Nyplätyt koivunlehdet

Pitsinnypläystä harrastetaan kaikkialla maapallolla. Tänä vuonna oli tarkoitus olla kansainvälisen järjestön OIDFA:n 19 kongressi Tartossa 31.7-2.8.2020. OIDFA on nyplätyn ja ommellun pitsin maailman järjestö ja kongressit järjestetään joka toinen vuosi eri maissa.

Kongressiin osallistuvat maat laittavat esille omalle osastolleen jotakin maataan kuvaavaa nyplättyä pitsiä. Näin syntyi idea koivusta ja koivunlehdistä. Osastot myös kilpailevat keskenään yleisöäänistä. Voittaja julkaistaan viimeisenä kongressipäivänä.

Neljä nypläyksen opettajaa Pirjo Vänni, Nina Schwarz, Pirkko Koivula ja Arja Virtanen ideoivat malleja ja nyplääjiltä toivottiin töitä. Lehden max. koon tuli olla 9 cm tai pienempi. Lehtien väritys määritettiin syksyyn, kesään ja kevääseen. Jokainen suunnittelija antoi ehdotuksia langasta ja parien määrästä, kuitenkin melko vapaasti ideoiden. Töissä toteutui liina- puoli- ja kokolyönnit, letti useammalla parilla, parien lisääminen ja poistaminen ja langan koukkuaminen.

Osa Soukan ja Suviksen pitsinnypläysryhmäläisistä otti haasteen vastaan. Nypläyksessä hyvin tarkan ja täsmällisen mallin noudattaminen on perusasia, mutta osassa näissä esim. jokin ylimääräinen ”reikä” ei haitannut. Oli mukava havaita, mikä merkitys on langan vahvuudella ja materiaalilla valmiiseen työhön.

Valitettavasti ”Koronan” johdosta kongressi on jouduttu siirtämään vuodella eteenpäin. Joudumme odottelemaan valmista ”koivua” eli siis koko Suomen pitsinnyplääjien yhteistä näkemystä nyplätyistä koivunlehdistä.

Kirjoittaja: pitsinnypläyksen opettaja Kerttu Järveläinen.

Kerran viel’ – joululahjavalvojaiset

Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisissa 8.12. Itätuulentiellä Tapiolassa oli väkeä mukavasti jo alusta asti iltaviideltä. Sain käteeni kartan ja aloin suunnistaa kamera kourassa eri tapahtumapisteisiin. Heti alkumetreillä alkoi vähän harmittaa raportointitehtävä: olisi ollut hauska tehdä vaikka mitä, mutta eihän seuraaviin joululahjavalvojaisiin ole kuin vajaa vuosi…

Kudonta-asemalla pääsi punomaan avaimenperiä matonkuteesta. Solmuharjoittelu ei ole koskaan turhaa!

avaimenperat

 

Yhdellä käytävällä oli selvä vinkki: puisia osia oli ripoteltu reitiksi luokkaan, jossa tehtiin jakkaroita. Nikkariverstaan Jaana Sallinen opasti tulevia nikkareita jakkarahommissa.

jakkara

Kangashommia kaipaaville oli tarjolla painotöitä. Sapluunalla työ sujuu sutjakasti ja saa nopeasti näyttävää aikaan.

kankaan-painamista

 

Korttipajassa oli tarjolla niin materiaaleja kuin houkuttelevia mallejakin. Poimin tarjonnasta esimerkiksi kaksi kaunotarta.

korttimalleja

 

Ja koristeita! Niitähän on aina hauska tehdä. Ja jos on uusia malleja, aina parempi. Ritva Kurittu-Kalaja oli opastamassa tähtien tekoa.

tahtipaja

Tähtimalli olikin näppärän näköinen:

 

tahti

 

Eikä possukaan näyttänyt hullummalta:

 

possut

 

Paperinaru ja rosee-kehikko on hyvä pari, jolla syntyy kaunista jälkeä. Näpertämistä se kuitenkin vaatii, joten ei sovi kovin hätäisille.

 

roseekukkaa

Kulkeuduin kameroineni luokkaan, jossa olivat pitsinnyplääjät ja kirjansitojat. Nypläämistä olisi päässyt kokeilemaan vaikka lyöntiharjoituksen avulla. Joskus kyllä vielä kokeilen…

 

nyplaysta

 

Olen huvittavankin kiinnostunut kaikista pienistä ja kätevistä työkaluista. Näin Espoon kirjansitojien Seppo Seppälän käyttelevän jotain vempainta, jota oli minulle outo. Se oli japanilainen punsseli. Kotiin tultuani oli ihan pakko tutkia asiaa tarkemmin;-)

seppo-seppala

Siinä pieni kuvallinen katsaus joululahjavalvojaisten kädentaito-teemasta. Mutta koska ihan kohta on joulu, täytyy tähän viimeiseen päivitykseen toki lisätä pieni bonus, joka on tietenkin – kirja!

Ryijyn tekijät ovat jo ehkä lisänneet mahdolliselle joululahjalistalleen Ulla Karsikkaan kirjan Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Jos kirja ei ole vielä tuttu, käykääpä tutustumassa kirjakaupassa tai kirjastossa (jos se sattuu olemaan hyllyssä…) Siinä on sivukaupalla tietoa ja vinkkejä joka vaiheesta.

 

ryijykirja

 

Hyvää joulua ja onnellista satavuotiaan Suomen ja kuusikymppisen opiston juhlavuotta!

t.

Merja