”Aurinko kuulostaa hyvältä” – Suomen kielen kauneimmat ja rumimmat sanat kielenoppijan näkökulmasta

Kieli herättää aina tunteita. Meillä monilla on sanasuosikkimme ja -inhokkimme. Entä miltä suomen kieli kuulostaa vieraskielisen korvaan?

Espoon työväenopiston Suomi B1.2–B2.1 intensiivikurssin opiskelijat saivat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa, mitkä sanat suomen kielessä ihastuttavat ja mitkä inhottavat. Opiskelijat ovat jo edistyneellä tasolla opinnoissaan, joten heidän sanavarastoonsa on vuosien varrella kertynyt monta suosikkia ja inhokkia.

Kaunis sana tuo hymyn

Äiti ja rakkaus ovat monen suomenoppijan mielestä kauneimmat sanat. ”Äiti on ensimmäinen sana jokaisella ihmisellä”, ”Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva”. Rakkaus on universaali tunne, mutta sillä on meille jokaiselle myös oma, henkilökohtainen merkityksensä: ”Tällä sanalla on eri ääni ja eri tarkoitus”.

Positiiviset mielleyhtymät vaikuttavat usein siihen, mitä sanaa pidetään kauniina. Esimerkiksi kiitos saa kiitosta: ”Se minusta tuntuu hyvältä, kun minä sanon tai kuulen sen. Se tarkoittaa, että tapahtuu hyviä asioita.” Samanlainen sana on ihana: ”Se aina kuulostaa hyvältä ja antaa hyvää fiilistä. Se tuo aina hymyn.”

”Kuulostaa hyvältä” on toimiva peruste monen muunkin kauniin sanan kohdalla: Pikemminkin – minusta tämä sana kuulostaa hyvältä”, ”Lämpimämpi – sanan lausuminen tuntuu peliltä: peli, jossa äänet pelaavat”, ”Helmikuu, helmi, höyhensana on yhtä pehmeä kuin höyhen itse”. Kaunis ja hyvää tarkoittava on myös enkeli.

Toisinaan hyvältä kuulostava sana ei ole sellainen, jonka äidinkielinen puhuja valitsisi kauneimmaksi. Yksi opiskelija muistelee huvittuneena kielenoppimisensa alkutaivalta:

”Se on ehkä vähän outo vastaus, mutta ripuli on minusta kaunein sana suomeksi. Kun tapasin minun suomalaisen mieheni ensimmäisiä kertoja, hän jutteli Suomen ystävän kanssa ja kuulin sanan ”ripuli”. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta minusta se kuulosti tosi hyvältä. Toistin sen pari kertaa, koska minä pidän kauniiden äänien lausumisesta, ja ”r”-ääni on yksi suosikeistani. Mieheni ja hänen ystävänsä kysyivät nauraen, miksi toistin ”ripuli”-sanaa ja selittivät, mitä se tarkoittaa. Nyt se on edelleen minun lempisanani suomeksi, koska ääni kuulostaa hyvältä ja se on ensimmäinen sana, joka opin suomeksi.”

Henkilökohtainen tarina on myös pupu-sanan taustalla:

”Minusta ”pupu” on kaunein sana. Kun minun tyttäreni oli vähän yli yhden vuoden, hänen täytyi olla päiväkodissa. Me emme puhu suomea kotona. Hän ymmärsi vain omaa äidinkieltä ja voi puhua muutamia oman kielen sanoja. Hän itki paljon aamulla ja iltapäivällä, kun hän näki minua päiväkodissa. Hän vei hänen unilelunsa pinkin pupun mukaan joka päivä, kun hän meni päiväkotiin. Minä olin huolestunut. Eräänä päivänä puolentoista viikon jälkeen minun tyttäreni piti pupua kädessään, sanoi ”pupu” hymyillen, kun minä hain häntä päiväkodin pihalla. Olin innoissani ja halasin minun tytärtäni. ”Pupu” on kaunein sana, jonka olen kuullut.”

Ääniä kauneuskisassa saa myös eksoottinen haaveilla: ”Äidinkielessäni tällaista verbiä ei ole, sama asia pitää selittää pitkällä lauseella”.

Suomessa niin tärkeä kahvikin on kaunis sana – mutta mistä sana onkaan peräisin? ”Suomalaiset juovat enemmän kahvia kuin kukaan muu maailmassa, mutta tämä sana matkusti pitkälle, kaukaisesta paikasta.”

Se, mikä on kaunista, on Suomessa joskus harmillisen harvinainen ilmestys: Aurinko on kaunis sana, koska se on helppo ja tärkeä. Päivä alkaa hyvin, jos on aurinkoa.” 

 

Ääkköset ja muut rumikset

Ääkköset ä, ö ja y eivät saa suomenoppijoilta ylistystä: ”Rumin sana on järjestys – kuulostaa ihan hirveältä.” Ääkköset voivat olla suomenoppijalle myös muuten hankalia: Yöllä – aika vaikea lausua”.

Toisaalta ääkkösten lausumisessa voi olla hauskojakin puolia: ”Rumin sana on älä rääkkää, koska se on ihan vaikea ääntää. Lausumisen on oltava kireää ja se on vaikeaa. Tämän lausuminen on hieman hauska, koska näyttää siltä, että ilmeet muuttuvat sen mukana.”

Kirosanat kuulostavat rumilta. Rumimmaksi ehdotettiin v-sanaa ja s-alkuista kirosanaa: ”Minun suomalainen mieheni sanoo sitä paljon, minusta se ei tunnu hyvältä.”

Sanat, joilla on ikävä merkitys, ovat myös rumimpia: Vihamielisyys – se kuulostaa pahalta ja vähän pelottavalta”, Kateus, todella ruma sana; sanat voivat satuttaa pahasti ja viiltää syvälle”, ”Olen tosi vihainen ja surullinen, jos joku sanoo tyhmä minulle”.

Ikävällä sanalla voi kuitenkin olla kiinnostava alkuperä: ”Rumin sana on viha. Se on kiinnostava minulle, miten ”vihainen” tulee sanasta ”viha” suomeksi. Espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi ne ovat eri sanat.”

