Kädentaitokurssien opettajat tapaavat olla sangen monitaitoista joukkoa. Kirjoitetaan kirjoja, pidetään näyttelyitä, tehdään tutkimustyötä… Ja tietysti kurssitetaan myös itseä ja ollaan valppaana seuraamassa, mitä uutta (tai uudestaan pinnalle noussutta vanhaa) on ilmassa.
Otetaan vaikka esimerkiksi Meskasen Ulla, joka vetää nyt syksyllä Espoon työväenopistossa tilkkutyökurssia. Ulla kertoo opettaneensa ympäri ämpäri Suomea, opiskelleensa aina lisää ja tehneensä opiskeluihin liittyen erinäisiä opinnäytetöitä. Silkkimaalausbuumin aikaan Ulla teki aiheesta myös pienen kirjan, Ullan silkkimaalausoppaan. Kaupasta sitä ei enää saa, mutta hyvällä tuurilla sen voi kirjastojen lisäksi löytää esimerkiksi nettiantikvariaatista. (Jos innostuit kovasti, minun täytyy tunnustaa, että niitä on nyt liikkeellä yksi vähemmän – tilasin kirjasen itselleni…)
Eksoottisimmasta päästä julkaisuja on varmaankin Marko Saarnion tansanialaisen kääntäjän kanssa yhteistyössä tehty swahilinkielinen kudonnan kirja. Tästä on vaikea pistää paremmaksi.
Kurkistus omaan kirjahyllyyn (tunnustan olevani parantumaton kädentaitokirjahamsteri) paljastaa, että melko moni tuttu opettajakin on tullut lisänneeksi niteitä kässäkirjastooni.
Aika muhkea pino, sanon minä.
Katriina Leppäsen Virkattua-kirjassa on upeat kuvat. Siksipä kirjaa on mukava selailla, vaikkei olisi juuri suunnittelemassa virkkuutyötä. Jos kirjan haluaa omakseen, joutuu luultavasti olemaan tarkkana ja kärkkymään nettiantikvariaateissa, jos Virkattua sattuisi kohdalle.
Kuppi kuumaa lämmittää kolealla säällä – ja hauska pannunalunen piristää.
Olen edelleen kömpelö lautanauhojen kanssa, ja siksipä pidänkin visusti tallessa Maikki Kariston kirjaa Lautanauhat ja Maikin Mervi Pasasen kanssa tekemää Omenaisia ja revonneniä. Lautanauhat-kirja on luultavasti jokaisen lautanauhafriikin hyllyssä. Jos ei ole, niin sen hankkiminen voi ainakin tällä hetkellä olla ylen vaikeaa.
Lautanauhoissa riittää kokeiltavaa ja opeteltavaa, siksi ne niin kiinnostavia ovatkin.
Suvelan kudonta-asemaa luotsaavan Ritva Kurittu-Kalajan nimi putkahtaa usein esiin lehtien kudontaohjeiden tekijän kohdalta. Ja löytyy Ritvan nimi kirjan kannestakin: hän on tehnyt Annukka Mikkolan ja Tea Rahkamaan kanssa kirjan Mattoja monin tavoin. Kirja ilmestyi vuosi sitten, joten sitä saa vielä ihan kirjakaupoistakin.
Myös Tapiolan kudonta-asemalta löytyy kässäkirjan tekijä: Marjukka Vuorisalo julkaisi Mila Duktigin kanssa pari vuotta sitten kirjan Synkät kuteet. Musta neulekirja. Siis nimensä mukaisesti neulekirja hänelle, joka ei viihdy kirkkaissa väreissä ja ohittaa pastellit kaukaa. Tutustu ihmeessä, jos et ole sitä jo tehnyt.
Mustaa monella tavalla: Notre Dame -laukku Synkät kuteet -kirjasta ja Ketju-matto Mattoja monin tavoin -kirjasta.Puuta ja villaa – Jaana Sallisen ja Leena Loukojärven töitä oli esillä näyttelyssä kesällä 2015.
Myös näyttelypuolella putkahtelee tuttuja nimiä esiin. Raija Rastas, väritaituri, on esimerkiksi pitänyt monta näyttelyä ja toissa kesänä Lasipalatsin näyttelytilassa pääsi tutustumaan mm. Leena Loukojärven ja Jaana Sallisen töihin.
