Kirjaston henkilökunta ITK-konferenssissa 16. ja 17.4.2015 Osa II

Selkeää TVT-opastusta, badgejä, pädejä – miten 3D –sydän sykkii?

Tässä Tuijan kokemukset perjantain osioista:

Tvt-opetusta selkokielellä, kiitos!
Perjantai-päivä ITK:ssa alkoi mielenkiintoisella esityksellä. Henna Kara ja Petri Ilmonen kertoivat selkokielen perusperiaatteista ja sen hyödyistä erityisesti tieto- ja viestintätekniikan opetuksessa. Vaikka esimerkit opettajien käyttämistä termeistä – Kirves-nappula ja Lumikola-työkalu – saivat hymyn kuulijoiden sankan joukon huulille, itse asia ei naurata. Kuinka paljon hankalampaa sekava ohjeistus ja terminologia jo itsessään vaikeasti ymmärrettävästä asiasta tekeekään? Johdonmukaisuus, konkreettisuus, olennaiseen keskittyminen sekä kuulijan ja lukija ykköseksi asettaminen ovat selkoviestijän muistisääntöjä. Niiden pitäisi olla meidän kaikkien viestijöiden. Esitys oli suunnattu erityisopettajille ja erilaisten oppijoiden parissa työskenteleville opetusalan ammattilaisille. Kirjastossa olemme huomanneet, että selkokieliselle materiaalille on tarvetta laajemmin: opiskelijoille joiden äidinkieli ei ole suomi, aikuisopiskelijoille esim. tvt-opetuksessa, oppaat Suomen historiasta ja kulttuurista hygieniaosaamista unohtamatta. Tikaksen sivuilla on jo Tikas-sanasto , josta löytyy tärkeimmät ja keskeisimmät tieto- ja viestintätekniikan sanat selkokielellä. Sanastoa tullaan laajentamaan.

Linkki esitykseen: http://www.tikas.fi/tikas_yleiskielellae/ajankohtaista/?view=164
Tabletit opetuksessa: kokemuksia, käytäntöjä, opittua
Tämä teemaseminaari herätti mielenkiintoa jo etukäteen. Tabletit ja niiden hyödyntäminen opetuksessa oli noussut esiin tämän vuotisessa ITK:ssa samalla tavoin kuin viime vuonna pelillisyys seminaarin vetäjän Liisa Ilomäen mukaan.  Kokemukset tablettien käytöstä erityisesti toisella asteella ja Vantaan Varian OPPImobiili-hanke kiinnosti. Miten tableteilla voidaan tukea työssäoppimista, sen ohjausta ja yhteydenpitoa opiskelijan ja ohjaajan välillä? Millaisia yhteisöllistä oppimista tukevia verkko-oppimisympäristöjä on ammatilliseen koulutukseen ja kuinka niitä on hyödynnetty hankkeen aikana? Osaan kysymyksistä saadut vastaukset olivat tuttuja Omniasta – ei mitään uutta auringon alla. Moneen asiaan olisi halunnut tarkennusta: miten suurta määrää tabletteja hallinnoidaan? Toimiiko langaton verkko koulussa? Miten opiskelijoiden omien laitteiden hyödyntäminen on onnistunut? Millaista tukea oppilaitos antaa opettajille ja opiskelijoille? Millaisia ovat hankkeen aikana laaditut verkko-opetusmateriaalit. Minä ainakin aioin perehtyä tarkemmin Varian OPPImobiili-hankkeen sivuihin.

Näyttelyosastojen kiertelyyn ei koskaan jää tarpeeksi aikaa. Ja jossain vaiheessa väsymys iskee; ei enää yhtään uutta oppimisalustaa, kilpailua, kyselyä tai selfietä Digiajan Ritarin kanssa! Silti kassiin kertyi painoa esitteistä ja verensokeri pysyi korkealla tarjottujen makeisten ansiosta. Näyttelyosaston viimeisessä nurkassa törmäsimme ständiin, jossa esiteltiin The 3D Classroom – nimistä virtuaalisia opetusmateriaaleja. Ruotsalainen Sensavis on tuottanut eri aihealueille 3D-opetusmateriaalia, jota voi hyödyntää opetuksessa joko 3D-laseilla tai ilman. Esimerkit olivat huimia. Kiinnostusta herätti erityisesti jättimäinen sykkivä sydän sekä ihmisen elinjärjestelmän esittely. Materiaali koostuu pelkästään kuvista – tekstitystä tai selostusta siinä ei ole. Voisiko tätä hyödyntää lähihoitajilla? Tupakoitsijan keuhkot tekivät vaikutuksen.