Yoga Nidra– harjoituksilla palautumista ja tietoisuustaitoja

 

Ryhmärentoutus ihmiset rentoutuvat lattialla ja nojatuoleissa silmät kiinni

Yoga Nidra, suomalaisittain jooganidra, on sanallisesti ohjattu syvärentouttava meditaatioharjoitus. Se tukee fyysistä ja henkistä palautumista ja eheytymistä. Se voi tuoda apua unettomuuteen, stressioireisiin, ahdistuneisuuteen tai erilaisiin kiputiloihin. Lyhyempikin harjoitteluhetki elvyttää ja rauhoittaa arjessa sekä palauttaa fyysisen ponnistelun jälkeen. Jooganidran avulla voi myös tukea elämäntapamuutosta tai ravita luovuutta ja intuitiota.

Ja mikä parasta, tämä harjoittelu on helppoa ja se sopii kaikille. Harjoitus tehdään itselle mahdollisimman mukavassa asennossa: useimmiten ollaan makuulla, mutta yhtä hyvin harjoituksen voi tehdä tuetusti istuenkin. Ohjaajan ääni johdattaa sanallisesti kohti syvää rentouden ja levollisuuden tilaa – tämä levollisuuden tila on jooganidra eli joogin uni. Aivoaallot hidastuvat, keho nukkuu, mutta havainnointikyky pysyy valppaana – muuttumaton näkijä ja tarkkailija havaitsee kaiken tarpeellisen.

Jooganidran avulla harjoitellaan tietoisuustaitoja. Harjoituksen kesto voi olla mitä tahansa 10 minuutista yli tuntiin. Täydellinen jooganidra sisältää itsetutkistelun kehomielen eri kerrostumiin: aistimukset, hengityksen aikaansaama energian liike, tunteet ja ajatukset, ilo ja olemisen tunne – kaikki havainnoidaan kehollisina tuntemuksina. Lopulta harjoitus johdattaa tarkastelemaan ja tutkimaan syvintä, autenttista olemusta ja tietoisuuden luonnetta. Vähitellen, harjoittelun myötä opetukset muodostavat työkalupakin elämän eri tilanteisiin.

Yhteistä eri jooganidran suuntauksille on, että harjoituksen yhteydessä vahvistetaan omia henkilökohtaisia tavoitteita ja intentioita. Tavoite on aina yksilöllinen: se voi olla vaikkapa rentous, hyvä uni, elämäntapamuutoksen tukeminen tai luovuuden ravitseminen. Tai vaikkapa rakkaus. Osaava ja koulutettu ohjaaja pystyy auttamaan sopivien tavoitteiden asettamisessa ja sanoittamisessa.

Jooganidran nimellä opetettavat käytännöt voivat myös poiketa toisistaan. Esimerkiksi suggestioiden ja mielikuvien ohjaamisessa on eroja. Joissain tyyleissä saatetaan käyttää musiikkia tai äänimaljoja taustalla.

Esimerkkinä jooganidran muodoista iRest® Yoga Nidra on amerikkalaisen joogan harjoittajan ja psykologin Richard Millerin kehittämä 10-vaiheinen protokolla. iRest nimi tulee sanoista Integrative Restoration eli eheyttävä palautuminen. Se kehitettiin alun perin USAn sotaveteraanien posttraumaattisen stressioireyhtymän helpottamiseen ja se on nykyään hyväksytty osaksi sotaveteraanien kuntoutusohjelmaa. iRest on siis traumainformoitua meditaatio-opetusta: mielikuvia ei syötetä ohjaajan toimesta ja turvallisuuden tunnetta painotetaan erityisesti alkuvaiheessa.

Voit kokeilla kehomeditaatiota jooganidran keinoin. Kehon tuntemuksiin uppoutuminen rauhoittaa ja rentouttaa. Etsi itsellesi mukava asento ja uppoudu harjoitukseen äänitteen avulla. Harjoituksen kesto on noin 21 minuuttia. Tutustu Espoon työväenopiston iRest® Yoga Nidra -kursseihin.

Teksti: liikunnan tuntiopettaja Nina Hokkanen

Liikkeelle-ryhmästä vauhtia elintapamuutokseen

Urheileva nainen venyttelee

”Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi.”
”Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa aktiivisemman elämän, mutta innostus lopahtaa nopeasti.”
”Olen laihduttanut melkein koko elämäni, mutta silti en ole tyytyväinen painooni.”
”Olen laiska ja minulla ei ole itsekuria. Siksi en onnistu muutoksessa.”

Kuulostaako tutulta? Jos tunnet tarvitsevasi apua liikunnallisemman elämän aloittamisessa ja pysyvän elintapamuutoksen tekemisessä, harkitse Liikkeelle-ryhmään osallistumista!

Ensimmäinen Liikkeelle-ryhmä järjestettiin syksyllä 2020. Puolentoista tunnin tapaamiskertoja oli yhteensä kahdeksan. Ryhmän toiminta perustuu arvo- ja hyväksyntäpohjaiseen lähestymistapaan, jossa erityisen tärkeää on muutoksen sitominen ihmisen omaan arvomaailmaan.

Tapaamisten aikana tehdään erilaisia omaan elämään, arkeen ja arvoihin liittyviä harjoituksia, joiden avulla jokaisen on mahdollista löytää muutokseen hyvä sisäinen motivaatio sekä itselle sopivat käytännön ratkaisut ja valinnat. Esimerkkejä harjoituksista ovat terveyskäyttäytymisanalyysin tekeminen, mielikuvaharjoittelu, metaforat, arvotyöskentely ja liikuntasuunnitelman laatiminen.

Liikkumisen lisäksi tapaamisissa otetaan huomioon myös muita hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueita, kuten tietoinen syöminen ja hyvä unihygienia.

Tärkeää on päästä myös tutustumaan muihin kurssilaisiin. Ryhmän kautta on mahdollista saada arvokasta vertaistukea, erilaisia näkemyksiä ja kannustusta. Lisäksi tapaamisissa käytetään aikaa taukojumppailuun ja kevyeeseen ulkoiluun.

Liikkeelle-ryhmässä jokainen saa olla oma itsensä. Jokainen päättää itse omasta elämästään, valinnoistaan ja tavoitteistaan. On hyvä muistaa, että on yhtä monta tapaa elää hyvää elämää kuin on ihmisiä. Ryhmässä jokainen ottaa vastuun omasta terveyskäyttäytymisestään ja tekee itsenäisiä päätöksiä. Ryhmän ohjaajana en toimi ruokapoliisina tai jumppaohjaajana, vaan ohjaan tavoitteiden mukaista toimintaa, olen motivoija, autan tekemään omia päätöksiä ja tuen suunnitelmien toteutumisessa.

