Karanteeninkaltainen klovnikurssi

Keväällä 2020 Espoon työväenopistossa, Omniassa piti olla Klovnerian peruskurssi, jonka opettaja
olisin ollut. Harmillisesti koronaviirus pyöräytti maailman sekaisin ja näin kurssi, jonka
opettamisesta olen suuresti nauttinut, jouduttiin perumaan. Koska näin ikävästi kävi, Omnia pyysi
minua tekemään muutamia videoita otsikolla ”Klovneria”.

Hmm, hetken olin tehtävän edessä täysin hämmennyksissä, mitähän ihmettä se voisi olla. Mikä
sisältö? Mikä tavoite? Mites se kuvaus ja editointi? Haasteita riitti.

Lähdin työstämään minulle heitettyä haastetta miettimällä asioita, jotka minun mielestäni ovat
klovneriassa keskeisiä. Päädyin kuuteen keskeiseen seikkaan, joiden ympärille hahmottelin videot.
Tietenkään klovneria ei tyhjene näihin kuuteen seikkaan, vaan klovneria on moneen suuntaan
ulottuva runsauden sarvi, ihan niin kuin elämä itsessään. Näin kuitenkin syntyi
videosarja ”Karanteeninkaltainen klovnikurssi osat I – IV”. Toivottavasti jaksat katsoa ne ja saat
niistä iloa elämääsi.

Laitoin jokaisen videon alkuun saman selostuksen, mistä klovneriassa mielestäni on kyse. Näin
katsoja voi peilata näkemäänsä jonkun asian kautta ja mahdollisesti vielä oppia jotain.

Videoiden alussa oleva teksti on tässä: ”Klovni on optimistinen, positiivinen eikä koskaan opi
virheistään. Me kaikki olemme kauniita, älykkäitä ja vahvoja. Sen lisäksi meillä kaikilla on
heikkouksia ja naurettavia puolia. Kun niiden annetaan tulla esiin, syntyy jotakin hauskaa.
Klovneria on heikkouksien kääntämistä vahvuudeksi. Klovni on vilpitön, viaton ja välitön. Sen
lisäksi klovnit ovat leikkisiä, lapsenomaisia, moraalittomia, vastuuttomia, oikukkaita, outoja,
tuhoisia, kaoottisia tai anarkistisia.” Sitten lähtee varsinainen video, jossa oma klovnihahmoni
Gertrud seikkailee.

Seuraavaksi avaan hieman noita kuutta pointtia, jotka päädyin ottamaan mukaan videoihin.

Hämmennys – Klovni ihmettelee kaikkea mitä hän maailmassa kohtaa. Hämmentävää – niin sen
kuuluu ollakin. Klovni syntyy ja syttyy eloon juuri noissa hämmennyksen hetkissä. Pyri
tunnistamaan oma hämmennyksen tila ja luota siihen. Myönnetään, se on aika vaikeaa.

Hengitä – Keskeistä, jotta elämä ylipäätään voi toteutua. Kun ihminen hengittää ulos, keho
rentoutuu, rentouden tilan löytäminen on klovnerian perus juttu.

Pienet jutut – Klovni kehittyy pienistä jutuista eteenpäin. Voi esimerkiksi tutkia mikä kehon osa
johtaa liikettä ja mitä se tuo tullessaan. Millainen ääni klovnilla voisi olla jne.

Spontaanius – Klovnin ikuinen haaste on harjoittaa itseä löytää peli ja leikki missä ja mistä tahansa.
Arvosta ja kunnioita omaa spontaaniutta ja iloa leikkiä.

Kontakti – Klovni pyrkii aina kontaktiin. Toinen klovni on klovnin paras kaveri. Paitsi että yleisö on
kaikkein paras kaveri. Yleisökontakti on suoraa ja nopeaa ja kaikki mitä klovni tekee, peilataan
yleisön kautta. Klovnin jatkuva harjoittelun aihe on reagoida yleisöön.

Läsnäolo – Ole elävä, elä hetkessä, reagoi, hengitä, hämmenny, toimi spontaanisti, kehitä
vuorovaikutustaitoja suhteessa itseen ja suhteessa yleisöön. Läsnäolo on tärkeää ja keskeistä
kaikessa esiintymisessä, niin myös klovneriassa.

Karanteeninkaltaisen klovnikurssin tekeminen on ollut minulle itselle myös hieno oppimisprosessi.
Olen oppinut matkan varrella kuvaamaan kännykällä ja editoimaan. Tämä ehkä myös näkyy siinä
millaisia osat ovat ja hyvä niin. Aina on mahdollisuus oppia uutta, kun sanoo kyllä.

