Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisissa 8.12. Itätuulentiellä Tapiolassa oli väkeä mukavasti jo alusta asti iltaviideltä. Sain käteeni kartan ja aloin suunnistaa kamera kourassa eri tapahtumapisteisiin. Heti alkumetreillä alkoi vähän harmittaa raportointitehtävä: olisi ollut hauska tehdä vaikka mitä, mutta eihän seuraaviin joululahjavalvojaisiin ole kuin vajaa vuosi…
Kudonta-asemalla pääsi punomaan avaimenperiä matonkuteesta. Solmuharjoittelu ei ole koskaan turhaa!
Yhdellä käytävällä oli selvä vinkki: puisia osia oli ripoteltu reitiksi luokkaan, jossa tehtiin jakkaroita. Nikkariverstaan Jaana Sallinen opasti tulevia nikkareita jakkarahommissa.
Kangashommia kaipaaville oli tarjolla painotöitä. Sapluunalla työ sujuu sutjakasti ja saa nopeasti näyttävää aikaan.
Korttipajassa oli tarjolla niin materiaaleja kuin houkuttelevia mallejakin. Poimin tarjonnasta esimerkiksi kaksi kaunotarta.
Ja koristeita! Niitähän on aina hauska tehdä. Ja jos on uusia malleja, aina parempi. Ritva Kurittu-Kalaja oli opastamassa tähtien tekoa.
Tähtimalli olikin näppärän näköinen:
Eikä possukaan näyttänyt hullummalta:
Paperinaru ja rosee-kehikko on hyvä pari, jolla syntyy kaunista jälkeä. Näpertämistä se kuitenkin vaatii, joten ei sovi kovin hätäisille.
Kulkeuduin kameroineni luokkaan, jossa olivat pitsinnyplääjät ja kirjansitojat. Nypläämistä olisi päässyt kokeilemaan vaikka lyöntiharjoituksen avulla. Joskus kyllä vielä kokeilen…
Olen huvittavankin kiinnostunut kaikista pienistä ja kätevistä työkaluista. Näin Espoon kirjansitojien Seppo Seppälän käyttelevän jotain vempainta, jota oli minulle outo. Se oli japanilainen punsseli. Kotiin tultuani oli ihan pakko tutkia asiaa tarkemmin;-)
Siinä pieni kuvallinen katsaus joululahjavalvojaisten kädentaito-teemasta. Mutta koska ihan kohta on joulu, täytyy tähän viimeiseen päivitykseen toki lisätä pieni bonus, joka on tietenkin – kirja!
Ryijyn tekijät ovat jo ehkä lisänneet mahdolliselle joululahjalistalleen Ulla Karsikkaan kirjan Ryijyn taikaa. Opas ryijyn suunnitteluun ja valmistukseen. Jos kirja ei ole vielä tuttu, käykääpä tutustumassa kirjakaupassa tai kirjastossa (jos se sattuu olemaan hyllyssä…) Siinä on sivukaupalla tietoa ja vinkkejä joka vaiheesta.
Hyvää joulua ja onnellista satavuotiaan Suomen ja kuusikymppisen opiston juhlavuotta!
Tänä vuonna Espoon työväenopiston joululahjavalvojaiset ovat Tapiolassa Itätuulentie ykkösessä kello 17 – 20. Jos et ole vielä käynyt tutustumassa työväenopiston uuteen toimitilaan, nyt on hyvä tilaisuus.
Ohessa pari kuvakoostetta viime vuoden tapahtumasta:
Korttipajassa syntyi viime jouluna arvatenkin monen monta korttia. Kuva: Espoon työväenopisto.
Joulukorttien viimeinen postitus on parin viikon päässä, joten Espoon työväenopiston joululahjavalvojaisten korttipajassa ehtii vielä tehdä kortteja postin vietäväksi.
Tarjolla on myös raapekartonikipaja, fantasiamaalaus-yhteismaalaus ja koristepaja. Nikkariverstaan pajassa tehdään koottava puujakkara.
Pitsinnypläystä, tiernapoikia, nikkarointia… Kuva: Espoon työväenopisto.
Muutakin tekemistä on tarjolla: joululahjavalvojaisissa on kangaspuupaja, mehiläisvahakynttiläpaja ja joululiinojakin painetaan. Lisäksi mukana ovat Espoon kirjansitojat ry:n jäseniä ja Espoon pitsinnypläys ry:n jäseniä esittelemässä kirjansidontaa ja pitsinnypläystä.
