Veistoksellinen teos näyttely jatkuu

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen opiskelijoiden kevään 2020 opintojen teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla.

Näyttelyn aukioloaikaa on pidennetty ja pääset katsomaan näyttelyä vielä syyslomaviikon ajan 12.-15.10. klo 8-20 ja pe 16.10. klo 8-16. Viikonlopun näyttely on suljettu. Viimeinen aukiolopäivä on maanantai 19.10. klo 8-20.

Pääset lukemaan töiden taustoista myös blogimme kautta.

Foxy Lady unelmoi leningistä

Päivi Repo

Olen tehnyt keramiikkaryhmissä useita kettuaiheisia veistoksia, mutta Foxy Lady puuttui. Nimi on Jimi Hendrixin samannimisestä kappaleesta, ja olen itsekin tullut kutsutuksi sillä. Hendrixillä
oli Youtube-videossa sitä esittäessään yllään hattu ja röyhelö. Foxy Lady halusi kuitenkin lisää pukimia, koska hän on fiini daami. Ompelin leningin Tapiolan kudonta-asemalla kutomastani
kankaasta, kaava on lokakuun 2019 Burdasta.

Materiaalit:

Kettu: Korkkisavi, mattavalkoinen lasite, joka pyyhittiin pois ja loput hierottiin saven pintaan, hatussa beige mattalasite, hännänpäässä kiiltävä valkoinen lasite. Röyhelön muokkasin vuosikymmeniä vanhasta kellastuneesta pitsikauluksesta ja lierin reunan kukat silkkisekoite-kankaasta, joka sai värin opintojen värjäysosiossa. Koristeena nappeja.

Leninki: Puuvillaloimi, kuteena on kaksi käsin värjättyä lankaa, vaalea silkkivilla ja intialainen silkki, jonka ympärille on kiedottu metallilankaa. Lisäksi piilovetoketju, lasihelmiä ja paljettikangasta. Silkkivuori.

Tekniikat:

Kettu on tehty makkaratekniikalla, hatun lieri kaulittu ja kupu tehty muotin avulla, leninkikankaan sidos on toimikas. Leningin vuori on itse värjättyä silkkiä: miehusta entisten keltaisten
silkkihousujen vuorista, joka on maalattu sinisellä silkkimaalilla, mutta hihoihin piti ostaa lisää silkkiä, ja se sai saman värin mutta rypistellen. Koristelussa kankaanpaloja ja lasihelmiä.

Kalmo / Roadkill – joitakin tappajia siedämme

Pirkko Murtomäki

Työni aiheena on ”Roadkill”, liikenteen uhri, eläin, joka on jäänyt auton alle. Luonto ja eläimet sekä kaiken elävän kunnioittaminen sekä varjeleminen on minulle tärkeä aihe – myös ajankohtainen
meille kaikille. Halusin tehdä kantaaottavan teoksen, jossa puran omia tuntojani, jotka ovat pitkään pyörineet mielessä. Haluan myös herätellä ihmisiä huomaamaan ja ajattelemaan, miten paljon liikenne surmaa villieläimiä vuosittain. Liikenteen uhreina kuolee useita ihmisiä, mutta vielä lukuisampi joukko eläimiä menehtyy tielle ja jää kitumaan sen varsille – monesti niin, ettei yliajaja vaivaudu niiden kuntoa tarkistamaan ja tarvittaessa huolehtimaan, että eläin pääsee kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Koen yleisesti kollektiivista ahdistusta ja syyllisyyttä ihmiskunnan mukavuudenhalusta ja ylenpalttisesta kuluttamisesta, joka aiheuttaa monenlaista tuhoa ja kärsimystä luonnolle.

Materiaalit:

villa- ja sekoitelangat, metalliverkko, lasihelmet, silkclay massa, Sharpies- tussit, kynsilakka

Tekniikat:

ryijy, virkkaus, muovailu

 

Satumaiset muistot

Liisa Bomanson

Luontoon palaan useasti töissäni, nyt sadunomaisesti käsiteltynä. Värit ovat aina tärkeitä. Päädyin käyttämään kudontaa tekniikkana ja pääosissa ovat Kanarian saarilta Gomeralta matkamuistona kotiin päätyneet Johanneksen leipäpuun siemenkodat. Yhtenä johtoajatuksena töissäni on kierrätys, tässä uutta on vain hieman lisää kehyspuuta. Suunnittelin ja rakensin työlleni helposti mukana kuljetettavan kudontakehyksen. Onnistuin sisällyttämään työhöni näihin kolmivuotisiin opintoihin sisältyvistä opeista melko monta: värioppia, luonnonvärjäystä, huovutusta, räppäystä ja kudontaa.

