Uuden oppiminen on mielelle hyväksi

Riitta Aaltonen viihtyy ranskan tunneilla niin luokkahuoneessa kuin etänä.

 

Koronapandemia siirsi monet kokoontumiset ja opiskelut verkkoon Omniassa, Espoon työväenopistossa ikäihmisten verkko-opiskelusta on myönteisiä kokemuksia.

Verkko-opiskelu on sujunut Omniassa yli odotusten, kun kaikki opetus siirtyi verkkoon koronapandemian takia.  Myönteiset kokemukset kannustavat kehittämään verkkopalveluja edelleen.

– Vaikka opetus on nyt pääosin verkossa, järjestämme kesällä joitakin kursseja myös ulkona. Syksyllä aloitamme jälleen myös lähiopetuksen ja käytössämme on lisäksi ns. hybridimalli, jossa opetukseen voi osallistua joko luokassa tai etänä, Saara Patoluoto Omniasta sanoo.

 

Oppi ei katso ikää

Elli Söderlund, 91, on hyvä esimerkki elinikäisestä oppimisesta. Elli on ollut mukana Runo Momentumissa, joka on järjestetty Zoomin kautta. Ryhmässä lausutaan runoja.

– Olen lapsesta asti pitänyt esiintymisestä. Jo pienenä teimme näytelmiä ja esitimme niitä saman talon lapsille. Mieheni kuoleman jälkeen aloitin näytelmäkerhossa Espoon työväenopistolla ja nyt olen ollut mukana Zoomin välityksellä. Poika auttaa minua tietokoneen kanssa tarvittaessa. Harjoittelimme esityksen valmiiksi ennen koronarajoitusten alkua ja jatkoimme etänä. Huhtikuussa meillä oli esitys ja nyt mietin mitä keksin seuraavaksi, Elli Söderlund sanoo.

 

Kielten pauloissa

Riitta Aaltonen on jo usean vuoden ajan opiskellut ranskaa mukavassa, noin 16 hengen porukassa.

– Minulla on pohjana noin 55 vuoden takainen lukion ranska ja muutamien vuosien jatko-opinnot. Ryhmästä on tullut minulle todella tärkeä. Yhteenkuuluvuutta on lisännyt myös keväisin järjestetty viikon opintomatka Ranskaan, mikä on nyt kahtena keväänä jäänyt väliin koronaepidemian takia, Riitta Aaltonen kertoo.

Riitta epäili alun perin etänä pidettäviä tunteja, mutta opettaja on osannut tehdä niistä niin kiehtovia ja vaihtelevia, että nyt hän toivoo, että jatkossakin voisi itse valita, saapuuko paikalle vai työskenteleekö etänä.

– Tuntien onnistuminen on paljon kiinni juuri opettajasta. Omamme, saa jokaisen tunnin tuntumaan niin kiehtovalta, että ei missään nimessä haluaisi jättää tuntia väliin.

 

Oppiminen aktivoi aivoja ja muistia

Uuden oppiminen on tärkeää myös ikääntyessä.  Mitä monipuolisemmin aivoja käytetään esimerkiksi kielten opiskeluun, sen parempi, koska silloin aktivoidaan aivojen eri osa-alueita.

– Aivoja käytettäessä muodostuu lisää aivosoluja ja uusia hermoyhteyksiä, jotka parantavat muistitoimintoja ja auttavat uuden oppimisessa, Seniorineuvonta Nestorin muistineuvoja Tarja Lehto sanoo.

Muistia ja aivoja on hyvä ”jumppauttaa” jotta ne pysyvät toimintakykyisinä. Lukeminen ja kielten opiskelu harjoittavat muistia ja ovat eräänlaista kuntoilua aivoille. Samalla aivot virkistyvät.

– Runot ja lorut ovat yksi hyvä keino harjoittaa puhetta. Niitä voi lukea ääneen. Lisäksi lukemisella on parantava ja positiivinen vaikutus ymmärrykseen. Lukemisen aikana luomme erilaisia mielikuvia aivoissa ja mielessämme – samalla saamme aktivoitua aivosoluja. Mielikuvat saattavat palauttaa muistikuvia tai ajatuksia, joita muuten ei muistaisi, Lehto summaa.

Omnian syksyn 2021 kurssit starttaavat elokuussa. Ilmoittautumiset ovat käynnissä osoitteessa www.ilmonet.fi tai puhelimitse 020 692 444 (ma-to klo 12.30-15.30).

 

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran  Espoon kaupungin Elinvoimaa ikääntyville -liitteessä 5.6.2021

Teksti: Riikka Hollo
Kuva: Sini Pennanen

Esirippu aukeaa verkossa

Teatterikurssilaiset Zoom ruudulla rooliasuissaan

Klikkaus ja olen aitiopaikalla. On kevät 2020. Kotisohva on muuttunut katsomoksi, esiintyjien kodit näyttämöksi. Tietokoneen ruudulle tulee sielukas ja tyttömäinen ohjaaja Inkeri Kivimäki. Hän näyttää aivan lentokoneen kapteenilta erilaisten teknisten laitteiden ja härpäkkeiden keskellä.  Minä luotan Inkeriin. Miten pärjäävät opiskelijat uudessa ympäristössä? Miten tekniikka pelittää? Ohjaaja antaa katsojille ohjeet miten uudessa ympäristössä toimitaan. Suljen kameran ja mikrofonin.

