Veistoksellinen teos näyttely jatkuu

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen opiskelijoiden kevään 2020 opintojen teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla.

Näyttelyn aukioloaikaa on pidennetty ja pääset katsomaan näyttelyä vielä syyslomaviikon ajan 12.-15.10. klo 8-20 ja pe 16.10. klo 8-16. Viikonlopun näyttely on suljettu. Viimeinen aukiolopäivä on maanantai 19.10. klo 8-20.

Pääset lukemaan töiden taustoista myös blogimme kautta.

Foxy Lady unelmoi leningistä

Päivi Repo

Olen tehnyt keramiikkaryhmissä useita kettuaiheisia veistoksia, mutta Foxy Lady puuttui. Nimi on Jimi Hendrixin samannimisestä kappaleesta, ja olen itsekin tullut kutsutuksi sillä. Hendrixillä
oli Youtube-videossa sitä esittäessään yllään hattu ja röyhelö. Foxy Lady halusi kuitenkin lisää pukimia, koska hän on fiini daami. Ompelin leningin Tapiolan kudonta-asemalla kutomastani
kankaasta, kaava on lokakuun 2019 Burdasta.

Materiaalit:

Kettu: Korkkisavi, mattavalkoinen lasite, joka pyyhittiin pois ja loput hierottiin saven pintaan, hatussa beige mattalasite, hännänpäässä kiiltävä valkoinen lasite. Röyhelön muokkasin vuosikymmeniä vanhasta kellastuneesta pitsikauluksesta ja lierin reunan kukat silkkisekoite-kankaasta, joka sai värin opintojen värjäysosiossa. Koristeena nappeja.

Leninki: Puuvillaloimi, kuteena on kaksi käsin värjättyä lankaa, vaalea silkkivilla ja intialainen silkki, jonka ympärille on kiedottu metallilankaa. Lisäksi piilovetoketju, lasihelmiä ja paljettikangasta. Silkkivuori.

Tekniikat:

Kettu on tehty makkaratekniikalla, hatun lieri kaulittu ja kupu tehty muotin avulla, leninkikankaan sidos on toimikas. Leningin vuori on itse värjättyä silkkiä: miehusta entisten keltaisten
silkkihousujen vuorista, joka on maalattu sinisellä silkkimaalilla, mutta hihoihin piti ostaa lisää silkkiä, ja se sai saman värin mutta rypistellen. Koristelussa kankaanpaloja ja lasihelmiä.

Kalmo / Roadkill – joitakin tappajia siedämme

Pirkko Murtomäki

Työni aiheena on ”Roadkill”, liikenteen uhri, eläin, joka on jäänyt auton alle. Luonto ja eläimet sekä kaiken elävän kunnioittaminen sekä varjeleminen on minulle tärkeä aihe – myös ajankohtainen
meille kaikille. Halusin tehdä kantaaottavan teoksen, jossa puran omia tuntojani, jotka ovat pitkään pyörineet mielessä. Haluan myös herätellä ihmisiä huomaamaan ja ajattelemaan, miten paljon liikenne surmaa villieläimiä vuosittain. Liikenteen uhreina kuolee useita ihmisiä, mutta vielä lukuisampi joukko eläimiä menehtyy tielle ja jää kitumaan sen varsille – monesti niin, ettei yliajaja vaivaudu niiden kuntoa tarkistamaan ja tarvittaessa huolehtimaan, että eläin pääsee kärsimyksistään mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Koen yleisesti kollektiivista ahdistusta ja syyllisyyttä ihmiskunnan mukavuudenhalusta ja ylenpalttisesta kuluttamisesta, joka aiheuttaa monenlaista tuhoa ja kärsimystä luonnolle.

Materiaalit:

villa- ja sekoitelangat, metalliverkko, lasihelmet, silkclay massa, Sharpies- tussit, kynsilakka

Tekniikat:

ryijy, virkkaus, muovailu

 

Satumaiset muistot

Liisa Bomanson

Luontoon palaan useasti töissäni, nyt sadunomaisesti käsiteltynä. Värit ovat aina tärkeitä. Päädyin käyttämään kudontaa tekniikkana ja pääosissa ovat Kanarian saarilta Gomeralta matkamuistona kotiin päätyneet Johanneksen leipäpuun siemenkodat. Yhtenä johtoajatuksena töissäni on kierrätys, tässä uutta on vain hieman lisää kehyspuuta. Suunnittelin ja rakensin työlleni helposti mukana kuljetettavan kudontakehyksen. Onnistuin sisällyttämään työhöni näihin kolmivuotisiin opintoihin sisältyvistä opeista melko monta: värioppia, luonnonvärjäystä, huovutusta, räppäystä ja kudontaa.

Materiaalit:

Loimi 6-säikeinen kalalanka, kude trikookude ja aivinapellava, huovutuksessa Suomenlampaan villa ja merinovilla, latvuksen täyte polyesterivanua, virkkaus itse luonnonvärjättyä 7 Veljestä -lankaa, räppäyksissä rautalanka, puuvillalanka ja 6-säikeinen kalalanka, Johanneksenleipäpuun siemenkodat, kehys haapaa ja tervaleppää

Tekniikat:

Kudonta kudontakehyksessä, luonnonvärjäys villalangoille, huovutus, räppäys, roseekukka eli Teneriffan pitsi/aurinkopitsi, virkkaus

 

Tädille kukkahattu

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Tiina Lavanti

Lopputyöksi päätin tehdä jotain epäkäytännöllistä, värikästä, piristävää, kuitenkin jotain, mikä voisi olla esillä. Hattu kanaverkosta. Muut kurssityöni ovat olleet käyttöesineitä. Hattu haki muotoaan jonkin aikaa, lopulta siitä muodostui stetsonvaikutteinen kesäisen kepeä lierihattu. Toisena materiaalina aiemmista töistä ylijääneet merino- ja suomen lampaanvillat. Sekä kanaverkko, että villa ovat molemmat materiaaleina kiehtovia. Molemmat materiaalit saa työstettyä hyvinkin erilaisiin kolmiulotteisiin muotoihin hitaasti käsin muokkaamalla. Antaa vain muotoilun viedä mennessään. Alkaessa villaa tai kanaverkkoa muotoilemaan ei aina tiedä miltä lopputulos tulee näyttämään. Ideat saavat siivet alleen työn edetessä.

