Uusia kursseja verkossa

Keväälle on tulossa uusia kursseja, joille voit osallistua etänä. Ohessa muutamia poimintoja niistä.

Kirjo ja applikoi etänä

Kurssilla opit kirjomaan ja applikoimaan luovasti. Pääset kokeilemaan erilaisia pistoja ja yhdistelemään materiaaleja. Applikoimme ja kirjomme käsin. Opit myös erilaisia tapoja siirtää kuvioita kankaalle ja käyttämään monenlaisia materiaaleja sekä kirjonnassa että kirjonnan pohjissa.

Etäkurssilla käytössämme on Moodle-oppimisalusta ja Blackboard Collaborate. Kurssilla tarvitset erilaisia lankoja, joita voit käyttää kirjonnassa sekä lankoihin sopivia neuloja ja kangasta, jolle voit kokeilla pistoja. Hyödynnä pikkutilkutkin kirjonassa.

Kirjonnassa voit hakea ideoita esim. valokuvista. Kirjo vaikkapa kuvat ystävistäsi kankaalle.

Ilmoittaudu mukaan. Kurssi alkaa ti 9.3.  E211786 Kirjo ja applikoi etänä

Kehyskudontaa

Kehyskudonta on innostava tapa kutoa pieniä kuvakudoksia.

Viritä loimilangat kudontakehykseen, ja pujota kudelangat haluamasi mallin mukaan. Mallipiirroksen voit kiinnittää kehyksen taakse avuksi kutomisen ajaksi. Työhön sopivat monenlaiset ja monenpaksuiset langat.

Kurssi alkaa ti 9.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211842

 

Lumi- / jäävärjäys

Lumi- ja jäävärjäys on kiehtova tekniikka. Lue tästä tekniikasta lisää edellisestä artikkelistamme ja ilmoittaudu mukaan. Kurssi alkaa ti 16.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E211751

Näille verkossa oleville kursseille mahtuu vielä

Tilkkutöitä aloittelijoille alk. ti 23.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211481

Katoava väkkärä ja häviävä tiimalasi – monimuotoisia tilkkutöitä blokkeja leikaten alk. ma 19.4. https://ilmonet.fi/#!code=E211906

Ihana ryijy alk. la 6.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211142

 

Pääsiäisaskartelua lapsen kanssa alk. la 27.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E211105

Kananhammaskoru alk. ma 29.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E210867

Kesäkorit farkuista alk. la 13.3. https://ilmonet.fi/#!code=E210890

 

 

 

Lumi- tai jäävärjäys

Opetan Espoon työväenopistossa monenlaisia käsityökursseja. Yksi opettamistani tekniikoista on tekstiileiden värjäys. Kun Etelä-Suomeenkin vihdoin saatiin lunta, kokeilin lumivärjäystä ja innostuin siitä toden teolla.

Lumi- tai jäävärjäys on kiehtova tekniikka, jossa lunta tai jäätä käytetään värjäyksessä elementtinä, joka kuljettaa värin kankaalle, jolloin syntyy monenlaisia ennakoimattomia kuvioita. Lopputulos on aina yllätys, joka tekeekin tekniikasta kiehtovan. Värjäyksen voi tehdä yhdellä värillä tai käyttää useampia värisävyjä, jolloin värit myös sekoittuvat keskenään.

Lumivärjäys on helppo menetelmä, eikä se vaadi erikoistiloja. Värjääminen onnistuu helposti myös kotikeittiössä tai kylpyhuoneessa. Värjäys ei vaadi myöskään erikoisia välineitä, kunhan on muutama ämpäri/astia, vedenkeitin/vedenkeittomahdollisuus, pari kertakäyttölusikkaa ja
-kahvikuppia, sekoitustikku sekä kumihanskat, niin pääset hyvin alkuun. Alkuun pääsee myös hyvin marketeista saatavilla väri- ja apuaineilla. Haastavinta värjäysmenetelmässä onkin malttaa odottaa, jotta värit ehtivät kiinnittyä.

Jos innostuit lumivärjäyksestä ja haluat päästä alkuun, ilmoittaudu helmikuussa alkavalle kurssille. Näin saat myös kivaa tekemistä talvilomaviikolle, kun voit jatkaa värjäyksiä silloin omatoimisesti. Kurssi toteutetaan kokonaisuudessaan verkkokurssina.

Kirjoittaja: Leena-Kaisa Loukojärvi

Tutustu hopeatöiden teossa käytettyyn tekniikkaan

Nyt pääset tutustumaan kultasepän töissä käytettäviin viiloihin. Linda Rantanen opettaa meillä sekä Kelloseppäkoululla että Ruusutorpan koululla hopeakorujen tekoa. Kurssit ovat nyt koronan takia siirretty, mutta toivottavasti pääsemme taas pian aloittamaan hopeatöiden parissa.

Kurssit löytyvät ilmonetista.

 

Viilaus

Viilaamiseen käytetään eri muotoisia ja karkeuksia olevia viiloja. On pieniä neulaviiloja ja isompia kultasepänviiloja.

Muodoiltaan viilat ovat erilaisia, esimerkiksi latta-, puolipyöreä-, pyöreä-, linnunkieli-, kolmio- ja neliöviila. Jokaista edellä mainittua tarvitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi lattaviilaa käytetään kun viilataan suoraa pintaa ja pyöreää taas kun halutaan puolipyöreää muotoa.

Isoissa viiloissa on yleensä puukahva, pienikokoisissa viilauspinta sekä varsi ovat samaa kappaletta, niitä nimitetään neulaviiloiksi. Isoa pintaa viilatessa, käytä isoa viilaa. Pienellä viilalla saat vain kuoppia ja epätasaisuutta aikaiseksi. Pieniin koloihin käytä neulaviiloja.

Kultasepän työssä viilaaminen tapahtuu erityisen viilaustuen päällä. Viilaustuen muodostaa työpöytään kiinnitettävä, terävään reunaan päättyvä tasainen puukappale.

