Veistoksellinen teos näyttely jatkuu

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen opiskelijoiden kevään 2020 opintojen teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla.

Näyttelyn aukioloaikaa on pidennetty ja pääset katsomaan näyttelyä vielä syyslomaviikon ajan 12.-15.10. klo 8-20 ja pe 16.10. klo 8-16. Viikonlopun näyttely on suljettu. Viimeinen aukiolopäivä on maanantai 19.10. klo 8-20.

Pääset lukemaan töiden taustoista myös blogimme kautta.

Foxy Lady unelmoi leningistä

Päivi Repo

Olen tehnyt keramiikkaryhmissä useita kettuaiheisia veistoksia, mutta Foxy Lady puuttui. Nimi on Jimi Hendrixin samannimisestä kappaleesta, ja olen itsekin tullut kutsutuksi sillä. Hendrixillä
oli Youtube-videossa sitä esittäessään yllään hattu ja röyhelö. Foxy Lady halusi kuitenkin lisää pukimia, koska hän on fiini daami. Ompelin leningin Tapiolan kudonta-asemalla kutomastani
kankaasta, kaava on lokakuun 2019 Burdasta.

Materiaalit:

Kettu: Korkkisavi, mattavalkoinen lasite, joka pyyhittiin pois ja loput hierottiin saven pintaan, hatussa beige mattalasite, hännänpäässä kiiltävä valkoinen lasite. Röyhelön muokkasin vuosikymmeniä vanhasta kellastuneesta pitsikauluksesta ja lierin reunan kukat silkkisekoite-kankaasta, joka sai värin opintojen värjäysosiossa. Koristeena nappeja.

Leninki: Puuvillaloimi, kuteena on kaksi käsin värjättyä lankaa, vaalea silkkivilla ja intialainen silkki, jonka ympärille on kiedottu metallilankaa. Lisäksi piilovetoketju, lasihelmiä ja paljettikangasta. Silkkivuori.

Tekniikat:

Kettu on tehty makkaratekniikalla, hatun lieri kaulittu ja kupu tehty muotin avulla, leninkikankaan sidos on toimikas. Leningin vuori on itse värjättyä silkkiä: miehusta entisten keltaisten
silkkihousujen vuorista, joka on maalattu sinisellä silkkimaalilla, mutta hihoihin piti ostaa lisää silkkiä, ja se sai saman värin mutta rypistellen. Koristelussa kankaanpaloja ja lasihelmiä.

Kalmo / Roadkill – joitakin tappajia siedämme

Pirkko Murtomäki

Työni aiheena on ”Roadkill”, liikenteen uhri, eläin, joka on jäänyt auton alle. Luonto ja eläimet sekä kaiken elävän kunnioittaminen sekä varjeleminen on minulle tärkeä aihe – myös ajankohtainen
meille kaikille. Halusin tehdä kantaaottavan teoksen, jossa puran omia tuntojani, jotka ovat pitkään pyörineet mielessä. Haluan myös herätellä ihmisiä huomaamaan ja ajattelemaan, miten paljon liikenne surmaa villieläimiä vuosittain. Liikenteen uhreina kuolee useita ihmisiä, mutta vielä lukuisampi joukko eläimiä menehtyy tielle ja jää kitumaan sen varsille – monesti niin, ettei yliajaja vaivaudu niiden kuntoa tarkistamaan ja tarvittaessa huolehtimaan, että eläin pääsee kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Koen yleisesti kollektiivista ahdistusta ja syyllisyyttä ihmiskunnan mukavuudenhalusta ja ylenpalttisesta kuluttamisesta, joka aiheuttaa monenlaista tuhoa ja kärsimystä luonnolle.

Materiaalit:

villa- ja sekoitelangat, metalliverkko, lasihelmet, silkclay massa, Sharpies- tussit, kynsilakka

Tekniikat:

ryijy, virkkaus, muovailu

 

Satumaiset muistot

Liisa Bomanson

Luontoon palaan useasti töissäni, nyt sadunomaisesti käsiteltynä. Värit ovat aina tärkeitä. Päädyin käyttämään kudontaa tekniikkana ja pääosissa ovat Kanarian saarilta Gomeralta matkamuistona kotiin päätyneet Johanneksen leipäpuun siemenkodat. Yhtenä johtoajatuksena töissäni on kierrätys, tässä uutta on vain hieman lisää kehyspuuta. Suunnittelin ja rakensin työlleni helposti mukana kuljetettavan kudontakehyksen. Onnistuin sisällyttämään työhöni näihin kolmivuotisiin opintoihin sisältyvistä opeista melko monta: värioppia, luonnonvärjäystä, huovutusta, räppäystä ja kudontaa.

