuustaitoja

 

Ryhmärentoutus ihmiset rentoutuvat lattialla ja nojatuoleissa silmät kiinni

Yoga Nidra, suomalaisittain jooganidra, on sanallisesti ohjattu syvärentouttava meditaatioharjoitus. Se tukee fyysistä ja henkistä palautumista ja eheytymistä. Se voi tuoda apua unettomuuteen, stressioireisiin, ahdistuneisuuteen tai erilaisiin kiputiloihin. Lyhyempikin harjoitteluhetki elvyttää ja rauhoittaa arjessa sekä palauttaa fyysisen ponnistelun jälkeen. Jooganidran avulla voi myös tukea elämäntapamuutosta tai ravita luovuutta ja intuitiota.

Ja mikä parasta, tämä harjoittelu on helppoa ja se sopii kaikille. Harjoitus tehdään itselle mahdollisimman mukavassa asennossa: useimmiten ollaan makuulla, mutta yhtä hyvin harjoituksen voi tehdä tuetusti istuenkin. Ohjaajan ääni johdattaa sanallisesti kohti syvää rentouden ja levollisuuden tilaa – tämä levollisuuden tila on jooganidra eli joogin uni. Aivoaallot hidastuvat, keho nukkuu, mutta havainnointikyky pysyy valppaana – muuttumaton näkijä ja tarkkailija havaitsee kaiken tarpeellisen.

Jooganidran avulla harjoitellaan tietoisuustaitoja. Harjoituksen kesto voi olla mitä tahansa 10 minuutista yli tuntiin. Täydellinen jooganidra sisältää itsetutkistelun kehomielen eri kerrostumiin: aistimukset, hengityksen aikaansaama energian liike, tunteet ja ajatukset, ilo ja olemisen tunne – kaikki havainnoidaan kehollisina tuntemuksina. Lopulta harjoitus johdattaa tarkastelemaan ja tutkimaan syvintä, autenttista olemusta ja tietoisuuden luonnetta. Vähitellen, harjoittelun myötä opetukset muodostavat työkalupakin elämän eri tilanteisiin.

Yhteistä eri jooganidran suuntauksille on, että harjoituksen yhteydessä vahvistetaan omia henkilökohtaisia tavoitteita ja intentioita. Tavoite on aina yksilöllinen: se voi olla vaikkapa rentous, hyvä uni, elämäntapamuutoksen tukeminen tai luovuuden ravitseminen. Tai vaikkapa rakkaus. Osaava ja koulutettu ohjaaja pystyy auttamaan sopivien tavoitteiden asettamisessa ja sanoittamisessa.

Jooganidran nimellä opetettavat käytännöt voivat myös poiketa toisistaan. Esimerkiksi suggestioiden ja mielikuvien ohjaamisessa on eroja. Joissain tyyleissä saatetaan käyttää musiikkia tai äänimaljoja taustalla.

Esimerkkinä jooganidran muodoista iRest® Yoga Nidra on amerikkalaisen joogan harjoittajan ja psykologin Richard Millerin kehittämä 10-vaiheinen protokolla. iRest nimi tulee sanoista Integrative Restoration eli eheyttävä palautuminen. Se kehitettiin alun perin USAn sotaveteraanien posttraumaattisen stressioireyhtymän helpottamiseen ja se on nykyään hyväksytty osaksi sotaveteraanien kuntoutusohjelmaa. iRest on siis traumainformoitua meditaatio-opetusta: mielikuvia ei syötetä ohjaajan toimesta ja turvallisuuden tunnetta painotetaan erityisesti alkuvaiheessa.

Voit kokeilla kehomeditaatiota jooganidran keinoin. Kehon tuntemuksiin uppoutuminen rauhoittaa ja rentouttaa. Etsi itsellesi mukava asento ja uppoudu harjoitukseen äänitteen avulla. Harjoituksen kesto on noin 21 minuuttia. Tutustu Espoon työväenopiston iRest® Yoga Nidra -kursseihin.

