Esirippu aukeaa verkossa

Teatterikurssilaiset Zoom ruudulla rooliasuissaan

Klikkaus ja olen aitiopaikalla. On kevät 2020. Kotisohva on muuttunut katsomoksi, esiintyjien kodit näyttämöksi. Tietokoneen ruudulle tulee sielukas ja tyttömäinen ohjaaja Inkeri Kivimäki. Hän näyttää aivan lentokoneen kapteenilta erilaisten teknisten laitteiden ja härpäkkeiden keskellä.  Minä luotan Inkeriin. Miten pärjäävät opiskelijat uudessa ympäristössä? Miten tekniikka pelittää? Ohjaaja antaa katsojille ohjeet miten uudessa ympäristössä toimitaan. Suljen kameran ja mikrofonin.

Verkossa on vipinää, vimmaa ja vilskettä. Katsomassa innokasta odotusta. Ilmassa on juhlan tuntua. Annan esityksen viedä. Toinen toistaan taitavammat esiintyjät tulevat vuoron perään ruudulle. Tunnistan tuttuja kasvoja Inkerin ohjaamista aikaisemmista Kaiku-ryhmän esityksistä. Taiten lausuva Elsa Luukkonen on ilo silmälle suomalaiskansallisine vaatteineen ja siihen sopivine pitsisine miljöineen.  Terho Oksman kitaroineen hurmaa rouhevalla, omintakeisella tyylillään.  Nautin joka minuutista.  Olen uuden äärellä. Kaiku -ryhmä on edelläkävijä ja Inkeri tiennäyttäjä.

Esitykset verkossa ovat tulleet jäädäkseen. On kevät 2021 seuraamme Inkerin Kaikua. Esitykset huhtikuussa aloitti vuoden hauskimmaksi kurssiksi tituleeratun Pete Harjun stand up -koomikoiden esitys Kurssi kohti komediaa. Stand up  – komiikka toimii verkossakin, taattua huumoria ajatusväänteineen ja sanakäänteineen. Pete ja ryhmä osaa hommansa.

Seuraavaksi tulilla on Henna Hakkaraisen luotsaama Runon Momentum. Olen täpinöissäni. Mitähän Henna ryhmineen on keksinyt? Jokainen esitys on erilainen, ainutkertainen taideteos.  Komediateatteri IKUAH valmistelee Zoom -näytelmää Kerrostalon kätkemää – murhamysteeri.  Tapiolan lausujat ovat nauhoittaneet esityksensä  Uupuun, kaipuun ja häipyyn laulu digistudiossa.  Mitä tekee Anita Dahlströmin Teatterin taikaa ryhmä?

Kuka olisi uskonut keväällä 2020, että lähes kaikki Espoon työväenopiston teatteriryhmät esiintyvät verkossa. En ainakaan minä. Sananmukaisesti tämä on digiloikka eikä töpöttely askel. Paljon on opittu. Ikä ei ole ollut este digitaitojen oppimiselle. Nytkin Runon Momentumissa esiintyy ikinuori 90-vuotias Elli Söderlund, joka on jo vuosia jaksanut ihastuttaa katsojia lämpimän humoristisilla esityksillään. Me odotamme taas ihanaa, elämäniloista Elliä valokeilaan!

Uusi ja mielenkiintoinen löytyy verkon kätköistä. Aitiopaikka on klikkauksen päässä. Tervetuloa teatteriin!

Teksti: Sari Tenhunen, teatterin ja kirjallisuuden suunnittelijaopettaja

Ajatuksia teatterista ja tunneilmaisusta

Tuntiopettaja Tristan Selin
Tristan Selin

Teatteriopiskelijaa askarruttaa usein tunneilmaisu. Etenkin aloittelijalla voi olla kummallisiakin käsityksiä siitä, mitä teatteri ja näytteleminen oikeastaan on. Opiskelija saattaa jopa kokea, ettei hän ”osaa näytellä”, mikäli erilaisiin tunnetiloihin eläytyminen ei onnistukaan häneltä kuin nappia painamalla.