Materiaalit:

Loimi 6-säikeinen kalalanka, kude trikookude ja aivinapellava, huovutuksessa Suomenlampaan villa ja merinovilla, latvuksen täyte polyesterivanua, virkkaus itse luonnonvärjättyä 7 Veljestä -lankaa, räppäyksissä rautalanka, puuvillalanka ja 6-säikeinen kalalanka, Johanneksenleipäpuun siemenkodat, kehys haapaa ja tervaleppää

Tekniikat:

Kudonta kudontakehyksessä, luonnonvärjäys villalangoille, huovutus, räppäys, roseekukka eli Teneriffan pitsi/aurinkopitsi, virkkaus

 

Tädille kukkahattu

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Tiina Lavanti

Lopputyöksi päätin tehdä jotain epäkäytännöllistä, värikästä, piristävää, kuitenkin jotain, mikä voisi olla esillä. Hattu kanaverkosta. Muut kurssityöni ovat olleet käyttöesineitä. Hattu haki muotoaan jonkin aikaa, lopulta siitä muodostui stetsonvaikutteinen kesäisen kepeä lierihattu. Toisena materiaalina aiemmista töistä ylijääneet merino- ja suomen lampaanvillat. Sekä kanaverkko, että villa ovat molemmat materiaaleina kiehtovia. Molemmat materiaalit saa työstettyä hyvinkin erilaisiin kolmiulotteisiin muotoihin hitaasti käsin muokkaamalla. Antaa vain muotoilun viedä mennessään. Alkaessa villaa tai kanaverkkoa muotoilemaan ei aina tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään. Ideat saavat siivet alleen työn edetessä.

Materiaalit:

kanaverkko, merino- ja suomenlampaan villat

Tekniikat:

metalliverkon muotoilu, huovutus

 

Lumi

Sisko Yli-Houhala

Halusin toteuttaa kurssin lopputyön sellaisena, että sen voi ripustaa seinälle eikä päädy kaappiin. Teos esittää lumihankea. Työni lähtökohta on teräsverkko. Yhdistin rakentamisen peruselementin, teräsverkon, käsityötekniikoihin. Rakenteet rakentamisessa ja käsityössä kiehtovat. Kolmiulotteisuus ja geometria ovat kiinnostavia.

Materiaalit:

Työn perusta on teräsverkko, johon on yhdistetty lanka ja hedelmäpussipunontaa, lasin sulatusta, räppäystä, hopealankaneuletta ja lasihimmelitekniikkaa.

Tekniikat:

Punonta, lasin sulatus, räppäys, neule ja himmelitekniikka

 

Kun ajatus karkaa, II

Anu Webster

Kuumailmapallo ruokkii mielikuvitusta ja ajatus kiirehtii arkipäiväisten huolien yläpuolelle. Olenko ehkä Jules Vernen matkassa, näkyykö allani Aurinkokuninkaan hovi vai katselenko edessäni avautuvaa savannia… Lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu koriste on valmistettu merinovillasta ja kierrätysmateriaaleista.

Materiaalit:

Merinovilla, helmet, nypläysnypylät

Tekniikat:

Huovutus, helmikirjailu, punonta, räppäys, gellipainanta

 

Veikeän Vinkeä Wappu Jakkara

Mari Tolvanen

Hassun istuimen pohjana ja tukirakenteena on käytetty tehdasvalmisteista IKEA:n jakkaraa. Jakkaran metallijalat ovat päällystetty räpäten sinisellä langalla. Muovinen istuinosa on piilotettu päällystämällä se kylmävärjätyllä kankaalla. Istuimen pehmustukseen on käytetty vaahtomuovia. Selkänoja on räpättyä ja jälkihuovutettua, jäykkää rautalankaa, joka on taivutettu kaikki viimeisetkin voimat käyttäen jengalle.

