Kesämökin siirto- ja korjausprojekti

Espoon työväenopistossa aloittaa rakentamisen ja korjaamisen opettajana pitkän kokemuksen hankkinut SAFA sisustusarkkitehti Raimo Volanen. Hänellä on mittava ura korjausrakentamisen suunnittelijana ja opettajana. Ekologinen ajattelu ja kestävän kehityksen arvot ovat hänen työskentelynsä kulmakiviä. Hän on halunnut säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Oheinen kirjoitus kertoo hänen omasta korjausrakennusprojektistaan ja perehdyttää lukijaa perinne- ja korjausrakentamisen maailmaan.

Torstaina 9.4.1993 Iniön Keistiössä aloitetaan Brusiksen tilan entisen päärakennuksen siirto kolmena osana. Lounais-Suomen sähkö on varautunut nostamaan sähköjohtoja tietä ylittävissä kohdin, koska kuljetettava rakennuksen osa kattorakenteineen ei olisi mahtunut tien poikki kulkevien sähkölinjojen alitse. Kuusi kertaa traktori roudaa lavetin päälle nostettua 16 tonnin painoista talon osaa ja erilaisia talon osia Keistiön kaupan edustalle ankkuroidun ponttoonin päälle. Ponttoonille saadaan kaikki mahtumaan, kolme talon osaa, traktori, nosturi ja kaikki muut talosta irroitetut osat peräkärryyn ahdettuna. Keistiön tiet kestivät kuljetuksen. Merimatka alkoi perjantaina 10.4.1992 aurinkoisen sään vallitessa ja Iniön lossirantaan tultiin illan hämärtyessä.

Päätettiin kuitenkin kuljettaa ainakin yksi talon osa varatulle talon paikalle Jumontien varrella kylän keskellä sijaitsevalle kalliolle. Routa teki illan aikana tien kohtalaisen kestäväksi, mutta ensimmäistä talon osaa siirrettäessä pellon yli ja kalliolle johtavaa mäkeä ylös noustessa ison koivun alimmaiset paksut oksat tyssäsivät talon siirron siihen. Oksia poikki ja ensimmäinen talon osa jäi jo illan pimetessä paikalleen odottamaan seuraavan päivän aikana tuotavia Brusiksen talon loppuosia.

Kuva: Saaristorakentamisen tukiasema, Iniön Keistiön kylästä Jumon kylään kolmena osana siirretty saaristolaistalo.

Korjausrakentamisen kurssi asettui näkömatkan päässä sijaitsevaan 1600 luvulta peräisin olevaan Erkas Gårdenin tilan päärakennukseen ja osa alueen rantamökkeihin. Kurssi oli Turun Ammatillisen Aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäinen korjausrakentamisen yrittäjäkoulutuksen kurssi, jonka opetusohjelman olin suunnitellut ja saanut myös sen johdettavaksi 10.10.1991–15.7.1992 ajalle. Rakennusalan ammattilaisia tuolloisessa kurssissa oli yhteensä 28 oppilasta ja sen lisäksi useita eri alan ohjaajia.

Huhtikuun 11. päivä aukeni harmaana ja pientä tihkua alkoi sataa. Traktori vetää lavetilla olevaa talon osaa ja alkaa kallistua ojaan päin, tiet alkavat pehmentyä. Traktori peruuttaa takaisin tien keskelle ja tielle asetetaan teräslevyjä tarpeellisiin paikkoihin ja tie kesti sittenkin. Viikonlopuksi Brusiksen saaristolaistalo on sijoitettu paikoilleen, rakennuksen parsiminen, kengittäminen, kattaminen, uunien muuraaminen ja ikkunoiden ja ovien paikoilleen asentaminen oli seuraavien vuosien aikana Saaristorakentamisen tukiaseman tulevia toimintoja ja koulutustapahtumia.

Kuva: Talon sisäosia ja yksi uuni

Funkis-talo proto rakennettiin aikana, jolloin ensimmäisen korjausrakentamisen kurssin oppilaista osa perusti Turun Korjausrakentajat Oy:n ja jonka yhtiön toimesta käynnistettiin uusi Korjausrakentamisen ja rakennussuojelun Projektivientikoulutus ajalle 07.01.–15.07.1994. Turun Korjausrakentajat saivat järjestääkseen Turun työvoimapiirin rahoittaman koulutusjakson, mutta 90-luvun lopusta lähtien kaikki vastaavat korjausrakentamisen koulutusprojektit järjestettiin erilaisten kuntien omistamien oppilaitosten toimesta.