Viilatessa on muistettava aina viilata yhteen suuntaan, eikä edes takaisin. Eli viilaa työntäen viila syö, takaisinpäin liikuttaessa nosta viilaa tai älä ainakaan paina.

Jos viilaat päätyä ja haluat saada suoraa pintaa niin tee työntö kerrallaan ja tarkkaile mistä kohtaan viila on syönyt. Tällöin huomaat helpommin pysyykö viila suorassa. Viilan on pysyttävä suorassa eikä heiluttava edestakaisin.

Viilaaminen ei saa tapahtua vain yhteen suuntaan, vaan vaihdellen etuviiston vasempaan ja oikeaan, niin sanotusti ristiin. Ristiinviilaamisella varmistetaan ettei materiaaliin tule liian syviä uria. Tällä tekniikalla varmistetaan myös, ettei viilausurien hiomisessa menee ylimääräistä aikaa.

Kirjoittaja: tuntiopettaja, kultaseppä Linda Rantanen

Merkillistä hopeaa

Maassamme on pitkät perinteet hopean leimaamisessa. Jalometallien pitoisuudet olivat tarkkaan määrätty jo 1400-luvulla ja tästä syystä vuonna 1485 annettiin määräys, että kulta- ja hopeaseppien oli merkittävä nimikirjaimensa valmistamiinsa esineisiin. Tänä päivänä nimileiman voi rekisteröidä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (TUKES) mikä tahansa yritys, joka valmistaa tai maahantuo koruja.  Espoon työväenopiston oma nimileima on OMNIA.

 

Pitoisuusleima

1850-luvulla käyttöön tuli ensimmäiset hopean pitoisuutta osoittavat leimat. Aiemmin hopeaa oli käytössä vain yhtä pitoisuutta, joten silloin ei erityistä pitoisuusleimaa tarvittu. Hopealeimoiksi tuli vanha luotimittayksikön 13L ja venäläis-peräiset 78 ja 84. 1890-luvulla siirryttiin metrijärjestelmän myötä pitoisuuksissa tuhannesosaleimoihin, esimerkiksi hopeassa leimaan 813H. Nämä tuhannesosaleimat ovat edelleen käytössä. Hopea on nykyisin yleisimmin leimattu pitoisuusleimalla 830 tai 925. Korukursseilla käytämme aina pitoisuutta 925. Tämä tarkoittaa, että esine on valmistettu seoksesta, jonka hopeapitoisuus on vähintään 92,5 %, lopun ollessa kuparia. Nykyinen jalometallilainsäädäntö vaatii kaikilta yli 10 g olevilta hopeatuotteilta vähintään nimi- ja pitoisuusleiman. Leimaamme lähes kaikki kursseilla tekemät korut vähintään OMNIA 925 leimalla. Tämä tarkoittaa, että kurssin järjestäjä ottaa vastuun, että korujen pitoisuus täyttää jalometallilain vaatimukset.

Kaupunkileima

1600-luvulla tuli käyttöön kaupunkileima, joka kertoo missä kaupungissa esine on valmistettu. Nykyisin kaupunkileima tai oikeastaan paikkakuntaleima on vapaaehtoinen. Espoon paikkakuntaleimassa on Espoon vaakuna. Vaakunan hevosenkenkäaihe viittaa pitäjän alueella asuneille kruunun- ja perintö­talon­pojille määrättyyn kyyditys­velvollisuuteen, joka velvoitti järjestämään kyydityksen alueella kulkeneille kruunun virkamiehille ja sotaväelle. Kruunu symboloi Espoon vanhaa kuninkaankartanoa.

 

Tarkastusleima

Sepän nimikirjainten ja kaupunkileiman lisäksi esineisiin tehtiin niin sanottu Oltermannin viiva ammattikunnan vanhimman tarkastaessa esineen pitoisuuden. Tämä sahanterämäinen kuvio syntyi Oltermannin ottaessa kaivertimella esineestä hopea- näytteen. Oltermannin viivan korvasi vuonna 1754 valtakunnallinen kolmen kruunun tarkastusleima. Samoihin aikoihin alettiin esineisiin lyödä myös valmistusvuoden ilmoittavia leimoja. Suomen siirryttyä Venäjän yhteyteen vaihtui kolme kruunua yhdeksi kruunuksi vuonna 1810. Tänä päivänä tarkastusleima ja vuosileima ovat vapaaehtoisia. Vuosileima koostuu kirjaimesta ja numerosta.

 

Kierrätys ja korjaaminen on suosittua myös korukursseilla. Jokaisella koruntekijällä varmasti kertyy jalometallipurua, levyn tähteitä tai pilalle menneitä korunosia. Jalometallit ovat ihanteellisia juuri siksi, että ne voidaan sulattaa ja kierrättää moneen kertaan. Sulatuksen aikana pitoisuuksissa pitää olla tarkka ja juuri siksi tarkastusleimalla varmistettiin, että pitoisuus on sitä minkä leiman on tuotteeseen lyönyt. Näillä näkymin viimeiset tarkastusleimat Suomessa leimataan tammikuussa. Lähes 300 vuoden perinne katkeaa silloin, koska nykyinen jalometallien tarkastusta tekevä taho lopettaa toimintansa.

Vastuu korujen valmistuksesta siirtyy nyt kokonaan tekijälle. Uusista, korjatuista tai muokatuista jalometallituotteista pitää löytyä pakolliset leimat ja pitoisuusleiman pitää vastata tuotteen koostumusta. Tästä pidämme huolta Espoon työväenopiston korukursseilla.

Kirjoittaja: kultaseppämestari Pia Jull

 

Ihana ryijy!

Ihana ryijy! – kurssilla Leppävaarassa Komentajankadulla valmistettiin syksyllä 2020 ryijyjä pohjakankaalle ompelemalla ja kehyskudonnalla. Kevään 2021 kurssi löytyy Ilmonetista tunnuksella E211142.Opistolla on käytettävissä kudontakehyksiä kurssilaisten käyttöön. Kurssin opettajana toimii tekstiilitaiteilija Raija Rastas. Tervetuloa kurssille!

