Kurssiuutuuksia

Nyt on julkaistu taas joukko uusia kursseja. Tässä muutamia poimintoja.

Haluaistko kokeilla erilaisia kankaan kuviointitapoja ja tutustu värien käyttöön ja sommitteluun? Värit tekstiileissä, verkkokurssilla pääset yhdistelemään värejä ja kokeilemaan, miten värit vaikuttavat toisiinsa. Sukella muotojen kiehtovaan maailmaan ja kokeile erilaisia luovia kankaankuviointimenetelmiä. Teemme mm. kieputuksia langoilla, kokeilemme leimasinpainantaa, vehnäjauhobatiikkia ja applikoimme kangasta. Voit lisätä kankaisiin myös kirjontaa. Teemme erilaisia ideointiharjoituksia ja pieniä tilkkuja, joiden teko onnistuu kotioloissa.

 

Räsymattoa voi tehdä muillakin tekniikoilla kuin kutomalla. Maton voi ommella, pujotella, virkata tai punoa.  Hyödynnä kotoa löytyvät vanhat lakanat, farkkut, t-paidat, sukkahousut ja jopa sukat. Työvälineet ovat yksinkertaiset ja tarvikkeet löytyvät omista sekä sukulaisten kaapeista. Räsymaton uudet ulottuvuudet kurssilla opit erilaisia tapoja tehdä räsymatto.

 

Parsinta saa nykyään näkyä ja olla osa elämää. Parsiminen on ensiksi kestävää, toiseksi käytännöllistä ja lopuksi myös kaunista. Kaikkia paikkoja ei tarvitse piilottaa, sukassa värikäs parsinta voi olla suorastaan ilahduttava. Toisaalta, housujen kuluneimpia kohtia ei aina ole hyvä korostaa.
Parsintaa etäopetuksessa kurssilla opit, kuinka erilaiset sukat korjataan neulalla ja langalla sekä opit neuleiden parsintaa. Trikoovaatteet paikataan tyypillisesti alike- tai päällikirjonnoilla, jotka ovat näkyviä koristeita. Housuihin käytetään hieman ompelukonetta, jolloin korjaus on hyvin nopeaa. Perintö- sekä vintagetekstiilit voidaan huoltaa, korjata, parsia tai käyttää osana muita ompelutöitä. Ideoita voidaan ammentaa menneisyydestä tai toisesta maasta, kuten japanilaisesta boro-kirjonnasta.

 

Makramee-solmeilu ei vaadi muita työvälineitä kuin omat sormet. Muutamia solmuja käyttämällä saat aikaan erilaisia pintoja. Makrameen alkeet kurssi soveltuu aloitteleville makrameen tekijöille, ja ensimmäisenä työnä voit valmistaa pienen laukun. Osaamisen ja innostuksen kasvaessa voit jatkaa makrameeta tekemällä vöitä, koruja, seinätekstiilejä, amppeleita tai mitä ikinä keksitkään.

 

Haluaisitko oppia suunnittelemaan ja tekemään putkihelmistä kuvan? Kuva muodostuu harmaasävyistä tai ns. seepia-väreistä. Helmet kootaan alustalle, jonka koko on 29 x 29 helmeä. Kuvasta putkihelmityöksi kurssilla pääset tutustumaan tähän mielenkiintoiseen tekniikkaan.

 

Kirjo haavet ja muistot tekstiilikirjaksi Kirjottu tekstiilikirja kurssilla. Sukella virtuaalimatkalle ja herkuttele muodoilla ja väreillä. Opi kirjomaan ja applikoimaan luovasti ja yhdistelemään erilaisia materiaaleja. Applikoimme ja kirjomme käsin. Opi myös erilaisia tapoja siirtää kuvioita kankaalle ja käyttämään monenlaisia materiaaleja sekä kirjonnassa että kirjonnan pohjissa. Voit siirtää kankaalle myös valokuvia. Kurssin lopussa teemme kirjotuista kuvista tekstiilikirjan.

 

Vanukirjontaa kurssilla opit erilaisia vanukirjonnan tapoja kuten perinteinen vanukirjonta, täytetty vanukirjonta ja trapuntotekniikka. Näillä tekniikoilla voit tehdä esimerkiksi pienen kassin, pussukan tai tyynynpäällisen.