Materiaalit:

Loimi 6-säikeinen kalalanka, kude trikookude ja aivinapellava, huovutuksessa Suomenlampaan villa ja merinovilla, latvuksen täyte polyesterivanua, virkkaus itse luonnonvärjättyä 7 Veljestä -lankaa, räppäyksissä rautalanka, puuvillalanka ja 6-säikeinen kalalanka, Johanneksenleipäpuun siemenkodat, kehys haapaa ja tervaleppää

Tekniikat:

Kudonta kudontakehyksessä, luonnonvärjäys villalangoille, huovutus, räppäys, roseekukka eli Teneriffan pitsi/aurinkopitsi, virkkaus

 

Tädille kukkahattu

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Tiina Lavanti

Lopputyöksi päätin tehdä jotain epäkäytännöllistä, värikästä, piristävää, kuitenkin jotain, mikä voisi olla esillä. Hattu kanaverkosta. Muut kurssityöni ovat olleet käyttöesineitä. Hattu haki muotoaan jonkin aikaa, lopulta siitä muodostui stetsonvaikutteinen kesäisen kepeä lierihattu. Toisena materiaalina aiemmista töistä ylijääneet merino- ja suomen lampaanvillat. Sekä kanaverkko, että villa ovat molemmat materiaaleina kiehtovia. Molemmat materiaalit saa työstettyä hyvinkin erilaisiin kolmiulotteisiin muotoihin hitaasti käsin muokkaamalla. Antaa vain muotoilun viedä mennessään. Alkaessa villaa tai kanaverkkoa muotoilemaan ei aina tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään. Ideat saavat siivet alleen työn edetessä.

Materiaalit:

kanaverkko, merino- ja suomenlampaan villat

Tekniikat:

metalliverkon muotoilu, huovutus

 

Lumi

Sisko Yli-Houhala

Halusin toteuttaa kurssin lopputyön sellaisena, että sen voi ripustaa seinälle eikä päädy kaappiin. Teos esittää lumihankea. Työni lähtökohta on teräsverkko. Yhdistin rakentamisen peruselementin, teräsverkon, käsityötekniikoihin. Rakenteet rakentamisessa ja käsityössä kiehtovat. Kolmiulotteisuus ja geometria ovat kiinnostavia.

Materiaalit:

Työn perusta on teräsverkko, johon on yhdistetty lanka ja hedelmäpussipunontaa, lasin sulatusta, räppäystä, hopealankaneuletta ja lasihimmelitekniikkaa.

Tekniikat:

Punonta, lasin sulatus, räppäys, neule ja himmelitekniikka

 

Kun ajatus karkaa, II

Anu Webster

Kuumailmapallo ruokkii mielikuvitusta ja ajatus kiirehtii arkipäiväisten huolien yläpuolelle. Olenko ehkä Jules Vernen matkassa, näkyykö allani Aurinkokuninkaan hovi vai katselenko edessäni avautuvaa savannia… Lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu koriste on valmistettu merinovillasta ja kierrätysmateriaaleista.

Materiaalit:

Merinovilla, helmet, nypläysnypylät

Tekniikat:

Huovutus, helmikirjailu, punonta, räppäys, gellipainanta

 

Veikeän Vinkeä Wappu Jakkara

Mari Tolvanen

Hassun istuimen pohjana ja tukirakenteena on käytetty tehdasvalmisteista IKEA:n jakkaraa. Jakkaran metallijalat ovat päällystetty räpäten sinisellä langalla. Muovinen istuinosa on piilotettu päällystämällä se kylmävärjätyllä kankaalla. Istuimen pehmustukseen on käytetty vaahtomuovia. Selkänoja on räpättyä ja jälkihuovutettua, jäykkää rautalankaa, joka on taivutettu kaikki viimeisetkin voimat käyttäen jengalle.

Materiaalit:

villasekoitelankaa, itse värjättyä puuvillakangasta, rautalankaa, vaahtomuovia, huovutusvillaa ja -nauhaa.

Tekniikat:

räppäys, kylmävärjäys, huovutus

 

Vähän Villimpi Kappaverho

Mari Tolvanen

Kappaverho on saanut innoituksensa Birger Kaipiaisen suunnittelemasta, koboltinsinisestä Kiurujen yö tapetista. Mustalla ja sinisellä langalla virkatulle pohjalle on solmittu villalankanukista ja siivutetuista karkkipapereista kolme orvokkia mukailevaa miniryijyä. Lisäksi työhön on lisätty hennoin kirjailuin höystettyjä, huovutettuja orvokkeja, sekä neljä lasisisuksen saanutta keramiikkalintua. Läpi työn on pujotettu räpättyjä metallilankoja, joiden alas roikkuvat päät on kierretty jengalle.