Annika, ”Joutsen”

(kuva: Raija Rastas)

Olin ihaillut ryijyjä jo jonkin aikaa ja ajattelin, että uuden kodin seinälle olisi mukavaa ripustaa sellainen. Kansanomaisille ryijyille tyypilliset selvästi erottuvat nukkarivit kiehtoivat minua, mutta modernia ja kodin sävymaailmaan sopivaa ryijyä ei valmiina tahtonut löytyä. Siispä ilmoittauduin ryijykurssille syysiltojen ratoksi ja kurssityön aiheeksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen joutsen. Ryijyn solmiminen oli oikein rentouttavaa puuhaa ja uusi projekti – ryijy nahkasuikaleista kehyskudonnalla – on jo työn alla!

Annika, ryijy nahkasuikaleista omalla kudontakehyksellä (kuva: Raija Rastas)

 

Jennin ryijy

(kuva: Raija Rastas)

Tein elämäni ensimmäisen ryijyn itselleni. Se merkitsee minulle kauneuteen kääntymistä, rajallisuuden hyväksymistä ja oman itseni rakastamista. Jotakin sellaista, että vaikka en missään tai koskaan olisi täysin valmis, siinä jossakin välissä minulla on silti hyvä olla.

 

Bertta Österman, ryijyn ompelua

(kuva: Raija Rastas)

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten oma kuvitus muuttuu nukka kerrallaan ryijyksi!

 

Maija Ahotupa, ”Kesämuisto”

(kuva Raija Rastas)

Vietimme kesää pitkin Suomea ajellen ja sain ajatuksen siitä, että ryijyssä olisi kuvattuna suomalaista pelto- tai niittymaisemaa. Tein summittaisen hahmotelman siitä, miltä lopputulos voisi näyttää, mutta aika paljon muokkasin suunnitelmaa ryijyä kutoessani sen mukaan, miltä nukat ja värit ryijyssä näyttivät. Innostuin valtavasti tekemisestä ja ensimmäinen ryijy valmistuikin alle kolmessa viikossa. Ryijy sai nimekseen ”Kesämuisto”.

 

Maija Ahotupa, ”Lokakuu”

(kuva: Raija Rastas)

Toiseen ryijyyn tilasin lankoja ja värejä aikalailla summanmutikassa ja fiiliksen mukaan. Sain idean kaarevista muodoista Kiasman seinärappauksista ja lähdin kutomaan niitä ryijyyn. Kutoessani huomasin, että sekä värit että muodot toistivat lokakuista maisemaa; harmaata, roosaa, oranssia. Ryijy saikin nimekseen ”Lokakuu”. Rakastuin ryijyjen tekemiseen ja kolmanteen ryijyyn on jo tarvikkeet tilattuna!

 

Päivi Matikainen, ”Time flies”

(kuva: Raija Rastas)

Ryijyn tekeminen on tosi rentouttavaa puuhaa ja usein ompelinkin sitä illalla, kun muut olivat jo menneet nukkumaan. Kaikki oli rauhallista ympärillä ja sain painua omiin ajatuksiini, lankojen tuntuma sormissa ja kauniit värit silmieni edessä.

Oli kiva seurata miten kuvio alkoi hahmottumaan, olinhan sen itse suunnitellut. Välillä kylläkin ajattelin, että olisin voinut satsata enemmän suunnitteluun. Varsinkin, kun samaan aikaan Taidehallissa oli ryijynäyttely ja siellä oli niin upeita malleja ja uskomattomia värejä, langoilla oli osattu maalailla. Minulle tulikin monia ideoita aiheista, joita voisi käyttää ryijyssä.

Ehkä joskus teen toisenkin ryijyn – ehkä useammankin- kunhan saan tämän valmiiksi kokonaan. Minulla on siis vielä muutamia rivejä tekemättä ja suunnittelin muuttaa hieman mallin yläosaa. Lupasin itselleni, että teen työn loppuun joulukuun aikana. On ollut niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä ja harrastusta.

Tästä keksinkin nimen työlleni, ”Time flies”, aika rientää. Onhan työssäni tiimalasimainen kuvio, joka kuvaa aikaa ja sen reunoilla ikään kuin siivekkeet. Olen todella tyytyväinen, kun lähdin kurssille. Olin myös iloinen, kun monet osallistujat olivat nuoria naisia, vanha käsityöperinne jatkuu modernilla otteella. Kiitos opettajallemme, Raijalle kaikista hyödyllisistä vinkeistä ja mukavista tarinoista.

 

Essi, ryijyyn yhdistetään kirjontaa

(kuva: Essi)

En ole hirveän pitkälle ehtinyt ryijyä tekemään, muutimme juuri ja kaikki muuttotohina on vienyt paljon aikaa. Mutta ryijyn teosta olen kyllä tosi paljon innostunut! Mielessä vilisee jo uusia aiheita, vaikka tämä edellinenkään ei ole vielä valmis. Rentouttavaa puuhaa ja helppoakin, kun sen oivaltaa. Olen jo päässyt tekemään ”koloa” kirjontamökkiä varten.

 

Pirkko Koivisto, ”Syysaamu”

(kuva: Pirkko Koivisto)

Ryijytyynyni nimi on Syysaamu. Halusin tehdä värikkään sohvatyynyn ruskan väreissä. Edelliseltä ryijykurssilta oli jäljellä harmaata ja valkoista lankaa. Käytin ne nyt pois ja siitä tuli taustan vaalea väri, joka kuvaa pakkasaamua. Nukan pituus on 1,6 cm ja nukka on niin tiheää, että se pysyy hyvin pystyssä, vaikka tyynyyn nojaa. Toinen pohjakangas ja ruskan värisiä lankoja on vielä jäljellä. Monenlaista ideaa on mielessä, saa nähdä mitä siitä kehittyy.