Lisää uusia kursseja löydät täältä.

 

 

Kirjansidontaa etänä

Nyt on mahdollisuus oppia tekemään kirjansidontaa ja napinläpipistosidosta etänä.

Kurssilla voit tehdä pienen muistikirjan kotoa löytyvistä materiaaleista.

Kuvassa olevan kirjan kannet on tehty tyhjästä muropaketista ja kansien päällystämisessä on hyödynnetty käytettyjä kahvin suodatinpusseja.

Etäkurssilla käytössämme on Moodle-oppimisalusta ja Blackboard Collaborate.

Kurssilla tarvitset tyhjiä muropaketteja, paperia, kangasta, liimaa, esim. eri keeper, sakset, neulan ja lankaa. Kierrtäystä parhaimmillaan.

Ohessa linkki, josta näet, miten opetus sujuu kahden kameran tekniikalla.

Ilmoittaudu mukaan! Tarkemmat tiedot: Kirjansidonta, verkkokurssi

Katso myös meidän muut käsityökurssit verkossa.

 

 

 

 

Neulonta tekee hyvää

Viimeaikoina on lehdissä liikkunut juttuja siitä, miten neulelangat ovat kaupoista loppu ja ihmiset ovat hurahtaneet neuloosiin. Ei ihme, sillä neulominen tekee todella hyvää. Meditatiivinen toisto ja pehmeiden lankojen tuntu käsissä auttaa irtaantumaan ikävistä ajatuksista.

Nyt on tulossa muutama uusi mielenkiintoinen ja helppo tekniikka, jolla aloittelijakin pääse vauhtiin.

Helppo Domino-neuletekniikka kurssilla opit neulomaan kulmasta kulmaan neulotuista ruuduista syntyvää pintaa.

Domino-neuletekniikkaa voi käyttää niin vaatteisiin kuin sisustustekstiileihinkin. Voit tehdä graafista pintaa vähillä väreillä tai räiskyvää ilottelua monivärisesti. Tekniikka sopii hyvin myös langanloppujen neulontaan.
Tällä yhden kerran kurssilla opit  tekniikan ja perehdyt esimerkkeihin dominoneuleen mahdollisuuksista.

Islantilainen intarsia -neuletekniikka kurssilla opit helpon ainaoikein-neuletekniikan. Tekniikalla voi tehdä tilkkuja tai isoa pintaa ja sitä voi käyttää niin vaatteisiin kuin sisustustekstiilehinkin. Kurssilla suunnitellaan oma kuvio ja neulotaan se tilkkuun ainaoikein-neuleena.

Kurssit totutetaan verkossa Blackboard Collaboratella. Osallistumiseen
tarvitset tietokoneen tai läppärin ja Chrome-selaimen.

Nyt on mahdollisuus oppia uutta ja ihanaa kotisohvalta!

Uusia kursseja verkossa

Keväälle on tulossa uusia kursseja, joille voit osallistua etänä. Ohessa muutamia poimintoja niistä.

Kirjo ja applikoi etänä

Kurssilla opit kirjomaan ja applikoimaan luovasti. Pääset kokeilemaan erilaisia pistoja ja yhdistelemään materiaaleja. Applikoimme ja kirjomme käsin. Opit myös erilaisia tapoja siirtää kuvioita kankaalle ja käyttämään monenlaisia materiaaleja sekä kirjonnassa että kirjonnan pohjissa.

Etäkurssilla käytössämme on Moodle-oppimisalusta ja Blackboard Collaborate. Kurssilla tarvitset erilaisia lankoja, joita voit käyttää kirjonnassa sekä lankoihin sopivia neuloja ja kangasta, jolle voit kokeilla pistoja. Hyödynnä pikkutilkutkin kirjonassa.

Kirjonnassa voit hakea ideoita esim. valokuvista. Kirjo vaikkapa kuvat ystävistäsi kankaalle.

Ilmoittaudu mukaan. Kurssi alkaa ti 9.3.  E211786 Kirjo ja applikoi etänä

Kehyskudontaa

Kehyskudonta on innostava tapa kutoa pieniä kuvakudoksia.