Olen valmistunut joulukuussa 2020 liikunnanohjaajaksi Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta. Suuntauduin opinnoissani kunto- ja terveysliikuntaan, ja ammatillisesti minua kiinnostaa erityisesti liikkumattomien tai vähän liikkuvien auttaminen. Siksi Liikkeelle-ryhmän ohjaaminen on minulle erityisen mieluista!

Seuraavaa Liikkeelle-ryhmä aloittaa to 4.2.2021 klo 17.45 – 19.15 verkko-opetuksena, E210860 Liikkeelle!. Kevään toinen ryhmä aloittaa to 25.3.2021 klo 17.45 – 19.15, E210861 Liikkeelle! koronarajoitusten salliessa lähiopetuksena Olarissa osoitteessa Kuunkehrä 4. Mikäli lähiopetus ei ole mahdollista, kurssi toteutetaan etänä. Kurssille osallistuminen on helppoa, tarvitset itsesi lisäksi toimivan verkkoyhteyden, tietokoneen, läppärin tai mobiililaitteen Lisäksi sinulla tulisi varata kynä ja vihko muistiinpanoja varten.

Tervetuloa liikkumaan kanssani!

Teksti: tuntiopettaja, liikunnanohjaaja Anna Holopainen

Opiskelijasta tuli opettaja: mistä tarinani alkoi

Kuva: Domenico Pardo

Olen 40-vuotias italialainen mies ja olen asunut Suomessa melkein 6 vuotta. Muutin Suomeen ”rakkauden vuoksi”. Puolisoni, joka on kotoisin Unkarista, löysi työpaikan Suomesta (lääkärinä). Tulin tänne hänen perässään. Meidän ensimmäinen asuntomme sijaitsi Alajärvellä, joka on pieni kaupunki Etelä-Pohjanmaalla.

Huomasin heti, että elämä siellä oli aivan erilaista kuin Italiassa. Vähän väkeä kadulla, laajoja luontoalueita, eikä koskaan melua. Alussa se oli tietysti ”vaikeaa” minulle, vaikka puheliaana ihmisenä juttelin paljon paikallisten ihmisten kanssa.

Kun minun ensimmäinen kielikurssini alkoi Seinäjoella (kotoutumiskoulutuksessa), kaikki yhtäkkiä muuttui: kansainvälisessä ryhmässä, upeassa rakennuksessa ja tehokkaiden opettajien kanssa opin suomen kieltä nopeammin kuin odotin.

Lisäksi maahanmuuttajakoulutus antoi meille työharjoittelumahdollisuuksia. Menin peruskouluun (ala-asteelle) ”apuopettajaksi” (koulukäyntiavustajaksi, tarkemmin sanottuna), koska rakastan työskennellä lasten kanssa. Samaan aikaan mietin, että heidän kanssaan oppiminen sujuisi mukavasti. Ja totta se oli! Mahtavat fiilikset sekä kielitaitoni kasvoivat nopeasti ”käsi kädessä”.

Muutimme sitten Seinäjoelle, jossa asuimme noin kaksi vuotta. Seinäjoki on isompi kuin Alajärvi ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia ihmisiin tutustumista varten. Seinäjoki on kasvava kaupunki ja kuuluisa siitä, että sen keskustassa on muutamia Alvar Aallon töitä, joista kuuluisin on Lakeuden Risti.

Seinäjoella kävin myös stadionilla, koska supi-italialaisena seuraan mielelläni jalkapalloa. Stadionilla tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja opin paljon suomalaisesta urheilukulttuurista ja arkielämästä. Vuonna 2015 paikallinen joukkue SJK (Seinäjoen Jalkapallokerho) voitti mestaruuden ensimmäistä kertaa historiassa: juhlat ja fiilikset olivat silloin upeita ja unohtumattomia!

Samaan aikaan työelämäni alkoi, koska olin töissä italian kielen opettajana Alajärven kansalaisopistossa: kokemus oli mahtava! Minulle merkitsi paljon opettaa omaa kieltä ja kulttuuria, ja oppia joka kerta jotain uutta. Huomasin pian, että Suomen koulumaailma sopii minulle hyvin, joten kun valmistuin koulusta ja pääsin läpi YKI-testin (Yleinen kielitutkinto eli YKI-tutkinto on aikuisille tarkoitettu kielitutkinto), päätin hakea yliopistoon.

Osallistuin pääsykokeisiin ja onneksi kaikki meni ”niin kuin Strömsössä”. Rupesin opiskelemaan Suomen kieltä ja kulttuuria (ja kasvatustiedettä ja tietysti Italialaista Filologiaa) Helsingin yliopistossa. Uusi polku ja uusi haaste, minkä ansiosta olen nyt enemmän itsevarma ja ylpeä siitä, mitä olen tehnyt ulkomailla ja vieraalla kielellä (suhteellisen) lyhyessä ajanjaksossa!

Katsellessani elämääni taaksepäin huomaan, että jokainen tehtävä on vahvistanut minua. Hymyilen ja ajattelen, että opettajana ei saa koskaan unohtaa, että me kaikki olimme (ja olemme edelleen monesta eri syystä) opiskelijoita.

 

Domenico Pardo, tuntiopettaja
Omnia, Espoon työväenopisto

 

Teksti ja kuva: Domenico Pardo

Plokia pykkäämässä ikenet irvessä

Tuntiopettaja Iiro kajas
Iiro Kajas

”Iiro, sinun on nyt lopulta kirjoitettava se blogikirjoitus, joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä” ”Anteeksi, olen sen välillä kokonaan unohtanut. Minullahan on tämmöinen monen muistin yhdistelmä. Valikoiva muisti pitää siinä sukukokousta miesmuistin, poliittisen muistin ja Uuno Turhapuron kanssa (jonka muisti tunnetusti palaa pätkittäin), mutta kyllä minä sen tietenkin teen.

Ennen sitä pieni kysymys: mikä on plokikirjoitus? Mulla on tietotekninen peukalo keskellä kämmentä ja olen muutenkin dinosaurusten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.” ”Se on blogikirjoitus. Siinä voi aika kevyellä kynällä käsitellä melkein mitä tahansa asiaa tai ilmiötä alkulimasta sähkönsiirtoon. Sinulla on siis hyvin vapaat kädet.” ”Jo lukiovuosilta muistan, että kaikkein vaikeinta oli aineen kirjoittaminen silloin kun opettaja sanoi, että aihe on täysin vapaa. Nuoruudenystäväni Mae West taas sanoi, että jos miehelle antaa vapaat kädet, tietää kyllä mistä ne löytää, eli kyllä nyt pistit aika pahan. Ensimmäisenä tulevat mieleen identtiset kaksoset, korona ja Yhdysvaltain vaalit, mutta ne ovat niin loppuun kaluttuja, ettei niistä ole enää edes soppaluiksi. Miten olisi 100-vuotias Väinö Linna? Ei sentään. Hän on niin upea kirjailija, etten halua sotkea häntä tähän sekameteliin.

