Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

Ikääntyvien yliopisto 35 vuotta Espoossa!

Ikääntyvien yliopisto viettää juhlavuottaan tänä vuonna. Ikääntyvien yliopiston ensimmäiset luennot järjestettiin Tapiolassa syksyllä 1985, siis tasan 35 vuotta sitten! Espoolaisten opiskelijoiden oman aktiivisuuden tuloksena saatiin Ikääntyvien yliopiston toimintaa myös Espooseen, ensin Tapiolaan ja myöhemmin Opistotalolle Leppävaaraan.

Ikääntyvien yliopisto toimi alun perin Helsingin yliopiston alaisuudessa, mutta sittemmin toiminta on siirtynyt Espoon työväenopiston itse järjestettäväksi. Toiminta on ollut aktiivista kaikkina 35 vuotena. Tarjolla on ollut luentosarjoja erilaisista aihepiireistä sekä erillisiin teemoihin paneutuvia seminaareja.

Opiskelijoilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa kurssien sisältöön. Keväisin suunnitellaan aina tulevien lukuvuosien luentosarjojen aiheet. Ehdotuksia tulee paljon ja niistä äänestetään. Välillä käydään kärjekästäkin keskustelua, jotta oma toive tulisi kuulluksi. Lopputulema on demokratian sääntöjen mukainen kompromissi.

Maailman ymmärtäminen kiinnostaa

Opiskelijat ovat antaneet palautetta luennoitsijoista joka kauden päätteeksi. Haastattelimme opiskelijoita tätä juttua varten. Haastatellut Jussi Ravela ja Maija-Liisa Saksa molemmat totesivat, että luennoitsijat ovat korkeatasoisia, jotkut jopa aivan loistavia oman alansa asiantuntijoita.

Ravela ja Saksa molemmat kertoivat olevansa kiinnostuneita politiikasta ja historiasta, maailman ymmärtämisestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta. Saksa kertoo, että luennoilla kokee usein oppimisen iloa ja että uusi tieto auttaa suhteuttamaan maailman menoa ja ymmärtämään nykyisiä ilmiöitä. Kysyttäessä erityisen mieleenpainuvasta luentosarjasta molemmat opiskelijat mainitsivat Maailmankaikkeuden synty – ihmiset ja sivilisaatiot -luentosarjan, joka pidettiin Mäkkylässä keväällä 2019.

Hybridiluennot luokassa tai kotona

Syksyllä 2020 Ikääntyvien yliopistossa pidetään kolme pitkää luentosarjaa ja yksi lyhyt. Tiistain luentosarjan aiheena on Demokratiakehitys Euroopassa 1900-luvulta tähän päivään. Teema on ajankohtainen ja antaa vertailukohtaa myös tämän päivän ääriliikkeille ja niiden synnylle. Keskiviikon Tapiolan luentosarjassa paneudutaan myyttisiin kansalliseepoksiin ja niiden syntyyn historiallisessa kontekstissa. Terveys ja hyvinvointi ovat aiheena torstain luennoilla. Loppusyksyn lyhyt luentosarja kertoo Albaniasta, maan historiasta ja nykypäivästä.

Tämän vuoden uutuutena on luentosarjojen toteutus hybridimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että luennot toteutetaan reaaliaikaisesti lähi- ja etätoteutuksena. Opiskelijoilla on siis mahdollisuus osallistua luennolle luokassa tai seurata sitä kotoaan omalla tietokoneella. Ikääntyvien yliopisto on ottanut suuren digiloikan ja opiskelijat ovat erittäin hyvin lähteneet mukaan tähän kehitykseen. Tämä kehityssuunta jää varmasti voimaan myös tulevaisuudessa.

Ikääntyvien yliopisto on hyvissä voimissa ja jatkaa taivaltaan. Innokkaat ja tiedonjanoiset opiskelijat ovat voimavaramme!

Saara Patoluoto, pedagoginen asiantuntija ja Ikääntyvien yliopiston suunnittelija
Espoon työväenopisto Omnia

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Mitä löytyy kutojien paratiisista? 