Verkossa on vipinää, vimmaa ja vilskettä. Katsomassa innokasta odotusta. Ilmassa on juhlan tuntua. Annan esityksen viedä. Toinen toistaan taitavammat esiintyjät tulevat vuoron perään ruudulle. Tunnistan tuttuja kasvoja Inkerin ohjaamista aikaisemmista Kaiku-ryhmän esityksistä. Taiten lausuva Elsa Luukkonen on ilo silmälle suomalaiskansallisine vaatteineen ja siihen sopivine pitsisine miljöineen.  Terho Oksman kitaroineen hurmaa rouhevalla, omintakeisella tyylillään.  Nautin joka minuutista.  Olen uuden äärellä. Kaiku -ryhmä on edelläkävijä ja Inkeri tiennäyttäjä.

Esitykset verkossa ovat tulleet jäädäkseen. On kevät 2021 seuraamme Inkerin Kaikua. Esitykset huhtikuussa aloitti vuoden hauskimmaksi kurssiksi tituleeratun Pete Harjun stand up -koomikoiden esitys Kurssi kohti komediaa. Stand up  – komiikka toimii verkossakin, taattua huumoria ajatusväänteineen ja sanakäänteineen. Pete ja ryhmä osaa hommansa.

Seuraavaksi tulilla on Henna Hakkaraisen luotsaama Runon Momentum. Olen täpinöissäni. Mitähän Henna ryhmineen on keksinyt? Jokainen esitys on erilainen, ainutkertainen taideteos.  Komediateatteri IKUAH valmistelee Zoom -näytelmää Kerrostalon kätkemää – murhamysteeri.  Tapiolan lausujat ovat nauhoittaneet esityksensä  Uupuun, kaipuun ja häipyyn laulu digistudiossa.  Mitä tekee Anita Dahlströmin Teatterin taikaa ryhmä?

Kuka olisi uskonut keväällä 2020, että lähes kaikki Espoon työväenopiston teatteriryhmät esiintyvät verkossa. En ainakaan minä. Sananmukaisesti tämä on digiloikka eikä töpöttely askel. Paljon on opittu. Ikä ei ole ollut este digitaitojen oppimiselle. Nytkin Runon Momentumissa esiintyy ikinuori 90-vuotias Elli Söderlund, joka on jo vuosia jaksanut ihastuttaa katsojia lämpimän humoristisilla esityksillään. Me odotamme taas ihanaa, elämäniloista Elliä valokeilaan!

Uusi ja mielenkiintoinen löytyy verkon kätköistä. Aitiopaikka on klikkauksen päässä. Tervetuloa teatteriin!

Teksti: Sari Tenhunen, teatterin ja kirjallisuuden suunnittelijaopettaja

Saksan kielen opiskelijoiden virtuaalikäynti Herkkujuustolassa

 

Opettamieni saksan kielen kurssien Aktuelle Themen (B2-C1) ja Aktives Deutsch (B2) tämän kauden loppuhuipennus oli virtuaalikäynti Peter Dörigin juustolaan. Korona-aika on opettanut meitä olemaan luovia ja hakemaan uusia toimintatapoja ja näin syntyi tällainen idea.

Kursseilla luettiin aikaisemmin kahta tekstiä, joista toinen on nimeltään ”Was für ein Käse” (Deutsch Perfekt 8/2020) ja se kertoo sveitsiläisestä ”juustomaailmanmestari” Willi Schmidista. Tutustuimme myös lyhyen filmin avulla Toggenburgin maisemiin, jossa Willi Schmidin palkitut juustot valmistetaan. Toinen teksti kertoi, kuinka sveitsiläinen Peter Dörig päätyi Suomeen ja myöhemmin perustamaan Herkkujuustolan Sastamalaan.

Koska nyyttärit eivätkä ravintolakäynnit ole tällä hetkellä mahdollisia Espoossa, halukkailla oli valikoima Herkkujuustolan juustoja kotona tietokoneen vieressä ja maistelimme niitä virtuaalikäynnin aikana.

Juustomestari Peter Dörig otti meidät Zoomin kautta mukaan kierrokselle ja näytti meille juustotuvan ja juustokellarin samalla selittäen juustonvalmistumiseen liittyviä saloja. Kurssilaiset olivat valmistelleet pitkän listan hyviä kysymyksiä, joihin Peter (vuoden juustomestari 2016) antoi meille syvällisiä vastauksia. Erityisen mielenkiintoista oli tietenkin käydä läpi sveitsiläisten ja suomalaisten makutottumuksia.