Materiaalit:

kanaverkko, merino- ja suomenlampaan villat

Tekniikat:

metalliverkon muotoilu, huovutus

 

Lumi

Sisko Yli-Houhala

Halusin toteuttaa kurssin lopputyön sellaisena, että sen voi ripustaa seinälle eikä päädy kaappiin. Teos esittää lumihankea. Työni lähtökohta on teräsverkko. Yhdistin rakentamisen peruselementin, teräsverkon, käsityötekniikoihin. Rakenteet rakentamisessa ja käsityössä kiehtovat. Kolmiulotteisuus ja geometria ovat kiinnostavia.

Materiaalit:

Työn perusta on teräsverkko, johon on yhdistetty lanka ja hedelmäpussipunontaa, lasin sulatusta, räppäystä, hopealankaneuletta ja lasihimmelitekniikkaa.

Tekniikat:

Punonta, lasin sulatus, räppäys, neule ja himmelitekniikka

 

Kun ajatus karkaa, II

Anu Webster

Kuumailmapallo ruokkii mielikuvitusta ja ajatus kiirehtii arkipäiväisten huolien yläpuolelle. Olenko ehkä Jules Vernen matkassa, näkyykö allani Aurinkokuninkaan hovi vai katselenko edessäni avautuvaa savannia… Lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettu koriste on valmistettu merinovillasta ja kierrätysmateriaaleista.

Materiaalit:

Merinovilla, helmet, nypläysnypylät

Tekniikat:

Huovutus, helmikirjailu, punonta, räppäys, gellipainanta

 

Veikeän Vinkeä Wappu Jakkara

Mari Tolvanen

Hassun istuimen pohjana ja tukirakenteena on käytetty tehdasvalmisteista IKEA:n jakkaraa. Jakkaran metallijalat ovat päällystetty räpäten sinisellä langalla. Muovinen istuinosa on piilotettu päällystämällä se kylmävärjätyllä kankaalla. Istuimen pehmustukseen on käytetty vaahtomuovia. Selkänoja on räpättyä ja jälkihuovutettua, jäykkää rautalankaa, joka on taivutettu kaikki viimeisetkin voimat käyttäen jengalle.

Materiaalit:

villasekoitelankaa, itse värjättyä puuvillakangasta, rautalankaa, vaahtomuovia, huovutusvillaa ja -nauhaa.

Tekniikat:

räppäys, kylmävärjäys, huovutus

 

Vähän Villimpi Kappaverho

Mari Tolvanen

Kappaverho on saanut innoituksensa Birger Kaipiaisen suunnittelemasta, koboltinsinisestä Kiurujen yö tapetista. Mustalla ja sinisellä langalla virkatulle pohjalle on solmittu villalankanukista ja siivutetuista karkkipapereista kolme orvokkia mukailevaa miniryijyä. Lisäksi työhön on lisätty hennoin kirjailuin höystettyjä, huovutettuja orvokkeja, sekä neljä lasisisuksen saanutta keramiikkalintua. Läpi työn on pujotettu räpättyjä metallilankoja, joiden alas roikkuvat päät on kierretty jengalle.

Materiaalit:

poltettu savi, sulatettu pullolasi, virkkaus- ja kirjontalankaa, villalankaa, karkkipapereita, huovutusvillaa, kupari- jarautalankoja

Tekniikat:

virkkaus, ryijysolminta, huovutus, räppäys, kirjailu, tasoleikattu savi ja lasinsulatus

 

Muistojen muistipeli

Marianne Leskinen

”Muistojen muistipelin” pahvisiin laatikoihin on tehty kasvamaan yksivärisiä mutta keskenään erivärisiä pieniä ryijyjä. Pienen laatikon kun avaa, sisältä paljastuu erivärisiä ja eri korkuisia ryijylangalla tehtyjä villanukkapohjia, ajatuksellisesti ne kasvavat kuten rairuoho keväällä. Muutamasta pienestä pahvilaatikosta paljastuu kasvun ihme puulla: kuvansiirtotekniikalla on puulle siirretty lasteni kuvat eri vuosilta. Kasvua voi seurata myös valokuvien kautta. Ryijyjen värimaailma noudattaa isompaan kenkälaatikkoon tehtyä isompaa ryijyä, jossa samoja värejä on käytetty optisina värisekoituksina. Sininen Aalto -maljakon muotoinen ”järvi” ryijyn keskellä sisältää valkoisen kivestä tehdyn saaren. Kivi ryijyyn on tuotu Kreikan Akropolis –kukkulalta helmikuussa 2020. Kivi on kiinnitetty ryijyyn Sudan-pohjakankaalla.

Muistipelinä teos toimii siten, että laatikot avaamalla veljeksistä tulee (kuva) parit samana vuonna otetuista kuvista tai kummastakin pojasta eri vuosina otetuista kuvista. Miniryijyt ovat pari isomman ryijyn kanssa ja hopeatyöt ketju ja sormus ovat keskenään parit.

