Luova ja kuriton mieli

21.9.2019 Esitettiin Itätuulen pihalla Luova ja kuriton mieli videoteokset. Mukana olivat kuvataiteen ja musiikin yhteistyönä syntynyt teos sekä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen yhteistyönä syntynyt Ryijy & Runo teos.

Luova ja kuriton mieli  Ryijy & Runo teos pyörähti käyntiin syksyllä 2018. Käsityön taiteen perusopiskelijoilla oli tuolloin tekstiilitaiteilija Raija Rastaan ohjauksessa ryijyjakso.

Raija kertoo: ”opintojakson alussa syvennyttiin suomalaiseen kulttuurihistoriaan, ryijyn moniin vaiheisiin venepeitteestä tämän päivän kotien ja julkisten tilojen taideteokseksi. Ryijyn syvimpään olemukseen johdattivat erilaisten väriharmonioiden kokeilut ryijynukassa sekä ryijyn valmistuksessa käytettäviin tekniikoihin, materiaaleihin ja tarvikkeisiin tutustuminen. Opiskelijat kokeilivat erilaisia piirustus- ja maalaustekniikoita sekä ideoivat ja suunnittelivat kolme erilaista luonnosta, joista valittiin toteutettava ryijymalli. Ennen ryijyn valmistusta tehtiin malliin työpiirros, suunniteltiin nukkasekoituksia ja valittiin ryijyn langat. Ryijyihin liittyy paljon opiskelijoiden henkilökohtaisia ja hyvinkin erilaisia kokemuksia ja tarinoita, joiden pohjalta ryijyn nimi muotoutui. Jokainen ryijy on uniikki ja persoonallinen taideryijy! Ryijyistä lähetettiin runon tekijöille ensin valokuvat ja sen jälkeen opiskelijoiden kirjoittamat lyhyet tekstit omasta ryijystään.”

Runoilijoiden työ alkoi joulukuussa 2018, kun he saivat nähdäkseen kuvia ryijyistä. Osa ryijyistä oli tuolloin jo valmiina, osa vielä hieman kesken. Runoriihen opettaja Tuija Kuha kertoo : ” Jotta kaikkiin ryijyihin syntyisi varmasti runo, otin tässä kohtaa diktaattorin roolin: osoitin jokaiselle runoilijalle yhden ryijyn, joka mielestäni sopi juuri hänelle. Jako sujui yllättävän helposti, kirjoittajien tyyli ja persoona olivat jo ehtineet tulla tutuiksi. Lähetin kullekin kirjoittajalle vain hänen ryijynsä kuvan, kukaan ei tässä vaiheessa saanut muiden ryijyjen kuvia nähdäkseen. 

Runoilijat ottivat osansa melko tyynesti vastaan ja ryhtyivät työhön. Kaikki eivät aivan heti olleet sinut ryijynsä kanssa, myönnettäköön se. Kiihkeimmässä luomismyrskyssä kuultiin sellainenkin ilmaisu kuin ryijyraivo. Keskustelu ja kannustus auttoivat virittymään mielenmaisemaan, jossa runo ja ryijy lopulta solmivat sopuisan liiton. 

 Ryijyntekijöiltä saimme tammikuun alkupuolella sanalliset kuvaukset ryijyjen taustoista. Myös nämä tekstit toimitin kullekin runoilijalle erikseen. Tämä oli jännittävä hetki. Osa oli jo kirjoittanut runonsa ja kaikki olivat ainakin mielessään luoneet jonkinlaisen tulkinnan ryijystä. Ryijyn tarinan lukeminen haastoi oman tulkinnan, joko vahvisti tai ravisteli sitä perusteellisesti. Muistutin kirjoittajia, että meille oli annettu vapaat kädet ja sanat kirjoittaa älyttömiä, kurittomia ja hulluja runoja oman näkemyksemme mukaan. 

Tammikuun loppuun mennessä kaikki runot olivat valmiita jatkamaan matkaansa lausujien opeteltavaksi. 

On jännittävää ja juhlavaa nähdä yhteistyön lopputulos!

Helmikuussa valmiit runot tulivat Tapiolan lausujille. Tuija Kuhan esimerkkiä seuraten ohjaaja Sari Tenhunen jakoi runot siten kun katsoi ne kunkin lausujan äänelle sopivan. “Tällä turvasin sen, että kaikilla ryijyrunoilla oli lausuja. Luovan kurittomasti aloimme työstää runoja. Aluksi ajatuksella analysoiden, sitten äänenpainoja, rytmejä, taukoja etsiskellen, sointivärien yhteensopivuutta kuulostellen ja lopuksi tunneväreillä maalaillen.”

Samanaikaisesti säveltäjä Heidi Zschauer sai käsiinsä ” kasan mielenkiintoisia runoja ja niihin liittyvät kuvat ryijyistä …koko yhteistyökuvio oli inspiroiva. Sävellykset syntyivät helposti kertoen hyvästä hengestä, jolla jokainen niin runon kuin ryijyn tekijä oli omaan asiaansa paneutunut. Jokainen teos tempaisi tunnelmallaan mukaan ja synnytti äänimaailmansa”, jonka Heidi toteutti suurelta osin sähköpianolla ja syntetisaattorilla. Perhosen ja Tien hän sävelsi nuotinnosohjelmalla.”