Materiaalit:

poltettu savi, sulatettu pullolasi, virkkaus- ja kirjontalankaa, villalankaa, karkkipapereita, huovutusvillaa, kupari- jarautalankoja

Tekniikat:

virkkaus, ryijysolminta, huovutus, räppäys, kirjailu, tasoleikattu savi ja lasinsulatus

 

Muistojen muistipeli

Marianne Leskinen

”Muistojen muistipelin” pahvisiin laatikoihin on tehty kasvamaan yksivärisiä mutta keskenään erivärisiä pieniä ryijyjä. Pienen laatikon kun avaa, sisältä paljastuu erivärisiä ja eri korkuisia ryijylangalla tehtyjä villanukkapohjia, ajatuksellisesti ne kasvavat kuten rairuoho keväällä. Muutamasta pienestä pahvilaatikosta paljastuu kasvun ihme puulla: kuvansiirtotekniikalla on puulle siirretty lasteni kuvat eri vuosilta. Kasvua voi seurata myös valokuvien kautta. Ryijyjen värimaailma noudattaa isompaan kenkälaatikkoon tehtyä isompaa ryijyä, jossa samoja värejä on käytetty optisina värisekoituksina. Sininen Aalto -maljakon muotoinen ”järvi” ryijyn keskellä sisältää valkoisen kivestä tehdyn saaren. Kivi ryijyyn on tuotu Kreikan Akropolis –kukkulalta helmikuussa 2020. Kivi on kiinnitetty ryijyyn Sudan-pohjakankaalla.

Muistipelinä teos toimii siten, että laatikot avaamalla veljeksistä tulee (kuva) parit samana vuonna otetuista kuvista tai kummastakin pojasta eri vuosina otetuista kuvista. Miniryijyt ovat pari isomman ryijyn kanssa ja hopeatyöt ketju ja sormus ovat keskenään parit.

Materiaalit:

pahvi, paperi, kivi, villa, vanu, kangas, silkkipaperi, hopea

Tekniikat:

ryijytekniikat, hopeatekniikat, kuvansiirto puulle

 

Polku

Johanna Länsivierto

Kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen sekä veistoksellisuus -teeman lähtökohta työssäni oli omenapuun oksan veistoksellisuudesta. Halusin yhdistää teokseen useita eri elementtejä ja yhtenäisyyden vuoksi valitsin vaalean sävyjä teokseen. Halusin hyödyntää opiskelujen aikana opittuja tekniikoita sekä kokeilla myös uutta. Teokseen olen käyttänyt myös kierrätysteemalla esimerkiksi käytettyjä hedelmämuovipusseja, rikkoutuneen juomalasin sekä luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoksessa on useammassa blokissa yhdistetty kovaa ja pehmeää materiaalia yksittäisinä yksityiskohtina sekä kokonaisuutena koko teoksessa. Tarkasti katsomalla teoksesta löytyy useampaa eri väriä vaikka yleisvaikutelma on hyvinkin vaalean yhtenäinen.

Materiaalit:

puu, villa, kivi, helmet, muovipussi, lasi

Tekniikat:

huovutus, kirjonta, ompelu, ryijytekniikka, kudonta

 

Kotiavaimet

Sanna Kokkonen

Käsityön taiteen perusopinnoissa valmistetut tuotteet ja opitut tekniikat ovat löytäneet työssä uuden muodon. Kotkalaisen Tukkukaupan talon sisäpihan porraskäytävää kuvannut printti muuntui majakan kaltaiseksi torniksi. Lasikurssin koru päätyi sen katolle loistoksi yhdessä samppanjapullon korkin metallihatun kanssa. Halkopinosta aiheensa saanut painokangas löysi käyttöä käytävän kiveyksenä ja väriopin optisen sekoituksen harjoituksista tuli sen kiviä. Niiden vieressä rehottaa ryijysolmuilla solmittua ruohoa. Räpätty metallilanka taipui puun rungoksi. Parvekkeellinen majakka syntyi ikuisesta muuttamisen kaipuusta. Voisiko siitä tulla yksi koti useiden kotieni ketjussa? Avaimet ovat jo valmiina.