Iso kiitos Peter Dörigille!

 

 

 

 

 

Tutustu kevään saksan kielen kursseihimme. Syksyn kursseja suunnitellaan parhaillaan.

Teksti: Sabine Vilponen, suunnittelijaopettaja (saksa, sveitsinsaksa, englanti).
Kuvat: Sabine Vilponen

Ajatuksia teatterista ja tunneilmaisusta

Tuntiopettaja Tristan Selin
Tristan Selin

Teatteriopiskelijaa askarruttaa usein tunneilmaisu. Etenkin aloittelijalla voi olla kummallisiakin käsityksiä siitä, mitä teatteri ja näytteleminen oikeastaan on. Opiskelija saattaa jopa kokea, ettei hän ”osaa näytellä”, mikäli erilaisiin tunnetiloihin eläytyminen ei onnistukaan häneltä kuin nappia painamalla.

Tunnetyöskentelyä voi lähestyä teatterissa monin eri tavoin. Jotkut näistä menetelmistä ovat keskenään ristiriitaisia ja vastakkaisiakin. Me ihmiset olemme yksilöitä ja hahmotamme asioita kukin omalla tavallamme. Se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi lainkaan toiselle. Kaikkitietäviin guruihin on syytä suhtautua epäilevästi; kun on kyse taiteesta, ei yhtä ainoaa oikeaa totuutta voi olla olemassa.

Meistä jokainen tulee teatteriharjoituksiin omana itsenään ja jossakin elämänvaiheessa. Kannamme mukanamme myös omia aiempia kokemuksiamme. Voi olla, että jokin lähestymistapa ei juuri nyt tunnu hedelmälliseltä, mutta joskus tulevaisuudessa se voikin aueta aivan uudella tavalla. Turvallisessa ilmapiirissä opiskelija kykenee pitämään mielensä avoimena ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia harjoitteita.

Olen koonnut tähän artikkeliin seitsemän ajatusta liittyen tunnetyöskentelyyn teatterissa. Nämä periaatteet olen itse esiintyjänä todennut toimiviksi. Lisäksi työskennellessäni harrastajien ohjaajana ja opettajana olen soveltanut kyseisiä ohjeita mielestäni varsin onnistuneesti. Näistä ajatuksista saa olla vapaasti myös eri mieltä; kokemuksen karttuessa jokainen esiintyjä muodostakoon omat käsityksensä!

1. Tunteita ei tarvitse suorittaa!
Tunteita ei kannata välttämättä yrittää pusertaa esiin; pääsääntöisesti ihmisen tunne-elämä ei ole tahdonalaista. Sinun ei ole pakko tuntea mitään. Teatteri on ennen kaikkea tarinoiden kertomista sekä jonkin viestin/sanoman välittämistä yleisölle toiminnan kautta. Esiintyjän omaa liikutusta tärkeämpää on yleisön kokema tunne ja vaikutelma.

2. Tee tosissasi – mutta älä liian vakavissasi!
Paras lopputulos syntyy yleensä silloin, kun tunnet itsesi rennoksi ja vapautuneeksi. Oletko huomannut, miten lapset heittäytyvät leikeissään rohkeasti erilaisiin rooleihin ja tunnetiloihin? Pyri ylläpitämään tekemisessäsi kepeän leikkimielistä ja kokeilevaa otetta. Teatteri on alue, jossa aikuisillakin on lupa leikkiä.

3. Käytä mielikuvitusta!
Luota omaan mielikuvitukseesi! Ihmisen mielikuvitus on ehtymätön aarreaitta. Sen avulla pystyt eläytymään tilanteisiin, joita et välttämättä omassa elämässäsi ole koskaan kokenut. Ota käyttöön ”maaginen jos”; jos sinä olisit kuningatar, miltä sinusta tuntuisi menettää kruunusi?

4. Tekemällä oppii!
Innokkaat ja ahkerat näyttelijät pyrkivät usein analysoimaan rooliaan erittäin perusteellisesti. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yllättävän usein analyysin kanssa päädytään ojasta allikkoon; miksi tekemäni syvällinen taustatyö ei näykään esiintymisessäni mitenkään?

Tämä johtuu siitä, että teatteri on luonteeltaan fyysistä tekemistä. Useimmiten käytännössä kokeilemalla ja spontaanisti reagoimalla päästään parempaan tulokseen kuin pitkällisellä pohtimisella. Esiintyjän olisi uskallettava luottaa vaistoonsa.

Aina ei välttämättä kannata miettiä, ”millainen minun pitäisi olla” (esimerkiksi surullinen). Usein on mielekkäämpää keskittyä siihen, ”mitä teen ja miten” (miten surullinen ihminen käyttäytyy ja toimii). Kun teet näyttämöllä tilanteeseen nähden oikeanlaista toimintaa sekä lisäksi mielikuvitustasi käyttäen eläydyt roolihenkilösi tilanteeseen/tarinaan, voit yleensä luottaa siihen, että saavutat oikeansuuntaisen tunnetilan. Keskeistä on suunnitella olosuhteet sillä tavalla suotuisiksi, että tarkoituksenmukainen eläytyminen mahdollistuu.