Materiaalit:

villasekoitelankaa, itse värjättyä puuvillakangasta, rautalankaa, vaahtomuovia, huovutusvillaa ja -nauhaa.

Tekniikat:

räppäys, kylmävärjäys, huovutus

 

Vähän Villimpi Kappaverho

Mari Tolvanen

Kappaverho on saanut innoituksensa Birger Kaipiaisen suunnittelemasta, koboltinsinisestä Kiurujen yö tapetista. Mustalla ja sinisellä langalla virkatulle pohjalle on solmittu villalankanukista ja siivutetuista karkkipapereista kolme orvokkia mukailevaa miniryijyä. Lisäksi työhön on lisätty hennoin kirjailuin höystettyjä, huovutettuja orvokkeja, sekä neljä lasisisuksen saanutta keramiikkalintua. Läpi työn on pujotettu räpättyjä metallilankoja, joiden alas roikkuvat päät on kierretty jengalle.

Materiaalit:

poltettu savi, sulatettu pullolasi, virkkaus- ja kirjontalankaa, villalankaa, karkkipapereita, huovutusvillaa, kupari- jarautalankoja

Tekniikat:

virkkaus, ryijysolminta, huovutus, räppäys, kirjailu, tasoleikattu savi ja lasinsulatus

 

Muistojen muistipeli

Marianne Leskinen

”Muistojen muistipelin” pahvisiin laatikoihin on tehty kasvamaan yksivärisiä mutta keskenään erivärisiä pieniä ryijyjä. Pienen laatikon kun avaa, sisältä paljastuu erivärisiä ja eri korkuisia ryijylangalla tehtyjä villanukkapohjia, ajatuksellisesti ne kasvavat kuten rairuoho keväällä. Muutamasta pienestä pahvilaatikosta paljastuu kasvun ihme puulla: kuvansiirtotekniikalla on puulle siirretty lasteni kuvat eri vuosilta. Kasvua voi seurata myös valokuvien kautta. Ryijyjen värimaailma noudattaa isompaan kenkälaatikkoon tehtyä isompaa ryijyä, jossa samoja värejä on käytetty optisina värisekoituksina. Sininen Aalto -maljakon muotoinen ”järvi” ryijyn keskellä sisältää valkoisen kivestä tehdyn saaren. Kivi ryijyyn on tuotu Kreikan Akropolis –kukkulalta helmikuussa 2020. Kivi on kiinnitetty ryijyyn Sudan-pohjakankaalla.

Muistipelinä teos toimii siten, että laatikot avaamalla veljeksistä tulee (kuva) parit samana vuonna otetuista kuvista tai kummastakin pojasta eri vuosina otetuista kuvista. Miniryijyt ovat pari isomman ryijyn kanssa ja hopeatyöt ketju ja sormus ovat keskenään parit.

Materiaalit:

pahvi, paperi, kivi, villa, vanu, kangas, silkkipaperi, hopea

Tekniikat:

ryijytekniikat, hopeatekniikat, kuvansiirto puulle

 

Polku

Johanna Länsivierto

Kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen sekä veistoksellisuus -teeman lähtökohta työssäni oli omenapuun oksan veistoksellisuudesta. Halusin yhdistää teokseen useita eri elementtejä ja yhtenäisyyden vuoksi valitsin vaalean sävyjä teokseen. Halusin hyödyntää opiskelujen aikana opittuja tekniikoita sekä kokeilla myös uutta. Teokseen olen käyttänyt myös kierrätysteemalla esimerkiksi käytettyjä hedelmämuovipusseja, rikkoutuneen juomalasin sekä luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoksessa on useammassa blokissa yhdistetty kovaa ja pehmeää materiaalia yksittäisinä yksityiskohtina sekä kokonaisuutena koko teoksessa. Tarkasti katsomalla teoksesta löytyy useampaa eri väriä vaikka yleisvaikutelma on hyvinkin vaalean yhtenäinen.

