Kokemuksia ryijyrunojen kirjoittamisesta

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta. Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely. Toukokuussa  myös runoilijat kertovat kokemuksia ryijyrunojen kirjoittamisesta.

Espoon työväenopiston Runoriihi-lyriikkapiiri sai loppuvuodesta 2018 tehtäväkseen kirjoittaa runoja käsityöryhmän ryijyistä monitaiteellista videoteosta varten. Teemana oli Luova ja kuriton mieli ja saatesanoina oli toive kirjoittaa älyttömiä, kurittomia, hulluja runoja.

Ajatus ryijyistä kirjoittamisesta herätti joissakin epäluuloja. Matti: ”Runoni syntyvät kuin tulivuori. Usein ne ovat kauan muhineet mielen syvyyksissä. Niiden purkautumista ei voi tarkalleen ennustaa eikä säädellä edes suurimpien vahinkojen välttämiseksi. Tehtävä kirjoittaa runo jostakin ryijystä tuntui aluksi pakkopullalta. Eihän sisuksissani ollut mitään aineksia niin sisäsiistille tekstille, että se voisi purkautua kuvaamaan perinteistä seinälle asetettua ryijyä.”

Haaste otettiin kuitenkin vastaan. Jael: ”Inspiroiduin heti ryijyrunojen kirjoittamisesta, pidän tilausrunojen teosta. Se ’pakottaa’ pois mukavuusalueelta. Myös eri taiteenlajien yhdistely on innostavaa.”

Juhani valmistautui tehtävään hakemalla kirjastosta ryijykirjoja ja käymällä HAMissa katsomassa ryijynäyttelyä: ”Iso pettymys. Paperiryijyjä, pelästyin jo, millaisia saisimme eteemme”. Juhani kirjoitti kuitenkin kuvitteellisen ryijyrunon jo ennen ryijykuvansa saamista ja kyseli, löytyisikö sellaista ryijyä, jossa olisi ruskan värejä ja vähän ehkä mustaa. Löytyi Liisan ryijy. ”Liisan ryijy oli niin hieno, että päätin heti kirjoittaa uuden runon kokonaan ryijyn inspiroimana. Pääsin syksyyn, pääsin metsään, ja jotain pelon poikastakin käsittelin.”

Ryijyntekijöiden sanalliset kuvaukset omista ryijyistään tulivat runoilijoille myöhemmin kuin kuvat ryijyistä. Tulkintaa oli tarkistettava. Kyllikki joutui toteamaan, ettei hänen ryijynsä esitäkään ilmakuvaa suosta vaan kilpikaarnaa: ”Muistelin kankaalla kasvavia suuria honkia lapsuudestani. Eläydyin ryijyntekijän maailmaan, olenhan itsekin kiinnostunut käsitöistä. Niin tarina eteni. Ryijykin alkoi kertoa haaveistaan ja toiveistaan.” Kiki otti vapauden nähdä kukkaryijyn kuvion maanosien riehakkaana sävelkulkuna läpi maailman: ”Kauniit värit, maanläheiset. Antoivat minulle voimaa kirjoittamiseen. C’est la vie!”

Aarne lähti myös liikkeelle väreistä: ”Aluksi näytti siltä kuin ryijyssä leijuisi eri värisiä höyheniä ja nukkapalloja. Ihmiset elävät usein poliittisessa tai aatteellisessa kuplassa, jonne muut näkökulmat ja tosiasiat eivät ulotu. Mieleen välähti ajatus puolueista. Vein tätä reaalitodellisuutta Höyhensaaren satumaailmaan, jossa uutistenlukija kuvaa aatemaailman ristiriitoja sääilmiöiden kautta maailmanlaajuisesti. Ryijyn mielikuva laajeni entisestään ja Höyhensaaret liittyivät avaruuden galaksiksi. Koska se ei ole todellinen galaksi, aika-akseli nyrjähti paikoiltaan ja vei sen täydellisesti sadun maailmaan, mutta mukaan jäi tämän reaalimaailman aatevirtoja ja mielikuvia.”

Osa kirjoittajista piti ryijyn nimen ja tarinan saamista tehtävää helpottavana. Olli: ”Saatuani ryijyn nimen (Catch me if you can) ryijy viimeistään alkoi juosta”. Matti: ”Ryijyn nimi ja tekijän läheteteksti kaivoivat pienen reiän mieleni kuoreen. Aloin pujottautua ryijyntekijän rooliin. Ryijylle oli ilmestynyt kaksi kuviota, jotka esittivät tekijän kesämökkejä. Runoni kiertyi tarinaksi ryijynteon vaiheista, kuvitelluista vaikeuksista ja kaipauksesta talven keskeltä kesäisiin maisemiin. Esille tuli positiivinen ristiriita, kumpi on parempi, järvenranta- vai tunturimökki. Runoilijaminäni päätyi ryijyntekijän mielenalaa veikatessaan tasatulokseen. Virtaviivaista tarinaa väistelläkseen runo tarvitsi joitain sivuhengähdyksiä. Sellaiseksi se sai toistuvan sanarenkutuksen, kehotussanan jota suomen kieli ei suoraan tunne, mutta jonka voinee yhteydestä ymmärtää.  Jotta mökit ilmestyisivät etänä ryijyntekijän seinälle, hän on voinut käskeä itseään: ryijytä ryijytä ryijytä.”

Armaksen ei tarvinnut pohtia kauan koira-aiheista ryijyä: ”Heti kun näin kuvan ryijystä, mieleeni nousi lause – vanhan ja viisaan jäähyväiset. Minusta tuntui, että noin viisas koira pystyy näkemään muutakin kuin tämän hetken, vaikka sitä elääkin. Mielestäni vanha koira jo ymmärtää, että elämä ei ole ikuista. Vanha koira hyväksyy vanhenemisen. Se hakee lepopaikkoja ja näkee unta menneestä. Odottaa rauhassa jotain, jota ei pysty ymmärtämään – eikä edes yritä. Surullista tässä tietenkin oli se, että tuo ihana harmaakuono siirtyi ennen julkaisua suuren äärettömän karmeihin.”

Kaikki eivät olleet aivan heti sujut Tuija-ohjaajan huolella kullekin osoittaman ryijyn kanssa. Päivi sai jonkinlaisen koleerisen kohtauksen ja puuskahti paperille sellaista, jota myöhemmin ihmetteli: mistä lähteestä moinen? ”Kirjoitusprosessin aikana kävin läpi tunneskaalaa aggressiosta hyväksymiseen, muutokseen, muistojen käsittelyyn. Kirjoitusaiheena oli viaton ryijy… huihai!” Ensimmäinen versio piti hylätä, mutta lopulta syntyi sisäinen rauha ryijyn kanssa ja lopulliseen runoon uusi näkökulma: ”Tämä kirjoitus vei minut keskiajan maailmaan. Mietiskelin, miten on aikanaan tehty vaatteet, kankaat, miten värjätty. Tältä pohjalta kirjoitin pitkähkön runon nuoresta naisesta, jolla oli kallisarvoista väriainetta. Osallistuin Kymi Librin järjestämään Joki-kirjoituskilpailuun, jonka antologiaan tämä runo tuli mukaan.”