5. Siirrä huomio itsesi ulkopuolelle!
Yleensä ei ole hyödyksi miettiä, miltä itse nyt näyttää ta pyrkiä tietoisesti tekemään ilmeitä. Sen sijaan kiinnitä huomiosi itsesi ulkopuolelle; keskity tekemääsi toimintaan, ympäristöön, esineisiin sekä ennen kaikkea vastanäyttelijöihisi! Vanha hokema ”acting is reacting” pitää paikkansa; näytteleminen on paljolti reagoimista.

6. Tarkkaile intensiteettiä!
Joillakin meistä on taipumusta äärimmäisyyksiin: joko ollaan tekemättä mitään tai kaikki tehdään täysillä. Yritä löytää ilmaisuusi sävyjä ja aste-eroja.

7. Elä hetkessä!
Harjoittele läsnäoloa tässä hetkessä. Pyri herkistämään aistejasi (näkö, kuulo, tunto yms). Teatteriesitys tapahtuu tässä ja nyt. Ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen esitykseen rooli on prosessi, joka ei varsinaisesti koskaan tule valmiiksi. Vaikka pidät kiinni sovituista toiminnoista, on roolityösi silti joka kerta vähän erilainen. Hyväksy
tämä keskeneräisyys ja vaihtelu; tunneilmaisusi on vaikuttavampaa, kun uskallat elää hetkessä!

Teksti: Tristan Selin, teatterin tuntiopettaja

Yoga Nidra– harjoituksilla palautumista ja tietoisuustaitoja

 

Ryhmärentoutus ihmiset rentoutuvat lattialla ja nojatuoleissa silmät kiinni

Yoga Nidra, suomalaisittain jooganidra, on sanallisesti ohjattu syvärentouttava meditaatioharjoitus. Se tukee fyysistä ja henkistä palautumista ja eheytymistä. Se voi tuoda apua unettomuuteen, stressioireisiin, ahdistuneisuuteen tai erilaisiin kiputiloihin. Lyhyempikin harjoitteluhetki elvyttää ja rauhoittaa arjessa sekä palauttaa fyysisen ponnistelun jälkeen. Jooganidran avulla voi myös tukea elämäntapamuutosta tai ravita luovuutta ja intuitiota.

Ja mikä parasta, tämä harjoittelu on helppoa ja se sopii kaikille. Harjoitus tehdään itselle mahdollisimman mukavassa asennossa: useimmiten ollaan makuulla, mutta yhtä hyvin harjoituksen voi tehdä tuetusti istuenkin. Ohjaajan ääni johdattaa sanallisesti kohti syvää rentouden ja levollisuuden tilaa – tämä levollisuuden tila on jooganidra eli joogin uni. Aivoaallot hidastuvat, keho nukkuu, mutta havainnointikyky pysyy valppaana – muuttumaton näkijä ja tarkkailija havaitsee kaiken tarpeellisen.

Jooganidran avulla harjoitellaan tietoisuustaitoja. Harjoituksen kesto voi olla mitä tahansa 10 minuutista yli tuntiin. Täydellinen jooganidra sisältää itsetutkistelun kehomielen eri kerrostumiin: aistimukset, hengityksen aikaansaama energian liike, tunteet ja ajatukset, ilo ja olemisen tunne – kaikki havainnoidaan kehollisina tuntemuksina. Lopulta harjoitus johdattaa tarkastelemaan ja tutkimaan syvintä, autenttista olemusta ja tietoisuuden luonnetta. Vähitellen, harjoittelun myötä opetukset muodostavat työkalupakin elämän eri tilanteisiin.

Yhteistä eri jooganidran suuntauksille on, että harjoituksen yhteydessä vahvistetaan omia henkilökohtaisia tavoitteita ja intentioita. Tavoite on aina yksilöllinen: se voi olla vaikkapa rentous, hyvä uni, elämäntapamuutoksen tukeminen tai luovuuden ravitseminen. Tai vaikkapa rakkaus. Osaava ja koulutettu ohjaaja pystyy auttamaan sopivien tavoitteiden asettamisessa ja sanoittamisessa.

Jooganidran nimellä opetettavat käytännöt voivat myös poiketa toisistaan. Esimerkiksi suggestioiden ja mielikuvien ohjaamisessa on eroja. Joissain tyyleissä saatetaan käyttää musiikkia tai äänimaljoja taustalla.