 

Hanna, ”Kauris”

(kuva; Hanna)

Kokeilin miten pikselöity kuva toimii ryijyn hallitussa kaaoksessa. Jokaisen solmun säikeet on valittu pikselikartasta erikseen ja vain tausta on yhtenäistä väripintaa. Haaste oli laskea kuvan vääristymä ja päättää sopiva määrä värejä. Kauniistihan se kauris sieltä tulee esille ja enää puuttuvat vain sarvet ja taustaväri. Lankaa pitää tilata lisää ja ajatuksena onkin samalla tilata tarpeet samanlaiseen ketturyijyyn. Tekeminen on ollut rauhoittavaa ja tarjonnut tekemisen iloa.

 

Tiina

Ryijyni aiheena on Norjasta tuttu Marius-kuvio, joka esiintyy mm. ”norjalaisneuleissa”. Asuin 10 vuotta Norjassa ja ryijyn on tarkoitus tuoda kotiini lisämuisto niistä vuosista ja ystävistäni siellä. Ryijyni ei vielä ole valmis ja kuviota jouduin hiukan muokkaamaan, mutta kohta on joululoma ja silloin aikaa taas jatkaa. Ryijyn tekeminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen muille puuhille ja on ollut ihana tehdä ryijyä yhdessä samalla kurssilla olevan serkkuni Hannan kanssa viikottain teekupillisen ääressä. Minulla ei ole vielä kuvaa ryijystäni.

 

Tutustu kultasepän perustaitoon

Linda Rantanen opettaa sekä Kelloseppäkoululla että Ruusutorpan koulun Hopeakorujen tekoa. Oheisessa kirjoituksessa pääset tutustumaan kultasepän perustaitoon sahaukseen Lindan antamien ohjeiden kautta.

Sahaaminen on yksi kultasepän perustaitoja. Sitä tarvitaan lenkkien teossa tai korujen tekemisessä levystä.

Tarvitset lehtisahan, sahanteriä, viilaustuen eli naagelin ja hopeaa.

Sahanterän valinta

Valitse työhön oikea sahanterä. Sahanteriä on eri karkeuksia, karkein on 8 ja hienoin 8/0. Yleisesti kultasepän työissä käytetään karkeuksia välillä 0 ja 6/0.

6/0 sopii lenkkien sahaukseen kun esimerkiksi 2/0 on hyvä levyn sahamiseen. Paksumpaan levyyn voi käyttää 0 terää.

Terän kiinnittäminen

  • Avaa lehtisahan yläruuvi ja laita terä koloon.
  • Tarkista, että terän hampaat ovat alaspäin ja ulospäin pokan kaaresta.
  • Kiristä terä kiinni.
  • Aseta terä sahan alaosaan ja paina hiukan sahan kaarta yhteen niin, että sahanterä jää jännitykseen pokan väliin. Sahanterää näpäyttämällä sen pitäisi “soida”.
  • Tarkista vielä sormella, että terä on oikein päin.  Sormella ylöspäin vedettäessä terän pitäisi tökkiä, alaspäin vedettäessä taas sulavaa.

Sahaus

Pidä sahatessa käsi rentona, älä paina. Painaessa terä katkeaa helposti. Muista pitää saha pystyasennossa.

Käytä terän koko pituutta eli tee pitkää liikettä. Pidä saha suorassa ja liikuta levyä kuin teet käännöksiä.

Tiukissa 90 asteen kulmissa, pidä saha paikoillaan ja käännä levyä varovasti.

Lenkkien/renkaiden sahaaminen

Pidä rullattua lenkkipötköä sormien välissä ja nojaa sillä naageliin. Muista 6/0 sahanterä, näin lenkkien rako ei tule liian suureksi.

Aloita sahaaminen pitkin ensimmäistä lenkkiä niin että terä ottaa myös seuraavaan lenkkiin, näin saat uran mitä pitkin sahata.

Kun sahaat uraa pitkin niin lenkkejä alkaa putoamaan tai niitä jää roikkumaan sahanterän päähän. Poimi ne sieltä välillä pois. Yritä pysyä urassa koko ajan niin lenkkeihin ei tule montaa uraa.

Jos tuntuu, että saha ei kulje hyvin, voit lisätä mehiläisvahaa tai kynttilää sahanterän selkäpuolelle.

Yutustu sahaukseen myös videon välityksellä.

Teksti: Linda Rantanen

Vitriininäyttely, Kirjo ja applikoi etänä

Omnian toimipisteessä Itätuulenpiha 1 on vitriininäyttelyssä esillä kirjonnan etäkursseilla tehtyjä töitä.

Kurssiin kuului neljä kahden tunnin mittaista etätapaamista Collaboraten kautta, joiden aikana opittiin kirjomaan ja applikoimaan. Kurssi kannusti luovaan kirjontaan ja kokeilemaan erilaisia pistoja ja yhdistelemään materiaaleja.

Tyttö ja hattu

Tintti (Kristiina) Suihko

Kuva Voguesta. Kirjonta ja applikointi.

Aikomuksenani on jatkaa samalla kuvalla sarjaa, jossa käytän erilaisia materiaaleja (langat, kankaat, napit yms.). Hatun voi korvata vaikka kukilla, lehdillä tai vaikka linnuilla. Hattu voi olla yksivärinen ja takki vuorostaan värillinen.

 

Värikäs kirjontakirja

Tintti (Kristiina) Suihko

Gelli-painanta, akryylivärit, struktuuria styroksilla ja kankaalla, erilaisia kirjontatekniikoita.

 

Sompasaarenlaituri

Reetta Lesonen

Kalasatama on muuttuva alue ja levittäytyy koko ajan enemmän meren ylle ja kasvaa samalla kerroksia ylöspäin. Kirjontatyöhön on tallennettu näkymä Parrulaiturilta Sompasaareen kesällä 2020.

 

Tomera

Iina Neuvonen

Sain veljeltäni hauskan kuvan hänen koirastaan. Aluksi halusin maalata sen, mutta kirjontakurssilla sainkin idean tehdä siitä hänelle paidan.