Tunnetyöskentelyä voi lähestyä teatterissa monin eri tavoin. Jotkut näistä menetelmistä ovat keskenään ristiriitaisia ja vastakkaisiakin. Me ihmiset olemme yksilöitä ja hahmotamme asioita kukin omalla tavallamme. Se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi lainkaan toiselle. Kaikkitietäviin guruihin on syytä suhtautua epäilevästi; kun on kyse taiteesta, ei yhtä ainoaa oikeaa totuutta voi olla olemassa.

Meistä jokainen tulee teatteriharjoituksiin omana itsenään ja jossakin elämänvaiheessa. Kannamme mukanamme myös omia aiempia kokemuksiamme. Voi olla, että jokin lähestymistapa ei juuri nyt tunnu hedelmälliseltä, mutta joskus tulevaisuudessa se voikin aueta aivan uudella tavalla. Turvallisessa ilmapiirissä opiskelija kykenee pitämään mielensä avoimena ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia harjoitteita.

Olen koonnut tähän artikkeliin seitsemän ajatusta liittyen tunnetyöskentelyyn teatterissa. Nämä periaatteet olen itse esiintyjänä todennut toimiviksi. Lisäksi työskennellessäni harrastajien ohjaajana ja opettajana olen soveltanut kyseisiä ohjeita mielestäni varsin onnistuneesti. Näistä ajatuksista saa olla vapaasti myös eri mieltä; kokemuksen karttuessa jokainen esiintyjä muodostakoon omat käsityksensä!

1. Tunteita ei tarvitse suorittaa!
Tunteita ei kannata välttämättä yrittää pusertaa esiin; pääsääntöisesti ihmisen tunne-elämä ei ole tahdonalaista. Sinun ei ole pakko tuntea mitään. Teatteri on ennen kaikkea tarinoiden kertomista sekä jonkin viestin/sanoman välittämistä yleisölle toiminnan kautta. Esiintyjän omaa liikutusta tärkeämpää on yleisön kokema tunne ja vaikutelma.

2. Tee tosissasi – mutta älä liian vakavissasi!
Paras lopputulos syntyy yleensä silloin, kun tunnet itsesi rennoksi ja vapautuneeksi. Oletko huomannut, miten lapset heittäytyvät leikeissään rohkeasti erilaisiin rooleihin ja tunnetiloihin? Pyri ylläpitämään tekemisessäsi kepeän leikkimielistä ja kokeilevaa otetta. Teatteri on alue, jossa aikuisillakin on lupa leikkiä.

3. Käytä mielikuvitusta!
Luota omaan mielikuvitukseesi! Ihmisen mielikuvitus on ehtymätön aarreaitta. Sen avulla pystyt eläytymään tilanteisiin, joita et välttämättä omassa elämässäsi ole koskaan kokenut. Ota käyttöön ”maaginen jos”; jos sinä olisit kuningatar, miltä sinusta tuntuisi menettää kruunusi?

4. Tekemällä oppii!
Innokkaat ja ahkerat näyttelijät pyrkivät usein analysoimaan rooliaan erittäin perusteellisesti. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yllättävän usein analyysin kanssa päädytään ojasta allikkoon; miksi tekemäni syvällinen taustatyö ei näykään esiintymisessäni mitenkään?

Tämä johtuu siitä, että teatteri on luonteeltaan fyysistä tekemistä. Useimmiten käytännössä kokeilemalla ja spontaanisti reagoimalla päästään parempaan tulokseen kuin pitkällisellä pohtimisella. Esiintyjän olisi uskallettava luottaa vaistoonsa.

Aina ei välttämättä kannata miettiä, ”millainen minun pitäisi olla” (esimerkiksi surullinen). Usein on mielekkäämpää keskittyä siihen, ”mitä teen ja miten” (miten surullinen ihminen käyttäytyy ja toimii). Kun teet näyttämöllä tilanteeseen nähden oikeanlaista toimintaa sekä lisäksi mielikuvitustasi käyttäen eläydyt roolihenkilösi tilanteeseen/tarinaan, voit yleensä luottaa siihen, että saavutat oikeansuuntaisen tunnetilan. Keskeistä on suunnitella olosuhteet sillä tavalla suotuisiksi, että tarkoituksenmukainen eläytyminen mahdollistuu.

