Purupiirin pauloissa

Kun kymmenen vuotta sitten ystävät kyselivät, voisiko koulullemme tulla tekemään nikkarointitöitä iltaisin, lupasin selvittää asiaa. Pian selvisi, että tilavuokra on sen verran korkea ettei siihen ole rahkeita. Jostain sain idean sitten kysyä jos työväenopisto olisi kiinnostunut tekemään kurssin. Sain vastauksen, että näille nikkaripiireille on kova kysyntä ja niin minusta sitten tuli työväenopiston opettaja!

Ensimmäisellä opettajakokouskerralla katselin vähän ujosti ympärilleni ja totesin olevani ihan juniori kokeneempien opettajien seassa. Minut otettiin hienosti joukkoon mukaan ja ystävälliset tiiminvetäjät pian opastivat alkuun käytännön asioissa.

Nyt kun syksyllä oli taas uusi kausi ja ensimmäinen opettajankokous, tulin myöhässä. Istahdin kahvioon odottamaan salista tulevia muita opettajia ja joku kysyi, että enkö aio mennä saliin? Siellä kyseltiin. Sain sitten kahviossa kymmenen vuoden palveluksistani vapaassa sivistystyössä tunnustuksen! Kuinka nopeasti aika onkaan mennyt!

Nikkaripiiri on ollut odotetun suosittu. Kurssi on täyttynyt pikavauhtia ja mukaan on mahtunut niitä ystäviäkin, jotka halusivat tehdä käsillään jotain. Maanantai-ilta on ollut myös itselleni odotettu, sillä opetuksen ja ohjauksen lomassa olen itsekin tehnyt – ja oppinut! Mukana on ollut monen alan asiantuntijoita ja työideoita on jaettu porukalla. Mukavaa on sekin, että ryhmähenki on ollut oikein hyvä ja isoilta onnettomuuksilta on vältytty.

Projektien kirjo on ollut uskomaton: parisängyn pääty, keinunorsu, sähköfillari, kanteleita, mehiläispesän ja purjeveneen osia, tuolin kunnostusta, useita sorvattuja lautasia ja kulhoja, hyllyjä, puukirstu, kaiuttimia, sohvapöytä, pokasaha ja kaikkea samasta maastosta!

On ollut silmiä avaavaa huomata, että ihmisten kyky ja aito halu tehdä käsillään jotain – käsityötä – ei ole kadonnut. Se ei ole sukupolvi- eikä sukupuolikysymys. Tarvitaan edelleen kaikkien materiaalien käsityön ammattilaisia, opettajia ja opiskelijoita – sekä tilat ja työkalut. Käsityö on maailman tärkein oppiaine – ja mukavin! Tervetuloa syksyn kursseille!

Kirjoittaja: Teknisen käsityön opettaja Seppo Tervo