Parasta on lähihoitajille annettu arvostus

Omniassa opiskellut Niina Lehto työllistyi TutorisKotien Tenhokotiin. Kun kysyy Niina Lehdolta, mikä on parasta lähihoitajan työssä Tenhokodissa, vastaus saa kyyneleet kohoamaan silmiin.

Niina vastaa puhelimeen kotoaan seuranaan villakoira ja kolme kissaa. Avopuoliso,
Niina hänkin, on töissä. Kotiosoitteen lisäksi heillä on myös sama työpaikan osoite: Tenhokoti Ruskeasuolla. Pariskunta ei kuitenkaan ole tavannut työn merkeissä Tenholantie 10:ssä, vaan Niina houkutteli siippansa vaihtamaan työpaikkaa. Katua ei ole tarvinnut kummankaan, sillä puoliso on hyvin tyytyväinen.

– Hän sanoo, että on ensimmäisen kerran töissä paikassa, jossa viihtyy.

Myös Niina itse viihtyy lähihoitajana Tenhokodissa, on viihtynyt jo kaksi ja puoli vuotta, käytännössä hoivakodin avautumisesta lähtien. Töihin on mukava mennä ja töihin lähtevät myös nämä sanat:

– Työkaverit ovat ihania. Heille voisi sanoa kiitos joka päivä.

Välittävä on sana, jolla Niina kuvaa omaa työpaikkaansa.

– Ei tarvitse kokea, että jäisi ilman apua. Me aina autamme toisiamme.

Välittävän työpaikan perustana on tiimihenkisyys ja se, että kaikki otetaan huomioon omana itsenään. Niinan mukaan lähihoitajan ammatti ei ole helppo, mutta siinä on sopivasti haastetta. Paljon auttaa myös yhteishenki.

– Meillä on yhdessä hauskaa. Huumori kukkii myös päivinä, jolloin on raskaampaa.

Niina lähettää kiitokset niin ikään esimiehelleen Eija Kyllöselle, jonka kertoo ottavan kaikki hyvin huomioon.

– Esimerkiksi työvuorojen sumplimista ei tarvitse jännittää, ja jos joku on poissa, aina pyritään järjestämään tuuraaja.

Kiitoksissa kuitenkin yksi asia nousee ylitse muiden. Kun Niina kertoo, mikä on parasta hänen työssään, vastaus saa kyyneleet kohoamaan silmiin.

– Parasta on asukkaiden meille antama arvostus. Se, kun he sanovat kiitos ja luottavat, että me hoitajat olemme hyviä tyyppejä.

Kun Niina oli pikkutyttö, hän pääsi kesäisin äidinäitinsä mukaan tämän työpaikan kesäretkille. Noilta retkiltä ikäihmisten kanssa kumpuaa jotain sellaista, mikä sai Niinan kouluttautumaan ensin hoiva-avustajaksi ja sitten lähihoitajaksi Omniassa Espoossa. Jo koulun penkillä oli selvää, että hän haluaa erikoistua vanhustyöhön.

– Olen aina tullut hyvin toimeen itseäni vanhempien ihmisten kanssa.

Kun Niina puhuu työstään, hän puhuu paljon huumorista ja elämänilosta. Hän sanoo huumorin yhdistävän paitsi heitä työntekijöitä, myös häntä ja asukkaita. Huumori ja yhteinen nauru vie pitkälle myös sellaisen asukkaan kanssa, jota on vaikea ymmärtää esimerkiksi puuroutuvan puheen vuoksi.

– Vaikka olen hoitaja, voin olla myös kaveri. Huumori ja yhteinen kieli yhdistävät ihmisiä ja auttavat kohtaamaan jokaisen omalla tavallaan.

Riemua, joka muistetaan

Kun Niina houkutteli avopuolisonsa töihin Tenhokotiin, he saivat Tutoriksen, Tenhokodin
toiminnasta vastaavan kuntoutus- ja hoivapalveluyrityksen, rekrybonuksen.

– Molemmille tuli oma bonus, vaikka meillä on yhteinen talous, Niina sanoo arvostaen.

Tutoriksen työnantajaetuuksista Niina haluaa mainita erityisesti hyvän työterveyshuollon: vihoitellut selkä on pysynyt pitkään hyvänä.