Saatuaan sävellykset Tapiolan lausujat alkoivat harjoitella sävellyksen ja lausunnan yhteensovittamista.  Sari kertoi lausuminen valmiin sävellyksen päälle olleen haastavaa. “Rytmi oli monesti katkolla ja tauot kateissa. Vähitellen lausujat tunsivat olevansa valmiita jatkamaan työskentelyä Omnian Audio pajalla.” Missä nuoret taiturit ohjaajansa Thomas Mattssonin johdolla nauhoittivat esitykset.  “Jo vuoden ajan olimme opiskelleet äänimaiseman tekemistä. Olimme kuuneleet ihmisten puhetta, lintujen laulua, laineiden liplatusta, meren huokaisuja, metsien kohinaa ja huoneiden hiljaisia ääniä. Nyt pääsimme vihdoin nuorten kanssa yhdessä tekemään runojen taustalle olevia ääniä.”

Minä (Katriina) olin mukana tekemässä soundpainting ääniä. Oli antoisaa heittäytyä mukaan Sarin opastuksella äänien maailmaan. Pääsin kokeilemaan kuiskauksia, kahvikuppien kilisytystä ja kahvilaäänien tekoa. Kaikki teoksissa mukana olevat äänet on tehty itse. Vasta nyt ymmärsin, miten yksityiskohtaisen tarkkaa työskentely on ja miten jokainen pienikin narahdus ääninauhalla on mietitty.

Toukokuussa oli vuorossa ryijyjen videokuvaus. Ryijyt kuvasi valokuvaaja Antti Huittinen.

Antti kertoo: ”haasteena oli saada toistakymmentä suhteellisen kaksiulotteista ja erimuotoista työtä kiinnostavasti kuvattua sarjallisesti niin, että ryijy objektina, runon tarina ja äänimaailman tunnelma tulee huomioitua kokonaisuutena. Että työt erottuisivat toisistaan, kuitenkin toimien sarjana keskenään. Kuvatessa näin monta työtä keinovalikoima pitää myös pitää rajattuna, niin että työn määrä ei kasva suhteettomaksi.

Oli mietittävä, kuinka saada ryijyn materiaalisuus ja työn visuaalisuus esille ja samalla rakentaa siitä kuvallisesti tarina. Valitsin metodiksi sen, että valaisin ryijyt videoprojektorilla, jonka valo on itsessään ryijyn kuvaamiseen sopivan kova. Tällöin ryijyn materiaalisuus tulee useimmiten hyvin esille. Lisäksi projektorin valoa pystyi animoimaan tietokoneelta. Tällä tavalla pystyin valitsemaan ryijystä valaistavat alueet hyvinkin tarkkaan ja kohdistamaan huomiota tarinan kannalta oleellisiin paikkoihin. Lisäksi projisoimalla liikkuvaa kuvaa ryijyn päälle pystyin luomaan erilaisia toivottuja tunnelmia ja tehosteita.

Suurin osa ryijyistä on kuvattu lisäksi mustaa taustaa vasten, jolloin ne ikään kuin leijuvat avaruudessa, eikä niiden ympärillä ole häiritseviä elementtejä.

Kun kaikki äänimateriaali ja videokuvat olivat valmiina, alkoi kesän alussa esityksen kokoaminen. Äänimaailma, runojen lausunta ja videokuvat koostettiin yhteen.

Kokonaisuus koottiin pienistä paloista niin, että ryijyt, runot ja runojen lausunta tuottivat halutun tarinallisen kokonaisuuden. Isa Raitio videopajalta työsti esitystä ja me Sari ja Katriina yhdessä Antin kanssa mietimme kokonaisuutta.

Projekti on ollut iso. Kaiken kaikkiaan mukana on ollut noin 60 henkeä, opiskelijoita, opettajia ja alan ammattilaisia. Videoteos on tarkoitus esittää uudelleen syksyn aikana.

 

Kirjoittajat: Katriina Leppänen, Sari Tenhunen, Raija Rastas, Tuija Kuha, Antti Huittinen

 

 

 

Opettajat kansainvälistä osaamista vahvistamassa

Työskentelen Espoon työväenopistossa kädentaitojen suunnittelijaopettajana. Opetan ja suunnittelen kädentaitojen kurssitarjonnan.

Opistomme haki Erasmus+ rahoitusta Opettajat kansainvälistä osaamista vahvistamassa, jossa hankkeen tavoitteena oli:

  • Kansainvälisen osaamisen kehittäminen
  • Kansainvälisen verkoston luominen
  • Oman ammatillisen osaamisen kehittäminen
  • Yhteistyömallien kehittäminen organisaation sisällä
  • Muiden organisaatioiden malleihin tutustuminen
  • Opittujen asioiden integrointi omaan opetukseen

Ilokseni sain kuulla, että rahoitushakemuksemme oli mennyt läpi ja pääsin viikoksi Lontooseen kuuluisaan Central Saint Martinsiin.

Koulun kasvatteihin kuuluvat mm. John Galliano, Stella McCartney ja Alexander McQueen

Saint Martins tarjoaa monenlaista koulutusta niin yliopistosta jo valmistuneille kuin sinne haaveilevillekin. Heillä on myös laaja tarjonta lyhytkursseja, johon siis minäkin nyt osallistuin.

