Alelaarista se lähti

21.9.2019 Esitettiin Itätuulen pihalla Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteos. Teos käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Aihki. Päivi Repo kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijyhistoriani alkoi Stockmannin alennusmyynnistä. Helsingin keskustan tavaratalossa oli silloin vielä käsityöosasto, ja alessa oli myös Suomen käsityön ystävien ryijypakkauksia. Tartuin yhteen, jonka hinta oli sopiva.

Laatikossa oli tarvikkeet ja ohjeet Porvoon kukka –ryijyyn, joka onnistui hyvin ja päätyi tyynyksi.

Tekniikka jäi kiinnostamaan, ja hankin seuraavaksi miniryijypakkauksen.

Kun miniryijy oli valmis, olisin ostanut toisen pakkauksen, mutta ne olivatkin lopussa. Äkkiä oivalsin, että noin 50 euroa maksavan tarvikepakkauksen sijaan voisinkin hankkia pohjakangasta ja tehdä sellaisen ryijyn kuin haluan.

Ryhdyin toimeen useita kuukausia myöhemmin, kun työpaikallani oli käyty ensimmäisiä yt-neuvotteluja. Prosessi kesti lokakuusta tammikuuhun, ja potkuja jaettiin kahdelle pimeälle päivälle jakaantuneissa keskusteluissa.

Kun ensimmäinen irtisanomispäivä oli ehtinyt iltapäivään, päätin lähteä ostamaan ryijynpohjakangasta, tulisi kutsu keskusteluun tai ei. Koin, että ajatus ryijyistä antoi toivoa, jatkuvuutta ja näkymän tulevaisuuteen. Ostin pohjakangasta neljään neliömäiseen miniryijyyn – enkä saanut kutsua keskusteluun.

Yksi miniryijy oli jo valmiina ja toisen sain tyttäreltämme, joka ei välittänyt ylioppilaslahjaksi saamastaan miniryijystä. Käytin ryijyihin anoppini lankoja, sillä iso lankakori ei mahtunut mukaan uuteen kotiin.

Mökkimme seinälle syntyi kuuden miniryijyn sommitelma ja myöhemmin tein vielä kolme ryijyä lisää, koska maatessani hetekalla ilman silmälaseja olin todennut, että 2 x 3 –sommitelmani tarvitsee kolme palaa lisää.

Tein myöhemmin vielä muutamia ryijytyynyjä, joihin piirsin kuviot ensin millimetripaperille. Kuvion hahmottaminen osoittautui hankalaksi, ja yritin tunkea siihen liikaa asioita. Vasta taideryijykurssilla tajusin, että parhaan tuloksen tuo rankka pelkistäminen.

Kesällä ennen kurssia olin ajatellut, että tulevan ryijyni aihe olisi avaruus, koska anopin korissa oli runsaasti sinisiä lankoja. Ryijyä varten piti kuitenkin laatia luonnos, enkä kyennyt siirtämään avaruusajatuksiani paperille. Tuijottelin monia avaruuskaukoputki Hubblen ottamia kuvia syvästä avaruudesta, mutta noin 15 luonnosyrityksen jälkeen luovutin ja aloin etsiä uutta aihetta.

Katseeni kiinnittyi Haukilahden rantaraitin vanhoihin kilpikaarnamäntyihin, jotka näyttivät turvallisilta ja vakailta, vaikka niiden elämä on ollut jatkuvaa taistelua tuulen ja sään kanssa. Ajattelin, että niiden elämässä on samaa kuin ihmisten: tuulta ja tuiverrusta, kuivuutta ja liikaa paahdetta, mutta silti ne ovat pystyssä. Löytäisinkö itsestäni samanlaista sitkeyttä?

Ryijyn nimeksi tuli Aihki, koska kilpikaarnamäntyjä kutsutaan aihkeiksi eli lakkapäämännyiksi. Ne eivät kasva enää pituutta, vain leveyttä. Koin vanhan kaarnan elävänä – siinä on vaaleita ja tummia sävyjä ja selkeitä muotoja. Ajattelin, että kaarnan kuvio voi ikään kuin jatkua ryijyn reunojen yli.

Tein kilpikaarnamännystä ottaneeni valokuvan pohjalta kaksi luonnosta, joista jälkimmäinen oli sellainen, että sen perusteella saattoi lähteä liikkeelle.

Lankasekoitusten tekeminen nukkia varten osoittautui yllättävän hankalaksi. Olin pohtinut niitä valmiiksi vain huomatakseni, että yksikään ajatus ei toimi. Kaikki sekoitukset menivät uusiksi. Jouduin myös poikkeamaan luonnoksen pohjalta laatimastani työpiirustuksesta useampaan kertaan, muun muassa rytmittämään ryijyn yläosan uudelleen.