Olisiko Sinulla jotain hyvää ehdotusta jutuntyngäksi?” ”Miksi et pura sydämen laajentumaasi vaikka tuohon tietotekniikkakritiikkiin, sinulla kun tuntuu olevan siinä asiassa aika paljon hampaankolossa.” ”No siinä suhteessa mun suussani on tarpeeksi tilaa vasta siinä vaiheessa, kun kaikki hampaani pitävät toisilleen seuraa tulitikkurasiassa takan reunalla. Torahampaat ovat minulla jostain  syystä tiukimmassa, viisaudenhampaat taas eivät ole koskaan puhjenneet.

En halua mennä tähän digiwikitematiikkaankaan sen syvemmälle, närästys vaivaa muutenkin. En ole Työviksen opetuksessanikaan koskaan käyttänyt muuta kuin ikiaikaista IKLI-menetelmää.”  ”Mikäs se on?”  ”Ikenet+liitu. Jätetään jo tämä aihe. Päivä on tehnyt kierroksensa. Aamu toi, Hua Wei.” ”Huomasitko, että tulit äsken siteeranneeksi Täällä pohjantähden alla -romaania? Yritätkö ratsastaa kansalliskirjailijalla omaa gloriaasi kirkastaaksesi?”  ”Ensinnäkin, klooriin olen viimeksi törmännyt Rauman uimahallissa lukiolaisena vuonna 1975. Toiseksi: uskovaisten tavara on yhteistä, kyllä Linnassa tiiliä riittää.” ”Ollaanpa sitä nyt näppäriä, varo ettet kompastu puujalkavitseihisi noilla notkuvilla aasinsilloilla.” ”Näyttää se irtoavan Sinultakin, seura taitaa tehdä kaltaisekseen.”  ”Älä pelottele.

Suuta on nyt soitettu enemmän kuin lääkärisi määrää, eikä ole päästy puusta pitkään.” ”Ehkä ei, mutta parhaassa tapauksessa on päästy pitkästymään.” ”Mitä hyvää siinä on?”  ”No se, että alat nostaa tassut pystyyn meikäläisen edessä. Jos olisin urheilija, seurani olisi joko Vastarannan Kiisket tai Vetelin Sakki.” ”Anna mun kaikki kestää.” ”Ihan mielelläni.

Mistä aiheesta janoat vielä kuulla käsityksiäni?” ”Älä tapa minua nauruun. Sinun näsäviisasteluillasi on ketunhäntä molemmissa kainaloissa. Eiköhän tämä ala olla tässä. Vetkuttelusi ja vastahakoisuutesi  takia määrään sinulle Linna-tuomion: kolme osaa Pohjantähteä. Valitusoikeutta ei ole ja tuomio on ehdoton.” ”Kyä mää tämän ymmärrän ja menen Linnaan kaikella kunnioituksella. Lukea en osaa, mutta plokeja kirjotan ku tyhjää vaan. Alkaa oleen tota kirjallista tuotantoo nääs tässäkin töllissä. Notta mitäs meitin tämmösten miästen muuta kun KIITOS JA ANTEEKS. Terveisin Leppäsen Preeti. Helsinkin herrat miättii juur parhaaltaan saanko mää muuttaa nimeni kokonansa uureks, muatoon IIRO KAJAS. Herrat kyä sano, notta ei kannata.”

 

Teksti: tuntiopettaja, lausuntataiteilija Iiro Kajas

”Aurinko kuulostaa hyvältä” – Suomen kielen kauneimmat ja rumimmat sanat kielenoppijan näkökulmasta

Kieli herättää aina tunteita. Meillä monilla on sanasuosikkimme ja -inhokkimme. Entä miltä suomen kieli kuulostaa vieraskielisen korvaan?

Espoon työväenopiston Suomi B1.2–B2.1 intensiivikurssin opiskelijat saivat avata sanaisen arkkunsa ja kertoa, mitkä sanat suomen kielessä ihastuttavat ja mitkä inhottavat. Opiskelijat ovat jo edistyneellä tasolla opinnoissaan, joten heidän sanavarastoonsa on vuosien varrella kertynyt monta suosikkia ja inhokkia.

Kaunis sana tuo hymyn

Äiti ja rakkaus ovat monen suomenoppijan mielestä kauneimmat sanat. ”Äiti on ensimmäinen sana jokaisella ihmisellä”, ”Äiti on elämän antaja ja turvallisuuden vertauskuva”. Rakkaus on universaali tunne, mutta sillä on meille jokaiselle myös oma, henkilökohtainen merkityksensä: ”Tällä sanalla on eri ääni ja eri tarkoitus”.

Positiiviset mielleyhtymät vaikuttavat usein siihen, mitä sanaa pidetään kauniina. Esimerkiksi kiitos saa kiitosta: ”Se minusta tuntuu hyvältä, kun minä sanon tai kuulen sen. Se tarkoittaa, että tapahtuu hyviä asioita.” Samanlainen sana on ihana: ”Se aina kuulostaa hyvältä ja antaa hyvää fiilistä. Se tuo aina hymyn.”

”Kuulostaa hyvältä” on toimiva peruste monen muunkin kauniin sanan kohdalla: Pikemminkin – minusta tämä sana kuulostaa hyvältä”, ”Lämpimämpi – sanan lausuminen tuntuu peliltä: peli, jossa äänet pelaavat”, ”Helmikuu, helmi, höyhensana on yhtä pehmeä kuin höyhen itse”. Kaunis ja hyvää tarkoittava on myös enkeli.

Toisinaan hyvältä kuulostava sana ei ole sellainen, jonka äidinkielinen puhuja valitsisi kauneimmaksi. Yksi opiskelija muistelee huvittuneena kielenoppimisensa alkutaivalta:

”Se on ehkä vähän outo vastaus, mutta ripuli on minusta kaunein sana suomeksi. Kun tapasin minun suomalaisen mieheni ensimmäisiä kertoja, hän jutteli Suomen ystävän kanssa ja kuulin sanan ”ripuli”. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, mutta minusta se kuulosti tosi hyvältä. Toistin sen pari kertaa, koska minä pidän kauniiden äänien lausumisesta, ja ”r”-ääni on yksi suosikeistani. Mieheni ja hänen ystävänsä kysyivät nauraen, miksi toistin ”ripuli”-sanaa ja selittivät, mitä se tarkoittaa. Nyt se on edelleen minun lempisanani suomeksi, koska ääni kuulostaa hyvältä ja se on ensimmäinen sana, joka opin suomeksi.”