Toivotaan, että poikkeusolot aikanaan menevät ohi ja opetus palautuu normaaliin tilaan.
Klovnerian peruskurssi on tarjolla Espoon työväenopistossa syksyllä 2020, eikä tässä vielä
kaikki! Klovnerian jatkokurssi on myös tulossa syksyyn 2020. Toivottavasti näemme kursseilla.
Ihmetellään silloin maailmaa klovnin silmin ja hämmästellään tätä kaikkea!

Hyvää kevättä!
Toivottaa, Henna
Karanteeninkaltaisesta olosuhteesta

 

 

Auringonkeltainen kotivärikylpy – yhdessä taaperon kanssa

Maalaaminen

 

Värikylpy sopii lapsille noin neljän kuukauden iästä alkaen, varsinaista yläikärajaa ei ole, joten mukaan voi hyvin ottaa isommatkin lapset. Tässä pajassa teemana on lämmin auringonkeltainen, jota vahvistaa vastaväri violetti. Tunneaistimuksina vuorottelevat kylmä ja lämmin, sileä sose ja irtonaiset mustikkapallot, nestemäinen vesi ja pölisevä perunajauho.

Pajan voi toteuttaa esimerkiksi suoja-alustan päällä lattialla, kylpyhuoneen lattialla tai pienimuotoisemmin pöydän ääressä (istuvat lapset). Muistathan turvallisuuden: älä jätä lasta yksin maalausaineiden ja virittäytymismateriaalien kanssa. Maalausaineet ovat liukkaita, joten pysy lapsen vieressä.

Tarvikkeet:

  • Mangososetta (lämmitä mikrossa mukavan lämpöiseksi)
  • Jäisiä mustikoita
  • Lämmintä vettä suihkepullossa
  • Perunajauhoja tai marjarouhetta
  • Mahdollisimman iso vahva paperi (esimerkiksi akvarellipaperi, mattapintainen kartonki, steinerpaperi, vesiväripaperi. Maalausta voi kokeilla myös esimerkiksi pahvilaatikosta leikatulle pahville.) Pienemmät arkit voi teipata yhteen.
  • Sotkua pelkäämättömät vaatteet ja asenne.
  • Virittäytymismateriaalit: Materiaalien on hyvä olla pestäviä ja turvallisia laittaa myös suuhun tutkittavaksi. Yhdessä vanhemman kanssa voi toki hetken tutkia myös vaikka lankaa ja paperisilppua, kun vanhempi valvoo, ettei niitä mene suuhun ja ottaa tarvittaessa pois.

 

Mitä keltaista, pienille sopivaa teiltä löytyy?
Duplopalikoita? Huiveja? HarVirittäytymysmateriaalejasoja? Höyheniä? Löytyykö keltaisia palloja? Pestyjä hiekkaleluja? Keltaisia paperisuikaleita? Villalankaa? Pääsiäismunien keltaisia kuoria, joiden sisälle voi laittaa vaikka siemeniä rapisemaan? Tutkia voi vanhemman kanssa myös vaikka hyvin pestyä sitruuna, appelsiinia tai greippiä.

Entä jotain violettia? Palloja? Matonkudekerä? Violetteja sukkia palloiksi pyöriteltyinä? Ilmapalloja? Harso? Kangasta? Vähemmän on usein enemmän: 3-4 erilaista virittäytymismateriaalia on tarpeeksi.

 

Virikemateriaaleja

Virittäytymismateriaalit voivat mahdollisuuksien mukaan olla eri tuntuisia ja kokoisia, toistensa vastakohtia: jotain pienempää, jotain suurempaa, jotain kevyttä, jotain painavaa, jotain karheaa, jotain sileää. Lähteekö materiaaleista ääniä?

 

 

 

 

Valmistelut:MaalausaineetTeippaa maalauspaperi lattiaan/alustan päälle. Asettele valitsemasi virittäytymismateriaalit esille paperin päälle. Aseta maalausaineet tilan lähelle niin, että ne on helppo hakea maalausta varten. Nyt värikylpy voi alkaa!

 

 

 

 

tunnustelumateriaali

Tutkikaa yhdessä virittäytymismateriaaleja. Halutessasi taustalla voi käyttää rauhallista musiikkia (esim. Vauvan vaaka -levyn kappale Keltainen). Millaiseen yhteiseen leikkiin materiaalit kutsuvat? Miltä tuntuu höyhenen kutitus poskea vasten? Kuka kurkkaa huivin takaa? Minne pallon voi vierittää? Miltä tuntuu karhea kangas, entä sileä silkkiliina? Voiko paperisilppua rypistää?

