Is There anybody Out There?

Marraskuussa esittelyvuorossa on taas uusi ryijy. Nyt vuorossa on ryijy nimeltä Is There anybody Out There. Päivi Repo kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijy on osa isompaa teoskokonaisuutta ja tämän teoskokonaisuuden taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Päivin suunnittelemasta Aihki-ryijyn tarustoista pääset lukemaan aikaisemmasta blogipostauksesta.

Teimme taideryijyn osana Käsityön taiteen perusopintoja. Jo edellisenä kesänä olin
miettinyt, että haluaisin tehdä avaruusaiheisen ryijyn. Sen innoittajana toimi tummansininen
lanka, jota olin saanut useita keriä appivanhempien muutossa.
Esteeksi tuli kuitenkin prosessi, jolla ryijyjä suunniteltiin. Piti laatia useita luonnoksia, joista
valittiin kolme parasta, ja niistä taas yksi, jonka pohjalta lähdettäisiin seuraavaan
vaiheeseen, työpiirrokseen. Etsin netistä inspiraatiota avaruusteleskooppi Hubblen
Deep Field -kuvista, jotka esittävät galaksien välistä avaruutta Ison karhun
tähdistössä. Ne ovat vaikuttavia, mutta en kyennyt tekemään niiden pohjalta
kelvollista luonnosta. Viisitoista yritelmää päätyi roskoriin ja aloin etsiä läheisempää
aihetta. Se löytyi Rantaraitin varrelta, vanhan aihkimännyn kyljestä. Otin yhden
männyn kaarnasta kuvia, ja hahmottelin ja ompelin niiden perusteella neliömäisen
ryijyn.
Ryijy valmistui parissa kuukaudessa. Kurssi jatkui vielä, ja kaapissa oli vielä
ryijynpohjakangasta ja tummansinisiä lankoja. Päätin tehdä toisen ryijyn. Halusin
siltä kahta asiaa, alkuperäistä avaruusideaani ja leikkimistä eli tekemistä ilman
suunnitelmaa. Ryijy tuntui seikkailulta: mitähän siitä syntyisi?
Palasin Hubblen Deep Field -kuvien ääreen, mutta nyt en tehnyt työpiirrosta vaan
hahmottelin ryijypohjalle tussilla muutaman pisteen: tähän tähtiä, tähän kaasupilveä.
Nukkien valitseminen tuntui helpommalta kuin Aihki-ryijyssä ja muuntelin niiden koostumusta
koko työn ajan.
Ompeleminen oli vauhdikasta ja hauskaa, annoin mennä niin kuin parhaalta tuntui.
Leikkimisen tunnetta lisäsi halu käyttää erilaisia ja epätavallisiakin materiaaleja. Tarkka silmä
voi nähdä ryijyn yläosassa muutaman oudon keltaisen nukan. Ne ovat paloja Stockmannin
Hullujen päivien muovikassista. Tämä idea ei oikein toiminut, sillä muovisuikaleet venyivät
liikaa.
”Is There Anybody Out There” nousi nopeasti mieleeni, kun pohdin ryijyn nimeä. Pink
Floydin ikonisella tuplalp:llä The Wall on tämän niminen, yhden lauletun lauseen pituinen
kappale, joka alkoi soida päässäni ryijyä ommellessani. Levy tuntuu yhä läheiseltä ja
muistan edelleen, miten ostin sen syksyllä 1979 Aikatalon Valintatalosta palatessani
yliopistolta yhdestä ensimmäisistä valtio-opin tenteistäni. Hinta, 80 markkaa, tuntui kovalta,
mutta kirjoitin silti sekin. Kuuntelin levyä varmasti satoja kertoja, ja osaan sanat edelleen niin
että voin laulaa mukana, kun jokin sen kappaleista soi radiossa – yleensä se on nimiraita.

Poikkesin ryijyn tekemisen ohjeista myös viimeistelyssä. En kääntänyt ylä- ja alapäätä, kuten
ohje oli, koska en tiennyt, mitä ryijystä tulee. Tyyny? Villalankojen seassa käyttämäni
paperinaru pistelee poskeen, joten ei ehkä tyynyä. Laukku? Siihen ryiiy on liian iso. Takin
selkämys? Tai jotakin muuta? Aika näyttää; ryijy on yhä rullalla ylläkaapissa.

Leikki on kaikkein parasta

Ryijyjä tehdessäni oivalsin, että sovelsimme juuri sitä, mitä edellisenä syksynä opettelimme
eli värien käyttöä. Mitkä värit toimivat yhdessä, mitkä eivät? Tämä opettelu jatkuu – varsinkin
kangasta kutoessa eteen tulee koko ajan yllätyksiä, kun värit toimivat keskenään eri tavoin
kuin olin ajatellut.
Avaruusryijyn nukkien kanssa koin herkuttelevani toisella tavalla kuin mäntyaiheisen ryijyn
kanssa. Olin saanut kokemusta ja varmuutta käyttää neljää erilaista ja eriväristä lankaa
yhteen nelilankaiseen nukkaan. Mitä useampia sävyjä, sitä sävykkäämpi ja mehevämpi
lopputulos – itsestään selvää ja yksinkertaista, mutta ehkä siksi välillä hankalaa. Ja
materiaalit: kaikenlaista voi käyttää.
Avaruusryijy opetti taas kerran, että käsitöissä voin leikkiä ja kokella, ja katsoa, toimiiko se.
Joka tapauksessa edessä on seikkailu. Anna palaa! Jos jokin ei toimi, keksi lisää – tai pura ja
aloita alusta.

Kirjoittaja: Päivi Repo