Ryijyt synnyttivät kieleltään monenlaisia tekstejä, mutta ryijyjen perinteikkyys vaikutti. Juhani: ”Halusin tehdä riimeissä, koska riimiruno edustaa mielestäni samanlaista perinnettä kuin ryijykin. Minulla oli Koskenniemen Koulutie ja Kailaan Pallokentällä lausunnassa ajankohtaisia ja työn alla, joten sain sieltä rytmillisiä vaikutteita.”

Iiris, jonka runoissa useammin käytetään stadin slangia, mukautti myös tyyliään perinteeseen: ”Minä sain hyvin itseni näköisen ryijyn. Kirjoitin ja työstin kissahahmoa mielelläni. Runo valmistui sutjakkaasti itäkarjalan murteella. Kirjoitin sen joululoman aikana. Kotona tyttäreni kysyi: Kuka nää murreosuudet on kirjoittanut? Sinäkö? Olen oppinut itäkarjalan murretta kannakselaiselta äidiltäni. Mutta en koskaan puhu sitä oman perheeni piirissä. Mie ossaan vaan kirjottaa.”

Projektia pidettiin haasteellisuudessaan mukavana. Aarne: ”Runon kirjoittaminen ryijystä oli hauskaa. Se antoi ikään kuin luvan ja mahdollisuuden ajatuksen vapaaseen liitoon, joka leijaili irtonaisena sadun ja toden välillä pienellä ilkikurisuudella, ketään väheksymättä.” Olli kuvaa haastetta vuorena, jonka huipulle päätti kiivetä. Alun pikahien pintaan nostamisen jälkeen ryijy alkoi elää, värit puhuivat ja muotojen merkitys syveni, vuoren huippu häämötti. Hiomisen ja muokkailun jälkeen runo oli valmis – ja ryijyn näköinen: ”Olin vuoren huipulla. Alhaalla katsoin taakseni vuorta, se olikin pieni nyppylä”.

Runot olivat valmiit luovutettaviksi lausujien käsiin. Juhani: ”Tiesin olevani ainoa kirjoittajista, joka myös lausuu jonkun ryijyrunoista. Lausunnanopettajani Sari Tenhunen antoi minun lausua oman runoni, mikä tietysti ilahdutti. Koin projektin aivan erityisenä, hienona mahdollisuutena päästä sisälle käsitöiden luovaan maailmaan.”

Sirpa puki kokemuksensa runomuotoon:
”Ryhmätyötä!”, riemuitsin
ryijyistä runoja rustattaisiin
runonlausujille rouskuteltaviksi
ryijy rupesi runoissani raksuttamaan
risomaan rauhattomaksi
riittäisikö rahkeeni
rypistin raapaleita
ruttasin runonraakileita
revinkin riekaleiksi
runoriihessä ryijyistä runoista rupateltiin
ryijyyn ryijynrytmiin rakenteeseen rakastuin
rohkaisi ryijyruno ryhmätyönä
runooni rakkautta ripottelin
rohkeutta rapeudeksi
ryijyntekijälle rutistus
runonlausujille ruususuu

Runoriihi: Kyllikki Ollikka, Kiki Levä, Matti Lahti, Olli Uotila, Iiris Ritva Laitinen, Armas Ruohoniemi, Päivi Heiska, Aarne Laasonen, Sirpa Verkka, Juhani Markkanen; lisäksi ryhmän ulkopuolelta osallistui Jael Rantanen.

Runoriihen ohjaaja: Tuija Kuha

Ihmisiä etäyhteyksien päässä

Teatterin tuntiopettaja Anita Dahlström

”Eiiii. Jos nyt oikein ymmärsin niin työväenopistojen koulutus keskeytetään!”

Erään ystävän hätääntynyt viesti tavoitti minut eräänä maaliskuisena perjantai-iltana. Hän on yhdessä pääkaupunkiseudun opistossa opiskelijana, minä taas toisaalla opettajana. Seurasi hämmennys, vaikka tokihan harrastusten keskeytyminen koronan takia oli odotettavissa. Sitten viestittelyä yhden oman kurssin opiskelijoiden kanssa. Meillä oli ensi-ilta lähestymässä. Mitä nyt? Emme näe enää? Entä esitykset? Ei ehditty hyvästellä! Saadaanko asioita ja esityksiä vietyä jossain vaiheessa loppuun?

Sitten päiviä myöhemmin huojentunut viesti ystävältä: ”Kurssini jatkuukin etänä! Jee!”.

Minäkin pääsin jatkamaan improkursseja etänä. Toisessa kurssissa esitykset siirtyivät tulevaisuuteen, joten toive jälleennäkemisestä ja asioiden loppuun viemisestä elää. Imrovisaation opiskelijani ilostuivat lääkkeestä impron vieroitusoireisiin. Onhan tämä etäyhteyksien päästä improilu sentään parempi kuin ei ollenkaan! Kaikki eivät toki voi, halua tai jaksa luoda laitteiden välityksellä yhteyttä toisiin, tai kokevat koko asian hieman outona. Ymmärrettävää sekin.

Ensimmäisellä kerralla linjoille ilmestyy hieman hämmentyneen näköisiä tuttuja kasvoja. Taustalla vilisee koiria, kissoja, tauluja ja muuta oman kodin tavaraa. Osa on kotoisammin kotivaatteissaan. Jutut kuitenkin jatkuvat samaan tapaan. On iloa toisten näkemisestä, vaikkakin etäyhteyksien päässä. Yksi kertoo ulkona satavan lunta, toiset kurkkivat omista ikkunoistaan, että ei meillä vaan, vielä ainakaan. Toinen sanoo näiden improkertojen piristävän muuten melko yksinäistä arkea.