Materiaalit:

pahvi, paperi, kivi, villa, vanu, kangas, silkkipaperi, hopea

Tekniikat:

ryijytekniikat, hopeatekniikat, kuvansiirto puulle

 

Polku

Johanna Länsivierto

Kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen sekä veistoksellisuus -teeman lähtökohta työssäni oli omenapuun oksan veistoksellisuudesta. Halusin yhdistää teokseen useita eri elementtejä ja yhtenäisyyden vuoksi valitsin vaalean sävyjä teokseen. Halusin hyödyntää opiskelujen aikana opittuja tekniikoita sekä kokeilla myös uutta. Teokseen olen käyttänyt myös kierrätysteemalla esimerkiksi käytettyjä hedelmämuovipusseja, rikkoutuneen juomalasin sekä luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoksessa on useammassa blokissa yhdistetty kovaa ja pehmeää materiaalia yksittäisinä yksityiskohtina sekä kokonaisuutena koko teoksessa. Tarkasti katsomalla teoksesta löytyy useampaa eri väriä vaikka yleisvaikutelma on hyvinkin vaalean yhtenäinen.

Materiaalit:

puu, villa, kivi, helmet, muovipussi, lasi

Tekniikat:

huovutus, kirjonta, ompelu, ryijytekniikka, kudonta

 

Kotiavaimet

Sanna Kokkonen

Käsityön taiteen perusopinnoissa valmistetut tuotteet ja opitut tekniikat ovat löytäneet työssä uuden muodon. Kotkalaisen Tukkukaupan talon sisäpihan porraskäytävää kuvannut printti muuntui majakan kaltaiseksi torniksi. Lasikurssin koru päätyi sen katolle loistoksi yhdessä samppanjapullon korkin metallihatun kanssa. Halkopinosta aiheensa saanut painokangas löysi käyttöä käytävän kiveyksenä ja väriopin optisen sekoituksen harjoituksista tuli sen kiviä. Niiden vieressä rehottaa ryijysolmuilla solmittua ruohoa. Räpätty metallilanka taipui puun rungoksi. Parvekkeellinen majakka syntyi ikuisesta muuttamisen kaipuusta. Voisiko siitä tulla yksi koti useiden kotieni ketjussa? Avaimet ovat jo valmiina.

Materiaalit:

Painokangas, avaimet, metallilanka, villa- ja helmilanka, samppanjapullon korkki ja sen hattu, lasi, avaimet

Tekniikat:

Kankaanpainanta, virkkaus, räppäys, lasinsulatus, ryijyn solmiminen, kirjonta, applikointi, ompelu

 

Pienoisveistos ”Haista kukkanen”

Tarja Kurki

Kevätlukukaudella 2020 meillä oli mahdollisuus päästä tutustumaan keramiikkataitelija Johanna Rytkölän ateljeehen ja kokeilla savitöiden tekoa. Pihapiirissäni asustelevat ja loikkivat hassunhauskat puput ovat inspiroineet minua muutamissa aiemmissakin töissäni, joten aihetta ei tarvinnut kauan miettiä.

Materiaalit:

korkeapolttoinen kivitavarasavi, engobet Johanna Rytkölän valmistamia, puuvillakangas

Tekniikat:

kiiltävä korkeanpolton lasitus, raakapoltto 950°C:ssa, lasituspoltto 1 230°C:ssa, kankaan kovetus

 

Kesähimmeli Mille Fiori

Tarja Kurki

Suosikkikäsityötekniikoitani ovat (käsin)kirjonta ja virkkaus – molemmat parhaimmillaan ihanan meditatiivista puuhaa. Monien mielenkiintoisten tekniikoiden lisäksi myös kirjontaa oli sisällytetty opintoihimme. Siispä lopputyössäni halusin ehdottomasti päästä virkkaamaan. Luonto ja erityisesti kukat ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin värit. Näistä aineksista lähti syntymään lopputyöni, kesähimmeli. Himmeli on tarkoitettu parvekekoristeeksi.

Materiaalit:

lampunvarjostimen kehikko maalatusta metallista, puuvillalanka

Tekniikka:

virkkaus

 

Joulun taika, Joulukuusen koristeet

Marianne Siitonen

Lähtöajatuksenani lopputyössä on ollut tehdä jotakin sellaista, mikä kestäisi aikaa, mutta samalla kietoisi yhteen eri käsityöllisiä ratkaisuja ja tekniikoita, joita olen käsityötaiteen perusopinnoissa harjoitellut kolmen vuoden kuluessa. Lisäksi olen halunnut valmistaa tuotteen, jolla on selkeä käyttötarkoitus.

Materiaalit:

puuvillasekoite- ja polyesterkankaat, polyestervanu, poisrevittävä tukikangas, liimaharso, veteen häviävä kangas, konekirjontalangat, polyester-efektineulelangat sekä merseroitu puuvillavirkkauslanka ja hopealanka

Tekniikat:

ompelu, hopealangan taivuttaminen, konekirjonta, applikointi, kankaanpainanta sekä virkkaus ja neulonta

 

 

 

 

Elvi Pamela -ryijy

Nyt on aika esitellä lokakuun ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Marianne Siitosen ryijy ’Elvi Pamela’. Marianne kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Elvi Pamela -ryijy

Keväällä 2018 järjestetyssä Omnian kevätnäyttelyssä näin hyvää mieltä herättäneen, kangaspuissa kudotun, kauniin, humoristisenkin työn, joka kuvasi mäyräkoiraa. Mäyräkoira sai ajatukseni koiravanhukseemme Elviin, silloin 15-vuotiaaseen parsonrusselterrieriin.