Kuva: Siirretyn talon sali

Turun Korjausrakentajat olivat mukana kehittämässä Viipuri–Turku Restaurointikeskusta Viipurin vanhassa kirjastotalossa Punaisen lähteen torin varrella, mutta monivuotinen projekti hyytyi suomalaisten yritysten vähäiseen kiinnostukseen investoida Viipurin talousalueelle.

Funkis-proto kuitenkin rakennettiin huoltorakennukseksi Vadvikin rantaan Jumon kylän länsilaidalla. Kustavista ostettiin kaksi purettavaksi määrättyä riihtä, joiden hirsirungot numeroitiin ja kuljetettiin Brusiksen talon kengitystä varten ja toinen riihi Funkis-talon rungoksi.

Turun Korjausrakentajat Oy:n toiminnan lopettamisen jälkeen lunastin molemmat projektit, Brusiksen saaristolaistalon ja Vadvikin Funkis-proton Sisustusarkkitehtitoimisto Raimo Volasen hallintaan ja käyttöön, jotka rakennukset tontteineen toimivat edelleen työnimellä Saariston Korjausrakentamisen tukiasema.

Kuva: Saaristorakentamisen tukiaseman rakennuspiiri.

Teksti ja kuvat: Raimo Volanen, sisustusarkkitehti SIO

Kirjoittaja vetää Espoon työväenopistossa korjauksrakentamiseen ja ekologiseen asumiseen liittyviä kursseja. Katso lisätietoja Ilmonet.fi Rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvät kurssit

 

 

Olemme mukana Ommel 2019 tapahtumassa

Ompelijoiden oma festivaali järjestetään nyt jo toista kertaa Opinmäen-kampuksella Espoon Suurpellossa.

Ommel 2019 on yhteisöllinen ompelufestivaali kaikille aloittelevista ompeluharrastajista alan ammattilaisiin. Tapahtumassa on kangas- ja ompelutarvikemarkkinat, viikonlopun mittaiset ompelulanit sekä ompeluun liittyvää tietoutta koulutuksista ja kursseista. Tapahtumassa on myös luentoja ja työpajoja.

Kuvassa yksityiskohta Päivi Revon japanilaistyylisestä hanten-jakusta.

Espoon työväenopisto on mukana Ommel tapahtumassa järjestämällä näyttelyn yhdessä Omnian ammatillisen koulutuksen kanssa. Työväenopiston esillä olevat työt ovat valmistuneet Käsityön taiteen perusopetuksen kevään 2019 opintojaksolla, jonka aiheena oli ompelu. Kevään aluksi opiskelijat ovat virittäytyneet teemaan miettimällä tekstiileihin liittyviä muistoja Mind Map – ja kollaasitekniikoiden avulla. Esillä olevien yläosan vaatteiden inspiraation lähteinä on toiminut kullekin opiskelijalle tärkeä oma tekstiilimuisto. Muisto näkyy vaatteessa esimerkiksi mallina, materiaalina, kuvioina tai värityksenä. Opiskelijat ovat kuositelleet vaatteiden malleja peruskaavoista tai valmiskaavoista muokkaamalla. Vaatteisiin on tehty myös erilaisia kirjontoja ja kankaan pinnan muokkauksia.

Kuvassa Amyn hääpuku.

Omnian ammatillinen koulutus tuo näyttelyyn esille Pikku naisia -musikaaliin tehtyjä upeita pukuja, Puvut on valmistettu ammattitutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyymme!

Tapahtuma on avoinna

  • pe 7.6. klo 12–19
  • la 8.6. klo 10–18
  • su 9.6. klo 10–16

https://www.ommel.fi/ommel-2019/

 

 

Käsityö, rakas harrastus

Kuvassa mustalle savelle liskolasitusta

Pirjo Nymanille käsityöt ovat intohimo. Vuosien varrella hän on kokeillut melkeinpä kaikki mahdolliset käsitöiden eri tekniikat ja luovuudelle ja innolle ei näy loppua. Jututin Pirjoa ja hän kertoi rakkaasta harrastuksestaan.

