Käsityö, rakas harrastus

Kuvassa mustalle savelle liskolasitusta

Pirjo Nymanille käsityöt ovat intohimo. Vuosien varrella hän on kokeillut melkeinpä kaikki mahdolliset käsitöiden eri tekniikat ja luovuudelle ja innolle ei näy loppua. Jututin Pirjoa ja hän kertoi rakkaasta harrastuksestaan.

Käsityöharrastukseni alkoi 2010. Tutustuin tuolloin kankaan kudontaan ja tein poppanasta mm. liinoja. Sen jälkeen mukaan tulivat pajutyöt. Pajut veivät mukanaan ja tein niistä ensin tasotöitä ja sen jälkeen koreja. Usean vuoden ajan keskityin pelkästään lintuihin.

Kudonnanharrastus jatkui Espoon keskuksen kudonta-asemalla, jossa Pirjo kävi kutomassa mattoja hyvän ja innokkaan opettajan Ritva Kurittu-Kalajan ohjauksessa. Kudoin myös paperia ja videonauhasta korsetteja, laukkuja ja pellavapyyhkeitä, hän kertoo.

Iltalaukkuja videonauhasta

Korulautanen, lasinsulatus

Innostuin myös risutöistä niin paljon, että sain jopa lempinimen Risupirjo. Risuista olen tehty mm. näkösuoja saunanterassille. Olen kokeillut myös kaislatöitä. Muistoihin ovat jääneet retket, jolloin porukalla haimme kaisloja järvestä käsitöihimme.

Tästä lähti harrastus! Pajutyöt olivat ensimmäinen innoittaja

Huopia olen kutonut toistakymmentä. Olen antanut vuosien varrella niitä ystäville lahjaksi.

Huovutukseen olen tutustunut Tiina Laarin kursseilla. Kursseilla on syntynyt huopatossuja, vaatteita ja mattoja, jotka esihuovutettiin kurssilla ja viimeisteltiin Jämsän huopatehtaalla.

Huovutus on hauskaa!

Huovutettuja kaulaliinoja

Olen tehnyt myös mosaiikki- ja betonitöitä, koruja, paperia, taivuttanut metallia, marmoroinut paperia ja tehnyt monotypiaa.

Lasikorut, joissa dicroic lasia

Tekemisessä minua innostaa onnistumisen tunne. Olen kova urakoimaan ja nautin siitä, että saan tehtyä suuria töitä. Eläkkeellä olo on mahdollistanut harrastamisen. Nyt on aikaa keskittyä juuri siihen, mitä haluan tehdä. Parhaillaan työn alla ovat lasinsulatuskurssin työt ja keramiikka. Aion osallistua myös keväällä kehruukurssille.

Hopea innostaa