Esimerkkinä jooganidran muodoista iRest® Yoga Nidra on amerikkalaisen joogan harjoittajan ja psykologin Richard Millerin kehittämä 10-vaiheinen protokolla. iRest nimi tulee sanoista Integrative Restoration eli eheyttävä palautuminen. Se kehitettiin alun perin USAn sotaveteraanien posttraumaattisen stressioireyhtymän helpottamiseen ja se on nykyään hyväksytty osaksi sotaveteraanien kuntoutusohjelmaa. iRest on siis traumainformoitua meditaatio-opetusta: mielikuvia ei syötetä ohjaajan toimesta ja turvallisuuden tunnetta painotetaan erityisesti alkuvaiheessa.

Voit kokeilla kehomeditaatiota jooganidran keinoin. Kehon tuntemuksiin uppoutuminen rauhoittaa ja rentouttaa. Etsi itsellesi mukava asento ja uppoudu harjoitukseen äänitteen avulla. Harjoituksen kesto on noin 21 minuuttia. Tutustu Espoon työväenopiston iRest® Yoga Nidra -kursseihin.

Teksti: liikunnan tuntiopettaja Nina Hokkanen

Liikkeelle-ryhmästä vauhtia elintapamuutokseen

Urheileva nainen venyttelee

”Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi.”
”Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa aktiivisemman elämän, mutta innostus lopahtaa nopeasti.”
”Olen laihduttanut melkein koko elämäni, mutta silti en ole tyytyväinen painooni.”
”Olen laiska ja minulla ei ole itsekuria. Siksi en onnistu muutoksessa.”

Kuulostaako tutulta? Jos tunnet tarvitsevasi apua liikunnallisemman elämän aloittamisessa ja pysyvän elintapamuutoksen tekemisessä, harkitse Liikkeelle-ryhmään osallistumista!

Ensimmäinen Liikkeelle-ryhmä järjestettiin syksyllä 2020. Puolentoista tunnin tapaamiskertoja oli yhteensä kahdeksan. Ryhmän toiminta perustuu arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan, jossa erityisen tärkeää on muutoksen sitominen ihmisen omaan arvomaailmaan.

Tapaamisten aikana tehdään erilaisia omaan elämään, arkeen ja arvoihin liittyviä harjoituksia, joiden avulla jokaisen on mahdollista löytää muutokseen hyvä sisäinen motivaatio sekä itselle sopivat käytännön ratkaisut ja valinnat. Esimerkkejä harjoituksista ovat terveyskäyttäytymisanalyysin tekeminen, mielikuvaharjoittelu, metaforat, arvotyöskentely ja liikuntasuunnitelman laatiminen.

Liikkumisen lisäksi tapaamisissa otetaan huomioon myös muita hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueita, kuten tietoinen syöminen ja hyvä unihygienia.

Tärkeää on päästä myös tutustumaan muihin kurssilaisiin. Ryhmän kautta on mahdollista saada arvokasta vertaistukea, erilaisia näkemyksiä ja kannustusta. Lisäksi tapaamisissa käytetään aikaa taukojumppailuun ja kevyeeseen ulkoiluun.

Liikkeelle-ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä. Jokainen päättää itse omasta elämästään, valinnoistaan ja tavoitteistaan. On hyvä muistaa, että on yhtä monta tapaa elää hyvää elämää kuin on ihmisiä. Ryhmässä jokainen ottaa vastuun omasta terveyskäyttäytymisestään ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Ryhmän ohjaajana en toimi ruokapoliisina tai jumppaohjaajana, vaan ohjaan tavoitteiden mukaista toimintaa, olen motivoija, autan tekemään omia päätöksiä ja tuen suunnitelmien toteutumisessa.

Olen valmistunut joulukuussa 2020 liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Suuntauduin opinnoissani kunto- ja terveysliikuntaan, ja ammatillisesti minua kiinnostaa erityisesti liikkumattomien tai vähän liikkuvien auttaminen. Siksi Liikkeelle-ryhmän ohjaaminen on minulle erityisen mieluista!

Seuraavaa Liikkeelle-ryhmä aloittaa to 4.2.2021 klo 17.45 – 19.15 verkko-opetuksena, E210860 Liikkeelle!. Kevään toinen ryhmä aloittaa to 25.3.2021 klo 17.45 – 19.15, E210861 Liikkeelle! koronarajoitusten salliessa lähiopetuksena Olarissa osoitteessa Kuunkehrä 4. Mikäli lähiopetus ei ole mahdollista, kurssi toteutetaan etänä. Kurssille osallistuminen on helppoa, tarvitset itsesi lisäksi toimivan verkkoyhteyden, tietokoneen, läppärin tai mobiililaitteen Lisäksi sinulla tulisi varata kynä ja vihko muistiinpanoja varten.

Tervetuloa liikkumaan kanssani!

Teksti: tuntiopettaja, liikunnanohjaaja Anna Holopainen

Opiskelijasta tuli opettaja: mistä tarinani alkoi

Kuva: Domenico Pardo

Olen 40-vuotias italialainen mies ja olen asunut Suomessa melkein 6 vuotta. Muutin Suomeen ”rakkauden vuoksi”. Puolisoni, joka on kotoisin Unkarista, löysi työpaikan Suomesta (lääkärinä). Tulin tänne hänen perässään. Meidän ensimmäinen asuntomme sijaitsi Alajärvellä, joka on pieni kaupunki Etelä-Pohjanmaalla.