Ja toki mukana ovat Tiernapojat ja muutakin musiikkia kuullaan. Joululahjavalvojaisissa voi myös nykäistä opettajia hihasta ja kysellä tarkempia tietoja tulevan kurssilukukauden tarjonnasta.
Joululahjavalvojaiset on tarkoitettu koko perheen iloksi. Joissakin pajoissa on 1 – 5 euron materiaalimaksu, joten varaa kolikoita mukaan.
Kun vuoden vaihtuminen lähenee, tihenee tämänkin blogin tahti. Nyt heti perään toinen pikainen katsaus uusiin ja vähän muihinkin kursseihin.
Ompelukursseista monet ovat sellaisia, että niille pitää ihan jonottaa. Onneksi on myös uusia kursseja: kun olet nopea, varmistat paikkasi. Tosin jonoonkin kannattaa aina ilmoittautua, sillä tilanteet kursseille ilmoittautuneiden määrissä elävät koko ajan.
Yhdistämällä vanhaa voi saada aikaan ihan uutta. Kuvat Arja Tjäru.
Materiaalimiksaus ja Vanhojen kodintekstiilien uudelleen käyttö on kumpikin tätä päivää – yhdistetään eri materiaaleja, vanhaa ja uutta ja luodaan jotain ihan omaa ja yksilöllistä. Monessa vanhassa vaatteessa tai kodintekstiilissä on yleensä jotain, minkä voi vielä käyttää. Ja Hameita omilla mitoilla – no, mitä voi muuta sanoa kuin että omilla mitoilla tehty on sopiva!
Usein omastakin kaapista löytyy sopivaa materiaalia miksaukseen ja kierrätykseen.
Jos olet miettinyt, miten oikein kierrätysmateriaaleja voisi käyttää, on Upcyclingdesign sinun kurssisi. Isabella Haasin kurssilla opit perusasiat kierrätysdesignista. Aiempaa kokemustakaan ei tarvita.
Oletko niitä, joilla toinen sukka tahtoo jäädä tekemättä? Mikäli olet, kannattaa ilmoittautua Seija-Sisko Mustosen kurssille Kaksi sukkaa yhtä aikaa. Kurssi on tammi-helmikuussa, joten talvikylmille ehtii mainiosti tehdä sukkaparin. Seija-Siskon kurssirepertuaariin kuuluu myös Koukkuneulonta-kurssi. Jos olet ihmetellyt välinettä, jossa on samassa varressa virkkuukoukku ja neula, voit nyt opetella myös käyttämään sitä.
Kirjansidonta on mukavaa. Muistan vieläkin lämmöllä Synnöve Dickhoffin vetämää kurssia, jolla opin sitomaan muistikirjoja. Nyt kurssi on taas täällä, hienoa! Intensiivikurssi antaa eväät harrastaa kirjansidontaa kotikonstein.
Kevään ja kesän juhliin voisi ensi vuonna keksiä jotain ihan uutta. Voisi tehdä vaikka piñatan! Laura Hämärin kurssilla Piñata kaikkiin juhliin opit tekemään riemukkaan meksikolaisen koristeen.
Kuvia Sellon kirjaston vitriineistä, joissa oli maistiaisia kevään kursseista.
Hypätään vielä kevään muuhunkin tarjontaan. Kannattaa muistaa muun muassa Reaktiovärjäys I-II, Ihastuttava kolmiulotteinen huopapinta ja Tutustu kirjontaan. Värjättyjä kankaita voi käyttää esimerkiksi kevään ompelukursseilla ja huopaan voi yhdistää kirjontaa. Keväällä starttaa myös uudestaan Taideryijy-kurssi. Syksyn kurssista esimerkkinä yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa Kirsti Orantien kaunis vihreäsävyinen ryijy.
Nikkariverstaalla autetaan aloittelijakin alkuun nikkaroinnissa. Kudonta-asemilla on valittavana loimi jos toinenkin – esimerkiksi solmuton ryijy.