Jotkin rumat sanat herättävät hyvin vahvoja tunteita:

””Jaaha” on minusta Suomen kielen rumin sana. Ehkä ”jaaha” ei ole täysin todellinen sana, mutta minun suomalaisen miehen perheessä sitä käytetään paljon. Se tarkoittaa ”olen pettynyt, ärsyyntynyt, vihainen tai loukattu ja en hyväksy tätä tilannetta”. On minusta rumis, koska ei kukaan voi arvata mikä ongelma on vain ”jaaha”:sta, ja jos kysyn suoraan mikä ongelma oli, en saa vastausta. Kun kuulen ”jaaha”, haluan lyödä kyseistä henkilöä kasvoihin.”

Aina ei kuitenkaan tarvita pitkiä selityksiä: ”Minusta suomen kielen rumin sana on sana pois, koska se kuulostaa rumalta”.

 

Sanni Broholm, suunnittelijaopettaja, suomi toisena kielenä

Espoon työväenopisto, Omnia

Ikääntyvien yliopisto 35 vuotta Espoossa!

Ikääntyvien yliopisto viettää juhlavuottaan tänä vuonna. Ikääntyvien yliopiston ensimmäiset luennot järjestettiin Tapiolassa syksyllä 1985, siis tasan 35 vuotta sitten! Espoolaisten opiskelijoiden oman aktiivisuuden tuloksena saatiin Ikääntyvien yliopiston toimintaa myös Espooseen, ensin Tapiolaan ja myöhemmin Opistotalolle Leppävaaraan.

Ikääntyvien yliopisto toimi alun perin Helsingin yliopiston alaisuudessa, mutta sittemmin toiminta on siirtynyt Espoon työväenopiston itse järjestettäväksi. Toiminta on ollut aktiivista kaikkina 35 vuotena. Tarjolla on ollut luentosarjoja erilaisista aihepiireistä sekä erillisiin teemoihin paneutuvia seminaareja.

Opiskelijoilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa kurssien sisältöön. Keväisin suunnitellaan aina tulevien lukuvuosien luentosarjojen aiheet. Ehdotuksia tulee paljon ja niistä äänestetään. Välillä käydään kärjekästäkin keskustelua, jotta oma toive tulisi kuulluksi. Lopputulema on demokratian sääntöjen mukainen kompromissi.

Maailman ymmärtäminen kiinnostaa

Opiskelijat ovat antaneet palautetta luennoitsijoista joka kauden päätteeksi. Haastattelimme opiskelijoita tätä juttua varten. Haastatellut Jussi Ravela ja Maija-Liisa Saksa molemmat totesivat, että luennoitsijat ovat korkeatasoisia, jotkut jopa aivan loistavia oman alansa asiantuntijoita.

Ravela ja Saksa molemmat kertoivat olevansa kiinnostuneita politiikasta ja historiasta, maailman ymmärtämisestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta. Saksa kertoo, että luennoilla kokee usein oppimisen iloa ja että uusi tieto auttaa suhteuttamaan maailman menoa ja ymmärtämään nykyisiä ilmiöitä. Kysyttäessä erityisen mieleenpainuvasta luentosarjasta molemmat opiskelijat mainitsivat Maailmankaikkeuden synty – ihmiset ja sivilisaatiot -luentosarjan, joka pidettiin Mäkkylässä keväällä 2019.

Hybridiluennot luokassa tai kotona

Syksyllä 2020 Ikääntyvien yliopistossa pidetään kolme pitkää luentosarjaa ja yksi lyhyt. Tiistain luentosarjan aiheena on Demokratiakehitys Euroopassa 1900-luvulta tähän päivään. Teema on ajankohtainen ja antaa vertailukohtaa myös tämän päivän ääriliikkeille ja niiden synnylle. Keskiviikon Tapiolan luentosarjassa paneudutaan myyttisiin kansalliseepoksiin ja niiden syntyyn historiallisessa kontekstissa. Terveys ja hyvinvointi ovat aiheena torstain luennoilla. Loppusyksyn lyhyt luentosarja kertoo Albaniasta, maan historiasta ja nykypäivästä.

Tämän vuoden uutuutena on luentosarjojen toteutus hybridimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että luennot toteutetaan reaaliaikaisesti lähi- ja etätoteutuksena. Opiskelijoilla on siis mahdollisuus osallistua luennolle luokassa tai seurata sitä kotoaan omalla tietokoneella. Ikääntyvien yliopisto on ottanut suuren digiloikan ja opiskelijat ovat erittäin hyvin lähteneet mukaan tähän kehitykseen. Tämä kehityssuunta jää varmasti voimaan myös tulevaisuudessa.

Ikääntyvien yliopisto on hyvissä voimissa ja jatkaa taivaltaan. Innokkaat ja tiedonjanoiset opiskelijat ovat voimavaramme!

Saara Patoluoto, pedagoginen asiantuntija ja Ikääntyvien yliopiston suunnittelija
Espoon työväenopisto Omnia

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Ekososiaalisen sivistyksen arvot maahanmuuttajanuorten koulutuksessa

Teksti on julkaistu Ekosivistys.fi -blogissa 1.10.2020.

Maahanmuuttajanuorten koulutuksessa (MANU) Omniassa opiskellaan suomea suomeksi 24 tuntia viikossa. Opetusryhmään kuuluu kaksi suomen kielen opettajaa, sosiaalityöntekijä ja opinto-ohjaaja. Opiskelijat jaetaan kahteen eri ryhmään taitotason perusteella, mutta ryhmät työskentelevät usein myös yhdessä. Koulutuksessa opiskellaan suomen kielen lisäksi yhteiskuntatietoa. Opiskelijat saavat yhdeksän kuukauden aikana paljon tukea arjen hyvinvointiin.