Teatterin ja etenkin improvisaation tekeminen on vuorovaikutusta, eikä se etäyhteyksien päästä ole aina ihan helppoa. Kuitenkin improvisaatioissa keksitään videoyhteyksien avulla tarinoita yhdessä, tehdään pieniä kohtauksia ja vaikka improvisoidaan lehdistötilaisuuksia, joissa tilaisuuden pitäjän pitää arvata muiden sanomisista kuka hän on ja mitä on tehnyt. Korona on mukana tavalla tai toisella lähes kaikissa improissa varsinkin muutamilla ensimmäisillä kerroilla. Onhan se muokannut elämäämme kovasti. Jos improvisaation paikka on ravintola tai ostoskeskus, tulee siitä heti mieleen miten nykytilanne siihen tilanteeseen vaikuttaa. Eihän sitä voi ravintolaan jäädä olemaan lähekkäin, ruuat täytyy noutaa mukaan! Ostoskeskuksissa asiakkaita täytyy varjella koronalta!

Hartiat jumivat tietokoneen äärellä olemisesta ja ulkoilmaa ei aina pääse tarpeeksi haistelemaan, mutta ilo toisten ihmisten kohtaamisesta, vaikkakin vain videokuvan välityksellä, helpottaa eloa. Elämä jatkuu. Harrastukset ja työt muuttavat muotoaan vähäksi aikaa, mutta ihmiset säilyvät, vaikkakin etäyhteyksien päässä.

Teksti ja kuva: Anita Dahlström, teatterin ja ilmaisutaidon tuntiopettaja, Espoon työväenopisto

Komiikan koulu – lyhyt oppimäärä hauskuuteen

Nauru pidentää ikää sanotaan, totta vai tarua? Ilman naurua olemisen sietämätön keveys muuttuisi hetkessä elettävän elämän sietämättömäksi raskaudeksi. Me tarvitsemme huumoria!

Mikä meitä naurattaa?
Kaikenlainen koheltaminen, fyysiset törmäilyt, kummalliset sattumukset, absurdit tapahtumat, omat ja toisten heikkoudet, pelkojen ja toiveiden toteutumat hauskasti kerrottuna. Sujuvasti vaihdamme Commedia dell´artesta slapstickiin, screwballkomediasta farsseihin. Alun perin komedia tarkoitti näytelmää, jolla on onnellinen loppu. Nykyään komedia mielletään humoristiseksi näytelmäksi. Puhuessamme koomisesta viittaamme kaikenlaiseen humoristiseen ilmaisuun.

Keskiajalla narrilla oli erityinen asema. Hänen tehtävänsä oli viihdyttää hallitsijaa. Hän oli ainoa, jolla oli lupa irvailla hallitsijan ja hoviväkeen kuuluvien aatelisten kustannuksella, saamatta rangaistusta. Keskiajan hallitsijoiden tapaan mekin pidämme humoristeista, suorastaan rakastamme heitä Pekasta ja Pätkästä Uuno Turhapuroon, Charlie Chaplinin kulkurista Pokka pitää sarjan Hyacinth Bukect:hen. Koomikoita ja komedienneja, jotka paljastavat meille meidän todelliset kasvomme.

Humoristi omaa lahjan. Humoristinen elämänasenne on peili, joka paljastaa ihmisen ja maailman raadollisuuden. Huumori paljastaa heikkoutemme. Nauru vapauttavalla voimallaan auttaa meitä käsittelemään elämän kummallisuuksia ja kestämään niitä.

Huumori on hulluutemme sulattamo. Me tarvitsemme huumoria kotona, kouluissa ja työpaikoilla. Se poistaa väliltämme jännitteitä, pelkoja, estää tiukkapipoisuutta, vähentää armottomuutta ja lisää armeliaisuutta. Nauraminen yhdessä toisten kanssa lisää ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

Huumorilla on paikkansa niin arjessa kuin juhlassa, ruokapöytäkeskustelussa kuin juhlapuheessakin. Huumori on yhteisöllisyyden kasvualusta. Parhaimmillaan huumori on aitoa, lämminhenkistä ja välittävää, huonoimmillaan ylenkatsovaa, vähättelevää ja ristiriitoja lisäävää. Huonon huumorin taustalla voi olla paha tarkoitus tai taitamaton vinoilija. Joskus vastaanottajassakin ilmenee ymmärryksen puutetta eikä elon kolhuissa vahingoittunut tunnista huumorin nyansseja. Taiten tulee humoristin lahjaansa käyttää!

Lähde seuraamaan Espoon työväenopiston teatteriaineiden opettajien ja opiskelijoiden tekemiä koomisia videoita.

Sarjan aloitti näyttelijä, ohjaaja Henna Hakkaraisen neljän videon Karanteeninkaltainen klovnikurssi. Niissä Gertrud -klovni johdatteli meitä klovnerian ’perushommeleihin’. Hurmaavan haastava Gertrud toi esille klovnerian ristiriitaisuuksia. Klovnikurssin löydät Youtubesta Oppiminen Omniassa -kanavalta 

Tällä viikolla starttaa Keskiviikon sketsi, tuulahduksia tunneilta. Pääset katsomaan seinien kätkemää: oppilaiden kirjoittamia, kuvaamia ja näyttelemiä sketsejä.

Lopuksi Opistoteatterin ohjaaja, käsikirjoittaja Heikki Häkkä tarjoaa sinulle mahdollisuuden kokea heittäytymisen hauskuutta ja improvisoinnin iloa.

Lähde mukaan hauskuuden alkulähteille.

Olkaa kuulolla, tavataan verkossa.

Sari Tenhunen, kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettaja

Easter Bunny – Modelling tutorial

Hi!

My name is Zara Miravent and I keep baking and cake decorating classes at Espoo Adult education centre. Despite classes being cancelled due to Cov-19, I still want to bring up some Spring joy by sharing with you this cute Easter Bunny tutorial! Hope you have fun making this cake topper, either on your own or with the help of your little ones!

Sunny greetings ☀

Equipment and ingredients

What you will need:

  • Scale
  • Small knife
  • Ball tool or chopstick with round end
  • Brush
  • Flower former or apple tray cup
  • 1/4 tsp measuring spoon
  • 2 toothpicks
  • CMC
  • 250g Sugar paste or modelling paste (240 g light grey, 18 g light pink and 2 g black)

sokerimassa, vaaka, väriaine, veitsi

Add a bit less then 1/4 tsp of CMC to the grey sugar paste and knead well until soft and pliable. Always keep the paste you are not working with in a closed plastic bag.
Weigh and shape into a ball:

  • Body = 105 g
  • Head = 70 g

sokerimassa jakaminen kahteen osaan, ruumis 105g, pää 70 g sokerimassapalat muotoiltu palloiksi

Body

Shape a cone and slightly flatten the front and back. Use your index finger to flatten the top and insert a toothpick. Set aside.

sokerimassa kehon muotoilu

Head

Shape a cone and slightly flatten the front and back. Slightly flatten the top so the ears will easily glue to it. Check the size against the body – it should be as wide but a bit shorter.
Place it inside a flower former / apple tray.