 

Tytöt 1941 ja 1971

Kirsi Koivisto

Tekniikka: Kuvat on siirretty ArtMedium kuvansiirtoliimalla huovalle, kirjonnassa on tikkipistoja. Materiaali:100% villa, jäännöspaloja huopatöistä.

 

Tyttö ja hattu

Tarja Kurki

Olen käyttänyt työssäni mallina piirroskuvaa, jonka löysin nuorille neidoille tarkoitetusta 60-luvulla ilmestyneestä kirjasta.

 

Flora

Tarja Kurki

Kevään ja kukkien jumalattaren Floran poimin työhöni Sandro Botticellin maalauksesta La Primavera (Kevät).

 

Sadonkorjuu

Tarja Ehnqvis

Ensimmäistä kertaa sain opetusta kirjontaan. Koska mummoni oli monipuolinen kädentaidoissaan, luulin aina, että kirjotaan niin kuin ennen vanhaan. Ilokseni inspiroiduin tästä kurssista ja ymmärsin, että langoilla voi suorastaan maalata.

 

Kukkaisripset

Katja Isoaho

Elämäni ensimmäinen kirjontakokeilu mahdollisimman helppoon kuvaan.

 

Kassi

Katja Isoaho

Musta-valkoiselle kankaalle olen harjoitellut erilaisia pistoja ja kiinnittänyt narun pätkän, helmiä ja paljetteja. Sen jälkeen työ on kiinnitetty reunoista liimaharsolla ja pykäpistoilla vanhaan kangaskassiin. Reunalle on jätetty osa kassissa olleesta printistä ja yhdistetty ne toisiinsa.

 

Seuraava etäkurssi kirjonnasta on tulossa keväällä 2021. Sitä ennen voit kokeilla erilaisia kankaankuviointimenetelmiä kuten leimasin- ja gellipainantaa sekä vehnäjauhobatiikkia ja paperikaavioiden tekoa sekä erilaisten kangastarrojen ja folioiden käyttöä. Kurssilla tehtyjä kankaita voit käyttää kirjonnassa tai tilkkutöissä.

Näyttely on esillä 4.11.-23.11.2020

Kirjoittaja: Katriina Leppänen

 

Is There anybody Out There?

Marraskuussa esittelyvuorossa on taas uusi ryijy. Nyt vuorossa on ryijy nimeltä Is There anybody Out There. Päivi Repo kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijy on osa isompaa teoskokonaisuutta ja tämän teoskokonaisuuden taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Päivin suunnittelemasta Aihki-ryijyn tarustoista pääset lukemaan aikaisemmasta blogipostauksesta.

Teimme taideryijyn osana Käsityön taiteen perusopintoja. Jo edellisenä kesänä olin
miettinyt, että haluaisin tehdä avaruusaiheisen ryijyn. Sen innoittajana toimi tummansininen
lanka, jota olin saanut useita keriä appivanhempien muutossa.
Esteeksi tuli kuitenkin prosessi, jolla ryijyjä suunniteltiin. Piti laatia useita luonnoksia, joista
valittiin kolme parasta, ja niistä taas yksi, jonka pohjalta lähdettäisiin seuraavaan
vaiheeseen, työpiirrokseen. Etsin netistä inspiraatiota avaruusteleskooppi Hubblen
Deep Field -kuvista, jotka esittävät galaksien välistä avaruutta Ison karhun
tähdistössä. Ne ovat vaikuttavia, mutta en kyennyt tekemään niiden pohjalta
kelvollista luonnosta. Viisitoista yritelmää päätyi roskoriin ja aloin etsiä läheisempää
aihetta. Se löytyi Rantaraitin varrelta, vanhan aihkimännyn kyljestä. Otin yhden
männyn kaarnasta kuvia, ja hahmottelin ja ompelin niiden perusteella neliömäisen
ryijyn.
Ryijy valmistui parissa kuukaudessa. Kurssi jatkui vielä, ja kaapissa oli vielä
ryijynpohjakangasta ja tummansinisiä lankoja. Päätin tehdä toisen ryijyn. Halusin
siltä kahta asiaa, alkuperäistä avaruusideaani ja leikkimistä eli tekemistä ilman
suunnitelmaa. Ryijy tuntui seikkailulta: mitähän siitä syntyisi?
Palasin Hubblen Deep Field -kuvien ääreen, mutta nyt en tehnyt työpiirrosta vaan
hahmottelin ryijypohjalle tussilla muutaman pisteen: tähän tähtiä, tähän kaasupilveä.
Nukkien valitseminen tuntui helpommalta kuin Aihki-ryijyssä ja muuntelin niiden koostumusta
koko työn ajan.
Ompeleminen oli vauhdikasta ja hauskaa, annoin mennä niin kuin parhaalta tuntui.
Leikkimisen tunnetta lisäsi halu käyttää erilaisia ja epätavallisiakin materiaaleja. Tarkka silmä
voi nähdä ryijyn yläosassa muutaman oudon keltaisen nukan. Ne ovat paloja Stockmannin
Hullujen päivien muovikassista. Tämä idea ei oikein toiminut, sillä muovisuikaleet venyivät
liikaa.
”Is There Anybody Out There” nousi nopeasti mieleeni, kun pohdin ryijyn nimeä. Pink
Floydin ikonisella tuplalp:llä The Wall on tämän niminen, yhden lauletun lauseen pituinen
kappale, joka alkoi soida päässäni ryijyä ommellessani. Levy tuntuu yhä läheiseltä ja
muistan edelleen, miten ostin sen syksyllä 1979 Aikatalon Valintatalosta palatessani
yliopistolta yhdestä ensimmäisistä valtio-opin tenteistäni. Hinta, 80 markkaa, tuntui kovalta,
mutta kirjoitin silti sekin. Kuuntelin levyä varmasti satoja kertoja, ja osaan sanat edelleen niin
että voin laulaa mukana, kun jokin sen kappaleista soi radiossa – yleensä se on nimiraita.