Käsityöharrastukseni alkoi 2010. Tutustuin tuolloin kankaan kudontaan ja tein poppanasta mm. liinoja. Sen jälkeen mukaan tulivat pajutyöt. Pajut veivät mukanaan ja tein niistä ensin tasotöitä ja sen jälkeen koreja. Usean vuoden ajan keskityin pelkästään lintuihin.

Kudonnanharrastus jatkui Espoon keskuksen kudonta-asemalla, jossa Pirjo kävi kutomassa mattoja hyvän ja innokkaan opettajan Ritva Kurittu-Kalajan ohjauksessa. Kudoin myös paperia ja videonauhasta korsetteja, laukkuja ja pellavapyyhkeitä, hän kertoo.

Iltalaukkuja videonauhasta

Korulautanen, lasinsulatus

Innostuin myös risutöistä niin paljon, että sain jopa lempinimen Risupirjo. Risuista olen tehty mm. näkösuoja saunanterassille. Olen kokeillut myös kaislatöitä. Muistoihin ovat jääneet retket, jolloin porukalla haimme kaisloja järvestä käsitöihimme.

Tästä lähti harrastus! Pajutyöt olivat ensimmäinen innoittaja

Huopia olen kutonut toistakymmentä. Olen antanut vuosien varrella niitä ystäville lahjaksi.

Huovutukseen olen tutustunut Tiina Laarin kursseilla. Kursseilla on syntynyt huopatossuja, vaatteita ja mattoja, jotka esihuovutettiin kurssilla ja viimeisteltiin Jämsän huopatehtaalla.

Huovutus on hauskaa!

Huovutettuja kaulaliinoja

Olen tehnyt myös mosaiikki- ja betonitöitä, koruja, paperia, taivuttanut metallia, marmoroinut paperia ja tehnyt monotypiaa.

Lasikorut, joissa dicroic lasia

Tekemisessä minua innostaa onnistumisen tunne. Olen kova urakoimaan ja nautin siitä, että saan tehtyä suuria töitä. Eläkkeellä olo on mahdollistanut harrastamisen. Nyt on aikaa keskittyä juuri siihen, mitä haluan tehdä. Parhaillaan työn alla ovat lasinsulatuskurssin työt ja keramiikka. Aion osallistua myös keväällä kehruukurssille.

Hopea innostaa

Nikkariverstaan laitteet tutuiksi

Isot puuntyöstölaitteet ovat minulle olleet aina hieman pelottavia enkä ihan tarkkaan ole tiennyt, mitä kaikkea niillä saa aikaiseksi. Päätin ottaa selvää Nikkariverstaan puuntyöstölaitteista ja tehdä puisen rasian alusta lähtien itse.

Jaana Sallinen Nikkariverstaan puutyöohjaaja opasti minua prosessissa ja kertoi aluksi, millaista puutavaraa kannattaa hankkia. Puutavaraliikkeistä löytyy mm. höyläämätöntä lankkua. Tarjolla on mäntyä, koivua, tammea ja jalavaa… Puulaatuja on useita, mutta rasiaa varten valikoitui kaunis loimuinen tervaleppä. Tervaleppä on suomalainen lehtipuu, jota käytetään mm. saunan lauteissa.

Puu oli raakalankkua, joten puuntyöstö lähti liikkeelle raakakatkaisulla.

Säteittäissaha

Puun raakakatkaisu tehdään säteittäissahalla. Tarkoituksena on katkaista lankusta hieman lopullista pituutta pidempi kappale.

Pyörösaha

Seuraavaksi oli vuorossa pyörösaha. Pyörösahalla särmätään lankusta kantit pois. Tärkeää on pitää näpit irti terälinjalta. Pyörösahalla lankku saadaan myös katkaistua haluttuun leveyteen.

Oikohöylä

Sitten siirryttiin oikohöylälle. Oikohöylässä suoristetaan puukappale. Puunrunkohan ei ole luonnossa aivan suora. Lankun tukevalta puolelta höylätään, kunnes kappale on suora ja taas varotaan sormia.