Älkää myöskään unohtako Nikkariverstasta ja kudonta-asemia. Vuoden vaihtuessa kudonta-asemien hinnasto muuttuu. Perusjuttu hinnoissa on se, että asiakas voi omalla osallistumisellaan vaikuttaa maksun suuruuteen. Monilla kutojillahan on taitoa ja osaamista jo ennestäänkin ja jos ei ole, on mahdollista osallistua kursseille ja kartuttaa osaamistaan. Näin kerrotaan opinto-oppaassa:
Yhden sukkulan kutojat ovat aloittelevia kutojia, jotka tarvitsevat paljon opettajan apua. Kahden sukkulan kutojat ovat käyneet Kudonnan perusteet -kurssin ja saaneet kutoja- kortin. He osaavat käyttää kangaspuita itsenäi- sesti ja tarvitsevat opettajan apua vain rajallisesti lähinnä työn aloituksessa ja materiaalien saami- sessa. Kutojat ottavat työnsä itse pois puista ja sitovat uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle.
Kolmen sukkulan kutojat ovat osaavat kutomisen perusasiat ja ovat käyneet myös Loimi puihin -kurssin, eli he ovat saaneet rakentaja- kortin. Edellisten lisäksi he osallistuvat kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen.
Hinnat ovat vielä harkinnassa, joten niistä saa tietoa tuonnempana. Seuratkaa myös kudonta-asemien facebook-sivuja.
Itsenäisyyspäivän aikaan juttua joululahjavalvojaisista:-)
Tekevällä riittää ideoita, näinhän se usein menee. Ritva Kurittu-Kalaja on ollut Keski-Espoon kudonta-asemalla opettajana kymmenen vuotta, eivätkä ideat ole loppuneet.
”Tässä oppii itsekin koko ajan. Tulee uusia asioita, joista innostuu. Se on työn voimakas suola”, sanoo Ritva.
”Esimerkiksi juuri hiljattain kokeiltiin maton kutomista viidellä sukkulalla, sillä tavalla maton reunaan saadaan kaunis punos.”
Ritva Kurittu-Kalaja kehittelee mielellään uusia mattomalleja.
Mattoloimia Suviksessa onkin aina tarjolla, samoin pellavaista kudottavaa.
”Kuuntelen asiakkaiden toiveita ja kirjaan niitä muistiin. Kun samasta ideasta on riittävän moni kiinnostunut, pannaan loimi puihin. Nyt esimerkiksi viritellään täkänäprojektia ja jotain suunnitellaan myös Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä.”
Joulun alla kutojia kiinnostavat erityisesti nopeasti kudottavat työt – itse tehdyssä lahjassa on aina oma hohtonsa.
Myös Suviksessa on nähty se, että kudonta on alkanut kiehtoa myös nuorempaa väkeä: perinteiset käsityötekniikat ovat nousussa, ja hyvä niin. Innostuneet kutojat myös seuraavat, mitä alalla tapahtuu ja tuovat uusia ideoita kudonta-asemalle.
Kutomalla saa aikaan vaikka mitä. Sidosmallien ja materiaalien kirjoa riittää.
Suviksen kutojille Ritva on tuttu, mutta tuttu hän on myös kirjansitojien piirissä.
”Ensimmäisessä työpaikassani Sisä-Savon kansalaisopistossa oli opettaja, joka oli perehtynyt kirjansidontaan. Menin kurssille – ja se oli menoa.”
Nälkä lisäopin saamiseen oli kova, ja kun muuttokuorma kulki kohti pääkaupunkiseutua, Ritva päätti hankkia parasta mahdollista opetusta.
”Menin kysymään taidekirjansitoja Juhani Roiniselta, ottaisiko hän minut oppiin. Hain apurahaa, kun hän otti minut oppilaaksi, ja se oppi, mitä häneltä sain, kantaa vieläkin.”
Kirjansidontaa Ritva on opettanut itsekin eri opistoissa pääkaupunkiseudulla. Espooseen muutettuaan hän löysi Espoon kirjansitojat ry:n.
”Menin kursseille petraamaan opittua – lasten vuoksi kirjojen sitomisessa oli ollut taukoa – ja sitä mittaa päädyin hallitukseen ja nyt olen puheenjohtajana.”
Kiinteäselkäinen punainen nahkakirja. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
Yhdistyksessä jaetaan ideoita toinen toiselle. Kun yksi löytää jotain kiinnostavaa, pannaan mallit jakoon.
