Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Sanna Kokkosen ryijy ’Sini-must-valge’. Sanna kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Kaikkien töitteni innoittajana on ensisijaisesti väri. Siksi työni ovat yleensä abstrakteja, kuten tämäkin teos. Väreistä turkoosi ja sinisen sävyt ovat aina olleet ykkösiä.

Nytkin lähtökohtani oli sininen värin ja hain jonkin aikaa lähestymiskulmaa siihen. Syksyllä 2018 molemmat lapseni muuttivat Tallinnaan. Meillä oli ollut tiivis kolmen kopla yli 20 vuotta ja välimatka teki elämästä erilaista. Iso elämänmuutos ja Viro muodostivat siten itsestäänselvän aihepiirin.

Tein kolmiosaisen teoksen, jossa osia yhdistää hopeinen helminauha. Viron sinimustavalkoisen lipun värimaailma oli looginen valinta ja siitä muodostui myös teoksen nimi. Sinisen, mustan ja valkoisen lisäksi halusin jokaiselle palalle mukaan häivähdyksen turkoosia.

Väripinnoista tuli sellaisia kuin ajattelinkin, mutta lopputulos kuitenkin yllätti. Kuvittelin viimeiseen asti yhdistäväni palat siimalla, ja yllättäen niissä onkin helmiä. Ajattelin teoksen sijoituspaikaksi sisäikkunaa, ja näin koottuna se olisi hauskan näköinen molemmilta puolilta katsottuna.

Jo SUUKKO-opintojen alussa päätin, että en osta uusia materiaaleja ellei ole ehdoton pakko. Tähänkin työhön sekä pohjakangas että langat löytyivät pääasiassa kaapistani. Villan ja villasekoitteiden rinnalle lisäsin hieman uutena hankittua aivinaa ja Tallinnan Karnaluksista haettua konekirjontalankaa. Kiiltävä konekirjontalanka tuo työhön valoa, varsinkin intensiiviseen mustaan osaan.

Tein muutamia väriharjoitelmia vesivärein ja liiduin sekä kerroksellisella sekatekniikalla. Luonnoksia ei juuri syntynyt, kuten ei yleensäkään – luonnostelen tehdessäni ja puran jos ei miellytä. Ompelutekniikka oli ennestään tuttua, mutta käsityöpohjalle ompelu oli yllättävän hankalaa. Pohja tahtoi vanuttaa lankoja ja tuntui käsissä todella kovalta. Toisaalta pienet palat oli helppo nostaa ylös pöydän pinnasta, niskoja säästävään asentoon.

Vaikka olen harrastanut käsitöitä koko ikäni laajalla skaalalla, en ollut aiemmin tullut tarttuneeksi ryijyn tekemiseen. Seuraavan ryijyn toteuttaisin oikeasta ryijylangasta ja tekisin kenties jonkun Suomeen liittyvän työn. Ehkä toteuttaisin Haminan ympyräasemakaavan ryijynä ja kutoisin sen kangaspuissa. Kenties leikkaisin nukat valmiiksi ja solmisin loimeen. Joka tapauksessa tekisin tiukemmin muotoa ja kuviota ja jollakin toisella tekniikalla kuin nyt tekemäni. Seuraavan ommeltavan ryijyn tekisin ryijypohjalle käsityöpohjan sijaan, ihan vaan uusien tekniikoiden kokeilemisen ilosta.

Kirjoittaja: Sanna Kokkonen

 

Ryijyn tarina

Nyt on taas aika esitellä uusi Ryijy & Runo teos ja kertoa ryijyn taustoista

Nyt esittelyssä oleva teos on osa teossarjaa, joka käsittää yhteensä 13 osaa. Ryijy & Runo teokset on tehty  yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy ’Dani’. Tekijä kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijyni tarina

Meillä on tapana viettää kiitospäivää amerikkalais-saksalaisten-perheystäviemme luona, missä maassa he milloinkin asuvat. Lasten lähdettyä maailmalle perheen Boston-terrieri Dani on noussut lähes kuninkaalliseen asemaan.  Tämä näkyy heillä mm. sisustuksessa ja koiran varustuksessa.

Perheessä harrastetaan käsitöitä. Perheen isä on maalannut ruokailutilaan 120 cm x 120 cm kokoisen, mustavalkoisen abstraktin taulun kanvakselle Danista. Taulun nähtyäni muutama vuosi sitten syntyi heti ajatus sen jatkojalostamisesta jollain käsityötekniikalla. Mielessäni työstin ideaa tilkkumaalauksesta tai vapaalla konekirjonalla tehdystä koirataulusta.  Ideaa työstin myös ensimmäisellä sisustus- ja taideryijykurssillani, mutta en uskonut taitojeni vielä riittävän näin yksityiskohtaisen ryijyn tekemiseen. Seuraavalla kerralla sitten jo uskalsin tarttua haasteeseen. Ryijy on kuitenkin hyvin suomalainen sisustuselementti, enkä ollut varma onko ystävillämme edes tilaa ryijylle seinillään, koin varmemmaksi ratkaisuksi ommella ryijystä 50 cm x 50 cm kokoisen sisustustyynyn. Ryijytyyny oli lahja ystävillemme.