Kankaan kudontaa kangaspuilla

Kudonnan avoin oppimisympäristö tarjoaa matalan kynnyksen tekemisen paikan kenelle tahansa.  Asiakas voi tulla kudonta-asemille oppimaan ja työskentelemään valitsemalla omaan aikatauluunsa sopivan vuoron, kurssiaikatauluista riippumatta. Kudontaa voi harrastaa paljon tai vähän, usein tai harvoin, oman elämäntilanteen mukaan. Kudonta on hidas tekniikka, joka vaatii ison työvälineen, kangaspuut. Harvalla on tänä päivänä mahdollisuus hankkia kotiinsa kangaspuita, luomapuita, rullatelineitä ja muita tilaa vieviä kudontavälineitä. Kutominen tarvitsee siis erityisen, siihen tarpeeseen sopivan paikan. Toisaalta näitä kudontapaikkoja on Suomessa yhä vähemmän, joten tämä palvelumuoto on arvokas. Kudonnalla on Suomessa vahvat perinteet ja olemme tätä perinnettä viemässä eteenpäin – toivotamme sinut tervetulleeksi kudonnan värikkääseen maailmaan!

 

Viisi hyvää uutista kudonta-asemilta 

1 

Kudonnan loimiesittely- sivusto http://bit.ly/omniakudonta on avoin ovi kutojien paratiisiin! Täältä löydät aina ajankohtaisen tiedon, monet mahdollisuudet ja ideat kudonnan maailmaan. Loimiesittely -sivustolla esittelemme kangaspuissa olevia loimia kuvien avulla ja loimien hintatiedoilla. Sivusto ei ole pelkästään esittelysivusto, vaan sen kautta näet, milloin olisi kiinnostava loimi vapaanaEtusivulta valitset joko Tapiolassa tai Espoon keskuksessa olevan kudonta-asemanSeuraavaksi voit tutustua loimiin ja katsoa, milloin loimi on varattu ja milloin löytyy vapaita aikoja. Kudontavuoron varaaminen tapahtuu puhelimitse tai sähköpostilla. Loimen voit varata päiväksi, kahdeksi tai vaikka koko viikoksi.  

 2 

Yksityiskohta värikkäästä räsymatosta

Kutomalla räsymattoja pääsee eroon tekstiileistä, jotka ovat rikki tai tahraisia ja eivät kelpaa enää normaaliin tekstiilikierrätykseen. Räsyistä saa ohjeillamme loihdittua upeita mattoja, joko itselle tai esim. mökkituliaiseksi sukulaisille ja ystäville.

3 

Kutomalla sukkulan liike tekee ”laiskaa kasia”, kehon liikeradat aktivoituvat ja silmät tekevät paremmin yhteistyötä. Jalkojen polkiessa kangaspuiden polkimia koko keho saa tasapuolista, kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. 

4 

Kudonta-asemalla löydetään vanhoja tuttuja ja solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Vuosien aikana on löytynyt entinen naapuri, kissanhoitaja, yhteinen sukulainen, lapsuuden ystävän, entinen työkaveri… 

5 

Kudontaharrastuksessa pystyy etenemään.  Alkuun voi valita kankaan, jossa poljetaan vain kahta polkusta. Vähitellen polkusten määrää voi lisätä. Kangasta voi kutoa polkemalla vaikka kahdeksaa polkusta tai kahta polkusta yht´aikaa. Samaan aikaan voi kuljettaa kankaassa yhtä, kahta, kolmea tai vaikka kuutta sukkulaa. 

 

Tervetuloa tutustumaan, tervetuloa kutomaan. Emmi, Jaana ja Ritva 

Kudotut paperikorit

Tavoitteena vapaus

Nainen laulaa

 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu tuttavani kanssa vuosien takaa. Juttelimme laulun opiskelemisesta, ja hän kovasti mietti, että mitä järkeä laulamista on jotenkin erityisesti opiskella, koska eikö jokainen osaa laulaa – tai sitten ei osaa. Samasta ajattelutavasta todisteena ovat esimerkiksi television tietyt laulukilpailut, joissa tuomari saattaa tuomita kokemattoman ja nuoren laulajan täysin laulutaidottomaksi vain pienen näytteen perusteella.

Tämä vaivaa minua! Kerron miksi näin on.