”Seppo Seppälällä on energiaa penkoa erilaisia kirjansidontamalleja. Niitä sitten esitellään ja tehdään malleja puolin ja toisin. Se jos mikä on innostavaa yhteistyötä!”
Kudonta-ideat ja kirjansidontaideat kilpailevat välillä keskenään Ritvan mielessä: välillä on voitolla toinen ja välillä toinen.
”Eihän tällä alalla voi olla niin, että ideat jäisivät vain työpaikalle, kyllä niitä kehittelee kotonaankin.”
Kaksoiskoptisidos on vanha sidosmalli. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
Unelmista kyseltäessä Ritva tuumii, että hänellä ei ole oikeastaan mielessään mitään suuria unelmia, mutta että pieniä on ja paljon.
”Se on parasta elämää, kun on pieniä unelmia pitkin matkaa ja pystyy innostumaan uusista asioista ja onnistumisista – vaikka siitä, että saa tehdyksi onnistuneen kaksoiskoptisidoksen. Tai että innostuu yllättäen värttinällä kehräämisestä!”
Ritva oli ajatellut, että värttinällä kehrääminen on tuskallisen hidasta, kunnes hänelle näytettiin, miten homma toimii.
”Innostuin valtavasti. Nyt meillä on kotona sellainen yhteistyöprojekti, että poikani kehrää langat, minä kertaan ne ja neulon hänelle lapaset.”
Munankuorimosaiikilla koristeltu kirjan kansi. Kuva Ritva Kurittu-Kalaja.
Tässä toinen satsi uusia kursseja – huomenna 16.8. onkin jo aika ilmoittautua. Kannattaa olla nopea, jos mielessä on jokin tietty kurssi, jolle ehdottomasti haluaa päästä.
Voiko naisella olla liikaa laukkuja ja pussukoita? Tuskin:-)
Laukkuja ja vetoketjupussukoita tukiraudalla -kurssilla ommellaan lääkärinlaukun tapaan aukeavia vetoketjupussukoita ja laukkuja. Nyt kannattaa käydä tutkimassa oman kangasvaraston ihanuudet ja valita kauneimmat ja hauskimmat kankaat uusiin laukkuihin.
Kurssilla opitaan erikokoisten pussukoiden ompelu, vetoketjun kiinnitys ja metrivetoketjun käyttö.
Jos kesä onkin kulunut muissa puuhissa, syksyn ollessa ovella on mukava tarttua taas puikkohin ja aloittaa uusi neule. Tänä syksynä se voisi olla vaikka jotain kymmenen silmukkaa puikolla -tekniikalla.
”Kymmenen silmukkaa puikolla on tekniikka, jossa pärjää, kun oppii pari juttua: osittain neulomisen, jotta saadaan kulmat tehdyksi (tai pyöreässä versiossa laajennettua ympyrän kehää) ja ylivetokavennuksen, jolla uusi kierros aina kiinnitetään aiemmin neulottuun reunaan. Kumpikaan ei sinällään ole vaikeita, pitää vaan hahmottaa miten rakenne muodostuu. Kaikki kurssilaiseni ovat tähän mennessä oppineet”, kertoo Johanna Oksanen-Lyytikäinen.
Tekniikkaa tarjoaa mahdollisuuksia kaikentasoisille neulojille.
”Vähemmilläkin taidoilla ehdottomasti mukaan jos kiinnostaa. Itse olen hirmu kiintynyt tekniikkaan ja kehitellyt sitä vähän eteenpäinkin. Kokeneemmille neulojille tekniikka mahdollistaa myös variaatiomahdollisuuksia, kuviointitapoja palmikoista kirjoneuleeseen asti.”
Kun sitoo kirjansa itse, voi käyttää juuri sellaisia materiaaleja kuin haluaa. Kuva: Soili Kokkonen
Jos kaupasta ei löydy omaa silmää miellyttävää tyhjää kirjaa, on parasta sitoa omat kirjansa itse. Silloin voi valita juuri sellaisen kansimateriaalin kuin haluaa ja tehdä kirjasta muutenkin oman makunsa mukaisen.
Tämän syksyn uutuuksissa on mukana kiinnostava Historialliset kirjansidokset –kurssi. Tarjolla on sekä kovakantisia että pehmeäkantisia kirjamalleja.