Yhden ryijyn kokemuksella oli sitten helpompi lähteä työstämään tätä koiraryijyajatusta, kun oli jo käsitys ajankäytöstä. Myös käsitys siitä, miten luodaan kontrastia ja varjoja ryijyyn auttoi suunnittelussa. Ryijyssä pitää olla valoa. Jotta saadaan pieniä tarkkoja rajoja ryijyyn on nukan oltava lyhyt. Valitsin pituudeksi 1.5 cm. Kokemukseni mukaan Wetterhoffin käsinkudottu ryijypohja toimii parhaiten, kun ommellaan nukat vieriviereen ja joka riville. Ryijypinnasta tulee silloin kaunis ja tiivis. Koska ryijyyn tuli vain kolmea väriä, mustaa, valkoista ja hieman vaaleanpunaista valitsin eri sävyjä ja lankalaatuja näissä väreissä elävöittääkseni ryijyn lopullista ilmettä. Käytin kahden eri valmistajan mustaa villalankaa, mustaa aivinalankaa, valkoista ja luonnonvalkoista villa-sekä aivinalankaa, valkoisenharmaata villalankaa ja heleää vaaleanpunaista villalankaa. Tilasin uutena vain mustat ja vaaleanpunaisen villalangan, sekä aivinalangat. Muut langat olivat ylijääneitä lankoja ensimmäisestä ryijystä.

Luonnoksen ryijyyn tein yhden taulusta otetun valokuvan pohjalta. Kuva taulusta oli otettu huonossa valossa ja kuva oli rusehtava. Photoshop-ohjelmalla muokkaamalla kuvasta tehtiin mustavalkoinen, kuten alkuperäinen taulukin on. Myös koko muokattiin A4 arkille sopivaksi. Kopiokoneella kuva muokattiin ryijyn työpiirustusta vastaavaan kokoon, josta valopöydän päällä siitä oli helppo värittää lyijykynällä suuntaa antava työpiirustus. Kaikkia yksityiskohtia olisi ollut vaikea merkata työpiirustukseen. Se sai elää ja ryijyä ommellessa tarkastelin, että kuonon ja silmien valkoisista kohdista tuli ilmeikkäät. Muutamia nukkia jouduin valmiista ryijystä vaihtamaan, että koiran silmät ja kuono ryijystä erottui hyvin ja ilmeikkäänä. Mallikuvasta poiketen lisäsin kuono-osaan vaaleanpunaista, kuten koiralla itselläänkin on.

Ryijyn suunnitteleminen ja tekeminen on mukaansatempaava ja terapeuttinen prosessi. Mikä parasta lopputulosta on ilo katsella ja tunnustella.

Kirjoittaja: Tiina Lavanti

 

 

Nyplätyt koivunlehdet

Pitsinnypläystä harrastetaan kaikkialla maapallolla. Tänä vuonna oli tarkoitus olla kansainvälisen järjestön OIDFA:n 19 kongressi Tartossa 31.7-2.8.2020. OIDFA on nyplätyn ja ommellun pitsin maailman järjestö ja kongressit järjestetään joka toinen vuosi eri maissa.

Kongressiin osallistuvat maat laittavat esille omalle osastolleen jotakin maataan kuvaavaa nyplättyä pitsiä. Näin syntyi idea koivusta ja koivunlehdistä. Osastot myös kilpailevat keskenään yleisöäänistä. Voittaja julkaistaan viimeisenä kongressipäivänä.

Neljä nypläyksen opettajaa Pirjo Vänni, Nina Schwarz, Pirkko Koivula ja Arja Virtanen ideoivat malleja ja nyplääjiltä toivottiin töitä. Lehden max. koon tuli olla 9 cm tai pienempi. Lehtien väritys määritettiin syksyyn, kesään ja kevääseen. Jokainen suunnittelija antoi ehdotuksia langasta ja parien määrästä, kuitenkin melko vapaasti ideoiden. Töissä toteutui liina- puoli- ja kokolyönnit, letti useammalla parilla, parien lisääminen ja poistaminen ja langan koukkuaminen.

Osa Soukan ja Suviksen pitsinnypläysryhmäläisistä otti haasteen vastaan. Nypläyksessä hyvin tarkan ja täsmällisen mallin noudattaminen on perusasia, mutta osassa näissä esim. jokin ylimääräinen ”reikä” ei haitannut. Oli mukava havaita, mikä merkitys on langan vahvuudella ja materiaalilla valmiiseen työhön.

