Jos menee jauhot suuhun, niin tehdään niistä kakku!

 

Moka on lahja, kuten teatteri-improvisaatiossa sanotaan. Sen ajattelun omaksuminen on kuitenkin usein aluksi helpommin sanottu kuin tehty. Voi olla vaikea olla välittämättä mokista ja antaa palaa esiintymistilanteessa. Varomme epäonnistumista ja yritämme pitää yllä fiksun aikuisen kuorta. Elämän aikana on ehkä tullut kasattua useita selviytymisstrategioita, joilla varomme epäonnistumisia: ehkä kieltäydymme kokonaan edes yrittämästä tai selittelemme etukäteen olevamme sairaita eikä aikaa valmistautumiseen ole ollut. Tai sitten lyömme koko tilanteen läskiksi vitsailun kautta: enhän minä tätä edes oikeasti yritä. Tai teemme kaiken mahdollisimman pienesti, ettei epäonnistumista huomaa, tai riskit siihen ovat mahdollisimman pienet.

Joskus kaikki ympärillä olevat ihmiset niin improvisaatiokurssilla kuin muussakin elämässä tuntuvat olevan kaikin puolin luovia ja rohkeita: oikeat sanat löytyvät joka tilanteessa ja huumori kumpuaa luonnostaan. He eivät näytä jännittävän toisia ihmisiä, vaan juttelevat rennosti kaikkien kanssa ja ovat vielä niin luoviakin, kun maalaavat, musisoivat ja tekevät kaikkea mahdollista.

Samalla kuitenkin osa kokee, että kokeillessaan mitä tahansa syntyy taas vain pientä pihinää ja ahdistavia tyhjiä sekunteja samalla kun aivot sumenevat, eikä mitään keksi. Ideoita kyllä ehkä tulee, kun oma vuoro on ohi, mutta ei silloin kun pitäisi.

Teatteri-improvisaatiossa pyritään kuitenkin kohti heittäytymistä, iloista mokaamista, rentoa vuorovaikutusta ja hetkessä elämistä ilman ennakkosuunnittelua. Joskus tuo voi tuntua hyvin kaukaiselle tavoitteelle. Teatteri-improvisaatiossa pääsee siedättämään itseään esiintymisen kanssa, totuttautumaan leikkiin ja siihen, että absoluuttisia oikeita vastauksia ei ole. Tähän tarvitaan luonnollisesti turvallinen ja kannustava ilmapiiri kursseilla. Epäonnistumisen pelko ja jännittäminen on hyvä tiedostaa niin yhteisesti kursseilla kuin yksinkin. Asioita voi myös pohtia lukemalla erilaisia improvisaatiosta kirjoitettuja kirjoja ja harjoittamalla omaa mieltään hyväksymään virheetkin. Kun sanoo kyllä kieltäytymisen sijaan pääsee improvisaatiossa ja elämässä kohti seikkailuja, vaikka se välillä vähän pelottaisikin. Ja joskus voi käydä niin, että ”mokaakin”, menee jauhot suuhun. Mutta moka on moka vasta jos siihen niin suhtaudutaan. Idea on huono vasta kun se sellaiseksi tuomitaan, eikä sitä hyväksytä ja kehitetä eteenpäin. Suu täynnä jauhoja voi kääntyä joksikin ihan uudeksi ja hienoksi, jos sen ajattelee lahjana virheen sijaan. Jauhoista voi tehdä vaikka kakun!

Teksti ja video: Anita Dahlström, teatterin ja ilmaisutaidon tuntiopettaja, Espoon työväenopisto