Laulaminen on lihastyötä. Sitä voi kehittää ihan samalla tavalla kuin mitä muuta lihastyötä tahansa. Laulaminen ei ole mitään henkimaailman hommaa, tai vain harvoille suotu lahja. Ns. hyvä laulaminen on yleensä monien vuosien harjoittelun tulosta, ja todella harvat ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät opi laulamaan. Mieti urheilijaa! Hän saattaa olla luonnostaan lahjakas, mutta ilman harjoittelua, lihashuoltoa ja tekniikkaa suoritukset nousevat vain tietylle tasolle, ja kaikenlaisille loukkaantumisille on suuri riski. Aivan samoin on laulamisessa.

Toki on myös niitä onnekkaita, jotka ihan luonnostaan käyttävät lauluinstrumenttiaan optimaalisesti, mutta he ovat harvassa. Meillä kaikilla on äänenkäytön suhteen hyvin erilaiset lähtökohdat: joillakin on ollut esimerkiksi lapsesta asti hyviä äänenkäyttömalleja ympärillä, toisilla huonoja. Joillakin yleinen elämän kireys ja kaikenlaiset pelot estävät vapaan lauluäänen tuoton, mikä on erittäin tavallista! Jotkut taas suhtautuvat rennosti niin kurkunpäähän kuin elämäänkin.

Siis summana: laulutaitoa voi ja kannattaa kehittää ihan järjestelmällisesti!

Omatoimisesti voit päästä jo hyvin alkuun. Voit ikään kuin tutustua rauhassa ääni-instrumenttiisi, siihen miten se reagoi erilaisiin asioihin, ja miltä keho tuntuu laulaessa. Tavoitteena on, että laulaminen tuottaisi mielihyvää! Voi hyvin olla, että jossain vaiheessa prosessia sinulle tulee sellainen olo, että kaipaisit myös ulkopuolista neuvoa ja näkemystä. Voit törmätä joihinkin ongelmiin äänenkäytössä, tai ihan vaan kaivata uutta inspiraatiota. Siinä vaiheessa laulunopettajasta on hurjasti hyötyä.

Espoon työväenopisto tarjoaa monenlaista laulunopetusta. Sinulla on mahdollisuus oppia laulamista toiveidesi, taitotasosi ja tavoitteesi mukaisesti. Voit valita esimerkiksi klassista laulua tai pop/jazz-laulua tai toisaalta yksinlaulua, pienryhmä- tai kuorolaulua. Oppimaan lähdetään sinun omista lähtökohdistasi!

Mutta otsikko, tavoitteena vapaus, mitä se tarkoittaa?

Kaiken laulunopiskelun päämääränä on ilmaisun vapaus ja mielihyvä. Tavoitteena on poistaa fyysiset ja henkiset esteet ilmaisun edestä antamalla työkaluja niin, että saat tuotettua ulos sen mikä soi sisällä! Tavoitteena on auttaa sinua löytämään juuri sinun oma, vapaana soiva äänesi. Tavoitteena on antaa työkaluja niin, että äänesi kestää hyvin rasitusta ja laulaminen tuottaa mielihyvää. Tavoitteena on antaa sinulle sellaisia työkaluja, että voit ilmaista äänelläsi sen mitä haluat sillä tavalla kuin haluat.

Tavoitteena on vapaus!

Teksti: Anna Pöyhönen, musiikin tuntiopettaja
Kuva: Omnia

 

Värejä, iloa ja ihmettelyä vauvojen ja taaperoiden värikylvyissä

Vauvojen ja taaperoiden värikylvyt

 

Vauvojen ja taaperoiden värikylvyt Espoon työväenopistossa ovat suosittuja perheiden keskuudessa. Vauvojen värikylpy on tarkoitettu 4–12kk ikäiselle vauvalle ja vanhemmalle, taaperoiden ryhmä taas 1–2-vuotiaalle lapselle ja vanhemmalle. Pienen vauvan kanssa vauvaryhmään on mahdollista ilmoittaa mukaan myös isompi sisarus. Värikylvyssä leikitään, ihmetellään ja tutkitaan yhdessä muotoja, värejä ja materiaaleja ja maalataan käsin, jaloin tai vaikka koko keholla elintarvikepohjaisilla väriaineilla. Keskiössä on vauvan ja vanhemman kiireetön vuorovaikutus.