Teksti: liikunnan tuntiopettaja Nina Hokkanen

Liikkeelle-ryhmästä vauhtia elintapamuutokseen

Urheileva nainen venyttelee

”Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi.”
”Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa aktiivisemman elämän, mutta innostus lopahtaa nopeasti.”
”Olen laihduttanut melkein koko elämäni, mutta silti en ole tyytyväinen painooni.”
”Olen laiska ja minulla ei ole itsekuria. Siksi en onnistu muutoksessa.”

Kuulostaako tutulta? Jos tunnet tarvitsevasi apua liikunnallisemman elämän aloittamisessa ja pysyvän elintapamuutoksen tekemisessä, harkitse Liikkeelle-ryhmään osallistumista!

Ensimmäinen Liikkeelle-ryhmä järjestettiin syksyllä 2020. Puolentoista tunnin tapaamiskertoja oli yhteensä kahdeksan. Ryhmän toiminta perustuu arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan, jossa erityisen tärkeää on muutoksen sitominen ihmisen omaan arvomaailmaan.

Tapaamisten aikana tehdään erilaisia omaan elämään, arkeen ja arvoihin liittyviä harjoituksia, joiden avulla jokaisen on mahdollista löytää muutokseen hyvä sisäinen motivaatio sekä itselle sopivat käytännön ratkaisut ja valinnat. Esimerkkejä harjoituksista ovat terveyskäyttäytymisanalyysin tekeminen, mielikuvaharjoittelu, metaforat, arvotyöskentely ja liikuntasuunnitelman laatiminen.

Liikkumisen lisäksi tapaamisissa otetaan huomioon myös muita hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueita, kuten tietoinen syöminen ja hyvä unihygienia.

Tärkeää on päästä myös tutustumaan muihin kurssilaisiin. Ryhmän kautta on mahdollista saada arvokasta vertaistukea, erilaisia näkemyksiä ja kannustusta. Lisäksi tapaamisissa käytetään aikaa taukojumppailuun ja kevyeeseen ulkoiluun.

Liikkeelle-ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä. Jokainen päättää itse omasta elämästään, valinnoistaan ja tavoitteistaan. On hyvä muistaa, että on yhtä monta tapaa elää hyvää elämää kuin on ihmisiä. Ryhmässä jokainen ottaa vastuun omasta terveyskäyttäytymisestään ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Ryhmän ohjaajana en toimi ruokapoliisina tai jumppaohjaajana, vaan ohjaan tavoitteiden mukaista toimintaa, olen motivoija, autan tekemään omia päätöksiä ja tuen suunnitelmien toteutumisessa.

Olen valmistunut joulukuussa 2020 liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Suuntauduin opinnoissani kunto- ja terveysliikuntaan, ja ammatillisesti minua kiinnostaa erityisesti liikkumattomien tai vähän liikkuvien auttaminen. Siksi Liikkeelle-ryhmän ohjaaminen on minulle erityisen mieluista!

Seuraavaa Liikkeelle-ryhmä aloittaa to 4.2.2021 klo 17.45 – 19.15 verkko-opetuksena, E210860 Liikkeelle!. Kevään toinen ryhmä aloittaa to 25.3.2021 klo 17.45 – 19.15, E210861 Liikkeelle! koronarajoitusten salliessa lähiopetuksena Olarissa osoitteessa Kuunkehrä 4. Mikäli lähiopetus ei ole mahdollista, kurssi toteutetaan etänä. Kurssille osallistuminen on helppoa, tarvitset itsesi lisäksi toimivan verkkoyhteyden, tietokoneen, läppärin tai mobiililaitteen Lisäksi sinulla tulisi varata kynä ja vihko muistiinpanoja varten.

Tervetuloa liikkumaan kanssani!

Teksti: tuntiopettaja, liikunnanohjaaja Anna Holopainen

Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

Ikääntyvien yliopisto 35 vuotta Espoossa!