Huomasin heti, että elämä siellä oli aivan erilaista kuin Italiassa. Vähän väkeä kadulla, laajoja luontoalueita, eikä koskaan melua. Alussa se oli tietysti ”vaikeaa” minulle, vaikka puheliaana ihmisenä juttelin paljon paikallisten ihmisten kanssa.

Kun minun ensimmäinen kielikurssini alkoi Seinäjoella (kotoutumiskoulutuksessa), kaikki yhtäkkiä muuttui: kansainvälisessä ryhmässä, upeassa rakennuksessa ja tehokkaiden opettajien kanssa opin suomen kieltä nopeammin kuin odotin.

Lisäksi maahanmuuttajakoulutus antoi meille työharjoittelumahdollisuuksia. Menin peruskouluun (ala-asteelle) ”apuopettajaksi” (koulukäyntiavustajaksi, tarkemmin sanottuna), koska rakastan työskennellä lasten kanssa. Samaan aikaan mietin, että heidän kanssaan oppiminen sujuisi mukavasti. Ja totta se oli! Mahtavat fiilikset sekä kielitaitoni kasvoivat nopeasti ”käsi kädessä”.

Muutimme sitten Seinäjoelle, jossa asuimme noin kaksi vuotta. Seinäjoki on isompi kuin Alajärvi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ihmisiin tutustumista varten. Seinäjoki on kasvava kaupunki ja kuuluisa siitä, että sen keskustassa on muutamia Alvar Aallon töitä, joista kuuluisin on Lakeuden Risti.

Seinäjoella kävin myös stadionilla, koska supi-italialaisena seuraan mielelläni jalkapalloa. Stadionilla tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja opin paljon suomalaisesta urheilukulttuurista ja arkielämästä. Vuonna 2015 paikallinen joukkue SJK (Seinäjoen Jalkapallokerho) voitti mestaruuden ensimmäistä kertaa historiassa: juhlat ja fiilikset olivat silloin upeita ja unohtumattomia!

Samaan aikaan työelämäni alkoi, koska olin töissä italian kielen opettajana Alajärven kansalaisopistossa: kokemus oli mahtava! Minulle merkitsi paljon opettaa omaa kieltä ja kulttuuria, ja oppia joka kerta jotain uutta. Huomasin pian, että Suomen koulumaailma sopii minulle hyvin, joten kun valmistuin koulusta ja pääsin läpi YKI-testin (Yleinen kielitutkinto eli YKI-tutkinto on aikuisille tarkoitettu kielitutkinto), päätin hakea yliopistoon.

Osallistuin pääsykokeisiin ja onneksi kaikki meni ”niin kuin Strömsössä”. Rupesin opiskelemaan Suomen kieltä ja kulttuuria (ja kasvatustiedettä ja tietysti Italialaista Filologiaa) Helsingin yliopistossa. Uusi polku ja uusi haaste, minkä ansiosta olen nyt enemmän itsevarma ja ylpeä siitä, mitä olen tehnyt ulkomailla ja vieraalla kielellä (suhteellisen) lyhyessä ajanjaksossa!

Katsellessani elämääni taaksepäin huomaan, että jokainen tehtävä on vahvistanut minua. Hymyilen ja ajattelen, että opettajana ei saa koskaan unohtaa, että me kaikki olimme (ja olemme edelleen monesta eri syystä) opiskelijoita.

 

Domenico Pardo, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Teksti ja kuva: Domenico Pardo

Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

”Aurinko kuulostaa hyvältä” – Suomen kielen kauneimmat ja rumimmat sanat kielenoppijan näkökulmasta

Kieli herättää aina tunteita. Meillä monilla on sanasuosikkimme ja -inhokkimme. Entä miltä suomen kieli kuulostaa vieraskielisen korvaan?

Espoon työväenopiston Suomi B1.2–B2.1 intensiivikurssin opiskelijat saivat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa, mitkä sanat suomen kielessä ihastuttavat ja mitkä inhottavat. Opiskelijat ovat jo edistyneellä tasolla opinnoissaan, joten heidän sanavarastoonsa on vuosien varrella kertynyt monta suosikkia ja inhokkia.

Kaunis sana tuo hymyn

Äiti ja rakkaus ovat monen suomenoppijan mielestä kauneimmat sanat. ”Äiti on ensimmäinen sana jokaisella ihmisellä”, ”Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva”. Rakkaus on universaali tunne, mutta sillä on meille jokaiselle myös oma, henkilökohtainen merkityksensä: ”Tällä sanalla on eri ääni ja eri tarkoitus”.