”Koptisidos on egyptiläisten varhaiskristittyjen eli koptien kehittämä, n. 2000 vuotta vanha sidostyyppi. sidostyyppi. Sitä pidetään nykyaikaisen suorakaiteen mallisen sidotun kirjan alkumuotona. Sidoksesta on säilynyt useita erilaisia versioita”, kertoo kurssin opettaja Soili Kokkonen.
Pehmeäkantiset sidokset eivät yllä koptisidoksen ikään, mutta eivät nekään ihan eilispäivän keksintöjä ole.
”Pitkäpistosidos on peräisin 1400-luvulta, keskiaikainen pehmeäkantinen sidos, (limp bindings) jossa sivut ommellaan suoraan kiinni taipuisiin kansiin. Se on Ranskassa kehitetty pergamenttisidos, eräänlainen väliaikaissidos matkalla länsimaiseen kirjansidontaan. Juju piilee koristeellisessa ompelutavassa, josta on olemassa lukuisia muunnoksia.”
Vaikka kirppareilta löytää hyväkuntoisia lastenvaatteita, on mukava ommella myös itse, varsinkin kun tarjolla on nykyään paljon herkullisia kuoseja.
Lastenvaatteita lauantaina -kurssilla voi viimeistellä keskeneräistä tai ommella ihan uutta. Kurssilla on luvassa vinkkejä ja opastusta joutuisaan ompeluun. Ompeluluokassa on hyvät koneet ja saumurit, joten omaa konettakaan ei tarvita.
Katso Ilmonetista mukaan otettavat materiaalit ja tarvikkeet.
Jokainen käsillää tekijä tietää, että materiaalia tahtoo kertyä niin paljon kuin tila vain sallii, sillä koskaan ei tiedä, milloin mitäkin voi tarvita…
”Kurssilla opetellaan ajankohtaisella perinnetekniikalla valmistettava laukku tai kori. Materiaalina käytetään esim. kahvipusseja, käärepaperia, sanomalehteä, paperikasseja tms. sopivaa materiaalia. Kahvipusseja lukuun ottamatta paperimateriaalit pinnoitetaan ensin kontaktimuovilla, jolloin pinta on kestävämpää ja kosteudelta suojassa”, kertoo Seija-Sisko Mustonen.
Jotta pääsisi varsinaiseen punontaan käsiksi, tarvitaan alkuvalmisteluja.
”Punontaa varten materiaali leikataan tietyn kokoisiksi nauhoiksi, jotka taitellaan ja pujotetaan toisiinsa pykälämäiseksi ketjuksi. Ketjunauhat ommellaan toisiinsa ja näin saadaan halutun muotoinen tuote. Laukkuun voidaan kiinnittää vetoketju tai muu kiinnike ja kantohihna tai muut kädensijat mallin mukaisesti. Koriin voi tehdä kädensijat punomalla tai jättää ilman.”
Punomalla saa aikaan kiinnostavaa pintaa. Kuva: Seija-Sisko Mustonen
Katso Helsingin työväenopiston käsityönopetuksen blogista, minkälaisia töitä Helsingin kurssilaiset ja opettaja tekivät viime keväänä. Ja sitten vain etsimään materiaaleja omista kätköistä!
Kirjontaa Bayeux´n seinävaatteen tapaan -kurssilla sukelletaan ensin Maikki Kariston luennolla huikean seinävaatteen historiaan ja kokeillaan sen jälkeen kirjontaa Bayeux´n seinävaatteen hengessä.
Bayeux´n seinävaate vaatii melkoisen paljon tilaa ja pistoja on niin paljon, ettei määrää oikein osaa kuvitellakaan.
”Bayeux’n seinävaate on luonnonväriselle pellavakankaalle värillisillä villalangoilla kirjottu tekstiili, johon on ikuistettu yli 2200 hahmoa ja esinettä. Kirjontatyö tehtiin yhdeksälle pellavakangaskaitaleelle, jotka yhdistettiin lähes 70 metriä pitkäksi kokonaisuudeksi. Tekstiilin tarkkaa alkuperäistä pituutta ei tiedetä, koska kangas on rikki loppupäästä, josta oletetaan puuttuvan joitakin kuvasarjan kohtauksia. Kankaan leveys on noin 50 cm, ja koko työ painaa 350 kiloa”, kertoo Maikki.
