Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Sanna Kokkosen ryijy ’Sini-must-valge’. Sanna kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Kaikkien töitteni innoittajana on ensisijaisesti väri. Siksi työni ovat yleensä abstrakteja, kuten tämäkin teos. Väreistä turkoosi ja sinisen sävyt ovat aina olleet ykkösiä.

Nytkin lähtökohtani oli sininen värin ja hain jonkin aikaa lähestymiskulmaa siihen. Syksyllä 2018 molemmat lapseni muuttivat Tallinnaan. Meillä oli ollut tiivis kolmen kopla yli 20 vuotta ja välimatka teki elämästä erilaista. Iso elämänmuutos ja Viro muodostivat siten itsestäänselvän aihepiirin.

Tein kolmiosaisen teoksen, jossa osia yhdistää hopeinen helminauha. Viron sinimustavalkoisen lipun värimaailma oli looginen valinta ja siitä muodostui myös teoksen nimi. Sinisen, mustan ja valkoisen lisäksi halusin jokaiselle palalle mukaan häivähdyksen turkoosia.

Väripinnoista tuli sellaisia kuin ajattelinkin, mutta lopputulos kuitenkin yllätti. Kuvittelin viimeiseen asti yhdistäväni palat siimalla, ja yllättäen niissä onkin helmiä. Ajattelin teoksen sijoituspaikaksi sisäikkunaa, ja näin koottuna se olisi hauskan näköinen molemmilta puolilta katsottuna.

Jo SUUKKO-opintojen alussa päätin, että en osta uusia materiaaleja ellei ole ehdoton pakko. Tähänkin työhön sekä pohjakangas että langat löytyivät pääasiassa kaapistani. Villan ja villasekoitteiden rinnalle lisäsin hieman uutena hankittua aivinaa ja Tallinnan Karnaluksista haettua konekirjontalankaa. Kiiltävä konekirjontalanka tuo työhön valoa, varsinkin intensiiviseen mustaan osaan.

Tein muutamia väriharjoitelmia vesivärein ja liiduin sekä kerroksellisella sekatekniikalla. Luonnoksia ei juuri syntynyt, kuten ei yleensäkään – luonnostelen tehdessäni ja puran jos ei miellytä. Ompelutekniikka oli ennestään tuttua, mutta käsityöpohjalle ompelu oli yllättävän hankalaa. Pohja tahtoi vanuttaa lankoja ja tuntui käsissä todella kovalta. Toisaalta pienet palat oli helppo nostaa ylös pöydän pinnasta, niskoja säästävään asentoon.

Vaikka olen harrastanut käsitöitä koko ikäni laajalla skaalalla, en ollut aiemmin tullut tarttuneeksi ryijyn tekemiseen. Seuraavan ryijyn toteuttaisin oikeasta ryijylangasta ja tekisin kenties jonkun Suomeen liittyvän työn. Ehkä toteuttaisin Haminan ympyräasemakaavan ryijynä ja kutoisin sen kangaspuissa. Kenties leikkaisin nukat valmiiksi ja solmisin loimeen. Joka tapauksessa tekisin tiukemmin muotoa ja kuviota ja jollakin toisella tekniikalla kuin nyt tekemäni. Seuraavan ommeltavan ryijyn tekisin ryijypohjalle käsityöpohjan sijaan, ihan vaan uusien tekniikoiden kokeilemisen ilosta.

Kirjoittaja: Sanna Kokkonen