sokerimassapallon muotoilu pääksi

Bunny face

  1. Roll out 8 g of grey paste into a ball and cut it in half. Shape each half into a ball.
    kaksi sokerimassapalloa
  2. Use your finger to flatten each ball. Check the size against the bunnies face!
    sokerimassapallojen litistäminen
  3. Using the ball tool, mark the position of the eyes and lightly brush with water. Roll out two small black balls and set them into place.
    sokerimassasilmien ja poskien kiinnitys vedellä
  4. Roll out a bit of pink paste and make it slightly oblong. Glue it into place by brushing it with water.
  5. Use the ball tool to prick the cheeks!
    sokerimassanenän kiinnitys vedellä, poskien koristelu

Bunny paws

  1. Take 20 g of paste. Roll into a ball and cut in half. Roll each half into a ball.
    kaksi sokerimassapalloa
  2. Give each ball a thick cone shape.
    soikeat sokerimassapallot
  3. Slightly flatten the narrow side of the cone between your thumb and index fingers.
    sokerimassapallojen litistäminen
  4. Using the knife, make two cuts as shown in the image.
    Jalkojen muotoilu sokerimassasta
  5. Roll out a small piece of pink paste and cut in half. Roll out each half into a small thick sausage.
    tassujen muotoilu
  6. Using your finger, flatten the pieces.
    tassujen muotoilu
  7. Brush the the paws with water and attack the pink soles.
    tassujen kiinnitys
  8. Now brush the upper part of the paws and attach to the bunny’s body!
    tassujen kiinnittäminen kehoon

Bunny arms

  1. Take 18 g of paste and roll into a ball.
    sokerimassapallo
  2. Cut in half and shape two balls.
    kanin käsien muotoilu kaksi sokerimassapalloa
  3. Roll out each ball into a long shape, leaving it a bit thicker on one side.
    kanin käsien muotoilu
  4. On the thicker side, use a knife to cut two indentations to make the front paws.
    kanin käsien muotoilu
  5. Brush with water to attach to the body.
    kanin käsien kiinnittäminen

Bunny tail

  1. Take a bit of pink paste and roll into a ball.
    Kanin hännän valmistus
  2. Brush with water to attach to the body. Use the ball tool to achieve a fur effect!
    Kanin hännän kiinnittäminen

Bunny ears

  1. Take 16 g of grey paste. Divide in half. Shape each half into a long cone.
    kanin korvien muotoilu
  2. Use the back of the knife (or a chopstick) to ident the ears.
    kanin korvien muotoilu kanin korvien muotoilu
  3. Take a small portion of pink paste and cut in half.
    kanin korvien mutoilu
  4. Roll each piece into two long logs.
    kanin korvien osat
  5. Flatten the pieces using your finger and attach to the ears using water.
    kanin korvien valmistus
  6. Cut the base of the ears.
    kanin korvien valmistus
  7. Cut the toothpick in half and insert one half into each ear.
    kanin korvien viimeistely
  8. Brush the top of the body with water.
    kanin kokoaminen
  9. Attach the head making sure it is straight and centered!
    kanin pään kiinnittäminen
  10. Brush the base of the ears with water and insert them into the head.
    Kanin korvien kiinnittäminen

Bow

  1. Flatten a piece of pink paste so it is about 3 mm thick.
  2. Cut two small triangles and make two indentations on each one with the knife.
    Rusetin valmistaminen
  3. Brush the triangles with water and attach them to the bunny.
  4. Press the ball tool where the triangles join and brush with water.
    Rusetin kiinnittäminen
  5. Roll a little piece of paste into a ball and place on the bow.Pääsiäispupu sokerimassasta

Your bunny is now ready!

Text and pictures: Zara Miraven

Karanteeninkaltainen klovnikurssi

Keväällä 2020 Espoon työväenopistossa, Omniassa piti olla Klovnerian peruskurssi, jonka opettaja
olisin ollut. Harmillisesti koronaviirus pyöräytti maailman sekaisin ja näin kurssi, jonka
opettamisesta olen suuresti nauttinut, jouduttiin perumaan. Koska näin ikävästi kävi, Omnia pyysi
minua tekemään muutamia videoita otsikolla ”Klovneria”.

Hmm, hetken olin tehtävän edessä täysin hämmennyksissä, mitähän ihmettä se voisi olla. Mikä
sisältö? Mikä tavoite? Mites se kuvaus ja editointi? Haasteita riitti.

Lähdin työstämään minulle heitettyä haastetta miettimällä asioita, jotka minun mielestäni ovat
klovneriassa keskeisiä. Päädyin kuuteen keskeiseen seikkaan, joiden ympärille hahmottelin videot.
Tietenkään klovneria ei tyhjene näihin kuuteen seikkaan, vaan klovneria on moneen suuntaan
ulottuva runsauden sarvi, ihan niin kuin elämä itsessään. Näin kuitenkin syntyi
videosarja ”Karanteeninkaltainen klovnikurssi osat I – IV”. Toivottavasti jaksat katsoa ne ja saat
niistä iloa elämääsi.

Laitoin jokaisen videon alkuun saman selostuksen, mistä klovneriassa mielestäni on kyse. Näin
katsoja voi peilata näkemäänsä jonkun asian kautta ja mahdollisesti vielä oppia jotain.

Videoiden alussa oleva teksti on tässä: ”Klovni on optimistinen, positiivinen eikä koskaan opi
virheistään. Me kaikki olemme kauniita, älykkäitä ja vahvoja. Sen lisäksi meillä kaikilla on
heikkouksia ja naurettavia puolia. Kun niiden annetaan tulla esiin, syntyy jotakin hauskaa.
Klovneria on heikkouksien kääntämistä vahvuudeksi. Klovni on vilpitön, viaton ja välitön. Sen
lisäksi klovnit ovat leikkisiä, lapsenomaisia, moraalittomia, vastuuttomia, oikukkaita, outoja,
tuhoisia, kaoottisia tai anarkistisia.” Sitten lähtee varsinainen video, jossa oma klovnihahmoni
Gertrud seikkailee.

Seuraavaksi avaan hieman noita kuutta pointtia, jotka päädyin ottamaan mukaan videoihin.

Hämmennys – Klovni ihmettelee kaikkea mitä hän maailmassa kohtaa. Hämmentävää – niin sen
kuuluu ollakin. Klovni syntyy ja syttyy eloon juuri noissa hämmennyksen hetkissä. Pyri
tunnistamaan oma hämmennyksen tila ja luota siihen. Myönnetään, se on aika vaikeaa.

Hengitä – Keskeistä, jotta elämä ylipäätään voi toteutua. Kun ihminen hengittää ulos, keho
rentoutuu, rentouden tilan löytäminen on klovnerian perus juttu.

