Maailmanpuu-installaatio kuvastaa valoa ja ilmastonmuutosta

Yhteisötaide-kurssin opiskelijat kokosivat Kirkkokadun toimipisteen aulaan teoksen, joka kuvastaa ilmastonmuutosta ja valoa näinä talven pimeinä aikoina.

Maailmanpuu-installaatio valmistui Lux Omniaan 23.11.-27.11.20., ja on ollut siitä asti esillä Kirkkokadun B-aulassa.Jäävuori Maailmanpuu-teoksessa

Pilvipuu_maailmanpuu

Kutsu Lux Omnia-tapahtumaan tuli Espoon seurakuntayhtymän yhteisömuusikolta Katja Kankaalta. Koska korona keskeytti omnialaisille tarkoitetun ja kaikkia osallistavan yhteisöllisen taideosuuden Kirkkokadulla, opiskelijat alkoivat suunnitella tapahtuman jakamista ja osallistamista netissä.

Alkusuunnitelmana oli puiden istuttaminen aavikolle, jonka yhteisötaideopiskelijat olisivat rakentaneet Kirkkokadun B-aulaan, ja johon jokainen omnialainen olisi saanut koota parista modulista koottavan ilmastopuunsa. Koska korona ja etäkoulu esti fyysisen osallistamisen,  yhteisötaidekurssilaiset haastavat nyt omnialaisia mukaan yhteisöllisessä tietovisassa, joka on koottu Kahootissa ja Noran piirtämien kuvien, sloganien ja sarjakuvan innoittamana.Kierrätetty kylä Maailmanpuu

Installaatiossa on kolme osaa: keraamisten eläinten asuttama Jäävuori, Kierrätetty kylä ja vaaleanpunainen Pilvipuu, jonka juurella kököttää ohikulkevia tervehtivä Hiirienkeli, koronanalle.

Art Omnian yhteisötaidekurssi I oli pilotti, ja se toteutettiin 7.1.-31.3.2020 yhteistyössä Helinä Rautavaaran museon kanssa Entressessä Espoossa. Tuo kurssi tuotti opiskelijoiden piirtämän 18 kuvan sarjan, ja osallistavan työpajakokonaisuuden, joihin liittyen kaksi Art Omnian opiskelijaa on parhaillaan tekemässä topissa tarinallista kollaasivärityskirjaa Helinä Rautavaaran museolle – kaikille jaettavaksi, myytäväksi tuotteeksi museon myymälään Entresseen.

Seuraavan yhteisötaidekurssin on tarkoitus toteutua vuonna 2021 ja se muotoutuu taas uuden asiakkaan ja opiskelijaryhmän mukaan.

Katso projektin esittelyvideo.

Teksti: Annukka Mikkola

Finnsin eläintaulut ovat taidepajalla opiskelleen Rikilean taidonnäyte

Työ lähti liikkeelle ilveksestä ja karhusta. Elokuussa syntyivät hirvi ja susi ja loput maalaukset syksyn kuluessa.

Alun perin Finnsin asuntolaan suunnitellussa projektissa ehti olla mukana useita nuorten työpajojen opiskelijoita, mutta kun työt päätettiin siirtää ravintolaan, valittiin yksi aihe.

Rikilean eläinaiheet kantoivat ideaa eteenpäin. Muut maalaukset, jotka ehdittiin maalata asuntolan seiniä silmällä pitäen, mutta eivät sopineet tähän kokonaisuuteen, odottavat uusia seiniä. Mikään työ ei mennyt hukkaan”, ohjaajana toiminut Mirja Anttonen toteaa.

Finnsin eläintaulut
Eläimet valikoituivat aiheeksi, koska Rikilea on innostunut luonnosta.

Haastetta ja uppoutumista työhön

Rikilea, kuvasarjan tekijä, kertoo työskentelystään seuraavasti:

”Työn alussa oli positiivista jännitystä, eikä se muuttunut stressiksi, sillä jo aikaisemmin oli ollut halua kokeilla jotain suurempaa ja samalla haastaa itseä.

Tämä projekti oli juuri sellainen ja oli ihana tunne, kun näin lopputuloksen ja koronakevään jälkeen sain maalattua työt valmiiksi. Tästä tuli tosiaankin onnistumisen iloa.

Akryylitekniikka oli ennestään tuttua, joten oli kiva juttu, kun sain myös pajalla toteuttaa maalaukset tutuilla maaleilla. Maalausten iso koko ei pelottanut, mutta lievää hermostuttamista tuntui silloin, kun jonkin eläimen kohdalla työ ei lähtenytkään heti luistamaan. Mutta minulla oli mahdollisuus pitää taukoja maalaamisessa ja halutessani sain siirtyä tekemään jotain muuta, se auttoi.  Sain myös aikaa tuulettaa ajatuksia ja ottaa etäisyyttä työhön.

Välillä sain siirtyä rauhallisempaan tilaan maalaamaan eikä tarvinnut olla samassa ryhmätilassa koko aikaa. Huomasin, että työskentelemällä erillisessä tilassa, pystyin keskittymään paremmin. Silloin uppouduin täysillä maalaamiseen. Oli hienoa, että sain sen mahdollisuuden.”

Monipuolista tekemistä

Projekti oli monipuolinen ja sisälsi maalaamisen lisäksi monia muita töitä, kuten porausta ja ruuvaamista ripustuskiinnikkeiden laitossa.  Työt myös vernissattiin. Projektissa päästiin myös tekemään ripustussuunnittelua, mittaamista ja tilan hahmottamista. Suunnitelman pohjalta käytiin merkitsemässä kiinnityspaikat seinille paperikaavojen avulla.