5. Siirrä huomio itsesi ulkopuolelle!
Yleensä ei ole hyödyksi miettiä, miltä itse nyt näyttää ta pyrkiä tietoisesti tekemään ilmeitä. Sen sijaan kiinnitä huomiosi itsesi ulkopuolelle; keskity tekemääsi toimintaan, ympäristöön, esineisiin sekä ennen kaikkea vastanäyttelijöihisi! Vanha hokema ”acting is reacting” pitää paikkansa; näytteleminen on paljolti reagoimista.

6. Tarkkaile intensiteettiä!
Joillakin meistä on taipumusta äärimmäisyyksiin: joko ollaan tekemättä mitään tai kaikki tehdään täysillä. Yritä löytää ilmaisuusi sävyjä ja aste-eroja.

7. Elä hetkessä!
Harjoittele läsnäoloa tässä hetkessä. Pyri herkistämään aistejasi (näkö, kuulo, tunto yms). Teatteriesitys tapahtuu tässä ja nyt. Ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen esitykseen rooli on prosessi, joka ei varsinaisesti koskaan tule valmiiksi. Vaikka pidät kiinni sovituista toiminnoista, on roolityösi silti joka kerta vähän erilainen. Hyväksy
tämä keskeneräisyys ja vaihtelu; tunneilmaisusi on vaikuttavampaa, kun uskallat elää hetkessä!

Teksti: Tristan Selin, teatterin tuntiopettaja

Yoga Nidra– harjoituksilla palautumista ja tietoisuustaitoja

 

Ryhmärentoutus ihmiset rentoutuvat lattialla ja nojatuoleissa silmät kiinni

Yoga Nidra, suomalaisittain jooganidra, on sanallisesti ohjattu syvärentouttava meditaatioharjoitus. Se tukee fyysistä ja henkistä palautumista ja eheytymistä. Se voi tuoda apua unettomuuteen, stressioireisiin, ahdistuneisuuteen tai erilaisiin kiputiloihin. Lyhyempikin harjoitteluhetki elvyttää ja rauhoittaa arjessa sekä palauttaa fyysisen ponnistelun jälkeen. Jooganidran avulla voi myös tukea elämäntapamuutosta tai ravita luovuutta ja intuitiota.

Ja mikä parasta, tämä harjoittelu on helppoa ja se sopii kaikille. Harjoitus tehdään itselle mahdollisimman mukavassa asennossa: useimmiten ollaan makuulla, mutta yhtä hyvin harjoituksen voi tehdä tuetusti istuenkin. Ohjaajan ääni johdattaa sanallisesti kohti syvää rentouden ja levollisuuden tilaa – tämä levollisuuden tila on jooganidra eli joogin uni. Aivoaallot hidastuvat, keho nukkuu, mutta havainnointikyky pysyy valppaana – muuttumaton näkijä ja tarkkailija havaitsee kaiken tarpeellisen.

Jooganidran avulla harjoitellaan tietoisuustaitoja. Harjoituksen kesto voi olla mitä tahansa 10 minuutista yli tuntiin. Täydellinen jooganidra sisältää itsetutkistelun kehomielen eri kerrostumiin: aistimukset, hengityksen aikaansaama energian liike, tunteet ja ajatukset, ilo ja olemisen tunne – kaikki havainnoidaan kehollisina tuntemuksina. Lopulta harjoitus johdattaa tarkastelemaan ja tutkimaan syvintä, autenttista olemusta ja tietoisuuden luonnetta. Vähitellen, harjoittelun myötä opetukset muodostavat työkalupakin elämän eri tilanteisiin.

Yhteistä eri jooganidran suuntauksille on, että harjoituksen yhteydessä vahvistetaan omia henkilökohtaisia tavoitteita ja intentioita. Tavoite on aina yksilöllinen: se voi olla vaikkapa rentous, hyvä uni, elämäntapamuutoksen tukeminen tai luovuuden ravitseminen. Tai vaikkapa rakkaus. Osaava ja koulutettu ohjaaja pystyy auttamaan sopivien tavoitteiden asettamisessa ja sanoittamisessa.

Jooganidran nimellä opetettavat käytännöt voivat myös poiketa toisistaan. Esimerkiksi suggestioiden ja mielikuvien ohjaamisessa on eroja. Joissain tyyleissä saatetaan käyttää musiikkia tai äänimaljoja taustalla.