Ikääntyvien yliopisto viettää juhlavuottaan tänä vuonna. Ikääntyvien yliopiston ensimmäiset luennot järjestettiin Tapiolassa syksyllä 1985, siis tasan 35 vuotta sitten! Espoolaisten opiskelijoiden oman aktiivisuuden tuloksena saatiin Ikääntyvien yliopiston toimintaa myös Espooseen, ensin Tapiolaan ja myöhemmin Opistotalolle Leppävaaraan.

Ikääntyvien yliopisto toimi alun perin Helsingin yliopiston alaisuudessa, mutta sittemmin toiminta on siirtynyt Espoon työväenopiston itse järjestettäväksi. Toiminta on ollut aktiivista kaikkina 35 vuotena. Tarjolla on ollut luentosarjoja erilaisista aihepiireistä sekä erillisiin teemoihin paneutuvia seminaareja.

Opiskelijoilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa kurssien sisältöön. Keväisin suunnitellaan aina tulevien lukuvuosien luentosarjojen aiheet. Ehdotuksia tulee paljon ja niistä äänestetään. Välillä käydään kärjekästäkin keskustelua, jotta oma toive tulisi kuulluksi. Lopputulema on demokratian sääntöjen mukainen kompromissi.

Maailman ymmärtäminen kiinnostaa

Opiskelijat ovat antaneet palautetta luennoitsijoista joka kauden päätteeksi. Haastattelimme opiskelijoita tätä juttua varten. Haastatellut Jussi Ravela ja Maija-Liisa Saksa molemmat totesivat, että luennoitsijat ovat korkeatasoisia, jotkut jopa aivan loistavia oman alansa asiantuntijoita.

Ravela ja Saksa molemmat kertoivat olevansa kiinnostuneita politiikasta ja historiasta, maailman ymmärtämisestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta. Saksa kertoo, että luennoilla kokee usein oppimisen iloa ja että uusi tieto auttaa suhteuttamaan maailman menoa ja ymmärtämään nykyisiä ilmiöitä. Kysyttäessä erityisen mieleenpainuvasta luentosarjasta molemmat opiskelijat mainitsivat Maailmankaikkeuden synty – ihmiset ja sivilisaatiot -luentosarjan, joka pidettiin Mäkkylässä keväällä 2019.

Hybridiluennot luokassa tai kotona

Syksyllä 2020 Ikääntyvien yliopistossa pidetään kolme pitkää luentosarjaa ja yksi lyhyt. Tiistain luentosarjan aiheena on Demokratiakehitys Euroopassa 1900-luvulta tähän päivään. Teema on ajankohtainen ja antaa vertailukohtaa myös tämän päivän ääriliikkeille ja niiden synnylle. Keskiviikon Tapiolan luentosarjassa paneudutaan myyttisiin kansalliseepoksiin ja niiden syntyyn historiallisessa kontekstissa. Terveys ja hyvinvointi ovat aiheena torstain luennoilla. Loppusyksyn lyhyt luentosarja kertoo Albaniasta, maan historiasta ja nykypäivästä.

Tämän vuoden uutuutena on luentosarjojen toteutus hybridimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että luennot toteutetaan reaaliaikaisesti lähi- ja etätoteutuksena. Opiskelijoilla on siis mahdollisuus osallistua luennolle luokassa tai seurata sitä kotoaan omalla tietokoneella. Ikääntyvien yliopisto on ottanut suuren digiloikan ja opiskelijat ovat erittäin hyvin lähteneet mukaan tähän kehitykseen. Tämä kehityssuunta jää varmasti voimaan myös tulevaisuudessa.

Ikääntyvien yliopisto on hyvissä voimissa ja jatkaa taivaltaan. Innokkaat ja tiedonjanoiset opiskelijat ovat voimavaramme!