Tasohöylä

Tasohöylällä työstetäänkin sitten hieman tarkempia mittoja. Kone pystyy sahaamaan millintarkkaa jälkeä. Puu hujahtaa aukosta sisään ja toisesta päästä pullahtaa höylätty lankku. Pienet epätarkkuudet hioutuvat tässä vaiheessa pois.

Vannesaha

Vannesahalla tehtiin vielä raakahalkaisu, jonka jälkeen laudat höylättiin tasohöylällä lopulliseen paksuuteen.

Kaksi tuntia on vierähtänyt hyvässä ja perusteellisessa ohjauksessa ja minulla on käsissäni kaksi kaunista laudanpätkää. Seuraavalla kerralla pääsen tekemään näistä itse laatikkoa.

Nikkariverstas sijaitsee Suomenojalla.

Verstaalta löytyy isoja puuntyöstökoneita kuten oikohöylä, tasohöylä, pyörösaha ja vannesaha. Verstaan varustukseen kuuluu myös valikoima pienkoneita: liitoskoneet domino ja lamello, yläjyrsin, käsityökaluja ja puristimia.

Ohjaajat neuvovat koneiden turvallisessa käytössä. Huomaa, että tarvitset kuitenkin oman vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen.

Innostunein puutyöterveisin Katriina Leppänen

Maistiaisia tulevan vuoden käsityökursseista

Haluatko rentoutua mukavassa seurassa, oppia uutta ja lisätä luovuuttasi? Käsityö tekee hyvää aivoille. Nyt on taas aika  ilmoittautua uusille kursseille. Ohessa on joitain poimintoja tammikuussa alkavista kursseistamme.

Islantilainen intarsia -torkkupeitto E190770 kurssilla opit neulomaan Islantilaisella intarsialla torkkupeiton ja Kirjoneulelapaskurssilla E190772 pääset harjoittelemaan neuletekniikoita ja tekemään  perinnetyyliset lapaset.

Oma kirja luovasti E190730 on  intensiivikurssi, jonka tavoitteena on antaa eväät kirjansidonnan harrastamiseen kotikonstein. Kurssin aikana valmistat yksinkertaisella länsimaisella kirjansidontatekniikalla kirjoja esim. päivä-, luonnos-, vieraskirjoiksi. Kirjan kannet voit päällystää kankaalla tai paperilla.

Printtejä kankaalle E190763 kurssilla opit tekemään valotetun kaavion ja yhdistelemään erilaisia kankaanpainannan tekniikoita. Voit painaa pieniä sisustustekstiilejä tai tehdä persoonallisia kankaita asusteiksi.

Ryijy ommellen tai kehyskudonnalla E190762 pääset tekemään ryijyn oman kodin sisustukseen tai vaikkapa lahjaksi. Tutustut ryijyn kehitykseen moderniksi tämän päivän taidetekstiiliksi. Kurssilla suunnitellaan oma ryijymalli, johon tehdään työpiirros ja valitaan langat. Ryijy toteutetaan ompelemalla pohjakankaalle.

Tässä vain muutama poiminta tarjonnastamme. Tutustu kevään kurssiuutuuksiimme

Tervetuloa kursseille!

 

 

Ryijy ommellen tai kehyskudonnalla

”Ryijyn ompeleminen on meditatiivista. Nukkia ommellessa voi unohtaa arjen kiireet ja keskittyä vain lankoihin ja väreihin”.

Titta Janhunen: ” Kevään koi”, kuva Raija Rastas

Halusin tehdä ryijyn, jota voi katsella kuin taivasta vasten. Niinpä työhön muodostuivat oksat, joissa on kukkia. Ryijyni nimi on ”Kevään koi”. ( Titta Janhunen)

Espoon työväenopiston syksyn ryijykurssilla Ruusutorpan koululla ommeltiin ryijyjä oman kodin sisustukseen.  Aiheet löytyivät itselle tärkeistä muistoista, kokemuksista ja lempiväreistä. Oman ryijyn voi tehdä ompelemalla pohjakankaalle tai kehyskudonnalla, jota varten opistolla on kudontakehyksiä.

