Is There anybody Out There?

Marraskuussa esittelyvuorossa on taas uusi ryijy. Nyt vuorossa on ryijy nimeltä Is There anybody Out There. Päivi Repo kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijy on osa isompaa teoskokonaisuutta ja tämän teoskokonaisuuden taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Päivin suunnittelemasta Aihki-ryijyn tarustoista pääset lukemaan aikaisemmasta blogipostauksesta.

Teimme taideryijyn osana Käsityön taiteen perusopintoja. Jo edellisenä kesänä olin
miettinyt, että haluaisin tehdä avaruusaiheisen ryijyn. Sen innoittajana toimi tummansininen
lanka, jota olin saanut useita keriä appivanhempien muutossa.
Esteeksi tuli kuitenkin prosessi, jolla ryijyjä suunniteltiin. Piti laatia useita luonnoksia, joista
valittiin kolme parasta, ja niistä taas yksi, jonka pohjalta lähdettäisiin seuraavaan
vaiheeseen, työpiirrokseen. Etsin netistä inspiraatiota avaruusteleskooppi Hubblen
Deep Field -kuvista, jotka esittävät galaksien välistä avaruutta Ison karhun
tähdistössä. Ne ovat vaikuttavia, mutta en kyennyt tekemään niiden pohjalta
kelvollista luonnosta. Viisitoista yritelmää päätyi roskoriin ja aloin etsiä läheisempää
aihetta. Se löytyi Rantaraitin varrelta, vanhan aihkimännyn kyljestä. Otin yhden
männyn kaarnasta kuvia, ja hahmottelin ja ompelin niiden perusteella neliömäisen
ryijyn.
Ryijy valmistui parissa kuukaudessa. Kurssi jatkui vielä, ja kaapissa oli vielä
ryijynpohjakangasta ja tummansinisiä lankoja. Päätin tehdä toisen ryijyn. Halusin
siltä kahta asiaa, alkuperäistä avaruusideaani ja leikkimistä eli tekemistä ilman
suunnitelmaa. Ryijy tuntui seikkailulta: mitähän siitä syntyisi?
Palasin Hubblen Deep Field -kuvien ääreen, mutta nyt en tehnyt työpiirrosta vaan
hahmottelin ryijypohjalle tussilla muutaman pisteen: tähän tähtiä, tähän kaasupilveä.
Nukkien valitseminen tuntui helpommalta kuin Aihki-ryijyssä ja muuntelin niiden koostumusta
koko työn ajan.
Ompeleminen oli vauhdikasta ja hauskaa, annoin mennä niin kuin parhaalta tuntui.
Leikkimisen tunnetta lisäsi halu käyttää erilaisia ja epätavallisiakin materiaaleja. Tarkka silmä
voi nähdä ryijyn yläosassa muutaman oudon keltaisen nukan. Ne ovat paloja Stockmannin
Hullujen päivien muovikassista. Tämä idea ei oikein toiminut, sillä muovisuikaleet venyivät
liikaa.
”Is There Anybody Out There” nousi nopeasti mieleeni, kun pohdin ryijyn nimeä. Pink
Floydin ikonisella tuplalp:llä The Wall on tämän niminen, yhden lauletun lauseen pituinen
kappale, joka alkoi soida päässäni ryijyä ommellessani. Levy tuntuu yhä läheiseltä ja
muistan edelleen, miten ostin sen syksyllä 1979 Aikatalon Valintatalosta palatessani
yliopistolta yhdestä ensimmäisistä valtio-opin tenteistäni. Hinta, 80 markkaa, tuntui kovalta,
mutta kirjoitin silti sekin. Kuuntelin levyä varmasti satoja kertoja, ja osaan sanat edelleen niin
että voin laulaa mukana, kun jokin sen kappaleista soi radiossa – yleensä se on nimiraita.

Poikkesin ryijyn tekemisen ohjeista myös viimeistelyssä. En kääntänyt ylä- ja alapäätä, kuten
ohje oli, koska en tiennyt, mitä ryijystä tulee. Tyyny? Villalankojen seassa käyttämäni
paperinaru pistelee poskeen, joten ei ehkä tyynyä. Laukku? Siihen ryiiy on liian iso. Takin
selkämys? Tai jotakin muuta? Aika näyttää; ryijy on yhä rullalla ylläkaapissa.

