Ajatuksia teatterista ja tunneilmaisusta

Tuntiopettaja Tristan Selin
Tristan Selin

Teatteriopiskelijaa askarruttaa usein tunneilmaisu. Etenkin aloittelijalla voi olla kummallisiakin käsityksiä siitä, mitä teatteri ja näytteleminen oikeastaan on. Opiskelija saattaa jopa kokea, ettei hän ”osaa näytellä”, mikäli erilaisiin tunnetiloihin eläytyminen ei onnistukaan häneltä kuin nappia painamalla.

Tunnetyöskentelyä voi lähestyä teatterissa monin eri tavoin. Jotkut näistä menetelmistä ovat keskenään ristiriitaisia ja vastakkaisiakin. Me ihmiset olemme yksilöitä ja hahmotamme asioita kukin omalla tavallamme. Se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sovi lainkaan toiselle. Kaikkitietäviin guruihin on syytä suhtautua epäilevästi; kun on kyse taiteesta, ei yhtä ainoaa oikeaa totuutta voi olla olemassa.

Meistä jokainen tulee teatteriharjoituksiin omana itsenään ja jossakin elämänvaiheessa. Kannamme mukanamme myös omia aiempia kokemuksiamme. Voi olla, että jokin lähestymistapa ei juuri nyt tunnu hedelmälliseltä, mutta joskus tulevaisuudessa se voikin aueta aivan uudella tavalla. Turvallisessa ilmapiirissä opiskelija kykenee pitämään mielensä avoimena ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti erilaisia harjoitteita.

Olen koonnut tähän artikkeliin seitsemän ajatusta liittyen tunnetyöskentelyyn teatterissa. Nämä periaatteet olen itse esiintyjänä todennut toimiviksi. Lisäksi työskennellessäni harrastajien ohjaajana ja opettajana olen soveltanut kyseisiä ohjeita mielestäni varsin onnistuneesti. Näistä ajatuksista saa olla vapaasti myös eri mieltä; kokemuksen karttuessa jokainen esiintyjä muodostakoon omat käsityksensä!

1. Tunteita ei tarvitse suorittaa!
Tunteita ei kannata välttämättä yrittää pusertaa esiin; pääsääntöisesti ihmisen tunne-elämä ei ole tahdonalaista. Sinun ei ole pakko tuntea mitään. Teatteri on ennen kaikkea tarinoiden kertomista sekä jonkin viestin/sanoman välittämistä yleisölle toiminnan kautta. Esiintyjän omaa liikutusta tärkeämpää on yleisön kokema tunne ja vaikutelma.

2. Tee tosissasi – mutta älä liian vakavissasi!
Paras lopputulos syntyy yleensä silloin, kun tunnet itsesi rennoksi ja vapautuneeksi. Oletko huomannut, miten lapset heittäytyvät leikeissään rohkeasti erilaisiin rooleihin ja tunnetiloihin? Pyri ylläpitämään tekemisessäsi kepeän leikkimielistä ja kokeilevaa otetta. Teatteri on alue, jossa aikuisillakin on lupa leikkiä.

3. Käytä mielikuvitusta!
Luota omaan mielikuvitukseesi! Ihmisen mielikuvitus on ehtymätön aarreaitta. Sen avulla pystyt eläytymään tilanteisiin, joita et välttämättä omassa elämässäsi ole koskaan kokenut. Ota käyttöön ”maaginen jos”; jos sinä olisit kuningatar, miltä sinusta tuntuisi menettää kruunusi?

4. Tekemällä oppii!
Innokkaat ja ahkerat näyttelijät pyrkivät usein analysoimaan rooliaan erittäin perusteellisesti. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta yllättävän usein analyysin kanssa päädytään ojasta allikkoon; miksi tekemäni syvällinen taustatyö ei näykään esiintymisessäni mitenkään?

Tämä johtuu siitä, että teatteri on luonteeltaan fyysistä tekemistä. Useimmiten käytännössä kokeilemalla ja spontaanisti reagoimalla päästään parempaan tulokseen kuin pitkällisellä pohtimisella. Esiintyjän olisi uskallettava luottaa vaistoonsa.

Aina ei välttämättä kannata miettiä, ”millainen minun pitäisi olla” (esimerkiksi surullinen). Usein on mielekkäämpää keskittyä siihen, ”mitä teen ja miten” (miten surullinen ihminen käyttäytyy ja toimii). Kun teet näyttämöllä tilanteeseen nähden oikeanlaista toimintaa sekä lisäksi mielikuvitustasi käyttäen eläydyt roolihenkilösi tilanteeseen/tarinaan, voit yleensä luottaa siihen, että saavutat oikeansuuntaisen tunnetilan. Keskeistä on suunnitella olosuhteet sillä tavalla suotuisiksi, että tarkoituksenmukainen eläytyminen mahdollistuu.

5. Siirrä huomio itsesi ulkopuolelle!
Yleensä ei ole hyödyksi miettiä, miltä itse nyt näyttää ta pyrkiä tietoisesti tekemään ilmeitä. Sen sijaan kiinnitä huomiosi itsesi ulkopuolelle; keskity tekemääsi toimintaan, ympäristöön, esineisiin sekä ennen kaikkea vastanäyttelijöihisi! Vanha hokema ”acting is reacting” pitää paikkansa; näytteleminen on paljolti reagoimista.

6. Tarkkaile intensiteettiä!
Joillakin meistä on taipumusta äärimmäisyyksiin: joko ollaan tekemättä mitään tai kaikki tehdään täysillä. Yritä löytää ilmaisuusi sävyjä ja aste-eroja.

7. Elä hetkessä!
Harjoittele läsnäoloa tässä hetkessä. Pyri herkistämään aistejasi (näkö, kuulo, tunto yms). Teatteriesitys tapahtuu tässä ja nyt. Ensimmäisestä harjoituksesta viimeiseen esitykseen rooli on prosessi, joka ei varsinaisesti koskaan tule valmiiksi. Vaikka pidät kiinni sovituista toiminnoista, on roolityösi silti joka kerta vähän erilainen. Hyväksy
tämä keskeneräisyys ja vaihtelu; tunneilmaisusi on vaikuttavampaa, kun uskallat elää hetkessä!

Teksti: Tristan Selin, teatterin tuntiopettaja