Omnian puutarhuriopiskelijat rakentavat kestävää kaupunkiympäristöä

Olen toiminut ammattiopettajana viheralan opiskelijoille kymmenen vuotta. Elokuusta 2018 lähtien olen toiminut opettajana puutarha-alan perustutkinnon opiskelijoille Omniassa, Espoossa. Olen opiskellut Lab- ammattikorkeakoulussa insinöörin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Kestävä kaupunki -ympäristöohjelmassa, ja opinnäytetyöni aihe on ollut Kaupunkilainen opiskelija puutarha-alalla, ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet ja haasteet kestävän kaupunkiympäristön rakentamisessa.

Puutarha-ala nousussa

Puutarha-alan koulutus kiinnostaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin kaupunkilaisia nuoria aikuisia. Koulutukseen on mahdollisuus hakea jatkuvasti ja opiskelijoita otetaan oppilaitokseen sisään kolme kertaa vuodessa. Puutarha-ala työllistää alan opiskelijoita varsin kausiluonteisesti, mutta se ei kuitenkaan näytä olevan esteenä, vaikka ympärivuotista työtä ei olisikaan tarjolla, siitä kiitos meidän työttömyystukijärjestelmällemme.

Omnian opiskelijat rakentamassa lahopuuaitaa, puuvartisten kasvien leikkuujätteistä (Kuva: Teija Anttila
2020)

Koulutukseen hakeutuu opiskelijoita, joilla useilla puutarha on ollut harrastuksena. Mutta on myös suuri joukko sellaisia, joiden ainoa luontosuhde on syntynyt rakennetussa kaupunkiympäristössä. Lähipuisto tai -metsä ovat olleet paikkoja, joissa käytännön kontakti on syntynyt kasvi- ja eläinbiologiaan. Teoriapohjaa on syntynyt peruskoulun oppitunneilla, joita kuitenkin on vuosien varrella vähennetty. Kaupunkilaisen opiskelijan perustaidot Suomen alkuperäisen kasvillisuuden tunnistamisessa ovat siten alkumetreillä.

Vaikka luontokokemukset olisivat puutteellisia, alan opiskelija on valmis ottamaan riskin ja seuraamaan alan trendejä, hankkiutumalla kaupunkiviljelijäksi, matokompostorin käyttäjäksi ja ennen kaikkea pienten yhä vähenevien viheralueiden puolustajaksi tihenevässä kaupunkirakenteessa.

Opetussuunnitelman muuttuminen

Puutarha-alan opetussuunnitelma on muuttunut. Ammattialan arvoperusta on määritelty siten, että puutarhatuotannon ammattilaiset edustavat arvoja, jotka lisäävät ihmisen hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Luontosuhteen tärkeys korostuu puutarha-alan koulutuksessa siksi, koska viherrakentaminen ja kunnossapitotöiden tekeminen suuntautuu enemmän olemassa olevan ympäristön säilyttämiseen kuin uudisrakentamiseen. Opiskelijan on tunnistettava ympäristön erityispiirteet ja enemmän luonnon kasvillisuutta kuin koskaan aikaisemmin puutarha-alan koulutuksen aikana.

Osaamista vaaditaan niin kasvijätteiden käsittelyssä kuin myös perhos- ja hyönteisyhdyskuntien elinolojen turvaamisessa. Tietoa tarvitaan myös viherkattojen rakentamiseen ja kaupunkiviljelyn tuomiin mahdollisuuksiin.

Viherkattotyömaa parkkitalon katolla Helsingissä (Kuva: Mika Rohunen 2018)

Ammatillinen koulutus lisää ymmärrystä luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä omassa toiminnassa ja globaalisti. (Uusi puutarha-alan opetussuunnitelma luonnos 2020)

Oppilaitoksen opetushenkilöstön on myös muututtava ja sitouduttava kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan, jotta he kykenevät tarjoamaan opiskelijoille työkaluja, joiden avulla he itse opettelevat kriittisesti tarkastelemaan kestävän ympäristörakentamisen tuomia mahdollisuuksia.

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa puutarha-alan koulutukseen

Viherrakentamisessa on haasteellista löytää uusia ratkaisuja ja materiaaleja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ympäristöongelmiin (rankkasateet, saastuneet maa-alueet, kasvitautien ja -eliöiden lisääntyminen jne.) Puutarha-alan ammattilaiset ovat reagoineet muutokseen vuosien varrella ja tehneet parhaansa, jotta rakentaminen ja kunnossapito pysyisivät ajan hermolla.

Omnian opiskelijat asentamassa maksaruohoviherkattoa (Kuva: Mika Rohunen 2018)

Monet asiat muuttuvat kuitenkin vasta, kun niihin puututaan lainsäädännöllä. Päivitystä tehdään koko ajan tilanteiden muuttuessa. Nyt etsitään uusia ratkaisuja hulevesiä läpäiseviin pintoihin ja turpeelle maa-aineksena täytyy löytää jokin uusi korvike. Tutkimustyötä tarvitaan ja myös alan opettajille täydennyskoulutusta, jotta tieto siirtyy alan opiskelijoille, jotka rakentavat kestävää kaupunkiympäristöä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja: Teija Anttila-Koskinen Lab-ammattikorkeakoulu opiskelija / Insinööri YAMK Kestävä kaupunkiympäristö-ohjelma

Lähteet

Weckman, E. 2018. Kestävän ympäristörakentamisen toimintamalli, viherympäristöliiton julkaisu 62. Helsinki: Puutarhaliiton keskus

Kestävä kaupunkiohjelma 2020 [viitattu 20.3.2020]. Saatavissa: https://www.kestavakaupunki.fi 2020

Koste, O-W., Lehtovuori, P., Neuvonen, A. & Schmidt-Thomé 2020. Miksi Suomen kaupungistuminen jatkuu [viitattu 15.4.2020]. Saatavissa: Politiikkapaperi 2020:1 Helsinki 6.2.2020

Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Unescon toimikunnan raportti 1992 [viitattu 15.3.2020]. Saatavissa: minedu.fi

Puutarha-alan koulutus Omnian ammattioppilaitoksessa [viitattu 15.3.2020]. Saatavissa: www.omnia.fi

Puutarha-alan opetussuunnitelma [viitattu 23.9.2018].

Tutustu puutarha-alan perustutkintoon.