Valitettavasti ”Koronan” johdosta kongressi on jouduttu siirtämään vuodella eteenpäin. Joudumme odottelemaan valmista ”koivua” eli siis koko Suomen pitsinnyplääjien yhteistä näkemystä nyplätyistä koivunlehdistä.

Kirjoittaja: pitsinnypläyksen opettaja Kerttu Järveläinen.

Koronakäsityö

Nyt pandemia-aikaan elämä rajoittuu pitkälti kotiin ja noudatamme arjessamme monia ohjeita. Nyt voisi olla hyvä hetki vähän hullutella ja keventää vaikka kotiin kertyneitä kangaspinoja.

Jos et ole koskaan ommellut vapaata konekirjontaa, niin juuri nyt se voisi olla hauskaa. Jos sinulla on ompelukone kotona, niin istahda hetkeksi sen äärelle ja kokeile olisiko tämä hieman hullutteleva ja luovuutta vaativa tekniikka sinun!

Kuva: Jatkuva kuviomuoto, välissä vanu. Kuva: Kokeilevaa vapaata konekirjontaa…

Tee näin:

Alkuvalmistelut

  • Mieti millaisen kuvion tekisit.
  • Lehtikuvioista ja vapaamuotoisista koukeroista on helppoa ja hauskaa aloittaa. Ilman piirrostakin!
  • Vapaamuotoiset nimikirjaimet voisivat myös olla hauska kokeilu.
  • Lapsen piirustus voisi olla kiva lähtökohta.
  • Jos tavoittelet säntillisempää jälkeä, niin piirrä kuvio ensin kankaalle (esim. liitukynällä, jäljentämispaperilla tai lyijykynällä himmeästi).
  • Jos piirrät kuvion ensin kankaalle, niin saat kirjottua vaikka tarkan suosikkihahmosi tai tekstin.
  • Mieti haluatko tikkauksesta ”pullean”. Laita silloin ohut vanulevy kahden kankaan väliin.
  • Jos käytät kirjontaan ohutta kangasta (ohuempaa kuin lakanakangas) niin silitä kankaan nurjalle puolelle tukikangas.
  • Jos sinulla on kirjontakehys, niin kiinnitä kangas kehykseen ja kiristä kangas melko napakasti kehykseen. Jos et omista kehystä, niin kirjonta onnistuu ilmankin kun kankaasi on tukevampaa.
  • Oli sinulla kehys tai ei, niin käytä ompelukoneen aputasoa, jolloin kangasta on helpompi ohjailla.

Kuva: Vapaamuotoinen lehtikuviokokeilu.

Koneen säädöt

  • Laske syöttäjä (metallinen hammastus paininjalan alla) alas (voi löytyä koneen ohjekirjasta myös parsinta-asentona).
  • Säädä piston pituudeksi 0.
  • Säädä piston leveydeksi 0.
  • Vaihda ns. parsinjalka (tunnetaan myös nimellä parsintajalka tai kirjontajalka) jos sellainen on koneellasi. Parsinjalassa on yleensä ovaalin tai pyöreän mallinen aukko).
  • Jos erikoispaininjalkaa ei ole, niin voit kirjoa kokonaan ilman paininjalkaa. Ole siinä tapauksessa erityisen varovainen, ettet ompele sormiisi.

Ompelu

  • Aloita kokeilu hiljaisella vauhdilla ommellen.
  • Kun syöttäjä on laskettu alas, on sinun tehtäväsi liikuttaa kangasta. Suuntaa tai toiseen. Eteen tai taakse.
  • Tee ääriviivoja ensin. Sen jälkeen voit ”värittää” eli täyttää pistoilla samalla tavalla ommellen alueita.
  • Kehityt ompelussa nopeasti ja voit lähteä pian luomaan omia taideteoksia.

Video:

  • Kun syöttäjä on laskettu alas, niin kangasta liikutellaan käsin.
  • Kun liikutat kangasta tasaisesti, niin pistoista tulee tasaisia.
  • Voit ommella vapaalla tyylillä mihin suuntaan vain.
  • Videolla kurvaillaan kokeillen, ilman piirrosta.

Teksti, kuvat ja video: Pirjo Pyymäki

 

 

 

 

 

Vahasta koruksi

Työväenopiston lähiopetus on nyt tauolla, mutta sinun on mahdollisuus lukea opettajiemme kertomuksia heidän pitämistään käsityökursseista.

Vuorossa on nyt kultaseppämestari Pia-Mari Jull, joka pitää kursseja
Leppävaaran Kelloseppäkoulun jalometalliluokassa. Siellä opiskellaan koruntekoa  perinteisiä kultasepäntyön perustekniikoita käyttäen. Nyt pääset tutustumaan, kuinka vahasta syntyy koru.

