Vahasta koruksi

Työväenopiston lähiopetus on nyt tauolla, mutta sinun on mahdollisuus lukea opettajiemme kertomuksia heidän pitämistään käsityökursseista.

Vuorossa on nyt kultaseppämestari Pia-Mari Jull, joka pitää kursseja
Leppävaaran Kelloseppäkoulun jalometalliluokassa. Siellä opiskellaan koruntekoa  perinteisiä kultasepäntyön perustekniikoita käyttäen. Nyt pääset tutustumaan, kuinka vahasta syntyy koru.

Oppitunti on alkamassa. Ensimmäistä kertaan pidän kurssin vahan työstämisestä ja kuinka se muuntuu hopeakoruksi. Opiskelijat ovat ihmeissään, mitä kurssin sisältö on, mutta ovat tulleet mielenkiinnosta kokeilemaan jotain uutta. Olin valmistautunut kurssin alkuun muutamilla näytekappaleilla ja valmiilla tuotteilla. Opetusmonisteita ei ollut, mutta ajattelin, että selostan niin tarkkaan kuin mahdollista, niin sillä pärjätään.

Opiskelijan edessä työpöydällä oli pala vahaa, viila, saha, kynä ja paperia. Opiskelija ihmetteli, että tuon vahapalan sisälläkö se työ on, mutta miten se tulee ulos sieltä. Kuinka hän pystyy näkemään kolmiulotteisesti tuotteen, minkä haluaa tehdä ja mitä ylipäätään voi tehdä. Mikä voisi olla sellainen koru tai tuote, mikä on järkevä tehdä vahasta.

Tuote voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa on paljon korkeuseroja. Jos se olisi riipus, siinä ei olisi oikeata ja nurjaa puolta, vaan sen voisi pitää miten päin tahansa eli joka suunnassa olisi jotain muotoa. Vahan ihana keveys ja helppo työstettävyys ei käy käsivoimille. Jos vaha menee rikki, sen voi aina korjata. Vahaan voi aina lisätä ainetta tai poistaa. Sitä voi sulattaa ja käyttää uudelleen, niin kauan, kun on itse tyytyväinen lopputulokseen. Näillä sanoilla ajattelin auttaa opiskelijaa eteenpäin, mutta huomasinkin, että olin antanut taas liian monta vaihtoehtoa. Hän oli yhtä ymmällä, kuin alussa.

Pyysin opiskelijaa piirtämän kukan. Ajattelin, että siitä on ainakin helppo lähteä. Kun piirros oli valmis, opiskelija sahasi ääriviivat vahapalasta ja näin lähdimme muodostamaan hahmotusta, kuinka kukan terälehdet nousisivat keskeltä. Hänellä oli kukan kuva puhelimessaan, josta hän otti mallia. Yhtäkkiä oli kulunut kolme tuntia ja opiskelija oli aivan tohkeissaan huomatessaan työn sujuvan. Hän kokeili erilaisia työkaluja, veisteli, vuoli, sulatti ja siinä se oli, valmis työ.

Opettajana jouduin kuitenkin palauttamaan opiskelijan pilven reunalta ja kysymään oliko hän muistanut punnita vahan. Vahan ihan keveys hämää tekijää ja monesti vahapaloista tulee liian painavia, kun ne on valettu metalliin. Vahan paino kerrotaan kymmenellä, jotta saadaan todellinen hopeakorunpaino. Seuraavat tunnit menivätkin siihen, että kevennystä kukkaan piti tehdä todella paljon.

Kun kaikkien opiskelijoiden vahapalat olivat valmiit, ne lähetettiin koruvalimoon, jossa ammattitaitoiset tarkkuusvalurit valavat vahamallit hopeisiksi koruiksi.  Valuri kasaa vahamalleista puuta muistuttavan rakennelman, jossa on useampi vahamalli kiinnitetty vahasta tehtyyn runkotappiin. Vahasta valmistettu korupuu laitetaan metallisen sylinterin sisään ja sylinteri täytetään tyhjiössä kipsillä. Kipsin annetaan kuivua muutama tunti ennen vahan poistoa. Vaha poistetaan höyrystämällä ja näin kipsin sisään jää korun näköinen aukko. Vaha on siis kertakäyttöistä. Yksi vahatyö= yksi koru. Kipsimuottia lämmitetään yön yli uunissa ennen metalliin valamista. Kun kipsimuotti on oikean lämpöinen, valu tehdään vakuumiuunissa. Valuri mittaa juuri oikean määrän metallimassaa, joka kaadetaan muotin sisään. Metallin jäähdyttyä poistetaan kipsi vesileikkauksella ja oksat eli valukanavat leikataan irti. Nyt opiskelijoiden työt olivat valmiita lähtemään takaisin koululle viimeistelyyn.

Vahasta koruksi kurssin ensimmäinen viikonloppu työstettiin vahoja ja kahden viikon päästä metalliset korukappaleet työstetään näyttäviksi koruiksi. On ihana katsella opiskelijoita, kun he näkevät ensimmäistä kertaa metallisen version. Osalle se voi olla jopa pettymys tai kauhistus. Valu voi näyttää tummalta tai mattapintaiselta, jossa voi olla vielä hieman kipsijäänteitä ja ulospäin töröttäviä metallikanavia. Nyt alkaa vasta todellinen työ.

Valukanavien sahaus ja siistiminen viilalla ja hiomapaperilla. Jokainen vaikea kolo ja yksityiskohta hiotaan siistiksi ja jokainen virhe, jonka vahaan on jättänyt, on jäljentynyt metalliseen versioon todella tarkasti. Mutta nyt se on jo tuote, joka jokaisella työstöllä, hionnalla ja kiillotuksella nousee loistoonsa. Niin kävi myös kukalle, josta tuli todella kaunis riipus ja kantajalleen erittäin mieluinen.

Tähän päivään mennessä olen pitänyt jo monta vahasta koruksi kurssia. Joka kerralla uusille oppilaille on vaikea löytää sanoja, mitä kaikkea vahasta voi tehdä. Kun vaan tulee rohkeasti mukaan ja antaa ajatusten lentää, ties mitä saa aikaiseksi.

Kirjoittaja: Pia-Mari Jull