Pienet jutut – Klovni kehittyy pienistä jutuista eteenpäin. Voi esimerkiksi tutkia mikä kehon osa
johtaa liikettä ja mitä se tuo tullessaan. Millainen ääni klovnilla voisi olla jne.

Spontaanius – Klovnin ikuinen haaste on harjoittaa itseä löytää peli ja leikki missä ja mistä tahansa.
Arvosta ja kunnioita omaa spontaaniutta ja iloa leikkiä.

Kontakti – Klovni pyrkii aina kontaktiin. Toinen klovni on klovnin paras kaveri. Paitsi että yleisö on
kaikkein paras kaveri. Yleisökontakti on suoraa ja nopeaa ja kaikki mitä klovni tekee, peilataan
yleisön kautta. Klovnin jatkuva harjoittelun aihe on reagoida yleisöön.

Läsnäolo – Ole elävä, elä hetkessä, reagoi, hengitä, hämmenny, toimi spontaanisti, kehitä
vuorovaikutustaitoja suhteessa itseen ja suhteessa yleisöön. Läsnäolo on tärkeää ja keskeistä
kaikessa esiintymisessä, niin myös klovneriassa.

Karanteeninkaltaisen klovnikurssin tekeminen on ollut minulle itselle myös hieno oppimisprosessi.
Olen oppinut matkan varrella kuvaamaan kännykällä ja editoimaan. Tämä ehkä myös näkyy siinä
millaisia osat ovat ja hyvä niin. Aina on mahdollisuus oppia uutta, kun sanoo kyllä.

Toivotaan, että poikkeusolot aikanaan menevät ohi ja opetus palautuu normaaliin tilaan.
Klovnerian peruskurssi on tarjolla Espoon työväenopistossa syksyllä 2020, eikä tässä vielä
kaikki! Klovnerian jatkokurssi on myös tulossa syksyyn 2020. Toivottavasti näemme kursseilla.
Ihmetellään silloin maailmaa klovnin silmin ja hämmästellään tätä kaikkea!

Hyvää kevättä!
Toivottaa, Henna
Karanteeninkaltaisesta olosuhteesta

 

 

Auringonkeltainen kotivärikylpy – yhdessä taaperon kanssa

Maalaaminen

 

Värikylpy sopii lapsille noin neljän kuukauden iästä alkaen, varsinaista yläikärajaa ei ole, joten mukaan voi hyvin ottaa isommatkin lapset. Tässä pajassa teemana on lämmin auringonkeltainen, jota vahvistaa vastaväri violetti. Tunneaistimuksina vuorottelevat kylmä ja lämmin, sileä sose ja irtonaiset mustikkapallot, nestemäinen vesi ja pölisevä perunajauho.

Pajan voi toteuttaa esimerkiksi suoja-alustan päällä lattialla, kylpyhuoneen lattialla tai pienimuotoisemmin pöydän ääressä (istuvat lapset). Muistathan turvallisuuden: älä jätä lasta yksin maalausaineiden ja virittäytymismateriaalien kanssa. Maalausaineet ovat liukkaita, joten pysy lapsen vieressä.

Tarvikkeet:

  • Mangososetta (lämmitä mikrossa mukavan lämpöiseksi)
  • Jäisiä mustikoita
  • Lämmintä vettä suihkepullossa
  • Perunajauhoja tai marjarouhetta
  • Mahdollisimman iso vahva paperi (esimerkiksi akvarellipaperi, mattapintainen kartonki, steinerpaperi, vesiväripaperi. Maalausta voi kokeilla myös esimerkiksi pahvilaatikosta leikatulle pahville.) Pienemmät arkit voi teipata yhteen.
  • Sotkua pelkäämättömät vaatteet ja asenne.
  • Virittäytymismateriaalit: Materiaalien on hyvä olla pestäviä ja turvallisia laittaa myös suuhun tutkittavaksi. Yhdessä vanhemman kanssa voi toki hetken tutkia myös vaikka lankaa ja paperisilppua, kun vanhempi valvoo, ettei niitä mene suuhun ja ottaa tarvittaessa pois.

 

Mitä keltaista, pienille sopivaa teiltä löytyy?
Duplopalikoita? Huiveja? HarVirittäytymysmateriaalejasoja? Höyheniä? Löytyykö keltaisia palloja? Pestyjä hiekkaleluja? Keltaisia paperisuikaleita? Villalankaa? Pääsiäismunien keltaisia kuoria, joiden sisälle voi laittaa vaikka siemeniä rapisemaan? Tutkia voi vanhemman kanssa myös vaikka hyvin pestyä sitruuna, appelsiinia tai greippiä.

Entä jotain violettia? Palloja? Matonkudekerä? Violetteja sukkia palloiksi pyöriteltyinä? Ilmapalloja? Harso? Kangasta? Vähemmän on usein enemmän: 3-4 erilaista virittäytymismateriaalia on tarpeeksi.

 

Virikemateriaaleja

Virittäytymismateriaalit voivat mahdollisuuksien mukaan olla eri tuntuisia ja kokoisia, toistensa vastakohtia: jotain pienempää, jotain suurempaa, jotain kevyttä, jotain painavaa, jotain karheaa, jotain sileää. Lähteekö materiaaleista ääniä?

 

 

 

 

Valmistelut:MaalausaineetTeippaa maalauspaperi lattiaan/alustan päälle. Asettele valitsemasi virittäytymismateriaalit esille paperin päälle. Aseta maalausaineet tilan lähelle niin, että ne on helppo hakea maalausta varten. Nyt värikylpy voi alkaa!

 

 

 

 

tunnustelumateriaali

Tutkikaa yhdessä virittäytymismateriaaleja. Halutessasi taustalla voi käyttää rauhallista musiikkia (esim. Vauvan vaaka -levyn kappale Keltainen). Millaiseen yhteiseen leikkiin materiaalit kutsuvat? Miltä tuntuu höyhenen kutitus poskea vasten? Kuka kurkkaa huivin takaa? Minne pallon voi vierittää? Miltä tuntuu karhea kangas, entä sileä silkkiliina? Voiko paperisilppua rypistää?

 

 

 

Maalaaminen

Vähitellen voitte siirtyä maalaamaan. Kaada paperin päälle ensin lämmintä mangososetta. Anna lapsen lähteä maalaamaan sitä sormilla, joko käsin tai vaikka jaloilla. Voit rohkaista maalaamaan näyttämällä itse esimerkkiä. Jos lapsi ei halua koskea maaliin, keittiöstä löytyvä pullasuti voi olla mainio apuväline.