 

 

 

Maalaaminen

Vähitellen voitte siirtyä maalaamaan. Kaada paperin päälle ensin lämmintä mangososetta. Anna lapsen lähteä maalaamaan sitä sormilla, joko käsin tai vaikka jaloilla. Voit rohkaista maalaamaan näyttämällä itse esimerkkiä. Jos lapsi ei halua koskea maaliin, keittiöstä löytyvä pullasuti voi olla mainio apuväline.

 

 

 

SeuMustikat ja maaliraavaksi tuo maalaukseen jäiset mustikat. Mustikat usein houkuttelevat syömään – värikylvyssä on sallittua maalata kaikin aistein ja myös maistella. Voit houkutella lasta maalaamaan mustikoilla näyttämällä, miten mustikan voi litistää paperia vasten. Suihkepullolla voit suihkuttaa lämmintä vettä, joka levittää mustikoiden väriä paperiin ja lämmittää myös sormia.

 

 

 

maalaaminen

Viimeisenä aineena maalaukseen voidaan ripotella perunajauhoa tai marjarouhetta. Ne toimivat myös jarruaineena, jos sose tuntuu turhan liukkaalta.

 

 

 

 

 

VärikylpyäAnna lapsen jatkaa maalaamista niin kauan, kun se tuntuu häntä kiinnostavan, ja kaada tarvittaessa lisää maaliaineita. Valmiin työn on hyvä antaa kuivua rauhassa. Jos sosetta on paksusti, kannattaa sitä taputella ohuemmaksi talouspaperin avulla.

 

 

 

 

 

Iloisia värikylpyhetkiä toivottaen,

Liina-Maija Paavilainen, värikylpyohjaaja, Espoon työväenopisto, Omnia

Bailatino kuuluu jokaiselle!

Bailatino tanssijat ryhmänä

Bailatino on monista eri lattaritansseista koostuva tanssiliikuntamuoto, jossa tanssitaan ilman paria. Latinalaisamerikkalainen musiikki raikaa, hymy kasvoilla leviää ja lantio ja vartalo keveästi keinahtaa. Lattareiden iloinen ja energinen tunnelma vie tätä eri tanssien yhdistelmää rytmikkäästi eteenpäin. Bailatino on kehitetty nimenomaan sitä varten, että kynnys olisi mahdollisimma matala jokaisen päästä tutustumaan näiden lämpimien vesien kulttuuriin ja rytmeihin.

Tansseina, joita on mm. salsa, samba, chacha, rumba, merengue, tango ja jive tanssitaan hyvällä energialla ja ilolla. Helpoilla tunneilla opetellaan perusaskeleet ja -rytmit, jatkotason tunneilla taas keskitytään enimmäkseen koreografioiden tekemiseen ja tanssimiseen. Yhdellä tunnilla tanssitaan yleensä 1-3 tanssia ja niitä vaihdellaan niin, että yhden kurssin aikana oppii helposti jo 5-10 eri tanssin perusteet ja jopa enemmänkin.

Lattaritanssit tuovat kehoon lisää hyvää koordinaatiota, lisäävät mukavasti peruskuntoa lihaksia vahvistaen ja liikuttavat niveliä ja nikamia juuri oikealla tavalla, luonnollisesti ja lempeästi. Lisäksi hyväntuulinen musiikki ja letkeä liike tuo lähes poikkeuksetta jopa pitkäänkin kestävän hymyn tanssijan kasvoille. Jäykät hartiat ja yläselkä saa myös mukavasti vahvistavaa ja rentouttavaa liikettä tämän Suomen Tanssiurheiluliiton omistaman ja rekisteröidyn tuotemerkin, Bailatinon avulla.

Tasoryhmiä on useita juuri sen takia, että jokainen pääsee löytämään itsestään oman sisäisen tanssijan.
Senioreille on omat ryhmät, joista on kaikki pomput ja pyörähdykset karsittu mahdollisimman vähiin.

lmonetistä tunnit löytyvät tanssi-osiosta tai hakemalla kurssia Bailatino.

Bailatinoa pääsee mukavasti harrastamaan esim. Leppävaarassa maanantaisin ja torstaisin. Nämä tunnit ovat Senior-tunteja ja ne tanssitaan aamupäivisin.

Teksti ja kuva: Janne Outinen, tanssin tuntiopettaja

Geokätköily yhdistää luonnossa liikkumisen sekä etsimisen ja löytämisen riemun!