Avopuoliso ei ole Niinan perheestä ainoa, jonka on viihtynyt Tenhokodin asukkaiden kanssa. Myös pariskunnan Juulia-villakoira vierailee paikan päällä silloin tällöin. Pikku koira voi vaikuttaa vanhuksesta ensin lelulta, mutta kun se nuolaiseekin nenänpäästä, asukkaat reagoivat aina samoin.

– Se on riemua, joka muistetaan vielä seuraavanakin päivänä.

Kuvat Maarit Halonen ja teksti Mari Siliämaa, Tutoris Oy

Yhteishaku Omnian ammatillisiin perustutkintoihin on käynnissä 7.4.2021 asti.

Sosiaali- ja terveysalan taitoja sote-pajalla

 

Omnian nuorten työpajojen sote-pajalla on mahdollisuus tutustua sosiaali- ja terveysalan hoitotyön avustaviin tehtäviin, niin teoriassa kuin käytännössäkin, lasten ja vanhusten parissa.

Työpaja alkoi maaliskuussa 2020 juuri koronan poikkeusrajoitusten pyörteissä, joten ensimmäiset kuukaudet sujuivat etätyöskentelyn parissa. Etätehtävien kautta on läpikäyty oleellisia perusasioita kuten työelämän perussääntöjä ja käytäntöjä, hoitoalatyön moninaisia työtehtäviä, sisältöjä ja ominaisuuksia sekä opiskelu- ja työpaikkamahdollisuuksia. Olemme pohtineet paljon myös työn eettisiä näkökulmia ja monenkirjavaa asiakaskuntaa hyvin erilaisine tuen tarpeineen, joita työssä kohtaa päivittäin. Lisäksi aiheina ovat olleet alalla työskenteleville olennaisena oma hyvinvointi ja persoonallisuus, joita olemme käsitelleet niin ammatillisesta näkökulmasta kuin esimerkiksi reilusti huumorilla höystettyjen erilaisten testien muodossa.

Kuva retkievaista

Johdatus tehtäviin on tapahtunut mm. aiheita käsittelevien tv-ohjelmien, dokumenttien, lehtiartikkeleiden ja itsenäisen tiedonhaun kautta. Tehtävien vastauksia pohdittiin jokaisen kanssa yksilöllisesti ja myös porukalla. Pajaan on mahtunut niin vakavamielisiä, antoisia ja valaisevia keskusteluja, kuin mahat kippurassa nauramista vuorovaikutus- ja heittäytymisharjoituksissa ja työpajaohjaan esimerkkitarinoita todellisesta työmaailmasta kertoessa.

Etätyöskentelyviikot antoivat hyvää aikaa laajalti teorian käsittelyyn. Toisaalta odotus oikeiden töiden pariin pääsemisestä oli kova. Kun työn kohteet ja työkalut ovat ihmisiä, osaa teoriasta on mahdotonta täysin hahmottaa ja ymmärtää kokematta ja kokeilematta asioita itse.
Lähityöskentelyyn työpajalle siirryttyämme pääsimmekin harjoittelemaan monia juttuja toisillemme tehden. Esimerkiksi työssä käytettävien toiminnallisten ja luovien ohjausmenetelmien kokeilujen tuoksinassa pajalla syntyi mm. taikataikinateoksia, mielikuvitustarinoita ja maalauksia Sinisestä koirasta ja lentävistä etanoista, jumpattiin ja rentouduttiin Autopesula-hieronnassa ja Kupariketun matkassa lohikäärmeiden maahan, käyskenneltiin luonnossa bingon muodossa ötököitä, kukkia ja värejä bongaten, tehtiin laulupusseja laulukortteineen (tietysti testattiin ne!) ja muuta materiaalia omaan materiaalivinkkipankkiin valmiiksi käytettäväksi tulevaisuutta varten.

Lettien tekoa hiuksiin

Nuorten ajatuksia pajasta

”Oon saanu tosi paljon itseluottamusta lisää. Kun (etä)tehtävissä on joutunu miettii paljon omia piirteitä ja miten ne sopis sote-alalle tai missä saattas tarvii harjotusta. Jotenki sai tsemppiä siitä, et voi olla tosi hyvä hoitaja, vaikkei ookkaan maailman ulospäinsuuntautunein ja puheliain ihminen, koska asiakkaitakin on erilaisia.” Nina 21 vuotta

”Mua kiinnostaa lapset ja nuoret. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat, että meen takas kouluun et saan tutkinnon ja siit eteenpäin. Tehtävistä oon oppinu ainaki erilaisista menetelmistä mitä lasten kaa voi tehdä, kaikkee askartelu, liikunta ja musiikkijuttuja. Ja esimerkiks se luento jännittämisestä oli tosi hyvä.” Rahma 19 vuotta.