Henkilökohtainen tarina on myös pupu-sanan taustalla:

”Minusta ”pupu” on kaunein sana. Kun minun tyttäreni oli vähän yli yhden vuoden, hänen täytyi olla päiväkodissa. Me emme puhu suomea kotona. Hän ymmärsi vain omaa äidinkieltä ja voi puhua muutamia oman kielen sanoja. Hän itki paljon aamulla ja iltapäivällä, kun hän näki minua päiväkodissa. Hän vei hänen unilelunsa pinkin pupun mukaan joka päivä, kun hän meni päiväkotiin. Minä olin huolestunut. Eräänä päivänä puolentoista viikon jälkeen minun tyttäreni piti pupua kädessään, sanoi ”pupu” hymyillen, kun minä hain häntä päiväkodin pihalla. Olin innoissani ja halasin minun tytärtäni. ”Pupu” on kaunein sana, jonka olen kuullut.”

Ääniä kauneuskisassa saa myös eksoottinen haaveilla: ”Äidinkielessäni tällaista verbiä ei ole, sama asia pitää selittää pitkällä lauseella”.

Suomessa niin tärkeä kahvikin on kaunis sana – mutta mistä sana onkaan peräisin? ”Suomalaiset juovat enemmän kahvia kuin kukaan muu maailmassa, mutta tämä sana matkusti pitkälle, kaukaisesta paikasta.”

Se, mikä on kaunista, on Suomessa joskus harmillisen harvinainen ilmestys: Aurinko on kaunis sana, koska se on helppo ja tärkeä. Päivä alkaa hyvin, jos on aurinkoa.” 

 

Ääkköset ja muut rumikset

Ääkköset ä, ö ja y eivät saa suomenoppijoilta ylistystä: ”Rumin sana on järjestys – kuulostaa ihan hirveältä.” Ääkköset voivat olla suomenoppijalle myös muuten hankalia: Yöllä – aika vaikea lausua”.

Toisaalta ääkkösten lausumisessa voi olla hauskojakin puolia: ”Rumin sana on älä rääkkää, koska se on ihan vaikea ääntää. Lausumisen on oltava kireää ja se on vaikeaa. Tämän lausuminen on hieman hauska, koska näyttää siltä, että ilmeet muuttuvat sen mukana.”

Kirosanat kuulostavat rumilta. Rumimmaksi ehdotettiin v-sanaa ja s-alkuista kirosanaa: ”Minun suomalainen mieheni sanoo sitä paljon, minusta se ei tunnu hyvältä.”

Sanat, joilla on ikävä merkitys, ovat myös rumimpia: Vihamielisyys – se kuulostaa pahalta ja vähän pelottavalta”, Kateus, todella ruma sana; sanat voivat satuttaa pahasti ja viiltää syvälle”, ”Olen tosi vihainen ja surullinen, jos joku sanoo tyhmä minulle”.

Ikävällä sanalla voi kuitenkin olla kiinnostava alkuperä: ”Rumin sana on viha. Se on kiinnostava minulle, miten ”vihainen” tulee sanasta ”viha” suomeksi. Espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi ne ovat eri sanat.”

Jotkin rumat sanat herättävät hyvin vahvoja tunteita:

””Jaaha” on minusta Suomen kielen rumin sana. Ehkä ”jaaha” ei ole täysin todellinen sana, mutta minun suomalaisen miehen perheessä sitä käytetään paljon. Se tarkoittaa ”olen pettynyt, ärsyyntynyt, vihainen tai loukattu ja en hyväksy tätä tilannetta”. On minusta rumis, koska ei kukaan voi arvata mikä ongelma on vain ”jaaha”:sta, ja jos kysyn suoraan mikä ongelma oli, en saa vastausta. Kun kuulen ”jaaha”, haluan lyödä kyseistä henkilöä kasvoihin.”

Aina ei kuitenkaan tarvita pitkiä selityksiä: ”Minusta suomen kielen rumin sana on sana pois, koska se kuulostaa rumalta”.

 

Sanni Broholm, suunnittelijaopettaja, suomi toisena kielenä

Espoon työväenopisto, Omnia

Ikääntyvien yliopisto 35 vuotta Espoossa!

Ikääntyvien yliopisto viettää juhlavuottaan tänä vuonna. Ikääntyvien yliopiston ensimmäiset luennot järjestettiin Tapiolassa syksyllä 1985, siis tasan 35 vuotta sitten! Espoolaisten opiskelijoiden oman aktiivisuuden tuloksena saatiin Ikääntyvien yliopiston toimintaa myös Espooseen, ensin Tapiolaan ja myöhemmin Opistotalolle Leppävaaraan.

Ikääntyvien yliopisto toimi alun perin Helsingin yliopiston alaisuudessa, mutta sittemmin toiminta on siirtynyt Espoon työväenopiston itse järjestettäväksi. Toiminta on ollut aktiivista kaikkina 35 vuotena. Tarjolla on ollut luentosarjoja erilaisista aihepiireistä sekä erillisiin teemoihin paneutuvia seminaareja.

Opiskelijoilla on itsellään mahdollisuus vaikuttaa kurssien sisältöön. Keväisin suunnitellaan aina tulevien lukuvuosien luentosarjojen aiheet. Ehdotuksia tulee paljon ja niistä äänestetään. Välillä käydään kärjekästäkin keskustelua, jotta oma toive tulisi kuulluksi. Lopputulema on demokratian sääntöjen mukainen kompromissi.

Maailman ymmärtäminen kiinnostaa

Opiskelijat ovat antaneet palautetta luennoitsijoista joka kauden päätteeksi. Haastattelimme opiskelijoita tätä juttua varten. Haastatellut Jussi Ravela ja Maija-Liisa Saksa molemmat totesivat, että luennoitsijat ovat korkeatasoisia, jotkut jopa aivan loistavia oman alansa asiantuntijoita.

Ravela ja Saksa molemmat kertoivat olevansa kiinnostuneita politiikasta ja historiasta, maailman ymmärtämisestä ja oman maailmankuvan laajentamisesta. Saksa kertoo, että luennoilla kokee usein oppimisen iloa ja että uusi tieto auttaa suhteuttamaan maailman menoa ja ymmärtämään nykyisiä ilmiöitä. Kysyttäessä erityisen mieleenpainuvasta luentosarjasta molemmat opiskelijat mainitsivat Maailmankaikkeuden synty – ihmiset ja sivilisaatiot -luentosarjan, joka pidettiin Mäkkylässä keväällä 2019.