Materiaalit:

Painokangas, avaimet, metallilanka, villa- ja helmilanka, samppanjapullon korkki ja sen hattu, lasi, avaimet

Tekniikat:

Kankaanpainanta, virkkaus, räppäys, lasinsulatus, ryijyn solmiminen, kirjonta, applikointi, ompelu

 

Pienoisveistos ”Haista kukkanen”

Tarja Kurki

Kevätlukukaudella 2020 meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan keramiikkataitelija Johanna Rytkölän ateljeehen ja kokeilla savitöiden tekoa. Pihapiirissäni asustelevat ja loikkivat hassunhauskat puput ovat inspiroineet minua muutamissa aiemmissakin töissäni, joten aihetta ei tarvinnut kauan miettiä.

Materiaalit:

korkeapolttoinen kivitavarasavi, engobet Johanna Rytkölän valmistamia, puuvillakangas

Tekniikat:

kiiltävä korkeanpolton lasitus, raakapoltto 950°C:ssa, lasituspoltto 1 230°C:ssa, kankaan kovetus

 

Kesähimmeli Mille Fiori

Tarja Kurki

Suosikkikäsityötekniikoitani ovat (käsin)kirjonta ja virkkaus – molemmat parhaimmillaan ihanan meditatiivista puuhaa. Monien mielenkiintoisten tekniikoiden lisäksi myös kirjontaa oli sisällytetty opintoihimme. Siispä lopputyössäni halusin ehdottomasti päästä virkkaamaan. Luonto ja erityisesti kukat ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin värit. Näistä aineksista lähti syntymään lopputyöni, kesähimmeli. Himmeli on tarkoitettu parvekekoristeeksi.

Materiaalit:

lampunvarjostimen kehikko maalatusta metallista, puuvillalanka

Tekniikka:

virkkaus

 

Joulun taika, Joulukuusen koristeet

Marianne Siitonen

Lähtöajatuksenani lopputyössä on ollut tehdä jotakin sellaista, mikä kestäisi aikaa, mutta samalla kietoisi yhteen eri käsityöllisiä ratkaisuja ja tekniikoita, joita olen käsityötaiteen perusopinnoissa harjoitellut kolmen vuoden kuluessa. Lisäksi olen halunnut valmistaa tuotteen, jolla on selkeä käyttötarkoitus.

Materiaalit:

puuvillasekoite- ja polyesterkankaat, polyestervanu, poisrevittävä tukikangas, liimaharso, veteen häviävä kangas, konekirjontalangat, polyester-efektineulelangat sekä merseroitu puuvillavirkkauslanka ja hopealanka

Tekniikat:

ompelu, hopealangan taivuttaminen, konekirjonta, applikointi, kankaanpainanta sekä virkkaus ja neulonta

 

 

 

 

Elvi Pamela -ryijy

Nyt on aika esitellä lokakuun ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Marianne Siitosen ryijy ’Elvi Pamela’. Marianne kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Elvi Pamela -ryijy

Keväällä 2018 järjestetyssä Omnian kevätnäyttelyssä näin hyvää mieltä herättäneen, kangaspuissa kudotun, kauniin, humoristisenkin työn, joka kuvasi mäyräkoiraa. Mäyräkoira sai ajatukseni koiravanhukseemme Elviin, silloin 15-vuotiaaseen parsonrusselterrieriin.

Koiravalokuvaaja Aino Pikkusaari on kuvannut Elviä sen ollessa 5 -vuotias. Valokuvat ovat huikeita. Minua kiinnosti: miltäköhän valokuvien Elvi näyttäisi ryijytekniikalla toteutettuna. Tiesimme myös Elvin lähdön olevan melko lähellä korkean ikänsä vuoksi. Luonnostaan ryijyn malliksi valikoitui upea Elvin lähimuotokuva, jossa se istuu.

Kuva on otettu aurinkoisena päivänä, keskipäivällä,  alkukesästä. Ihana luonnon kirkkaus ja valo on saanut lankeamaan Elvin turkkiin vastavalon sävyjä: sinistä, lilaa, hieman murrettua punaistakin. Erityisesti korvat näyttävät kuvassa mielenkiintoisilta. Auringonpaiste on saanut ne hekumaan jopa murretun oranssin sävyin.

Valitsin ryijylle valmiin, Wetterhoffin pohjakankaan ja sen kapeimman, 35 cm leveän mallin. Työn korkeudeksi määritin 50 cm. Näihin mittoihin sovitin valokuvan digiversion Macintoshin Illustrator -kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvan käsitelty pikselikoko tuli melko suureksi, sillä kukin pikseli vastasi yhtä nukkaa yhdellä rivillä. Kuvan väreihin suuri pikselikoko vaikutti siten, että siihen tuli myös värejä, joita ei ole luonnostaan koirassa, eikä alkuperäisessä kuvassakaan. Näin siksi, että kuvankäsittelyohjelma ikään kuin laskee kullekin pikselille ”keskiarvovärin”. Alkuperäinen kuva on otettu ulkona kauniina, pilvettömänä, aurinkoisena päivänä, joten kuvattuun kohteeseen on heijastunut myös vastavaloa. Siksi koiran turkin pintaan on ilmestynyt vaikkapa vaalean sinistä väriä.