Esimerkkinä jooganidran muodoista iRest® Yoga Nidra on amerikkalaisen joogan harjoittajan ja psykologin Richard Millerin kehittämä 10-vaiheinen protokolla. iRest nimi tulee sanoista Integrative Restoration eli eheyttävä palautuminen. Se kehitettiin alun perin USAn sotaveteraanien posttraumaattisen stressioireyhtymän helpottamiseen ja se on nykyään hyväksytty osaksi sotaveteraanien kuntoutusohjelmaa. iRest on siis traumainformoitua meditaatio-opetusta: mielikuvia ei syötetä ohjaajan toimesta ja turvallisuuden tunnetta painotetaan erityisesti alkuvaiheessa.

Voit kokeilla kehomeditaatiota jooganidran keinoin. Kehon tuntemuksiin uppoutuminen rauhoittaa ja rentouttaa. Etsi itsellesi mukava asento ja uppoudu harjoitukseen äänitteen avulla. Harjoituksen kesto on noin 21 minuuttia. Tutustu Espoon työväenopiston iRest® Yoga Nidra -kursseihin.

Teksti: liikunnan tuntiopettaja Nina Hokkanen

Liikkeelle-ryhmästä vauhtia elintapamuutokseen

Urheileva nainen venyttelee

”Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi.”
”Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa aktiivisemman elämän, mutta innostus lopahtaa nopeasti.”
”Olen laihduttanut melkein koko elämäni, mutta silti en ole tyytyväinen painooni.”
”Olen laiska ja minulla ei ole itsekuria. Siksi en onnistu muutoksessa.”

Kuulostaako tutulta? Jos tunnet tarvitsevasi apua liikunnallisemman elämän aloittamisessa ja pysyvän elintapamuutoksen tekemisessä, harkitse Liikkeelle-ryhmään osallistumista!

Ensimmäinen Liikkeelle-ryhmä järjestettiin syksyllä 2020. Puolentoista tunnin tapaamiskertoja oli yhteensä kahdeksan. Ryhmän toiminta perustuu arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan, jossa erityisen tärkeää on muutoksen sitominen ihmisen omaan arvomaailmaan.

Tapaamisten aikana tehdään erilaisia omaan elämään, arkeen ja arvoihin liittyviä harjoituksia, joiden avulla jokaisen on mahdollista löytää muutokseen hyvä sisäinen motivaatio sekä itselle sopivat käytännön ratkaisut ja valinnat. Esimerkkejä harjoituksista ovat terveyskäyttäytymisanalyysin tekeminen, mielikuvaharjoittelu, metaforat, arvotyöskentely ja liikuntasuunnitelman laatiminen.

Liikkumisen lisäksi tapaamisissa otetaan huomioon myös muita hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueita, kuten tietoinen syöminen ja hyvä unihygienia.

Tärkeää on päästä myös tutustumaan muihin kurssilaisiin. Ryhmän kautta on mahdollista saada arvokasta vertaistukea, erilaisia näkemyksiä ja kannustusta. Lisäksi tapaamisissa käytetään aikaa taukojumppailuun ja kevyeeseen ulkoiluun.

Liikkeelle-ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä. Jokainen päättää itse omasta elämästään, valinnoistaan ja tavoitteistaan. On hyvä muistaa, että on yhtä monta tapaa elää hyvää elämää kuin on ihmisiä. Ryhmässä jokainen ottaa vastuun omasta terveyskäyttäytymisestään ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Ryhmän ohjaajana en toimi ruokapoliisina tai jumppaohjaajana, vaan ohjaan tavoitteiden mukaista toimintaa, olen motivoija, autan tekemään omia päätöksiä ja tuen suunnitelmien toteutumisessa.

Olen valmistunut joulukuussa 2020 liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Suuntauduin opinnoissani kunto- ja terveysliikuntaan, ja ammatillisesti minua kiinnostaa erityisesti liikkumattomien tai vähän liikkuvien auttaminen. Siksi Liikkeelle-ryhmän ohjaaminen on minulle erityisen mieluista!