Viritä loimilangat kudontakehykseen, ja pujota kudelangat haluamasi mallin mukaan. Mallipiirroksen voit kiinnittää kehyksen taakse avuksi kutomisen ajaksi. Työhön sopivat monenlaiset ja monenpaksuiset langat.

Kurssi alkaa ti 9.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211842

 

Lumi- / jäävärjäys

Lumi- ja jäävärjäys on kiehtova tekniikka. Lue tästä tekniikasta lisää edellisestä artikkelistamme ja ilmoittaudu mukaan. Kurssi alkaa ti 16.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E211751

Näille verkossa oleville kursseille mahtuu vielä

Tilkkutöitä aloittelijoille alk. ti 23.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211481

Katoava väkkärä ja häviävä tiimalasi – monimuotoisia tilkkutöitä blokkeja leikaten alk. ma 19.4. https://ilmonet.fi/#!code=E211906

Ihana ryijy alk. la 6.3. https://ilmonet.fi/#!code=E211142

 

Pääsiäisaskartelua lapsen kanssa alk. la 27.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E211105

Kananhammaskoru alk. ma 29.3.  https://ilmonet.fi/#!code=E210867

Kesäkorit farkuista alk. la 13.3. https://ilmonet.fi/#!code=E210890

 

 

 

Lumi- tai jäävärjäys

Opetan Espoon työväenopistossa monenlaisia käsityökursseja. Yksi opettamistani tekniikoista on tekstiileiden värjäys. Kun Etelä-Suomeenkin vihdoin saatiin lunta, kokeilin lumivärjäystä ja innostuin siitä toden teolla.

Lumi- tai jäävärjäys on kiehtova tekniikka, jossa lunta tai jäätä käytetään värjäyksessä elementtinä, joka kuljettaa värin kankaalle, jolloin syntyy monenlaisia ennakoimattomia kuvioita. Lopputulos on aina yllätys, joka tekeekin tekniikasta kiehtovan. Värjäyksen voi tehdä yhdellä värillä tai käyttää useampia värisävyjä, jolloin värit myös sekoittuvat keskenään.

Lumivärjäys on helppo menetelmä, eikä se vaadi erikoistiloja. Värjääminen onnistuu helposti myös kotikeittiössä tai kylpyhuoneessa. Värjäys ei vaadi myöskään erikoisia välineitä, kunhan on muutama ämpäri/astia, vedenkeitin/vedenkeittomahdollisuus, pari kertakäyttölusikkaa ja
-kahvikuppia, sekoitustikku sekä kumihanskat, niin pääset hyvin alkuun. Alkuun pääsee myös hyvin marketeista saatavilla väri- ja apuaineilla. Haastavinta värjäysmenetelmässä onkin malttaa odottaa, jotta värit ehtivät kiinnittyä.

Jos innostuit lumivärjäyksestä ja haluat päästä alkuun, ilmoittaudu helmikuussa alkavalle kurssille. Näin saat myös kivaa tekemistä talvilomaviikolle, kun voit jatkaa värjäyksiä silloin omatoimisesti. Kurssi toteutetaan kokonaisuudessaan verkkokurssina.

Kirjoittaja: Leena-Kaisa Loukojärvi

Tutustu hopeatöiden teossa käytettyyn tekniikkaan

Nyt pääset tutustumaan kultasepän töissä käytettäviin viiloihin. Linda Rantanen opettaa meillä sekä Kelloseppäkoululla että Ruusutorpan koululla hopeakorujen tekoa. Kurssit ovat nyt koronan takia siirretty, mutta toivottavasti pääsemme taas pian aloittamaan hopeatöiden parissa.

Kurssit löytyvät ilmonetista.

 

Viilaus

Viilaamiseen käytetään eri muotoisia ja karkeuksia olevia viiloja. On pieniä neulaviiloja ja isompia kultasepänviiloja.

Muodoiltaan viilat ovat erilaisia, esimerkiksi latta-, puolipyöreä-, pyöreä-, linnunkieli-, kolmio- ja neliöviila. Jokaista edellä mainittua tarvitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi lattaviilaa käytetään kun viilataan suoraa pintaa ja pyöreää taas kun halutaan puolipyöreää muotoa.

