Sulo nukkuu

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Sulo nukkuu. Pirkko Murtomäki-Manilaci kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

 

Sisustus- ja taideryijy: ”Sulo nukkuu”

Ensikosketukseni ryijyyn on varhaisesta lapsuudesta 1970-luvulta. Lapsuuskotini seinällä roikkui Aappo (oik. nimi Kaino Lemmikki) Härkösen suunnittelema ”Lapin ruska”-ryijy. Lapsen silmin katsottuna se oli käsittämätön teos – villalangan pätkistä kasattu koriste-esine, joka ei esittänyt mitään järjellistä ja jonka kuvioista yritin aina etsiä jotain tunnistettavaa. Isompana minulle lankesi epämieluisa tehtävä imuroida ryijy puhtaaksi. Muistan, miten värit kirkastuivat silmissä, mutta siinä olikin ainoa ilo, jota tuo tekele minulle tuotti. Minulle on niiltä ajoilta jäänyt vastenmielisyys ryijyjä kohtaa, aivan kuten lapsuudenaikaisten teak-kalusteidenkin jälleennäkeminen synnyttää lieviä inhon väreitä.

Lähtökohdat ryijyn tekemiseen eivät siis olleet kovinkaan suotuisat. Yritin löytää elementtejä, jotka minua nykyryijyissä viehättivät: kolmiulotteisuus, kokeelliset materiaalit, ei-perinteiset aiheet… Ryijyn historiaan ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen perehtyminen aiheuttivat ahaa-elämyksen, jonka myötä myötätunto ryijyjä kohtaan jonkin verran heräsi. Oman ryijyni aiheen parissa jouduin kuitenkin painiskelemaan aikani.

Alkusyksystä 2018 kävin luonnonvärjäyskurssin, jonka jäljiltä käsissäni oli mukava määrä huikean värisiä lankoja, joiden hypistely ja värisävyjen ihastelu tuottivat minulle nautintoa. Halusin hyödyntää värjäämäni langat ja päätin käyttää niitä ryijyyni. Lankojen värit sekä niiden määrät sanelivat siis puitteet työlleni sekä aiheuttivat ylimääräisen jännitysmomentin suunnittelutyöhön: miten ja mihin langat riittävät?

Luonnosten laadinta oli itselleni tämän työn vaikein vaihe. Oli vaikea päättää aihetta, kun ryijyn toteutus ja osittain tekniikatkin olivat vielä vieraita. En kokenut niitä vaikeiksi, mutta oli vaikea hahmottaa, miten kuviot toteutuvat, kun ne muutetaan nukaksi. Harkitsin erilaisia perusmuotoja yhdistettynä väritutkielmaan, mutta halusin kuitenkin haasteellisemman työn tehtäväkseni. Lopulta voiton vei kissamme Sulo. Sulo on vanttera skottikissa, joka tuli perheeseemme yli neljä vuotta sitten ”terapiakissaksi” ja on herrasmiesmäisellä käytöksellään hurmannut ja jättänyt pysyvät tassunjälkensä jokaiseen perheemme neljästä naisesta. Halusin ikuistaa rakkaan kissamme jo sen eläessä. Minua viehättää suuresti kissan plastisuus ja eleganssi, joka on läsnä jopa romuluisemmassa kissayksilössä, kuten meidän Sulomme. Sain kerran Sulon nukkuessa tehtyä luonnoksen kerällä torkkuvasta kissasta ja sitä lähdin työstämään eteenpäin.

Kissamme on harmaaraidallinen ja värjäämissäni langoissa oli liilanharmaita sävyjä, joita päätin käyttää kissan turkkiin. Lisäksi minulla oli ihastuttavia keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyjä, joita halusin käyttää taustaan kontrastina harmahtaville sävyille ja antamaan ryijyyn väriä ja valoa. Pidän kirkkaista väreistä, erityisesti lämpimistä sävyistä.

Halusin ryijyyn vangita Sulo-kissan turkin ominaisuudet: se on pehmeä, paksu ja tiivis, sammalmainen. Olin villalankojen lisäksi kokeiluluonteisesti värjännyt pörröisiä akryylisekoitelankoja, jotka soveltuivat erinomaisesti työhöni, kun tavoittelin nukalle riittävää muhkeutta. Käsityötarvikevarastoistani löytyi myös kokoelma silkkisiä ompelulankoja, jotka päätin lisätä nukan joukkoon antamaan hieman lisävivahdetta.

Ensimmäiseksi ryijykseni pidän työtäni onnistuneena. Olen onnistunut saavuttamaan kissamme turkin ominaisuudet hyvinkin onnistuneesti ja kolmiulotteisuuttakin kohtuullisen mukavasti. Ryijyn värimaailman saneli värjättyjen lankojen paletti. Joukossa on itse värjäämieni lankojen lisäksi värjäämätöntä valmista mustaa ja valkoista villalankaa, jotka löytyivät lankavarastoistani. Värjättyjen lankojen värit ovat pääasiassa peräisin kurkumasta, hennasta sekä marja-aroniasta.