Suomen kielen oppiminen MANUssa on prosessi, jossa tutustuminen, toimijuus ja kielenopiskelu kietoutuvat toisiinsa. Opiskelijoilla ei ole alussa yhteistä kieltä, joten jo ensi päivien kohtaaminen vaatii itsensä ja toisen hyväksymistä sekä tietoisuutta yhteisestä päämäärästä. Opettajat ja opiskelijat oppivat tuntemaan toisensa aina vain syvällisemmin kielitaidon kehittymisen ja yhteisen tekemisen myötä.

Opiskelijat pääsevät ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan hiljalleen, omassa tahdissaan. Opettamisen sijaan pitäisikin puhua rinnalla kulkemisesta. Valmistaudumme yhdessä kaupassa ja kirjastossa asioimiseen. Ihmettelemme suomen kielen ja kulttuurin erikoisuuksia, kuten hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Valmistaudumme työhaastatteluun ja suunnittelemme tulevaisuutta. Opiskelijan tarpeet ja ihmetyksen kohteet määräävät kulkemamme polun suunnan.

Opiskelemme yhteisöllisesti toinen toista kannustaen. Yhdeksän kuukauden aikana ehdimme tutustua toistemme arkeen ja elämään yksityiskohtaisesti. Alussa nuori oppii kertomaan itsestään ja harjoittelemaan asioimista. Koulutuksen lopussa keskustelemme yhteiskunnallisista teemoista ja opiskelijat oppivat ilmaisemaan ja perustelemaan mielipiteensä. Nuoret oppivat tuntemaan oikeutensa ja velvollisuutensa Suomessa. Suomalaisen yhteiskunnan arvoihin ja tapoihin tutustuminen vaikuttaa nuorten ajatteluun. Nuoret oppivat vertailemaan asioita Suomessa ja kotimaassaan ja näkemään syitä ja seurauksia yhteisessä keskustelussa

Muihin opiskelijoihin ja suomalaisiin ihmisiin tutustuminen on opiskelun kannalta välttämätöntä. Kielenoppimistehtävissä onnistuminen edellyttää vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa ja yhdessä toimimista. Haastattelemme ohikulkijoita ja eri ammattien edustajia sekä sovimme keskustelutreffejä eläkeläisryhmien kanssa. Teemme toiminnallisia tehtäviä eri asioimispaikoissa, kuten kirjastossa ja kierrätyskeskuksessa. Opiskelemme kieltä joka päivä yhteistoiminnallisesti vaihtuvissa pienryhmissä. Toisen ihmisen kuuntelemista harjoitellaan yhtä paljon kuin puhumista. Entistä opiskelijaani lainaten ”suomen kielen kurssi on paikka, jossa maailmankansalaiset yhdessä opiskelevat ja auttavat toinen toistaan”.

Koulutuksessa opiskelijat tutustuvat myös lähiympäristöön. Opettajat tukevat opiskelijaa itsenäiseen toimijuuteen erilaisten toiminnallisten harjoitusten avulla. Opettelemme toimimaan rohkeasti ja vastuullisesti niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Opiskelijat tutustuvat uuden asuinpaikkansa ainutlaatuiseen luontoon ja jokamiehenoikeuksiin.

Erilaisista kulttuureista tulleiden ihmisten elämäntarinoiden kuuleminen paljastaa elämän ainutlaatuisuuden. MANUssa opiskelleet nuoret osaavat nähdä maailman ongelmia ja ihmisen heikkouksia monesta eri näkökulmasta. Eri puolelta maailmaa tulevilla ihmisillä on paljon sanoittamatonta tietoa niin ilmastonmuutoksesta kuin siitä, miltä tuntuu jättää aiempien sukupolvien pommittama kotimaa, sen luonto ja yhteisö. Ympäristökatastrofeista ja rasismista saa monipuolisemman kuvan, kun luokkahuoneessa on ihmisiä 15 eri maasta. Yleensä opiskelijat kaipaavat kotimaahan jääneiden ihmisten lisäksi rakkaita paikkoja – rantoja, metsiä ja vuoria.

Kun alan puhua opiskelijoilleni hiilijalanjäljestä, tunnen itseni tyhmäksi. Vaatimattomasti elävät opiskelijani voisivat opettaa minulle paljon kiertotaloudesta, kohtuullisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Oman keskeneräisyyden hyväksyminen on sivistymisprosessin välttämätön ehto. Opettajana minun ei tarvitse ulkoapäin sanoa, mikä on oikein ja arvokasta. Kuljen opiskelijoideni rinnalla samaa ekososiaalisen sivistymisen prosessia kohti kestävämpää elämäntapaa ja erilaisuutta hyväksyvää yhteiskuntaa. Elämän iloa hehkuvat, viisaat ja elämässä paljon kokeneet opiskelijani osaavat itse nähdä merkityksen asioissa ja etsiä yhdessä ratkaisuja tulevaisuuteen.

Teksti:
Leena Lempinen, suomi toisena kielenä -opettaja, Manu-koulutus

Kuvat:
Vaula Paunila, Manu-koulutuksen koordinaattori

 

 

 

Kielen oppiminen seniori-iässä – oppiiko vanha koira uusia temppuja?

 

Loro viejo no aprende a hablar. Espanjankielinen sananlasku toteaa tylysti, että vanha papukaija ei opi puhumaan, mutta kieltenopettajana taidan olla hieman eri mieltä. Olen vuosikausia opettanut eri-ikäisiä espoolaisia puhumaan espanjaa ja ranskaa, ja hienostihan keskustelu sujuu iäkkäämmältäkin kielenoppijalta. Täytyy vain miettiä sopivat aihepiirit ja antaa tarkoituksenmukaiset välineet keskustelun luomiseksi: sanaston lisäksi opettelemme fraaseja oikeassa kontekstissa, kertaamme kielelle ominaisia suullisia reaktioita, lisäämme ripauksen kulttuurin tuntemusta ja hitusen rohkaisevia kommentteja, ja herkullinen keskustelu valmistuu sellaisenaan hyvässä seurassa nautittavaksi. Rohkaisu onkin tärkeää, sillä heti ei tarvitse osata heitellä keitokseen filosofisia kommentteja vaan aluksi riittävät lyhyet päälauseet, joissa on kussakin yksi ajatus. Maustaa voi sanomisiaan sitten, kun taidot karttuvat.