Isoissa viiloissa on yleensä puukahva, pienikokoisissa viilauspinta sekä varsi ovat samaa kappaletta, niitä nimitetään neulaviiloiksi. Isoa pintaa viilatessa, käytä isoa viilaa. Pienellä viilalla saat vain kuoppia ja epätasaisuutta aikaiseksi. Pieniin koloihin käytä neulaviiloja.

Kultasepän työssä viilaaminen tapahtuu erityisen viilaustuen päällä. Viilaustuen muodostaa työpöytään kiinnitettävä, terävään reunaan päättyvä tasainen puukappale.

Viilatessa on muistettava aina viilata yhteen suuntaan, eikä edes takaisin. Eli viilaa työntäen viila syö, takaisinpäin liikuttaessa nosta viilaa tai älä ainakaan paina.

Jos viilaat päätyä ja haluat saada suoraa pintaa niin tee työntö kerrallaan ja tarkkaile mistä kohtaan viila on syönyt. Tällöin huomaat helpommin pysyykö viila suorassa. Viilan on pysyttävä suorassa eikä heiluttava edestakaisin.

Viilaaminen ei saa tapahtua vain yhteen suuntaan, vaan vaihdellen etuviiston vasempaan ja oikeaan, niin sanotusti ristiin. Ristiinviilaamisella varmistetaan ettei materiaaliin tule liian syviä uria. Tällä tekniikalla varmistetaan myös, ettei viilausurien hiomisessa menee ylimääräistä aikaa.

Kirjoittaja: tuntiopettaja, kultaseppä Linda Rantanen

Merkillistä hopeaa

Maassamme on pitkät perinteet hopean leimaamisessa. Jalometallien pitoisuudet olivat tarkkaan määrätty jo 1400-luvulla ja tästä syystä vuonna 1485 annettiin määräys, että kulta- ja hopeaseppien oli merkittävä nimikirjaimensa valmistamiinsa esineisiin. Tänä päivänä nimileiman voi rekisteröidä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (TUKES) mikä tahansa yritys, joka valmistaa tai maahantuo koruja.  Espoon työväenopiston oma nimileima on OMNIA.

 

Pitoisuusleima

1850-luvulla käyttöön tuli ensimmäiset hopean pitoisuutta osoittavat leimat. Aiemmin hopeaa oli käytössä vain yhtä pitoisuutta, joten silloin ei erityistä pitoisuusleimaa tarvittu. Hopealeimoiksi tuli vanha luotimittayksikön 13L ja venäläis-peräiset 78 ja 84. 1890-luvulla siirryttiin metrijärjestelmän myötä pitoisuuksissa tuhannesosaleimoihin, esimerkiksi hopeassa leimaan 813H. Nämä tuhannesosaleimat ovat edelleen käytössä. Hopea on nykyisin yleisimmin leimattu pitoisuusleimalla 830 tai 925. Korukursseilla käytämme aina pitoisuutta 925. Tämä tarkoittaa, että esine on valmistettu seoksesta, jonka hopeapitoisuus on vähintään 92,5 %, lopun ollessa kuparia. Nykyinen jalometallilainsäädäntö vaatii kaikilta yli 10 g olevilta hopeatuotteilta vähintään nimi- ja pitoisuusleiman. Leimaamme lähes kaikki kursseilla tekemät korut vähintään OMNIA 925 leimalla. Tämä tarkoittaa, että kurssin järjestäjä ottaa vastuun, että korujen pitoisuus täyttää jalometallilain vaatimukset.

Kaupunkileima

1600-luvulla tuli käyttöön kaupunkileima, joka kertoo missä kaupungissa esine on valmistettu. Nykyisin kaupunkileima tai oikeastaan paikkakuntaleima on vapaaehtoinen. Espoon paikkakuntaleimassa on Espoon vaakuna. Vaakunan hevosenkenkäaihe viittaa pitäjän alueella asuneille kruunun- ja perintö­talon­pojille määrättyyn kyyditys­velvollisuuteen, joka velvoitti järjestämään kyydityksen alueella kulkeneille kruunun virkamiehille ja sotaväelle. Kruunu symboloi Espoon vanhaa kuninkaankartanoa.

