Helsingin kirjamessut 2019

Minä en pidä suurista yleisötapahtumista. En viihdy ruuhkassa enkä hälinässä ja inhoan jonottamista. Mutta jos on olemassa jokin syy, minkä takia olen valmis sietämään kaikkia edellä mainittuja asioita, niin se on kirjat. Ja juuri kirjojen, ja vain kirjojen, takia menen joka vuosi Kirjamessuille.

Hulinaa kirjakaupan osastolla (kuva Marko Leppinen)

Yleensä olen mennyt messuille kirjoja rakastavien ystävieni kanssa. Kuljemme joko yksin tai yhdessä, ja menemme Ruoka ja viini -messuille syömään pizzaa. Tänä vuonna menin kuitenkin Omnian kirjaston henkilökunnan kanssa, sillä olenhan kirjastoalan harjoittelija ja työharjoittelussa Omnian kirjastossa. Aamupäivän kuljimme katsomassa mitä kirjoja koulun kirjastoon voisi tilata. Iltapäivästä pääsin toteuttamaan tärkeintä kirjamessutehtävääni, eli etsimään täydennystä omaan kotikirjastooni. Tavoitteeni olisi saada seitsemänsataa nidettä tänä vuonna rikki, mutta kevään työttömyys ja syksyn opiskelut saattavat estää tämän tavoitteen toteutumisen.

Sofi Oksanen haastateltavana (kuva Marko Leppinen)

Kirjamessujen etu on siinä, että sinne on kerätty saman katon alle divarien lisäksi kaikkien kustantamojen ja kirjakauppojen kirjoja. Sieltä löytyy kaikille jotain; tietokirjoja, käännöskirjallisuutta ja kotimaista kaunoa. Niille, jotka eivät niin välitä kirjoista, löytyy jonkin verran pelejä ja elokuvia. Ohjelmistossa on paljon erilaisia haastatteluja, kuka mistäkin on kiinnostunut. Olen itse aina pitänyt erityisesti siitä, että nuoret haastattelevat nuortenkirjailijoita. Ehkä minäkin olen nuorille kirjoittavana joskus koululaisten haastateltavana.

Messujen antikvariaattiosasto on se, jonne minä aina eksyn tahallani muutamaksi tunniksi etsimään kirjoja, jotka puuttuvat kokoelmastani. Minulla on aina valmiiksi laadittu lista kirjoista, jotka haluaisin ostaa. Aikoinaan se oli hyvin yksityiskohtainen, mutta koska olen jo löytänyt kaikki Austenit ja Brontët, niin se on muuttunut suurpiirteisemmäksi. Nykyään siinä on enemmänkin sellaisia asioita kuin ’joku Montgomery jota minulla ei jo ole’ tai ’jos löytyy taas se paikka josta saa kymmenen pokkaria seitsemällä eurolla niin sinne!’ Tosin listaltani on jo pitkään löytynyt Ray Bradburyn Fahrenheit 451, joskin se jäi edelleen listalle. Sen sijaan löysin muutaman muun kirjan, joista kaikkia en etsinyt, ainakaan kovin tosissani.

Ensimmäinen löytäni oli Yann Martelin Totuus Helsingin Roccamatioista, jota en ollut edes laittanut listalleni, koska minulle ei tullut mieleenkään, että sitä olisi edes mahdollista löytää. Se ilahdutti minua suuresti, ja oli hyvä lähtölaukaus päivälle. Sen jälkeen alkoi olla jo aika suunnata lounaalle, hitaasti tosin, ja ehdin nähdä laatikossa lajitelman Mauri Kunnaksen kirjoja. Hui kauhistus! oli lapsuuden suosikkini, ja ostin sen siskonpojalleni, joka rakastaa kirjoja melkein yhtä paljon kuin autoja. Sanoisin, että hän on tullut tätiinsä, paitsi että minussa ei ole pisaraakaan autorakkautta.