Aikuisilla ja ikääntyneillä kielenoppijoilla on elämänkokemus apunaan; vaikkei uusi sana tai asia olisikaan heti tuttu, voi päätellä asiayhteydestä merkityksiä ja vertailla opittavaa sanaa muihin kieliin. Joskus riittää sekin, että ymmärtää aluksi vain vähän sinnepäin eikä jumitu ensimmäiseen outoon sanaan. Arvaaminen ja päättelykin on kielitaitoa, ja se kannattaakin muistaa vaikkapa kuullun ymmärtämisen kohdalla. Kokonaisuuden voi sitten kyllä purkaa osiin ja analysoida tarkemmin, jos se tarkoituksenmukaiselta tuntuu. Usein opetusryhmässä on monen eri alan asiantuntijoita; kielten tunneilla opimmekin paitsi kielen nyansseja myös uusia asioita vaikkapa kulttuuriin, politiikkaan ja luontoon liittyen.

 

 

Kun kielen perusteet on iän myötä omaksuttu, voi kielenopiskelu edetä finesseihin. Haluamme tietää lisää, haastaa itsemme ja hoitaa aivojamme. Yhdeksän pisteen virheet ovat taakse jäänyttä elämää; tärkeintä on kommunikaatio eikä kukaan kielioppisäännöillä keskustele. Toki aikuisten oppijoiden ollessa kyseessä minulla on opettajana tapana kertoa myös ilmiöiden kielitieteelliset nimet ja tarpeen tullen selventää sanan etymologiaa: Mistä kielestä sana tulee? Mitä muita merkityksiä sanalla on? Minkälaisia kielen rekistereitä, tasoja voimme puhutussa kielessä kuulla? Yhdessä ihastelemme ranskan kielen sharmia ja kauhistelemme harmia, joka monien poikkeusten muodoissa oppimista haastaa. Puolitiehen ei asioita jätetä, sillä L’appétit vient en mangeant.

Monesti kuulen seniorioppijoilta, että mikään ei enää päässä pysy ja kaikki unohtuu. Välillä yhdessä naurammekin, että onkohan niin, että aina uuden tiedon päähän saapuessa vanhaa tietoa tippuu saman verran pois… Että tieto ei kumuloidukaan, vaan sen määrä pysyy vakiona. Uskon kuitenkin, että oppiminen on elinikäistä eikä siten koskaan liian myöhäistä. On vain hyväksyttävä, että tehokkaisiin opiskelumetodeihin kuuluu vanhan tiedon kertaaminen ja soveltaminen, ainainen vanhan suhteuttaminen uuteen tietoon. Repetitio est mater studiorum. Olen leikillisesti iäkkäämmille opiskelijoilleni todennutkin, että jos kaikki oppisivat heti kerrasta aukottomasti kaiken, ei meillä opettajilla pian enää olisi töitä. Mukavaahan on oppia ”uusia” asioita 😊. No, kertaus ei ketään vahingoita ja yläikärajaa opiskelussa ei ole. Vanhimmat opiskelijani ovat olleet 92-vuotiaita – ja he ovat osallistuneet Ranskaan ja Espanjaan järjestettyihin runsaan viikon kestäneisiin opintomatkoihin, joilla olen matkanjohtajana toiminut.

Henry Ford on joskus viisaasti todennut seuraavaa: ”Kaikki, jotka lopettavat oppimisen, muuttuvat vanhoiksi, ovatpa he sitten 20- tai 80-vuotiaita. Jokainen, joka jatkaa oppimista, pysyy nuorena. Tämä on elämän suuruus.”

 

Eveliina Allonen
Kielten suunnittelijaopettaja, ranskan ja espanjan opettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

KIINA 中 国 – jotain uutta, jotain vanhaa

Kiina, Keskustan valtakunta, on rakentanut oman kulttuurinsa ja kielensä usean tuhannen vuoden jatkumona. Kirjoitusjärjestelmä on ainutlaatuinen, kiehtova, ja myös yllättävän konkreettinen, jos siihen hiukan perehtyy.

Useimpien kiinan kielen harrastajien ensisijainen tavoite on kuitenkin kommunikointi tässä ja nyt, todellisten ihmisten välillä.

Miksi puolituttu kadulla kysyy ”minne olet menossa”? Useimmiten hän ei suinkaan tarkoita udella, millä asialla liikutaan, vaan kysymys tulee ymmärtää ihan ystävällisenä tervehdyksenä, jonka voisi suomentaa vaikkapa ”moi”. Entäpä miksi ’arvioida, vertailla’ on kiinaksi ’työntää (vai) koputtaa’? Tämän ymmärtämiseksi myös kiinalaisten tulee tietää taustatarina: Muinainen runoilija mietti aasinsa selässä sanavalintaa ”hiljaisessa yössä täyden kuun valossa munkki saapuu ovelle: työntää -vaiko koputtaa – ovea” niin keskittyneesti, että törmäsi korkean virkailijan vaunuihin. Pienen sananvaihdon jälkeen virkamies, joka itsekin oli runouden ystävä, ehdotti runossa käytettäväksi koputtamista. Siitä lähtien kiinalaiset ovat ”työntäneet ja koputtaneet” puntaroidessaan vaihtoehtoja.