Koiravalokuvaaja Aino Pikkusaari on kuvannut Elviä sen ollessa 5 -vuotias. Valokuvat ovat huikeita. Minua kiinnosti: miltäköhän valokuvien Elvi näyttäisi ryijytekniikalla toteutettuna. Tiesimme myös Elvin lähdön olevan melko lähellä korkean ikänsä vuoksi. Luonnostaan ryijyn malliksi valikoitui upea Elvin lähimuotokuva, jossa se istuu.

Kuva on otettu aurinkoisena päivänä, keskipäivällä,  alkukesästä. Ihana luonnon kirkkaus ja valo on saanut lankeamaan Elvin turkkiin vastavalon sävyjä: sinistä, lilaa, hieman murrettua punaistakin. Erityisesti korvat näyttävät kuvassa mielenkiintoisilta. Auringonpaiste on saanut ne hekumaan jopa murretun oranssin sävyin.

Valitsin ryijylle valmiin, Wetterhoffin pohjakankaan ja sen kapeimman, 35 cm leveän mallin. Työn korkeudeksi määritin 50 cm. Näihin mittoihin sovitin valokuvan digiversion Macintoshin Illustrator -kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvan käsitelty pikselikoko tuli melko suureksi, sillä kukin pikseli vastasi yhtä nukkaa yhdellä rivillä. Kuvan väreihin suuri pikselikoko vaikutti siten, että siihen tuli myös värejä, joita ei ole luonnostaan koirassa, eikä alkuperäisessä kuvassakaan. Näin siksi, että kuvankäsittelyohjelma ikään kuin laskee kullekin pikselille ”keskiarvovärin”. Alkuperäinen kuva on otettu ulkona kauniina, pilvettömänä, aurinkoisena päivänä, joten kuvattuun kohteeseen on heijastunut myös vastavaloa. Siksi koiran turkin pintaan on ilmestynyt vaikkapa vaalean sinistä väriä.

Saadakseni valokuvan kauniit värit ryijyyn, ompelin ryijyn nukan neljällä ryijylangalla pohjakankaan joka lankapariin. Joissakin sekoituksissa olen käyttänyt neljän villaisen ryijylangan lisäksi myös pellava-aivinaa tuomaan sekoitukseen lisää elävyyttä. Valkoisella avinalla myös pidin koiran luonnollisen perusvärin edes heikosti nukkasekoitusten mukana. Kaikkiaan nukkasekoituksia syntyi peräti 48 erilaista. Nukkasekoitusten runsaalla määrällä halusin myös korostaa  kuva-aiheen kolmiulotteisuutta ja toisaalta väriharmoniaa.

Ryijy valmistui syksyn mittaan sitä ommellessani ja Elvin askeleet yhä harvenivat ja lyhenivät vääjäämättä. Olin luopumassa koirasta, joka on minulle hyvin merkityksellinen ja tärkeä. Koin haikeutta. Ryijyn ompelu auttoi minua irrottautumaan siitä mikä oli elämästä pian poistumassa. Tämä käsityö oli muuttunut kanavaksi surutyölleni.

Nyt ovat Elvin päivät jo luetut ja se on päässyt juoksentelemaan väljemmille laitumille. Ja kun lopputulemaa katselen, on Elvin viisaasta sekä arvokkaasta katseesta jotakin jäänyt välkkymään valmistuneeseen, minusta ihan kauniin sekä väriharmonisen ryijyn nukkasekoituksiin. Seuraava koira-aiheinen työ siintää jo mielessäni. Kipinä ryijylle oli muuan mäyräkoira kudotussa työssä, nyt 4-vuotias oma kodinvaihtajamäyräkoira jalkojeni juuressa. Kehä on umpeutunut.

Kirjoittaja: Marianne Siitonen

 

Veistoksellinen teos

Aikuisten käsityön taiteen perusopintojen opiskelijoiden kevään 2020 opintojen teemana oli veistoksellinen kolmiulotteisuus sekä kovan ja pehmeän materiaalin yhdistäminen. Näyttelyyn valmistettu teos on perusopintojen lopputyö, jossa on käytetty kolmen vuoden aikana opittuja käsityötekniikoita ja materiaalintuntemusta uudella ja luovalla tavalla. Virittäytyminen veistoksellisuuteen alkoi luennolla sekä kokeilevassa työpajassa, jossa tekstiilitekniikoita yhdistettiin koviin materiaaleihin samalla työstäen omaa ideaa eteenpäin. Keramiikka- ja lasinsulatustyöpajoissa tutustuttiin keramiikkataiteen ja lasinsulatuksen saloihin.

Teosten aiheina oman elämän tärkeät ja koskettavat hetket, muistot ja unelmat

”Foxy lady” unelmoi uudesta leningistä. Kesän kukat ovat siirtyneet tädin kukkahattuun sekä ”Mille Fiori” himmeliin. Talven valkoinen lumihanki on saanut uusia muotoja ja joulukuusi taianomaiset joulukoristeet. Kuumailmapallolla matkustetaan Jules Vernen matkassa ajatusten kiirehtiessä arkipäiväisten huolien yläpuolelle. Satumaiset muistot vievät ajatukset kesäiselle lomamatkalle. Majakkasaari ja Polku kutsuvat seikkailuille. Muistojen muistipelin laatikoissa kasvaa pieniä ryijyjä, joiden kätköistä löytyy lasten kuvia eri vuosilta. Näyttelyssä on esillä myös Birger Kaipiaisen Kiurujen yö – tapetin inspiroima kappaverho ja vinkeä vappujakkara. ”Roadkill”, liikenteen uhri, on kantaaottava teos, joka kuvaa koskettavasti auton alle jäänyttä eläintä.