Seuraavaa Liikkeelle-ryhmä aloittaa to 4.2.2021 klo 17.45 – 19.15 verkko-opetuksena, E210860 Liikkeelle!. Kevään toinen ryhmä aloittaa to 25.3.2021 klo 17.45 – 19.15, E210861 Liikkeelle! koronarajoitusten salliessa lähiopetuksena Olarissa osoitteessa Kuunkehrä 4. Mikäli lähiopetus ei ole mahdollista, kurssi toteutetaan etänä. Kurssille osallistuminen on helppoa, tarvitset itsesi lisäksi toimivan verkkoyhteyden, tietokoneen, läppärin tai mobiililaitteen Lisäksi sinulla tulisi varata kynä ja vihko muistiinpanoja varten.

Tervetuloa liikkumaan kanssani!

Teksti: tuntiopettaja, liikunnanohjaaja Anna Holopainen

Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Mitä löytyy kutojien paratiisista? 

Kankaan kudontaa kangaspuilla

Kudonnan avoin oppimisympäristö tarjoaa matalan kynnyksen tekemisen paikan kenelle tahansa.  Asiakas voi tulla kudonta-asemille oppimaan ja työskentelemään valitsemalla omaan aikatauluunsa sopivan vuoron, kurssiaikatauluista riippumatta. Kudontaa voi harrastaa paljon tai vähän, usein tai harvoin, oman elämäntilanteen mukaan. Kudonta on hidas tekniikka, joka vaatii ison työvälineen, kangaspuut. Harvalla on tänä päivänä mahdollisuus hankkia kotiinsa kangaspuita, luomapuita, rullatelineitä ja muita tilaa vieviä kudontavälineitä. Kutominen tarvitsee siis erityisen, siihen tarpeeseen sopivan paikan. Toisaalta näitä kudontapaikkoja on Suomessa yhä vähemmän, joten tämä palvelumuoto on arvokas. Kudonnalla on Suomessa vahvat perinteet ja olemme tätä perinnettä viemässä eteenpäin – toivotamme sinut tervetulleeksi kudonnan värikkääseen maailmaan!

 

Viisi hyvää uutista kudonta-asemilta 

1 

Kudonnan loimiesittely- sivusto http://bit.ly/omniakudonta on avoin ovi kutojien paratiisiin! Täältä löydät aina ajankohtaisen tiedon, monet mahdollisuudet ja ideat kudonnan maailmaan. Loimiesittely -sivustolla esittelemme kangaspuissa olevia loimia kuvien avulla ja loimien hintatiedoilla. Sivusto ei ole pelkästään esittelysivusto, vaan sen kautta näet, milloin olisi kiinnostava loimi vapaanaEtusivulta valitset joko Tapiolassa tai Espoon keskuksessa olevan kudonta-asemanSeuraavaksi voit tutustua loimiin ja katsoa, milloin loimi on varattu ja milloin löytyy vapaita aikoja. Kudontavuoron varaaminen tapahtuu puhelimitse tai sähköpostilla. Loimen voit varata päiväksi, kahdeksi tai vaikka koko viikoksi.  

 2 

Yksityiskohta värikkäästä räsymatosta

Kutomalla räsymattoja pääsee eroon tekstiileistä, jotka ovat rikki tai tahraisia ja eivät kelpaa enää normaaliin tekstiilikierrätykseen. Räsyistä saa ohjeillamme loihdittua upeita mattoja, joko itselle tai esim. mökkituliaiseksi sukulaisille ja ystäville.

3 

Kutomalla sukkulan liike tekee ”laiskaa kasia”, kehon liikeradat aktivoituvat ja silmät tekevät paremmin yhteistyötä. Jalkojen polkiessa kangaspuiden polkimia koko keho saa tasapuolista, kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. 

4 

Kudonta-asemalla löydetään vanhoja tuttuja ja solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Vuosien aikana on löytynyt entinen naapuri, kissanhoitaja, yhteinen sukulainen, lapsuuden ystävän, entinen työkaveri… 

5 

Kudontaharrastuksessa pystyy etenemään.  Alkuun voi valita kankaan, jossa poljetaan vain kahta polkusta. Vähitellen polkusten määrää voi lisätä. Kangasta voi kutoa polkemalla vaikka kahdeksaa polkusta tai kahta polkusta yht´aikaa. Samaan aikaan voi kuljettaa kankaassa yhtä, kahta, kolmea tai vaikka kuutta sukkulaa. 