Materiaalit:

puu, villa, kivi, helmet, muovipussi, lasi

Tekniikat:

huovutus, kirjonta, ompelu, ryijytekniikka, kudonta

 

Kotiavaimet

Sanna Kokkonen

Käsityön taiteen perusopinnoissa valmistetut tuotteet ja opitut tekniikat ovat löytäneet työssä uuden muodon. Kotkalaisen Tukkukaupan talon sisäpihan porraskäytävää kuvannut printti muuntui majakan kaltaiseksi torniksi. Lasikurssin koru päätyi sen katolle loistoksi yhdessä samppanjapullon korkin metallihatun kanssa. Halkopinosta aiheensa saanut painokangas löysi käyttöä käytävän kiveyksenä ja väriopin optisen sekoituksen harjoituksista tuli sen kiviä. Niiden vieressä rehottaa ryijysolmuilla solmittua ruohoa. Räpätty metallilanka taipui puun rungoksi. Parvekkeellinen majakka syntyi ikuisesta muuttamisen kaipuusta. Voisiko siitä tulla yksi koti useiden kotieni ketjussa? Avaimet ovat jo valmiina.

Materiaalit:

Painokangas, avaimet, metallilanka, villa- ja helmilanka, samppanjapullon korkki ja sen hattu, lasi, avaimet

Tekniikat:

Kankaanpainanta, virkkaus, räppäys, lasinsulatus, ryijyn solmiminen, kirjonta, applikointi, ompelu

 

Pienoisveistos ”Haista kukkanen”

Tarja Kurki

Kevätlukukaudella 2020 meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan keramiikkataitelija Johanna Rytkölän ateljeehen ja kokeilla savitöiden tekoa. Pihapiirissäni asustelevat ja loikkivat hassunhauskat puput ovat inspiroineet minua muutamissa aiemmissakin töissäni, joten aihetta ei tarvinnut kauan miettiä.

Materiaalit:

korkeapolttoinen kivitavarasavi, engobet Johanna Rytkölän valmistamia, puuvillakangas

Tekniikat:

kiiltävä korkeanpolton lasitus, raakapoltto 950°C:ssa, lasituspoltto 1 230°C:ssa, kankaan kovetus

 

Kesähimmeli Mille Fiori

Tarja Kurki

Suosikkikäsityötekniikoitani ovat (käsin)kirjonta ja virkkaus – molemmat parhaimmillaan ihanan meditatiivista puuhaa. Monien mielenkiintoisten tekniikoiden lisäksi myös kirjontaa oli sisällytetty opintoihimme. Siispä lopputyössäni halusin ehdottomasti päästä virkkaamaan. Luonto ja erityisesti kukat ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin värit. Näistä aineksista lähti syntymään lopputyöni, kesähimmeli. Himmeli on tarkoitettu parvekekoristeeksi.

Materiaalit:

lampunvarjostimen kehikko maalatusta metallista, puuvillalanka

Tekniikka:

virkkaus

 

Joulun taika, Joulukuusen koristeet

Marianne Siitonen

Lähtöajatuksenani lopputyössä on ollut tehdä jotakin sellaista, mikä kestäisi aikaa, mutta samalla kietoisi yhteen eri käsityöllisiä ratkaisuja ja tekniikoita, joita olen käsityötaiteen perusopinnoissa harjoitellut kolmen vuoden kuluessa. Lisäksi olen halunnut valmistaa tuotteen, jolla on selkeä käyttötarkoitus.

Materiaalit:

puuvillasekoite- ja polyesterkankaat, polyestervanu, poisrevittävä tukikangas, liimaharso, veteen häviävä kangas, konekirjontalangat, polyester-efektineulelangat sekä merseroitu puuvillavirkkauslanka ja hopealanka

Tekniikat:

ompelu, hopealangan taivuttaminen, konekirjonta, applikointi, kankaanpainanta sekä virkkaus ja neulonta

 

 

 

 

