Luova ja kuriton mieli

21.9.2019 Esitettiin Itätuulen pihalla Luova ja kuriton mieli videoteokset. Mukana olivat kuvataiteen ja musiikin yhteistyönä syntynyt teos sekä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen yhteistyönä syntynyt Ryijy & Runo teos.

Luova ja kuriton mieli  Ryijy & Runo teos pyörähti käyntiin syksyllä 2018. Käsityön taiteen perusopiskelijoilla oli tuolloin tekstiilitaiteilija Raija Rastaan ohjauksessa ryijyjakso.

Raija kertoo: ”opintojakson alussa syvennyttiin suomalaiseen kulttuurihistoriaan, ryijyn moniin vaiheisiin venepeitteestä tämän päivän kotien ja julkisten tilojen taideteokseksi. Ryijyn syvimpään olemukseen johdattivat erilaisten väriharmonioiden kokeilut ryijynukassa sekä ryijyn valmistuksessa käytettäviin tekniikoihin, materiaaleihin ja tarvikkeisiin tutustuminen. Opiskelijat kokeilivat erilaisia piirustus- ja maalaustekniikoita sekä ideoivat ja suunnittelivat kolme erilaista luonnosta, joista valittiin toteutettava ryijymalli. Ennen ryijyn valmistusta tehtiin malliin työpiirros, suunniteltiin nukkasekoituksia ja valittiin ryijyn langat. Ryijyihin liittyy paljon opiskelijoiden henkilökohtaisia ja hyvinkin erilaisia kokemuksia ja tarinoita, joiden pohjalta ryijyn nimi muotoutui. Jokainen ryijy on uniikki ja persoonallinen taideryijy! Ryijyistä lähetettiin runon tekijöille ensin valokuvat ja sen jälkeen opiskelijoiden kirjoittamat lyhyet tekstit omasta ryijystään.”

Runoilijoiden työ alkoi joulukuussa 2018, kun he saivat nähdäkseen kuvia ryijyistä. Osa ryijyistä oli tuolloin jo valmiina, osa vielä hieman kesken. Runoriihen opettaja Tuija Kuha kertoo : ” Jotta kaikkiin ryijyihin syntyisi varmasti runo, otin tässä kohtaa diktaattorin roolin: osoitin jokaiselle runoilijalle yhden ryijyn, joka mielestäni sopi juuri hänelle. Jako sujui yllättävän helposti, kirjoittajien tyyli ja persoona olivat jo ehtineet tulla tutuiksi. Lähetin kullekin kirjoittajalle vain hänen ryijynsä kuvan, kukaan ei tässä vaiheessa saanut muiden ryijyjen kuvia nähdäkseen. 

Runoilijat ottivat osansa melko tyynesti vastaan ja ryhtyivät työhön. Kaikki eivät aivan heti olleet sinut ryijynsä kanssa, myönnettäköön se. Kiihkeimmässä luomismyrskyssä kuultiin sellainenkin ilmaisu kuin ryijyraivo. Keskustelu ja kannustus auttoivat virittymään mielenmaisemaan, jossa runo ja ryijy lopulta solmivat sopuisan liiton. 

 Ryijyntekijöiltä saimme tammikuun alkupuolella sanalliset kuvaukset ryijyjen taustoista. Myös nämä tekstit toimitin kullekin runoilijalle erikseen. Tämä oli jännittävä hetki. Osa oli jo kirjoittanut runonsa ja kaikki olivat ainakin mielessään luoneet jonkinlaisen tulkinnan ryijystä. Ryijyn tarinan lukeminen haastoi oman tulkinnan, joko vahvisti tai ravisteli sitä perusteellisesti. Muistutin kirjoittajia, että meille oli annettu vapaat kädet ja sanat kirjoittaa älyttömiä, kurittomia ja hulluja runoja oman näkemyksemme mukaan. 

Tammikuun loppuun mennessä kaikki runot olivat valmiita jatkamaan matkaansa lausujien opeteltavaksi. 

On jännittävää ja juhlavaa nähdä yhteistyön lopputulos!

Helmikuussa valmiit runot tulivat Tapiolan lausujille. Tuija Kuhan esimerkkiä seuraten ohjaaja Sari Tenhunen jakoi runot siten kun katsoi ne kunkin lausujan äänelle sopivan. “Tällä turvasin sen, että kaikilla ryijyrunoilla oli lausuja. Luovan kurittomasti aloimme työstää runoja. Aluksi ajatuksella analysoiden, sitten äänenpainoja, rytmejä, taukoja etsiskellen, sointivärien yhteensopivuutta kuulostellen ja lopuksi tunneväreillä maalaillen.”