Uudenlaiset materiaalien yhdistelmät

Teoksiin valitut toteutustekniikat ja uudenlaiset materiaalien yhdistelmät tuovat esille tekijöiden omaa persoonallista ilmaisua. Ompelu, kirjonta, punonta, huovutus, virkkaus, ryijy, kudonta, applikointi, neulonta, kankaanpainanta ja värjäys ovat saaneet veistoksellisia muotoja. Kovina materiaaleina teoksissa on käytetty mm. teräsverkkoa, metallilankoja, lasia ja lasihimmeleitä, helmiä, keramiikkaa, hopeaa, puuta, Johanneksen leipäpuun siemenkotia sekä hedelmäpusseja ja muita kierrätysmateriaaleja. Työskentely on edellyttänyt itsenäistä työskentelyä ja luovaa ongelmanratkaisutaitoa.

Ryhmän opettajana on toiminut tekstiilitaiteilija Raija Rastas.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn!

Lisätiedot: suunnittelijaopettaja Katriina Leppänen puh. 050 428 9308, katriina.leppanen@omnia.fi

Tule ompelemaan kasvomaski ilmaiskurssilla

Hyödynnä kotoa löytämääsi ja tee oma maski ilmaiskurssilla!

Kankainen kasvomaski on kestävä ja ekologisesti hyvä ratkaisu. Voit valita maskiisi persoonallisen kankaan ja tehdä siitä itsellesi mieluisan, anna mielikuvituksesi lentää!

Maskissa voit hyödyntää kangastilkkuja tai vanhoja lakanoita, pöytäliinoja ym. kierrätysmateriaalia. Käytössäsi on valmiita kaavoja, joiden avulla saat maskistasi istuvan. Illan aikana ehdit tehdä ainakin yhden maskin. Nopeat ompelevat niitä useammankin ja vaikka lahjaksi.


Tule ompelemaan kasvomaski.

 

 

 

Syksyn loiste

Hyvää alkanutta syyskuuta! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Liisa Bomansonin ryijy ’Syksyn loiste’. Liisa kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Syksyn loiste

Syksyn aiheen jo ennakkoon tietäessäni, istuin mielessäni mökkimme terassilla, josta aukeaa metsämaisema. Siellä katse ensin seuraa kaarisiltoja ja koivuja ja kauempana on myös muita puita: vaahteroita, tervaleppiä ja saarnia. Päädyin siis luontoaiheeseen ja tein tyylitellyn puumaiseman, jota pohjana käyttäen lähdin etenemään työssäni. Värisävyjä ja väriliukumia käytin työhöni runsaasti.

Olin muutama vuosi sitten Taideryijykurssilla tehnyt elämäni ensimmäisen ryijyn, joka eteni vähitellen muotoutuen pelkän tunnelmapiirroksen ja parin valokuvan antaessa sille runkoa. Päädyin nyt samanlaiseen työskentelytapaan eli piirrossuunnitelmani oli vain inspiraationa ja tukena haluamastani tunnelmasta. Uskalsin tämän aiemman kokemukseni perusteella valita ryijyn kooksi 80 x 100 cm. Melkoinen urakka oli edessä!

Pohjakankaaksi valitsin Wetterhoffin valmiin ryijypohjan. Olin käyttänyt sitä myös ensimmäiseen ryijyyni ja se oli mielestäni mukava ommella. Langat ostin myös Wetterhoffilta, Tuukkaa 23 eri väriä/sävyä ja lisäksi minulla oli jokunen kerä ensimmäisestä ryijystäni, johon olin käyttänyt tätä samaa lankaa.  Tuukka on sopivan rouheaa suunnitelmaani. Minulla olisi kyllä ollut itse luonnon väreillä värjäämiäni 7 Veljestä lankoja, mutta en niitä nyt halunnut käyttää, koska en oikein luottanut niiden laatuun suuritöisessä ryijyssä.

Alku noin kymmenen senttimetriä oli harmaan ruskeaa muhevaa maata. Työskentely oli melko hidasta, joten aloin pian toivoa, että pääsisin seuraavaan vaiheeseen ja saisin vähän vaihtelua työhön ja pääsisin käyttämään kirkkaampaa väriskaalaani.

Syysloman vietimme mökillämme Ahvenanmaalla. Sain ihastella syksyn 2018 mahtavan mehevää, voimakasta, todella kaunista, väririkasta ruskaa. Toivoin mielessäni, että ainakin jonkin osan tunnelmasta ja väreistä saisin ikuistettua työhöni.

Maalaava työtapa on sopinut itselleni, oli nautinnollista työn edetessä suunnitella sitä tarkemmin aina jonkin matkaa eteenpäin melko suurpiirteisesti. Olin arvioinut, että pitkä syksy riittää mainiosti isommankin ryijyn tekemiseen ja aiemman kokemukseni ja nyt tekemieni väliaikalaskelmien pohjalta sain aikani mukavasti jaettua ja työni hyvin ajoissa valmiiksi. Viimeistellessäni ryijyäni, en nukkia kovin tarkkaan samanmittaisiksi leikannut, koska kaikki elävyys vain tuki haluamaani lopputulosta.

Ryijy onnistui yli odotusteni, sain siihen sisällytettyä paljon tuona syksynä elämääni. Syksyn ruska oli mahtavan pakahduttava ja sitä kesti pitkään. Sain osan siitä onneksi taltioitua työhöni.
Valo puiden alla onnistui loistavasti ja kolmiulotteisuus on myös selvästi nähtävissä ja se tuo jännitettä työhön. Ryijyyni voi sukeltaa sisään sen taianomaiseen tunnelmaan. Värivalinnoissani on sekä vasta- että lähiväriharmoniaa, murrettua ja kirkasta.