 

Tervetuloa tutustumaan, tervetuloa kutomaan. Emmi, Jaana ja Ritva 

Kudotut paperikorit

Suomen kielen opiskeluopas on apuna, kun haluat opiskella suomea

Opiskeleva nainen tietokoneen ääressä

 

Etsi opas kirjastosta tai asiointipisteestä
Espoon kaupungin kirjastoista ja asiointipisteistä, Omnian eri toimipisteistä ja myös internetistä löytyy uusi Suomen kielen opiskelu 2020–2021 -opas. Opas on tarkoitettu yli 16-vuotiaille maahanmuuttajille, jotka etsivät suomen kielen kurssia ja haluavat opiskella Espoossa tai verkkokurssilla.

Suomen kielen kurssit Espoon työväenopistossa
Espoon työväenopistossa voit opiskella suomea 2–15 tuntia viikossa. Meillä on nopeita ryhmiä ja hitaita ryhmiä eri puolilla Espoota. Ryhmät ovat kielitaidon mukaan tasoilla A1–B2. Opiskelukieli on yleensä suomi. Osa-aikaiset suomen kielen kurssit kokoontuvat kaksi kertaa viikossa. Intensiivikursseilla opiskelet neljänä päivänä viikossa, yhteensä 12–15 tuntia. Intensiivikursseilla järjestämme lähtötasotestauksen ja lopputestauksen, ja opiskelijat saavat kielitaitotasoarvion ja todistuksen. Espoon työväenopistoon voit tulla opiskelemaan, vaikka sinulla ei olisi vielä oleskelulupaa.

Yleinen kielitutkinto (YKI) ja YKI-valmennuskurssit
Suomen kielen opiskeluoppaasta löydät tietoa myös Yleisestä kielitutkinnosta (YKI). Taitotaso B1 tarkoittaa, että oppija osaa toimia itsenäisesti suomen kielellä ja suomen kielen taito riittää, kun hakee Suomen kansalaisuutta. Suomen kielen keskitason Yleinen kielitutkinto järjestetään Espoon työväenopistossa neljä kertaa vuodessa. Järjestämme myös YKI-valmennuskursseja, joilla voit harjoitella tehokkaasti tutkintoa varten.

Kursseja ja koulutuksia erityisryhmille: lukutaitokoulutus, kotiäitien ja -isien suomen kielen kurssit ja nuorten maahanmuuttajien MANU-koulutus
Suomen kielen kurssilla opiskelijat lukevat ja kirjoittavat sujuvasti latinalaisilla kirjaimilla. Jos lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ota yhteyttä. Järjestämme lukutaitokoulutuksia ja myös muita erityisryhmien koulutuksia ja kursseja. Kotiäideille ja -isille on kotivanhempien suomen kielen ryhmiä, joissa pienet lapset voivat olla mukana. Maahanmuuttajanuorten MANU-koulutuksessa nuoret maahanmuuttajat (17–29-vuotiaat) opiskelevat suomea, opiskelutaitoja, yhteiskuntataitoja ja työelämävalmiuksia ja saavat vahvaa ohjausta ja tukea jatko-opintoja ja työelämää varten.

Kysymyksiä ennen suomen kielen opiskelun aloittamista
Mitä tarkoittaa kielitaitotaso A1 tai B1? Onko sinulla todistus, jossa lukee: ”puhuminen A2.1, puheen ymmärtäminen A2.2, kirjoittaminen A1.3 ja tekstin ymmärtäminen A2.2”? Suomen kielen opiskeluoppaassa on kerrottu selkokielellä, mitä eri kielitaitotasot tarkoittavat. Kun tiedät, mitä jo osaat, on helpompi löytää sopiva kurssi.

Voit keskustella suomenopettajan tai opinto-ohjaajan kanssa ennen suomen kielen opiskelun aloittamista. Leppävaaran InfoOmniassa on keskiviikkoisin Kielitupa, jossa saat neuvoa ja ohjeita opiskeluun. Suomen kielen opiskelu 2020–2021 -oppaassa on lisää tietoa opintoneuvonnasta. Oppaassa on myös ohjeita, miten voit ilmoittautua kurssille tai miten voit saada alennusta kurssimaksusta. Suomen kielen kurssit ja myös muut Espoon työväenopiston kurssit löydät internetistä www.ilmonet.fi. Suomen kielen kurssit ovat myös osoitteessa www.finnishcourses.fi.