Hybridiluennot luokassa tai kotona

Syksyllä 2020 Ikääntyvien yliopistossa pidetään kolme pitkää luentosarjaa ja yksi lyhyt. Tiistain luentosarjan aiheena on Demokratiakehitys Euroopassa 1900-luvulta tähän päivään. Teema on ajankohtainen ja antaa vertailukohtaa myös tämän päivän ääriliikkeille ja niiden synnylle. Keskiviikon Tapiolan luentosarjassa paneudutaan myyttisiin kansalliseepoksiin ja niiden syntyyn historiallisessa kontekstissa. Terveys ja hyvinvointi ovat aiheena torstain luennoilla. Loppusyksyn lyhyt luentosarja kertoo Albaniasta, maan historiasta ja nykypäivästä.

Tämän vuoden uutuutena on luentosarjojen toteutus hybridimallilla, mikä tarkoittaa sitä, että luennot toteutetaan reaaliaikaisesti lähi- ja etätoteutuksena. Opiskelijoilla on siis mahdollisuus osallistua luennolle luokassa tai seurata sitä kotoaan omalla tietokoneella. Ikääntyvien yliopisto on ottanut suuren digiloikan ja opiskelijat ovat erittäin hyvin lähteneet mukaan tähän kehitykseen. Tämä kehityssuunta jää varmasti voimaan myös tulevaisuudessa.

Ikääntyvien yliopisto on hyvissä voimissa ja jatkaa taivaltaan. Innokkaat ja tiedonjanoiset opiskelijat ovat voimavaramme!

Saara Patoluoto, pedagoginen asiantuntija ja Ikääntyvien yliopiston suunnittelija
Espoon työväenopisto Omnia

TET-harjoittelijana Omniassa – kirjallisuus mielessä

Blogin kirjoittaja Ilona Simojoki
Ilona Simojoki

Yleensä tettiläiset suuntaavat läheiseen ruokakauppaan hyllyttämään jauhopusseja taikka päiväkotiin pukemaan sadeviittoja lapsille. Ne ovat helppoja ja takuuvarmoja vaihtoehtoja. Itse päätin kuitenkin mennä TET:tiin paikkaan, joka vastaisi omia mielenkiinnon kohteitani eli kirjallisuutta sekä kirjoittamista.

Käännyin siis kirjastojen, kirjakauppojen, kustantamoiden sekä sanomalehtien toimitusten puoleen. Mihinkään näistä en valitettavasti päässyt suurimmilta osin koronan takia, jonka takia myöskin viimevuotinen TET:tini Suomalaisessa Kirjakaupassa peruuntui. Onneksi sain sitten tietää Espoon työväenopistosta ja lopulta pääsin sinne TET:tiin kirjallisuuden ja teatterin suunnittelijaopettajan Sari Tenhusen ohjaukseen.

Kuten korona on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin, se vaikutti tietenkin myös TET:tiini, jonka vuoksi suoritin sen lähinnä etänä. Kahden TET-viikkoni aikana ehdin tehdä monenlaisia asioita. Työnkuvaani kuului verkkotapaamiset ohjaajani kanssa, kuvien ottaminen runovideoita varten, kurssivalikoiman arviointi sekä videoiden katsominen ja niistä tehtävien tekeminen. Ensimmäisen viikon torstai-iltana sain tehtäväkseni seurata näyttelijän, Inkeri Kivimäen ohjaamaa monologiesitystä etänä ja antaa siitä palautetta. Tämä oli minulle täysin uudenlainen ja kiinnostava elämys. Esityksessä oli paljon erilaisia monologeja. Pidin etenkin niistä, joissa oli mukana rekvisiittaa, kuten monologiin sopivaa vaatetusta. Monologien esittäjät olivat mielestäni hyvin taitavia ja he osasivat ilmaista tunteitaan hienosti.

Syksyinen keltaisten lehtien peittämä polku metsässä

Yhtenä päivänä pääsin myös olemaan paikan päällä Tapiolan Omniassa. Päivän aikana tutustuin digistudioon ja kuvasin Sari Tenhusen ohjaamien Tapiolan lausujien esityksen. Tämä esitys oli tulevaa matineaa varten ja esityksen aiheena oli korona, joka sopiikin hyvin tämänhetkiseen maailman tilanteeseen. Lisäksi sain mahdollisuuden haastatella kirjailijoita ja runoilijoita Timo Hildèniä, Juhani Markkasta sekä Espoon Kirjailijayhdistyksen puheenjohtajaa Pirjo Raitasta.

Olin kiinnostunut tietämään kuinka he olivat päätyneet kirjoittamaan, mistä he hakevat inspiraatiota ja mikä kirjoittamisessa on heille haastavinta. Pirjo innostui kirjoittamisesta eläkkeellä ollessaan, kun hän ajatteli, että ei hän tähän voisi jäädä ja päätti sitten kokeilla kirjoittamista. Juhani toisaalta aloitti kirjoittamisen Kosti Sirosen opetuksessa. Tämän jälkeen Juhani siirtyi Tuija Kuhan pitämään Runoriiheen, jossa hän on viihtynytkin yhdeksän vuotta. Inspiraatiosta kysyessäni Timo vastasi mielestäni hyvin: “Mitä on inspiraatio?” ja lisäsi sitten häntä yleensä inspiroivan ajankohtaiset aiheet, kuten isänpäivä. Pirjoa taas inspiroi hänen mielenkiintoinen ja haastava työnsä Tansanian kehitysmaassa, johon hänen teoksensa Tervetuloa Tansaniaan perustuu. Juhani kertoi, että kirjoittamisessa eri kerroilla eri asiat ovat haastavia. Välillä se saattaa olla tekstin muoto ja välillä itse tekstin keksiminen. Oman äänen löytäminen on Timosta vaikeinta kirjoittamisessa rentoutumisen lisäksi, sillä jos yrittää liikaa kirjoittamisesta tulee väkisinkin haastavaa. Pirjosta tosin kirjoittaminen ei ole ollut vaikeaa eikä hän myöskään ole potenut tyhjän paperin kammoa.

Tapasin tuona päivänä paljon uusia ihmisiä ja keskustelu kirjailijoiden kanssa sai minutkin pohtimaan kirjailijan uraa – joka on ollut haaveni jo jonkin aikaa – eri tavalla.

Syksyinen maisema meri taustalla

TET tällaisessa paikassa oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus. Pääsin perehtymään kirjallisuuteen, runouteen että teatteriin itselleni aivan uudella tasolla. Ennen kaikkea perehdyin työelämään niin kuin TET:issä kuuluukin tehdä.

Teksti ja kuvat: Ilona Simojoki
9-luokkalainen TET-harjoittelija Saunalahden koulusta
Kiinnostunut kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Ekososiaalisen sivistyksen arvot maahanmuuttajanuorten koulutuksessa

Teksti on julkaistu Ekosivistys.fi -blogissa 1.10.2020.