Kävimme syömässä yhteisen brunssin, minkä jälkeen eksyin porukasta divariosastolle.

Olen huomannut, että jos haluaa ostaa käytettyjä kirjoja, niin ne kannattaa ostaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, koska niissä ei tiedetä kaikkien kirjojen arvoja. Tässä päivänä eräänä löysin Fidasta Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista alle kolmella eurolla. Divarit sen sijaan tietävät, mitkä kirjat menevät, ja niiden hinta on sitten sen mukainen. Harvinaisemmat Tolkienit ovat kahdenkympin kieppeillä, ja Tove Janssonin kuvittama Hobitti löytyy lukollisesta lasivitriinistä. Muutenkin divarien hinnat ovat nousseet. Se on sääli, koska mielestäni divarit ovat olemassa siksi, että sieltä voisi ostaa käytettyjä kirjoja halvalla. Pahimmassa tapauksessa divarissa joutuu maksamaan enemmän kuin jos saman kirjan ostaa uutena verkosta. Yhdessä divarissa oli hakemani Emmi Itärannan Teemestarin kirja viidellätoista eurolla, jota en ostanut, koska minusta oli törkeää pyytää käytetystä kirjasta niin paljon, etenkin kun sitä edelleen löytyy kirjakaupoista. Ja onneksi en ostanut, koska löysin sen Teoksen kojulta kolmella eurolla. Sen sijaan löysin Laura Lindstedtin Oneironin divarista ihan kohtuulliseen hintaan. Olen miettinyt Oneironin ostamista jo jonkin aikaa, mutta en kovin tosissani. Enemmänkin sillä ajatuksella, että tämä olisi varmaan joskus kiva lukea. Mutta nyt kun se sattui osumaan silmään, niin ajattelin, että miksi ei.

Arvi Lind ja Juha Mieto (kuva Marko Leppinen)

Kun nyt kerran mainitsin Tove Janssonin, niin olen jo pitkään haaveillut Vaarallisesta matkasta, ja se löytyikin yhdestä divarista, mutta yli kahdellakympillä. En raatsinut maksaa siitä niin paljoa, ja suunnittelin jo pyytäväni kolmea ystävääni ostamaan sen minulle yhdessä valmistujaislahjaksi, mutta sitten löysin sen WSOY:ltä kympillä. Jälleen hyvä löytö. Lisäksi se täydentää suurien Muumi-kirjojen kokoelmaani, niin että nyt minulla on Vaarallisen matkan lisäksi myös Kuka lohduttaisi Nyytiä? Ja Kuinkas sitten kävikään?

Messujen paras löytö oli kyllä silti ehdottomasti Lauren Beukesin Zoo City, jota olen etsinyt keväästä saakka luettuani Beukesin toisen romaanin Säkenöivät tytöt, joka oli huikea. Zoo city pääsikin heti luettavaksi, ja vaikka olenkin vasta aloittanut, niin pidän siitä jo nyt.

Olen ehdottomasti enemmän kaunokirjallisuuden kuin minkään muun kirjallisuuden lajin ystävä, mutta Marjatta Levannon Leonardo oikealta vasemmalle oli sen verran vetävä, että sekin piti hankkia. Julia Vuoren upeasti kuvittama tietokirja Leonardo da Vincistä on yhtä aikaa taide- ja tietokirja, ja mikäs sen parempi yhdistelmä! En malta odottaa, että pääsen tutustumaan siihen ajan kanssa.

Kaiken kaikkiaan messut olivat sellaiset kuin yleensäkin. Ehkä vähän vähemmän ruuhkaiset, mutta olin paikalla arkena ja pääasiassa ennen työpäivän loppua, mikä saattoi vaikuttaa ihmismäärään. En ostanut yhtä paljon kirjoja kuin aiemmin, mutta toisaalta en löytänyt sitä paikkaa, josta sai kymmenen pokkaria seitsemällä eurolla. Silti, minulla on taas muutama kirja enemmän, ja tällä kertaa voin sanoa lähes varmasti, että tulen myös joskus lukemaan ne kaikki.