Leikki on kaikkein parasta

Ryijyjä tehdessäni oivalsin, että sovelsimme juuri sitä, mitä edellisenä syksynä opettelimme
eli värien käyttöä. Mitkä värit toimivat yhdessä, mitkä eivät? Tämä opettelu jatkuu – varsinkin
kangasta kutoessa eteen tulee koko ajan yllätyksiä, kun värit toimivat keskenään eri tavoin
kuin olin ajatellut.
Avaruusryijyn nukkien kanssa koin herkuttelevani toisella tavalla kuin mäntyaiheisen ryijyn
kanssa. Olin saanut kokemusta ja varmuutta käyttää neljää erilaista ja eriväristä lankaa
yhteen nelilankaiseen nukkaan. Mitä useampia sävyjä, sitä sävykkäämpi ja mehevämpi
lopputulos – itsestään selvää ja yksinkertaista, mutta ehkä siksi välillä hankalaa. Ja
materiaalit: kaikenlaista voi käyttää.
Avaruusryijy opetti taas kerran, että käsitöissä voin leikkiä ja kokella, ja katsoa, toimiiko se.
Joka tapauksessa edessä on seikkailu. Anna palaa! Jos jokin ei toimi, keksi lisää – tai pura ja
aloita alusta.

Kirjoittaja: Päivi Repo

Elvi Pamela -ryijy

Nyt on aika esitellä lokakuun ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Marianne Siitosen ryijy ’Elvi Pamela’. Marianne kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Elvi Pamela -ryijy

Keväällä 2018 järjestetyssä Omnian kevätnäyttelyssä näin hyvää mieltä herättäneen, kangaspuissa kudotun, kauniin, humoristisenkin työn, joka kuvasi mäyräkoiraa. Mäyräkoira sai ajatukseni koiravanhukseemme Elviin, silloin 15-vuotiaaseen parsonrusselterrieriin.

Koiravalokuvaaja Aino Pikkusaari on kuvannut Elviä sen ollessa 5 -vuotias. Valokuvat ovat huikeita. Minua kiinnosti: miltäköhän valokuvien Elvi näyttäisi ryijytekniikalla toteutettuna. Tiesimme myös Elvin lähdön olevan melko lähellä korkean ikänsä vuoksi. Luonnostaan ryijyn malliksi valikoitui upea Elvin lähimuotokuva, jossa se istuu.

Kuva on otettu aurinkoisena päivänä, keskipäivällä,  alkukesästä. Ihana luonnon kirkkaus ja valo on saanut lankeamaan Elvin turkkiin vastavalon sävyjä: sinistä, lilaa, hieman murrettua punaistakin. Erityisesti korvat näyttävät kuvassa mielenkiintoisilta. Auringonpaiste on saanut ne hekumaan jopa murretun oranssin sävyin.

Valitsin ryijylle valmiin, Wetterhoffin pohjakankaan ja sen kapeimman, 35 cm leveän mallin. Työn korkeudeksi määritin 50 cm. Näihin mittoihin sovitin valokuvan digiversion Macintoshin Illustrator -kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvan käsitelty pikselikoko tuli melko suureksi, sillä kukin pikseli vastasi yhtä nukkaa yhdellä rivillä. Kuvan väreihin suuri pikselikoko vaikutti siten, että siihen tuli myös värejä, joita ei ole luonnostaan koirassa, eikä alkuperäisessä kuvassakaan. Näin siksi, että kuvankäsittelyohjelma ikään kuin laskee kullekin pikselille ”keskiarvovärin”. Alkuperäinen kuva on otettu ulkona kauniina, pilvettömänä, aurinkoisena päivänä, joten kuvattuun kohteeseen on heijastunut myös vastavaloa. Siksi koiran turkin pintaan on ilmestynyt vaikkapa vaalean sinistä väriä.

Saadakseni valokuvan kauniit värit ryijyyn, ompelin ryijyn nukan neljällä ryijylangalla pohjakankaan joka lankapariin. Joissakin sekoituksissa olen käyttänyt neljän villaisen ryijylangan lisäksi myös pellava-aivinaa tuomaan sekoitukseen lisää elävyyttä. Valkoisella avinalla myös pidin koiran luonnollisen perusvärin edes heikosti nukkasekoitusten mukana. Kaikkiaan nukkasekoituksia syntyi peräti 48 erilaista. Nukkasekoitusten runsaalla määrällä halusin myös korostaa  kuva-aiheen kolmiulotteisuutta ja toisaalta väriharmoniaa.