Poikkesin ryijyn tekemisen ohjeista myös viimeistelyssä. En kääntänyt ylä- ja alapäätä, kuten
ohje oli, koska en tiennyt, mitä ryijystä tulee. Tyyny? Villalankojen seassa käyttämäni
paperinaru pistelee poskeen, joten ei ehkä tyynyä. Laukku? Siihen ryiiy on liian iso. Takin
selkämys? Tai jotakin muuta? Aika näyttää; ryijy on yhä rullalla ylläkaapissa.

Leikki on kaikkein parasta

Ryijyjä tehdessäni oivalsin, että sovelsimme juuri sitä, mitä edellisenä syksynä opettelimme
eli värien käyttöä. Mitkä värit toimivat yhdessä, mitkä eivät? Tämä opettelu jatkuu – varsinkin
kangasta kutoessa eteen tulee koko ajan yllätyksiä, kun värit toimivat keskenään eri tavoin
kuin olin ajatellut.
Avaruusryijyn nukkien kanssa koin herkuttelevani toisella tavalla kuin mäntyaiheisen ryijyn
kanssa. Olin saanut kokemusta ja varmuutta käyttää neljää erilaista ja eriväristä lankaa
yhteen nelilankaiseen nukkaan. Mitä useampia sävyjä, sitä sävykkäämpi ja mehevämpi
lopputulos – itsestään selvää ja yksinkertaista, mutta ehkä siksi välillä hankalaa. Ja
materiaalit: kaikenlaista voi käyttää.
Avaruusryijy opetti taas kerran, että käsitöissä voin leikkiä ja kokella, ja katsoa, toimiiko se.
Joka tapauksessa edessä on seikkailu. Anna palaa! Jos jokin ei toimi, keksi lisää – tai pura ja
aloita alusta.

Kirjoittaja: Päivi Repo

Veistoksellinen teos näyttely jatkuu

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen opiskelijoiden kevään 2020 opintojen teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla.

Näyttelyn aukioloaikaa on pidennetty ja pääset katsomaan näyttelyä vielä syyslomaviikon ajan 12.-15.10. klo 8-20 ja pe 16.10. klo 8-16. Viikonlopun näyttely on suljettu. Viimeinen aukiolopäivä on maanantai 19.10. klo 8-20.

Pääset lukemaan töiden taustoista myös blogimme kautta.

Foxy Lady unelmoi leningistä

Päivi Repo

Olen tehnyt keramiikkaryhmissä useita kettuaiheisia veistoksia, mutta Foxy Lady puuttui. Nimi on Jimi Hendrixin samannimisestä kappaleesta, ja olen itsekin tullut kutsutuksi sillä. Hendrixillä
oli Youtube-videossa sitä esittäessään yllään hattu ja röyhelö. Foxy Lady halusi kuitenkin lisää pukimia, koska hän on fiini daami. Ompelin leningin Tapiolan kudonta-asemalla kutomastani
kankaasta, kaava on lokakuun 2019 Burdasta.

Materiaalit:

Kettu: Korkkisavi, mattavalkoinen lasite, joka pyyhittiin pois ja loput hierottiin saven pintaan, hatussa beige mattalasite, hännänpäässä kiiltävä valkoinen lasite. Röyhelön muokkasin vuosikymmeniä vanhasta kellastuneesta pitsikauluksesta ja lierin reunan kukat silkkisekoite-kankaasta, joka sai värin opintojen värjäysosiossa. Koristeena nappeja.

Leninki: Puuvillaloimi, kuteena on kaksi käsin värjättyä lankaa, vaalea silkkivilla ja intialainen silkki, jonka ympärille on kiedottu metallilankaa. Lisäksi piilovetoketju, lasihelmiä ja paljettikangasta. Silkkivuori.

Tekniikat:

Kettu on tehty makkaratekniikalla, hatun lieri kaulittu ja kupu tehty muotin avulla, leninkikankaan sidos on toimikas. Leningin vuori on itse värjättyä silkkiä: miehusta entisten keltaisten
silkkihousujen vuorista, joka on maalattu sinisellä silkkimaalilla, mutta hihoihin piti ostaa lisää silkkiä, ja se sai saman värin mutta rypistellen. Koristelussa kankaanpaloja ja lasihelmiä.

Kalmo / Roadkill – joitakin tappajia siedämme

Pirkko Murtomäki

Työni aiheena on ”Roadkill”, liikenteen uhri, eläin, joka on jäänyt auton alle. Luonto ja eläimet sekä kaiken elävän kunnioittaminen sekä varjeleminen on minulle tärkeä aihe – myös ajankohtainen
meille kaikille. Halusin tehdä kantaaottavan teoksen, jossa puran omia tuntojani, jotka ovat pitkään pyörineet mielessä. Haluan myös herätellä ihmisiä huomaamaan ja ajattelemaan, miten paljon liikenne surmaa villieläimiä vuosittain. Liikenteen uhreina kuolee useita ihmisiä, mutta vielä lukuisampi joukko eläimiä menehtyy tielle ja jää kitumaan sen varsille – monesti niin, ettei yliajaja vaivaudu niiden kuntoa tarkistamaan ja tarvittaessa huolehtimaan, että eläin pääsee kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Koen yleisesti kollektiivista ahdistusta ja syyllisyyttä ihmiskunnan mukavuudenhalusta ja ylenpalttisesta kuluttamisesta, joka aiheuttaa monenlaista tuhoa ja kärsimystä luonnolle.

Materiaalit:

villa- ja sekoitelangat, metalliverkko, lasihelmet, silkclay massa, Sharpies- tussit, kynsilakka

Tekniikat:

ryijy, virkkaus, muovailu

 

Satumaiset muistot

Liisa Bomanson

Luontoon palaan useasti töissäni, nyt sadunomaisesti käsiteltynä. Värit ovat aina tärkeitä. Päädyin käyttämään kudontaa tekniikkana ja pääosissa ovat Kanarian saarilta Gomeralta matkamuistona kotiin päätyneet Johanneksen leipäpuun siemenkodat. Yhtenä johtoajatuksena töissäni on kierrätys, tässä uutta on vain hieman lisää kehyspuuta. Suunnittelin ja rakensin työlleni helposti mukana kuljetettavan kudontakehyksen. Onnistuin sisällyttämään työhöni näihin kolmivuotisiin opintoihin sisältyvistä opeista melko monta: värioppia, luonnonvärjäystä, huovutusta, räppäystä ja kudontaa.