Samanaikaisesti säveltäjä Heidi Zschauer sai käsiinsä ” kasan mielenkiintoisia runoja ja niihin liittyvät kuvat ryijyistä …koko yhteistyökuvio oli inspiroiva. Sävellykset syntyivät helposti kertoen hyvästä hengestä, jolla jokainen niin runon kuin ryijyn tekijä oli omaan asiaansa paneutunut. Jokainen teos tempaisi tunnelmallaan mukaan ja synnytti äänimaailmansa”, jonka Heidi toteutti suurelta osin sähköpianolla ja syntetisaattorilla. Perhosen ja Tien hän sävelsi nuotinnosohjelmalla.”

Saatuaan sävellykset Tapiolan lausujat alkoivat harjoitella sävellyksen ja lausunnan yhteensovittamista.  Sari kertoi lausuminen valmiin sävellyksen päälle olleen haastavaa. “Rytmi oli monesti katkolla ja tauot kateissa. Vähitellen lausujat tunsivat olevansa valmiita jatkamaan työskentelyä Omnian Audio pajalla.” Missä nuoret taiturit ohjaajansa Thomas Mattssonin johdolla nauhoittivat esitykset.  “Jo vuoden ajan olimme opiskelleet äänimaiseman tekemistä. Olimme kuuneleet ihmisten puhetta, lintujen laulua, laineiden liplatusta, meren huokaisuja, metsien kohinaa ja huoneiden hiljaisia ääniä. Nyt pääsimme vihdoin nuorten kanssa yhdessä tekemään runojen taustalle olevia ääniä.”

Minä (Katriina) olin mukana tekemässä soundpainting ääniä. Oli antoisaa heittäytyä mukaan Sarin opastuksella äänien maailmaan. Pääsin kokeilemaan kuiskauksia, kahvikuppien kilisytystä ja kahvilaäänien tekoa. Kaikki teoksissa mukana olevat äänet on tehty itse. Vasta nyt ymmärsin, miten yksityiskohtaisen tarkkaa työskentely on ja miten jokainen pienikin narahdus ääninauhalla on mietitty.

Toukokuussa oli vuorossa ryijyjen videokuvaus. Ryijyt kuvasi valokuvaaja Antti Huittinen.

Antti kertoo: ”haasteena oli saada toistakymmentä suhteellisen kaksiulotteista ja erimuotoista työtä kiinnostavasti kuvattua sarjallisesti niin, että ryijy objektina, runon tarina ja äänimaailman tunnelma tulee huomioitua kokonaisuutena. Että työt erottuisivat toisistaan, kuitenkin toimien sarjana keskenään. Kuvatessa näin monta työtä keinovalikoima pitää myös pitää rajattuna, niin että työn määrä ei kasva suhteettomaksi.

Oli mietittävä, kuinka saada ryijyn materiaalisuus ja työn visuaalisuus esille ja samalla rakentaa siitä kuvallisesti tarina. Valitsin metodiksi sen, että valaisin ryijyt videoprojektorilla, jonka valo on itsessään ryijyn kuvaamiseen sopivan kova. Tällöin ryijyn materiaalisuus tulee useimmiten hyvin esille. Lisäksi projektorin valoa pystyi animoimaan tietokoneelta. Tällä tavalla pystyin valitsemaan ryijystä valaistavat alueet hyvinkin tarkkaan ja kohdistamaan huomiota tarinan kannalta oleellisiin paikkoihin. Lisäksi projisoimalla liikkuvaa kuvaa ryijyn päälle pystyin luomaan erilaisia toivottuja tunnelmia ja tehosteita.

Suurin osa ryijyistä on kuvattu lisäksi mustaa taustaa vasten, jolloin ne ikään kuin leijuvat avaruudessa, eikä niiden ympärillä ole häiritseviä elementtejä.

Kun kaikki äänimateriaali ja videokuvat olivat valmiina, alkoi kesän alussa esityksen kokoaminen. Äänimaailma, runojen lausunta ja videokuvat koostettiin yhteen.

Kokonaisuus koottiin pienistä paloista niin, että ryijyt, runot ja runojen lausunta tuottivat halutun tarinallisen kokonaisuuden. Isa Raitio videopajalta työsti esitystä ja me Sari ja Katriina yhdessä Antin kanssa mietimme kokonaisuutta.

Projekti on ollut iso. Kaiken kaikkiaan mukana on ollut noin 60 henkeä, opiskelijoita, opettajia ja alan ammattilaisia. Videoteos on tarkoitus esittää uudelleen syksyn aikana.

 

Kirjoittajat: Katriina Leppänen, Sari Tenhunen, Raija Rastas, Tuija Kuha, Antti Huittinen