Saadakseni valokuvan kauniit värit ryijyyn, ompelin ryijyn nukan neljällä ryijylangalla pohjakankaan joka lankapariin. Joissakin sekoituksissa olen käyttänyt neljän villaisen ryijylangan lisäksi myös pellava-aivinaa tuomaan sekoitukseen lisää elävyyttä. Valkoisella avinalla myös pidin koiran luonnollisen perusvärin edes heikosti nukkasekoitusten mukana. Kaikkiaan nukkasekoituksia syntyi peräti 48 erilaista. Nukkasekoitusten runsaalla määrällä halusin myös korostaa  kuva-aiheen kolmiulotteisuutta ja toisaalta väriharmoniaa.

Ryijy valmistui syksyn mittaan sitä ommellessani ja Elvin askeleet yhä harvenivat ja lyhenivät vääjäämättä. Olin luopumassa koirasta, joka on minulle hyvin merkityksellinen ja tärkeä. Koin haikeutta. Ryijyn ompelu auttoi minua irrottautumaan siitä mikä oli elämästä pian poistumassa. Tämä käsityö oli muuttunut kanavaksi surutyölleni.

Nyt ovat Elvin päivät jo luetut ja se on päässyt juoksentelemaan väljemmille laitumille. Ja kun lopputulemaa katselen, on Elvin viisaasta sekä arvokkaasta katseesta jotakin jäänyt välkkymään valmistuneeseen, minusta ihan kauniin sekä väriharmonisen ryijyn nukkasekoituksiin. Seuraava koira-aiheinen työ siintää jo mielessäni. Kipinä ryijylle oli muuan mäyräkoira kudotussa työssä, nyt 4-vuotias oma kodinvaihtajamäyräkoira jalkojeni juuressa. Kehä on umpeutunut.

Kirjoittaja: Marianne Siitonen

 

Syksyn loiste

Hyvää alkanutta syyskuuta! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Liisa Bomansonin ryijy ’Syksyn loiste’. Liisa kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Syksyn loiste

Syksyn aiheen jo ennakkoon tietäessäni, istuin mielessäni mökkimme terassilla, josta aukeaa metsämaisema. Siellä katse ensin seuraa kaarisiltoja ja koivuja ja kauempana on myös muita puita: vaahteroita, tervaleppiä ja saarnia. Päädyin siis luontoaiheeseen ja tein tyylitellyn puumaiseman, jota pohjana käyttäen lähdin etenemään työssäni. Värisävyjä ja väriliukumia käytin työhöni runsaasti.

Olin muutama vuosi sitten Taideryijykurssilla tehnyt elämäni ensimmäisen ryijyn, joka eteni vähitellen muotoutuen pelkän tunnelmapiirroksen ja parin valokuvan antaessa sille runkoa. Päädyin nyt samanlaiseen työskentelytapaan eli piirrossuunnitelmani oli vain inspiraationa ja tukena haluamastani tunnelmasta. Uskalsin tämän aiemman kokemukseni perusteella valita ryijyn kooksi 80 x 100 cm. Melkoinen urakka oli edessä!

Pohjakankaaksi valitsin Wetterhoffin valmiin ryijypohjan. Olin käyttänyt sitä myös ensimmäiseen ryijyyni ja se oli mielestäni mukava ommella. Langat ostin myös Wetterhoffilta, Tuukkaa 23 eri väriä/sävyä ja lisäksi minulla oli jokunen kerä ensimmäisestä ryijystäni, johon olin käyttänyt tätä samaa lankaa.  Tuukka on sopivan rouheaa suunnitelmaani. Minulla olisi kyllä ollut itse luonnon väreillä värjäämiäni 7 Veljestä lankoja, mutta en niitä nyt halunnut käyttää, koska en oikein luottanut niiden laatuun suuritöisessä ryijyssä.

Alku noin kymmenen senttimetriä oli harmaan ruskeaa muhevaa maata. Työskentely oli melko hidasta, joten aloin pian toivoa, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen ja saisin vähän vaihtelua työhön ja pääsisin käyttämään kirkkaampaa väriskaalaani.

Syysloman vietimme mökillämme Ahvenanmaalla. Sain ihastella syksyn 2018 mahtavan mehevää, voimakasta, todella kaunista, väririkasta ruskaa. Toivoin mielessäni, että ainakin jonkin osan tunnelmasta ja väreistä saisin ikuistettua työhöni.