Omnian Matkahallintopalveluista asiantuntija Outi Anttila oli järjestänyt minulle lennot ja majoituksen. Suuri kiitos tästä! Majapaikkanani toimi Garden Halls.

Ei ollenkaan hullumpi majoituspaikka lähellä King’s Crossin juna-asemaa ja Sain Martinsia. Aamiainen oli mahtava, peti pehmeä ja leveä.

 

19.8. maanantai

Olin niin into pinkeänä odottanut kurssin alkua, että saavuin paikalle tuntia liian aikaisin. Koulu sijaitsee vaikuttavalla paikalla lähellä King’s Crossin rautatieasemaa.

Opiskelijoilla on hyvät puitteet. Yliopistoalue on varsin kaunis.

Aulassa punapaitainen henkilökunta avusti uusia kurssilaisia

Samana päivänä oli alkamassa useita lyhytkursseja ja opiskelijat ohjattiin odottamaan omaa kurssiaan nimikylttien luokse.

Tarkkojen turvallisuusohjeiden ja kuvauskäytänteiden selostuksen jälkeen pääsimme itse asiaan. Kurssilla oli 7 osallistujaa, yksi Tanskasta ja yksi Itävallasta. Muut neljä opiskelijat olivat Englantilaisia.

Ensimmäisenä päivänä saimme valita kahdesta kukallisesta puuvillakankaasta itsellemme mieluisamman. Harjoittelimme pistoja kirjontakehykseen pingoitetulle kankaalle. Tutuksi tulivat basic running stitches, hipped running stitches, laced effect, eyelet holes, french knots, whipped spider web.

 

20.8. tiistai

Edellispäivän liian aikainen saapuminen innosti myös tänään tulemaan paikalle ajoissa. Ehtisin käydä ympäristössä sijaitsevissa kahviloissa. Onnistuinkin löytämään elämäni kalleimman kahvin 7,50 GBP

Kirjonta jatkuu. Harjoittelimme silkkinauhakirjontaa ja tutuksi siis tulivat ribbon embroidery ja tämän lisäksi bullion stitch ja couching. Kirjontapistot pisteltiin kaikki samaan, edellispäivänä aloitettuun työhön.

Kun tuijottaa kaksi päivää samaa kuvaa niin rupeaa näkemään samoja asioita joka paikassa. Toisaalta oli rentouttavaa pistellä pistoja ajattelematta liikaa itse kuviota. Nythän pääasiana oli pistoharjoitukset.

Kirjonnan lomassa juttelemme tulevasta Brexitistä ja kuuntelemme mm. Hindi Zahraa, Captain SKAta, Lowkeyta ja Stormzya.

 

21.8. keskiviikko

Kirjontakehys jäi nyt laukkuun ja siirrymme seuraavaan aiheeseen, shadow stitch. Tekniikka on hidasta ja vaatii hyvää näköä. Tätä tehtiin koko päivä.

Opettajan toiveesta hänen tai toisten opiskelijoiden töitä ei saan kuvata ollenkaan. Arkailin siis ottaa kuvia, enkä valitettavasti saanut kuvaa siitä professorista, jolla oli turkoosi/keltaiset pörhökulmakarvat, ne olivat hienot.

Ainoa kuva, jonka uskalsin ottaa oli Lasercutting kurssista, joka olisi mielenkiintoinen.

Museot menevät yllättävän aikaisin kiinni. En ole ehtinyt käydä illalla missään. Nyt päätin suunnistaa Fashion and Textile Museumiin. Museo oli yllättävän pieni. Näytteillä oli Waevers of the clouds, Textile Arts of Peru näyttely, josta poimin kirjontaan liittyviä tekstiilejä kuvattavaksi.

Harmillisesti puhelimestani loppui akku, joten kuvasaalis ei ollut kovin runsas.

 

22.8. torstai

Nyt on vuorossa Stump stitch. Päällystämme ohutta rautalankaa ja teemme häivekirjontaa koko päivän.Rautalangan päällystäminen oli työlästä ja hidasta. Itse häivepistojen pistely sujui joutuisasti. Jatkoin työskentelyä vielä majapaikassa myöhään yöhön.

 

23.8. perjantai

Yksi hienoja puolia matkoissa on kohtaamiset ja kontaktit. Tässä yksi niistä. www.riinao.com

Rinalla oli meneillään luksus-nahkahansikkaiden ompelukurssi. Silittelin kurssilaisen hanskoilla verhoiltuja käsiä. Miten pehmeää ja hienoa!
Toivottavasti saisimme hänet joku päivä pitämään kurssia Espoon työväenopistoon tai sitten pitää tulla taas tänne Lontooseen. Upeita hansikkaita!