Ryijy valmistui syksyn mittaan sitä ommellessani ja Elvin askeleet yhä harvenivat ja lyhenivät vääjäämättä. Olin luopumassa koirasta, joka on minulle hyvin merkityksellinen ja tärkeä. Koin haikeutta. Ryijyn ompelu auttoi minua irrottautumaan siitä mikä oli elämästä pian poistumassa. Tämä käsityö oli muuttunut kanavaksi surutyölleni.

Nyt ovat Elvin päivät jo luetut ja se on päässyt juoksentelemaan väljemmille laitumille. Ja kun lopputulemaa katselen, on Elvin viisaasta sekä arvokkaasta katseesta jotakin jäänyt välkkymään valmistuneeseen, minusta ihan kauniin sekä väriharmonisen ryijyn nukkasekoituksiin. Seuraava koira-aiheinen työ siintää jo mielessäni. Kipinä ryijylle oli muuan mäyräkoira kudotussa työssä, nyt 4-vuotias oma kodinvaihtajamäyräkoira jalkojeni juuressa. Kehä on umpeutunut.

Kirjoittaja: Marianne Siitonen

 

Syksyn loiste

Hyvää alkanutta syyskuuta! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Liisa Bomansonin ryijy ’Syksyn loiste’. Liisa kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Syksyn loiste

Syksyn aiheen jo ennakkoon tietäessäni, istuin mielessäni mökkimme terassilla, josta aukeaa metsämaisema. Siellä katse ensin seuraa kaarisiltoja ja koivuja ja kauempana on myös muita puita: vaahteroita, tervaleppiä ja saarnia. Päädyin siis luontoaiheeseen ja tein tyylitellyn puumaiseman, jota pohjana käyttäen lähdin etenemään työssäni. Värisävyjä ja väriliukumia käytin työhöni runsaasti.

Olin muutama vuosi sitten Taideryijykurssilla tehnyt elämäni ensimmäisen ryijyn, joka eteni vähitellen muotoutuen pelkän tunnelmapiirroksen ja parin valokuvan antaessa sille runkoa. Päädyin nyt samanlaiseen työskentelytapaan eli piirrossuunnitelmani oli vain inspiraationa ja tukena haluamastani tunnelmasta. Uskalsin tämän aiemman kokemukseni perusteella valita ryijyn kooksi 80 x 100 cm. Melkoinen urakka oli edessä!

Pohjakankaaksi valitsin Wetterhoffin valmiin ryijypohjan. Olin käyttänyt sitä myös ensimmäiseen ryijyyni ja se oli mielestäni mukava ommella. Langat ostin myös Wetterhoffilta, Tuukkaa 23 eri väriä/sävyä ja lisäksi minulla oli jokunen kerä ensimmäisestä ryijystäni, johon olin käyttänyt tätä samaa lankaa.  Tuukka on sopivan rouheaa suunnitelmaani. Minulla olisi kyllä ollut itse luonnon väreillä värjäämiäni 7 Veljestä lankoja, mutta en niitä nyt halunnut käyttää, koska en oikein luottanut niiden laatuun suuritöisessä ryijyssä.

Alku noin kymmenen senttimetriä oli harmaan ruskeaa muhevaa maata. Työskentely oli melko hidasta, joten aloin pian toivoa, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen ja saisin vähän vaihtelua työhön ja pääsisin käyttämään kirkkaampaa väriskaalaani.

Syysloman vietimme mökillämme Ahvenanmaalla. Sain ihastella syksyn 2018 mahtavan mehevää, voimakasta, todella kaunista, väririkasta ruskaa. Toivoin mielessäni, että ainakin jonkin osan tunnelmasta ja väreistä saisin ikuistettua työhöni.