Jokaisella värikylpykerralla on teemansa ja teemaan sopivat värit: teema voi olla esimerkiksi sirkus, pakkasyö, avaruus tai hiekkaranta. Teemaan tutustutaan ensin kuivien materiaalien kautta virittäytyen ja eri aisteja herätellen: tutkitaan yhdessä vaikkapa palloja, huljutellaan suuria värikkäitä sifonkikankaita, rapistellaan leivinpaperipalloja, ihmetellään heijastuvaa peilikuvaa, kuunnellaan linnunlaulua tai tehdään hiekkakakkuja itsetehdystä taikahiekasta. Virittäytymisen jälkeen siirrytään suuren paperin päälle maalaamaan. Väriaineina käytetään turvallisia, elintarvikepohjaisia väriaineita, kuten mustikkaa, porkkanamehua, sahramikiisseliä ja kuivattua persiljaa. Allergiat on hyvä ilmoittaa viimeistään ensimmäisellä kerralla. Kananmunaa ja maitotuotteita värikylvyissä ei käytetä.

Kuuden kerran värikylpykurssilla myös aremmat lapset saavat rauhassa totutella uuteen toimintaan. Joillekin ihmettelyä riittää jo siinä, että paikalla on niin paljon samanikäisiä. Maalaaminen saattaa tuntua jännittävältä, ja varsinkin taaperoikäinen saattaa vierastaa käsin koskemista maaliin. Useampi maalauskerta rohkaisee lasta, ja kurssin loppupuolella aluksi arkaillut lapsi saattaakin maalailla suurin vedoin ja koko keholla. Taaperoille annan usein sudin helpottamaan maalaamista: yleensä jossain vaiheessa suti unohtuu sivuun, ja maalia onkin hauska levittää sormenpäillä, kämmenillä ja jalkapohjilla. On tärkeää, että jokainen lapsi saa maalata arvottamatta omalla tavallaan: pienesti tai suuresti, varovasti tai rohkeasti, muutaman minuutin tai puoli tuntia. Joku saattaa ensimmäisillä kerroilla vain tarkkailla, mitä muut tekevät, ja sekin on täysin sallittua.

Maalaamisen kesto joustaa lapsikohtaisesti: kun lapsi väsähtää tai halua enää maalata, on aika suunnata pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Joskus maalaamisen jälkeen vanhempi on se, joka on vaihtovaatteiden tarpeessa. Reppuun onkin hyvä varata vaihtovaatteet molemmille, sekä pyyhe vauvan peseytymistä varten. Maalatut työt jätetään kuivamaan ja otetaan seuraavalla kerralla kotiin.

Toivottavasti tapaamme syksyllä värikylpyjen merkeissä Espoon työväenopistolla!

Teksti ja kuva: Liina-Maija Paavilainen,
värikylpyohjaaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

Kielten verkkokurssilla

 

Tiesitkö, että syksyllä Espoon työväenopistossa on tarjolla yli 40 kielten verkkokurssia? Verkossa on mahdollisuus opiskella 11 eri kieltä: englantia, espanjaa, hepreaa, katalaania, kiinaa, portugalia, ranskaa, ruotsia, saksaa, venäjää ja viroa.

Erilaisia verkkokursseja

Verkossa on mahdollista opiskella niin reaaliaikaisilla oppitunneilla kuin kellonajasta riippumatta omaan tahtiin. Reaaliaikaisilla oppitunneilla opettaja ja opiskelijat osallistuvat tunneille samaan aikaan omilta laitteiltaan käsin. Opetuksen väylänä voi olla tällöin video- ja/tai ääniyhteys sekä chattialusta. Kellonajasta riippumattomassa opetuksessa opettaja jakaa kurssimateriaalia ja tehtäviä vaikkapa Moodlessa tai blogialustalla, ja opiskelijat perehtyvät niihin omassa aikataulussaan. Opettajan palaute tehtävistä sekä keskustelu- tai kommenttipalstat tekevät opiskelusta vuorovaikutteista ja tehokasta.