Oppitunti on alkamassa. Ensimmäistä kertaan pidän kurssin vahan työstämisestä ja kuinka se muuntuu hopeakoruksi. Opiskelijat ovat ihmeissään, mitä kurssin sisältö on, mutta ovat tulleet mielenkiinnosta kokeilemaan jotain uutta. Olin valmistautunut kurssin alkuun muutamilla näytekappaleilla ja valmiilla tuotteilla. Opetusmonisteita ei ollut, mutta ajattelin, että selostan niin tarkkaan kuin mahdollista, niin sillä pärjätään.

Opiskelijan edessä työpöydällä oli pala vahaa, viila, saha, kynä ja paperia. Opiskelija ihmetteli, että tuon vahapalan sisälläkö se työ on, mutta miten se tulee ulos sieltä. Kuinka hän pystyy näkemään kolmiulotteisesti tuotteen, minkä haluaa tehdä ja mitä ylipäätään voi tehdä. Mikä voisi olla sellainen koru tai tuote, mikä on järkevä tehdä vahasta.

Tuote voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa on paljon korkeuseroja. Jos se olisi riipus, siinä ei olisi oikeata ja nurjaa puolta, vaan sen voisi pitää miten päin tahansa eli joka suunnassa olisi jotain muotoa. Vahan ihana keveys ja helppo työstettävyys ei käy käsivoimille. Jos vaha menee rikki, sen voi aina korjata. Vahaan voi aina lisätä ainetta tai poistaa. Sitä voi sulattaa ja käyttää uudelleen, niin kauan, kun on itse tyytyväinen lopputulokseen. Näillä sanoilla ajattelin auttaa opiskelijaa eteenpäin, mutta huomasinkin, että olin antanut taas liian monta vaihtoehtoa. Hän oli yhtä ymmällä, kuin alussa.

Pyysin opiskelijaa piirtämän kukan. Ajattelin, että siitä on ainakin helppo lähteä. Kun piirros oli valmis, opiskelija sahasi ääriviivat vahapalasta ja näin lähdimme muodostamaan hahmotusta, kuinka kukan terälehdet nousisivat keskeltä. Hänellä oli kukan kuva puhelimessaan, josta hän otti mallia. Yhtäkkiä oli kulunut kolme tuntia ja opiskelija oli aivan tohkeissaan huomatessaan työn sujuvan. Hän kokeili erilaisia työkaluja, veisteli, vuoli, sulatti ja siinä se oli, valmis työ.

Opettajana jouduin kuitenkin palauttamaan opiskelijan pilven reunalta ja kysymään oliko hän muistanut punnita vahan. Vahan ihan keveys hämää tekijää ja monesti vahapaloista tulee liian painavia, kun ne on valettu metalliin. Vahan paino kerrotaan kymmenellä, jotta saadaan todellinen hopeakorunpaino. Seuraavat tunnit menivätkin siihen, että kevennystä kukkaan piti tehdä todella paljon.

Kun kaikkien opiskelijoiden vahapalat olivat valmiit, ne lähetettiin koruvalimoon, jossa ammattitaitoiset tarkkuusvalurit valavat vahamallit hopeisiksi koruiksi.  Valuri kasaa vahamalleista puuta muistuttavan rakennelman, jossa on useampi vahamalli kiinnitetty vahasta tehtyyn runkotappiin. Vahasta valmistettu korupuu laitetaan metallisen sylinterin sisään ja sylinteri täytetään tyhjiössä kipsillä. Kipsin annetaan kuivua muutama tunti ennen vahan poistoa. Vaha poistetaan höyrystämällä ja näin kipsin sisään jää korun näköinen aukko. Vaha on siis kertakäyttöistä. Yksi vahatyö= yksi koru. Kipsimuottia lämmitetään yön yli uunissa ennen metalliin valamista. Kun kipsimuotti on oikean lämpöinen, valu tehdään vakuumiuunissa. Valuri mittaa juuri oikean määrän metallimassaa, joka kaadetaan muotin sisään. Metallin jäähdyttyä poistetaan kipsi vesileikkauksella ja oksat eli valukanavat leikataan irti. Nyt opiskelijoiden työt olivat valmiita lähtemään takaisin koululle viimeistelyyn.

Vahasta koruksi kurssin ensimmäinen viikonloppu työstettiin vahoja ja kahden viikon päästä metalliset korukappaleet työstetään näyttäviksi koruiksi. On ihana katsella opiskelijoita, kun he näkevät ensimmäistä kertaa metallisen version. Osalle se voi olla jopa pettymys tai kauhistus. Valu voi näyttää tummalta tai mattapintaiselta, jossa voi olla vielä hieman kipsijäänteitä ja ulospäin töröttäviä metallikanavia. Nyt alkaa vasta todellinen työ.