Viimeisellä kerralla juhlittiin ja syötiin Titta Janhusen valmistamaa iloisen värikästä ja herkullista RYIJY kakkua! Kuva ihanasta kakusta löytyy blogin lopusta.

Tammikuussa 2019 alkaa uusi ryijykurssi Olarissa. Tiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Ilmonetista tunnuksella

E190762.

Tervetuloa!

Pirkko Koivisto ”Rantakukan jäähyväiset”, kuva Raija Rastas

Olen työväenopiston kurssien suurkuluttaja ja joka vuosi aloitan jonkun uuden kurssin. Olen käynyt mm. akryyli- ja akvarellimaalauskursseilla sekä liikunta- ja pianonsoittokursseilla. Tämä oli ensimmäinen käsityökurssini.  Valokuvaan paljon luonnossa ja harrastimme veneilyä, mutta nyt veneestä on luovuttu. Sainkin idean ryijyyni veneilymaisemasta Porkkalanniemessä. Aiheena siinä ovat meren kallioisella rannalla kasvavat rantakukat. Ryijyni nimi on ”Rantakukan jäähyväiset”. ( Pirkko Koivisto)

Marja Vallinheimo viimeistelemässä ryijyä, kuva Raija Rastas

Suunnittelin kaksi ryijyä, jotka tulevat vierekkäin kotimme seinälle kahden taulun tilalle. Ryijyjen väreissä toistuvat verhojen värit. Haluan oppia kaikenlaisia käsityötekniikoita ja ryijytekniikka tuntuu tosi mukavalta. Aina kun ompelen kotona ryijyäni katson samalla tv:tä. ( Marja Vallinheimo)

Sari Tissari: Aina on aikaa pelata

Tykkään Super Mariosta ja halusin ryijyyn jotakin siihen liittyvää. Pelin hahmot ovat kovin värikkäitä ja halusin tehdä ryijystä pääasiassa mustavalkoisen, joten valitsin aiheeksi vanhan Nintendo-ohjaimen. Ryijyn tekeminen oli mukavaa ja helppoa. Ja nopeaa, koska lankoja ei tarvitse päätellä kuten useissa käsitöissä. Innostuin ryijyistä kovasti ja aion tehdä niitä lisää. Ryijyn nimi on ”Aina on aikaa pelata”. (Sari Tissari)

Arja Merra: Osmankäämi, kuva Raija Rastas

Ryijyn tekeminen tuntui mukavalta, kun kurssilla sai suunnitella ja toteuttaa omia ideoitaan.

Ompelin ensin kaksi miniryijyä, jotka tulivat pieniin boxeihin. Samalla opin ryijyn ompelutekniikan, johon jää koukkuun! Isompaa ryijyäni varten olin värjännyt lankoja alkusyksyn kasvivärjäyskurssilla. Ryijyni aiheena on osmankäämi. ( Arja Merra)

Riitta Vuorinen: Auringon lasku, kuva Raija Rastas

Ryijyni nimi on ”Auringon lasku”. Pidän kovasti auringonlaskun väreistä ja suunnittelin kolmeosaisen ryijyn, joista ensimmäinen on nyt valmiina. Alussa tuntui hurjalta, että ryijy suunnitellaan itse, mutta alkuun päästyäni se olikin kovin innostavaa! Ryijyt tulevat kotimme eteisen ja olohuoneen välissä olevalle seinälle.

Meillä oli lapsuuden kodissani Porin tienoot ryijy sekä äitini nuoruudessaan 30 – 40-luvulla tekemä ryijy, jossa osa kuvioista oli tehty ryijytekniikalla ja alaosassa oli pitkät hapsut. Vasta myöhemmin olen alkanut arvostamaan ryijyjen kauneutta ja käsityöntekijöiden taitoja. Olen suunnitellut Liekki -ryijyn ompelemista ja siitä sain idean lähteä opettelemaan ryijyn tekemistä tälle kurssille. (Riitta Vuorinen)

Marja Juselius: Valoryijy, kuva Raija Rastas

Halusin kotiimme modernin valoryijyn. Ompelen pohjakankaalle nukkia valkoisesta paperiniinestä ja avaan niiden päitä leveämmäksi. Kun ryijy on valmis pujottelen siihen tarvikepakkauksen mukana tulleet valot.  (Marja Juselius)