Kokemuksia venäjän online-kurssilta

Olin touko-kesäkuussa venäjän alkeisverkkokurssilla, jonka aikana meillä oli oppitunnit reaaliaikaisesti Blackboard Collaborate -alustalla kahdesti viikossa. Lisäksi kurssilla oli Moodle-alusta, jonne opettaja laittoi kurssimateriaalit, tallenteet tunneista sekä linkkejä lisäharjoituksiin.

Opiskelu verkkokurssilla oli vähintään yhtä tehokasta ja intensiivistä kuin lähiopetuksessa. Varsinkin näin korona-aikana oli kuitenkin ehdoton plussa, että kotoa ei tarvinnut lähteä minnekään opetusta varten. Alkuun opiskelu verkkoalustalla tuntui vähän persoonattomalta, kun suurimman osan aikaa opettajasta ja kurssikavereista näki vain nimet ja kuuli äänen. Vähitellen ihmisten nimet ja äänet osasi kuitenkin yhdistää ja niin kurssikaverit kuin opettajakin alkoivat tuntua tutuilta. Tuntien lopussa oli mukava tunnelma, kun dasvidanija- ja paka -hyvästelyt kuuluvat luureista. Ehkä jotain ennakkokäsityksiäkin kurssikavereista jäi syntymättä, kun ulkonäkö ei vaikuttanut mielikuviin!

Blackboard Collaborate-alustalla on toimintoja, jotka olivat minusta todella hyödyllisiä venäjän alkeita opiskellessa. Opettajan malli ääntämisessä kuului ja opettajan perässä pystyi toistamaan. Opettaja kuuli myös meidän opiskelijoiden äänet ja pystyi tarvittaessa korjaamaan tai tarkentamaan vaikean sanan ääntämistä. Tuntemattomia sanoja voi näyttää opetusmateriaaleista helposti esim. alleviivaamalla eikä kukaan tiedä, kuka sanaa kysyi. Lisäksi tehtäviä voidaan tehdä yhdessä piirrostoiminnolla, esim. yhdistä sana ja suomennos, alleviivaa joukkoon kuulumaton sana, alleviivaa eri luokkiin kuuluvat sanat eri väreillä jne. Tällainen työskentely vastaa vähän sitä, kun luokassa kaikki menisivät taululle vastaamaan samaan aikaan. Tällä kurssialustalla kukaan ei kuitenkaan tiedä, mikä sinun vastauksesi on ja virheitä uskaltaa tehdä! Väärät vastaukset karsiutuvat sitten pois, kun tehtävän ratkaisu käydään yhdessä läpi.

Jonkin verran tällä kurssilla oli ongelmia yhteyksissä: yhtäkkiä jonkun opiskelijan tai opettajan ääni ei kuulunutkaan. Mutta tämä ratkesi yleensä nopeasti, kun se, jonka ääntä ei kuulunut, laittoi mikin pois ja takaisin päälle. Ylipäätään BC-alustalla työskentely oli minusta helppoa. Kun oikea nettiselain ja kuuloke-mikrofonisetti ovat käytössä, kurssialustalle pääsee vain linkkiä klikkaamalla ja nimensä kirjoittamalla. Eri toiminnot oli helppo oppia ja opettaja tarvittaessa muistutti, mistä voi suurentaa näkymää, mistä löytää ”kynän” jne.

Tämän kurssikokemuksen jälkeen ehdottomasti jatkaisin opiskelua verkossa – kunhan vain löytyy sopiva kurssi sopivaan aikaan. Ajan puolesta verkko-opiskelu on minusta paljon helpompi järjestää osaksi arkea, kun kurssipaikalle ei tarvitse siirtyä. Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi sopivan verkkokurssin!

Teksti: Anna Pousi, Espoon työväenopiston kielten assistentti ja innokas työväenopiston opiskelija

Klikkaa Ilmonetiin, jossa voit ilmoittautua kursseillemme!

Saaristorakentamisen tukiaseman rakennusten siirto- ja korjausprojekti

Kuva: Funkis proto, saaristorakentamisen tukiaseman huoltorakennus

Espoon työväenopiston rakentamisen ja korjaamisen opettajalla, sisustusarkkitehti SIO Raimo Volasella, on pitkä ura korjausrakentamisen suunnittelijana ja opettajana. Ekologinen ajattelu ja kestävän kehityksen arvot ovat hänen työskentelynsä kulmakiviä. Hän on halunnut säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Tämä artikkeli kertoo hänen omasta korjausrakennusprojektistaan ja perehdyttää lukijaa perinne- ja korjausrakentamisen maailmaan.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Espoon työväenopiston Puolaten ja höyläten -blogissa 16.8.2019.