 

Geokätkö_kivikossa

Geokätköily on suosittu ulkoiluharrastus, jossa etsitään GPS-paikannuksen avulla geokätköiksi kutsuttuja rasioita luonnosta. Se muistuttaa harrastuksena sekä aarteen etsintää että suunnistusta. Siinä yhdistyy luonnossa liikkuminen sekä etsimisen ja löytämisen riemu. Harrastus sopii kaiken ikäisille ja moni nauttii geokätköilystä yksin, osa puolestaan tykkää jakaa etsintäkokemuksen esimerkiksi ystävän tai perheen kanssa. Geokätköilyä voi harrastaa juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii ja hyvinkin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti, mutta yhtä hyvin ex tempore -tyylillä vaikkapa työmatkan varrella. Geokätköilijöitä on Suomessa tällä hetkellä yli 41 000 ja maailmalla noin kolme miljoonaa.

Geokätköjä voi etsiä perinteisesti kartan ja kompassin avulla, mutta helpoin ja yleisin tapa on hyödyntää älypuhelimeen ladattavaa sovellusta tai erillistä GPS-paikanninta. Kaikki alkaa rekisteröitymisestä ja oman nimimerkin luomisesta. Erityisiä varusteita ei tarvita. Kynän ja taskulampun avulla pääsee jo pitkälle. Geokätköön on piilotettu kätkötiedote ja logivihko, johon jokainen kätkön löytänyt kirjaa oman nimimerkkinsä ja käyntipäivämääränsä löydön merkiksi. Tämän lisäksi löytö merkitään geokätköilysivustolle nettiin tai älypuhelimen sovellukseen. Jokaisella reissaajalla on oma yksilöllinen tavoite (esim. nähdä mahdollisimman paljon kaupunkeja, siltoja, jokia tms.) ja seurantakoodi, minkä avulla reissaajan kulkemaa matkaa ja nykyistä sijaintia voi seurata.

Geokätköjä etsiessä saa mahdollisuuden haastaa itsensä ennen kaikkea älyllisesti, mutta myös fyysisesti. Jokaisella geokätköllä on oma vaikeustaso ja maastoluokitus. Vaikeustaso kuvaa sitä kuinka paljon geokätkö tarjoaa älyllistä haastetta ratkottavaksi ja maastoluokitus sitä kuinka hankalassa maastossa geokätkö on. Helpoimmat geokätköt edellyttävät vain annettujen koordinaattien paikantamista ja vähän liikkumista. Ne on piilotettu helposti tunnistettaviin paikkoihin ja ovat yleensä saavutettavissa pyörätuolista käsin ja lasten kanssa. Vaikeampia haasteita tarjoavat sen sijaan korkealle tai muutoin hankalaan paikkaan piilotetut kätköt sekä moniosaiset multikätköt ja mysteerikätköt. Vaikeimpien geokätköjen ratkaisuun saattaa kulua aikaa useitakin tunteja ja ne voivat edellyttää tiimityötä tai erityisvälineitä esim. kiipeilyvarusteita. Myös geokätkön koko vaikuttaa sen haastavuuteen. Pienimmät geokätköt ovat vain sormenkynnen kokoisia, suurimmat kymmeniä litroja.

Geokätköillessä oppii koko ajan uutta, mikä motivoi etsimään yhä haastavampia geokätkötoteutuksia. Taitojen karttuessa oman geokätkön piilottaminen on mahdollista. Jokainen lajin harrastaja voi asettaa juuri itselleen sopivat tavoitteet. Toisille riittää hyvin geokätköjen etsiminen omasta lähiympäristöstä ja toiset etsivät uusia geokätköjä aina ulkomailta asti. Mitä enemmän geokätköjä löytää sitä kauemmaksi on lähdettävä uusien löytöjen perässä. Maailmanlaajuisesti geokätköjä on tällä hetkellä yli kuusi miljoonaa ja Suomessakin yli 80 000. Espoosta geokätköjä löytyy lähes 2500, joten etsittävää ja löydettävää riittää harrastusta aloittavalle pitkäksi aikaa.

Geokätköpurkki luonnossa

Geokätköillessä saa mahdollisuuden tutustua paikkoihin, joihin ilman harrastusta ei todennäköisesti tutustuisi. Eteen voi tulla esimerkiksi kauniita luontokohteita, huikeita näköalapaikkoja, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä rakennuksia tai geologisia kohteita. Itsensä saattaa löytää kiipeämästä puuhun, kahlaamasta viemärissä, könyämästä puistonpenkin alle tai kulkemasta polvenkorkuisen lumihangen keskellä. Geokätköillessä tututkin seudut voi oppia näkemään ihan uudenlaisesta näkövinkkelistä.