Tiia Palanne: Rusko, kuva Raija Rastas

Halusin ryijyyni ruskean sävyjä ja jotain luontoon liittyvää. Ryijyn nimeksi tuli ”Rusko” ja sen aiheena on osmankäämi.( Tiia Palanne)

Titta Janhunen: ”Ryijykakku”, jossa on värjätystä marsipaanista

tehtyjä ryijynukkia ja ryijyn pohjakangasta, kuva Raija Rastas

Teksti ja kuvat: Raija Rastas

 

 

 

Terveisiä Merikartanon käsityöryhmästä

Virkattu kettu: Eine Laine

Syksyn aikana on aina torstaisin kokoontunut Merikartanon palvelutalossa käsityöryhmä. Olemme yhdessä kokoontuneet käsitöiden äärelle ja samalla muistelleet, miten ennen aikaan käsitöitä on tehty.

Virkattu baskeri ja huivi: Lea Herlevi, Salomonin solmuilla virkattu huivi: Tyyne Karjalainen

Lapsuuden koulumuistoista ovat jääneet mieleen patalaput, pitkävartiset sukat, tyynynpäälliset sekä koristeelliset reikäompeleet, joita tehtiin pöytäliinan reunaan.

Koulukäsitöiden langat karstattiin ja kehrättiin ja vasta sitten päästiin neulomaan sukkia.  Eikä langan teko ollut aivan yksinkertaista! Pellava kylvettiin siemenestä poltettuun kaskeen. Sen jälkeen pellavat nyhdettiin juurineen ja niistä tehtiin iso kolli, joka laskettiin lampeen kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen pellavat levitettiin nurmelle kuivumaan. Kun väri oli muuttunut valkoiseksi päästiin seuraavaan työvaiheeseen eli loukutukseen. Pellavia loukutettiin ja lihdattiin tai lipsutettiin rautaisella terällä. Vasta näiden työvaiheiden jälkeen päästiin karstaukseen ja kuontaloiden tekoon. Kuontalot kiinnitettiin rukin lapaan ja päästiin vihdoin kehräämään lankaa.

Langoista kudottiin lakanoita ja käyttövaatteita, kesätakkeja ja pyyhkeitä. Liinavaatteet ja pyyhkeet nimikoitiin, pöytäliinat koristeltiin reikäompeleilla.

Aivinasta saatiin kaikkein hienointa lankaa ja karkeammasta rohtimesta tehtiin perunasäkkejä ja rohdinpaitoja, joita miehet käyttivät työasuina.

Kaikki tehtiin itse käsin, kodinkoneita ei ollut. Monet entisaikaan käytetyt tarve-esinet ovat jo poistuneet käytöstä. Enää ei kovinkaan monella ole ommeltuja lehtien pidikkeitä tai pannumyssyjä. Esiliinaa käyttivät ennen kaikki. Jopa pienillä tytöillä oli esiliina suojaamassa arkivaatteita.

Kun ei ollut televisiota jäi aikaa käsitöille. Reiät paikattiin ja vaatteita korjattiin. Mitään ei heitetty pois. Sodan jälkeen Amerikoista tuli vaatteita, joita ei tarvinnut silittää. Tekokuidut yleistyivät pikkuhiljaa.

Neulottu huivi: Siiri Turunen, Virkattu huivi: Seija Rinkinen

Muistoja tulvii käsityöryhmäläisten mieliin. Osallistujilla on paljon kokemusta ja taitoa. Torstain ryhmässä on syntynyt mm. sukkia, huiveja, pipoja, aivan ihastuttavia hiiriä ja kettu.

Virkattu hiiri ja kettu: Eine Laine

Uusi kurssi alkaa taas keväällä. Tervetuloa mukaan myös muut kuin Merikartanon palvelutalon asukkaat.  Jokainen voi tulla mukaan omalla taitotasollaan. Lisätietoja kurssista löydät täältä E191023 Käsityöryhmä

Virkattu koriste tyynynpäälliseen: Lea Herlevi

 

Mielenkiintoinen luentosarja tulossa

ELOSSA! Perinteiset käsityötekniikat tänään luentosarja alkaa torstaina 1.11. Luentosarjaa on mahdollista seurata etänä Olarin toimipisteessä, Kuunkehrä 2 B. Merkitse päivät kalenteriin ja tule kuuntelemaan mielenkiintoisia luentoja.