Jokainen suomen oppija on erilainen. Tutustu kursseihimme ja suomen kielen opiskeluoppaaseen ja tule meille opiskelemaan juuri sellaisena kuin olet.

Laura Hartikainen
koulutusvastaava, Suomen kieli ja vapaan sivistystyön omaehtoinen kotoutumiskoulutus -osaamisalue
Omnia, Espoon työväenopisto
p. 043 824 7025

Tavoitteena vapaus

Nainen laulaa

 

Mieleeni on jäänyt eräs keskustelu tuttavani kanssa vuosien takaa. Juttelimme laulun opiskelemisesta, ja hän kovasti mietti, että mitä järkeä laulamista on jotenkin erityisesti opiskella, koska eikö jokainen osaa laulaa – tai sitten ei osaa. Samasta ajattelutavasta todisteena ovat esimerkiksi television tietyt laulukilpailut, joissa tuomari saattaa tuomita kokemattoman ja nuoren laulajan täysin laulutaidottomaksi vain pienen näytteen perusteella.

Tämä vaivaa minua! Kerron miksi näin on.

Laulaminen on lihastyötä. Sitä voi kehittää ihan samalla tavalla kuin mitä muuta lihastyötä tahansa. Laulaminen ei ole mitään henkimaailman hommaa, tai vain harvoille suotu lahja. Ns. hyvä laulaminen on yleensä monien vuosien harjoittelun tulosta, ja todella harvat ihmiset ovat sellaisia, jotka eivät opi laulamaan. Mieti urheilijaa! Hän saattaa olla luonnostaan lahjakas, mutta ilman harjoittelua, lihashuoltoa ja tekniikkaa suoritukset nousevat vain tietylle tasolle, ja kaikenlaisille loukkaantumisille on suuri riski. Aivan samoin on laulamisessa.

Toki on myös niitä onnekkaita, jotka ihan luonnostaan käyttävät lauluinstrumenttiaan optimaalisesti, mutta he ovat harvassa. Meillä kaikilla on äänenkäytön suhteen hyvin erilaiset lähtökohdat: joillakin on ollut esimerkiksi lapsesta asti hyviä äänenkäyttömalleja ympärillä, toisilla huonoja. Joillakin yleinen elämän kireys ja kaikenlaiset pelot estävät vapaan lauluäänen tuoton, mikä on erittäin tavallista! Jotkut taas suhtautuvat rennosti niin kurkunpäähän kuin elämäänkin.

Siis summana: laulutaitoa voi ja kannattaa kehittää ihan järjestelmällisesti!

Omatoimisesti voit päästä jo hyvin alkuun. Voit ikään kuin tutustua rauhassa ääni-instrumenttiisi, siihen miten se reagoi erilaisiin asioihin, ja miltä keho tuntuu laulaessa. Tavoitteena on, että laulaminen tuottaisi mielihyvää! Voi hyvin olla, että jossain vaiheessa prosessia sinulle tulee sellainen olo, että kaipaisit myös ulkopuolista neuvoa ja näkemystä. Voit törmätä joihinkin ongelmiin äänenkäytössä, tai ihan vaan kaivata uutta inspiraatiota. Siinä vaiheessa laulunopettajasta on hurjasti hyötyä.

Espoon työväenopisto tarjoaa monenlaista laulunopetusta. Sinulla on mahdollisuus oppia laulamista toiveidesi, taitotasosi ja tavoitteesi mukaisesti. Voit valita esimerkiksi klassista laulua tai pop/jazz-laulua tai toisaalta yksinlaulua, pienryhmä- tai kuorolaulua. Oppimaan lähdetään sinun omista lähtökohdistasi!

Mutta otsikko, tavoitteena vapaus, mitä se tarkoittaa?