Geokätköilijät muodostavat maailmanlaajuisen yhteisön. Harrastajien on mahdollista kohdata toisiaan erilaisissa miiteissä ja tapahtumissa. Pääkaupunkiseudulla järjestetään kuukausittain erilaisia ja eri teemoihin liittyviä miittejä. Miiteissä on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia lajin harrastajien kanssa ja kysyä vaikkapa neuvoa jonkin hankalamman geokätkön ratkaisuun. Viime vuosina Suomessa on järjestetty myös kansainvälisiä Mega-tapahtumia, joissa on ohjelmana mm. erikoiskätköjä, kilpailuja ja tarvikemyyntiä.

Kiinnostaako sinua liikkua luonnossa? Arvostatko kauniita maisemia ja nähtävyyksiä? Inspiroidutko kaupunkimiljöön arvoituksista? Tykkäätkö etsiä ja löytää? Entä ratkoa pähkinöitä ja pulmia? Haluaisitko oppia geokätköilyn alkeita?

Espoon työväenopistossa on alkamassa huhtikuussa järjestyksessään jo kymmenes geokätköilyn peruskurssi. Kurssilta saa monipuolisen perustietopaketin harrastukseen liittyen, tietoa erilaisista geokätköistä ja harrastuksessa tarvittavista varusteista, ohjeet miten kätkön luona tulee toimia, ohjeita erilaisten sovellusten kanssa toimimiseen sekä konkreettista treeniä geokätköjen etsimiseen. Kurssin oppien avulla harrastusta on mahdollista jatkaa itsenäisesti. Ilmoittauduthan pian, niin varmistat paikkasi kurssilla.

Tule mukaan ja löydä uusi sekä hauska tapa liikkua luonnossa ja tutustua ympäristöön!

Teksti ja kuvat: Riikka Siniluoto, geokätköilyn tuntiopettaja

Miksi äijä joogaa?

Äijäjoogaajat

Miesten oma jooga, äijäjooga, on ollut osa työväenopiston kurssitarjontaa jo ilahduttavan monta vuotta.  Vuodesta toiseen kurssit täyttyvät ja jonoakin syntyy.

Eräs äijäjoogan suosion salaisuus lienee, että se on yksinkertaista ja helppoa hathajoogaa, mutta silti merkillisen vaikuttavaa. Lajissa on hieman vaikutteita Suomen Joogaliiton SJL-joogasta, jota joogaopettaja Veikko Tarvainen aikoinaan sovelsi miehille paremmin sopivaksi.

Fyysisesti maltillinen harjoitus on avain äijäjoogan maailmaan. Liikesarjat harjoittavat ja hoitavat niveliä, sekä pieniä lihaksia niiden ympärillä, keskikehon syviä lihaksia unohtamatta.  Kepeiden venyttelyjen, liikesarjojen, asentojen ja mukavien tasapainoharjoitusten välissä pysähdymme kuulostelemaan; olemme hetken aktiivisesti passiivisia, mutta samalla valppaita – tai ainakin harjoittelemme sitä. Rentoutuminen on sekä keino että päämäärä. Ajan myötä joogailuun löytyy yhä vapautuneempi rytmi ja hengitys alkaa toimia harjoituksen kapellimestarina.

Äijäjoogaan sisältyy helppoja, mutta monipuolisia asentoja ja liikesarjoja selinmakuulla, kylkiasennossa, päinmakuulla, seisten ja istuen.  Emme istu lootuksessa, koska mukavampiakin asentoja löytyy. Harjoituksen hedelmät syntyvät hellittämisen kautta. Lopussa pysähdymme ja rentoudumme.

Äijäjoogan filosofia on silkkaa ilosofiaa.  Konstailematon laji sopii periaatteessa kaikille. Teemme myös klassisia jooga-asanoita, mutta kevyimmästä päästä ja nekin usein helpotettuina.  Annamme asennoille uusia nimiä kuten ”laiska soturi Švejk”, joka viittaa alun perin virabhadrasana II -asentoon.

Äijäjoogassa mies oppii kokemaan ja löytämään kehonsa uudella tavalla, mikä auttaa käyttämään kehoa viisaammin. Jäykkyys ei ole este ja pienikin venytys voi auttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Kun naisia ei ole mukana, vertailu ja esittäminen jäävät vähemmälle. Äijäjooga on kilpailusta vapaa vyöhyke, jonka tyypillinen osallistuja on 50–70-vuotias mies.

Harjoitus ehkäisee tehokkaasti kehon ja mielen korppuuntumista. Kun miehen keho virkistyy ja rentoutuu, mieli kirkastuu ja tyyntyy.  Parhaimmillaan säännöllinen harjoitus voi lievittää merkittävästi kehon kremppoja, ja kuten eräs konkari sanoi: äijäjooga opettaa viipyilemään viisaasti.

Kaikki äijäjoogakurssit ovat helposti löydettävissä ilmonet.fi verkkopalvelusta hakusanalla äijäjooga.