Räsyjä riekaleiksi – vanhasta uusi matto

Teksti Jaana Murrosvuo, Leppävaaran kudonta-aseman asiakas

Ajatus siitä, että vanhasta lempipaidasta ei tarvitse luopua kun se ei ole enää käyttökunnossa, eivätkä kuluneet lakanat ole jätettä, on minulle luonteva. Mukana on kiertotalouden ajatus. Samalla matonkutominen on rentouttava harrastus, joka lähtee liikkeelle kuteiden repimisestä tai leikkaamisesta ja maton suunnittelemisesta vähin erin siinä samalla. Tarvitaan vähän aikaa ja kaksi kättä. Materiaalia löytyy omista ja kavereiden kaapeista ja lisää juuri sopivan värisiä raitoja saa vaikkapa kierrätyskeskuslöydöistä. Tärkeintä on, että mikään ei värjää ja kolmella kudottaessa joka kolmannen kuteen tulee olla trikoota, jotta matosta tulee napakka. Monesti mattoon pääsee sellaisia kankaita, joka ei kirjavuudessaan tai muuten sävynsä puolesta tullut koskaan ommelluksi. Eikä kankaan vahvuuden kanssakaan ole niin tarkkaa, ohuemmasta kankaasta voi leikata leveämpää kudetta ja toisin päin.

Mummoni lauloi joskus riepumattolaulua, jossa sanotaan: ”paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi”. Ehkäpä hän ajatteli samalla tavalla kuin minäkin, että kutoessa ja kuteita leikatessa voi joko muistella tai keskittyä ajattelemaan tai antaa käsien tehdä ja lepuuttaa mieltä. Itselläni on ollut tapana pitää kutoessa miniloma viikonlopun kahta puolta ja joskus olen myös aloittanut lomani kutomalla.

Maton kutominen on helppoa. On muutamia jokaisen opittavissa olevia peruskikkoja, jolla varmistetaan se, että reunasta tulee siisti ja matosta napakka. Kudonta-asemalle voi vaan kävellä ja siellä ohjataan tarvittaessa. Omasta osaamisestaan ei tarvitse olla huolissaan: siellä ollaan oppimassa ja kokeilemassa ja myös jakamassa kokemusta käsillä tekemisestä. Tärkeintä matonkutojalle on hitunen kärsivällisyyttä ja kohtuulliset käsivoimat. Oma niksini on se, että jaan aina kaiken kuteen vähintään kahteen kerään ja huolehdin siitä, että räsymaton molemmissa päissä on yhtä paljon molempia. Olen myös kehitellyt merkkaussysteemin maalarinteipillä sekä roomalaisilla ja arabialaisilla numeroilla. Näin saa mattoon yhdenmukaisia raitoja, vaikka tarkkoja rantuja ja yhdenmukaisuutta en mattoihini haekaan. Myös kännykän kamera on maton tekemisessä hyvä muistiinpanoväline. Tapoja on kuitenkin yhtä monta kun on tekijöitäkin ja käsityön kuuluu olla tekijänsä näköinen.

 

 

Paras räsymaton ominaisuus on minusta se, että se on helppo pestä ja huoleton pitää. Räsymatosta saa vanhoista kutomalla myös kevyen, mikä lisää ison maton käyttömukavuutta. Tärkein ominaisuus ja syy siihen miksi minä kudon, on kuitenkin räsymaton kodikkuus.

Jaana Murrosvuo

Käsityön taiteen perusopetuksen uudet ryhmät alkavat syksyllä 2017

Oletko käynyt vuosia kädentaitojen kursseilla tai haluaisitko aloittaa uuden harrastuksen? Haluaisitko jotakin hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin? Orastaako mielessäsi alan vaihto ja haluaisit kokeilla taideaineiden opiskelua?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Tarjoamme käsitöissä laajan, 1200 tunnin oppimäärän mukaisia opintoja. Opinnot kestävät perusopinnoissa kolme vuotta ja syventävissä opinnoissa kolme vuotta. Opintoihin hakeutuvat käyvät läpi valintaprosessin, jossa varmistetaan kiinnostus kyseisen taiteen alaan, motivaatio ja sitoutuminen.

Parhaimmillaan käsityöstä tulee tärkeä osa elämääsi: kehität taitojasi ja omaa luovuuttasi. Käsityön taiteen perusopetus ohjaa pohdintoihin: mikä on suhde itseesi ja maailmaan, miten löydät itsellesi ominaisia tapoja kokea ja kohdata asioita. Käsityö on ihana portti henkiseen hyvinvointiin ja oman identiteetin vahvistumiseen.

Käsityön taiteen perusopetuksen keskeisiä sisältöjä ovat oman ilmaisun tukeminen, elämyksellisyys, innostaminen ja innostuminen, aloitteellisuus ja näyttäytyminen. Välineinä käytetään monipuolisesti erilaisia käsityötekniikoita ja materiaaleja.