Maalaava työtapa on sopinut itselleni, oli nautinnollista työn edetessä suunnitella sitä tarkemmin aina jonkin matkaa eteenpäin melko suurpiirteisesti. Olin arvioinut, että pitkä syksy riittää mainiosti isommankin ryijyn tekemiseen ja aiemman kokemukseni ja nyt tekemieni väliaikalaskelmien pohjalta sain aikani mukavasti jaettua ja työni hyvin ajoissa valmiiksi. Viimeistellessäni ryijyäni, en nukkia kovin tarkkaan samanmittaisiksi leikannut, koska kaikki elävyys vain tuki haluamaani lopputulosta.

Ryijy onnistui yli odotusteni, sain siihen sisällytettyä paljon tuona syksynä elämääni. Syksyn ruska oli mahtavan pakahduttava ja sitä kesti pitkään. Sain osan siitä onneksi taltioitua työhöni.
Valo puiden alla onnistui loistavasti ja kolmiulotteisuus on myös selvästi nähtävissä ja se tuo jännitettä työhön. Ryijyyni voi sukeltaa sisään sen taianomaiseen tunnelmaan. Värivalinnoissani on sekä vasta- että lähiväriharmoniaa, murrettua ja kirkasta.

Huipennuksena tälle ryijykurssille sain vielä kokea mahtavan usean taiteenlajin yhteisnäyttelyn Luova ja kuriton mieli -videoteoksen syksyllä 2019. Kuhunkin ryijyyn oli toteutettu videotyö väri- ja ääniefektein sekä runoin. Omaan työhöni sykähdyttävän upean runon oli kirjoittanut Juhani Markkanen ja hän myös itse lausui sen.

Ehdottomasti aion jatkaa vielä ryijyjen parissa työskentelyä ja kokeilla ryijyä myös kangaspuilla.

Liisa Bomanson

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Hyvää elokuun alkua! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Mari Tolvasen ryijyt ’Menninkäisen syksy ja Vaakamestarin talvi’. Mari kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Oma ideointini Ryijyn suunnittelussa lähti siitä, että halusin hyödyntää lankoja, jotka olin opintoihin liittyvällä luonnonvärivärjäyskurssilla värjännyt. Olin täydentänyt tätä lanka-kokoelmaan kotona tekemällä erilaisia värjäyskokeiluja keittiöstä ja luonnosta löytämilläni materiaaleilla. Halusin myös hyödyntää vanhoja ylijäämähelmiä ja –puupulikoita.

Ajatuksenani oli, että ryijyn tulisi mahtua kaupunkiasuntojen kapeisiin välikköihin, kuten eteisiin. Koska tähän ajatukseen tarpeeksi kapeaa pohjakangasta ei ollut nyt tarjolla, päädyin tekemään ryijyn pirran avulla samalla kutomalla kankaan nukkien solmimisen ohessa.

Pehmeillä luonnonväreillä värjätystä villasta syntyneen ensimmäisen ryijyn syksyinen yleisväritys muuttui alhaalta ylöspäin mentäessä tummasta vaaleampaan, kuin sammaleesta pilviin – maasta kohden taivasta.

Pirta ryijyn tekovälineenä osoittautui käteväksi ja mielenkiintoiseksi työvälineeksi. Koko työn sai rullalle ja pieneen tilaan, jonka vuoksi sitä oli helppo kuljettaa esim. opiston ja kodin välillä. Innostuin ryijyn tekemisestä siinä määrin, että tein vielä kolme muuta ryijyä samalla menetelmällä, kullekin vuodenajalle omansa. Neljästä kapeasta ryijystä on nyt mahdollista sommitella ripustuksen yhteydessä yksi kokonaisuus, tai pitää kukin erillisenä, omillaan.

Sain ryijyyni aivan uuden näkökulman ja ulottuvuuden, kun näin Omniassa tehdyn poikkitaiteellisen Ryijy&Runo videoteoksen. Vaikka ei-esittävästä ryijystäni runon ideointi ei varmastikaan ollut aivan helpoin tehtävä, oli syntynyt runo kerrassaan hieno. Myös kaunis lausunta, taustalle rakennettu äänimaailma, sekä kuunvalon, salamoiden ja tulen loimulla terästetty kuvaus tekivät Ryijy&Runo teoksesta kokonaisuudessaan upean ja elämyksellisen. Oli hienoa olla mukana tässä teoksessa omalla pienellä osuudellaan!