Kiinalainen eläinhoroskooppi

Kun kiinalainen kysyy keskustelukumppanilta, minkä eläimen vuonna tämä on syntynyt, kyseessä ei ole hienovarainen tapa saada selville ikä, sillä mitä salattavaa ihmisen iässä muka on! Kahdentoista vuoden välein toistuu tietyn eläimen merkkivuosi, ja Kiinassa näkee monien 12-, 24-, 36- jne. -vuotiaiden käyttävän punaista rannerengasta tai vyötä – jos ei muusta syystä, niin ”mummin käskystä”. Punainen väri voi suojata pahoilta asioilta herkkänä, eläinradan merkkivuotena…

Maantietoa

Itse asiassa jokainen jo osaakin muutaman sanan kiinaa, kuten tuntee nimen Shanghai! Kyseessä on tietenkin Kiinan suurin kaupunki, mutta nimen molemmat tavut myös tarkoittavat jotakin. Shang merkitsee nousemista, hai on meri. Mikä parasta, kiinan kielessä sanat eivät taivu ollenkaan, joten nämä kaksi sanaa toimivat sellaisinaan kaikissa käyttöyhteyksissä. Kiinan kansantasavallan pääkaupungin nimi Beijing puolestaan tarkoittaa ’Pohjoinen pääkaupunki’ – ja tästähän seuraa monen mieleen jo kenties noussutkin johtopäätös, että Nanjing-kaupungin nimi viittaa eteläiseen pääkaupunkiin. Monen provinssin nimen toinen tavu tarkoittaa ilmansuuntaa. Hubei ’järvi pohjoinen’ on järven pohjoispuolella, Hunan järven eteläpuolella. Hebei ’joki etelä’ on Keltaisen joen pohjoispuolella, joten Henan on joen eteläpuolella. Shandong ’vuori itä’ on vuoren itäpuoli, Shanxi vuoren länsipuoli. Kiinan kaupunkien ja alueiden nimiä on toden totta helpompi muistaa, kun voi hahmottaa, mitä nimet tarkoittavat.

”Kiitos” on tärkeä sana, joka varmasti tulee käyttöön. Kiinaksi kiitetään sanomalla siesie – itäsuomalaisille erityisen helppo muistaa. ”Näkemiin”, ”hei hei” on kiinaksi tsaitsiän, joka joidenkin suomalaisten korviin kuulostaa kysymykseltä sait sie, muistisääntönä voinee toimia myös englannin sightseeing.

Pinyin-järjestelmä

Kirjaimilla kirjoitettavaa eli translitteroitua kiinaa ei tosin tule kirjoittaa yllä kuvatulla tavalla eli itse keksittyjen suurpiirteisten ääntämisohjeiden mukaan. Virallinen yleiskieli pohjautuu pohjois-Kiinan alueella puhuttuun mandariinikiinaan. Kiinassa on jo 1950-luvulla otettu käyttöön mandariinikiinan ääntämiseen perustuvan pinyin, joka on kiinalaisten termien latinalaistamisjärjestelmä. Suomalaisille pinyinin lukeminen on kohtalaisen helppoa, äännetään jokainen kirjain, esimerkiksi yleinen tervehdys ni hao ’sinä hyvä’ luetaan ja lausutaan niihao. Muutamien kirjoitusasujen oikea ääntäminen vaatii ensin lyhyen opiskelun, kuten sukunimi Xi, joka ääntyy sii (eikä ksii).

Määränpäänä Kiina

Matka Kiinaan on monille suomalaisille ensimmäinen todellinen mahdollisuus – joskus suorastaan pakkotilanne – käyttää kiinan kieltä. Pitää syödä, päästä johonkin määränpäähän, ostaa kauniita tuotteita. Jos ravintolassa ruokia tilatessa voi yllättää tarjoilijan puhumalla muutaman sanan hänen äidinkielellään, ilahduttaa kaikkia osapuolia. Tervehdyksestä ni hao opittu hao ’hyvä’ on käyttökelpoinen tässäkin; yhdellä sanalla voi kertoa, että ruoka on ’hyvää’. Samaa hao-sanaa voi käyttää myös merkityksessä ’sopii, suostun’: mielikuvituksettoman ok:n sijaan.

Kiinaan matkustavien on tietenkin nähtävä suuria nähtävyyksiä, ja käytävä ostoksilla tai ainakin katselemassa pökerryttävän tavara- ja ihmispaljouden markkinoilla. Vastapainoksi kannattaa käydä upeissa puistoissa, joiden kauneus tyynnyttää mielen. Pekingin neljä ”alttari”-puistoa ovat Ritan, Yuetan, Tiantan, Ditan ’auringon, kuun, taivaan ja maan alttari’ – puistojen nimet siis kertovat alkuperäisestä merkityksestä, ja kaupungin kartta osoittaa, kuinka nämä keisarilliset uhripuistot sijaitsevat neljässä eri ilmansuunnassa Kielletystä kaupungista eli Palatsimuseosta katsottuna.

rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/02/24/pekingin-nahtavyydet-top-10/

Numeroita ja sanaleikkejä

Kiinalaiset eivät mielellään käytä ikävistä asioista suoraa ilmaisua. Meidän tapamme töksäyttää asiat sellaisina kuin ne ovat, kuten ”ei onnistu”, ”kyseessä on syöpä”, ”hän on kuollut”, kuulostavat monen kiinalaisen mielestä hätkähdyttäviltä. Suomalaiset pitävät vääränä kiinalaista tapaa suojella erityisesti vanhoja ihmisiä tiedolta näiden omasta tai perheenjäsenten vakavasta sairaudesta tai epäonnesta elämässä. Kiinalaiset puolestaan pitävät vääränä aiheuttaa pahaa mieltä ja stressiä kertomalla huonot uutiset rehellisesti.

Saman ajattelun mukaisesti – ikäviä tai hankalia asioita ei ole, niin kauan kun niitä ei sanota ääneen – kiinalaisessa kulttuurissa vältetään monia asioita tai esineitä, jotka ääntyvät samoin kuin jokin synkkä merkitys. Numero neljä kuulostaa samantapaiselta kuin kuolemista tarkoittava sana; äännetään samantapaisesti kuin englannin ”sir”. Niinpä monissa rakennuksissa, myös hotelleissa tai muissa julkisissa tiloissa, ei ole neljättä tai neljättätoista kerrosta, monet ihmiset eivät halua numeroa neljä autonsa rekisterikilpeen ym.