Valukanavien sahaus ja siistiminen viilalla ja hiomapaperilla. Jokainen vaikea kolo ja yksityiskohta hiotaan siistiksi ja jokainen virhe, jonka vahaan on jättänyt, on jäljentynyt metalliseen versioon todella tarkasti. Mutta nyt se on jo tuote, joka jokaisella työstöllä, hionnalla ja kiillotuksella nousee loistoonsa. Niin kävi myös kukalle, josta tuli todella kaunis riipus ja kantajalleen erittäin mieluinen.

Tähän päivään mennessä olen pitänyt jo monta vahasta koruksi kurssia. Joka kerralla uusille oppilaille on vaikea löytää sanoja, mitä kaikkea vahasta voi tehdä. Kun vaan tulee rohkeasti mukaan ja antaa ajatusten lentää, ties mitä saa aikaiseksi.

Kirjoittaja: Pia-Mari Jull

Ompelua englanniksi

Did you know that it is also possible to study sewing in Omnia in English? The Basic Sewing course has classes on Mondays at Omnia Itätuulenkuja. We then meet in the early afternoon to learn the basics skills of sewing or to rehearse old skills in both English and Finnish. Students can either follow the teacher’s learning projects or work on their own projects at their skill level. In the past semesters we have sewn, among other things, tote bags, pouches, fabric containers, skirts, pyjama pants, t-shirts and beanies. Through these projects we learn how to measure, use and understand different textile materials and patterns, and how to cut fabric. We also learn how to sew and neaten seams with sewing machine and overlocker and how to sew zippers, buttons and buttonholes. The students also have finished their own projects like dresses, easy jackets and even historic clothing.

The most precious thing that we learn in this course is what we learn from each other: new sewing tips and ideas, a bit of new language or understanding different cultures and backgrounds. Anyone can join the course; both beginners or more experienced sewers are welcome! This Spring the course is cancelled because of the COVID-19 pandemic, but the course continues in the Autumn. Please sign up when the time comes!

Tiesitkö, että Omniassa voi opiskella ompelua myös englanniksi kansainvälisessä porukassa? Basic Sewing -kurssi tapaa maanantai-iltapäivisin Itätuulenkujalla. Kurssikerroilla voit seurata opettajan esimerkkitehtäviä tai edistää omaan taitotasoon sopivaa ompeluprojektiasi. Menneinä lukukausina olemme ommelleet muun muassa kasseja, pussukoita, säilyttimiä, verkkareita, t-paitoja, hameita ja pipoja. Näiden projektien kautta olemme opetelleet erilaisia tekstiilimateriaaleja, kaavojen ymmärtämistä ja käyttämistä, ompelemista ompelukoneella ja saumurilla sekä esimerkiksi vetoketjun kiinnittämistä ja napinläpien tekemistä. Opiskelijoiden omina projekteina on syntynyt muun muassa mekkoja, vuorittomia jakkuja ja jopa historiallisia asuja.

Tärkein oppi tällä kurssilla tulee kuitenkin toisiltamme: saamme uusia ideoita ompeluun, samalla kun opimme sanan jos toisenkin uudella kielellä ja ymmärtämään erilaisia kulttuureita. Tälle kurssille mukaan pääsevät kaikki taitotasosta riippumatta: voit olla aloittelija tai kokeneempikin ompelija. Tältä keväältä kurssin loput kerrat on peruttu COVID-19 -pandemian takia, mutta jatkamme taas syksyllä ompeluita. Ilmoittaudu sinäkin mukaan, kun ilmoittautuminen alkaa!

Tietoa uusista kursseista löydät ilmonetista viimeistään 20.5.

Kirjoittaja: Kristiina Tergujeff

Kevään ihanat ompelutyöt

Kevätkauden kursseillani ommeltiin monenlaisia hienoja vaatteita. Alkuvuodesta ommeltiin pakkasia odotellen lämpimiä alusvaatteita, oloasuja ja tunikoita merinovillaneuloksista merinoteemaisella lyhytkurssilla. Pakkaspäivät jäivät vähiin mutta villaneulosvaatteet ovat miellyttäviä käyttää säällä kuin säällä. Viikoittain kokoontuvilla vaatetuskursseilla valittiin ompelutöihin sateisen ja harmaan alkutalven jälkeen värikkäitä kankaita ja kuoseja, geometrisia kuvioita ja kukkia. Vaatteita ommeltiin itselle, lapsille ja läheisille. Kursseilla valmistui eniten mekkoja, tunikoita, huppareita ja paitoja. Takkejakin tehtiin sekä monia korjaustöitä sekä mallien muokkaamisia.  Kevyitä kasseja, konekirjontaa ja applikaatioita syntyi myös vaatteiden ompelun ohessa. Työläimmät ompelutyöt kuten takit jäivät vielä hieman kesken.

Kuva Kuunkehrän ompeluluokasta, syksyn Ompelun aamupäivä -kurssilta.