Maahanmuuttajanuorten koulutuksessa (MANU) Omniassa opiskellaan suomea suomeksi 24 tuntia viikossa. Opetusryhmään kuuluu kaksi suomen kielen opettajaa, sosiaalityöntekijä ja opinto-ohjaaja. Opiskelijat jaetaan kahteen eri ryhmään taitotason perusteella, mutta ryhmät työskentelevät usein myös yhdessä. Koulutuksessa opiskellaan suomen kielen lisäksi yhteiskuntatietoa. Opiskelijat saavat yhdeksän kuukauden aikana paljon tukea arjen hyvinvointiin.

Suomen kielen oppiminen MANUssa on prosessi, jossa tutustuminen, toimijuus ja kielenopiskelu kietoutuvat toisiinsa. Opiskelijoilla ei ole alussa yhteistä kieltä, joten jo ensi päivien kohtaaminen vaatii itsensä ja toisen hyväksymistä sekä tietoisuutta yhteisestä päämäärästä. Opettajat ja opiskelijat oppivat tuntemaan toisensa aina vain syvällisemmin kielitaidon kehittymisen ja yhteisen tekemisen myötä.

Opiskelijat pääsevät ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan hiljalleen, omassa tahdissaan. Opettamisen sijaan pitäisikin puhua rinnalla kulkemisesta. Valmistaudumme yhdessä kaupassa ja kirjastossa asioimiseen. Ihmettelemme suomen kielen ja kulttuurin erikoisuuksia, kuten hiljaisuutta ja kuuliaisuutta. Valmistaudumme työhaastatteluun ja suunnittelemme tulevaisuutta. Opiskelijan tarpeet ja ihmetyksen kohteet määräävät kulkemamme polun suunnan.

Opiskelemme yhteisöllisesti toinen toista kannustaen. Yhdeksän kuukauden aikana ehdimme tutustua toistemme arkeen ja elämään yksityiskohtaisesti. Alussa nuori oppii kertomaan itsestään ja harjoittelemaan asioimista. Koulutuksen lopussa keskustelemme yhteiskunnallisista teemoista ja opiskelijat oppivat ilmaisemaan ja perustelemaan mielipiteensä. Nuoret oppivat tuntemaan oikeutensa ja velvollisuutensa Suomessa. Suomalaisen yhteiskunnan arvoihin ja tapoihin tutustuminen vaikuttaa nuorten ajatteluun. Nuoret oppivat vertailemaan asioita Suomessa ja kotimaassaan ja näkemään syitä ja seurauksia yhteisessä keskustelussa

Muihin opiskelijoihin ja suomalaisiin ihmisiin tutustuminen on opiskelun kannalta välttämätöntä. Kielenoppimistehtävissä onnistuminen edellyttää vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa ja yhdessä toimimista. Haastattelemme ohikulkijoita ja eri ammattien edustajia sekä sovimme keskustelutreffejä eläkeläisryhmien kanssa. Teemme toiminnallisia tehtäviä eri asioimispaikoissa, kuten kirjastossa ja kierrätyskeskuksessa. Opiskelemme kieltä joka päivä yhteistoiminnallisesti vaihtuvissa pienryhmissä. Toisen ihmisen kuuntelemista harjoitellaan yhtä paljon kuin puhumista. Entistä opiskelijaani lainaten ”suomen kielen kurssi on paikka, jossa maailmankansalaiset yhdessä opiskelevat ja auttavat toinen toistaan”.

Koulutuksessa opiskelijat tutustuvat myös lähiympäristöön. Opettajat tukevat opiskelijaa itsenäiseen toimijuuteen erilaisten toiminnallisten harjoitusten avulla. Opettelemme toimimaan rohkeasti ja vastuullisesti niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä. Opiskelijat tutustuvat uuden asuinpaikkansa ainutlaatuiseen luontoon ja jokamiehenoikeuksiin.

Erilaisista kulttuureista tulleiden ihmisten elämäntarinoiden kuuleminen paljastaa elämän ainutlaatuisuuden. MANUssa opiskelleet nuoret osaavat nähdä maailman ongelmia ja ihmisen heikkouksia monesta eri näkökulmasta. Eri puolelta maailmaa tulevilla ihmisillä on paljon sanoittamatonta tietoa niin ilmastonmuutoksesta kuin siitä, miltä tuntuu jättää aiempien sukupolvien pommittama kotimaa, sen luonto ja yhteisö. Ympäristökatastrofeista ja rasismista saa monipuolisemman kuvan, kun luokkahuoneessa on ihmisiä 15 eri maasta. Yleensä opiskelijat kaipaavat kotimaahan jääneiden ihmisten lisäksi rakkaita paikkoja – rantoja, metsiä ja vuoria.

Kun alan puhua opiskelijoilleni hiilijalanjäljestä, tunnen itseni tyhmäksi. Vaatimattomasti elävät opiskelijani voisivat opettaa minulle paljon kiertotaloudesta, kohtuullisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Oman keskeneräisyyden hyväksyminen on sivistymisprosessin välttämätön ehto. Opettajana minun ei tarvitse ulkoapäin sanoa, mikä on oikein ja arvokasta. Kuljen opiskelijoideni rinnalla samaa ekososiaalisen sivistymisen prosessia kohti kestävämpää elämäntapaa ja erilaisuutta hyväksyvää yhteiskuntaa. Elämän iloa hehkuvat, viisaat ja elämässä paljon kokeneet opiskelijani osaavat itse nähdä merkityksen asioissa ja etsiä yhdessä ratkaisuja tulevaisuuteen.

Teksti:
Leena Lempinen, suomi toisena kielenä -opettaja, Manu-koulutus

Kuvat:
Vaula Paunila, Manu-koulutuksen koordinaattori

 

 

 

Kielen oppiminen seniori-iässä – oppiiko vanha koira uusia temppuja?

 

Loro viejo no aprende a hablar. Espanjankielinen sananlasku toteaa tylysti, että vanha papukaija ei opi puhumaan, mutta kieltenopettajana taidan olla hieman eri mieltä. Olen vuosikausia opettanut eri-ikäisiä espoolaisia puhumaan espanjaa ja ranskaa, ja hienostihan keskustelu sujuu iäkkäämmältäkin kielenoppijalta. Täytyy vain miettiä sopivat aihepiirit ja antaa tarkoituksenmukaiset välineet keskustelun luomiseksi: sanaston lisäksi opettelemme fraaseja oikeassa kontekstissa, kertaamme kielelle ominaisia suullisia reaktioita, lisäämme ripauksen kulttuurin tuntemusta ja hitusen rohkaisevia kommentteja, ja herkullinen keskustelu valmistuu sellaisenaan hyvässä seurassa nautittavaksi. Rohkaisu onkin tärkeää, sillä heti ei tarvitse osata heitellä keitokseen filosofisia kommentteja vaan aluksi riittävät lyhyet päälauseet, joissa on kussakin yksi ajatus. Maustaa voi sanomisiaan sitten, kun taidot karttuvat.