Toisaalta samasta syystä eli homonyymien paljouden ansiosta on monia hauskoja symbolisia merkityksiä. ”Kala” ääntyy samoin kuin paljoutta, runsautta tarkoittava sana: yy. Niinpä kalat, erityisesti kultakalat, ovat suosittuja aiheita maalaustaiteessa ja erilaisista materiaaleista valmistetuissa lahjaesineissä. Rulla, johon on maalattu kaloja, toivottaa runsaasti hyviä asioita, kuten rahaa, viljaa, lapsia, menestystä opinnoissa ja työssä. ”Kaali” äännetään kuten vaurautta, rikkautta tarkoittava sana ts’ai. Ei siis tule yllättyä, jos saa lahjaksi vihreästä jadesta kaiverretun kiinankaalin – vaikka ensimmäinen tunne saattaa olla, että arvokas kuultava kiviaines ja halpa vihannes eivät oikein sovi yhteen.

Tuhannen lin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta!

Kiinan kieltä voi opiskella Suomessa jo monissa oppilaitoksissa, ja itseopiskeluunkin on materiaalia tarjolla, jos vain itsekuria löytyy. Kurssilla yhdessä toisten kiinan harrastajien kanssa on kuitenkin rattoisampaa, ja kielen opiskelemiseen liittyy aina kulttuuritietouden lisääntyminen. Erilaisista syistä kiinaa opiskelevat, eri ikäiset samassa luokkahuoneessa muodostavat ryhmän, jossa jokainen oppii jotakin myös toinen toisiltaan, kuten Kiinan tunnettu filosofi Kongfuzi lausahti.

Tervetuloa työväenopistoon kiinaa oppimaan; 

 

Kirjoittaja: Paula Somersalo, Espoon työväenopiston kiinan tuntiopettaja

Albania, kotkien maa antiikista nykypäivään

Käydessäni kerran korona-aikana ruokaostoksilla kiinnitti kassaneiti ihastuneen huomionsa muovikassiini, jota koristaa Albanian kaksoiskotka. Ilahtumisen syyksi paljastui, että hänellä oli albaanitausta, joskin Kosovosta. Muovikassin bysanttilainen kaksoiskotka on sama kuin Albanian lipussa, ja se on peräisin kansallissankari Georgios Kastriotisin eli Skënderbegin suvun vaakunasta. Kun osmanit alkoivat valloittaa Balkanin niemimaata, piti Skënderbeg paikallisten heimojen avulla puoliaan sulttaania vastaan. Vuosikymmenien ajan osmanit yrittivät turhaan valloittaa maata. Tämä tapahtui vasta kymmenen vuotta Skënderbegin kuoleman jälkeen, 1478.

Albanialaisten vapaudenjanoa kuvastaa se, että kansallissankareita ja -sankarittaria kunnioitetaan vahvasti. Yksi erityisen rakastettu ja kunnioitettu hahmo on Äiti Teresa, joka oli kansallisuudeltaan albaani, vaikkakin Pohjois-Makedonian alueelta.

Adrianmeren aallot, jyrkät metsäiset vuoret ja niiden välissä kiemurtelevat joet houkuttelevat tutustumaan tähän kauan suljettuna olleeseen maahan ja sen historiaan. Albanian vapautta rakastava ja ylpeä kansa on hyvin isänmaallista, mutta sydämellistä ja vieraanvaraista. Matkailija saa yleensä osakseen mitä ystävällisintä kohtelua. Miltä tuntuisi osallistua vuoristokylässä bektašimuslimien häihin, ja nähdä morsiamen tanssi? Entä millaista olisi ollut asua autottomassa maassa? Albaniassa ei ennen diktatuurin päättymistä ollut yksityisautoja muilla kuin valtion päättävillä virkamiehillä.

Mitä annettavaa entisellä kommunistimaalla voisi olla? Paljonkin, alkaen arvomaailmasta, jossa toisten ihmisten kunnioitus on etusijalla. Diktatuurin synkät vuodet muistuttavat, miten tärkeää on sananvapaus ja itsemääräämisoikeus. Kommunismi ei pyyhkinyt pois vanhoja arvoja eikä tapoja, joista yksi on se, että vieraanvaraisuus on kunnia-asia, jopa oman hengen uhalla. Toisen maailmansodan aikana albanialaiset ottivat juutalaiset omiin perheisiinsä, pukivat nämä paikallisiin asuihin ja antoivat heille ruokaa. Samalla kun albanialaiset vaaransivat oman henkensä, he onnistuivat pelastamaan lähes kaikki maan juutalaiset, toisin kuin muut Balkanin maat.

Albania on jyrkkien vastakohtaisuuksien maa. Miten Euroopan ainoa muslimimaa voi olla niin suvaitsevainen? Tämä johtuu osin bektaši-islamista, jonka kannattajia on arviolta puolet maan islaminuskoisista. Tämä šiialaistaustainen suuntaus syntyi keskiajan Persiassa, ja se kulkeutui osmanien aikana janitsaarien mukana Balkanin maihin. Kommunistinen diktatuuri yritti lakkauttaa kaikki uskonnot vuonna 1967, mutta ateismi ei pystynyt tuhoamaan niitä. Diktatuurin loputtua vuonna 1991 maassa alkoi ortodoksisen kirkon lähes räjähdysmäinen elpyminen. Sunnalaisia moskeijoita rahoitetaan nyt ulkomailta käsin, kuten Tiranan uutta päämoskeijaa, jonka peruskiven laski Turkin presidentti Erdoğan. Albania on suuntautunut sekä itään että länteen, se on NATO-maa ja aina täynnä yllätyksiä.

Kuvat:

Tiranan Ylösnousemuskatedraalin maalaukset ovat vielä kesken.

Näkymä Beratin linnoituksesta osmanikortteliin.

Basaarista.

 

Kirjoittaja: Hanna-Riitta Toivanen-Kola FT, Ikääntyneiden yliopiston luennoitsija

Mitä löytyy kutojien paratiisista? 