Materiaalit:

Loimi 6-säikeinen kalalanka, kude trikookude ja aivinapellava, huovutuksessa Suomenlampaan villa ja merinovilla, latvuksen täyte polyesterivanua, virkkaus itse luonnonvärjättyä 7 Veljestä -lankaa, räppäyksissä rautalanka, puuvillalanka ja 6-säikeinen kalalanka, Johanneksenleipäpuun siemenkodat, kehys haapaa ja tervaleppää

Tekniikat:

Kudonta kudontakehyksessä, luonnonvärjäys villalangoille, huovutus, räppäys, roseekukka eli Teneriffan pitsi/aurinkopitsi, virkkaus

 

Tädille kukkahattu

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Tiina Lavanti

Lopputyöksi päätin tehdä jotain epäkäytännöllistä, värikästä, piristävää, kuitenkin jotain, mikä voisi olla esillä. Hattu kanaverkosta. Muut kurssityöni ovat olleet käyttöesineitä. Hattu haki muotoaan jonkin aikaa, lopulta siitä muodostui stetsonvaikutteinen kesäisen kepeä lierihattu. Toisena materiaalina aiemmista töistä ylijääneet merino- ja suomen lampaanvillat. Sekä kanaverkko, että villa ovat molemmat materiaaleina kiehtovia. Molemmat materiaalit saa työstettyä hyvinkin erilaisiin kolmiulotteisiin muotoihin hitaasti käsin muokkaamalla. Antaa vain muotoilun viedä mennessään. Alkaessa villaa tai kanaverkkoa muotoilemaan ei aina tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään. Ideat saavat siivet alleen työn edetessä.

Materiaalit:

kanaverkko, merino- ja suomenlampaan villat

Tekniikat:

metalliverkon muotoilu, huovutus

 

Lumi

Sisko Yli-Houhala

Halusin toteuttaa kurssin lopputyön sellaisena, että sen voi ripustaa seinälle eikä päädy kaappiin. Teos esittää lumihankea. Työni lähtökohta on teräsverkko. Yhdistin rakentamisen peruselementin, teräsverkon, käsityötekniikoihin. Rakenteet rakentamisessa ja käsityössä kiehtovat. Kolmiulotteisuus ja geometria ovat kiinnostavia.

Materiaalit:

Työn perusta on teräsverkko, johon on yhdistetty lanka ja hedelmäpussipunontaa, lasin sulatusta, räppäystä, hopealankaneuletta ja lasihimmelitekniikkaa.

Tekniikat:

Punonta, lasin sulatus, räppäys, neule ja himmelitekniikka

 

Kun ajatus karkaa, II

Anu Webster

Kuumailmapallo ruokkii mielikuvitusta ja ajatus kiirehtii arkipäiväisten huolien yläpuolelle. Olenko ehkä Jules Vernen matkassa, näkyykö allani Aurinkokuninkaan hovi vai katselenko edessäni avautuvaa savannia… Lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu koriste on valmistettu merinovillasta ja kierrätysmateriaaleista.

Materiaalit:

Merinovilla, helmet, nypläysnypylät

Tekniikat:

Huovutus, helmikirjailu, punonta, räppäys, gellipainanta

 

Veikeän Vinkeä Wappu Jakkara

Mari Tolvanen

Hassun istuimen pohjana ja tukirakenteena on käytetty tehdasvalmisteista IKEA:n jakkaraa. Jakkaran metallijalat ovat päällystetty räpäten sinisellä langalla. Muovinen istuinosa on piilotettu päällystämällä se kylmävärjätyllä kankaalla. Istuimen pehmustukseen on käytetty vaahtomuovia. Selkänoja on räpättyä ja jälkihuovutettua, jäykkää rautalankaa, joka on taivutettu kaikki viimeisetkin voimat käyttäen jengalle.

Materiaalit:

villasekoitelankaa, itse värjättyä puuvillakangasta, rautalankaa, vaahtomuovia, huovutusvillaa ja -nauhaa.

Tekniikat:

räppäys, kylmävärjäys, huovutus

 

Vähän Villimpi Kappaverho

Mari Tolvanen

Kappaverho on saanut innoituksensa Birger Kaipiaisen suunnittelemasta, koboltinsinisestä Kiurujen yö tapetista. Mustalla ja sinisellä langalla virkatulle pohjalle on solmittu villalankanukista ja siivutetuista karkkipapereista kolme orvokkia mukailevaa miniryijyä. Lisäksi työhön on lisätty hennoin kirjailuin höystettyjä, huovutettuja orvokkeja, sekä neljä lasisisuksen saanutta keramiikkalintua. Läpi työn on pujotettu räpättyjä metallilankoja, joiden alas roikkuvat päät on kierretty jengalle.

Materiaalit:

poltettu savi, sulatettu pullolasi, virkkaus- ja kirjontalankaa, villalankaa, karkkipapereita, huovutusvillaa, kupari- jarautalankoja

Tekniikat:

virkkaus, ryijysolminta, huovutus, räppäys, kirjailu, tasoleikattu savi ja lasinsulatus

 

Muistojen muistipeli

Marianne Leskinen

”Muistojen muistipelin” pahvisiin laatikoihin on tehty kasvamaan yksivärisiä mutta keskenään erivärisiä pieniä ryijyjä. Pienen laatikon kun avaa, sisältä paljastuu erivärisiä ja eri korkuisia ryijylangalla tehtyjä villanukkapohjia, ajatuksellisesti ne kasvavat kuten rairuoho keväällä. Muutamasta pienestä pahvilaatikosta paljastuu kasvun ihme puulla: kuvansiirtotekniikalla on puulle siirretty lasteni kuvat eri vuosilta. Kasvua voi seurata myös valokuvien kautta. Ryijyjen värimaailma noudattaa isompaan kenkälaatikkoon tehtyä isompaa ryijyä, jossa samoja värejä on käytetty optisina värisekoituksina. Sininen Aalto -maljakon muotoinen ”järvi” ryijyn keskellä sisältää valkoisen kivestä tehdyn saaren. Kivi ryijyyn on tuotu Kreikan Akropolis –kukkulalta helmikuussa 2020. Kivi on kiinnitetty ryijyyn Sudan-pohjakankaalla.