Viimeisenä päivänä saimme vielä ison kasan vinkkejä erilaisista kuvansiirtokeinoista kankaalle. Kokeilimme kiiltävien folioiden ja liimaharjojen käyttöä ja pistelimme itsellemme rintanapit.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin kuin puhelimesta akku juuri kun löysin tuon mielenkiintoisia kirjontatöitä esittelevän Weavers of The Clouds, Textile Arts of Peru näyttelyn. Iso kiitos Omnialle, Espoon työväenopistolle ja erityisesti pedagogiselle asiantuntijalle Saara Patoluodolle, joka teki niin hienon hakemuksen, että saimme Erasmus+ rahoituksen. Kiitos myös kansainväliset palvelut ja erityisesti kansainvälisten asioiden asiantuntijalle Mika Heinolle. Olen oppinut paljon! Matkan tavoitteet on saavutettu ja opit siirtyvät nyt käytäntöön. On minulla mahtava työpaikka! Jos sinua kiinnostaa tulla Kirjottu kuva kurssille niin pääset kokeilemaan, myös Lontoosta opittuja asioita.

Saaristorakentamisen tukiaseman rakennusten siirto- ja korjausprojekti

Espoon työväenopistossa aloittaa rakentamisen ja korjaamisen opettajana pitkän kokemuksen hankkinut SIO sisustusarkkitehti Raimo Volanen. Hänellä on mittava ura korjausrakentamisen suunnittelijana ja opettajana. Ekologinen ajattelu ja kestävän kehityksen arvot ovat hänen työskentelynsä kulmakiviä. Hän on halunnut säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Oheinen kirjoitus kertoo hänen omasta korjausrakennusprojektistaan ja perehdyttää lukijaa perinne- ja korjausrakentamisen maailmaan.

Torstaina 9.4.1992 Iniön Keistiössä aloitetaan Brusiksen tilan entisen päärakennuksen siirto kolmena osana. Lounais-Suomen sähkö on varautunut nostamaan sähköjohtoja tietä ylittävissä kohdin, koska kuljetettava rakennuksen osa kattorakenteineen ei olisi mahtunut tien poikki kulkevien sähkölinjojen alitse. Kuusi kertaa traktori roudaa lavetin päälle nostettua 16 tonnin painoista talon osaa ja erilaisia talon osia Keistiön kaupan edustalle ankkuroidun ponttoonin päälle. Ponttoonille saadaan kaikki mahtumaan, kolme talon osaa, traktori, nosturi ja kaikki muut talosta irroitetut osat peräkärryyn ahdettuna. Keistiön tiet kestivät kuljetuksen. Merimatka alkoi perjantaina 10.4.1992 aurinkoisen sään vallitessa ja Iniön lossirantaan tultiin illan hämärtyessä.

Päätettiin kuitenkin kuljettaa ainakin yksi talon osa varatulle talon paikalle Jumontien varrella kylän keskellä sijaitsevalle kalliolle. Routa teki illan aikana tien kohtalaisen kestäväksi, mutta ensimmäistä talon osaa siirrettäessä pellon yli ja kalliolle johtavaa mäkeä ylös noustessa ison koivun alimmaiset paksut oksat tyssäsivät talon siirron siihen. Oksia poikki ja ensimmäinen talon osa jäi jo illan pimetessä paikalleen odottamaan seuraavan päivän aikana tuotavia Brusiksen talon loppuosia.

Kuva: Funkis proto, saaristorakentamisen tukiaseman huoltorakennus

Korjausrakentamisen kurssi asettui näkömatkan päässä sijaitsevaan 1600 luvulta peräisin olevaan Erkas Gårdenin tilan päärakennukseen ja osa alueen rantamökkeihin. Kurssi oli Turun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäinen korjausrakentamisen yrittäjäkoulutuksen kurssi, jonka opetusohjelman olin suunnitellut ja saanut myös sen johdettavaksi 10.10.1991–15.7.1992 ajalle. Rakennusalan ammattilaisia tuolloisessa kurssissa oli yhteensä 28 oppilasta ja sen lisäksi useita eri alan ohjaajia.

Huhtikuun 11. päivä aukeni harmaana ja pientä tihkua alkoi sataa. Traktori vetää lavetilla olevaa talon osaa ja alkaa kallistua ojaan päin, tiet alkavat pehmentyä. Traktori peruuttaa takaisin tien keskelle ja tielle asetetaan teräslevyjä tarpeellisiin paikkoihin ja tie kesti sittenkin. Viikonlopuksi Brusiksen saaristolaistalo on sijoitettu paikoilleen, rakennuksen parsiminen, kengittäminen, kattaminen, uunien muuraaminen ja ikkunoiden ja ovien paikoilleen asentaminen oli seuraavien vuosien aikana Saaristorakentamisen tukiaseman tulevia toimintoja ja koulutustapahtumia.

Kuva: Siirretyn talon sali

Funkis-talo proto rakennettiin aikana, jolloin ensimmäisen korjausrakentamisen kurssin oppilaista osa perusti Turun Korjausrakentajat Oy:n ja jonka yhtiön toimesta käynnistettiin uusi Korjausrakentamisen ja rakennussuojelun Projektivientikoulutus ajalle 07.01.–15.07.1994. Turun Korjausrakentajat saivat järjestääkseen Turun työvoimapiirin rahoittaman koulutusjakson, mutta 90-luvun lopusta lähtien kaikki vastaavat korjausrakentamisen koulutusprojektit järjestettiin erilaisten kuntien omistamien oppilaitosten toimesta.