Kankaan kudontaa kangaspuilla

Kudonnan avoin oppimisympäristö tarjoaa matalan kynnyksen tekemisen paikan kenelle tahansa.  Asiakas voi tulla kudonta-asemille oppimaan ja työskentelemään valitsemalla omaan aikatauluunsa sopivan vuoron, kurssiaikatauluista riippumatta. Kudontaa voi harrastaa paljon tai vähän, usein tai harvoin, oman elämäntilanteen mukaan. Kudonta on hidas tekniikka, joka vaatii ison työvälineen, kangaspuut. Harvalla on tänä päivänä mahdollisuus hankkia kotiinsa kangaspuita, luomapuita, rullatelineitä ja muita tilaa vieviä kudontavälineitä. Kutominen tarvitsee siis erityisen, siihen tarpeeseen sopivan paikan. Toisaalta näitä kudontapaikkoja on Suomessa yhä vähemmän, joten tämä palvelumuoto on arvokas. Kudonnalla on Suomessa vahvat perinteet ja olemme tätä perinnettä viemässä eteenpäin – toivotamme sinut tervetulleeksi kudonnan värikkääseen maailmaan!

 

Viisi hyvää uutista kudonta-asemilta 

1 

Kudonnan loimiesittely- sivusto http://bit.ly/omniakudonta on avoin ovi kutojien paratiisiin! Täältä löydät aina ajankohtaisen tiedon, monet mahdollisuudet ja ideat kudonnan maailmaan. Loimiesittely -sivustolla esittelemme kangaspuissa olevia loimia kuvien avulla ja loimien hintatiedoilla. Sivusto ei ole pelkästään esittelysivusto, vaan sen kautta näet, milloin olisi kiinnostava loimi vapaanaEtusivulta valitset joko Tapiolassa tai Espoon keskuksessa olevan kudonta-asemanSeuraavaksi voit tutustua loimiin ja katsoa, milloin loimi on varattu ja milloin löytyy vapaita aikoja. Kudontavuoron varaaminen tapahtuu puhelimitse tai sähköpostilla. Loimen voit varata päiväksi, kahdeksi tai vaikka koko viikoksi.  

 2 

Yksityiskohta värikkäästä räsymatosta

Kutomalla räsymattoja pääsee eroon tekstiileistä, jotka ovat rikki tai tahraisia ja eivät kelpaa enää normaaliin tekstiilikierrätykseen. Räsyistä saa ohjeillamme loihdittua upeita mattoja, joko itselle tai esim. mökkituliaiseksi sukulaisille ja ystäville.

3 

Kutomalla sukkulan liike tekee ”laiskaa kasia”, kehon liikeradat aktivoituvat ja silmät tekevät paremmin yhteistyötä. Jalkojen polkiessa kangaspuiden polkimia koko keho saa tasapuolista, kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. 

4 

Kudonta-asemalla löydetään vanhoja tuttuja ja solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Vuosien aikana on löytynyt entinen naapuri, kissanhoitaja, yhteinen sukulainen, lapsuuden ystävän, entinen työkaveri… 

5 

Kudontaharrastuksessa pystyy etenemään.  Alkuun voi valita kankaan, jossa poljetaan vain kahta polkusta. Vähitellen polkusten määrää voi lisätä. Kangasta voi kutoa polkemalla vaikka kahdeksaa polkusta tai kahta polkusta yht´aikaa. Samaan aikaan voi kuljettaa kankaassa yhtä, kahta, kolmea tai vaikka kuutta sukkulaa. 

 

Tervetuloa tutustumaan, tervetuloa kutomaan. Emmi, Jaana ja Ritva 

Kudotut paperikorit

Suomen kielen opiskeluopas on apuna, kun haluat opiskella suomea

Opiskeleva nainen tietokoneen ääressä

 

Etsi opas kirjastosta tai asiointipisteestä
Espoon kaupungin kirjastoista ja asiointipisteistä, Omnian eri toimipisteistä ja myös internetistä löytyy uusi Suomen kielen opiskelu 2020–2021 -opas. Opas on tarkoitettu yli 16-vuotiaille maahanmuuttajille, jotka etsivät suomen kielen kurssia ja haluavat opiskella Espoossa tai verkkokurssilla.

Suomen kielen kurssit Espoon työväenopistossa
Espoon työväenopistossa voit opiskella suomea 2–15 tuntia viikossa. Meillä on nopeita ryhmiä ja hitaita ryhmiä eri puolilla Espoota. Ryhmät ovat kielitaidon mukaan tasoilla A1–B2. Opiskelukieli on yleensä suomi. Osa-aikaiset suomen kielen kurssit kokoontuvat kaksi kertaa viikossa. Intensiivikursseilla opiskelet neljänä päivänä viikossa, yhteensä 12–15 tuntia. Intensiivikursseilla järjestämme lähtötasotestauksen ja lopputestauksen, ja opiskelijat saavat kielitaitotasoarvion ja todistuksen. Espoon työväenopistoon voit tulla opiskelemaan, vaikka sinulla ei olisi vielä oleskelulupaa.

Yleinen kielitutkinto (YKI) ja YKI-valmennuskurssit
Suomen kielen opiskeluoppaasta löydät tietoa myös Yleisestä kielitutkinnosta (YKI). Taitotaso B1 tarkoittaa, että oppija osaa toimia itsenäisesti suomen kielellä ja suomen kielen taito riittää, kun hakee Suomen kansalaisuutta. Suomen kielen keskitason Yleinen kielitutkinto järjestetään Espoon työväenopistossa neljä kertaa vuodessa. Järjestämme myös YKI-valmennuskursseja, joilla voit harjoitella tehokkaasti tutkintoa varten.

Kursseja ja koulutuksia erityisryhmille: lukutaitokoulutus, kotiäitien ja -isien suomen kielen kurssit ja nuorten maahanmuuttajien MANU-koulutus
Suomen kielen kurssilla opiskelijat lukevat ja kirjoittavat sujuvasti latinalaisilla kirjaimilla. Jos lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ota yhteyttä. Järjestämme lukutaitokoulutuksia ja myös muita erityisryhmien koulutuksia ja kursseja. Kotiäideille ja -isille on kotivanhempien suomen kielen ryhmiä, joissa pienet lapset voivat olla mukana. Maahanmuuttajanuorten MANU-koulutuksessa nuoret maahanmuuttajat (17–29-vuotiaat) opiskelevat suomea, opiskelutaitoja, yhteiskuntataitoja ja työelämävalmiuksia ja saavat vahvaa ohjausta ja tukea jatko-opintoja ja työelämää varten.