Nyt sitten odotellaan uusia näyttelyitä. Jos sellainen on menossa tai pian tulossa, ilmoita ihmeessä asiasta bloginpitäjälle.
Tässä olikin tämänviikkoinen pikku katsaus. Ensi viikolla taas uudet kujeet.
****
Vielä tärkeä tiedotus: älkää unohtako tämänsyksyistä Helsingin suomenkielisen työväenopiston ja Tekstiilikulttuuriseuran järjestämää luentosarjaa Hyvinvointia käsitöistä. Tilaisuudet pidetään Helsingissä, mutta kaikkia luentoja voi seurata etänä Espoon työväenopistossa (Kuunkehrä 2 B, II krs, Meteori-luokka).
Ohjelma
3.11. Taiteen ja käsityön voima
Luentosarjan avaus, Marika Sarha
klo 16.45–17.30 kuvataiteilija Timo Tähkänen
klo 17.30–18.15 taiteilija Maiju Ahlgrén
10.11. Käsityö ja henkinen hyvinvointi
klo 16.45–17.30 kirjailija Laura Honkasalo
klo 17.30–18.15 dosentti, yliopistolehtori Sirpa Kokko/Handmade Wellbeing -hanke
17.11. Hyvää tekevä käsityö
klo 16.45–17.30 muotoilijat/yrittäjät Mari Martikainen ja Minna Impiö / Mifuko Oy
klo 17.30–18.15 professori Erja Syrjäläinen/ Helsingin yliopisto
Luentosarjan päätössanat, käsityön johtava opettaja Inga Pihlhjerta
Tervetuloa tutustumaan Espoon työväenopiston kädentaitojen kursseihin!
Poden jatkuvaa käsityöaddiktiota, josta en edes aio päästä eroon. Vankasti keski-ikäisenä uskalsin vihdoin uhmata alakoulun opettajan arviota (”mikset sinä osaa mitään, vaikka äitisi on niin taitava”) ja menin ensimmäiselle käsityökurssille Espoon työväenopistoon. Siltä tieltä ei ollut enää paluuta. Takana on nyt melkoinen määrä erilaisia kursseja, Käsityön taiteen kuuden vuoden opinnot lisättynä mestarikurssilla ja opintovapaalla suoritettu tekstiiliartesaanin koulutus.
Edelleen selaan joka lukukauden alussa opinto-oppaan ja ruksin sieltä kiinnostavia kursseja, joita on niin paljon, etten koskaan voi ilmoittautua kaikille. Onneksi tätä ongelmaa helpottaa nyt Puolaten ja höyläten, uusi kädentaitojen tiimin blogi, johon kirjoitan pitkin syksyä. Välillä tänne kirjoittelee muitakin kädentaitoihin hurahtaneita. Pysy linjoilla!
*****
Ja sitten asiaan eli uusiin kursseihin, joita on todella paljon – siksi jaan uudet kurssit kahteen päivitykseen. (Kurssin nimestä pääsee suoraan Ilmonetiin katsomaan kurssitietoja ja ilmoittautumaan.)
Kukapa ei haluaisi vähän uusia garderobiaan näin syksyn alussa. Jos ohuet ja liukkaat kankaat hirvittävät, on keittovilla huoleton materiaali kokeilla ompelua, sillä se on neulosta, joka on kutistettu kuumassa vedessä, joten se ei rispaannu. Sitä paitsi villa nyt vain on mainio materiaali näillä leveysasteilla.
”Keittovillaa voidaan ommella koneella ja koristella halutessa eri tavoin esim. neulahuovuttamalla tai käsin ommellen. Aloittelijatkin voivat mainiosti tulla mukaan tutustumaan keittovillaan”, kertoo kurssin opettaja Arja Tjäru.
Keittovillasta voi tehdä itselleen vaikka mukavan syystakin. Kuva: Arja Tjäru
Jos haluaa jo ennen kurssia hankkia materiaalia, keittovillaa voi tilata netin kautta, googlettamalla löytyy osoitteita. Myös Helsingin keskustan Eurokankaassa on ollut keittovillaa.
Muistot ovat aarteita, joita kukaan ei voi viedä meiltä pois. Ja vaikka huusholliaan raivaisi miten ponnekkaasti tahansa, on monelle meistä tärkeää säilyttää esineitä, jotka tuovat mieleen muistamisen arvoisia hetkiä.