Teksti: Mari Tolvanen

Sulo nukkuu

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Sulo nukkuu. Pirkko Murtomäki-Manilaci kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

 

Sisustus- ja taideryijy: ”Sulo nukkuu”

Ensikosketukseni ryijyyn on varhaisesta lapsuudesta 1970-luvulta. Lapsuuskotini seinällä roikkui Aappo (oik. nimi Kaino Lemmikki) Härkösen suunnittelema ”Lapin ruska”-ryijy. Lapsen silmin katsottuna se oli käsittämätön teos – villalangan pätkistä kasattu koriste-esine, joka ei esittänyt mitään järjellistä ja jonka kuvioista yritin aina etsiä jotain tunnistettavaa. Isompana minulle lankesi epämieluisa tehtävä imuroida ryijy puhtaaksi. Muistan, miten värit kirkastuivat silmissä, mutta siinä olikin ainoa ilo, jota tuo tekele minulle tuotti. Minulle on niiltä ajoilta jäänyt vastenmielisyys ryijyjä kohtaa, aivan kuten lapsuudenaikaisten teak-kalusteidenkin jälleennäkeminen synnyttää lieviä inhon väreitä.

Lähtökohdat ryijyn tekemiseen eivät siis olleet kovinkaan suotuisat. Yritin löytää elementtejä, jotka minua nykyryijyissä viehättivät: kolmiulotteisuus, kokeelliset materiaalit, ei-perinteiset aiheet… Ryijyn historiaan ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen perehtyminen aiheuttivat ahaa-elämyksen, jonka myötä myötätunto ryijyjä kohtaan jonkin verran heräsi. Oman ryijyni aiheen parissa jouduin kuitenkin painiskelemaan aikani.

Alkusyksystä 2018 kävin luonnonvärjäyskurssin, jonka jäljiltä käsissäni oli mukava määrä huikean värisiä lankoja, joiden hypistely ja värisävyjen ihastelu tuottivat minulle nautintoa. Halusin hyödyntää värjäämäni langat ja päätin käyttää niitä ryijyyni. Lankojen värit sekä niiden määrät sanelivat siis puitteet työlleni sekä aiheuttivat ylimääräisen jännitysmomentin suunnittelutyöhön: miten ja mihin langat riittävät?

Luonnosten laadinta oli itselleni tämän työn vaikein vaihe. Oli vaikea päättää aihetta, kun ryijyn toteutus ja osittain tekniikatkin olivat vielä vieraita. En kokenut niitä vaikeiksi, mutta oli vaikea hahmottaa, miten kuviot toteutuvat, kun ne muutetaan nukaksi. Harkitsin erilaisia perusmuotoja yhdistettynä väritutkielmaan, mutta halusin kuitenkin haasteellisemman työn tehtäväkseni. Lopulta voiton vei kissamme Sulo. Sulo on vanttera skottikissa, joka tuli perheeseemme yli neljä vuotta sitten ”terapiakissaksi” ja on herrasmiesmäisellä käytöksellään hurmannut ja jättänyt pysyvät tassunjälkensä jokaiseen perheemme neljästä naisesta. Halusin ikuistaa rakkaan kissamme jo sen eläessä. Minua viehättää suuresti kissan plastisuus ja eleganssi, joka on läsnä jopa romuluisemmassa kissayksilössä, kuten meidän Sulomme. Sain kerran Sulon nukkuessa tehtyä luonnoksen kerällä torkkuvasta kissasta ja sitä lähdin työstämään eteenpäin.

Kissamme on harmaaraidallinen ja värjäämissäni langoissa oli liilanharmaita sävyjä, joita päätin käyttää kissan turkkiin. Lisäksi minulla oli ihastuttavia keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyjä, joita halusin käyttää taustaan kontrastina harmahtaville sävyille ja antamaan ryijyyn väriä ja valoa. Pidän kirkkaista väreistä, erityisesti lämpimistä sävyistä.

Halusin ryijyyn vangita Sulo-kissan turkin ominaisuudet: se on pehmeä, paksu ja tiivis, sammalmainen. Olin villalankojen lisäksi kokeiluluonteisesti värjännyt pörröisiä akryylisekoitelankoja, jotka soveltuivat erinomaisesti työhöni, kun tavoittelin nukalle riittävää muhkeutta. Käsityötarvikevarastoistani löytyi myös kokoelma silkkisiä ompelulankoja, jotka päätin lisätä nukan joukkoon antamaan hieman lisävivahdetta.