Kysymyksiä ennen suomen kielen opiskelun aloittamista
Mitä tarkoittaa kielitaitotaso A1 tai B1? Onko sinulla todistus, jossa lukee: ”puhuminen A2.1, puheen ymmärtäminen A2.2, kirjoittaminen A1.3 ja tekstin ymmärtäminen A2.2”? Suomen kielen opiskeluoppaassa on kerrottu selkokielellä, mitä eri kielitaitotasot tarkoittavat. Kun tiedät, mitä jo osaat, on helpompi löytää sopiva kurssi.

Voit keskustella suomenopettajan tai opinto-ohjaajan kanssa ennen suomen kielen opiskelun aloittamista. Leppävaaran InfoOmniassa on keskiviikkoisin Kielitupa, jossa saat neuvoa ja ohjeita opiskeluun. Suomen kielen opiskelu 2020–2021 -oppaassa on lisää tietoa opintoneuvonnasta. Oppaassa on myös ohjeita, miten voit ilmoittautua kurssille tai miten voit saada alennusta kurssimaksusta. Suomen kielen kurssit ja myös muut Espoon työväenopiston kurssit löydät internetistä www.ilmonet.fi. Suomen kielen kurssit ovat myös osoitteessa www.finnishcourses.fi.

Jokainen suomen oppija on erilainen. Tutustu kursseihimme ja suomen kielen opiskeluoppaaseen ja tule meille opiskelemaan juuri sellaisena kuin olet.

Laura Hartikainen
koulutusvastaava, Suomen kieli ja vapaan sivistystyön omaehtoinen kotoutumiskoulutus -osaamisalue
Omnia, Espoon työväenopisto
p. 043 824 7025

Tavoitteena vapaus

Nainen laulaa

 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu tuttavani kanssa vuosien takaa. Juttelimme laulun opiskelemisesta, ja hän kovasti mietti, että mitä järkeä laulamista on jotenkin erityisesti opiskella, koska eikö jokainen osaa laulaa – tai sitten ei osaa. Samasta ajattelutavasta todisteena ovat esimerkiksi television tietyt laulukilpailut, joissa tuomari saattaa tuomita kokemattoman ja nuoren laulajan täysin laulutaidottomaksi vain pienen näytteen perusteella.

Tämä vaivaa minua! Kerron miksi näin on.

Laulaminen on lihastyötä. Sitä voi kehittää ihan samalla tavalla kuin mitä muuta lihastyötä tahansa. Laulaminen ei ole mitään henkimaailman hommaa, tai vain harvoille suotu lahja. Ns. hyvä laulaminen on yleensä monien vuosien harjoittelun tulosta, ja todella harvat ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät opi laulamaan. Mieti urheilijaa! Hän saattaa olla luonnostaan lahjakas, mutta ilman harjoittelua, lihashuoltoa ja tekniikkaa suoritukset nousevat vain tietylle tasolle, ja kaikenlaisille loukkaantumisille on suuri riski. Aivan samoin on laulamisessa.

Toki on myös niitä onnekkaita, jotka ihan luonnostaan käyttävät lauluinstrumenttiaan optimaalisesti, mutta he ovat harvassa. Meillä kaikilla on äänenkäytön suhteen hyvin erilaiset lähtökohdat: joillakin on ollut esimerkiksi lapsesta asti hyviä äänenkäyttömalleja ympärillä, toisilla huonoja. Joillakin yleinen elämän kireys ja kaikenlaiset pelot estävät vapaan lauluäänen tuoton, mikä on erittäin tavallista! Jotkut taas suhtautuvat rennosti niin kurkunpäähän kuin elämäänkin.

Siis summana: laulutaitoa voi ja kannattaa kehittää ihan järjestelmällisesti!

Omatoimisesti voit päästä jo hyvin alkuun. Voit ikään kuin tutustua rauhassa ääni-instrumenttiisi, siihen miten se reagoi erilaisiin asioihin, ja miltä keho tuntuu laulaessa. Tavoitteena on, että laulaminen tuottaisi mielihyvää! Voi hyvin olla, että jossain vaiheessa prosessia sinulle tulee sellainen olo, että kaipaisit myös ulkopuolista neuvoa ja näkemystä. Voit törmätä joihinkin ongelmiin äänenkäytössä, tai ihan vaan kaivata uutta inspiraatiota. Siinä vaiheessa laulunopettajasta on hurjasti hyötyä.

Espoon työväenopisto tarjoaa monenlaista laulunopetusta. Sinulla on mahdollisuus oppia laulamista toiveidesi, taitotasosi ja tavoitteesi mukaisesti. Voit valita esimerkiksi klassista laulua tai pop/jazz-laulua tai toisaalta yksinlaulua, pienryhmä- tai kuorolaulua. Oppimaan lähdetään sinun omista lähtökohdistasi!

Mutta otsikko, tavoitteena vapaus, mitä se tarkoittaa?

Kaiken laulunopiskelun päämääränä on ilmaisun vapaus ja mielihyvä. Tavoitteena on poistaa fyysiset ja henkiset esteet ilmaisun edestä antamalla työkaluja niin, että saat tuotettua ulos sen mikä soi sisällä! Tavoitteena on auttaa sinua löytämään juuri sinun oma, vapaana soiva äänesi. Tavoitteena on antaa työkaluja niin, että äänesi kestää hyvin rasitusta ja laulaminen tuottaa mielihyvää. Tavoitteena on antaa sinulle sellaisia työkaluja, että voit ilmaista äänelläsi sen mitä haluat sillä tavalla kuin haluat.

Tavoitteena on vapaus!

Teksti: Anna Pöyhönen, musiikin tuntiopettaja
Kuva: Omnia