Artikkelin kirjoitti kirjaston harjoittelija Vilja Järvinen

Turvallisuusalan oheiskirjallisuutta

Turvallisuus sen kaikissa muodoissa on hyvin ajankohtainen aihe nykypäivänä, olit sitten alan opiskelija, opettaja tai ihan tavallinen kansalainen, joka haluaa pysyä ajan hermolla. Kun turvallisuusala tuli Omnian opetustarjontaan mukaan, aloimme täydentämään kirjaston kokoelmaa turvallisuuteen liittyvän aineiston osalta monesta eri näkökulmasta katsottuna ja ohessa lukuvinkkejä kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Alamaailma

Arvokuljetusryöstäjä : Matti Sarénin mafiaelämä / toimittanut Harri Nykänen

Postiryöstöt, pankkiryöstöt ja lopulta näyttävät elokuvatyyliin tehdyt arvokuljetusryöstöt kuuluivat Matti Sarénin kansainväliseen rikosuraan. Sarén tutustui Ruotsin kuuluisimpiin rikollisiin, jengeihin kuten Helvetin enkeleihin sekä Ruotsissa vaikuttavaan Italian mafian perheeseen.

Sarén teki yhteistyötä Kolumbiassa sikäläisen huumekartellin kanssa. Ranskassa hän pyöritti ravintolaa, jossa mm. Gambinon mafiaperheen johtajan John Gottin poika kävi juhlimassa syntymäpäiviään.

Lopulta Sarén palasi Suomeen ja toi mukanaan tänne ammattimaisesti toteutetut arvokuljetusryöstöt. Hän oli päätekijä Suomen Pankin Turun konttorin ryöstössä, jonka saalis oli 1,5 miljoonaa euroa, sekä Salon näyttävässä arvokuljetusryöstössä, joka epäonnistui ja johti pitkään vankeustuomioon.

Muistelmissaan Sarén kertoo rikollisen elämän sovittamisesta arkeen, jonka hän halusi näyttävän ulospäin mahdollisimman tavalliselta. Usein valheen verho kuitenkin repesi kokaiininpöllyiseksi juhlinnaksi, jossa paloi satoja tuhansia rikoksilla hankittuja varoja.

Sarénin kirja avaa ainutlaatuinen näkymän useimmille vain rikoselokuvista tuttuun alamaailmaan ja sen kylmiin lakeihin.

Myrkky / Vepe Hänninen, Jari Aarnio

Myrkyssä Jari Aarnio kertoo omin sanoin huumepoliisien kovasta työstä, toimintatavoista ja niihin liittyvistä vaaroista. Myrkky on myös kertomus Aarnion pitkälle vankilatuomiolle vieneistä tapahtumista, joiden taustalla on huomattavan paljon kulissien takaisia järjestelyjä.

Kirjassa kerrottu perustuu oikeuden pöytäkirjoihin, autenttisiin haastatteluihin ja median julkaisemaan materiaaliin. Asiantuntijoina kuullaan mm. huumepoliisin entistä johtajaa Paavo Seliniä, oikeustieteen professoria Dan Frändeä ja poliisiylijohtaja Mikko Paateroa. Äänessä ovat myös harvemmin kuullut tahot: United Brotherhood -jengin entinen rikollispomo Keijo Vilhunen, ”Malmin nainen” Mari Romano, 12 vuoden tuomion saanut Raine Sievälä, huumepoliiseista mm. Kari Kauppi ja ”Aarnion oikeaksi kädeksi” väitetty Mikael Runeberg.

Jari Aarnio on Helsingin huumepoliisin entinen johtaja, joka on joutunut syytetyksi ja tuomituksi huumausaine- ja virkarikoksista. Aarnio kiistää ehdottomasti kaikki syytteet, jotka häntä vastaan on nostettu.