Saara Patoluoto, pedagoginen asiantuntija ja Ikääntyvien yliopiston suunnittelija
Espoon työväenopisto Omnia

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Mitä löytyy kutojien paratiisista? 

Kankaan kudontaa kangaspuilla

Kudonnan avoin oppimisympäristö tarjoaa matalan kynnyksen tekemisen paikan kenelle tahansa.  Asiakas voi tulla kudonta-asemille oppimaan ja työskentelemään valitsemalla omaan aikatauluunsa sopivan vuoron, kurssiaikatauluista riippumatta. Kudontaa voi harrastaa paljon tai vähän, usein tai harvoin, oman elämäntilanteen mukaan. Kudonta on hidas tekniikka, joka vaatii ison työvälineen, kangaspuut. Harvalla on tänä päivänä mahdollisuus hankkia kotiinsa kangaspuita, luomapuita, rullatelineitä ja muita tilaa vieviä kudontavälineitä. Kutominen tarvitsee siis erityisen, siihen tarpeeseen sopivan paikan. Toisaalta näitä kudontapaikkoja on Suomessa yhä vähemmän, joten tämä palvelumuoto on arvokas. Kudonnalla on Suomessa vahvat perinteet ja olemme tätä perinnettä viemässä eteenpäin – toivotamme sinut tervetulleeksi kudonnan värikkääseen maailmaan!

 

Viisi hyvää uutista kudonta-asemilta 

1 

Kudonnan loimiesittely- sivusto http://bit.ly/omniakudonta on avoin ovi kutojien paratiisiin! Täältä löydät aina ajankohtaisen tiedon, monet mahdollisuudet ja ideat kudonnan maailmaan. Loimiesittely -sivustolla esittelemme kangaspuissa olevia loimia kuvien avulla ja loimien hintatiedoilla. Sivusto ei ole pelkästään esittelysivusto, vaan sen kautta näet, milloin olisi kiinnostava loimi vapaanaEtusivulta valitset joko Tapiolassa tai Espoon keskuksessa olevan kudonta-asemanSeuraavaksi voit tutustua loimiin ja katsoa, milloin loimi on varattu ja milloin löytyy vapaita aikoja. Kudontavuoron varaaminen tapahtuu puhelimitse tai sähköpostilla. Loimen voit varata päiväksi, kahdeksi tai vaikka koko viikoksi.  

 2 

Yksityiskohta värikkäästä räsymatosta

Kutomalla räsymattoja pääsee eroon tekstiileistä, jotka ovat rikki tai tahraisia ja eivät kelpaa enää normaaliin tekstiilikierrätykseen. Räsyistä saa ohjeillamme loihdittua upeita mattoja, joko itselle tai esim. mökkituliaiseksi sukulaisille ja ystäville.

3 

Kutomalla sukkulan liike tekee ”laiskaa kasia”, kehon liikeradat aktivoituvat ja silmät tekevät paremmin yhteistyötä. Jalkojen polkiessa kangaspuiden polkimia koko keho saa tasapuolista, kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. 

4 

Kudonta-asemalla löydetään vanhoja tuttuja ja solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Vuosien aikana on löytynyt entinen naapuri, kissanhoitaja, yhteinen sukulainen, lapsuuden ystävän, entinen työkaveri… 

5 

Kudontaharrastuksessa pystyy etenemään.  Alkuun voi valita kankaan, jossa poljetaan vain kahta polkusta. Vähitellen polkusten määrää voi lisätä. Kangasta voi kutoa polkemalla vaikka kahdeksaa polkusta tai kahta polkusta yht´aikaa. Samaan aikaan voi kuljettaa kankaassa yhtä, kahta, kolmea tai vaikka kuutta sukkulaa. 