Kurssien lähiopetus päättyi yllättäen koronaepidemian vuoksi, joten kevään viimeiset ompeleet jäivät yhdessä ompelematta. Monilla kurssilaisilla on onneksi koneet myös kotona, joten karanteenin aikaan ompelutyön jatkaminen tai uuden aloittaminen on ollut varmasti mielekästä ajanvietettä kotioloissakin. Moni onkin viestitellyt siivonneensa vaatehuonetta ja etsineensä keskeneräisiä ompelutöitä viimeisteltäväksi. Vain ompeluseura puuttuu nyt!

Syksyllä tavataan kursseilla!

Syksyllä on varmaankin jo toisenlainen tilanne. Silloin toivottavasti ommellaan jälleen mukavien kurssikavereiden seurassa. Vertaistuki, mielipiteiden vaihtaminen sekä yhdessä ideointi ovat käsityön kurssien parasta antia. Opettajana on ilo seurata erilaisten vaatteiden ompeluvaiheita ja kokemuksien ja ideoiden vaihtamista. Tunneilla pohditaan kurssikavereiden ja opettajan kanssa yhdessä vaihtoehtoisia ompeluratkaisuja. Lehtien ja kaavapakettien ompeluohjeiden oivaltaminen on usein haasteellista, silloin onkin parempi tukeutua luovaan ongelmanratkaisuun ja löytää kokeilemalla oma toimiva työtapa.

Kevään poikkeusoloissa saattaa olla aikaa tehdä, pohtia ja suunnitella tulevia ompelutöitä. Uuden opetuskauden kurssityötkin käynnistyvät syksyllä reippaasti jos mielikuva työstä ja sen yksityiskohdista on jo muhinut hieman.

 

 

 

 

 

 

 

 

Voisiko omaan työhön tehdä yksilöllisen yksityiskohdan esim. vohvelikirjonnalla, itse tehdyillä nauhakoristeilla tai voisiko tahran tai reikäisen kohdan piilottaa vaikka itsetehdyllä kangaskukilla …

Syksyllä on tarjolla jälleen viikoittain kokoontuvia ompeluryhmiä sekä teemallisia lyhytkursseja. Minun päiväryhminä pyörähtävät käyntiin pajatyyppinen Ompelun aamupäivä Kuunkehrän opetustiloissa ja ompelun aloittelijoille ja kertaajille suunnattu Opi ompelemaan -kurssi Leppävaarassa.

Iltaisin ohjaan pajatyyppistä Ompeluiltaa Kuunkehrässä ja torstaisin opetan Ommellaan torstaisin -kurssilla Leppävaarassa. Lisäksi pyrin vahvistamaan saumurin käytön osaamistanne Saumurin käyttö ja neulosvaate – kurssilla. Testailen kesän aikana myös pienten joogavälineiden ompelua ja niitä tehdäänkin sitten syksyllä Pienet joogan apuvälineet -kurssillani.  Jos harrastat, tai joku lähipiirissäsi harrastaa tanssia, niin syksyllä on myös mahdollista ommella helppo tyllialushame tanssiharjoituksiin ja kurssini löytyy ohjelmasta nimellä Tyllihame baletti- tai tanssiharjoituksiin.

Syksyyn on kuitenkin vielä aikaa.

Ennen sitä toivonkin Pupuni kanssa teille kaikille Hyvää Pääsiäisistä.

Sekä terveyttä ja aurinkoisia kevät- ja kesäpäiviä.

Teksti ja kuvat

Pirjo Pyymäki

 

 

 

 

Purupiirin pauloissa

Kun kymmenen vuotta sitten ystävät kyselivät, voisiko koulullemme tulla tekemään nikkarointitöitä iltaisin, lupasin selvittää asiaa. Pian selvisi, että tilavuokra on sen verran korkea ettei siihen ole rahkeita. Jostain sain idean sitten kysyä jos työväenopisto olisi kiinnostunut tekemään kurssin. Sain vastauksen, että näille nikkaripiireille on kova kysyntä ja niin minusta sitten tuli työväenopiston opettaja!

Ensimmäisellä opettajakokouskerralla katselin vähän ujosti ympärilleni ja totesin olevani ihan juniori kokeneempien opettajien seassa. Minut otettiin hienosti joukkoon mukaan ja ystävälliset tiiminvetäjät pian opastivat alkuun käytännön asioissa.

Nyt kun syksyllä oli taas uusi kausi ja ensimmäinen opettajankokous, tulin myöhässä. Istahdin kahvioon odottamaan salista tulevia muita opettajia ja joku kysyi, että enkö aio mennä saliin? Siellä kyseltiin. Sain sitten kahviossa kymmenen vuoden palveluksistani vapaassa sivistystyössä tunnustuksen! Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt!