Huipennuksena tälle ryijykurssille sain vielä kokea mahtavan usean taiteenlajin yhteisnäyttelyn Luova ja kuriton mieli -videoteoksen syksyllä 2019. Kuhunkin ryijyyn oli toteutettu videotyö väri- ja ääniefektein sekä runoin. Omaan työhöni sykähdyttävän upean runon oli kirjoittanut Juhani Markkanen ja hän myös itse lausui sen.

Ehdottomasti aion jatkaa vielä ryijyjen parissa työskentelyä ja kokeilla ryijyä myös kangaspuilla.

Liisa Bomanson

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Hyvää elokuun alkua! Nyt on aika taas esitellä uusi ryijy Ryijy & Runo teossarjasta.

Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa ovat Mari Tolvasen ryijyt ’Menninkäisen syksy ja Vaakamestarin talvi’. Mari kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Pirtaryijyt, neljästä yksi

Oma ideointini Ryijyn suunnittelussa lähti siitä, että halusin hyödyntää lankoja, jotka olin opintoihin liittyvällä luonnonvärivärjäyskurssilla värjännyt. Olin täydentänyt tätä lanka-kokoelmaan kotona tekemällä erilaisia värjäyskokeiluja keittiöstä ja luonnosta löytämilläni materiaaleilla. Halusin myös hyödyntää vanhoja ylijäämähelmiä ja –puupulikoita.

Ajatuksenani oli, että ryijyn tulisi mahtua kaupunkiasuntojen kapeisiin välikköihin, kuten eteisiin. Koska tähän ajatukseen tarpeeksi kapeaa pohjakangasta ei ollut nyt tarjolla, päädyin tekemään ryijyn pirran avulla samalla kutomalla kankaan nukkien solmimisen ohessa.

Pehmeillä luonnonväreillä värjätystä villasta syntyneen ensimmäisen ryijyn syksyinen yleisväritys muuttui alhaalta ylöspäin mentäessä tummasta vaaleampaan, kuin sammaleesta pilviin – maasta kohden taivasta.

Pirta ryijyn tekovälineenä osoittautui käteväksi ja mielenkiintoiseksi työvälineeksi. Koko työn sai rullalle ja pieneen tilaan, jonka vuoksi sitä oli helppo kuljettaa esim. opiston ja kodin välillä. Innostuin ryijyn tekemisestä siinä määrin, että tein vielä kolme muuta ryijyä samalla menetelmällä, kullekin vuodenajalle omansa. Neljästä kapeasta ryijystä on nyt mahdollista sommitella ripustuksen yhteydessä yksi kokonaisuus, tai pitää kukin erillisenä, omillaan.

Sain ryijyyni aivan uuden näkökulman ja ulottuvuuden, kun näin Omniassa tehdyn poikkitaiteellisen Ryijy&Runo videoteoksen. Vaikka ei-esittävästä ryijystäni runon ideointi ei varmastikaan ollut aivan helpoin tehtävä, oli syntynyt runo kerrassaan hieno. Myös kaunis lausunta, taustalle rakennettu äänimaailma, sekä kuunvalon, salamoiden ja tulen loimulla terästetty kuvaus tekivät Ryijy&Runo teoksesta kokonaisuudessaan upean ja elämyksellisen. Oli hienoa olla mukana tässä teoksessa omalla pienellä osuudellaan!

Teksti: Mari Tolvanen

Mökillä

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Johanna Länsivierron ryijy ’Mökillä’. Johanna kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Mökillä

Ryijyni nimi on Mökillä. Siinä on kaksi eri mökkimaisemaa ja valtava määrä muistoja. Rautalammin mökki on ollut vanhemmillani jo vuosikymmeniä ja kaikki lapsuuteni lomat vietimme siellä. Se on todella rakas paikka minulle. Toinen värimaisema on Saariselän mökiltä. Lapin kauneus ja kaipuu sekä luonnon ympäröivä läheisyys ovat tärkeitä asioita. Talvilomat valkoisen lumen keskellä, sekä kesällä tuntureiden kauneus ja silminkantamattomien näkymät tuovat onnen ja hyvän mielen. Luonnon monimuotoisuus näkyy ympärillä.

Ryijyn tekeminen oli minulle uuden oppimista. Mielenkiintoista oli miettiä värejä ja kuvioita. Ryijyä suunnitellessa oli paljon muutakin mietittävää. Kokeilin paljon erilaisia väriyhdistelmiä ryijynukkatupsuilla. Valkoista pohjaväriä vasten ja pystyyn kammattuna niiden sävyt muuttuivat jonkin verran. Nukan pituus sen mukaan, että kuvio näkyy tarkasti, mutta nukka ei ole liian lyhyttä. Langoiksi valikoitui Pirkanmaan Sirkka -langat väriensä takia.

Ryijyssäni värit ovat valkoisella pohjalla. Vaikka värit ovat melko voimakkaita, on se otettu luonnosta eri tilanteissa ja vuodenaikojen vaihtuessa. Ryijyä varten tilasin 18 eri lankaväriä ja lisäksi pellava-aivinaa. Väreissä oli saman värin eri tummuus- ja vaaleusasteita. Valitsin väreihin myös lähivärejä. Valkoisessa osuudessa elävyyttä lisäsi se, että käytin sekä puhtaanvalkoista että luonnonvalkoista lankaa, sekä pellava-aivina toi pientä valoa ja loistetta ryijyyn. Ryijynukka koostui neljästä langasta.