Muistipelinä teos toimii siten, että laatikot avaamalla veljeksistä tulee (kuva) parit samana vuonna otetuista kuvista tai kummastakin pojasta eri vuosina otetuista kuvista. Miniryijyt ovat pari isomman ryijyn kanssa ja hopeatyöt ketju ja sormus ovat keskenään parit.

Materiaalit:

pahvi, paperi, kivi, villa, vanu, kangas, silkkipaperi, hopea

Tekniikat:

ryijytekniikat, hopeatekniikat, kuvansiirto puulle

 

Polku

Johanna Länsivierto

Kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen sekä veistoksellisuus -teeman lähtökohta työssäni oli omenapuun oksan veistoksellisuudesta. Halusin yhdistää teokseen useita eri elementtejä ja yhtenäisyyden vuoksi valitsin vaalean sävyjä teokseen. Halusin hyödyntää opiskelujen aikana opittuja tekniikoita sekä kokeilla myös uutta. Teokseen olen käyttänyt myös kierrätysteemalla esimerkiksi käytettyjä hedelmämuovipusseja, rikkoutuneen juomalasin sekä luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoksessa on useammassa blokissa yhdistetty kovaa ja pehmeää materiaalia yksittäisinä yksityiskohtina sekä kokonaisuutena koko teoksessa. Tarkasti katsomalla teoksesta löytyy useampaa eri väriä vaikka yleisvaikutelma on hyvinkin vaalean yhtenäinen.

Materiaalit:

puu, villa, kivi, helmet, muovipussi, lasi

Tekniikat:

huovutus, kirjonta, ompelu, ryijytekniikka, kudonta

 

Kotiavaimet

Sanna Kokkonen

Käsityön taiteen perusopinnoissa valmistetut tuotteet ja opitut tekniikat ovat löytäneet työssä uuden muodon. Kotkalaisen Tukkukaupan talon sisäpihan porraskäytävää kuvannut printti muuntui majakan kaltaiseksi torniksi. Lasikurssin koru päätyi sen katolle loistoksi yhdessä samppanjapullon korkin metallihatun kanssa. Halkopinosta aiheensa saanut painokangas löysi käyttöä käytävän kiveyksenä ja väriopin optisen sekoituksen harjoituksista tuli sen kiviä. Niiden vieressä rehottaa ryijysolmuilla solmittua ruohoa. Räpätty metallilanka taipui puun rungoksi. Parvekkeellinen majakka syntyi ikuisesta muuttamisen kaipuusta. Voisiko siitä tulla yksi koti useiden kotieni ketjussa? Avaimet ovat jo valmiina.

Materiaalit:

Painokangas, avaimet, metallilanka, villa- ja helmilanka, samppanjapullon korkki ja sen hattu, lasi, avaimet

Tekniikat:

Kankaanpainanta, virkkaus, räppäys, lasinsulatus, ryijyn solmiminen, kirjonta, applikointi, ompelu

 

Pienoisveistos ”Haista kukkanen”

Tarja Kurki

Kevätlukukaudella 2020 meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan keramiikkataitelija Johanna Rytkölän ateljeehen ja kokeilla savitöiden tekoa. Pihapiirissäni asustelevat ja loikkivat hassunhauskat puput ovat inspiroineet minua muutamissa aiemmissakin töissäni, joten aihetta ei tarvinnut kauan miettiä.

Materiaalit:

korkeapolttoinen kivitavarasavi, engobet Johanna Rytkölän valmistamia, puuvillakangas

Tekniikat:

kiiltävä korkeanpolton lasitus, raakapoltto 950°C:ssa, lasituspoltto 1 230°C:ssa, kankaan kovetus

 

Kesähimmeli Mille Fiori

Tarja Kurki

Suosikkikäsityötekniikoitani ovat (käsin)kirjonta ja virkkaus – molemmat parhaimmillaan ihanan meditatiivista puuhaa. Monien mielenkiintoisten tekniikoiden lisäksi myös kirjontaa oli sisällytetty opintoihimme. Siispä lopputyössäni halusin ehdottomasti päästä virkkaamaan. Luonto ja erityisesti kukat ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin värit. Näistä aineksista lähti syntymään lopputyöni, kesähimmeli. Himmeli on tarkoitettu parvekekoristeeksi.

Materiaalit:

lampunvarjostimen kehikko maalatusta metallista, puuvillalanka

Tekniikka:

virkkaus

 

Joulun taika, Joulukuusen koristeet

Marianne Siitonen

Lähtöajatuksenani lopputyössä on ollut tehdä jotakin sellaista, mikä kestäisi aikaa, mutta samalla kietoisi yhteen eri käsityöllisiä ratkaisuja ja tekniikoita, joita olen käsityötaiteen perusopinnoissa harjoitellut kolmen vuoden kuluessa. Lisäksi olen halunnut valmistaa tuotteen, jolla on selkeä käyttötarkoitus.

Materiaalit:

puuvillasekoite- ja polyesterkankaat, polyestervanu, poisrevittävä tukikangas, liimaharso, veteen häviävä kangas, konekirjontalangat, polyester-efektineulelangat sekä merseroitu puuvillavirkkauslanka ja hopealanka

Tekniikat:

ompelu, hopealangan taivuttaminen, konekirjonta, applikointi, kankaanpainanta sekä virkkaus ja neulonta