”Mä oon tykänny olla täällä kerhossa tosi paljon. Mielenkiintoisinta pajassa on just ollu päästä näkemään minkälaista se lasten parissa työskentely on. Tulevaisuudessa oon toivottavasti töissä, ehkä jossain päiväkodissa.” Pinja 21 vuotta

Teoria käytäntöön lasten kesäkerhon ohjauksessa

Kesäkuussa aloitimme muutaman viikon pestin Leppävaaran seurakunnan 6-9-vuotiaitten lasten kesäkerhossa, jossa saamme parhaillaan kokea työskentelyä oikeiden asiakkaiden ja työtiimin kanssa. Heinäkuussa tiedossa on Leppävaaran seniorikeskuksen asukkaiden pihapuistoon toimintaradan järjestäminen sekä kolmen viikon työjakso Espoon keskuksessa Suvelan asukaspuistoon lapsiperheille järjestettävän toiminnan parissa. Sitten syksyä kohden odotellen rajoitustilanteita, joko pääsemme päiväkotiin ja vanhusten pariin hommiin ennen pajan päättymistä lokakuussa.

Kuva lapsista piirtämässä

”Kesäkerhossa otetaan aamulla ensimmäisenä lapset vastaan eteisessä ja viedään heidän eväänsä jääkaappiin ja lapsille laitetaan nimilaput puseroon. Sitten ulkoillaan n. 2 tuntia lähipuistoissa, koulun pihalla tai metsässä. Lapset leikkivät ja aikuiset on mukana ja valvoo ettei mitään satu. Sen jälkeen tullaan syömään ja ollaan hetki sisällä, voi rauhoittua, askarrella, pelata, leikkiä yms. Kello 13 aikaan lähdetään taas ulos ja leikitään loppupäivä kerhon omassa pihassa ja kello 14 kerhopäivä päättyy. Aina päivän alussa ja lopussa on piiri, jossa kaikki saa kertoa päivän fiiliksiä. Kerhossa on noin 24 lasta ja 3 ohjaajaa, joitten ryhmissä me ollaan apuohjaajina. Me autetaan lapsia eväitten lämmityksessä, ollaan pelikaverina ja autetaan vaikka askartelussa. Välillä pitää vähän komentaakin. Se on tosi kivaa kun lapset tykkää ja pyytää koko ajan mukaan”, kertovat työkokeilijat Pinja ja Rahma.

Tustustu sote-pajan toimintaan ja hae mukaan!

Itsetuntemusta alter egoista

Esimerkkejä etätehtävänä tehdyistä alter egoista, jotka tehtiin syntymäajan perusteella käyttäen omia ominaisuuksia.

Olen vangitseva kameli!
Minulla on vangitsevat silmät, katseeni saattaa olla pistävä enkä näytä ulospäin mitä ajattelen
Juon paljon vettä, jonka varastoin kyttyrääni. Pidän kesän lämmöstä, voisin kuvitella asuvani maassa, jossa olisi lämmin ympäri vuoden. Tykkään hienon hiekan tunteesta varpaissani. Olen lauhkea ja rauhallinen, mutta halutessani myös itsepäinen ja hankala. Ja hymyilen paljon, kuten kameli!

Olen vislaava majava
Tykkään liikkua vedessä (uinti ja vesijuoksu)!
Pureudun itseäni kiinnostaviin asioihin ja tehtäviin!
Olen sosiaalinen. Tykkään luonnosta. Oman kodin suoja on erittäin tärkeää minulle. Olen erittäin huumorintajuinen sekä luova hullu!

Olen vilkas majava
Kuten yhdyskunnassa elävä majava, minullekin perhe ja suku on tärkeä, ja viihdyn hyvin kaveriporukassa. Pesänrakentajana olen aktiivinen, koska olen juuri muuttanut ensimmäiseen omaan kotiini. Niin kuin majava käyttää aikaa turkkinsa huoltamiseen, minäkin olen mielelläni huoliteltu. Olen sosiaalinen ja nuorempana jopa huimapäinen ja vilkas!

Teksti ja kuvat: sote-pajan työpajaohjaaja Susanna Vasenius