Torstaina 9.4.1992 Iniön Keistiössä aloitetaan Brusiksen tilan entisen päärakennuksen siirto kolmena osana. Lounais-Suomen sähkö on varautunut nostamaan sähköjohtoja tietä ylittävissä kohdin, koska kuljetettava rakennuksen osa kattorakenteineen ei olisi mahtunut tien poikki kulkevien sähkölinjojen alitse. Kuusi kertaa traktori roudaa lavetin päälle nostettua 16 tonnin painoista talon osaa ja erilaisia talon osia Keistiön kaupan edustalle ankkuroidun ponttoonin päälle. Ponttoonille saadaan kaikki mahtumaan, kolme talon osaa, traktori, nosturi ja kaikki muut talosta irroitetut osat peräkärryyn ahdettuna. Keistiön tiet kestivät kuljetuksen. Merimatka alkoi perjantaina 10.4.1992 aurinkoisen sään vallitessa ja Iniön lossirantaan tultiin illan hämärtyessä.
Päätettiin kuitenkin kuljettaa ainakin yksi talon osa varatulle talon paikalle Jumontien varrella kylän keskellä sijaitsevalle kalliolle. Routa teki illan aikana tien kohtalaisen kestäväksi, mutta ensimmäistä talon osaa siirrettäessä pellon yli ja kalliolle johtavaa mäkeä ylös noustessa ison koivun alimmaiset paksut oksat tyssäsivät talon siirron siihen. Oksia poikki ja ensimmäinen talon osa jäi jo illan pimetessä paikalleen odottamaan seuraavan päivän aikana tuotavia Brusiksen talon loppuosia.

Kuva: Siirretyn talon sali

Korjausrakentamisen kurssi asettui näkömatkan päässä sijaitsevaan 1600 luvulta peräisin olevaan Erkas Gårdenin tilan päärakennukseen ja osa alueen rantamökkeihin. Kurssi oli Turun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäinen korjausrakentamisen yrittäjäkoulutuksen kurssi, jonka opetusohjelman olin suunnitellut ja saanut myös sen johdettavaksi 10.10.1991–15.7.1992 ajalle. Rakennusalan ammattilaisia tuolloisessa kurssissa oli yhteensä 28 oppilasta ja sen lisäksi useita eri alan ohjaajia.

Huhtikuun 11. päivä aukeni harmaana ja pientä tihkua alkoi sataa. Traktori vetää lavetilla olevaa talon osaa ja alkaa kallistua ojaan päin, tiet alkavat pehmentyä. Traktori peruuttaa takaisin tien keskelle ja tielle asetetaan teräslevyjä tarpeellisiin paikkoihin ja tie kesti sittenkin. Viikonlopuksi Brusiksen saaristolaistalo on sijoitettu paikoilleen, rakennuksen parsiminen, kengittäminen, kattaminen, uunien muuraaminen ja ikkunoiden ja ovien paikoilleen asentaminen oli seuraavien vuosien aikana Saaristorakentamisen tukiaseman tulevia toimintoja ja koulutustapahtumia.

Kuva: Talon tupa ja leivinuuni

Funkis-talo proto rakennettiin aikana, jolloin ensimmäisen korjausrakentamisen kurssin oppilaista osa perusti Turun Korjausrakentajat Oy:n ja jonka yhtiön toimesta käynnistettiin uusi Korjausrakentamisen ja rakennussuojelun Projektivientikoulutus ajalle 07.01.–15.07.1994. Turun Korjausrakentajat saivat järjestääkseen Turun työvoimapiirin rahoittaman koulutusjakson, mutta 90-luvun lopusta lähtien kaikki vastaavat korjausrakentamisen koulutusprojektit järjestettiin erilaisten kuntien omistamien oppilaitosten toimesta.

Kuva: Saaristorakentamisen tukiaseman rakennuspiiri.