Positiiviset mielleyhtymät vaikuttavat usein siihen, mitä sanaa pidetään kauniina. Esimerkiksi kiitos saa kiitosta: ”Se minusta tuntuu hyvältä, kun minä sanon tai kuulen sen. Se tarkoittaa, että tapahtuu hyviä asioita.” Samanlainen sana on ihana: ”Se aina kuulostaa hyvältä ja antaa hyvää fiilistä. Se tuo aina hymyn.”

”Kuulostaa hyvältä” on toimiva peruste monen muunkin kauniin sanan kohdalla: Pikemminkin – minusta tämä sana kuulostaa hyvältä”, ”Lämpimämpi – sanan lausuminen tuntuu peliltä: peli, jossa äänet pelaavat”, ”Helmikuu, helmi, höyhensana on yhtä pehmeä kuin höyhen itse”. Kaunis ja hyvää tarkoittava on myös enkeli.

Toisinaan hyvältä kuulostava sana ei ole sellainen, jonka äidinkielinen puhuja valitsisi kauneimmaksi. Yksi opiskelija muistelee huvittuneena kielenoppimisensa alkutaivalta:

”Se on ehkä vähän outo vastaus, mutta ripuli on minusta kaunein sana suomeksi. Kun tapasin minun suomalaisen mieheni ensimmäisiä kertoja, hän jutteli Suomen ystävän kanssa ja kuulin sanan ”ripuli”. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta minusta se kuulosti tosi hyvältä. Toistin sen pari kertaa, koska minä pidän kauniiden äänien lausumisesta, ja ”r”-ääni on yksi suosikeistani. Mieheni ja hänen ystävänsä kysyivät nauraen, miksi toistin ”ripuli”-sanaa ja selittivät, mitä se tarkoittaa. Nyt se on edelleen minun lempisanani suomeksi, koska ääni kuulostaa hyvältä ja se on ensimmäinen sana, joka opin suomeksi.”

Henkilökohtainen tarina on myös pupu-sanan taustalla:

”Minusta ”pupu” on kaunein sana. Kun minun tyttäreni oli vähän yli yhden vuoden, hänen täytyi olla päiväkodissa. Me emme puhu suomea kotona. Hän ymmärsi vain omaa äidinkieltä ja voi puhua muutamia oman kielen sanoja. Hän itki paljon aamulla ja iltapäivällä, kun hän näki minua päiväkodissa. Hän vei hänen unilelunsa pinkin pupun mukaan joka päivä, kun hän meni päiväkotiin. Minä olin huolestunut. Eräänä päivänä puolentoista viikon jälkeen minun tyttäreni piti pupua kädessään, sanoi ”pupu” hymyillen, kun minä hain häntä päiväkodin pihalla. Olin innoissani ja halasin minun tytärtäni. ”Pupu” on kaunein sana, jonka olen kuullut.”

Ääniä kauneuskisassa saa myös eksoottinen haaveilla: ”Äidinkielessäni tällaista verbiä ei ole, sama asia pitää selittää pitkällä lauseella”.

Suomessa niin tärkeä kahvikin on kaunis sana – mutta mistä sana onkaan peräisin? ”Suomalaiset juovat enemmän kahvia kuin kukaan muu maailmassa, mutta tämä sana matkusti pitkälle, kaukaisesta paikasta.”

Se, mikä on kaunista, on Suomessa joskus harmillisen harvinainen ilmestys: Aurinko on kaunis sana, koska se on helppo ja tärkeä. Päivä alkaa hyvin, jos on aurinkoa.” 

 

Ääkköset ja muut rumikset

Ääkköset ä, ö ja y eivät saa suomenoppijoilta ylistystä: ”Rumin sana on järjestys – kuulostaa ihan hirveältä.” Ääkköset voivat olla suomenoppijalle myös muuten hankalia: Yöllä – aika vaikea lausua”.

Toisaalta ääkkösten lausumisessa voi olla hauskojakin puolia: ”Rumin sana on älä rääkkää, koska se on ihan vaikea ääntää. Lausumisen on oltava kireää ja se on vaikeaa. Tämän lausuminen on hieman hauska, koska näyttää siltä, että ilmeet muuttuvat sen mukana.”

Kirosanat kuulostavat rumilta. Rumimmaksi ehdotettiin v-sanaa ja s-alkuista kirosanaa: ”Minun suomalainen mieheni sanoo sitä paljon, minusta se ei tunnu hyvältä.”

Sanat, joilla on ikävä merkitys, ovat myös rumimpia: Vihamielisyys – se kuulostaa pahalta ja vähän pelottavalta”, Kateus, todella ruma sana; sanat voivat satuttaa pahasti ja viiltää syvälle”, ”Olen tosi vihainen ja surullinen, jos joku sanoo tyhmä minulle”.

Ikävällä sanalla voi kuitenkin olla kiinnostava alkuperä: ”Rumin sana on viha. Se on kiinnostava minulle, miten ”vihainen” tulee sanasta ”viha” suomeksi. Espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi ne ovat eri sanat.”