Kuva: Talon tupa ja leivinuuni

Turun Korjausrakentajat olivat mukana kehittämässä Viipuri–Turku Restaurointikeskusta Viipurin vanhassa kirjastotalossa Punaisen lähteen torin varrella, mutta monivuotinen projekti hyytyi suomalaisten yritysten vähäiseen kiinnostukseen investoida Viipurin talousalueelle.

Funkis-proto kuitenkin rakennettiin huoltorakennukseksi Vadvikin rantaan Jumon kylän länsilaidalla. Kustavista ostettiin kaksi purettavaksi määrättyä riihtä, joiden hirsirungot numeroitiin ja kuljetettiin Brusiksen talon kengitystä varten ja toinen riihi Funkis-talon rungoksi.

Turun Korjausrakentajat Oy:n toiminnan lopettamisen jälkeen lunastin molemmat projektit, Brusiksen saaristolaistalon ja Vadvikin Funkis-proton Sisustusarkkitehtitoimisto Raimo Volasen hallintaan ja käyttöön, ja rakennukset tontteineen toimivat edelleen työnimellä Saariston Korjausrakentamisen tukiasema.

Kuva: Saaristorakentamisen tukiaseman rakennuspiiri.

Teksti ja kuvat: Raimo Volanen, sisustusarkkitehti SIO

Kirjoittaja vetää Espoon työväenopistossa korjausrakentamiseen ja ekologiseen asumiseen liittyviä kursseja. Katso lisätietoja Ilmonet.fi Rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvät kurssit

 

 

Olemme mukana Ommel 2019 tapahtumassa

Ompelijoiden oma festivaali järjestetään nyt jo toista kertaa Opinmäen-kampuksella Espoon Suurpellossa.

Ommel 2019 on yhteisöllinen ompelufestivaali kaikille aloittelevista ompeluharrastajista alan ammattilaisiin. Tapahtumassa on kangas- ja ompelutarvikemarkkinat, viikonlopun mittaiset ompelulanit sekä ompeluun liittyvää tietoutta koulutuksista ja kursseista. Tapahtumassa on myös luentoja ja työpajoja.

Kuvassa yksityiskohta Päivi Revon japanilaistyylisestä hanten-jakusta.

Espoon työväenopisto on mukana Ommel tapahtumassa järjestämällä näyttelyn yhdessä Omnian ammatillisen koulutuksen kanssa. Työväenopiston esillä olevat työt ovat valmistuneet Käsityön taiteen perusopetuksen kevään 2019 opintojaksolla, jonka aiheena oli ompelu. Kevään aluksi opiskelijat ovat virittäytyneet teemaan miettimällä tekstiileihin liittyviä muistoja Mind Map – ja kollaasitekniikoiden avulla. Esillä olevien yläosan vaatteiden inspiraation lähteinä on toiminut kullekin opiskelijalle tärkeä oma tekstiilimuisto. Muisto näkyy vaatteessa esimerkiksi mallina, materiaalina, kuvioina tai värityksenä. Opiskelijat ovat kuositelleet vaatteiden malleja peruskaavoista tai valmiskaavoista muokkaamalla. Vaatteisiin on tehty myös erilaisia kirjontoja ja kankaan pinnan muokkauksia.

Kuvassa Amyn hääpuku.

Omnian ammatillinen koulutus tuo näyttelyyn esille Pikku naisia -musikaaliin tehtyjä upeita pukuja, Puvut on valmistettu ammattitutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyymme!

Tapahtuma on avoinna

  • pe 7.6. klo 12–19
  • la 8.6. klo 10–18
  • su 9.6. klo 10–16

https://www.ommel.fi/ommel-2019/

 

 

Käsityö, rakas harrastus

Kuvassa mustalle savelle liskolasitusta

Pirjo Nymanille käsityöt ovat intohimo. Vuosien varrella hän on kokeillut melkeinpä kaikki mahdolliset käsitöiden eri tekniikat ja luovuudelle ja innolle ei näy loppua. Jututin Pirjoa ja hän kertoi rakkaasta harrastuksestaan.

Käsityöharrastukseni alkoi 2010. Tutustuin tuolloin kankaan kudontaan ja tein poppanasta mm. liinoja. Sen jälkeen mukaan tulivat pajutyöt. Pajut veivät mukanaan ja tein niistä ensin tasotöitä ja sen jälkeen koreja. Usean vuoden ajan keskityin pelkästään lintuihin.

Kudonnanharrastus jatkui Espoon keskuksen kudonta-asemalla, jossa Pirjo kävi kutomassa mattoja hyvän ja innokkaan opettajan Ritva Kurittu-Kalajan ohjauksessa. Kudoin myös paperia ja videonauhasta korsetteja, laukkuja ja pellavapyyhkeitä, hän kertoo.

Iltalaukkuja videonauhasta

Korulautanen, lasinsulatus

Innostuin myös risutöistä niin paljon, että sain jopa lempinimen Risupirjo. Risuista olen tehty mm. näkösuoja saunanterassille. Olen kokeillut myös kaislatöitä. Muistoihin ovat jääneet retket, jolloin porukalla haimme kaisloja järvestä käsitöihimme.