Maalaava työtapa on sopinut itselleni, oli nautinnollista työn edetessä suunnitella sitä tarkemmin aina jonkin matkaa eteenpäin melko suurpiirteisesti. Olin arvioinut, että pitkä syksy riittää mainiosti isommankin ryijyn tekemiseen ja aiemman kokemukseni ja nyt tekemieni väliaikalaskelmien pohjalta sain aikani mukavasti jaettua ja työni hyvin ajoissa valmiiksi. Viimeistellessäni ryijyäni, en nukkia kovin tarkkaan samanmittaisiksi leikannut, koska kaikki elävyys vain tuki haluamaani lopputulosta.

Ryijy onnistui yli odotusteni, sain siihen sisällytettyä paljon tuona syksynä elämääni. Syksyn ruska oli mahtavan pakahduttava ja sitä kesti pitkään. Sain osan siitä onneksi taltioitua työhöni.
Valo puiden alla onnistui loistavasti ja kolmiulotteisuus on myös selvästi nähtävissä ja se tuo jännitettä työhön. Ryijyyni voi sukeltaa sisään sen taianomaiseen tunnelmaan. Värivalinnoissani on sekä vasta- että lähiväriharmoniaa, murrettua ja kirkasta.

Huipennuksena tälle ryijykurssille sain vielä kokea mahtavan usean taiteenlajin yhteisnäyttelyn Luova ja kuriton mieli -videoteoksen syksyllä 2019. Kuhunkin ryijyyn oli toteutettu videotyö väri- ja ääniefektein sekä runoin. Omaan työhöni sykähdyttävän upean runon oli kirjoittanut Juhani Markkanen ja hän myös itse lausui sen.

Ehdottomasti aion jatkaa vielä ryijyjen parissa työskentelyä ja kokeilla ryijyä myös kangaspuilla.

Liisa Bomanson

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Hyvää elokuun alkua! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Mari Tolvasen ryijyt ’Menninkäisen syksy ja Vaakamestarin talvi’. Mari kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Oma ideointini Ryijyn suunnittelussa lähti siitä, että halusin hyödyntää lankoja, jotka olin opintoihin liittyvällä luonnonvärivärjäyskurssilla värjännyt. Olin täydentänyt tätä lanka-kokoelmaan kotona tekemällä erilaisia värjäyskokeiluja keittiöstä ja luonnosta löytämilläni materiaaleilla. Halusin myös hyödyntää vanhoja ylijäämähelmiä ja –puupulikoita.

Ajatuksenani oli, että ryijyn tulisi mahtua kaupunkiasuntojen kapeisiin välikköihin, kuten eteisiin. Koska tähän ajatukseen tarpeeksi kapeaa pohjakangasta ei ollut nyt tarjolla, päädyin tekemään ryijyn pirran avulla samalla kutomalla kankaan nukkien solmimisen ohessa.

Pehmeillä luonnonväreillä värjätystä villasta syntyneen ensimmäisen ryijyn syksyinen yleisväritys muuttui alhaalta ylöspäin mentäessä tummasta vaaleampaan, kuin sammaleesta pilviin – maasta kohden taivasta.

Pirta ryijyn tekovälineenä osoittautui käteväksi ja mielenkiintoiseksi työvälineeksi. Koko työn sai rullalle ja pieneen tilaan, jonka vuoksi sitä oli helppo kuljettaa esim. opiston ja kodin välillä. Innostuin ryijyn tekemisestä siinä määrin, että tein vielä kolme muuta ryijyä samalla menetelmällä, kullekin vuodenajalle omansa. Neljästä kapeasta ryijystä on nyt mahdollista sommitella ripustuksen yhteydessä yksi kokonaisuus, tai pitää kukin erillisenä, omillaan.

Sain ryijyyni aivan uuden näkökulman ja ulottuvuuden, kun näin Omniassa tehdyn poikkitaiteellisen Ryijy&Runo videoteoksen. Vaikka ei-esittävästä ryijystäni runon ideointi ei varmastikaan ollut aivan helpoin tehtävä, oli syntynyt runo kerrassaan hieno. Myös kaunis lausunta, taustalle rakennettu äänimaailma, sekä kuunvalon, salamoiden ja tulen loimulla terästetty kuvaus tekivät Ryijy&Runo teoksesta kokonaisuudessaan upean ja elämyksellisen. Oli hienoa olla mukana tässä teoksessa omalla pienellä osuudellaan!