Kaiken laulunopiskelun päämääränä on ilmaisun vapaus ja mielihyvä. Tavoitteena on poistaa fyysiset ja henkiset esteet ilmaisun edestä antamalla työkaluja niin, että saat tuotettua ulos sen mikä soi sisällä! Tavoitteena on auttaa sinua löytämään juuri sinun oma, vapaana soiva äänesi. Tavoitteena on antaa työkaluja niin, että äänesi kestää hyvin rasitusta ja laulaminen tuottaa mielihyvää. Tavoitteena on antaa sinulle sellaisia työkaluja, että voit ilmaista äänelläsi sen mitä haluat sillä tavalla kuin haluat.

Tavoitteena on vapaus!

Teksti: Anna Pöyhönen, musiikin tuntiopettaja
Kuva: Omnia

 

Värejä, iloa ja ihmettelyä vauvojen ja taaperoiden värikylvyissä

Vauvojen ja taaperoiden värikylvyt

 

Vauvojen ja taaperoiden värikylvyt Espoon työväenopistossa ovat suosittuja perheiden keskuudessa. Vauvojen värikylpy on tarkoitettu 4–12kk ikäiselle vauvalle ja vanhemmalle, taaperoiden ryhmä taas 1–2-vuotiaalle lapselle ja vanhemmalle. Pienen vauvan kanssa vauvaryhmään on mahdollista ilmoittaa mukaan myös isompi sisarus. Värikylvyssä leikitään, ihmetellään ja tutkitaan yhdessä muotoja, värejä ja materiaaleja ja maalataan käsin, jaloin tai vaikka koko keholla elintarvikepohjaisilla väriaineilla. Keskiössä on vauvan ja vanhemman kiireetön vuorovaikutus.

Jokaisella värikylpykerralla on teemansa ja teemaan sopivat värit: teema voi olla esimerkiksi sirkus, pakkasyö, avaruus tai hiekkaranta. Teemaan tutustutaan ensin kuivien materiaalien kautta virittäytyen ja eri aisteja herätellen: tutkitaan yhdessä vaikkapa palloja, huljutellaan suuria värikkäitä sifonkikankaita, rapistellaan leivinpaperipalloja, ihmetellään heijastuvaa peilikuvaa, kuunnellaan linnunlaulua tai tehdään hiekkakakkuja itsetehdystä taikahiekasta. Virittäytymisen jälkeen siirrytään suuren paperin päälle maalaamaan. Väriaineina käytetään turvallisia, elintarvikepohjaisia väriaineita, kuten mustikkaa, porkkanamehua, sahramikiisseliä ja kuivattua persiljaa. Allergiat on hyvä ilmoittaa viimeistään ensimmäisellä kerralla. Kananmunaa ja maitotuotteita värikylvyissä ei käytetä.

Kuuden kerran värikylpykurssilla myös aremmat lapset saavat rauhassa totutella uuteen toimintaan. Joillekin ihmettelyä riittää jo siinä, että paikalla on niin paljon samanikäisiä. Maalaaminen saattaa tuntua jännittävältä, ja varsinkin taaperoikäinen saattaa vierastaa käsin koskemista maaliin. Useampi maalauskerta rohkaisee lasta, ja kurssin loppupuolella aluksi arkaillut lapsi saattaakin maalailla suurin vedoin ja koko keholla. Taaperoille annan usein sudin helpottamaan maalaamista: yleensä jossain vaiheessa suti unohtuu sivuun, ja maalia onkin hauska levittää sormenpäillä, kämmenillä ja jalkapohjilla. On tärkeää, että jokainen lapsi saa maalata arvottamatta omalla tavallaan: pienesti tai suuresti, varovasti tai rohkeasti, muutaman minuutin tai puoli tuntia. Joku saattaa ensimmäisillä kerroilla vain tarkkailla, mitä muut tekevät, ja sekin on täysin sallittua.

Maalaamisen kesto joustaa lapsikohtaisesti: kun lapsi väsähtää tai halua enää maalata, on aika suunnata pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Joskus maalaamisen jälkeen vanhempi on se, joka on vaihtovaatteiden tarpeessa. Reppuun onkin hyvä varata vaihtovaatteet molemmille, sekä pyyhe vauvan peseytymistä varten. Maalatut työt jätetään kuivamaan ja otetaan seuraavalla kerralla kotiin.

Toivottavasti tapaamme syksyllä värikylpyjen merkeissä Espoon työväenopistolla!

Teksti ja kuva: Liina-Maija Paavilainen,
värikylpyohjaaja, teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)