Äijäjoogakurssit kuuluvat liikunta-auringon lohkoon ”Liikkuvuus ja kehonhallinta”.

Teksti ja kuva: Aki Saikko, joogan tuntiopettaja

Hyvää oloa ja elämyksiä käsitöitä tekemällä

Kirjottu lintu
Kolibri, Anna Pousi

Opettamallani Kirjonta Nyt -kurssilla kysyin opiskelijoilta, mitä käsitöiden tekeminen merkitsee heille. Sain vastaukseksi, että käsityöt ovat psykoterapiaa, ilmaisua, joka ei ole kieleen sidottu, jotain konkreettista kaiken virtuaalisen keskellä. Käsitöiden tekeminen tuo flow-kokemuksia. Käsityöt tuovat luksusta arjen keskelle.

Käsillä tekeminen ja tekstiilimateriaalit ovat nyt kovasti pinnalla. Tekstiili näkyy näyttelyissä ja tapahtumissa.
Myös Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa keskusteltiin käsityön merkityksestä (7.2.2020 EMMA Talks). Taiteen tohtori Minna Haveri ja taiteilija Pauliina Turakka-Purhonen keskustelivat siitä, mitä käsityö merkitsee meille henkilökohtaisesti ja kulttuurisesti.  Keskustelutilaisuudessa nousivat esille samat teemat, kuin mitä kirjontakurssilla juttelimme.

Käsitöiden tekeminen tuo hyvää oloa ja elämyksiä. Vastapainona kiireiselle arjelle, aivot tarvitsevat välillä hiljaisuutta, keskittymistä ja käsillä tekemistä.

Käsitöitä tekemällä voi osoittaa välittämistä ja huolenpitoa. Parsimalla housut tai neulomalla sukat lahjaksi, voit tuoda iloa lähimmäisillesi. Käsityö säilyttää perinteitä. Se luo myös uutta ilmaisua. Käsitöitä tekemällä syntyy tunnetta, tarinoita ja taidetta.

Käsitöiden kautta voit ottaa myös kantaa. Tekemällä itse, voit muuttaa maailmaa. Valitsemalla ekologisia materiaaleja, kierrättämällä ja tekemällä hyvin ja kestävää voit osaltasi vaikuttaa luonnonvarojen riittävyyteen.

Mitä vähemmän käytät käsiäsi arjessa, sitä tärkeämmäksi tulee tarve tehdä käsitöitä.

Käsitöistä on tullut monelle tärkeä osa elämää. Kiinnostus käsitöitä kohtaan näkyy myös osallistumisena kursseille. Tiedon, taidon ja luovuuden kasvun lisäksi käsityökursseille osallistuminen lisää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kurssitoiminta antaa mahdollisuuden kohtaamiselle ja sosiaalisten verkostojen luomiselle.

Työväenopiston uusi teemajulkaisu ”Matkalla maailmalla” on nyt ilmestynyt ja siitä löytyy myös joukko käsityökursseja, joille voit vielä ilmoittautua. Löydä oma juttusi kokeilemalla!

Katso lisää kuvia ja tunnelmia Kirjonta Nyt -kurssilta Instagramista @lankajalastu

Teksti ja kuvat:  käsityön suunnittelijaopettaja Katriina Leppänen

Kirjotut unikot
Unikot, Sirpa Kinnunen

Kielen osaaminen on tärkeää!

Espoon työväenopiston KOTOMA-hankkeessa kehitetään koulutusta pitkään maassa olleille maahanmuuttajille

Opiskelijoiden erilaisia käsiä

Kotoma-hankkeen tavoitteena on vahvistaa pitkään maassa olleiden maahanmuuttajien kielitaitoa ja yhteiskunta- ja työelämätaitoja. Hankkeessa kehitetään kotoutumisajan ylittäneiden maahanmuuttajien koulutusta mm. omakielisen ohjauksen ja opetuksen tuen avulla. Samalla mallinnetaan omakielisen ohjauksen toimintatapoja sekä etsitään uusia tapoja tehdä yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Kotoma-hankkeen koulutuksiin kuuluu lukutaitokoulutuksia ja kaupungin sivistystoimen kanssa yhteistyössä tehtävä koulukurssi Äidit ja isät mukaan kouluun.