Ensimmäiseksi ryijykseni pidän työtäni onnistuneena. Olen onnistunut saavuttamaan kissamme turkin ominaisuudet hyvinkin onnistuneesti ja kolmiulotteisuuttakin kohtuullisen mukavasti. Ryijyn värimaailman saneli värjättyjen lankojen paletti. Joukossa on itse värjäämieni lankojen lisäksi värjäämätöntä valmista mustaa ja valkoista villalankaa, jotka löytyivät lankavarastoistani. Värjättyjen lankojen värit ovat pääasiassa peräisin kurkumasta, hennasta sekä marja-aroniasta.

Viimeistelyvaiheessa olen ryijyn taakse nimilapun alle piilottanut kissamme 13 viiksikarvaa. Niitä on poimittu talteen aina, kun on onnistuttu löytämään kissan varistettua sellaisen. Ryijyn alareunassa killuu kissankarvasta huovutettuja ”helmiä”. Ryijy on täydellinen kunnianosoitus rakkaalle perheenjäsenelle jo sen eläessä. Ryijyyn lisätyillä ja piilotetuilla kissankarvoilla ja -viiksillä tulee tulevaisuudessa olemaan vieläkin suurempi tunne- ja muistoarvo.

Pirkko Murtomäki-Manilaci

SUUKKO6, Käsityön taiteen perusopinnot

Ryijyn monet muodot

Ryijy on arvokas perinnetekstiili, joka voi samalla olla taideteos ja sisustuselementti. Tänä keväänä ryijy on vahvasti esillä monessa muodossa.

Akseli Gallen-Kallelan museossa Tarvaspäässä järjestetään 27.1. – 2.9.2018 näyttely Yhtä säätöä – Mary Gallénin elämää, joka kuvaa Mary Gallénin elämää tunnetun taiteilijan vaimona. Mary mm. kutoi kangaspuilla puolisonsa suunnittelemia ryijyjä. Näyttelyn yhteydessä pääsee seuraamaan ryijyn kutomista oikeasti.

Ryijyn voi ommella valmiille kangaspohjalle tai kutoa kangaspuilla. Ryijyyn voi suunnitella oman mallin tekstiilitaiteilija Raija Rastaan opastuksella. Kudottavan ryijyn suunnittelu -viikonloppukurssi järjestetään Itätuulentie 1:ssä Tapiolassa 9.-11.2.2018. Kurssilla suunnitellaan oma ryijymalli kangaspuilla kudottavaan ryijyyn. Voit leikkiä väreillä, erilaisilla materiaaleilla ja ryijynukan korkeuksilla. Opit ryijynukan solmimisen loimeen, valitset materiaalit ja teet ryijyn työpiirroksen. Lisätiedot ja ilmoittautuminen kurssille löytyvät Ilmonetista tunnuksella E180991. Ilmoittautuminen 2.2.2018 mennessä.

Raija Rastas pitää myös Ryijy ommellen -kurssin 3.3.-26.4.2018 Ruusutorpan koululla Leppävaarassa. Kurssilla suunnitellaan oma ryijymalli ja valmistetaan se ompelemalla pohjakankaalle. Näin voit valita ryijyyn juuri omaan sisustukseesi sopivat värit, muodon ja koon. Mitään ennakkotietoja tai -taitoja et tarvitse. Lisätiedot ja ilmoittautuminen kurssille löytyvät Ilmonetista tunnuksella E180988. Ilmoittautuminen 23.2.2018 mennessä.

Espoon keskuksen, Leppävaaran ja Tapiolan kudonta-asemilla voi kutoa kangaspuilla erilaisten mattojen, huopien ja muiden sisustuskankaiden lisäksi myös ryijyjä. Kutomaan pääset varaamalla kudontavuoron suoraan kudonnanopettajalta, ja kutomiseen saat tarvitsemasi opastuksen.

Mikäli et halua ryijyysi kuvioita, vaan haluat toteuttaa sen vain värillisenä nukkapintana, kutominen solmuttomana ryijynä on nopeaa. Leppävaaran kudonta-asemalla järjestetään yhden illan mittainen Solmuton ryijy, esittelykerta 8.3.2018, opettajana Jaana Saha. Ilmonet tunnus E180799. Esittelykerralla näet, miten solmuttoman ryijyn kutominen tapahtuu ja mitä materiaaleja siinä voi käyttää.