Turun Korjausrakentajat olivat mukana kehittämässä Viipuri–Turku Restaurointikeskusta Viipurin vanhassa kirjastotalossa Punaisen lähteen torin varrella, mutta monivuotinen projekti hyytyi suomalaisten yritysten vähäiseen kiinnostukseen investoida Viipurin talousalueelle.

Funkis-proto kuitenkin rakennettiin huoltorakennukseksi Vadvikin rantaan Jumon kylän länsilaidalla. Kustavista ostettiin kaksi purettavaksi määrättyä riihtä, joiden hirsirungot numeroitiin ja kuljetettiin Brusiksen talon kengitystä varten ja toinen riihi Funkis-talon rungoksi.

Turun Korjausrakentajat Oy:n toiminnan lopettamisen jälkeen lunastin molemmat projektit, Brusiksen saaristolaistalon ja Vadvikin Funkis-proton Sisustusarkkitehtitoimisto Raimo Volasen hallintaan ja käyttöön, ja rakennukset tontteineen toimivat edelleen työnimellä Saariston Korjausrakentamisen tukiasema.

Teksti ja kuvat: Raimo Volanen, sisustusarkkitehti SIO

Kirjoittaja vetää Espoon työväenopistossa korjausrakentamiseen ja ekologiseen asumiseen liittyviä kursseja. Katso lisätietoja Ilmonet.fi rakentaminen ja korjaus.

 

Jos menee jauhot suuhun, niin tehdään niistä kakku!

 

Moka on lahja, kuten teatteri-improvisaatiossa sanotaan. Sen ajattelun omaksuminen on kuitenkin usein aluksi helpommin sanottu kuin tehty. Voi olla vaikea olla välittämättä mokista ja antaa palaa esiintymistilanteessa. Varomme epäonnistumista ja yritämme pitää yllä fiksun aikuisen kuorta. Elämän aikana on ehkä tullut kasattua useita selviytymisstrategioita, joilla varomme epäonnistumisia: ehkä kieltäydymme kokonaan edes yrittämästä tai selittelemme etukäteen olevamme sairaita eikä aikaa valmistautumiseen ole ollut. Tai sitten lyömme koko tilanteen läskiksi vitsailun kautta: enhän minä tätä edes oikeasti yritä. Tai teemme kaiken mahdollisimman pienesti, ettei epäonnistumista huomaa, tai riskit siihen ovat mahdollisimman pienet.

Joskus kaikki ympärillä olevat ihmiset niin improvisaatiokurssilla kuin muussakin elämässä tuntuvat olevan kaikin puolin luovia ja rohkeita: oikeat sanat löytyvät joka tilanteessa ja huumori kumpuaa luonnostaan. He eivät näytä jännittävän toisia ihmisiä, vaan juttelevat rennosti kaikkien kanssa ja ovat vielä niin luoviakin, kun maalaavat, musisoivat ja tekevät kaikkea mahdollista.

Samalla kuitenkin osa kokee, että kokeillessaan mitä tahansa syntyy taas vain pientä pihinää ja ahdistavia tyhjiä sekunteja samalla kun aivot sumenevat, eikä mitään keksi. Ideoita kyllä ehkä tulee, kun oma vuoro on ohi, mutta ei silloin kun pitäisi.

Teatteri-improvisaatiossa pyritään kuitenkin kohti heittäytymistä, iloista mokaamista, rentoa vuorovaikutusta ja hetkessä elämistä ilman ennakkosuunnittelua. Joskus tuo voi tuntua hyvin kaukaiselle tavoitteelle. Teatteri-improvisaatiossa pääsee siedättämään itseään esiintymisen kanssa, totuttautumaan leikkiin ja siihen, että absoluuttisia oikeita vastauksia ei ole. Tähän tarvitaan luonnollisesti turvallinen ja kannustava ilmapiiri kursseilla. Epäonnistumisen pelko ja jännittäminen on hyvä tiedostaa niin yhteisesti kursseilla kuin yksinkin. Asioita voi myös pohtia lukemalla erilaisia improvisaatiosta kirjoitettuja kirjoja ja harjoittamalla omaa mieltään hyväksymään virheetkin. Kun sanoo kyllä kieltäytymisen sijaan pääsee improvisaatiossa ja elämässä kohti seikkailuja, vaikka se välillä vähän pelottaisikin. Ja joskus voi käydä niin, että ”mokaakin”, menee jauhot suuhun. Mutta moka on moka vasta jos siihen niin suhtaudutaan. Idea on huono vasta kun se sellaiseksi tuomitaan, eikä sitä hyväksytä ja kehitetä eteenpäin. Suu täynnä jauhoja voi kääntyä joksikin ihan uudeksi ja hienoksi, jos sen ajattelee lahjana virheen sijaan. Jauhoista voi tehdä vaikka kakun!