Aikuisilla ja ikääntyneillä kielenoppijoilla on elämänkokemus apunaan; vaikkei uusi sana tai asia olisikaan heti tuttu, voi päätellä asiayhteydestä merkityksiä ja vertailla opittavaa sanaa muihin kieliin. Joskus riittää sekin, että ymmärtää aluksi vain vähän sinnepäin eikä jumitu ensimmäiseen outoon sanaan. Arvaaminen ja päättelykin on kielitaitoa, ja se kannattaakin muistaa vaikkapa kuullun ymmärtämisen kohdalla. Kokonaisuuden voi sitten kyllä purkaa osiin ja analysoida tarkemmin, jos se tarkoituksenmukaiselta tuntuu. Usein opetusryhmässä on monen eri alan asiantuntijoita; kielten tunneilla opimmekin paitsi kielen nyansseja myös uusia asioita vaikkapa kulttuuriin, politiikkaan ja luontoon liittyen.

 

 

Kun kielen perusteet on iän myötä omaksuttu, voi kielenopiskelu edetä finesseihin. Haluamme tietää lisää, haastaa itsemme ja hoitaa aivojamme. Yhdeksän pisteen virheet ovat taakse jäänyttä elämää; tärkeintä on kommunikaatio eikä kukaan kielioppisäännöillä keskustele. Toki aikuisten oppijoiden ollessa kyseessä minulla on opettajana tapana kertoa myös ilmiöiden kielitieteelliset nimet ja tarpeen tullen selventää sanan etymologiaa: Mistä kielestä sana tulee? Mitä muita merkityksiä sanalla on? Minkälaisia kielen rekistereitä, tasoja voimme puhutussa kielessä kuulla? Yhdessä ihastelemme ranskan kielen sharmia ja kauhistelemme harmia, joka monien poikkeusten muodoissa oppimista haastaa. Puolitiehen ei asioita jätetä, sillä L’appétit vient en mangeant.

Monesti kuulen seniorioppijoilta, että mikään ei enää päässä pysy ja kaikki unohtuu. Välillä yhdessä naurammekin, että onkohan niin, että aina uuden tiedon päähän saapuessa vanhaa tietoa tippuu saman verran pois… Että tieto ei kumuloidukaan, vaan sen määrä pysyy vakiona. Uskon kuitenkin, että oppiminen on elinikäistä eikä siten koskaan liian myöhäistä. On vain hyväksyttävä, että tehokkaisiin opiskelumetodeihin kuuluu vanhan tiedon kertaaminen ja soveltaminen, ainainen vanhan suhteuttaminen uuteen tietoon. Repetitio est mater studiorum. Olen leikillisesti iäkkäämmille opiskelijoilleni todennutkin, että jos kaikki oppisivat heti kerrasta aukottomasti kaiken, ei meillä opettajilla pian enää olisi töitä. Mukavaahan on oppia ”uusia” asioita 😊. No, kertaus ei ketään vahingoita ja yläikärajaa opiskelussa ei ole. Vanhimmat opiskelijani ovat olleet 92-vuotiaita – ja he ovat osallistuneet Ranskaan ja Espanjaan järjestettyihin runsaan viikon kestäneisiin opintomatkoihin, joilla olen matkanjohtajana toiminut.

Henry Ford on joskus viisaasti todennut seuraavaa: ”Kaikki, jotka lopettavat oppimisen, muuttuvat vanhoiksi, ovatpa he sitten 20- tai 80-vuotiaita. Jokainen, joka jatkaa oppimista, pysyy nuorena. Tämä on elämän suuruus.”

 

Eveliina Allonen
Kielten suunnittelijaopettaja, ranskan ja espanjan opettaja
Espoon työväenopisto, Omnia

KIINA 中 国 – jotain uutta, jotain vanhaa

Kiina, Keskustan valtakunta, on rakentanut oman kulttuurinsa ja kielensä usean tuhannen vuoden jatkumona. Kirjoitusjärjestelmä on ainutlaatuinen, kiehtova, ja myös yllättävän konkreettinen, jos siihen hiukan perehtyy.

Useimpien kiinan kielen harrastajien ensisijainen tavoite on kuitenkin kommunikointi tässä ja nyt, todellisten ihmisten välillä.

Miksi puolituttu kadulla kysyy ”minne olet menossa”? Useimmiten hän ei suinkaan tarkoita udella, millä asialla liikutaan, vaan kysymys tulee ymmärtää ihan ystävällisenä tervehdyksenä, jonka voisi suomentaa vaikkapa ”moi”. Entäpä miksi ’arvioida, vertailla’ on kiinaksi ’työntää (vai) koputtaa’? Tämän ymmärtämiseksi myös kiinalaisten tulee tietää taustatarina: Muinainen runoilija mietti aasinsa selässä sanavalintaa ”hiljaisessa yössä täyden kuun valossa munkki saapuu ovelle: työntää -vaiko koputtaa – ovea” niin keskittyneesti, että törmäsi korkean virkailijan vaunuihin. Pienen sananvaihdon jälkeen virkamies, joka itsekin oli runouden ystävä, ehdotti runossa käytettäväksi koputtamista. Siitä lähtien kiinalaiset ovat ”työntäneet ja koputtaneet” puntaroidessaan vaihtoehtoja.

Kiinalainen eläinhoroskooppi

Kun kiinalainen kysyy keskustelukumppanilta, minkä eläimen vuonna tämä on syntynyt, kyseessä ei ole hienovarainen tapa saada selville ikä, sillä mitä salattavaa ihmisen iässä muka on! Kahdentoista vuoden välein toistuu tietyn eläimen merkkivuosi, ja Kiinassa näkee monien 12-, 24-, 36- jne. -vuotiaiden käyttävän punaista rannerengasta tai vyötä – jos ei muusta syystä, niin ”mummin käskystä”. Punainen väri voi suojata pahoilta asioilta herkkänä, eläinradan merkkivuotena…

Maantietoa

Itse asiassa jokainen jo osaakin muutaman sanan kiinaa, kuten tuntee nimen Shanghai! Kyseessä on tietenkin Kiinan suurin kaupunki, mutta nimen molemmat tavut myös tarkoittavat jotakin. Shang merkitsee nousemista, hai on meri. Mikä parasta, kiinan kielessä sanat eivät taivu ollenkaan, joten nämä kaksi sanaa toimivat sellaisinaan kaikissa käyttöyhteyksissä. Kiinan kansantasavallan pääkaupungin nimi Beijing puolestaan tarkoittaa ’Pohjoinen pääkaupunki’ – ja tästähän seuraa monen mieleen jo kenties noussutkin johtopäätös, että Nanjing-kaupungin nimi viittaa eteläiseen pääkaupunkiin. Monen provinssin nimen toinen tavu tarkoittaa ilmansuuntaa. Hubei ’järvi pohjoinen’ on järven pohjoispuolella, Hunan järven eteläpuolella. Hebei ’joki etelä’ on Keltaisen joen pohjoispuolella, joten Henan on joen eteläpuolella. Shandong ’vuori itä’ on vuoren itäpuoli, Shanxi vuoren länsipuoli. Kiinan kaupunkien ja alueiden nimiä on toden totta helpompi muistaa, kun voi hahmottaa, mitä nimet tarkoittavat.