Teksti: Mari Tolvanen

Käsityön taiteen perusopetuksen syventävät opinnot alkavat syksyllä

Syväoppimista ja kokemuksia – tehden ja tutkien.

Haluatko opiskella käsitöitä hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Nyt syksyllä alkaa Käsityön taiteen perusopetuksen syventävien opintojen ryhmä. Voit hakea opintoihin, jos olet suorittanut Käsityön taiteen perusopinnot tai sinulla on vastaavat tiedot ja taidot. Voit näyttää osaamisesi kokoamalla portfolion. Ohjeet portfolion tekoon löydät täältä.

Opinnot kestävät kolme vuotta ja kokoontuvat kerran viikossa keskiviikkoisin klo 18-20.30 sekä yhden – kahden viikonlopun ajan / lukukausi.

Opinnoissa syvennät ilmaisutaitojasi käsitöissä ja opit suunnittelemaan ja valmistamaan yksilöllisiä teoksia ja tuotteita. Opit valitsemaan ilmaisuun sopivia materiaaleja, työtapoja ja tekniikoita. Opit myös tekemään kulutuspäätöksiä ja ympäristöä koskevia ratkaisuita muotoilun näkökulmasta niin esteettisesti, eettisesti, kuin ekologisestikin. Tutustut myös eri aikakausien käsityöhön, kulttuuriin, taiteeseen ja taideteollisuuteen. Tule kuuntelemaan, mitä kaikkea opinnot pitävät sisällä.

E201950 Käsityön taiteen syventävien opintojen infotilaisuus pidetään tiistaina 4.8.klo 17.30-19.00. Infotilaisuus järjestetään etänä. Ilmoittaudu infotilaisuuteen. Lähetämme sinulle osallistumisohjeet sähköpostin välityksellä. Etäyhteyttä varten tarvitset tietokoneen, internet yhteyden ja Chrome selaimen.

Seuraava Käsityön taiteen perusopinnot -ryhmä aloittaa syksyllä 2021.

Sulo nukkuu

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Sulo nukkuu. Pirkko Murtomäki-Manilaci kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

 

Sisustus- ja taideryijy: ”Sulo nukkuu”

Ensikosketukseni ryijyyn on varhaisesta lapsuudesta 1970-luvulta. Lapsuuskotini seinällä roikkui Aappo (oik. nimi Kaino Lemmikki) Härkösen suunnittelema ”Lapin ruska”-ryijy. Lapsen silmin katsottuna se oli käsittämätön teos – villalangan pätkistä kasattu koriste-esine, joka ei esittänyt mitään järjellistä ja jonka kuvioista yritin aina etsiä jotain tunnistettavaa. Isompana minulle lankesi epämieluisa tehtävä imuroida ryijy puhtaaksi. Muistan, miten värit kirkastuivat silmissä, mutta siinä olikin ainoa ilo, jota tuo tekele minulle tuotti. Minulle on niiltä ajoilta jäänyt vastenmielisyys ryijyjä kohtaa, aivan kuten lapsuudenaikaisten teak-kalusteidenkin jälleennäkeminen synnyttää lieviä inhon väreitä.

Lähtökohdat ryijyn tekemiseen eivät siis olleet kovinkaan suotuisat. Yritin löytää elementtejä, jotka minua nykyryijyissä viehättivät: kolmiulotteisuus, kokeelliset materiaalit, ei-perinteiset aiheet… Ryijyn historiaan ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen perehtyminen aiheuttivat ahaa-elämyksen, jonka myötä myötätunto ryijyjä kohtaan jonkin verran heräsi. Oman ryijyni aiheen parissa jouduin kuitenkin painiskelemaan aikani.

Alkusyksystä 2018 kävin luonnonvärjäyskurssin, jonka jäljiltä käsissäni oli mukava määrä huikean värisiä lankoja, joiden hypistely ja värisävyjen ihastelu tuottivat minulle nautintoa. Halusin hyödyntää värjäämäni langat ja päätin käyttää niitä ryijyyni. Lankojen värit sekä niiden määrät sanelivat siis puitteet työlleni sekä aiheuttivat ylimääräisen jännitysmomentin suunnittelutyöhön: miten ja mihin langat riittävät?

