”Aurinko kuulostaa hyvältä” – Suomen kielen kauneimmat ja rumimmat sanat kielenoppijan näkökulmasta

Kieli herättää aina tunteita. Meillä monilla on sanasuosikkimme ja -inhokkimme. Entä miltä suomen kieli kuulostaa vieraskielisen korvaan?

Espoon työväenopiston Suomi B1.2–B2.1 intensiivikurssin opiskelijat saivat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa, mitkä sanat suomen kielessä ihastuttavat ja mitkä inhottavat. Opiskelijat ovat jo edistyneellä tasolla opinnoissaan, joten heidän sanavarastoonsa on vuosien varrella kertynyt monta suosikkia ja inhokkia.

Kaunis sana tuo hymyn

Äiti ja rakkaus ovat monen suomenoppijan mielestä kauneimmat sanat. ”Äiti on ensimmäinen sana jokaisella ihmisellä”, ”Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva”. Rakkaus on universaali tunne, mutta sillä on meille jokaiselle myös oma, henkilökohtainen merkityksensä: ”Tällä sanalla on eri ääni ja eri tarkoitus”.

Positiiviset mielleyhtymät vaikuttavat usein siihen, mitä sanaa pidetään kauniina. Esimerkiksi kiitos saa kiitosta: ”Se minusta tuntuu hyvältä, kun minä sanon tai kuulen sen. Se tarkoittaa, että tapahtuu hyviä asioita.” Samanlainen sana on ihana: ”Se aina kuulostaa hyvältä ja antaa hyvää fiilistä. Se tuo aina hymyn.”

”Kuulostaa hyvältä” on toimiva peruste monen muunkin kauniin sanan kohdalla: Pikemminkin – minusta tämä sana kuulostaa hyvältä”, ”Lämpimämpi – sanan lausuminen tuntuu peliltä: peli, jossa äänet pelaavat”, ”Helmikuu, helmi, höyhensana on yhtä pehmeä kuin höyhen itse”. Kaunis ja hyvää tarkoittava on myös enkeli.

Toisinaan hyvältä kuulostava sana ei ole sellainen, jonka äidinkielinen puhuja valitsisi kauneimmaksi. Yksi opiskelija muistelee huvittuneena kielenoppimisensa alkutaivalta:

”Se on ehkä vähän outo vastaus, mutta ripuli on minusta kaunein sana suomeksi. Kun tapasin minun suomalaisen mieheni ensimmäisiä kertoja, hän jutteli Suomen ystävän kanssa ja kuulin sanan ”ripuli”. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta minusta se kuulosti tosi hyvältä. Toistin sen pari kertaa, koska minä pidän kauniiden äänien lausumisesta, ja ”r”-ääni on yksi suosikeistani. Mieheni ja hänen ystävänsä kysyivät nauraen, miksi toistin ”ripuli”-sanaa ja selittivät, mitä se tarkoittaa. Nyt se on edelleen minun lempisanani suomeksi, koska ääni kuulostaa hyvältä ja se on ensimmäinen sana, joka opin suomeksi.”

Henkilökohtainen tarina on myös pupu-sanan taustalla:

”Minusta ”pupu” on kaunein sana. Kun minun tyttäreni oli vähän yli yhden vuoden, hänen täytyi olla päiväkodissa. Me emme puhu suomea kotona. Hän ymmärsi vain omaa äidinkieltä ja voi puhua muutamia oman kielen sanoja. Hän itki paljon aamulla ja iltapäivällä, kun hän näki minua päiväkodissa. Hän vei hänen unilelunsa pinkin pupun mukaan joka päivä, kun hän meni päiväkotiin. Minä olin huolestunut. Eräänä päivänä puolentoista viikon jälkeen minun tyttäreni piti pupua kädessään, sanoi ”pupu” hymyillen, kun minä hain häntä päiväkodin pihalla. Olin innoissani ja halasin minun tytärtäni. ”Pupu” on kaunein sana, jonka olen kuullut.”

Ääniä kauneuskisassa saa myös eksoottinen haaveilla: ”Äidinkielessäni tällaista verbiä ei ole, sama asia pitää selittää pitkällä lauseella”.

Suomessa niin tärkeä kahvikin on kaunis sana – mutta mistä sana onkaan peräisin? ”Suomalaiset juovat enemmän kahvia kuin kukaan muu maailmassa, mutta tämä sana matkusti pitkälle, kaukaisesta paikasta.”

Se, mikä on kaunista, on Suomessa joskus harmillisen harvinainen ilmestys: Aurinko on kaunis sana, koska se on helppo ja tärkeä. Päivä alkaa hyvin, jos on aurinkoa.” 

 

Ääkköset ja muut rumikset

Ääkköset ä, ö ja y eivät saa suomenoppijoilta ylistystä: ”Rumin sana on järjestys – kuulostaa ihan hirveältä.” Ääkköset voivat olla suomenoppijalle myös muuten hankalia: Yöllä – aika vaikea lausua”.

Toisaalta ääkkösten lausumisessa voi olla hauskojakin puolia: ”Rumin sana on älä rääkkää, koska se on ihan vaikea ääntää. Lausumisen on oltava kireää ja se on vaikeaa. Tämän lausuminen on hieman hauska, koska näyttää siltä, että ilmeet muuttuvat sen mukana.”

Kirosanat kuulostavat rumilta. Rumimmaksi ehdotettiin v-sanaa ja s-alkuista kirosanaa: ”Minun suomalainen mieheni sanoo sitä paljon, minusta se ei tunnu hyvältä.”

Sanat, joilla on ikävä merkitys, ovat myös rumimpia: Vihamielisyys – se kuulostaa pahalta ja vähän pelottavalta”, Kateus, todella ruma sana; sanat voivat satuttaa pahasti ja viiltää syvälle”, ”Olen tosi vihainen ja surullinen, jos joku sanoo tyhmä minulle”.

Ikävällä sanalla voi kuitenkin olla kiinnostava alkuperä: ”Rumin sana on viha. Se on kiinnostava minulle, miten ”vihainen” tulee sanasta ”viha” suomeksi. Espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi ne ovat eri sanat.”

Jotkin rumat sanat herättävät hyvin vahvoja tunteita:

””Jaaha” on minusta Suomen kielen rumin sana. Ehkä ”jaaha” ei ole täysin todellinen sana, mutta minun suomalaisen miehen perheessä sitä käytetään paljon. Se tarkoittaa ”olen pettynyt, ärsyyntynyt, vihainen tai loukattu ja en hyväksy tätä tilannetta”. On minusta rumis, koska ei kukaan voi arvata mikä ongelma on vain ”jaaha”:sta, ja jos kysyn suoraan mikä ongelma oli, en saa vastausta. Kun kuulen ”jaaha”, haluan lyödä kyseistä henkilöä kasvoihin.”

Aina ei kuitenkaan tarvita pitkiä selityksiä: ”Minusta suomen kielen rumin sana on sana pois, koska se kuulostaa rumalta”.

 

Sanni Broholm, suunnittelijaopettaja, suomi toisena kielenä

Espoon työväenopisto, Omnia