 

 

 

SeuMustikat ja maaliraavaksi tuo maalaukseen jäiset mustikat. Mustikat usein houkuttelevat syömään – värikylvyssä on sallittua maalata kaikin aistein ja myös maistella. Voit houkutella lasta maalaamaan mustikoilla näyttämällä, miten mustikan voi litistää paperia vasten. Suihkepullolla voit suihkuttaa lämmintä vettä, joka levittää mustikoiden väriä paperiin ja lämmittää myös sormia.

 

 

 

maalaaminen

Viimeisenä aineena maalaukseen voidaan ripotella perunajauhoa tai marjarouhetta. Ne toimivat myös jarruaineena, jos sose tuntuu turhan liukkaalta.

 

 

 

 

 

VärikylpyäAnna lapsen jatkaa maalaamista niin kauan, kun se tuntuu häntä kiinnostavan, ja kaada tarvittaessa lisää maaliaineita. Valmiin työn on hyvä antaa kuivua rauhassa. Jos sosetta on paksusti, kannattaa sitä taputella ohuemmaksi talouspaperin avulla.

 

 

 

 

 

Iloisia värikylpyhetkiä toivottaen,

Liina-Maija Paavilainen, värikylpyohjaaja, Espoon työväenopisto, Omnia

Bailatino kuuluu jokaiselle!

Bailatino tanssijat ryhmänä

Bailatino on monista eri lattaritansseista koostuva tanssiliikuntamuoto, jossa tanssitaan ilman paria. Latinalaisamerikkalainen musiikki raikaa, hymy kasvoilla leviää ja lantio ja vartalo keveästi keinahtaa. Lattareiden iloinen ja energinen tunnelma vie tätä eri tanssien yhdistelmää rytmikkäästi eteenpäin. Bailatino on kehitetty nimenomaan sitä varten, että kynnys olisi mahdollisimma matala jokaisen päästä tutustumaan näiden lämpimien vesien kulttuuriin ja rytmeihin.

Tansseina, joita on mm. salsa, samba, chacha, rumba, merengue, tango ja jive tanssitaan hyvällä energialla ja ilolla. Helpoilla tunneilla opetellaan perusaskeleet ja -rytmit, jatkotason tunneilla taas keskitytään enimmäkseen koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen. Yhdellä tunnilla tanssitaan yleensä 1-3 tanssia ja niitä vaihdellaan niin, että yhden kurssin aikana oppii helposti jo 5-10 eri tanssin perusteet ja jopa enemmänkin.

Lattaritanssit tuovat kehoon lisää hyvää koordinaatiota, lisäävät mukavasti peruskuntoa lihaksia vahvistaen ja liikuttavat niveliä ja nikamia juuri oikealla tavalla, luonnollisesti ja lempeästi. Lisäksi hyväntuulinen musiikki ja letkeä liike tuo lähes poikkeuksetta jopa pitkäänkin kestävän hymyn tanssijan kasvoille. Jäykät hartiat ja yläselkä saa myös mukavasti vahvistavaa ja rentouttavaa liikettä tämän Suomen Tanssiurheiluliiton omistaman ja rekisteröidyn tuotemerkin, Bailatinon avulla.

Tasoryhmiä on useita juuri sen takia, että jokainen pääsee löytämään itsestään oman sisäisen tanssijan.
Senioreille on omat ryhmät, joista on kaikki pomput ja pyörähdykset karsittu mahdollisimman vähiin.

lmonetistä tunnit löytyvät tanssi-osiosta tai hakemalla kurssia Bailatino.

Bailatinoa pääsee mukavasti harrastamaan esim. Leppävaarassa maanantaisin ja torstaisin. Nämä tunnit ovat Senior-tunteja ja ne tanssitaan aamupäivisin.

Teksti ja kuva: Janne Outinen, tanssin tuntiopettaja

Geokätköily yhdistää luonnossa liikkumisen sekä etsimisen ja löytämisen riemun!

 

Geokätkö_kivikossa

Geokätköily on suosittu ulkoiluharrastus, jossa etsitään GPS-paikannuksen avulla geokätköiksi kutsuttuja rasioita luonnosta. Se muistuttaa harrastuksena sekä aarteen etsintää että suunnistusta. Siinä yhdistyy luonnossa liikkuminen sekä etsimisen ja löytämisen riemu. Harrastus sopii kaiken ikäisille ja moni nauttii geokätköilystä yksin, osa puolestaan tykkää jakaa etsintäkokemuksen esimerkiksi ystävän tai perheen kanssa. Geokätköilyä voi harrastaa juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii ja hyvinkin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti, mutta yhtä hyvin ex tempore -tyylillä vaikkapa työmatkan varrella. Geokätköilijöitä on Suomessa tällä hetkellä yli 41 000 ja maailmalla noin kolme miljoonaa.

Geokätköjä voi etsiä perinteisesti kartan ja kompassin avulla, mutta helpoin ja yleisin tapa on hyödyntää älypuhelimeen ladattavaa sovellusta tai erillistä GPS-paikanninta. Kaikki alkaa rekisteröitymisestä ja oman nimimerkin luomisesta. Erityisiä varusteita ei tarvita. Kynän ja taskulampun avulla pääsee jo pitkälle. Geokätköön on piilotettu kätkötiedote ja logivihko, johon jokainen kätkön löytänyt kirjaa oman nimimerkkinsä ja käyntipäivämääränsä löydön merkiksi. Tämän lisäksi löytö merkitään geokätköilysivustolle nettiin tai älypuhelimen sovellukseen. Jokaisella reissaajalla on oma yksilöllinen tavoite (esim. nähdä mahdollisimman paljon kaupunkeja, siltoja, jokia tms.) ja seurantakoodi, minkä avulla reissaajan kulkemaa matkaa ja nykyistä sijaintia voi seurata.

Geokätköjä etsiessä saa mahdollisuuden haastaa itsensä ennen kaikkea älyllisesti, mutta myös fyysisesti. Jokaisella geokätköllä on oma vaikeustaso ja maastoluokitus. Vaikeustaso kuvaa sitä kuinka paljon geokätkö tarjoaa älyllistä haastetta ratkottavaksi ja maastoluokitus sitä kuinka hankalassa maastossa geokätkö on. Helpoimmat geokätköt edellyttävät vain annettujen koordinaattien paikantamista ja vähän liikkumista. Ne on piilotettu helposti tunnistettaviin paikkoihin ja ovat yleensä saavutettavissa pyörätuolista käsin ja lasten kanssa. Vaikeampia haasteita tarjoavat sen sijaan korkealle tai muutoin hankalaan paikkaan piilotetut kätköt sekä moniosaiset multikätköt ja mysteerikätköt. Vaikeimpien geokätköjen ratkaisuun saattaa kulua aikaa useitakin tunteja ja ne voivat edellyttää tiimityötä tai erityisvälineitä esim. kiipeilyvarusteita. Myös geokätkön koko vaikuttaa sen haastavuuteen. Pienimmät geokätköt ovat vain sormenkynnen kokoisia, suurimmat kymmeniä litroja.