Ryijyn ompeleminen yllätti hidastempoisuudellaan. Alkuun oli useamman rivin verran vaaleaa osuutta ja värien osuuden alkaessa työ tuntui nopeutuvan, sillä oli ihana seurata värien muodostumista. Kaikkinensa ryijyn tekeminen oli suunnittelusta valmiiksi työksi asti erittäin mielenkiintoinen projekti, jossa opin paljon uutta. Koska innostus ryijyn tekemiseen jäi, niin ylijäämälangoista tein samalla värimaailmalla vielä kaksi pienempääkin ryijyä kudontakehyksen avulla.

Kirjoittaja: Johanna Länsivierto

Käsityön taiteen perusopetuksen syventävät opinnot alkavat syksyllä

Syväoppimista ja kokemuksia – tehden ja tutkien.

Haluatko opiskella käsitöitä hieman enemmän, syvemmin ja tavoitteellisemmin?

Taiteen perusopetus on selkeä opintokokonaisuus, jossa etenet tasolta seuraavalle. Ja mikä parasta, oppimisen ilo säilyy!

Taiteen perusopetus pohjautuu Opetushallituksen linjaamiin opetussuunnitelman perusteisiin. Opiskelu on tavoitteellista ja saat opinnoistasi todistuksen.

Nyt syksyllä alkaa Käsityön taiteen perusopetuksen syventävien opintojen ryhmä. Voit hakea opintoihin, jos olet suorittanut Käsityön taiteen perusopinnot tai sinulla on vastaavat tiedot ja taidot. Voit näyttää osaamisesi kokoamalla portfolion. Ohjeet portfolion tekoon löydät täältä.

Opinnot kestävät kolme vuotta ja kokoontuvat kerran viikossa keskiviikkoisin klo 18-20.30 sekä yhden – kahden viikonlopun ajan / lukukausi.

Opinnoissa syvennät ilmaisutaitojasi käsitöissä ja opit suunnittelemaan ja valmistamaan yksilöllisiä teoksia ja tuotteita. Opit valitsemaan ilmaisuun sopivia materiaaleja, työtapoja ja tekniikoita. Opit myös tekemään kulutuspäätöksiä ja ympäristöä koskevia ratkaisuita muotoilun näkökulmasta niin esteettisesti, eettisesti, kuin ekologisestikin. Tutustut myös eri aikakausien käsityöhön, kulttuuriin, taiteeseen ja taideteollisuuteen. Tule kuuntelemaan, mitä kaikkea opinnot pitävät sisällä.

E201950 Käsityön taiteen syventävien opintojen infotilaisuus pidetään tiistaina 4.8.klo 17.30-19.00. Infotilaisuus järjestetään etänä. Ilmoittaudu infotilaisuuteen. Lähetämme sinulle osallistumisohjeet sähköpostin välityksellä. Etäyhteyttä varten tarvitset tietokoneen, internet yhteyden ja Chrome selaimen.

Seuraava Käsityön taiteen perusopinnot -ryhmä aloittaa syksyllä 2021.

Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Luova ja kuriton mieli Ryijy & Runo videoteosten esittely jatkuu. Teossarja käsittää yhteensä 13 osaa, jotka on tehty yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa. Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on Sanna Kokkosen ryijy ’Sini-must-valge’. Sanna kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Sini-must-valge – väri, väri ja väri

Kaikkien töitteni innoittajana on ensisijaisesti väri. Siksi työni ovat yleensä abstrakteja, kuten tämäkin teos. Väreistä turkoosi ja sinisen sävyt ovat aina olleet ykkösiä.

Nytkin lähtökohtani oli sininen värin ja hain jonkin aikaa lähestymiskulmaa siihen. Syksyllä 2018 molemmat lapseni muuttivat Tallinnaan. Meillä oli ollut tiivis kolmen kopla yli 20 vuotta ja välimatka teki elämästä erilaista. Iso elämänmuutos ja Viro muodostivat siten itsestäänselvän aihepiirin.

Tein kolmiosaisen teoksen, jossa osia yhdistää hopeinen helminauha. Viron sinimustavalkoisen lipun värimaailma oli looginen valinta ja siitä muodostui myös teoksen nimi. Sinisen, mustan ja valkoisen lisäksi halusin jokaiselle palalle mukaan häivähdyksen turkoosia.

Väripinnoista tuli sellaisia kuin ajattelinkin, mutta lopputulos kuitenkin yllätti. Kuvittelin viimeiseen asti yhdistäväni palat siimalla, ja yllättäen niissä onkin helmiä. Ajattelin teoksen sijoituspaikaksi sisäikkunaa, ja näin koottuna se olisi hauskan näköinen molemmilta puolilta katsottuna.

Jo SUUKKO-opintojen alussa päätin, että en osta uusia materiaaleja ellei ole ehdoton pakko. Tähänkin työhön sekä pohjakangas että langat löytyivät pääasiassa kaapistani. Villan ja villasekoitteiden rinnalle lisäsin hieman uutena hankittua aivinaa ja Tallinnan Karnaluksista haettua konekirjontalankaa. Kiiltävä konekirjontalanka tuo työhön valoa, varsinkin intensiiviseen mustaan osaan.

Tein muutamia väriharjoitelmia vesivärein ja liiduin sekä kerroksellisella sekatekniikalla. Luonnoksia ei juuri syntynyt, kuten ei yleensäkään – luonnostelen tehdessäni ja puran jos ei miellytä. Ompelutekniikka oli ennestään tuttua, mutta käsityöpohjalle ompelu oli yllättävän hankalaa. Pohja tahtoi vanuttaa lankoja ja tuntui käsissä todella kovalta. Toisaalta pienet palat oli helppo nostaa ylös pöydän pinnasta, niskoja säästävään asentoon.