Infotilaisuus opinnoista maanantaina 5.6.2017
Perusopinnot klo 17.30–18.30
Syventävät opinnot klo 19.00–20.00
Omnia Koulutus, Espoon työväenopisto
Itätuulentie 1, III kerros

 

 

Kangaspuilla kutomisen viehätys

 

Työskentelen kudonnanopettajana Leppävaaran kudonta-asemalla. Kutojien kanssa tulee usein puheeksi kutomisen viehätys. Yleensä yhden työn valmistuttua haluaa pian päästä tekemään seuraavaa. Christina Varis on yksi ahkerista kutojista, ja kysyin häneltä selkeän kysymyksen: miksi kudot?

Christina Varis:

”Kudonta taitaa koukuttaa. Olen kuullut niin monen lausuvan nuo sanat, kun olen ollut kudonta-asemalla kutomassa ja joku uusi utelias kutoja käy tutkimassa, mitä kaikkea voikaan tehdä Leppävaaran kudonta-asemalla.

Kun avaan kudonta-aseman oven, tuntuu kuin jokin myönteinen ja ihmeellinen voima vyöryisi ylitseni, ja se valtaa mielen. Näin käy silloinkin kun huolet ja murheet painavat. Uuden luomisen ja värien maailma vangitsee. Tunnelma tiivistyy, kun muut saman luomisen ilon kokevat kanssakutojat touhuavat kangaspuiden äärellä. Yhdessä parannamme maailmaa ja ideoimme uusia loimia tai väriyhdistelmiä. Mahdollisuudet ovat äärettömät, sillä materiaaleja ja värejä yhdistelemällä erilaisilla sidoksilla voi kutoa niin kauniita mattoja, pyyhkeitä, huiveja, liinoja, niin mitä tahansa. Ja samalla saa ihailla muiden kutojien töitä, olla taidenäyttelyssä siinä kutomisen lomassa.  

Olen myös vakavan sairastumisen yhteydessä kokenut kutomisen eheyttävän vaikutuksen. Ollessani niin ahdistunut syöpäleikkauksen jäljiltä, etten pystynyt tekemään yhtään mitään, menin kudonta-asemalle ja rupesin paukuttamaan kangaspuita. Siinä silmieni alla syntyi huopa. Sitä kutoessa aistin pehmeän villalangan ihoani vasten. Lankojen puolaaminen todisti, että vielä pystyn toimimaan. Tämä kokemus kantoi päivästä toiseen ja antoi voimia. Niin paljon voimia, että kudoin monta työtä, koska systemaattinen toiminta mahdollisti etenemisen elämän virrassa. Ja niin vain huomasin, että täällä vielä saan tallustella ja kutoa.

Vielä yksi parahultainen asia kudonnassa: sehän avaa uusia ikkunoita myös sisustamisessa!!

Joten, kysymykseen miksi kudon kangaspuilla tekee mieli vastata – miksi en kutoisi kun se rikastuttaa elämää niin monin tavoin.

 

Kuten Christina totesi, kangaspuilla saa tosiaan aikaan monenlaista. Polkusen painallus, sukkulan heitto ja luhan lyönti… Kudelanka sujahtaa loimilankojen väliin ja muodostaa kangasta. Jokainen voi valita itselleen sopivan työn: selkeän ja yksinkertaisen, jossa voi nauttia kutomisen toistosta ja rytmistä, tai vaativamman poljennan tai värisommitelman, joka vaatii enemmän keskittymistä. Varmaa on, että itse tehty tuote on uniikki, ja sillä on aivan erilainen merkitys kuin kaupasta ostetulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kudonta-asemat Leppävaarassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kudonnan oppimiselle. Kudonta-asemalle voi tulla kutomaan, vaikka ei olisi aikaisemmin kangaspuita nähnytkään. Ottamalla yhteyttä kudonnanopettajaan voi sopia, koska ja mitä voi ryhtyä tekemään. Opettajalta saa kaiken tarvittavan opastuksen kädestä pitäen, ja siitä se lähtee! Kannattaa tulla aloittamaan kutominen silloin kun opettaja on paikalla, ja kun kutominen alkaa sujua, voi jatkaa työtä itsenäisesti.