Lue myös:

 

 

 

 

 

Järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi

Wanted : Suomen etsityimmän rikollisen tarina / Janne ”Nacci” Tranberg

Vuonna 2010 Interpol nimesi Cannonball-jengin johtajan Janne ”Nacci” Tranbergin, 43, etsintäkuulutettujen listalleen. Ennen kuin Tranbergille luettiin vuosien vankeustuomio useista talousrikoksista, hän pakeni maasta eikä häntä ole saatu vieläkään kiinni. Osa kirjasta on kirjoitettu pakomatkalla ulkomailla.

Wanted kertoo kuinka nuori mies Helsingin Oulunkylästä astuu ensimmäisen kerran vankilaan. Nakkikioskiriidan jälkeen hän oli ajanut annoksiaan jonottavien riitakumppaniensa päälle. Tuomio ensikertalaiselle oli 12 vuotta vankeutta viidestä tapon yrityksestä.

Vankilassa Nacci päätyi Cannonballiin, josta tuli keskeinen osa hänen elämäänsä. Kirja ei kaunistele jengielämää vaan kertoo suoraan myös sen pimeästä puolesta: kokaiinia ja amfetamiinia kiskottiin kaksin käsin, kavereita kuoli viereltä – yksi heistä ampui itsensä Naccilta lainaamallaan pistoolilla. Kerho ajoi kaiken, jopa perhe-elämän, ohi.

Nacci Tranberg kertoo tekemistään rikoksista, lusituista tuomioista Suomessa ja muualla sekä paostaan ja etsintäkuulutetun elämästään ulkomailla. Kirjan on toimittanut MTV:n rikostoimittaja Pekka Lehtinen.

 

Yksi meistä : kertomus Norjasta / Åsne Seierstad

Norjan kansainvälisesti tunnetuimman journalistin Åsne Seierstadin perusteellinen katsaus Oslon ja Utoyan terrori-iskuihin. Perjantaina 22.7. 2011 kaksi autopommia Oslon keskustassa ja verilöyly nuortenleirillä Utøyan saarella romahduttivat kuvan turvallisesta Norjasta. Kymmenien norjalaisten kuoleman takana ei ollut kansainvälinen terrorismi, vaan tekijä oli nuori norjalainen, yksi meistä. Åsne Seierstad selvittää teon taustat ja tekijän motiivit sekä tuo esiin myös uhrien näkökulman ja Utoyan eloonjääneiden järkyttävät kokemukset.

Kyseessä on taidokas kirja, jonka luettuaan lukija tuntee surua, vihaa ja turhautuneisuutta. Se jättää lukijalle tyhjän olon. Seierstadin teoksen perusteella Anders Behring Breivik on mies, joka epätoivoisesti halusi tehdä itsestään jotain. Hänen poliittiset mielipiteensä vaikuttavat päälleliimatuilta tekosyiltä, joiden takana on vain yksinäinen miehenkuori, joka ei osannut elää ihmisten kanssa. Yksi meistä on hyvä kirja kamalasta teosta.

Lue myös:

 

 

 

 

 

Huijaukset

Miten miljoonia huijataan : suurpetkuttajien värikäs historia / Kari Nars

Häikäilemättömät rahan saalistajat ovat historian saatossa vohkineet tuhansia miljoonia herkkäuskoisilta ihmisiltä, joille on lupailtu nopeaa rikastumista. Huippuhuijari Victor Lustig myi Eiffel-tornin romurautana hyväuskoiselle liikemiehelle. Lähihistorian suurimmaksi rahahuijariksi leimattu Bernard Madoff taas huijasi kymmeniä miljardeja dollareita upporikkailta juutalaisilta heimoveljiltään, Hollywoodin filmitähdiltä sekä hyväntekeväisyysrahastoilta.

Suomessa poliisi tutki WinCapitan tekemäksi epäiltyä pyramidihuijausta, jossa tuhannet suomalaiset menettivät miljoonia euroja.