Kotoma-lukutaitoryhmiä on ollut vuoden 2019 aikana yhteensä kolme ja saman verran on suunniteltu myös vuodelle 2020. Lukutaitoryhmissä on kussakin ollut mukana 12-15 motivoitunutta ja iloista opiskelijaa. Joiltakin kotoutumiskoulutus on aikoinaan jäänyt kokonaan väliin tai keskeytynyt esim. lasten takia ja nyt opiskeluinto on korkealla. Opiskelijoita on eri puolilta maailmaa, mm. Afganistanista, Irakista, Syyriasta, Marokosta, Albaniasta, Ghanasta, Kuwaitista ja Somaliasta. Lukutaitoryhmissä harjoitellaan joka päivä suullista kielitaitoa, kirjoittamista ja lukemista, mutta vähän eri tavalla eri päivinä. Opettajia on kaksi: suomen kielen opettaja ja kädentaitojen ja kuvataiteen opettaja.

Uskomme, että kielitaito tulee osallistumisen ja osallisuuden kautta: vain puhumalla suomea voi oppia puhumaan suomea. Haluamme, että opiskelijat uskaltavat mennä erilaisiin kaikille avoimiin ”olohuoneisiin” kirjastoissa, asukastiloissa ja vapaaehtoistoiminnassa. Siksi ryhmät tekevät paljon vierailuja ja kutsuvat myös vieraita puhumaan omaan ryhmään. Kotoma-ryhmissä on käynyt yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat kotoutuneet Suomeen ja oppineet kielen. Vieraita on ollut myös järjestöistä mm. Monika-Naisista, SPR:stä ja Martoista.

Mitä opiskelijat toivovat? Opiskelijat haluavat oppia puhumaan suomea ja hoitamaan omat asiansa itse. Kaikki haluavat oppia lukemaan ja kirjoittamaan, koska he eivät ole käyneet omassa kotimaassaan koulua. Opiskelijoille on tärkeää, jos he saisivat mahdollisuuden puhua suomea suomalaisten kanssa.

Kursseilla on ollut niin mukavaa, että jotkut opiskelijat ovat pyytäneet mukaan myös sukulaisia ja ystäviä. Tuloksiakin on tullut. Kun riittävä luku- ja kirjoitustaito on saavutettu, opiskelijoita on siirtynyt eteenpäin, yksi heistä VALMAan asti (Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus).

 

Teksti:
Bassma Muhamed Alwan, KOTOMA-hankkeen ohjaaja
Laura Hartikainen, koulutusvastaava

Apua digiaskeliin

Ipad ison säilytys- ja latauslaatikon päällä

 

Tietotekniikka ja digilaitteet ovat kehittyneet huimasti viimeisen vuosikymmenen aikana.
Palvelut siirtyvät digiloikan myötä enenevässä määrin nettiin. Monet ovat jo tottuneita laitteiden- ja ohjelmien käyttäjiä, mutta kehitysvauhti haastaa meitä kaikkia.

Kun meille tulee eteen ongelmia laitteiden kanssa, on yksi keino googlata asiaa ja löytää sitä kautta ratkaisuja. Toinen keino on tutustua rauhassa asetuksiin ja kokeilla.

Mutta usein voi olla vaikeaa edes tietää, mitä etsiä. On vaikea ymmärtää, mitä termit tarkoittavat tai miten digimaailma ylipäätään toimii. Apua löytyy eri muodoissa eri paikoista.

Kurssilla opit kokonaisuuksia

Työväenopiston kursseja on yhden kerran kursseista jopa lukukauden mittaisiin. Kurssien tarkoitus on ennen kaikkea antaa uutta tietoa, valmiuksia perusteisiin ja digilukutaitoon sekä jatkoharjoitteluun.

Kursseilla

Tietotekniikan kurssilaisia tietokoneluokassa

  • saat uutta, ajankohtaista tietoa
  • opit ohjatusti tekemään itse
  • kasvatat ymmärrystäsi aiheesta kokonaisuutena
  • tapaat vertaisia
  • huomaat, mikä asia vaatii vielä lisäharjoittelua.

Kurssin jälkeen on helpompi myös kysyä ja kertailla vaikkapa tietotuvissa tai henkilökohtaisissa opastuksissa.

Kurssitarjonnan löydät ja pääset ilmoittautumaan Ilmonetistä.

Tietotuvista vastauksia täsmäkysymyksiin

Tietotuvat ovat Espoon työväenopiston avoimia oppimisympäristöjä, joihin voit osallistua maksutta ja ilmoittautumatta.

Tietotupaan voit tulla

1) kysymään neuvoja ja vinkkejä oman laitteen (älypuhelin, tabletti, tietokone) käytössä

2) harjoittelemaan sähköistä asiointia (esim. Ilmonet, Moodle, sähköposti)

3) käyttämään opiston tietokoneita ja ohjelmia (esim. skannaus, kuvankäsittely) HUOM! Tämä mahdollisuus vain Omnian omissa tiloissa Tapiolassa ja Olarissa.