 

Tarkastusleima

Sepän nimikirjainten ja kaupunkileiman lisäksi esineisiin tehtiin niin sanottu Oltermannin viiva ammattikunnan vanhimman tarkastaessa esineen pitoisuuden. Tämä sahanterämäinen kuvio syntyi Oltermannin ottaessa kaivertimella esineestä hopea- näytteen. Oltermannin viivan korvasi vuonna 1754 valtakunnallinen kolmen kruunun tarkastusleima. Samoihin aikoihin alettiin esineisiin lyödä myös valmistusvuoden ilmoittavia leimoja. Suomen siirryttyä Venäjän yhteyteen vaihtui kolme kruunua yhdeksi kruunuksi vuonna 1810. Tänä päivänä tarkastusleima ja vuosileima ovat vapaaehtoisia. Vuosileima koostuu kirjaimesta ja numerosta.

 

Kierrätys ja korjaaminen on suosittua myös korukursseilla. Jokaisella koruntekijällä varmasti kertyy jalometallipurua, levyn tähteitä tai pilalle menneitä korunosia. Jalometallit ovat ihanteellisia juuri siksi, että ne voidaan sulattaa ja kierrättää moneen kertaan. Sulatuksen aikana pitoisuuksissa pitää olla tarkka ja juuri siksi tarkastusleimalla varmistettiin, että pitoisuus on sitä minkä leiman on tuotteeseen lyönyt. Näillä näkymin viimeiset tarkastusleimat Suomessa leimataan tammikuussa. Lähes 300 vuoden perinne katkeaa silloin, koska nykyinen jalometallien tarkastusta tekevä taho lopettaa toimintansa.

Vastuu korujen valmistuksesta siirtyy nyt kokonaan tekijälle. Uusista, korjatuista tai muokatuista jalometallituotteista pitää löytyä pakolliset leimat ja pitoisuusleiman pitää vastata tuotteen koostumusta. Tästä pidämme huolta Espoon työväenopiston korukursseilla.

Kirjoittaja: kultaseppämestari Pia Jull

 

Ihana ryijy!

Ihana ryijy! – kurssilla Leppävaarassa Komentajankadulla valmistettiin syksyllä 2020 ryijyjä pohjakankaalle ompelemalla ja kehyskudonnalla. Kevään 2021 kurssi löytyy Ilmonetista tunnuksella E211142.Opistolla on käytettävissä kudontakehyksiä kurssilaisten käyttöön. Kurssin opettajana toimii tekstiilitaiteilija Raija Rastas. Tervetuloa kurssille!

Annika, ”Joutsen”

(kuva: Raija Rastas)

Olin ihaillut ryijyjä jo jonkin aikaa ja ajattelin, että uuden kodin seinälle olisi mukavaa ripustaa sellainen. Kansanomaisille ryijyille tyypilliset selvästi erottuvat nukkarivit kiehtoivat minua, mutta modernia ja kodin sävymaailmaan sopivaa ryijyä ei valmiina tahtonut löytyä. Siispä ilmoittauduin ryijykurssille syysiltojen ratoksi ja kurssityön aiheeksi valikoitui pitkän pohdinnan jälkeen joutsen. Ryijyn solmiminen oli oikein rentouttavaa puuhaa ja uusi projekti – ryijy nahkasuikaleista kehyskudonnalla – on jo työn alla!

Annika, ryijy nahkasuikaleista omalla kudontakehyksellä (kuva: Raija Rastas)

 

Jennin ryijy

(kuva: Raija Rastas)

Tein elämäni ensimmäisen ryijyn itselleni. Se merkitsee minulle kauneuteen kääntymistä, rajallisuuden hyväksymistä ja oman itseni rakastamista. Jotakin sellaista, että vaikka en missään tai koskaan olisi täysin valmis, siinä jossakin välissä minulla on silti hyvä olla.

 

Bertta Österman, ryijyn ompelua

(kuva: Raija Rastas)

On ollut mielenkiintoista nähdä, miten oma kuvitus muuttuu nukka kerrallaan ryijyksi!

 

Maija Ahotupa, ”Kesämuisto”

(kuva Raija Rastas)

Vietimme kesää pitkin Suomea ajellen ja sain ajatuksen siitä, että ryijyssä olisi kuvattuna suomalaista pelto- tai niittymaisemaa. Tein summittaisen hahmotelman siitä, miltä lopputulos voisi näyttää, mutta aika paljon muokkasin suunnitelmaa ryijyä kutoessani sen mukaan, miltä nukat ja värit ryijyssä näyttivät. Innostuin valtavasti tekemisestä ja ensimmäinen ryijy valmistuikin alle kolmessa viikossa. Ryijy sai nimekseen ”Kesämuisto”.