Luonnosten laadinta oli itselleni tämän työn vaikein vaihe. Oli vaikea päättää aihetta, kun ryijyn toteutus ja osittain tekniikatkin olivat vielä vieraita. En kokenut niitä vaikeiksi, mutta oli vaikea hahmottaa, miten kuviot toteutuvat, kun ne muutetaan nukaksi. Harkitsin erilaisia perusmuotoja yhdistettynä väritutkielmaan, mutta halusin kuitenkin haasteellisemman työn tehtäväkseni. Lopulta voiton vei kissamme Sulo. Sulo on vanttera skottikissa, joka tuli perheeseemme yli neljä vuotta sitten ”terapiakissaksi” ja on herrasmiesmäisellä käytöksellään hurmannut ja jättänyt pysyvät tassunjälkensä jokaiseen perheemme neljästä naisesta. Halusin ikuistaa rakkaan kissamme jo sen eläessä. Minua viehättää suuresti kissan plastisuus ja eleganssi, joka on läsnä jopa romuluisemmassa kissayksilössä, kuten meidän Sulomme. Sain kerran Sulon nukkuessa tehtyä luonnoksen kerällä torkkuvasta kissasta ja sitä lähdin työstämään eteenpäin.

Kissamme on harmaaraidallinen ja värjäämissäni langoissa oli liilanharmaita sävyjä, joita päätin käyttää kissan turkkiin. Lisäksi minulla oli ihastuttavia keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyjä, joita halusin käyttää taustaan kontrastina harmahtaville sävyille ja antamaan ryijyyn väriä ja valoa. Pidän kirkkaista väreistä, erityisesti lämpimistä sävyistä.

Halusin ryijyyn vangita Sulo-kissan turkin ominaisuudet: se on pehmeä, paksu ja tiivis, sammalmainen. Olin villalankojen lisäksi kokeiluluonteisesti värjännyt pörröisiä akryylisekoitelankoja, jotka soveltuivat erinomaisesti työhöni, kun tavoittelin nukalle riittävää muhkeutta. Käsityötarvikevarastoistani löytyi myös kokoelma silkkisiä ompelulankoja, jotka päätin lisätä nukan joukkoon antamaan hieman lisävivahdetta.

Ensimmäiseksi ryijykseni pidän työtäni onnistuneena. Olen onnistunut saavuttamaan kissamme turkin ominaisuudet hyvinkin onnistuneesti ja kolmiulotteisuuttakin kohtuullisen mukavasti. Ryijyn värimaailman saneli värjättyjen lankojen paletti. Joukossa on itse värjäämieni lankojen lisäksi värjäämätöntä valmista mustaa ja valkoista villalankaa, jotka löytyivät lankavarastoistani. Värjättyjen lankojen värit ovat pääasiassa peräisin kurkumasta, hennasta sekä marja-aroniasta.

Viimeistelyvaiheessa olen ryijyn taakse nimilapun alle piilottanut kissamme 13 viiksikarvaa. Niitä on poimittu talteen aina, kun on onnistuttu löytämään kissan varistettua sellaisen. Ryijyn alareunassa killuu kissankarvasta huovutettuja ”helmiä”. Ryijy on täydellinen kunnianosoitus rakkaalle perheenjäsenelle jo sen eläessä. Ryijyyn lisätyillä ja piilotetuilla kissankarvoilla ja -viiksillä tulee tulevaisuudessa olemaan vieläkin suurempi tunne- ja muistoarvo.

Pirkko Murtomäki-Manilaci

SUUKKO6, Käsityön taiteen perusopinnot

Käsityön taiteen perusopetuksen uudet ryhmät alkavat syksyllä 2017

Oletko käynyt vuosia kädentaitojen kursseilla tai haluaisitko aloittaa uuden harrastuksen? Haluaisitko jotakin hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin? Orastaako mielessäsi alan vaihto ja haluaisit kokeilla taideaineiden opiskelua?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Tarjoamme käsitöissä laajan, 1200 tunnin oppimäärän mukaisia opintoja. Opinnot kestävät perusopinnoissa kolme vuotta ja syventävissä opinnoissa kolme vuotta. Opintoihin hakeutuvat käyvät läpi valintaprosessin, jossa varmistetaan kiinnostus kyseisen taiteen alaan, motivaatio ja sitoutuminen.

Parhaimmillaan käsityöstä tulee tärkeä osa elämääsi: kehität taitojasi ja omaa luovuuttasi. Käsityön taiteen perusopetus ohjaa pohdintoihin: mikä on suhde itseesi ja maailmaan, miten löydät itsellesi ominaisia tapoja kokea ja kohdata asioita. Käsityö on ihana portti henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vahvistumiseen.

Käsityön taiteen perusopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat oman ilmaisun tukeminen, elämyksellisyys, innostaminen ja innostuminen, aloitteellisuus ja näyttäytyminen. Välineinä käytetään monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja.

Infotilaisuus opinnoista maanantaina 5.6.2017
Perusopinnot klo 17.30–18.30
Syventävät opinnot klo 19.00–20.00
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto
Itätuulentie 1, III kerros