Tästä lähti harrastus! Pajutyöt olivat ensimmäinen innoittaja

Huopia olen kutonut toistakymmentä. Olen antanut vuosien varrella niitä ystäville lahjaksi.

Huovutukseen olen tutustunut Tiina Laarin kursseilla. Kursseilla on syntynyt huopatossuja, vaatteita ja mattoja, jotka esihuovutettiin kurssilla ja viimeisteltiin Jämsän huopatehtaalla.

Huovutus on hauskaa!

Huovutettuja kaulaliinoja

Olen tehnyt myös mosaiikki- ja betonitöitä, koruja, paperia, taivuttanut metallia, marmoroinut paperia ja tehnyt monotypiaa.

Lasikorut, joissa dicroic lasia

Tekemisessä minua innostaa onnistumisen tunne. Olen kova urakoimaan ja nautin siitä, että saan tehtyä suuria töitä. Eläkkeellä olo on mahdollistanut harrastamisen. Nyt on aikaa keskittyä juuri siihen, mitä haluan tehdä. Parhaillaan työn alla ovat lasinsulatuskurssin työt ja keramiikka. Aion osallistua myös keväällä kehruukurssille.

Hopea innostaa

Nikkariverstaan laitteet tutuiksi

Isot puuntyöstölaitteet ovat minulle olleet aina hieman pelottavia enkä ihan tarkkaan ole tiennyt, mitä kaikkea niillä saa aikaiseksi. Päätin ottaa selvää Nikkariverstaan puuntyöstölaitteista ja tehdä puisen rasian alusta lähtien itse.

Jaana Sallinen Nikkariverstaan puutyöohjaaja opasti minua prosessissa ja kertoi aluksi, millaista puutavaraa kannattaa hankkia. Puutavaraliikkeistä löytyy mm. höyläämätöntä lankkua. Tarjolla on mäntyä, koivua, tammea ja jalavaa… Puulaatuja on useita, mutta rasiaa varten valikoitui kaunis loimuinen tervaleppä. Tervaleppä on suomalainen lehtipuu, jota käytetään mm. saunan lauteissa.

Puu oli raakalankkua, joten puuntyöstö lähti liikkeelle raakakatkaisulla.

Säteittäissaha

Puun raakakatkaisu tehdään säteittäissahalla. Tarkoituksena on katkaista lankusta hieman lopullista pituutta pidempi kappale.

Pyörösaha

Seuraavaksi oli vuorossa pyörösaha. Pyörösahalla särmätään lankusta kantit pois. Tärkeää on pitää näpit irti terälinjalta. Pyörösahalla lankku saadaan myös katkaistua haluttuun leveyteen.

Oikohöylä

Sitten siirryttiin oikohöylälle. Oikohöylässä suoristetaan puukappale. Puunrunkohan ei ole luonnossa aivan suora. Lankun tukevalta puolelta höylätään, kunnes kappale on suora ja taas varotaan sormia.

Tasohöylä

Tasohöylällä työstetäänkin sitten hieman tarkempia mittoja. Kone pystyy sahaamaan millintarkkaa jälkeä. Puu hujahtaa aukosta sisään ja toisesta päästä pullahtaa höylätty lankku. Pienet epätarkkuudet hioutuvat tässä vaiheessa pois.

Vannesaha

Vannesahalla tehtiin vielä raakahalkaisu, jonka jälkeen laudat höylättiin tasohöylällä lopulliseen paksuuteen.

Kaksi tuntia on vierähtänyt hyvässä ja perusteellisessa ohjauksessa ja minulla on käsissäni kaksi kaunista laudanpätkää. Seuraavalla kerralla pääsen tekemään näistä itse laatikkoa.

Nikkariverstas sijaitsee Suomenojalla.

Verstaalta löytyy isoja puuntyöstökoneita kuten oikohöylä, tasohöylä, pyörösaha ja vannesaha. Verstaan varustukseen kuuluu myös valikoima pienkoneita: liitoskoneet domino ja lamello, yläjyrsin, käsityökaluja ja puristimia.

Ohjaajat neuvovat koneiden turvallisessa käytössä. Huomaa, että tarvitset kuitenkin oman vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen.

Innostunein puutyöterveisin Katriina Leppänen

Maistiaisia tulevan vuoden käsityökursseista

Haluatko rentoutua mukavassa seurassa, oppia uutta ja lisätä luovuuttasi? Käsityö tekee hyvää aivoille. Nyt on taas aika  ilmoittautua uusille kursseille. Ohessa on joitain poimintoja tammikuussa alkavista kursseistamme.

Islantilainen intarsia -torkkupeitto E190770 kurssilla opit neulomaan Islantilaisella intarsialla torkkupeiton ja Kirjoneulelapaskurssilla E190772 pääset harjoittelemaan neuletekniikoita ja tekemään  perinnetyyliset lapaset.

Oma kirja luovasti E190730 on  intensiivikurssi, jonka tavoitteena on antaa eväät kirjansidonnan harrastamiseen kotikonstein. Kurssin aikana valmistat yksinkertaisella länsimaisella kirjansidontatekniikalla kirjoja esim. päivä-, luonnos-, vieraskirjoiksi. Kirjan kannet voit päällystää kankaalla tai paperilla.