 

Maija Ahotupa, ”Lokakuu”

(kuva: Raija Rastas)

Toiseen ryijyyn tilasin lankoja ja värejä aikalailla summanmutikassa ja fiiliksen mukaan. Sain idean kaarevista muodoista Kiasman seinärappauksista ja lähdin kutomaan niitä ryijyyn. Kutoessani huomasin, että sekä värit että muodot toistivat lokakuista maisemaa; harmaata, roosaa, oranssia. Ryijy saikin nimekseen ”Lokakuu”. Rakastuin ryijyjen tekemiseen ja kolmanteen ryijyyn on jo tarvikkeet tilattuna!

 

Päivi Matikainen, ”Time flies”

(kuva: Raija Rastas)

Ryijyn tekeminen on tosi rentouttavaa puuhaa ja usein ompelinkin sitä illalla, kun muut olivat jo menneet nukkumaan. Kaikki oli rauhallista ympärillä ja sain painua omiin ajatuksiini, lankojen tuntuma sormissa ja kauniit värit silmieni edessä.

Oli kiva seurata miten kuvio alkoi hahmottumaan, olinhan sen itse suunnitellut. Välillä kylläkin ajattelin, että olisin voinut satsata enemmän suunnitteluun. Varsinkin, kun samaan aikaan Taidehallissa oli ryijynäyttely ja siellä oli niin upeita malleja ja uskomattomia värejä, langoilla oli osattu maalailla. Minulle tulikin monia ideoita aiheista, joita voisi käyttää ryijyssä.

Ehkä joskus teen toisenkin ryijyn – ehkä useammankin- kunhan saan tämän valmiiksi kokonaan. Minulla on siis vielä muutamia rivejä tekemättä ja suunnittelin muuttaa hieman mallin yläosaa. Lupasin itselleni, että teen työn loppuun joulukuun aikana. On ollut niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä ja harrastusta.

Tästä keksinkin nimen työlleni, ”Time flies”, aika rientää. Onhan työssäni tiimalasimainen kuvio, joka kuvaa aikaa ja sen reunoilla ikään kuin siivekkeet. Olen todella tyytyväinen, kun lähdin kurssille. Olin myös iloinen, kun monet osallistujat olivat nuoria naisia, vanha käsityöperinne jatkuu modernilla otteella. Kiitos opettajallemme, Raijalle kaikista hyödyllisistä vinkeistä ja mukavista tarinoista.

 

Essi, ryijyyn yhdistetään kirjontaa

(kuva: Essi)

En ole hirveän pitkälle ehtinyt ryijyä tekemään, muutimme juuri ja kaikki muuttotohina on vienyt paljon aikaa. Mutta ryijyn teosta olen kyllä tosi paljon innostunut! Mielessä vilisee jo uusia aiheita, vaikka tämä edellinenkään ei ole vielä valmis. Rentouttavaa puuhaa ja helppoakin, kun sen oivaltaa. Olen jo päässyt tekemään ”koloa” kirjontamökkiä varten.

 

Pirkko Koivisto, ”Syysaamu”

(kuva: Pirkko Koivisto)

Ryijytyynyni nimi on Syysaamu. Halusin tehdä värikkään sohvatyynyn ruskan väreissä. Edelliseltä ryijykurssilta oli jäljellä harmaata ja valkoista lankaa. Käytin ne nyt pois ja siitä tuli taustan vaalea väri, joka kuvaa pakkasaamua. Nukan pituus on 1,6 cm ja nukka on niin tiheää, että se pysyy hyvin pystyssä, vaikka tyynyyn nojaa. Toinen pohjakangas ja ruskan värisiä lankoja on vielä jäljellä. Monenlaista ideaa on mielessä, saa nähdä mitä siitä kehittyy.