Geokätköillessä oppii koko ajan uutta, mikä motivoi etsimään yhä haastavampia geokätkötoteutuksia. Taitojen karttuessa oman geokätkön piilottaminen on mahdollista. Jokainen lajin harrastaja voi asettaa juuri itselleen sopivat tavoitteet. Toisille riittää hyvin geokätköjen etsiminen omasta lähiympäristöstä ja toiset etsivät uusia geokätköjä aina ulkomailta asti. Mitä enemmän geokätköjä löytää sitä kauemmaksi on lähdettävä uusien löytöjen perässä. Maailmanlaajuisesti geokätköjä on tällä hetkellä yli kuusi miljoonaa ja Suomessakin yli 80 000. Espoosta geokätköjä löytyy lähes 2500, joten etsittävää ja löydettävää riittää harrastusta aloittavalle pitkäksi aikaa.

Geokätköpurkki luonnossa

Geokätköillessä saa mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin ilman harrastusta ei todennäköisesti tutustuisi. Eteen voi tulla esimerkiksi kauniita luontokohteita, huikeita näköalapaikkoja, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä rakennuksia tai geologisia kohteita. Itsensä saattaa löytää kiipeämästä puuhun, kahlaamasta viemärissä, könyämästä puistonpenkin alle tai kulkemasta polvenkorkuisen lumihangen keskellä. Geokätköillessä tututkin seudut voi oppia näkemään ihan uudenlaisesta näkövinkkelistä.

Geokätköilijät muodostavat maailmanlaajuisen yhteisön. Harrastajien on mahdollista kohdata toisiaan erilaisissa miiteissä ja tapahtumissa. Pääkaupunkiseudulla järjestetään kuukausittain erilaisia ja eri teemoihin liittyviä miittejä. Miiteissä on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia lajin harrastajien kanssa ja kysyä vaikkapa neuvoa jonkin hankalamman geokätkön ratkaisuun. Viime vuosina Suomessa on järjestetty myös kansainvälisiä Mega-tapahtumia, joissa on ohjelmana mm. erikoiskätköjä, kilpailuja ja tarvikemyyntiä.

Kiinnostaako sinua liikkua luonnossa? Arvostatko kauniita maisemia ja nähtävyyksiä? Inspiroidutko kaupunkimiljöön arvoituksista? Tykkäätkö etsiä ja löytää? Entä ratkoa pähkinöitä ja pulmia? Haluaisitko oppia geokätköilyn alkeita?

Espoon työväenopistossa on alkamassa huhtikuussa järjestyksessään jo kymmenes geokätköilyn peruskurssi. Kurssilta saa monipuolisen perustietopaketin harrastukseen liittyen, tietoa erilaisista geokätköistä ja harrastuksessa tarvittavista varusteista, ohjeet miten kätkön luona tulee toimia, ohjeita erilaisten sovellusten kanssa toimimiseen sekä konkreettista treeniä geokätköjen etsimiseen. Kurssin oppien avulla harrastusta on mahdollista jatkaa itsenäisesti. Ilmoittauduthan pian, niin varmistat paikkasi kurssilla.

Tule mukaan ja löydä uusi sekä hauska tapa liikkua luonnossa ja tutustua ympäristöön!

Teksti ja kuvat: Riikka Siniluoto, geokätköilyn tuntiopettaja

Miksi äijä joogaa?

Äijäjoogaajat

Miesten oma jooga, äijäjooga, on ollut osa työväenopiston kurssitarjontaa jo ilahduttavan monta vuotta.  Vuodesta toiseen kurssit täyttyvät ja jonoakin syntyy.

Eräs äijäjoogan suosion salaisuus lienee, että se on yksinkertaista ja helppoa hathajoogaa, mutta silti merkillisen vaikuttavaa. Lajissa on hieman vaikutteita Suomen Joogaliiton SJL-joogasta, jota joogaopettaja Veikko Tarvainen aikoinaan sovelsi miehille paremmin sopivaksi.

Fyysisesti maltillinen harjoitus on avain äijäjoogan maailmaan. Liikesarjat harjoittavat ja hoitavat niveliä, sekä pieniä lihaksia niiden ympärillä, keskikehon syviä lihaksia unohtamatta.  Kepeiden venyttelyjen, liikesarjojen, asentojen ja mukavien tasapainoharjoitusten välissä pysähdymme kuulostelemaan; olemme hetken aktiivisesti passiivisia, mutta samalla valppaita – tai ainakin harjoittelemme sitä. Rentoutuminen on sekä keino että päämäärä. Ajan myötä joogailuun löytyy yhä vapautuneempi rytmi ja hengitys alkaa toimia harjoituksen kapellimestarina.

Äijäjoogaan sisältyy helppoja, mutta monipuolisia asentoja ja liikesarjoja selinmakuulla, kylkiasennossa, päinmakuulla, seisten ja istuen.  Emme istu lootuksessa, koska mukavampiakin asentoja löytyy. Harjoituksen hedelmät syntyvät hellittämisen kautta. Lopussa pysähdymme ja rentoudumme.

Äijäjoogan filosofia on silkkaa ilosofiaa.  Konstailematon laji sopii periaatteessa kaikille. Teemme myös klassisia jooga-asanoita, mutta kevyimmästä päästä ja nekin usein helpotettuina.  Annamme asennoille uusia nimiä kuten ”laiska soturi Švejk”, joka viittaa alun perin virabhadrasana II -asentoon.

Äijäjoogassa mies oppii kokemaan ja löytämään kehonsa uudella tavalla, mikä auttaa käyttämään kehoa viisaammin. Jäykkyys ei ole este ja pienikin venytys voi auttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Kun naisia ei ole mukana, vertailu ja esittäminen jäävät vähemmälle. Äijäjooga on kilpailusta vapaa vyöhyke, jonka tyypillinen osallistuja on 50–70-vuotias mies.

Harjoitus ehkäisee tehokkaasti kehon ja mielen korppuuntumista. Kun miehen keho virkistyy ja rentoutuu, mieli kirkastuu ja tyyntyy.  Parhaimmillaan säännöllinen harjoitus voi lievittää merkittävästi kehon kremppoja, ja kuten eräs konkari sanoi: äijäjooga opettaa viipyilemään viisaasti.

Kaikki äijäjoogakurssit ovat helposti löydettävissä ilmonet.fi verkkopalvelusta hakusanalla äijäjooga.