Tämä kirja kertoo poikkeuksellisen vetävästi rahan huijaamisen historian, kuvaa huijareita ja veijareita ja heidän taustojaan ja sitä, miten petkuttajat ovat päässeet käsiksi ihmisten omaisuuksiin. Se kysyy, keitä huijataan ja minne rahat häviävät ja ovatko huijarit milloinkaan katuneet tekojaan tuhansien köyhtyneiden uhriensa edessä.

 

Ota kiinni jos saat / Frank W. Abagnale
Kirjan päähenkilö Frank William Abagnale Jr. onnistui aikoinaan tienaamaan ensimmäisen miljoonansa puhtaasti huijaamalla. Niukasti kouluttautunut Frank aloitti epärehellisen rahan tienaamisen jo hyvin nuorena, mutta raa’an voiman tai aseiden käytön sijaan hän turvautui älyynsä jonka avulla hänen onnistui käyttää hyväkseen pankkeja, lentoyhtiöitä sekä muita laitoksia työntekijöiden hyväuskoisuutta hyödyntäen.  Hän onnistui harjoittamaan useaa eri ammattia täysin vailla siihen tarvittavaa koulutusta. Hän toimi rikollisen uransa aikana mm. lentäjänä, lääkärinä ja lakimiehenä.

Minä-muodossa kirjoitettu tositarina kaappaa heti alussa mukaansa ja elävästi maalattuja tilanteita on helppo seurata. Tarinaa kuljetetaan vauhdilla eteenpäin kronologisessa järjestyksessä alkaen Frankin elämän teinivuosista. Omakätisesti kirjoitetussa kirjassa saatetaan hieman kaunistella asioita, mutta kirja onnistuu kertomaan pahiksen hyviksenä ja hyviksen (Frankia jahtaavan poliisin) ei niin hyviksenä. Lukija helpottuu usein virne huulillaan lukiessaan Frankin ja virkavallan välisestä kissa ja hiiri -leikistä.

Teoksen pohjalta on tehty myös elokuva, missä Frank W. Abagnalen roolia näyttelee Leonardo DiCaprio ja häntä jahtaavaa poliisia Carl Hanrattya Tom Hanks.

Lue myös:

 

 

 

 

 

Rikollisuus verkossa

Kyberuhkia ja somesotaa / Petteri Järvinen

Mitä teknisempi ja kehittyneempi yhteiskunta, sitä alttiimpi se on tietojärjestelmien häiriöille ja sosiaalisen median kautta tapahtuvalle mielipiteen muokkaukselle. Kyberturvallisuus pyrkii varmistamaan yhteiskunnan perustoiminnot kaikissa olosuhteissa ja suojaamaan ne sekä tahattomia häiriöitä että tahallisia hyökkäyksiä vastaan. Samaan aikaan eri maiden armeijat panostavat verkkovakoiluun, nettihyökkäyksiin ja infosotaan. Netistä on muodostunut uusi aselaji, jossa pienetkin maat temmataan isojen valtioiden likaiseen peliin. Sen säännöt ovat vasta muodostumassa, ja pelikirja poikkeaa kaikista aiemmista konflikteista.

Petteri Järvinen esittelee kirjassaan kyberturvallisuuden kokonaiskuvan helppotajuisesti ja havainnollisesti. Hän kertoo, miten kyberhyökkäyksiä tehdään ja miten niihin voidaan varautua. Mitkä ovat lähitulevaisuuden suurimmat uhkakuvat? Miten Suomi on varautunut poikkeustilanteisiin ja niistä selviämiseen? Miten varmistaa oman kotiverkon ja älykkäiden kodinkoneiden turvallisuus? Miten jokaisen pitäisi tunnistaa valeuutiset, torjua trollaukset ja estää asiaton, ulkomailta tuleva vaikuttaminen?

Nettihyökkäysten, urkinnan ja trollauksen maailmassa meistä jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen. Verkkomaailmassa kaikki ovat etulinjassa. Ethän ole heikoin lenkki ketjussa? Ethän vaaranna omaa, perheesi ja koko Suomen turvallisuutta?