Tässä muutama esimerkki värillisistä nukkapinnoista, jotka on tehty solmuton ryijy tekniikalla.

 

Ohessa syksyn 2017 Raija Rastaan  ryijykurssin tunnelmia ja kuvia:

”Suunnittelin kaksi ryijytyynyä, joiden aiheena on meri. Toisen sain valmiiksi kurssin aikana ja  joululahjaksi valmistin äidilleni kurssin jälkeen vielä seinäryijyn. Kokeilin ryijyn ompelua syksyn alussa Omniassa Espoo-päivänä ja se tuntui oikein kivalta.” (Hanna)

”Halusin tehdä raikkaanvärisen ryijyn itselleni. Aiheen sain Costa Ricassa elävän mustakurkku- linnun värityksestä ja pyrstösulista. Pyrin abstraktiin väri-iloitteluun ja lankojen valinta olikin ihanan kutkuttavaa. Raija erinomainen värisilmä auttoi lankojen valinnassa ja erityisesti mieleen jäi valon vaikutuksen saaminen ryijyyn. Raija opetus oli selkeää ja inspiroivaa. Kurssilla oli mukavan leppoisa tunnelma ja tekemisen synnyttämään flow-tilaan sujahti nopeasti.” (Laura)

”Äitini oli tehnyt ryijyjä ja kun löysin taideryijykurssin päätin, että minäkin haluan tehdä ryijyn. Suunnittelin kolmeosaisen ryijyn kotini seinälle. Olen tykännyt kovasti ja myös kotona on ollut kiva ommella ryijyä tv:tä katsellessa.” (Maarit)

”Mummo aina esitteli minulle ylpeydellä iso-isoäidin1930-luvun ryijyä. Olin jo pidempään haaveillut ryijystä ja päätin, että minäkin haluan oppia tämän perinteisen tekniikan Suomen 100 v juhlavuotena! Löysin kurssin netin blogista. Tämä on minun ensimmäinen käsityökurssini.” (Saila)

”Ystäväni Saila kertoi minulle kurssista. Meillä Pakistanissa ei ollut koulussa käsitöitä. Pakistanissa käsityötä ei pidetä harrastuksena vaan työnä. Olen asunut seitsemän vuotta Suomessa. Ryijyä on ollut kivaa tehdä, samalla stressi menee pois.”(Kaneez)

”Opiskelen tekstiiliartesaaniksi ja katselin erilaisia kursseja – löysin ryijykurssin! Pidän ryijyn suunnittelusta ja ompelusta, vaikka tekeminen on melko hidasta. Sain ryijyni silti nopeasti valmiiksi ja aloitin kurssin aikana jo kahden uuden ryijyn suunnittelun.” (Zoe)

”Pidän kursseista, jotka alkavat viikonloppuina, silloin pääsee hyvin alkuun. Tekeminen on ollut tosi kivaa ja tekniikan oppii helposti. Malli voi olla melko yksinkertainen ja voi leikkiä väreillä.” (Satu)

”Sain idean ryijyyni valokuvasta, jonka olen ottanut kesämökin rannalla Pyhäjoella. Olen yllättynyt kuinka jännittävää on ollut leikkiä syksyn väreillä ja saada ne toistumaan ryijyssä. Mukavaa on ollut jutella ja tehdä ryhmässä, samalla näkee monenlaisten ryijyjen syntymistä ja oma motivaatiokin saada valmista on korkeampi kuin jos vain yksin kotona tekisi. Kivaa on ollut!” (Aulikki)

”Olin jo pidempään haaveillut ryijystä. Oli mielenkiintoista tulla suunnittelemaan ja tekemään oma ryijy kurssille. On tosi inspiroivaa kun näkee kaikkien muidenkin ryijyjä.”( Heidi)

”Haluan joka vuosi kokeilla jotain uutta ja ryijyä en ollut aikaisemmin ommellut. Olen käyttänyt ryijyssäni erimittaisia nukkapintoja ja paljon omia lankojani. Keltainen on lempivärini. Ryijyn tekeminen on ollut kivaa!”  (Marika)

Väriterapiaa!

kurssilaisia-1
Kun itse tekee, saa ryijyynsä taatusti sellaiset värit kuin haluaa.