Muistojeni kirja on kurssi, jolla tehdään oma muistojen laatikko, jonka sisälle toteutetaan eri tekstiilitekniikoilla muistojen kirja. Laatikkoon kerätään pieniä muistoesineitä ja valokuvia ja kirjaan kirjoitetaan näihin muistoesineisiin liittyviä tarinoita.
Minun rasiassani saattaisi hyvinkin olla vaikka lasten ultraäänikuvat, muistovärssykirja, oma letti ja kukkakoriste hääkampauksesta. Kuva: Merja Räty
Mukaan tarvitaan alkuun vain ne omat muistot, ei muuta.
”Kurssilla ei tarvitse osata mitään etukäteen, kaikki oppi tulee kurssilla.
Osallistua voi kuka tahansa, joka pääsee päiväaikaan kurssille”, rohkaisee tekstiilitaiteilija Raija Rastas, joka on kurssin vetäjä.
Kun menneinä vuosina opettaja jakeli spriiltä tuoksahtavia kopioliuskoja, harva varmaan arvasi, että joskus pääsisi käyttämään konetta, joka tulostaa kolmiulotteisia esineitä.
Cristian Hallivuoren kurssilla pääsee tutustumaan tähän kiinnostavaan 3D-tulostukseen. Kurssilla opetellaan CubePro Trio -tulostimen käyttöä ja harjoitustyönä voi suunnitella korun, jonka voi tulostuttaa erillisellä palveluntarjoajalla.
”Kurssi soveltuu kaikille, jotka ovat kiinnostuneet 3D-tulostuksen tuomista mahdollisuuksista. On hyvä että kurssille osallistujat ovat tottuneet käyttämään tietokoneohjelmia koska kurssin aikana opettelemme yhden mallinnusohjelman perusteita”, kertoo Cristian.
Korut on tulostettu Shapeways-palvelussa. Kuva: Cristian Hallivuori
Haluaisitko pukeutua Jane Austenin sankaritarten tapaan vai kiinnostaako enemmän japanilaisten mangojen maailma?
Tänä syksynä on mahdollisuus muuntautua melkein miksi vain mieli halajaa, sillä syyskuun alussa alkaa kurssi Pukutaide ja valokuvaus.
Kurssilla yhdistyvät ompelu ja valokuvaus, ja pukutaide- ja valokuvausopiskelijat työskentelevät pareina: pukutaideopiskelijat suunnittelevat ja valmistavat asukokonaisuuden ja miettivät yhdessä valokuvaajaopiskelijoiden kanssa, millainen kuvasta tulisi. Kokonaisuuden täydentävät vielä meikki ja kampaus, joista vastaavat maskeerausopiskelijat.
Vaikuttaa vaativalta, mutta kurssin vetäjä Sirkku Angeria vakuuttaa, että mestariompelija ei tarvitse olla.
”Kurssille tullessa ei tarvitse olla pukuompelija, vaan voi olla aloittelijakin. Meille on varattu hyvin aikaa vaatteen valmistamiseen ja ompelemiseen ennen varsinaisen kuvan ottamista. Tärkeintä on, että on halu ja kiinnostus vaatteen valmistamiseen ja ompelemiseen. Plussaa on, jos on joskus käyttänyt ompelukonetta ja on jo jollain lailla tuttu tämän välineen kanssa. Kurssilla käymme yhdessä läpi mm. mittojen ottoa, kaavojen piirtämistä ja muokkaamista, vaatteen sovittamista, kankaan esivalmistelua ja leikkaamista. Vaatteen voi myös tuunata eli muokata olemassa olevasta, vanhasta vaatteesta tai kankaasta.”
Nyt sitten vain mietintämyssy päähän! Ensimmäisellä kerralla on tarkoitus tutustua ja ryhmäytyä mutta on hyvä, jos mielessä on jo tuolloin jokin idea, jota voi lähteä kehittelemään.
Puun tuntu sormenpäissä on jotain erityistä ja taidolla tehty puuesine on myös ilo silmälle.
Intarsiasta innostuneet suuntaavatkin heti syyskuun alussa Intarsia eli kuvioviilutus -kurssille. Jussi Nuutin kurssilla valmistetaan veitsitekniikalla puuviiluista sommittelemalla ja leikkaamalla vaikkapa hiirimatto tai tarjottimen pohja. Aikaisempaa puutyökokemusta tällä kurssilla ei tarvita. Katso Jussi Nuutin töitä sivuilta jussinruusupuu.com.