Nikkaripiiri on ollut odotetun suosittu. Kurssi on täyttynyt pikavauhtia ja mukaan on mahtunut niitä ystäviäkin, jotka halusivat tehdä käsillään jotain. Maanantai-ilta on ollut myös itselleni odotettu, sillä opetuksen ja ohjauksen lomassa olen itsekin tehnyt – ja oppinut! Mukana on ollut monen alan asiantuntijoita ja työideoita on jaettu porukalla. Mukavaa on sekin, että ryhmähenki on ollut oikein hyvä ja isoilta onnettomuuksilta on vältytty.

Projektien kirjo on ollut uskomaton: parisängyn pääty, keinunorsu, sähköfillari, kanteleita, mehiläispesän ja purjeveneen osia, tuolin kunnostusta, useita sorvattuja lautasia ja kulhoja, hyllyjä, puukirstu, kaiuttimia, sohvapöytä, pokasaha ja kaikkea samasta maastosta!

On ollut silmiä avaavaa huomata, että ihmisten kyky ja aito halu tehdä käsillään jotain – käsityötä – ei ole kadonnut. Se ei ole sukupolvi- eikä sukupuolikysymys. Tarvitaan edelleen kaikkien materiaalien käsityön ammattilaisia, opettajia ja opiskelijoita – sekä tilat ja työkalut. Käsityö on maailman tärkein oppiaine – ja mukavin! Tervetuloa syksyn kursseille!

Kirjoittaja: Teknisen käsityön opettaja Seppo Tervo

Saimi

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy ’Saimi’. Tekijä kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Saimi

Sana ryijy tulee muinaisskandinaavisista sanoista ”ry” ja ”ru”, jotka tarkoittavat karkeaa ja takkuista. Viikinkiaikaan ryijyt toimivat venepeitteinä nukkapinta alaspäin käännettynä ja saaristolaiset ovatkin hyödyntäneet tätä käyttötekstiiliä vuosisatoja.

Villan kyky lämmittää märkänäkin, notkeus ja suolankesto eläintentaljoihin verrattuna ovat olleet ilmeisiä syitä miksi niitä on ennen vanhaan käytetty vesillä liikkuessa. Materiaali on saatu omasta takaa ja valmistustekniikka on ollut helppo toteuttaa.

Näitä miettien ajatus vei mökille. Sinne on viety myös eräs nahkainen tv-tuoli 70-luvulta. Tuoli on ahkerassa käytössä mutta kylmä aina kun siihen istahtaa. Päätin kohentaa tilannetta tekemällä siihen ryijytyynyn.

Tyyny peittää koko tuolin istuinosan ja sitä katsotaan ylhäältä alaspäin. Se sijaitsee tilassa jossa ei koskaan ole kovin valoisaa. Koska itse tuoli on musta, haluan tuoda siihen tyynyllä pienessä määrin valoa ja käyttää myös huoneessa jo valmiiksi olevaa punaista.

Grayson Perryn kuvakudos-näyttelyn yhteydessä Kiasmassa pysähdyin katsomaan virolaisen Flo Kasearun videoinstallaation ‘Uprising’ jossa puukaupunginosaa oli kuvattu lentäen sen yläpuolella. Ihastuin risteilevien kattojen polveiluun ja mietin mille puutalot mahtavat näyttäa sisältäpäin? Maisema ylhäältä alaspäin katsoen on aina kiinnostava ja päädyin luonnostelemaan tyynyyn asunnon pohjapiirustuksen.

Harri Kalhan kirjassa ‘Rut Bryk: Elämän taide’ on seuraavan lause, jonka ympärille luonnokseni lopulta kiertyy:

Bryk rakasti tarinoita ja eli muistoille. Oikeastaan ne olivat tapa nähdä : Visualisoidut tunne-elämykset olivat kuviksi muuttuneita kokemuksia.

Työ on toteutettu kuvakudoskehyksellä. Jotta tyyny kestää hyvin istumista eikä näytä liian littaantuneelle, nukan pituus on vain 2 cm. Lanka on karkeaa ja tiputti työskennellessä paljon karvaa, mutta käytössä tästä ei onneksi ole ollut haittaa.

A.W.

Sulo nukkuu

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy Sulo nukkuu. Pirkko Murtomäki-Manilaci kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

 

Sisustus- ja taideryijy: ”Sulo nukkuu”

Ensikosketukseni ryijyyn on varhaisesta lapsuudesta 1970-luvulta. Lapsuuskotini seinällä roikkui Aappo (oik. nimi Kaino Lemmikki) Härkösen suunnittelema ”Lapin ruska”-ryijy. Lapsen silmin katsottuna se oli käsittämätön teos – villalangan pätkistä kasattu koriste-esine, joka ei esittänyt mitään järjellistä ja jonka kuvioista yritin aina etsiä jotain tunnistettavaa. Isompana minulle lankesi epämieluisa tehtävä imuroida ryijy puhtaaksi. Muistan, miten värit kirkastuivat silmissä, mutta siinä olikin ainoa ilo, jota tuo tekele minulle tuotti. Minulle on niiltä ajoilta jäänyt vastenmielisyys ryijyjä kohtaa, aivan kuten lapsuudenaikaisten teak-kalusteidenkin jälleennäkeminen synnyttää lieviä inhon väreitä.