Printtejä kankaalle E190763 kurssilla opit tekemään valotetun kaavion ja yhdistelemään erilaisia kankaanpainannan tekniikoita. Voit painaa pieniä sisustustekstiilejä tai tehdä persoonallisia kankaita asusteiksi.

Ryijy ommellen tai kehyskudonnalla E190762 pääset tekemään ryijyn oman kodin sisustukseen tai vaikkapa lahjaksi. Tutustut ryijyn kehitykseen moderniksi tämän päivän taidetekstiiliksi. Kurssilla suunnitellaan oma ryijymalli, johon tehdään työpiirros ja valitaan langat. Ryijy toteutetaan ompelemalla pohjakankaalle.

Tässä vain muutama poiminta tarjonnastamme. Tutustu kevään kurssiuutuuksiimme

Tervetuloa kursseille!

 

 

Ryijy ommellen tai kehyskudonnalla

”Ryijyn ompeleminen on meditatiivista. Nukkia ommellessa voi unohtaa arjen kiireet ja keskittyä vain lankoihin ja väreihin”.

Titta Janhunen: ” Kevään koi”, kuva Raija Rastas

Halusin tehdä ryijyn, jota voi katsella kuin taivasta vasten. Niinpä työhön muodostuivat oksat, joissa on kukkia. Ryijyni nimi on ”Kevään koi”. ( Titta Janhunen)

Espoon työväenopiston syksyn ryijykurssilla Ruusutorpan koululla ommeltiin ryijyjä oman kodin sisustukseen.  Aiheet löytyivät itselle tärkeistä muistoista, kokemuksista ja lempiväreistä. Oman ryijyn voi tehdä ompelemalla pohjakankaalle tai kehyskudonnalla, jota varten opistolla on kudontakehyksiä.

Viimeisellä kerralla juhlittiin ja syötiin Titta Janhusen valmistamaa iloisen värikästä ja herkullista RYIJY kakkua! Kuva ihanasta kakusta löytyy blogin lopusta.

Tammikuussa 2019 alkaa uusi ryijykurssi Olarissa. Tiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Ilmonetista tunnuksella

E190762.

Tervetuloa!

Pirkko Koivisto ”Rantakukan jäähyväiset”, kuva Raija Rastas

Olen työväenopiston kurssien suurkuluttaja ja joka vuosi aloitan jonkun uuden kurssin. Olen käynyt mm. akryyli- ja akvarellimaalauskursseilla sekä liikunta- ja pianonsoittokursseilla. Tämä oli ensimmäinen käsityökurssini.  Valokuvaan paljon luonnossa ja harrastimme veneilyä, mutta nyt veneestä on luovuttu. Sainkin idean ryijyyni veneilymaisemasta Porkkalanniemessä. Aiheena siinä ovat meren kallioisella rannalla kasvavat rantakukat. Ryijyni nimi on ”Rantakukan jäähyväiset”. ( Pirkko Koivisto)

Marja Vallinheimo viimeistelemässä ryijyä, kuva Raija Rastas

Suunnittelin kaksi ryijyä, jotka tulevat vierekkäin kotimme seinälle kahden taulun tilalle. Ryijyjen väreissä toistuvat verhojen värit. Haluan oppia kaikenlaisia käsityötekniikoita ja ryijytekniikka tuntuu tosi mukavalta. Aina kun ompelen kotona ryijyäni katson samalla tv:tä. ( Marja Vallinheimo)

Sari Tissari: Aina on aikaa pelata

Tykkään Super Mariosta ja halusin ryijyyn jotakin siihen liittyvää. Pelin hahmot ovat kovin värikkäitä ja halusin tehdä ryijystä pääasiassa mustavalkoisen, joten valitsin aiheeksi vanhan Nintendo-ohjaimen. Ryijyn tekeminen oli mukavaa ja helppoa. Ja nopeaa, koska lankoja ei tarvitse päätellä kuten useissa käsitöissä. Innostuin ryijyistä kovasti ja aion tehdä niitä lisää. Ryijyn nimi on ”Aina on aikaa pelata”. (Sari Tissari)

Arja Merra: Osmankäämi, kuva Raija Rastas

Ryijyn tekeminen tuntui mukavalta, kun kurssilla sai suunnitella ja toteuttaa omia ideoitaan.

Ompelin ensin kaksi miniryijyä, jotka tulivat pieniin boxeihin. Samalla opin ryijyn ompelutekniikan, johon jää koukkuun! Isompaa ryijyäni varten olin värjännyt lankoja alkusyksyn kasvivärjäyskurssilla. Ryijyni aiheena on osmankäämi. ( Arja Merra)

Riitta Vuorinen: Auringon lasku, kuva Raija Rastas

Ryijyni nimi on ”Auringon lasku”. Pidän kovasti auringonlaskun väreistä ja suunnittelin kolmeosaisen ryijyn, joista ensimmäinen on nyt valmiina. Alussa tuntui hurjalta, että ryijy suunnitellaan itse, mutta alkuun päästyäni se olikin kovin innostavaa! Ryijyt tulevat kotimme eteisen ja olohuoneen välissä olevalle seinälle.