 

Tervetuloa tutustumaan, tervetuloa kutomaan. Emmi, Jaana ja Ritva 

Kudotut paperikorit

Tavoitteena vapaus

Nainen laulaa

 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu tuttavani kanssa vuosien takaa. Juttelimme laulun opiskelemisesta, ja hän kovasti mietti, että mitä järkeä laulamista on jotenkin erityisesti opiskella, koska eikö jokainen osaa laulaa – tai sitten ei osaa. Samasta ajattelutavasta todisteena ovat esimerkiksi television tietyt laulukilpailut, joissa tuomari saattaa tuomita kokemattoman ja nuoren laulajan täysin laulutaidottomaksi vain pienen näytteen perusteella.

Tämä vaivaa minua! Kerron miksi näin on.

Laulaminen on lihastyötä. Sitä voi kehittää ihan samalla tavalla kuin mitä muuta lihastyötä tahansa. Laulaminen ei ole mitään henkimaailman hommaa, tai vain harvoille suotu lahja. Ns. hyvä laulaminen on yleensä monien vuosien harjoittelun tulosta, ja todella harvat ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät opi laulamaan. Mieti urheilijaa! Hän saattaa olla luonnostaan lahjakas, mutta ilman harjoittelua, lihashuoltoa ja tekniikkaa suoritukset nousevat vain tietylle tasolle, ja kaikenlaisille loukkaantumisille on suuri riski. Aivan samoin on laulamisessa.

Toki on myös niitä onnekkaita, jotka ihan luonnostaan käyttävät lauluinstrumenttiaan optimaalisesti, mutta he ovat harvassa. Meillä kaikilla on äänenkäytön suhteen hyvin erilaiset lähtökohdat: joillakin on ollut esimerkiksi lapsesta asti hyviä äänenkäyttömalleja ympärillä, toisilla huonoja. Joillakin yleinen elämän kireys ja kaikenlaiset pelot estävät vapaan lauluäänen tuoton, mikä on erittäin tavallista! Jotkut taas suhtautuvat rennosti niin kurkunpäähän kuin elämäänkin.

Siis summana: laulutaitoa voi ja kannattaa kehittää ihan järjestelmällisesti!

Omatoimisesti voit päästä jo hyvin alkuun. Voit ikään kuin tutustua rauhassa ääni-instrumenttiisi, siihen miten se reagoi erilaisiin asioihin, ja miltä keho tuntuu laulaessa. Tavoitteena on, että laulaminen tuottaisi mielihyvää! Voi hyvin olla, että jossain vaiheessa prosessia sinulle tulee sellainen olo, että kaipaisit myös ulkopuolista neuvoa ja näkemystä. Voit törmätä joihinkin ongelmiin äänenkäytössä, tai ihan vaan kaivata uutta inspiraatiota. Siinä vaiheessa laulunopettajasta on hurjasti hyötyä.

Espoon työväenopisto tarjoaa monenlaista laulunopetusta. Sinulla on mahdollisuus oppia laulamista toiveidesi, taitotasosi ja tavoitteesi mukaisesti. Voit valita esimerkiksi klassista laulua tai pop/jazz-laulua tai toisaalta yksinlaulua, pienryhmä- tai kuorolaulua. Oppimaan lähdetään sinun omista lähtökohdistasi!

Mutta otsikko, tavoitteena vapaus, mitä se tarkoittaa?

Kaiken laulunopiskelun päämääränä on ilmaisun vapaus ja mielihyvä. Tavoitteena on poistaa fyysiset ja henkiset esteet ilmaisun edestä antamalla työkaluja niin, että saat tuotettua ulos sen mikä soi sisällä! Tavoitteena on auttaa sinua löytämään juuri sinun oma, vapaana soiva äänesi. Tavoitteena on antaa työkaluja niin, että äänesi kestää hyvin rasitusta ja laulaminen tuottaa mielihyvää. Tavoitteena on antaa sinulle sellaisia työkaluja, että voit ilmaista äänelläsi sen mitä haluat sillä tavalla kuin haluat.

Tavoitteena on vapaus!

Teksti: Anna Pöyhönen, musiikin tuntiopettaja
Kuva: Omnia