Jotkin rumat sanat herättävät hyvin vahvoja tunteita:

””Jaaha” on minusta Suomen kielen rumin sana. Ehkä ”jaaha” ei ole täysin todellinen sana, mutta minun suomalaisen miehen perheessä sitä käytetään paljon. Se tarkoittaa ”olen pettynyt, ärsyyntynyt, vihainen tai loukattu ja en hyväksy tätä tilannetta”. On minusta rumis, koska ei kukaan voi arvata mikä ongelma on vain ”jaaha”:sta, ja jos kysyn suoraan mikä ongelma oli, en saa vastausta. Kun kuulen ”jaaha”, haluan lyödä kyseistä henkilöä kasvoihin.”

Aina ei kuitenkaan tarvita pitkiä selityksiä: ”Minusta suomen kielen rumin sana on sana pois, koska se kuulostaa rumalta”.

 

Sanni Broholm, suunnittelijaopettaja, suomi toisena kielenä

Espoon työväenopisto, Omnia

Ikääntyvien yliopisto 35 vuotta Espoossa!

Ikääntyvien yliopisto viettää juhlavuottaan tänä vuonna. Ikääntyvien yliopiston ensimmäiset luennot järjestettiin Tapiolassa syksyllä 1985, siis tasan 35 vuotta sitten! Espoolaisten opiskelijoiden oman aktiivisuuden tuloksena saatiin Ikääntyvien yliopiston toimintaa myös Espooseen, ensin Tapiolaan ja myöhemmin Opistotalolle Leppävaaraan.

Ikääntyvien yliopisto toimi alun perin Helsingin yliopiston alaisuudessa, mutta sittemmin toiminta on siirtynyt Espoon työväenopiston itse järjestettäväksi. Toiminta on ollut aktiivista kaikkina 35 vuotena. Tarjolla on ollut luentosarjoja erilaisista aihepiireistä sekä erillisiin teemoihin paneutuvia seminaareja.

Opiskelijoilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa kurssien sisältöön. Keväisin suunnitellaan aina tulevien lukuvuosien luentosarjojen aiheet. Ehdotuksia tulee paljon ja niistä äänestetään. Välillä käydään kärjekästäkin keskustelua, jotta oma toive tulisi kuulluksi. Lopputulema on demokratian sääntöjen mukainen kompromissi.

Maailman ymmärtäminen kiinnostaa

Opiskelijat ovat antaneet palautetta luennoitsijoista joka kauden päätteeksi. Haastattelimme opiskelijoita tätä juttua varten. Haastatellut Jussi Ravela ja Maija-Liisa Saksa molemmat totesivat, että luennoitsijat ovat korkeatasoisia, jotkut jopa aivan loistavia oman alansa asiantuntijoita.

Ravela ja Saksa molemmat kertoivat olevansa kiinnostuneita politiikasta ja historiasta, maailman ymmärtämisestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta. Saksa kertoo, että luennoilla kokee usein oppimisen iloa ja että uusi tieto auttaa suhteuttamaan maailman menoa ja ymmärtämään nykyisiä ilmiöitä. Kysyttäessä erityisen mieleenpainuvasta luentosarjasta molemmat opiskelijat mainitsivat Maailmankaikkeuden synty – ihmiset ja sivilisaatiot -luentosarjan, joka pidettiin Mäkkylässä keväällä 2019.

Hybridiluennot luokassa tai kotona

Syksyllä 2020 Ikääntyvien yliopistossa pidetään kolme pitkää luentosarjaa ja yksi lyhyt. Tiistain luentosarjan aiheena on Demokratiakehitys Euroopassa 1900-luvulta tähän päivään. Teema on ajankohtainen ja antaa vertailukohtaa myös tämän päivän ääriliikkeille ja niiden synnylle. Keskiviikon Tapiolan luentosarjassa paneudutaan myyttisiin kansalliseepoksiin ja niiden syntyyn historiallisessa kontekstissa. Terveys ja hyvinvointi ovat aiheena torstain luennoilla. Loppusyksyn lyhyt luentosarja kertoo Albaniasta, maan historiasta ja nykypäivästä.

Tämän vuoden uutuutena on luentosarjojen toteutus hybridimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että luennot toteutetaan reaaliaikaisesti lähi- ja etätoteutuksena. Opiskelijoilla on siis mahdollisuus osallistua luennolle luokassa tai seurata sitä kotoaan omalla tietokoneella. Ikääntyvien yliopisto on ottanut suuren digiloikan ja opiskelijat ovat erittäin hyvin lähteneet mukaan tähän kehitykseen. Tämä kehityssuunta jää varmasti voimaan myös tulevaisuudessa.

Ikääntyvien yliopisto on hyvissä voimissa ja jatkaa taivaltaan. Innokkaat ja tiedonjanoiset opiskelijat ovat voimavaramme!

Saara Patoluoto, pedagoginen asiantuntija ja Ikääntyvien yliopiston suunnittelija
Espoon työväenopisto Omnia