Tilaisuus on maksuton.

Tervetuloa mukaan!

Paikkaa paremmaksi – villit vintagefarkut

Tunnistat varmasti sen tuskan hien, joka nousee, kun sovittelet pinon farkkuja pienessä sovituskopissa etsien sitä juuri oikeaa paria. Ja sen epätoivon tunteen, kun jalkaasi muotoutuneet lempifarkkusi risahtavat rikki. Naisilla ne ratkeavat tavallisimmin haaroista tai pepusta, miehillä polvista tai lonkan kohdalta ja lapsilla – no, ihan mistä vaan.

Paikkaa paremmaksi kurssilla keskitymme korjaamaan lempifarkkusi näyttävästi tai huomaamattomasti ja jatkamaan niiden elinkaarta. Farkkuja voi paikata monella tapaa: paikkaamalla lisäten kangaskerroksia, koneella parsien tai vapaasti kirjoen ja käsin kirjoen muliini- tai helmilangoilla. Paikkamateriaaliksi käyvät aikansa eläneistä kaulus- ja t-paidoista ja farkuista saatu materiaali ja jämätilkut. Näitä kaikkia tapoja voi myös yhdistää ja niiden avulla pystyt näppärästi peittämään reikien lisäksi ikitahrat, jotka eivät enää pesussa lähde.

Alla olevien linkkien kautta sekä kuvahaulla käyttäen hakusanoja ”visible mending jeans” löydät paljon kuvia ja inspiraatiota paikkaukseen. Apu ja neuvot työvälineisiin ja materiaaleihin saat kurssilla E182728 Paikkaa paremmaksi – villit vintagefarkut. Tervetuloa!

Ideoita ja inspiraatiota:

https://fi.pinterest.com/kristiinate/how-to-repair-clothes/

https://fi.pinterest.com/kkollektiivi/parsinta-ja-paikkausideoita/

 

 

Perinteisen verhoilun kurssilla tehdään eettisesti kaunista ja kestävää kotiin

Käsityöharrastus tekee tunnetusti hyvää sielulle ja ruumiille. Se on kuin toistuva mindfulness-harjoitus, mutta bonuksena syntyy itse tehty hyöty- tai koriste-esine. Se että omin käsin tuottaa jotakin konkreettista ja kosketeltavaa, saa jotakin alusta loppuun itse valmiiksi, on tänä tietotyön kulta-aikana palkitsevaa ja rentouttavaa.

Verhoilukurssilla voi toteuttaa omien taitojensa mukaan yksinkertaisia tai mukavan haastaviakin projekteja aina raheista keittiötuoleihin tai kevyisiin ja raskaampiinkin lepotuoleihin.

Mieli lepää kun käsillä on mukavaa tekemistä, mutta kärsivällisyyttä vaaditaan hippusen. Joskus tarvitaan aika moniakin työvaiheita ja eri materiaaleja, jotta rungoksi asti purettuun huonekaluun saadaan luotua uudelleen halutut muodot.

Perinteisen verhoilun ideologiaan kuuluu, että kaikki säästämisen arvoinen säästetään. Toisin sanoen uusitaan ja kunnostetaan tarpeen mukaan. Toisinaan riittää vanhan kankaan pois purkaminen, pieni lisäpehmustus ja uudelleen päällystys.

Tuoli ennen verhoilua
Tuoli ennen verhoilua
Tuoli verhoilun jälkeen
Tuoli verhoilun jälkeen

Joskus taas on tarpeen perusteellinen remontti, jonka jälkeen huonekalun käyttöikä jatkuu taas vuosikymmeniä. Ulospäin huonekalusta näkyy aina se päällimmäinen kerros eli kangas. On kiehtovaa tutkia, mitä kaikkea sen alle kätkeytyy.

Tule Perinteisen verhoilun kurssille E183026 antamaan vanhalle huonekalullesi uusi elämä ja nauttimaan käsillä tekemisestä!

Kirjoittaja on verhoilukurssin opettaja Laura Kinnunen.