”Nuoret pääsivät näkemään, kuinka tyhjästä synnytetään valmis kokonaisuus. Työ alkaa ideoinnista, jatkuu luonnoksien kautta maalaamiseen ja lopulta valmiit maalaukset kehystettyinä seinille kiinnitettäviksi”, Anttonen sanoo.

Taidepajan suunnitelman pohjalta puupaja toteutti kehykset sovittuun mittaan. Kehystys tehtiin taidepajalla, samoin ripustuskiinnikkeet. Lopuksi tehtiin tekstit nimikyltteihin ja kiinnitettiin ne paikoilleen. Kuljetuspajalta järjestyi kuljetus. 

Myönteistä palautetta 

Mirja Anttosen mukaan töistä on saatu paljon hyvää palautetta.

”Sitä kuullaan suoraan tai joku kertoo kuulleensa sitä muilta. Vaikka teokset ovat yhden nuoren aikaansaannoksia, olemme pohtineet, että moni muukin on antanut tähän panoksensa. Tämä oli tärkeä projekti nuorille ja on merkittävää, että he saavat erilaisia kokemuksia työskentelystä.”

Eläinaiheiset taulut ovat nähtävillä Finnsin ravintolassa osoitteessa Finnsinmäki 6, 02870 Helsinki.

Samaa unta -elokuvassa onnistuttiin yhteistyöllä – ohjaaja Sari Tenhuselle projekti on ollut pitkä ja tärkeä

Sari Tenhunen kiittää yhteistyöstä omnialaisia ja kuntalaisia.
Sari Tenhunen kiittää yhteistyöstä omnialaisia ja kuntalaisia.

Samaa unta -elokuvan uusintaesitykset marraskuun alussa myytiin loppuun. Ohjaaja Sari Tenhunen iloitsee elokuvan saamasta palautteesta.

Teatteri- ja kirjallisuusaineiden opetuksesta Espoon työväenopistossa vastaavalla Sari Tenhusella on usean vuosikymmenen työhistoria ja monenlaisia projekteja takanaan

”Samaa unta elokuvan tekeminen oli seikkailu, matka menneisyyteen ja oppimisprosessi uuden äärellä”, Tenhunen toteaa.

”Sen tekeminen oli sekä hauskaa että haastavaa.  Oli antoisaa päästä hyödyntämään kaikkea sitä, minkä olen vuosien varrella oppinut. Ilman yhteistyötä omnialaisten ja kuntalaisten kanssa elokuvan tekeminen ei olisi ollut mahdollista”, Tenhunen kiittelee.

Marraskuun alkupuolella uusintaesityksenä Kino Tapiolassa nähty Samaa unta sai ensi-iltansa viime vuoden syksyllä Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

”Kaikki esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä, ja kysyntää on edelleen. Esityksestä on tykätty todella paljon, ja sen äänituotantoa sekä elokuvan runollisuutta ja visuaalisuutta on kiitetty. Opiskelijoille tämä on ollut tärkeä mahdollisuus päästä mukaan isoon projektiin”, Tenhunen kuvailee.

Historiallisesti tärkeää ja kirjallisesti ansiokasta

Elokuva kertoo rakastavaisten kirjeenvaihdosta jatkosodan aikana.

”Elokuvan aihe on tärkeä.  Joillakin suomalaisilla on vielä jäljellä vanhempiensa tai isovanhempiensa kirjeenvaihto sotavuosilta. Ne ovat osa meidän kollektiivista alitajuntaamme, yhteistä historiaa. Sanotaanhan, että sota vaikuttaa aina neljänteen sukupolveen”, Tenhunen pohtii.

”Tämä kirjeenvaihto valikoitui aiheeksi, koska se on yhden tuntemattoman rivisotilaan ja hänen rakastettunsa tarina. Kirjeet ovat myös poikkeuksellisen korkeatasoista suomen kieltä.”

Tenhunen kertoo yli kymmenen vuotta kestäneen yhteistyön Hannu Lemolan, Juha Hytösen, Thomas Mattsonin ja Leena Lähteenmäen kanssa olevan tärkeä osa elokuvan toteutumista. Nuorten työpajoilla työskentelevä nelikko on ollut opiskelijoineen tekemässä kuva- ja äänituotantoa myös monissa muissa projekteissa.

”Lähes kaikilla elokuvassa mukana olleilla on omanlaisensa tausta Omniassa. Esimerkiksi pääosan esittäjä Juho Kuusamo on opiskellut Omniassa”, Tenhunen kertoo.

Elokuvan pääosissa nähtävät Kuusamo ja Talvikki Eerola ovat näyttelemisen ammattilaisia. Mukana on myös työväenopiston opiskelijoita,  ja äänituotanto on Omnian nuorten työpajojen opiskelijoiden käsialaa.

Vahvasti omnialainen projekti

Samaa unta -elokuvan tarinaa on kerrottu jo kymmenen vuotta. Idea lähti lentoon runoesityksestä, minkä jälkeen tehtiin teatteriversio.

”Tekstiä rakastetaan, ja jatkosuunnitelmia mietitään jo. Nyt olen iloinen, että uusintaesitykset sujuivat hyvin ja saivat katsomot täyteen.”

Sari Tenhuselle yhteistyö Omniassa ja kuntalaisten kanssa on erityinen ilonaihe.

”Työryhmä on enemmän kuin osiensa summa, ja kaikki oppivat toisiltaan. Myös virheistä opitaan, ja tämä on ollut aivan valtava panostus kaikilta tekijöiltä”, hän tuumaa.

”Aina on hiottavaa. Merkityksellinen ja opetuksellisestikin ansiokas tarina ansaitsee korkeatasoisen lopputuloksen”.

Teksti ja kuva: Milka Mantsinen, Viestintä- ja markkinointipalvelut