Sekä työskentelyajat että opettajien paikallaoloajat vaihtelevat hieman eri kudonta-asemilla. Leppävaarassa voi työskennellä maanantaista perjantaihin klo 9-21 ja lauantaisin klo 9-18. Opettaja on paikalla maanantaisin klo 9-16, tiistaisin klo 9-15, keskiviikkoisin klo 12-19 ja perjantaisin sopimuksen mukaan.

Valmiista yhteisloimista voi valita sopivan kudottavan. Loimen materiaali ja leveys määrittävät, mitä siinä voi kutoa. Myös loimen väri, tiheys ja sidos vaikuttavat lopputulokseen. Kuteen väriä, materiaalia ja poljentaa voi kuitenkin muunnella, joten samasta loimesta saa hyvinkin erilaisia lopputuloksia. Kudonta-asemilla on pieni lankavarasto, josta on mahdollisuus ostaa joitakin kudelankoja, tai kudelangat voi tuoda tullessaan. Matonkuteet kutojat hankkivat itse, mutta opettajalta saa vinkkejä matonkuteiden hankkimiseen.

Ajankohtaiset, puissa olevat loimet esittelemme jokaisen kudonta-aseman Facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/pg/leppavaarankutojat/photos/?tab=album&album_id=375815345771044 Loimet vaihtuvat kaiken aikaa, ja kutojat voivat esittää myös toivomuksia uusiksi loimiksi. Mikäli riittävästi muitakin kutojia löytyy, toivomusloimi laitetaan puihin.

Pikkuvinkki kudonnan perusteet hallitseville: Jos haluat oppia lisää kudonnan suunnittelusta, materiaaleista, sidoksista ja väreistä, maaliskuussa alkavalla ”Suunnittele oma loimi” -kurssilla (E170396) on vielä muutama paikka vapaana. https://ilmonet.fi/#!code=E170396

 

Tämän vuoden alusta alkaen olemme ottaneet käyttöön taitotasoihin ja aktiivisuuteen perustuvan päivämaksuhinnoittelun. Siinä on ideana, että osallistumalla kudonnan prosessissa muuhunkin kuin pelkkään kutomisvaiheeseen on mahdollista kutoa huokeammalla päivämaksulla ja oppia enemmän. 1) Yhden sukkulan kutoja (10 €/päivä) on aloitteleva kutoja ja tarvitsee paljon opettajan apua. Opettaja ottaa valmiin työn pois puista ja tekee uudet alkusolmut seuraavalle kutojalle. 2) Kahden sukkulan kutoja (7 €/päivä) osaa käyttää kangaspuita itsenäisesti ja tarvitsee opettajan apua lähinnä työn aloituksessa. Hän ottaa valmiin työn itse pois puista ja tekee alkusolmut seuraavalle kutojalle. 3) Kolmen sukkulan kutoja (5 €/päivä) osallistuu edellisen lisäksi kudonta-aseman yhteisloimien rakentamiseen sopimuksen mukaan. Kudonnanopettajalta voi varata myös henkilökohtaisen opetusajan liittyen johonkin kudonnan osa-alueeseen tai vaikkapa loimen rakentamiseen omiin kotikangaspuihin. Tämän asiantuntijapalvelun hinta on 35 €/tunti.

Kudonta koukuttaa ja antaa mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa mitä moninaisimpia ideoita. Tervetuloa mukaan innostumaan kutomisesta!

kirjoittaja

Jaana Saha, kudonnanopettaja, Leppävaaran kudonta-asema

https://www.omnia.fi/

Elokuussa tavataan!

Tästä uuden uutukaisesta blogista löytyy elokuun 11. päivästä lähtien viikoittain juttua ja tietoa Espoon työväenopiston kädentaitojen kursseista. Heti alkuun on luvassa maistiaisia kurssiuutuuksista – käy siis kurkkaamassa blogia, jos haluat tietää tulevasta vähän enemmänkin.

Jo nyt voi luvata, että paljon kiinnostavaa on tulossa. Seuraa blogia ja muista varata ajoissa kurssipaikkasi.

Kesäterveisin,

Merja

DSCF1866