Meillä oli lapsuuden kodissani Porin tienoot ryijy sekä äitini nuoruudessaan 30 – 40-luvulla tekemä ryijy, jossa osa kuvioista oli tehty ryijytekniikalla ja alaosassa oli pitkät hapsut. Vasta myöhemmin olen alkanut arvostamaan ryijyjen kauneutta ja käsityöntekijöiden taitoja. Olen suunnitellut Liekki -ryijyn ompelemista ja siitä sain idean lähteä opettelemaan ryijyn tekemistä tälle kurssille. (Riitta Vuorinen)

Marja Juselius: Valoryijy, kuva Raija Rastas

Halusin kotiimme modernin valoryijyn. Ompelen pohjakankaalle nukkia valkoisesta paperiniinestä ja avaan niiden päitä leveämmäksi. Kun ryijy on valmis pujottelen siihen tarvikepakkauksen mukana tulleet valot.  (Marja Juselius)

Tiia Palanne: Rusko, kuva Raija Rastas

Halusin ryijyyni ruskean sävyjä ja jotain luontoon liittyvää. Ryijyn nimeksi tuli ”Rusko” ja sen aiheena on osmankäämi.( Tiia Palanne)

Titta Janhunen: ”Ryijykakku”, jossa on värjätystä marsipaanista

tehtyjä ryijynukkia ja ryijyn pohjakangasta, kuva Raija Rastas

Teksti ja kuvat: Raija Rastas

 

 

 

Terveisiä Merikartanon käsityöryhmästä

Virkattu kettu: Eine Laine

Syksyn aikana on aina torstaisin kokoontunut Merikartanon palvelutalossa käsityöryhmä. Olemme yhdessä kokoontuneet käsitöiden äärelle ja samalla muistelleet, miten ennen aikaan käsitöitä on tehty.

Virkattu baskeri ja huivi: Lea Herlevi, Salomonin solmuilla virkattu huivi: Tyyne Karjalainen

Lapsuuden koulumuistoista ovat jääneet mieleen patalaput, pitkävartiset sukat, tyynynpäälliset sekä koristeelliset reikäompeleet, joita tehtiin pöytäliinan reunaan.

Koulukäsitöiden langat karstattiin ja kehrättiin ja vasta sitten päästiin neulomaan sukkia.  Eikä langan teko ollut aivan yksinkertaista! Pellava kylvettiin siemenestä poltettuun kaskeen. Sen jälkeen pellavat nyhdettiin juurineen ja niistä tehtiin iso kolli, joka laskettiin lampeen kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen pellavat levitettiin nurmelle kuivumaan. Kun väri oli muuttunut valkoiseksi päästiin seuraavaan työvaiheeseen eli loukutukseen. Pellavia loukutettiin ja lihdattiin tai lipsutettiin rautaisella terällä. Vasta näiden työvaiheiden jälkeen päästiin karstaukseen ja kuontaloiden tekoon. Kuontalot kiinnitettiin rukin lapaan ja päästiin vihdoin kehräämään lankaa.

Langoista kudottiin lakanoita ja käyttövaatteita, kesätakkeja ja pyyhkeitä. Liinavaatteet ja pyyhkeet nimikoitiin, pöytäliinat koristeltiin reikäompeleilla.

Aivinasta saatiin kaikkein hienointa lankaa ja karkeammasta rohtimesta tehtiin perunasäkkejä ja rohdinpaitoja, joita miehet käyttivät työasuina.

Kaikki tehtiin itse käsin, kodinkoneita ei ollut. Monet entisaikaan käytetyt tarve-esinet ovat jo poistuneet käytöstä. Enää ei kovinkaan monella ole ommeltuja lehtien pidikkeitä tai pannumyssyjä. Esiliinaa käyttivät ennen kaikki. Jopa pienillä tytöillä oli esiliina suojaamassa arkivaatteita.

Kun ei ollut televisiota jäi aikaa käsitöille. Reiät paikattiin ja vaatteita korjattiin. Mitään ei heitetty pois. Sodan jälkeen Amerikoista tuli vaatteita, joita ei tarvinnut silittää. Tekokuidut yleistyivät pikkuhiljaa.

Neulottu huivi: Siiri Turunen, Virkattu huivi: Seija Rinkinen

Muistoja tulvii käsityöryhmäläisten mieliin. Osallistujilla on paljon kokemusta ja taitoa. Torstain ryhmässä on syntynyt mm. sukkia, huiveja, pipoja, aivan ihastuttavia hiiriä ja kettu.

Virkattu hiiri ja kettu: Eine Laine

Uusi kurssi alkaa taas keväällä. Tervetuloa mukaan myös muut kuin Merikartanon palvelutalon asukkaat.  Jokainen voi tulla mukaan omalla taitotasollaan. Lisätietoja kurssista löydät täältä E191023 Käsityöryhmä

Virkattu koriste tyynynpäälliseen: Lea Herlevi

 

Mielenkiintoinen luentosarja tulossa

ELOSSA! Perinteiset käsityötekniikat tänään luentosarja alkaa torstaina 1.11. Luentosarjaa on mahdollista seurata etänä Olarin toimipisteessä, Kuunkehrä 2 B. Merkitse päivät kalenteriin ja tule kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja.

Tilaisuus on maksuton.

Tervetuloa mukaan!