Yksityiskohta Bayeux´n tekstiilistä.
Jos tekstiilihistoria ja kirjonta kiinnostavat, tämä on kurssisi!
Käsi ylös kaikki, jotka ovat tallettaneet lasten hellyttäviä piirroksia – meitä on taatusti paljon. Kaisa VilhusenLapsen piirroksesta pehmolelu -kurssilla voi muokata kaksiulotteisesta piirustuksesta kolmiulotteisen pehmolelun, jollaista ei taatusti ole toista samanlaista.
Tämän pehmolelun taustalla on 5-vuotiaan Siljan piirros. Kuva: Kaisa Vilhunen
”Kurssi soveltuu kaikille, niin aloitteleville kuin kokeneillekin ompelijoille. Työn haastavuuden voi itse määritellä sen mukaan, kuinka monimutkaisen työn tai töitä haluaa tehdä. Kurssilla opitaan tilanteen mukaan konekirjontaa, käsin kirjontaa, päällike- ja alikeompelua sekä muita tekniikoita kurssilaisten toiveiden mukaan. Materiaaleina voi käyttää tilkkuja, jämälankoja, nappeja, helmiä ja mitä vain kaapeista löytyy”, kertoo Kaisa
Siilikangasta vai pala vanhasta paidasta? Patalappuihin sopivat monenlaiset materiaalit. Kuva: Merja Räty
Parhaat patalaput -kurssilla voi uudistaa kertaheitolla patalappuvarastonsa ja tehdä vaikka muutaman lahjaksi. Jaa omat hyväksi todetut mallisi ja opi uusia. Materiaaleiksi kelpaavat niin uudet kuin kierrätetytkin materiaalit.
Päivi Björkroth vetää joulukuun alussa kaksi lauantaikurssia, jotka virittelevät jo joulumielelle.
Himmeleitä voi tehdä monista materiaaleista, ja tällä kurssilla niitä tehdään lasiputkista.
”Kauniin kuultava ikkunahimmeli tehdään lasiputkista. Mukaan kurssille tarvitset ohutta metallilankaa, pihdit, joilla voi leikata metallilankaa sekä halutessasi helmiä. Lasiputket voit ostaa minulta”, kertoo Päivi.
Kuvan siirto puulle on hauska tekniikka, johon ei tarvita kovin paljon välineitä.
”Ota mukaan mustavalkokopio haluamastasi valokuvasta, puhdas puulevy, lauta tms. kuvan pohjaksi, akrylaattilakkaa ja sivellin sekä leivinpaperia ja tuikkukynttilä.”
Tiina Härkösen Paperin lumo -kurssi sopii mainiosti sille, joka säästää aina kauneimmat saamansa joulukortit, muttei oikein tiedä, mitä niillä tekisi.
”Paperin lumo -kurssilla tehdään jouluisia koristeita. Kannattaa tuoda mukanaan kurssille kotoa löytyviä mm. vanhoja joulukortteja, erilaisista koristepapereita, vanhoja nuottipapereita, kaunista tapettia, kartonkia ja tulostuspaperia. Apuna tarvitsemme helmiä, nappeja, paperinarua, nauhoja ja erilaisia lankoja. Kuviolävistimiä ja rei’ittäjäjiä (mm. Sinellin kaupat ja verkkokaupat) kannattaa tuoda mukanaan, jos sellaisia on. Naskali, nahkapaskat tai kuviorei’ittäjä on kätevä, kun teemme mm. lankaa varten reikiä paperiin ja kartonkiin. Omat sakset, metalliviivain, katkoteräveitsi (ns. kirurginveitsi) kannattaa ottaa mukaan” sanoo Tiina.
Paperi on mainio materiaali joulukoristeisiin. Kuva: Tiina Härkönen
Tiina vinkkaa, että kurssille lähtijän ei välttämättä tarvitse käydä ostamassa uutta.
”Tuon kurssille ensisijaisesti kierrätettyä paperimateriaalia. Myös muut tarpeelliset materiaalit pyrin löytämään kierrätettynä. Kierrätyskeskuksen Näprän askartelumateriaalipisteet myymälöissä ja tavarataloissa kannattaa käydä katsomassa, ennen kuin lähtee paperikauppaan ostoksille.”