 

Hanna, ”Kauris”

(kuva; Hanna)

Kokeilin miten pikselöity kuva toimii ryijyn hallitussa kaaoksessa. Jokaisen solmun säikeet on valittu pikselikartasta erikseen ja vain tausta on yhtenäistä väripintaa. Haaste oli laskea kuvan vääristymä ja päättää sopiva määrä värejä. Kauniistihan se kauris sieltä tulee esille ja enää puuttuvat vain sarvet ja taustaväri. Lankaa pitää tilata lisää ja ajatuksena onkin samalla tilata tarpeet samanlaiseen ketturyijyyn. Tekeminen on ollut rauhoittavaa ja tarjonnut tekemisen iloa.

 

Tiina

Ryijyni aiheena on Norjasta tuttu Marius-kuvio, joka esiintyy mm. ”norjalaisneuleissa”. Asuin 10 vuotta Norjassa ja ryijyn on tarkoitus tuoda kotiini lisämuisto niistä vuosista ja ystävistäni siellä. Ryijyni ei vielä ole valmis ja kuviota jouduin hiukan muokkaamaan, mutta kohta on joululoma ja silloin aikaa taas jatkaa. Ryijyn tekeminen on ollut mukavaa vastapainoa arjen muille puuhille ja on ollut ihana tehdä ryijyä yhdessä samalla kurssilla olevan serkkuni Hannan kanssa viikottain teekupillisen ääressä. Minulla ei ole vielä kuvaa ryijystäni.

 

Tutustu kultasepän perustaitoon

Linda Rantanen opettaa sekä Kelloseppäkoululla että Ruusutorpan koulun Hopeakorujen tekoa. Oheisessa kirjoituksessa pääset tutustumaan kultasepän perustaitoon sahaukseen Lindan antamien ohjeiden kautta.

Sahaaminen on yksi kultasepän perustaitoja. Sitä tarvitaan lenkkien teossa tai korujen tekemisessä levystä.

Tarvitset lehtisahan, sahanteriä, viilaustuen eli naagelin ja hopeaa.

Sahanterän valinta

Valitse työhön oikea sahanterä. Sahanteriä on eri karkeuksia, karkein on 8 ja hienoin 8/0. Yleisesti kultasepän työissä käytetään karkeuksia välillä 0 ja 6/0.

6/0 sopii lenkkien sahaukseen kun esimerkiksi 2/0 on hyvä levyn sahamiseen. Paksumpaan levyyn voi käyttää 0 terää.

Terän kiinnittäminen

  • Avaa lehtisahan yläruuvi ja laita terä koloon.
  • Tarkista, että terän hampaat ovat alaspäin ja ulospäin pokan kaaresta.
  • Kiristä terä kiinni.
  • Aseta terä sahan alaosaan ja paina hiukan sahan kaarta yhteen niin, että sahanterä jää jännitykseen pokan väliin. Sahanterää näpäyttämällä sen pitäisi “soida”.
  • Tarkista vielä sormella, että terä on oikein päin.  Sormella ylöspäin vedettäessä terän pitäisi tökkiä, alaspäin vedettäessä taas sulavaa.

Sahaus

Pidä sahatessa käsi rentona, älä paina. Painaessa terä katkeaa helposti. Muista pitää saha pystyasennossa.

Käytä terän koko pituutta eli tee pitkää liikettä. Pidä saha suorassa ja liikuta levyä kuin teet käännöksiä.

Tiukissa 90 asteen kulmissa, pidä saha paikoillaan ja käännä levyä varovasti.

Lenkkien/renkaiden sahaaminen

Pidä rullattua lenkkipötköä sormien välissä ja nojaa sillä naageliin. Muista 6/0 sahanterä, näin lenkkien rako ei tule liian suureksi.

Aloita sahaaminen pitkin ensimmäistä lenkkiä niin että terä ottaa myös seuraavaan lenkkiin, näin saat uran mitä pitkin sahata.

Kun sahaat uraa pitkin niin lenkkejä alkaa putoamaan tai niitä jää roikkumaan sahanterän päähän. Poimi ne sieltä välillä pois. Yritä pysyä urassa koko ajan niin lenkkeihin ei tule montaa uraa.

Jos tuntuu, että saha ei kulje hyvin, voit lisätä mehiläisvahaa tai kynttilää sahanterän selkäpuolelle.

Yutustu sahaukseen myös videon välityksellä.

Teksti: Linda Rantanen