Paikalla on aina ohjaaja, jolta voit kysyä ja saada apua eteenpäin. Hän auttaa sinua digikäsitteiden ymmärtämisessä ja tukee itseopiskeluasi.

Tietotuvissa saat vastauksia omiin kysymyksiin, mutta kuulet myös toisten kysymyksiä ja opit sitä kautta enemmän kuin mitä tulit hakemaankaan.
Tietotupien aikataulut löytyvät täältä.

Henkilökohtaisista opastuksista rohkeutta eteenpäin

Eri yhteistyötahomme tarjoavat henkilökohtaista opastusta. Enter ry:n vapaaehtoiset vertaisopastajat toimivat kirjastoissa ja palvelukeskuksissa pääasiallisesti ajanvarausperiaatteella.

4H-yhdistyksen kautta on mahdollista saada apua kotiin. Koulutetut 4H-digihelpparit tulevat tilauksesta auttamaan esimerkiksi tulostimen asennuksessa.

Myös Espoon kaupungin kirjastoista ja asiointipisteistä on mahdollista saada tukea erityisesti sähköisen asioinnin kysymyksissä.

Sähköisen asioinnin ABC-hankkeessa järjestetään opastuksia liittyen digitaalisten palvelujen käyttöön. Asiantuntijoiden pitämien maksuttomien tietoiskujen jälkeen on mahdollista harjoitella palvelujen käyttöä opastetusti. Tulossa olevat digiopastukset löytyvät täältä.

Teksti: Satu Luhtanen, suunnittelijaopettaja
Kuvat: Satu Luhtanen ja Omnia

A true artist is not one who is inspired but one who inspires others – Salvador Dali

Kuvataideopiskelijoiden yhteisteos
Yksityiskohta akryylimaalauskurssin yhteisteoksesta ”Syvyyden pinta”, akryyli ja pleksi. Teos oli esillä kuvataideopiskelijoiden yhteisnäyttelyssä Espoon kulttuurikeskuksessa 2017.

Tänään vietämme kansainvälistä taiteilijoiden päivää. Tiesitkö, että meillä Espoon työväenopistossa työskentelee kymmeniä alansa ammattilaisia, joiden päätyö on taiteilijuus ja sivutoimenaan he toimivat kurssiemme opettajina? Meiltä löytyy kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjailijoita, laulajia, koreografeja, näyttelijöitä jne. He rikastuttavat pedagogista vapaan sivistystyön kenttäämme ja toimivat inspiraation lähteinä monille opiskelijoillemme. Ohesta löydät muutamien opettajiemme kotisivuja, joista pääset kurkkaamaan heidän ilmaisutapojaan, tekniikoitaan ja ajatuksiaan.

Itse kirjoitin aikoinaan ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen esseeni aiheesta: ”Voiko taide muuttaa maailmaa?”. Olin silloin taideopintoja kohti tähtäävä nuori idealisti, mutta edelleen koen kuitenkin elähdyttäviä hetkiä, näen muutoksen ja liikutuksen ihmisessä ja yhteisöissä taiteen äärellä. Taide ja taiteilijat ovat usein edellä aikaansa, taide herättelee, kysyy, kommentoi ja haastaa. Esseeni ansaitsi sen ainoan laudaturini ja kyllä -vastaus elää mielessäni edelleen.

Omassa työssäni olen saanut inspiroitua taiteilijoista ja erityisesti taiteen harrastajista ja yhdessä opiskelijoiden kanssa koetuista ahaa-elämyksistä, hetkistä, kun silmät avautuvat uuteen maailmaan ja näkemiseen.

Kuvataide

Tatu Vuorio, Tiia Matikainen, Kaija Poijula, Maaria Märkälä, Marja Mali, Tero Hytönen,

Mika Törönen, Kati Vuorento, Rozalia Janovic, Mikko Kirjavainen, Helka Immonen,

Sirkku Ala-Harja,  Metta Savolainen, Karoliina Tuovinen, Heikki Portaankorva,

Anni Kuula, Tytti Korin, Susanna Suikkari, Eeva-Riitta Vilkuna, Kirsi Tiittanen, Li Xinsheng

Kirjallisuus ja teatteri

Anita Dahlström, Henna Hakkarainen, Heikki Häkkä, Laura Honkasalo, Tuija Kuha, Johanna Venho, Pete Harju

Käsityö

Raija Rastas, Nina Lehos, Pia Jull, Miira Zukale, Suvi Hänninen

Musiikki

Pia Freund, Aapo HeinonenSauli Saarinen, Laura Kuisma, Tytti Arola, Ilkka von Boehm

Teksti: Taija Rahikkala, koulutusvastaava, kuvataiteen suunnittelijaopettaja
Kuvat: Taija Rahikkala