Ryijyä oli kiva tehdä ja se valmistui lähes samassa ajassa kuin syksyn toinen isompi projekti, Mozartin Requiemia. Kun lauloin muiden kuorolaisten kanssa sielunmessun osaa Lux eterna (Ikuinen valo), muistin sen, mitä ryijykurssillakin korostettiin: valoa tarvitaan myös ryijyssä.

Kirjoittaja: Päivi Repo

 

Väriterapiaa!

kurssilaisia-1
Kun itse tekee, saa ryijyynsä taatusti sellaiset värit kuin haluaa.

Syksyisenä torstai-iltana Tapiolassa työväenopiston uusissa tiloissa Itätuulentie ykkösessä aloitellaan ryijyjen ompelua. Pöydillä on lankoja ja nukitusmalleja: muistan omalta ryijykurssiltani silmiä hivelevät lankayhdistelmät ja nukkakokeilujen tekemisen. Silkkaa väriterapiaa.

lankakollaasi
Värikylläistä lankakokoelmaa kelpaa katsella vaikka ihan vain huvikseenkin.

Samanlaisissa mietteissä ovat kurssilaisetkin.

”Väriterapiaa, sitä tämä on.” ”Ja tosi rentouttavaa.” ”Hyvää ajanvietettä ilman somea!” ”Tämä on myös tosi koukuttavaa, ei malttaisi millään lopettaa.”

Koukkuun jäämisen huomaa, sillä moni on ehtinyt ommella ryijyä jo pitkän pätkän, vaikka tekstiilitaiteilija Raija Rastaan vetämä Taideryijy-kurssi on vasta alkumetreillä. Raija on suunnitellut ryijyjä ja paljon muutakin tekstiilitaiteen saralla. Ryijykurssejakin hän on pitänyt monet kerrat.

”Ryijy on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tekstiili. Ja kursseilla on aina ihana nähdä, miten kurssilaiset suunnittelevat omina mallejaan.”

Monenlaista on tekeillä ja moni on miettinyt ryijylleen jo paikan ja suunnitellut värit oman kotinsa värien mukaan.

ryijy-3ryijy-1ryijy-2 ryijy-4

Yksi kurssilaisista tekee ryijyä keinutuolinpeitoksi, toinen pienelle pojalleen.

”Poika saa ottaa sen sitten mukaansa, kun joskus muuttaa kotoa.”

Kurssin naiset tuumivat myös, että on hienoa olla lenkkinä sukupolvien ketjussa ja osata tehdä jotain, mitä varhempien sukupolvienkin naiset ovat osanneet. Perinnekäsitöiden taitoa ei haluta pysäyttää oman sukupolven kohdalle.

”Ryijy on sisustustekstiilinä tosi kiinnostava, ja käyttöön omaani teen.”

Muut nyökyttelevät: eipä kannata paljon työtä vaativaa ryijyä tehdä kaappiin makailemaan.

raija-kampaa
Nukkia kannattaa välillä aina myös kammata.

 

kurssilainen-2
Tätä ryijyä tehdään spontaanilla tyylillä ilman tarkkaa suunnitelmaa.
kurssilainen-1
Kauniin kuulas ryijy on lahja omalle lapselle.

Ryijylangoissa riittää värejä. Se onkin Raijan mielestä yksi ryijyn parhaita puolia.

raija-2

”Jo lankojen värikirjo on laaja ja lisäksi voi käyttää pellava-aivinaa ja myös efektilankoja.”

Raija huomauttaa, että ryijyssä pitää olla valoa.

”Kun suunnittelee ryijyä ja valitsee värejä, kannattaa valita vähän vaaleampia värisävyjä kuin ehkä on alkuun ajatellut, sillä ryijyssä värit näyttävät tummemmilta – nukkakokeiluja tehdessään huomaa värien vaikutuksen toisiinsa.”

nukkakollaasi
Jo pienekin nukkapintaa antaa jos osviittaa, miten värit vaikuttavat toisiinsa.

Taideryijy kuulostaa hienolta ja vaativalta, mutta Raija vakuuttaa, että mitään ennakkotaitoja ei tarvita.

”Täällä opetetaan kaikki tarvittava ja yhdessä tilataan materiaalitkin, joten niitäkään ei tarvitse olla valmiina.”

Lähtöä tehdessäni yksi kurssilaisista nykäisee hihasta ja haluaa vielä kertoa, että kyllä tällaisella kurssilla suurin anti on opettaja, joka saa kurssilaisten luovuuden virtaamaan.

”Ja Raija on juuri sellainen opettaja!”

Melkoisen hyvä todistus opettajalle:-)

nukutusmalli2 nukitusmalli4 nukitusmalli3 nukitusmalli1