Vaikka olen harrastanut käsitöitä koko ikäni laajalla skaalalla, en ollut aiemmin tullut tarttuneeksi ryijyn tekemiseen. Seuraavan ryijyn toteuttaisin oikeasta ryijylangasta ja tekisin kenties jonkun Suomeen liittyvän työn. Ehkä toteuttaisin Haminan ympyräasemakaavan ryijynä ja kutoisin sen kangaspuissa. Kenties leikkaisin nukat valmiiksi ja solmisin loimeen. Joka tapauksessa tekisin tiukemmin muotoa ja kuviota ja jollakin toisella tekniikalla kuin nyt tekemäni. Seuraavan ommeltavan ryijyn tekisin ryijypohjalle käsityöpohjan sijaan, ihan vaan uusien tekniikoiden kokeilemisen ilosta.

Kirjoittaja: Sanna Kokkonen

 

Ryijyn tarina

Nyt on taas aika esitellä uusi Ryijy & Runo teos ja kertoa ryijyn taustoista

Nyt esittelyssä oleva teos on osa teossarjaa, joka käsittää yhteensä 13 osaa. Ryijy & Runo teokset on tehty  yhteistyönä kirjallisuuden ja teatterin sekä kädentaitojen kanssa.  Teoksen taustoista pääset lukemaan blogipostauksesta.

Kaikki 13 osaa esitellään vuoden 2020 aikana niin, että jokaiselle kuukaudelle on tulossa oma teosesittely.

Nyt vuorossa on ryijy ’Dani’. Tekijä kertoo ryijyn suunnittelun taustoista.

Ryijyni tarina

Meillä on tapana viettää kiitospäivää amerikkalais-saksalaisten-perheystäviemme luona, missä maassa he milloinkin asuvat. Lasten lähdettyä maailmalle perheen Boston-terrieri Dani on noussut lähes kuninkaalliseen asemaan.  Tämä näkyy heillä mm. sisustuksessa ja koiran varustuksessa.

Perheessä harrastetaan käsitöitä. Perheen isä on maalannut ruokailutilaan 120 cm x 120 cm kokoisen, mustavalkoisen abstraktin taulun kanvakselle Danista. Taulun nähtyäni muutama vuosi sitten syntyi heti ajatus sen jatkojalostamisesta jollain käsityötekniikalla. Mielessäni työstin ideaa tilkkumaalauksesta tai vapaalla konekirjonalla tehdystä koirataulusta.  Ideaa työstin myös ensimmäisellä sisustus- ja taideryijykurssillani, mutta en uskonut taitojeni vielä riittävän näin yksityiskohtaisen ryijyn tekemiseen. Seuraavalla kerralla sitten jo uskalsin tarttua haasteeseen. Ryijy on kuitenkin hyvin suomalainen sisustuselementti, enkä ollut varma onko ystävillämme edes tilaa ryijylle seinillään, koin varmemmaksi ratkaisuksi ommella ryijystä 50 cm x 50 cm kokoisen sisustustyynyn. Ryijytyyny oli lahja ystävillemme.

Yhden ryijyn kokemuksella oli sitten helpompi lähteä työstämään tätä koiraryijyajatusta, kun oli jo käsitys ajankäytöstä. Myös käsitys siitä, miten luodaan kontrastia ja varjoja ryijyyn auttoi suunnittelussa. Ryijyssä pitää olla valoa. Jotta saadaan pieniä tarkkoja rajoja ryijyyn on nukan oltava lyhyt. Valitsin pituudeksi 1.5 cm. Kokemukseni mukaan Wetterhoffin käsinkudottu ryijypohja toimii parhaiten, kun ommellaan nukat vieriviereen ja joka riville. Ryijypinnasta tulee silloin kaunis ja tiivis. Koska ryijyyn tuli vain kolmea väriä, mustaa, valkoista ja hieman vaaleanpunaista valitsin eri sävyjä ja lankalaatuja näissä väreissä elävöittääkseni ryijyn lopullista ilmettä. Käytin kahden eri valmistajan mustaa villalankaa, mustaa aivinalankaa, valkoista ja luonnonvalkoista villa-sekä aivinalankaa, valkoisenharmaata villalankaa ja heleää vaaleanpunaista villalankaa. Tilasin uutena vain mustat ja vaaleanpunaisen villalangan, sekä aivinalangat. Muut langat olivat ylijääneitä lankoja ensimmäisestä ryijystä.

Luonnoksen ryijyyn tein yhden taulusta otetun valokuvan pohjalta. Kuva taulusta oli otettu huonossa valossa ja kuva oli rusehtava. Photoshop-ohjelmalla muokkaamalla kuvasta tehtiin mustavalkoinen, kuten alkuperäinen taulukin on. Myös koko muokattiin A4 arkille sopivaksi. Kopiokoneella kuva muokattiin ryijyn työpiirustusta vastaavaan kokoon, josta valopöydän päällä siitä oli helppo värittää lyijykynällä suuntaa antava työpiirustus. Kaikkia yksityiskohtia olisi ollut vaikea merkata työpiirustukseen. Se sai elää ja ryijyä ommellessa tarkastelin, että kuonon ja silmien valkoisista kohdista tuli ilmeikkäät. Muutamia nukkia jouduin valmiista ryijystä vaihtamaan, että koiran silmät ja kuono ryijystä erottui hyvin ja ilmeikkäänä. Mallikuvasta poiketen lisäsin kuono-osaan vaaleanpunaista, kuten koiralla itselläänkin on.

Ryijyn suunnitteleminen ja tekeminen on mukaansatempaava ja terapeuttinen prosessi. Mikä parasta lopputulosta on ilo katsella ja tunnustella.

Kirjoittaja: Tiina Lavanti