Pimeä netti / Jarno Alastalo
25 tositarinaa netin underground-ilmöistä ja ihmisistä. Tätä puolta et välttämättä tiennyt internetistä. Aikana jolloin selfiet ovat arkipäivää ja sosiaalista mediaa käyttävät sekä taaperot että mummot, on edelleen ihmisiä ja ilmiöitä jotka haluavat pysyä piilossa monien katseilta netin pimeissä kolkissa.

”Pimeä netti” kertoo netin underground-ilmiöistä piilossa olevien omalla suulla. Ääneen pääsevät muun muassa moottoripyöräkerholainen, graffitien tekijä, hakkeri, salaseuralainen, huumekauppias, pornoponien piirtäjä ja seksibilettäjä.

 

 

 

Lue myös:

 

 

 

 

Viranomaiset / media

Hermo: murharyhmän mies / Juha Rautaheimo

Legendaarisen murharyhmän ex-pomo, rikosylikomisario Juha ”Hermo” Rautaheimo, ehti ennen eläkkeelle jäämistään työskennellä 40 vuotta Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä. Hänen uransa varrelle mahtuu useita suomalaisen rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista, aina vuoden 1997 poliisisurmista Herlinin hissisuvun miljoonaperijättären sieppaukseen ja Bandidos-moottoripyöräkerhon varapresidentin ampumisesta koko Suomea järkyttäneeseen raakaan taksisurmaan.

Muistelmateoksessaan Rautaheimo käy läpi työvuosiltaan vahvimmin mieleen jääneitä tapauksia, kertoo kiinnostavasti ja jännittävästi niiden selvittelytyöstä ja poliisin tutkintatavoista. Hänen teoksestaan saa elävän kuvan poliisin toiminnasta 1970-luvulta tähän päivään, lukija pääsee seuraamaan, kuinka nahkalaukussa olalla kannettujen radiopuhelimien aikakaudesta on siirrytty DNA-testien nykytodellisuuteen.

”Suomalaisen pimeimmän puolen asiantuntijaksi” luonnehditun Rautaheimon teos on täynnä hengästyttäviä rikostarinoita – yhdistettynä asiantuntemukseen ja näkemykseen, jota kenelläkään muulla tässä maassa ei ole

Luodinkestävä: Heidi Foxellin tarina / Teemu Potapoff

Kirja naisesta, jonka elämä muuttuu sekunnin sadasosassa.

”Muistan, että halusin poliisiksi jo kuusivuotiaana.”

Hyvinkää 26. toukokuuta vuonna 2012 oli päivä, jolloin nuoremman konstaapelin Heidi Foxellin elämä muuttui pysyvästi. 18-vuotias nuorukainen kapusi aamukahdelta matalan liikerakennuksen katolle ja alkoi ampua hallussaan olleilla kivääreillä kadulla olevia juhlivia nuoria. Samaan aikaan toisaalla 24-vuotias Heidi Foxell istui partioautossa yhdessä parinsa kanssa. Kaksikko kuittasi saamansa hälytyksen ja kiihdytti tapahtumapaikalle.

Kuusi vuotta myöhemmin Heidi Foxell, entinen maajoukkuetason jalkapallomaalivahti ja poliisikokelas, on pyörätuolinsa vanki. Kuuden menneen vuoden aikana Foxell on leikattu yli 50 kertaa, joutunut elämän muuttaneen hoitovirheen uhriksi ja selättänyt leukemian.

Tämä ei ole kirja Hyvinkään ampumistragediasta. Se on kirja naisesta, jonka elämä muuttuu sekunnin sadasosassa. Kuinka selvitä päivästä toiseen, kun kaikki mikä on ollut itsestään selvää, otetaan pois? Kuinka määritellä itsensä ja paikkansa maailmassa uudelleen?

Lue myös: