Sieltä, missä ollaan tekemisissä perinnekäsitöiden kanssa, löytää usein myös Laura Hämärin. Syyskuisena viikonloppuna Lauran Rukki kuntoon ja kehräämään -kurssille oli kokoontunut joukko kehräämisestä innostuneita, joille oli jo ehditty antaa kotitehtävä: villanpesu
”Minkälaisia kokemuksia villanpesusta tuli”, kysäisee Laura.
”Ihanaa!” ”Hyvät oli ohjeet, mutta tuloksesta en ole varma…”
Pesemättömiä villoja ei parane ruveta työstämään. Kotitehtävä oli tarpeellinen, jotta voitiin siirtyä karstaamiseen.
”Käsin karstaaminen vie aikaa. Siksi monet kehrääjät käyttävät karstamyllyä tai kehräävät valmiista topseista. Tosin karstaamiseen on aika helppo höynäyttää apuvoimaa”, vinkkaa Laura nauraen.
Lauran mukaan opetteluvaiheessa ensimmäisen lepereen tekoon menee puolisen tuntia, seuraavat sujuvat jo muutamassa minuutissa. Aika huimaa kehitystä!
Laura muistuttaa ergonomiasta ja näyttää oikeat otteet. Karstaamisessa riittävät lempeät otteet, vähän kuin lapsen päätä silittäisi.
”Pitkä, lempeä liike”, muistuttaa Laura karstojen rapinan läpi.
Kun villan pesee hyvin ja karstaa huolella, on kehrääminenkin helpompaa. Hyvin tehty pohjatyö näkyy lopputuloksessa – ja niin näkyy huonokin.
Karstaamisen vaiheita katsellessa tajuaa työn määrän. Ja samalla sen, mikä käsin karstatussa ja kehrätyssä langassa maksaa. Mutta samalla voi ajatella, miten hienoa on neuloa jotain langasta, jonka ihmiskädet ovat saattaneet neulojalle valmiiksi. Sellaisella langalla on jo valmiiksi tarina.
Jos haluaa tehdä jotain villimpää, voi villan sekaan lisätä karstatessa vaikka silkkiä tai langan pätkiä. Sillä tavalla syntyy art batt.
Karstausharjoitusten jälkeen kurssilla tutustuttiin karstamyllyyn, jonka pyörittely sai monet haaveksimaan omasta pelistä.
”Tämän pyörittely tulisi halvemmaksi kuin terapia!”
Rukit ovat Lauran mukaan omanlaisiaan ja saattavat käyttäytyä eri päivinä eri tavalla. Siksi omaan rukkiin onkin hyvä tutustua ajan kanssa. Vaikka rukkeja ei vielä ollut otettu esille, antoi Laura näytteen, jotta saatiin vielä lopuksi kehräyskuva.
Rukeista ja kehräämisestä kiinnostuneet löytävät lisää tietoa Lauran blogista Rukkikuiskaaja.