”Kiitos” on tärkeä sana, joka varmasti tulee käyttöön. Kiinaksi kiitetään sanomalla siesie – itäsuomalaisille erityisen helppo muistaa. ”Näkemiin”, ”hei hei” on kiinaksi tsaitsiän, joka joidenkin suomalaisten korviin kuulostaa kysymykseltä sait sie, muistisääntönä voinee toimia myös englannin sightseeing.

Pinyin-järjestelmä

Kirjaimilla kirjoitettavaa eli translitteroitua kiinaa ei tosin tule kirjoittaa yllä kuvatulla tavalla eli itse keksittyjen suurpiirteisten ääntämisohjeiden mukaan. Virallinen yleiskieli pohjautuu pohjois-Kiinan alueella puhuttuun mandariinikiinaan. Kiinassa on jo 1950-luvulla otettu käyttöön mandariinikiinan ääntämiseen perustuvan pinyin, joka on kiinalaisten termien latinalaistamisjärjestelmä. Suomalaisille pinyinin lukeminen on kohtalaisen helppoa, äännetään jokainen kirjain, esimerkiksi yleinen tervehdys ni hao ’sinä hyvä’ luetaan ja lausutaan niihao. Muutamien kirjoitusasujen oikea ääntäminen vaatii ensin lyhyen opiskelun, kuten sukunimi Xi, joka ääntyy sii (eikä ksii).

Määränpäänä Kiina

Matka Kiinaan on monille suomalaisille ensimmäinen todellinen mahdollisuus – joskus suorastaan pakkotilanne – käyttää kiinan kieltä. Pitää syödä, päästä johonkin määränpäähän, ostaa kauniita tuotteita. Jos ravintolassa ruokia tilatessa voi yllättää tarjoilijan puhumalla muutaman sanan hänen äidinkielellään, ilahduttaa kaikkia osapuolia. Tervehdyksestä ni hao opittu hao ’hyvä’ on käyttökelpoinen tässäkin; yhdellä sanalla voi kertoa, että ruoka on ’hyvää’. Samaa hao-sanaa voi käyttää myös merkityksessä ’sopii, suostun’: mielikuvituksettoman ok:n sijaan.

Kiinaan matkustavien on tietenkin nähtävä suuria nähtävyyksiä, ja käytävä ostoksilla tai ainakin katselemassa pökerryttävän tavara- ja ihmispaljouden markkinoilla. Vastapainoksi kannattaa käydä upeissa puistoissa, joiden kauneus tyynnyttää mielen. Pekingin neljä ”alttari”-puistoa ovat Ritan, Yuetan, Tiantan, Ditan ’auringon, kuun, taivaan ja maan alttari’ – puistojen nimet siis kertovat alkuperäisestä merkityksestä, ja kaupungin kartta osoittaa, kuinka nämä keisarilliset uhripuistot sijaitsevat neljässä eri ilmansuunnassa Kielletystä kaupungista eli Palatsimuseosta katsottuna.

rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/02/24/pekingin-nahtavyydet-top-10/

Numeroita ja sanaleikkejä

Kiinalaiset eivät mielellään käytä ikävistä asioista suoraa ilmaisua. Meidän tapamme töksäyttää asiat sellaisina kuin ne ovat, kuten ”ei onnistu”, ”kyseessä on syöpä”, ”hän on kuollut”, kuulostavat monen kiinalaisen mielestä hätkähdyttäviltä. Suomalaiset pitävät vääränä kiinalaista tapaa suojella erityisesti vanhoja ihmisiä tiedolta näiden omasta tai perheenjäsenten vakavasta sairaudesta tai epäonnesta elämässä. Kiinalaiset puolestaan pitävät vääränä aiheuttaa pahaa mieltä ja stressiä kertomalla huonot uutiset rehellisesti.

Saman ajattelun mukaisesti – ikäviä tai hankalia asioita ei ole, niin kauan kun niitä ei sanota ääneen – kiinalaisessa kulttuurissa vältetään monia asioita tai esineitä, jotka ääntyvät samoin kuin jokin synkkä merkitys. Numero neljä kuulostaa samantapaiselta kuin kuolemista tarkoittava sana; äännetään samantapaisesti kuin englannin ”sir”. Niinpä monissa rakennuksissa, myös hotelleissa tai muissa julkisissa tiloissa, ei ole neljättä tai neljättätoista kerrosta, monet ihmiset eivät halua numeroa neljä autonsa rekisterikilpeen ym.

Toisaalta samasta syystä eli homonyymien paljouden ansiosta on monia hauskoja symbolisia merkityksiä. ”Kala” ääntyy samoin kuin paljoutta, runsautta tarkoittava sana: yy. Niinpä kalat, erityisesti kultakalat, ovat suosittuja aiheita maalaustaiteessa ja erilaisista materiaaleista valmistetuissa lahjaesineissä. Rulla, johon on maalattu kaloja, toivottaa runsaasti hyviä asioita, kuten rahaa, viljaa, lapsia, menestystä opinnoissa ja työssä. ”Kaali” äännetään kuten vaurautta, rikkautta tarkoittava sana ts’ai. Ei siis tule yllättyä, jos saa lahjaksi vihreästä jadesta kaiverretun kiinankaalin – vaikka ensimmäinen tunne saattaa olla, että arvokas kuultava kiviaines ja halpa vihannes eivät oikein sovi yhteen.

Tuhannen lin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta!

Kiinan kieltä voi opiskella Suomessa jo monissa oppilaitoksissa, ja itseopiskeluunkin on materiaalia tarjolla, jos vain itsekuria löytyy. Kurssilla yhdessä toisten kiinan harrastajien kanssa on kuitenkin rattoisampaa, ja kielen opiskelemiseen liittyy aina kulttuuritietouden lisääntyminen. Erilaisista syistä kiinaa opiskelevat, eri ikäiset samassa luokkahuoneessa muodostavat ryhmän, jossa jokainen oppii jotakin myös toinen toisiltaan, kuten Kiinan tunnettu filosofi Kongfuzi lausahti.

Tervetuloa työväenopistoon kiinaa oppimaan; 

 

Kirjoittaja: Paula Somersalo, Espoon työväenopiston kiinan tuntiopettaja