Lähtökohdat ryijyn tekemiseen eivät siis olleet kovinkaan suotuisat. Yritin löytää elementtejä, jotka minua nykyryijyissä viehättivät: kolmiulotteisuus, kokeelliset materiaalit, ei-perinteiset aiheet… Ryijyn historiaan ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen perehtyminen aiheuttivat ahaa-elämyksen, jonka myötä myötätunto ryijyjä kohtaan jonkin verran heräsi. Oman ryijyni aiheen parissa jouduin kuitenkin painiskelemaan aikani.

Alkusyksystä 2018 kävin luonnonvärjäyskurssin, jonka jäljiltä käsissäni oli mukava määrä huikean värisiä lankoja, joiden hypistely ja värisävyjen ihastelu tuottivat minulle nautintoa. Halusin hyödyntää värjäämäni langat ja päätin käyttää niitä ryijyyni. Lankojen värit sekä niiden määrät sanelivat siis puitteet työlleni sekä aiheuttivat ylimääräisen jännitysmomentin suunnittelutyöhön: miten ja mihin langat riittävät?

Luonnosten laadinta oli itselleni tämän työn vaikein vaihe. Oli vaikea päättää aihetta, kun ryijyn toteutus ja osittain tekniikatkin olivat vielä vieraita. En kokenut niitä vaikeiksi, mutta oli vaikea hahmottaa, miten kuviot toteutuvat, kun ne muutetaan nukaksi. Harkitsin erilaisia perusmuotoja yhdistettynä väritutkielmaan, mutta halusin kuitenkin haasteellisemman työn tehtäväkseni. Lopulta voiton vei kissamme Sulo. Sulo on vanttera skottikissa, joka tuli perheeseemme yli neljä vuotta sitten ”terapiakissaksi” ja on herrasmiesmäisellä käytöksellään hurmannut ja jättänyt pysyvät tassunjälkensä jokaiseen perheemme neljästä naisesta. Halusin ikuistaa rakkaan kissamme jo sen eläessä. Minua viehättää suuresti kissan plastisuus ja eleganssi, joka on läsnä jopa romuluisemmassa kissayksilössä, kuten meidän Sulomme. Sain kerran Sulon nukkuessa tehtyä luonnoksen kerällä torkkuvasta kissasta ja sitä lähdin työstämään eteenpäin.

Kissamme on harmaaraidallinen ja värjäämissäni langoissa oli liilanharmaita sävyjä, joita päätin käyttää kissan turkkiin. Lisäksi minulla oli ihastuttavia keltaisen, oranssin ja punaruskean sävyjä, joita halusin käyttää taustaan kontrastina harmahtaville sävyille ja antamaan ryijyyn väriä ja valoa. Pidän kirkkaista väreistä, erityisesti lämpimistä sävyistä.

Halusin ryijyyn vangita Sulo-kissan turkin ominaisuudet: se on pehmeä, paksu ja tiivis, sammalmainen. Olin villalankojen lisäksi kokeiluluonteisesti värjännyt pörröisiä akryylisekoitelankoja, jotka soveltuivat erinomaisesti työhöni, kun tavoittelin nukalle riittävää muhkeutta. Käsityötarvikevarastoistani löytyi myös kokoelma silkkisiä ompelulankoja, jotka päätin lisätä nukan joukkoon antamaan hieman lisävivahdetta.

Ensimmäiseksi ryijykseni pidän työtäni onnistuneena. Olen onnistunut saavuttamaan kissamme turkin ominaisuudet hyvinkin onnistuneesti ja kolmiulotteisuuttakin kohtuullisen mukavasti. Ryijyn värimaailman saneli värjättyjen lankojen paletti. Joukossa on itse värjäämieni lankojen lisäksi värjäämätöntä valmista mustaa ja valkoista villalankaa, jotka löytyivät lankavarastoistani. Värjättyjen lankojen värit ovat pääasiassa peräisin kurkumasta, hennasta sekä marja-aroniasta.

Viimeistelyvaiheessa olen ryijyn taakse nimilapun alle piilottanut kissamme 13 viiksikarvaa. Niitä on poimittu talteen aina, kun on onnistuttu löytämään kissan varistettua sellaisen. Ryijyn alareunassa killuu kissankarvasta huovutettuja ”helmiä”. Ryijy on täydellinen kunnianosoitus rakkaalle perheenjäsenelle jo sen eläessä. Ryijyyn lisätyillä ja piilotetuilla kissankarvoilla ja -viiksillä tulee tulevaisuudessa olemaan vieläkin suurempi tunne- ja muistoarvo.

Pirkko Murtomäki-Manilaci

SUUKKO6, Käsityön taiteen perusopinnot