Viimeistelyvaiheessa olen ryijyn taakse nimilapun alle piilottanut kissamme 13 viiksikarvaa. Niitä on poimittu talteen aina, kun on onnistuttu löytämään kissan varistettua sellaisen. Ryijyn alareunassa killuu kissankarvasta huovutettuja ”helmiä”. Ryijy on täydellinen kunnianosoitus rakkaalle perheenjäsenelle jo sen eläessä. Ryijyyn lisätyillä ja piilotetuilla kissankarvoilla ja -viiksillä tulee tulevaisuudessa olemaan vieläkin suurempi tunne- ja muistoarvo.

Pirkko Murtomäki-Manilaci

SUUKKO6, Käsityön taiteen perusopinnot

Alelaarista se lähti

21.9.2019 Esitettiin Itätuulen pihalla Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteos. Teos käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Aihki. Päivi Repo kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijyhistoriani alkoi Stockmannin alennusmyynnistä. Helsingin keskustan tavaratalossa oli silloin vielä käsityöosasto, ja alessa oli myös Suomen käsityön ystävien ryijypakkauksia. Tartuin yhteen, jonka hinta oli sopiva.

Laatikossa oli tarvikkeet ja ohjeet Porvoon kukka –ryijyyn, joka onnistui hyvin ja päätyi tyynyksi.

Tekniikka jäi kiinnostamaan, ja hankin seuraavaksi miniryijypakkauksen.

Kun miniryijy oli valmis, olisin ostanut toisen pakkauksen, mutta ne olivatkin lopussa. Äkkiä oivalsin, että noin 50 euroa maksavan tarvikepakkauksen sijaan voisinkin hankkia pohjakangasta ja tehdä sellaisen ryijyn kuin haluan.

Ryhdyin toimeen useita kuukausia myöhemmin, kun työpaikallani oli käyty ensimmäisiä yt-neuvotteluja. Prosessi kesti lokakuusta tammikuuhun, ja potkuja jaettiin kahdelle pimeälle päivälle jakaantuneissa keskusteluissa.

Kun ensimmäinen irtisanomispäivä oli ehtinyt iltapäivään, päätin lähteä ostamaan ryijynpohjakangasta, tulisi kutsu keskusteluun tai ei. Koin, että ajatus ryijyistä antoi toivoa, jatkuvuutta ja näkymän tulevaisuuteen. Ostin pohjakangasta neljään neliömäiseen miniryijyyn – enkä saanut kutsua keskusteluun.

Yksi miniryijy oli jo valmiina ja toisen sain tyttäreltämme, joka ei välittänyt ylioppilaslahjaksi saamastaan miniryijystä. Käytin ryijyihin anoppini lankoja, sillä iso lankakori ei mahtunut mukaan uuteen kotiin.

Mökkimme seinälle syntyi kuuden miniryijyn sommitelma ja myöhemmin tein vielä kolme ryijyä lisää, koska maatessani hetekalla ilman silmälaseja olin todennut, että 2 x 3 –sommitelmani tarvitsee kolme palaa lisää.

Tein myöhemmin vielä muutamia ryijytyynyjä, joihin piirsin kuviot ensin millimetripaperille. Kuvion hahmottaminen osoittautui hankalaksi, ja yritin tunkea siihen liikaa asioita. Vasta taideryijykurssilla tajusin, että parhaan tuloksen tuo rankka pelkistäminen.

Kesällä ennen kurssia olin ajatellut, että tulevan ryijyni aihe olisi avaruus, koska anopin korissa oli runsaasti sinisiä lankoja. Ryijyä varten piti kuitenkin laatia luonnos, enkä kyennyt siirtämään avaruusajatuksiani paperille. Tuijottelin monia avaruuskaukoputki Hubblen ottamia kuvia syvästä avaruudesta, mutta noin 15 luonnosyrityksen jälkeen luovutin ja aloin etsiä uutta aihetta.

Katseeni kiinnittyi Haukilahden rantaraitin vanhoihin kilpikaarnamäntyihin, jotka näyttivät turvallisilta ja vakailta, vaikka niiden elämä on ollut jatkuvaa taistelua tuulen ja sään kanssa. Ajattelin, että niiden elämässä on samaa kuin ihmisten: tuulta ja tuiverrusta, kuivuutta ja liikaa paahdetta, mutta silti ne ovat pystyssä. Löytäisinkö itsestäni samanlaista sitkeyttä?

Ryijyn nimeksi tuli Aihki, koska kilpikaarnamäntyjä kutsutaan aihkeiksi eli lakkapäämännyiksi. Ne eivät kasva enää pituutta, vain leveyttä. Koin vanhan kaarnan elävänä – siinä on vaaleita ja tummia sävyjä ja selkeitä muotoja. Ajattelin, että kaarnan kuvio voi ikään kuin jatkua ryijyn reunojen yli.

Tein kilpikaarnamännystä ottaneeni valokuvan pohjalta kaksi luonnosta, joista jälkimmäinen oli sellainen, että sen perusteella saattoi lähteä liikkeelle.