Äijäjoogakurssit kuuluvat liikunta-auringon lohkoon ”Liikkuvuus ja kehonhallinta”.

Teksti ja kuva: Aki Saikko, joogan tuntiopettaja

Monipuoliset perhekurssit – toimintaa aikuiselle lapsen kanssa

 

Perhekurssit ovat osa työväenopiston monipuolista kurssitarjontaa. Kursseja järjestetään monilla ainealueilla esim. liikunnassa, musiikissa, taiteissa ja kotitaloudessa. Perhekursseille aikuinen voi tulla yhdessä eri-ikäisten lasten kanssa oppimaan ja kokemaan yhdessä uutta. Perhekurssien tavoitteena on tarjota mielekästä ja kehittävää toimintaa sekä aikuiselle että lapselle.

Yksi tämän vuoden suosituimmista perhekursseista on ollut aikuinen-vauva jooga. Mikä tämän lajin suosion salaisuus on? Mitä siellä aikuisen ja vauvan yhteisellä joogatunnilla tapahtuu? Miksi kannattaisi tulla mukaan?  Näihin kysymyksiin vastaa  Espoon työväenopiston kokenut pitkäaikainen opettaja Jenna Rignell.

Joogaa vauvojen kanssa 

Jokainen meistä on joogannut – ainakin 0–2-vuotiaana! Joogasta tehdyt useat tutkimukset ovat osoittaneet, että teemme jooga-asentoja eli asanoita jo ollessamme äitimme kohdussa. Lisäksi teemme useita asanoita spontaanisti ensimmäisten elinvuosiemme aikana. Joogaharjoitteiden voikin sanoa olevan meille kaikille luonnollisia.

Joogan suurin voima ei löydy kuitenkaan sen asanoista tai harjoitteista, vaan siitä kuinka niissä hengitämme. Hengitys on joogan – ja elämämme – olennaisin, primaarein ja tärkein liikemalli. Siihen myös pohjautuvat kaikki muut liikemallimme; liikkumisemme siis heijastaa hengitystämme. Joogit ovat vuosituhansia tienneet, että nenän kautta hengittämisellä voimme säädellä vireystilaamme, stressitasoamme, parantaa ja kehittää oppimistamme, untamme, muistiamme – vain pitkän listan aloittaaksemme! Vastikään myös Helsingin Sanomat julkaisi laajan artikkelin nenän kautta hengittämisestä, eli joogan periaatteesta, ”Hengitys auttaa jopa oppimaan” (HS 10.2.2020)

Aikuinen-vauva-joogatunneillani etenemme vauvan vireystason ehdoilla. Tunneillani yhdistyvät pääpiirteittäin kolme elementtiä:

1) Vanhemman ja uuden tulokkaan yhteinen, suloinen jooga, jossa pusuja ja luovia ratkaisuja ei säästellä.
2) Vauvan viihtyessä, teemme raskaudesta, synnytyksestä ja varhaisvanhemmuudesta palauttavia harjoituksia aikuisen hyvinvoinnille.
3) Vauvan omat joogaharjoitteet, joiden liikesuuntien ohjaajana vanhempi toimii.

Harjoitusten tarkoituksena on tukea vauvan motorista kehitystä. Lisäksi niistä voi saada helpotusta erilaisiin haasteisiin, kuten vauvan koliikkiin, ummetukseen jne. Aikuisille tärkeintä harjoituksissa on oppia jälleen hengittämään ja liikkumaan miellyttävällä ja luonnollisella tavalla; ja siihen meillä on aikuinen-vauva -joogassa läsnä aivan parhaimmat pikkuopettajat! Tasaista hengitystä on helpompi kuunnella myös muilla elämän osa-alueilla, kun muistamme, että jooga ei ole pelkkiä asanoita vaan myös sitä, miltä joogaharjoittelu ja -hengittäminen tuntuu.

Joogassa on tärkeää oppia tekemään ja olemaan myös tekemättä.  Vanhemmuudessa rentoutuminen ja unen puute ovat ehkä suurimpia haasteita. Kaikkea tunneilla opittua saa kotona mieluusti tehdä, mutta läksyiksi annan rentoutumisläksyjä. Jooga tarjoaa mahtavia, yksinkertaisia rentoutustekniikoita, joita käyttämällä voi lyhyessäkin ajassa saada syvemmän unen ja palautumisen sekä rauhoittaa omaa mieltään. Vanhemmuus on kuitenkin yksi haastavimmista jooga-asennoista! Pidän tärkeänä myös ohjata siihen mitä asanoita / liikuntamuotoja tulisi synnyttäneenä alkuun välttää ja kuinka kauan. Kun uskallamme hetkeksi pysähtyä harjoittelemaan eri tavalla kuin ennen raskautta, on harjoittelulla mahdollisuus aivan aidosti palvella palautumistamme.

Tunnit ovat avoimia myös ei-synnyttäneille vanhemmille ja isovanhemmille, koska harjoitukset ovat hyviä ja tarpeellisia aivan kaikille. Yksi isä onkin jo uskaltautunut mukaan koko lukukauden pituiselle kurssille.

Joogaan tullessa ei tarvitse olla notkea – vaan mieluummin jopa kankea, niin keholtaan kuin mieleltään. Se on hyvin turvallinen kohta aloittaa voimaan hiukan paremmin. Jos joogalle antaa mahdollisuuden, voi yllättyä kuinka hyvin voikaan voida!

Perhekursseja touko-kesäkuussa

On hienoa nähdä, että aikanaan taaperotanssiini siirtyneet vauvajoogit ovat löytäneet kesäkautemme ”Aikuinen- lapsi – tanssin ja akrobatian”. Tällä kurssilla entiset vauvajoogit ja taaperotanssijat, nyt jo 5–8-vuotiaat lapset, harjoittelevat yhdessä vanhemman kanssa akrojoogaa.

Tervetuloa mukaan kokemaan hengittämisen ja yhdessä tekemisen ja olemisen voima!  Löydät kaikki kevään perheille suunnatut kurssit ilmonet.fi verkkopalvelusta.

Voit harrastaa Espoon työväenopistossa lapsesi kanssa monipuolisesti myös vauva-ajan jälkeen. Yhteinen aika on korvaamatonta ja ohittaa jo ihan tutkimuksissakin lelut ja tavarat.

Hengittävää kevään odotusta kaikille!

Lue lisää Espoon työväenopiston liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin ainealueesta

Teksti:

Jenna Rignell, Espoon työväenopiston tuntiopettaja
Tanssitaiteenmaisteri, pedagogi
RYT- joogaohjaaja
Raskaudenjälkeinen joogaohjaaja, lasten- ja erityistarpeisten lasten joogaohjaaja, vauvasirkusohjaaja