Syksyn loiste

Hyvää alkanutta syyskuuta! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Liisa Bomansonin ryijy ’Syksyn loiste’. Liisa kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Syksyn loiste

Syksyn aiheen jo ennakkoon tietäessäni, istuin mielessäni mökkimme terassilla, josta aukeaa metsämaisema. Siellä katse ensin seuraa kaarisiltoja ja koivuja ja kauempana on myös muita puita: vaahteroita, tervaleppiä ja saarnia. Päädyin siis luontoaiheeseen ja tein tyylitellyn puumaiseman, jota pohjana käyttäen lähdin etenemään työssäni. Värisävyjä ja väriliukumia käytin työhöni runsaasti.

Olin muutama vuosi sitten Taideryijykurssilla tehnyt elämäni ensimmäisen ryijyn, joka eteni vähitellen muotoutuen pelkän tunnelmapiirroksen ja parin valokuvan antaessa sille runkoa. Päädyin nyt samanlaiseen työskentelytapaan eli piirrossuunnitelmani oli vain inspiraationa ja tukena haluamastani tunnelmasta. Uskalsin tämän aiemman kokemukseni perusteella valita ryijyn kooksi 80 x 100 cm. Melkoinen urakka oli edessä!

Pohjakankaaksi valitsin Wetterhoffin valmiin ryijypohjan. Olin käyttänyt sitä myös ensimmäiseen ryijyyni ja se oli mielestäni mukava ommella. Langat ostin myös Wetterhoffilta, Tuukkaa 23 eri väriä/sävyä ja lisäksi minulla oli jokunen kerä ensimmäisestä ryijystäni, johon olin käyttänyt tätä samaa lankaa.  Tuukka on sopivan rouheaa suunnitelmaani. Minulla olisi kyllä ollut itse luonnon väreillä värjäämiäni 7 Veljestä lankoja, mutta en niitä nyt halunnut käyttää, koska en oikein luottanut niiden laatuun suuritöisessä ryijyssä.

Alku noin kymmenen senttimetriä oli harmaan ruskeaa muhevaa maata. Työskentely oli melko hidasta, joten aloin pian toivoa, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen ja saisin vähän vaihtelua työhön ja pääsisin käyttämään kirkkaampaa väriskaalaani.

Syysloman vietimme mökillämme Ahvenanmaalla. Sain ihastella syksyn 2018 mahtavan mehevää, voimakasta, todella kaunista, väririkasta ruskaa. Toivoin mielessäni, että ainakin jonkin osan tunnelmasta ja väreistä saisin ikuistettua työhöni.

Maalaava työtapa on sopinut itselleni, oli nautinnollista työn edetessä suunnitella sitä tarkemmin aina jonkin matkaa eteenpäin melko suurpiirteisesti. Olin arvioinut, että pitkä syksy riittää mainiosti isommankin ryijyn tekemiseen ja aiemman kokemukseni ja nyt tekemieni väliaikalaskelmien pohjalta sain aikani mukavasti jaettua ja työni hyvin ajoissa valmiiksi. Viimeistellessäni ryijyäni, en nukkia kovin tarkkaan samanmittaisiksi leikannut, koska kaikki elävyys vain tuki haluamaani lopputulosta.

Ryijy onnistui yli odotusteni, sain siihen sisällytettyä paljon tuona syksynä elämääni. Syksyn ruska oli mahtavan pakahduttava ja sitä kesti pitkään. Sain osan siitä onneksi taltioitua työhöni.
Valo puiden alla onnistui loistavasti ja kolmiulotteisuus on myös selvästi nähtävissä ja se tuo jännitettä työhön. Ryijyyni voi sukeltaa sisään sen taianomaiseen tunnelmaan. Värivalinnoissani on sekä vasta- että lähiväriharmoniaa, murrettua ja kirkasta.

Huipennuksena tälle ryijykurssille sain vielä kokea mahtavan usean taiteenlajin yhteisnäyttelyn Luova ja kuriton mieli -videoteoksen syksyllä 2019. Kuhunkin ryijyyn oli toteutettu videotyö väri- ja ääniefektein sekä runoin. Omaan työhöni sykähdyttävän upean runon oli kirjoittanut Juhani Markkanen ja hän myös itse lausui sen.

Ehdottomasti aion jatkaa vielä ryijyjen parissa työskentelyä ja kokeilla ryijyä myös kangaspuilla.

Liisa Bomanson