Lankasekoitusten tekeminen nukkia varten osoittautui yllättävän hankalaksi. Olin pohtinut niitä valmiiksi vain huomatakseni, että yksikään ajatus ei toimi. Kaikki sekoitukset menivät uusiksi. Jouduin myös poikkeamaan luonnoksen pohjalta laatimastani työpiirustuksesta useampaan kertaan, muun muassa rytmittämään ryijyn yläosan uudelleen.

Ryijyä oli kiva tehdä ja se valmistui lähes samassa ajassa kuin syksyn toinen isompi projekti, Mozartin Requiemia. Kun lauloin muiden kuorolaisten kanssa sielunmessun osaa Lux eterna (Ikuinen valo), muistin sen, mitä ryijykurssillakin korostettiin: valoa tarvitaan myös ryijyssä.

Kirjoittaja: Päivi Repo

 

Väriterapiaa!

kurssilaisia-1
Kun itse tekee, saa ryijyynsä taatusti sellaiset värit kuin haluaa.

Syksyisenä torstai-iltana Tapiolassa työväenopiston uusissa tiloissa Itätuulentie ykkösessä aloitellaan ryijyjen ompelua. Pöydillä on lankoja ja nukitusmalleja: muistan omalta ryijykurssiltani silmiä hivelevät lankayhdistelmät ja nukkakokeilujen tekemisen. Silkkaa väriterapiaa.

lankakollaasi
Värikylläistä lankakokoelmaa kelpaa katsella vaikka ihan vain huvikseenkin.

Samanlaisissa mietteissä ovat kurssilaisetkin.

”Väriterapiaa, sitä tämä on.” ”Ja tosi rentouttavaa.” ”Hyvää ajanvietettä ilman somea!” ”Tämä on myös tosi koukuttavaa, ei malttaisi millään lopettaa.”

Koukkuun jäämisen huomaa, sillä moni on ehtinyt ommella ryijyä jo pitkän pätkän, vaikka tekstiilitaiteilija Raija Rastaan vetämä Taideryijy-kurssi on vasta alkumetreillä. Raija on suunnitellut ryijyjä ja paljon muutakin tekstiilitaiteen saralla. Ryijykurssejakin hän on pitänyt monet kerrat.

”Ryijy on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tekstiili. Ja kursseilla on aina ihana nähdä, miten kurssilaiset suunnittelevat omina mallejaan.”

Monenlaista on tekeillä ja moni on miettinyt ryijylleen jo paikan ja suunnitellut värit oman kotinsa värien mukaan.

ryijy-3ryijy-1ryijy-2 ryijy-4

Yksi kurssilaisista tekee ryijyä keinutuolinpeitoksi, toinen pienelle pojalleen.

”Poika saa ottaa sen sitten mukaansa, kun joskus muuttaa kotoa.”

Kurssin naiset tuumivat myös, että on hienoa olla lenkkinä sukupolvien ketjussa ja osata tehdä jotain, mitä varhempien sukupolvienkin naiset ovat osanneet. Perinnekäsitöiden taitoa ei haluta pysäyttää oman sukupolven kohdalle.

”Ryijy on sisustustekstiilinä tosi kiinnostava, ja käyttöön omaani teen.”

Muut nyökyttelevät: eipä kannata paljon työtä vaativaa ryijyä tehdä kaappiin makailemaan.

raija-kampaa
Nukkia kannattaa välillä aina myös kammata.

 

kurssilainen-2
Tätä ryijyä tehdään spontaanilla tyylillä ilman tarkkaa suunnitelmaa.
kurssilainen-1
Kauniin kuulas ryijy on lahja omalle lapselle.

Ryijylangoissa riittää värejä. Se onkin Raijan mielestä yksi ryijyn parhaita puolia.

raija-2

”Jo lankojen värikirjo on laaja ja lisäksi voi käyttää pellava-aivinaa ja myös efektilankoja.”

Raija huomauttaa, että ryijyssä pitää olla valoa.

”Kun suunnittelee ryijyä ja valitsee värejä, kannattaa valita vähän vaaleampia värisävyjä kuin ehkä on alkuun ajatellut, sillä ryijyssä värit näyttävät tummemmilta – nukkakokeiluja tehdessään huomaa värien vaikutuksen toisiinsa.”

nukkakollaasi
Jo pienekin nukkapintaa antaa jos osviittaa, miten värit vaikuttavat toisiinsa.

Taideryijy kuulostaa hienolta ja vaativalta, mutta Raija vakuuttaa, että mitään ennakkotaitoja ei tarvita.

”Täällä opetetaan kaikki tarvittava ja yhdessä tilataan materiaalitkin, joten niitäkään ei tarvitse olla valmiina.”

Lähtöä tehdessäni yksi kurssilaisista nykäisee hihasta ja haluaa vielä kertoa, että kyllä tällaisella kurssilla suurin anti on opettaja, joka saa kurssilaisten luovuuden virtaamaan.

”Ja Raija on juuri sellainen opettaja!”

Melkoisen hyvä todistus opettajalle:-)

nukutusmalli2 nukitusmalli4 nukitusmalli3 nukitusmalli1