Jokainen, joka on ommellut itselleen vaatteita ja koettanut selviytyä sovituksesta omin neuvoin ilman auttavia käsiä, tietää, että homma ei ole helpoimmasta päästä.
Sovitusnukesta on apua ja mikä parasta – sen voi tehdä itse omien mittojen mukaan.
”Oman vartalon mallisen sovitusnuken valmistaminen itse ei ole kovin vaikeaa eikä myöskään kallista. Nuken runko valmistetaan teippaamalla vartalon päälle, jolloin muodot pysyvät oikean mallisina. Teippausvaiheessa tarvitaan työparia, mutta muut työvaiheet voidaan tehdä itsenäisesti”, kertoo Kaisa Vilhunen.
Nukke helpottaa huomattavasti monia työvaiheita ja säästä hieltä, kyyneliltä ja nuppineulojen pistoksilta.
”Selän kaaren muotoilu ja korjaus nuken päälle ei vaadi yhtä suurta notkeutta kuin nuppineulojen kiinnittäminen omaan selkämykseen.”
Viikonloppukurssin infokerralla käydään läpi kaikki tarvittavat työvälineet ja –materiaalit.
Omille mitoille tehty sovitusnukke on ompelijan oiva apuri. Kuvat: Kaisa Vilhunen
Jos perinteiset nauhatekniikat kiinnostavat, valintasi on Maikki KaristonVironvyö-kurssi, jolla kudotaan nauhaa papelon ja irtoniisien avulla. Kuvasta selviää, minkälaisesta kudonnasta on kyse.
Monet muistavat Maikin Tapiolan kudonta-asemalta tai Lautanauhat-kirjasta. Minun käsityöhistoriassani Maikilla on erityisasema, sillä hän oli tekstiiliartesaaniopintojeni aikana ensimmäisen harjoitteluni loppumattoman kärsivällinen ohjaaja. Siksi uskon vakaasti, että ei ole olemassa mitään kudontaan liittyvää ongelmaa, jota Maikki ei voisi ratkaista. Kurssille voi siis mennä rauhallisin mielin, vaikka ei tietäisi minkäänlaisesta kudonnasta mitään.
Irtoniisillä kutominen on pirtanauhaa vanhempi tekniikka.
Pitsit ovat kertakaikkisen kiehtovia, ei sille mitään voi. Maija Vaara vetää kurssin Pitsitekniikat tutuiksi, jolla pääsee tutustumaan nyplättyyn, käpyiltyyn ja ommeltuun pitsiin. Jos pitsi-innostus iskee oikein kunnolla, voi tekemistä jatkaa myöhemmin syksyllä Oma pitsiprojekti -kurssilla.
Kuvassa ommeltu pitsi, nyplätty pitsi ja käpyilty pitsi. Kuva: Maija Vaara
”Kurssilla kokeillaan sen verran, että kurssin jälkeen kurssilaisilla on joku käsitys jokaisesta tekniikasta ja se on hyvä paikka kokeilla kiinnostaisiko joku tekniikka syvemmin. Jos joku tekniikka on jo tuttu, voi kurssilainen keskittyä enemmän kahteen muuhun, joten kurssille voi silti osallistua”, lupaa Maija.
Kuluneet t-paidat kiertoon -kurssilla annetaan vanhoille t-paidoille uusi elämä leikkelemällä, kirjomalla ja painamalla.
Kirjomalla ja painamalla saa vanhakin t-paita uutta ilmettä. Kuva: Tupu Mentu
”Kurssi soveltuu ihan vasta-alkajille tai pitkään käsitöitä harrastaneelle; oman näkökulman voi valita osaamisensa mukaan, koska sovellutus on hyvin monipuolinen. Kirjonta tehdään käsin ja pääosin käyttäen etupistoa. Kirjontaa voi olla paljon tai niukasti, työn ja suunnitelman mukaan. Kirjonnalla korostetaan painettua kuviota ja kiinnitetään trikookerrokset toisiinsa. Jos työhönsä suunnittelee paljon kirjontaa, niin se jatkuu sitten viikonloppukurssin jälkeen omallakin ajalla:).”
Ensi viikolla lisää uusi päivitys uusista kursseista!