Syksyisenä torstai-iltana Tapiolassa työväenopiston uusissa tiloissa Itätuulentie ykkösessä aloitellaan ryijyjen ompelua. Pöydillä on lankoja ja nukitusmalleja: muistan omalta ryijykurssiltani silmiä hivelevät lankayhdistelmät ja nukkakokeilujen tekemisen. Silkkaa väriterapiaa.

lankakollaasi
Värikylläistä lankakokoelmaa kelpaa katsella vaikka ihan vain huvikseenkin.

Samanlaisissa mietteissä ovat kurssilaisetkin.

”Väriterapiaa, sitä tämä on.” ”Ja tosi rentouttavaa.” ”Hyvää ajanvietettä ilman somea!” ”Tämä on myös tosi koukuttavaa, ei malttaisi millään lopettaa.”

Koukkuun jäämisen huomaa, sillä moni on ehtinyt ommella ryijyä jo pitkän pätkän, vaikka tekstiilitaiteilija Raija Rastaan vetämä Taideryijy-kurssi on vasta alkumetreillä. Raija on suunnitellut ryijyjä ja paljon muutakin tekstiilitaiteen saralla. Ryijykurssejakin hän on pitänyt monet kerrat.

”Ryijy on minulle henkilökohtaisesti tärkeä tekstiili. Ja kursseilla on aina ihana nähdä, miten kurssilaiset suunnittelevat omina mallejaan.”

Monenlaista on tekeillä ja moni on miettinyt ryijylleen jo paikan ja suunnitellut värit oman kotinsa värien mukaan.

ryijy-3ryijy-1ryijy-2 ryijy-4

Yksi kurssilaisista tekee ryijyä keinutuolinpeitoksi, toinen pienelle pojalleen.

”Poika saa ottaa sen sitten mukaansa, kun joskus muuttaa kotoa.”

Kurssin naiset tuumivat myös, että on hienoa olla lenkkinä sukupolvien ketjussa ja osata tehdä jotain, mitä varhempien sukupolvienkin naiset ovat osanneet. Perinnekäsitöiden taitoa ei haluta pysäyttää oman sukupolven kohdalle.

”Ryijy on sisustustekstiilinä tosi kiinnostava, ja käyttöön omaani teen.”

Muut nyökyttelevät: eipä kannata paljon työtä vaativaa ryijyä tehdä kaappiin makailemaan.

raija-kampaa
Nukkia kannattaa välillä aina myös kammata.

 

kurssilainen-2
Tätä ryijyä tehdään spontaanilla tyylillä ilman tarkkaa suunnitelmaa.
kurssilainen-1
Kauniin kuulas ryijy on lahja omalle lapselle.

Ryijylangoissa riittää värejä. Se onkin Raijan mielestä yksi ryijyn parhaita puolia.

raija-2

”Jo lankojen värikirjo on laaja ja lisäksi voi käyttää pellava-aivinaa ja myös efektilankoja.”

Raija huomauttaa, että ryijyssä pitää olla valoa.

”Kun suunnittelee ryijyä ja valitsee värejä, kannattaa valita vähän vaaleampia värisävyjä kuin ehkä on alkuun ajatellut, sillä ryijyssä värit näyttävät tummemmilta – nukkakokeiluja tehdessään huomaa värien vaikutuksen toisiinsa.”

nukkakollaasi
Jo pienekin nukkapintaa antaa jos osviittaa, miten värit vaikuttavat toisiinsa.

Taideryijy kuulostaa hienolta ja vaativalta, mutta Raija vakuuttaa, että mitään ennakkotaitoja ei tarvita.

”Täällä opetetaan kaikki tarvittava ja yhdessä tilataan materiaalitkin, joten niitäkään ei tarvitse olla valmiina.”

Lähtöä tehdessäni yksi kurssilaisista nykäisee hihasta ja haluaa vielä kertoa, että kyllä tällaisella kurssilla suurin anti on opettaja, joka saa kurssilaisten luovuuden virtaamaan.

”Ja Raija on juuri sellainen opettaja!”

Melkoisen hyvä todistus opettajalle:-)

nukutusmalli2 nukitusmalli4 nukitusmalli3 nukitusmalli1