Teksti ja video: Anita Dahlström, teatterin ja ilmaisutaidon tuntiopettaja, Espoon työväenopisto

Kansalaisten ulkoasiainvaliokunnassa keskustellaan kansainvälisistä asioista

 

Poliittinen kartta

Espoon työväenopistossa on toiminut syyskaudesta 2016 lähtien harvinainen opintoryhmä ”Keskustellaan kansainvälisistä asioista”. Koko Suomen opistotoiminnassa se on ainoa laatuaan rikastuttamassa yhteiskunnallisten asioiden opetustarjontaa.

Ryhmämme istunnoissa keskustellaan laajasti ja monipuolisesti kansainvälisistä asioista, kuten valtiosuhteista, kansainvälistä järjestöistä, maailmantaloudesta, kansainvälisestä oikeudesta, Euroopan yhdentämisestä ja Suomen ulkosuhteista. Ajankohtaisia maailmanpolitiikan tapahtumia puntaroidaan viikoittain.

Olemme pohtineet esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Miten suurvaltasuhteet kehittyvät globalisoituvassa maailmassa? Rikotaanko maailmanpolitiikassa useinkin kansainvälistä oikeutta? Miten valtiosuhteita hoidetaan? Miten globaaleja ongelmia kuten ilmastonmuutosta, liiallista väestönkasvua, alueiden aavikoitumista, vesiolojen huonontumista ja kulkutautien pandemioita parhaiten ratkottaisiin?

Tällaiset kysymykset koskettavat myös Suomea valtiona ja meitä suomalaisia kansalaisina. Niitä käsitellään niin valtionhallinnossa kuin kansalaisjärjestöissä. Eduskunnassa, etenkin sen ulkoasiainvaliokunnassa, kansanedustajatkin pohtivat ajankohtaisia kansainvälisiä asioita.

Keskusteluryhmäämme voidaankin kutsua kansalaisten ulkoasiainvaliokunnaksi. Kun se on avoin kaikille kansalaisille, se on jopa edustavampi foorumi kuin jäsenmäärältään rajattu eduskunnan valiokunta. Meillä ei ole myöskään eduskunnan tapaan hallitus vastaan oppositio – asetelmaa, vaan kaikkien näkemykset ovat hyvin perusteltuina yhtä arvokkaita. Vesa Jaakola

Ryhmäämme arvostetaan jopa valtionhallinnossa. Ulkoministeriön kutsusta olemme käyneet siellä toistuvasti kertomassa kansalaisten näkemyksiä kansainvälisistä asioista. Ministeriön edustajat puolestaan ovat valistaneet meitä ajankohtaisista asioista Suomen ulkosuhteissa. Vieraspuhujana ryhmässämme kävi viimeksi entinen ulkoministeri.

Ryhmämme keskusteluja rikastuttaa sekin, että monet osallistujat ovat omilla työaloillaan kunnostautuneita ja kokeneita kansalaisia niin, että kansainväliset asiat valottuvat useista erilaisista näkökulmista. Opimme paljon toisiltamme. Näin ryhmämme edustaa vapaata sivistystyötä parhaimmillaan.

Kansanvalta ei toimi hyvin ilman laajaa, vireää ja valistunutta kansalaisyhteiskuntaa. Sellaista luodaan ja vahvistetaan myös kansalais- ja työväenopistojen opetustoiminnalla. Siinä keskusteluryhmämme on avoinna kaikille espoolaisille ja muillekin taas ensi syksystä eteenpäin kurssitunnuksella E202455.

 

Teksti: Vesa Jaakola,  tuntiopettaja, kansainväliset asiat